Blondi: Miten kertoa pervoilusta äidille?

Olen pohtinut, että pitäisikö minun tai haluanko ylipäätään kertoa pervoilusta äidilleni. Äiti on aina ollut minulle tärkeä ja läheinen, vaikka välit eivät täysin ristiriidattomat olekaan.

Asia jätettiin kuitenkin sattuman ratkaistavaksi, ja jouduin tilanteeseen, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiasta. Olin sopinut äitini kanssa treffit kaupungille – shoppailemme ja kahvittelemme yleensä yhdessä muutaman kerran kuussa.

Äidilläni on melkoisen rankka tausta, ja hän on nuorena joutunut useamman miehen pahoinpitelemäksi. Lisäksi hän päätyi avioliittoon alkoholistin kanssa – avioliitto hajosi viinaan ja pahoinpitelyyn. Tästä johtuen äitini on äärettömän tarkka siitä, että seurustelen sellaisen miehen kanssa, joka ei ole alkoholisti tai lyö minua. Muuten hän ei asioihini puutu. Kun kerroin äidille ensimmäisen kerran Peikosta, tsekkasi hän juomistaipumukset minulta heti silloin, ja Peikko läpäisi testin, koska ei juuri piittaa alkoholista.

Tapahtui siis eräänä lauantaina isossa suomalaisessa kaupungissa. Paikkana tavaratalon kosmetiikkaosaston jono

Äiti: Voi kauhea, kun sulla on iso mustelma käsivarressa!

Blondi: Ai jaa, katos niin onkin. (Kasvojen punotusta ja sisäistä manailua, kun ei muistanut tarkistaa peilistä, että ovatko t-paidan hihat tarpeeksi pitkät. Käsivarressa iso mustelma Peikon hampaiden jäljiltä)

Äiti: Mitä sulle on tapahtunut?

Blondi: (Huokailee sisäisesti, koska tietää jo, mihin keskustelu johtaa.) Äiti, sä et oikeasti halua tietää.

Äiti: Mitä? Oletko sä kaatunut pyörällä?

Blondi: (Posket punaisina, kosmetiikkaosaston kanssa virnuilee merkitsevästi.) No en.

Äiti: Mistä sulle on sitten tullut tuollainen mustelma?

Blondi: Äitiiiiiiii. (Äidin vastausta vaativaa tuijotusta) No, seksistä. (Kassa nauraa jo melkein ääneen, ostokset maksettu, suunta tavaratalon ulko-ovelle)

Äiti: Ai jaa, voiko seksistä tulla tuollaisia jälkiä?

Blondi: No voi vähän sellaisesta kovakouraisemmasta, jota me tykätään välillä harrastaa. Kyllä sä tiedät, että mulla on sellainen iho, että siihen tulee tosi helposti mustelmia. (joka on siis ihan totta)

Äiti: (miettii ensin vähän aikaa) Ei kyllä mistään seksistä voi jäädä noin kauheita mustelmia? Ei kai sua vaan lyödä?

Blondi: Äitiiiiii, oikeasti ei lyödä, mustelmat ovat seksistä. (Pohtii jo alistuneena, että miten kertoa asiasta, koska äiti näkee mustelmia varmasti jatkossakin, joten selitys satunnaisesta kovakouraisemmasta seksistä ei mene toista kertaa läpi.)

Siirrymme kahvilaan.

Blondi: (puolikaan siiderin rohkaisemana) Kun mä äiti tykkään vähän sellaisesta kovakouraisemmasta seksistä. Sellaisesta, että mua satutetaan.

Äiti: Ai jaa?

Blondi: Niin, että me sitten harrastetaan Peikon kanssa sellaista seksiä.

Äiti: (pääsee vähitellen kartalle) Ai jaa? No tykkääkö Peikko sitten sellaisesta seksistä kanssa?

Blondi: (hokee mielessään: ”ei ole todellista, että käyn tätä keskustelua äitini kanssa”) No joo, kyllä se tykkää. Me tykätään molemmat.

Äiti: Antaako se sulle piiskaa?

Blondi: (naama punaisena) Äitiiiiii, mä en halua puhua enää tästä. No, antaa se.

Äiti: Ai jaa. No kyllä mä olen tuollaisesta lukenut. Mutta mä olen aina luullut, että tuo on sellaista vanhojen miesten hommaa. Että ne menevät johonkin pimeään kellariin piiskattavaksi.

Blondi: No ei se ihan pelkästään sellaista ole. Me tavattiin Peikon kanssa sellaisella netin keskustelupalstalla, jossa käy tällaisia meidänlaisia ihmisiä.

Äiti: Ai siellä netissä on sellaisiakin?

Blondi: Siellä netissä on ihan mitä vaan.

Äiti ja Blondi: (hieman vaivaantunutta keskustelua ihan muista arkisista asioista)

Blondi: Uskothan sä äiti oikeasti, että Peikko ei lyö mua? Se on maailman kiltein ihminen, eikä koskaan vahingoittaisi mua mitenkään. Mä teen tätä ihan vapaaehtoisesti ja nautin siitä.

Äiti: Mä kyllä itse ajattelen, että mä tykkäisin enemmän sellaisesta, että toinen silittelee ja hellii.

Blondi: Mutta äiti, meillä on tosi paljon silittelyä ja hellimistä. Varmasti enemmän kuin missään muussa mun parisuhteessa koskaan. Ei ne sulje toisiaan pois, päinvastoin.

No, äiti uskoi vihdoin. Ehkä palaamme joskus vielä aiheeseen jonkun yhtä absurdin keskustelun merkeissä. Pääasia on, että äiti uskoi, että minua ei todellakaan lyödä eikä pahoinpidellä. Äiti on onneksi erittäin suvaitsevainen ihminen, jota erilaisuus ei ole koskaan kauhistuttanut. Päinvastoin hän on melko utelias kaikkea uutta kohtaan ja olisi varmasti kysellyt minulta aiheesta enemmänkin. En usko, että äiti ymmärtää, mutta olen varma, että hän suvaitsee.

Äidit…