Blondi: Ystävyydestä ja yhteenkuuluvuudesta

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi tässä maailmassa. Elämässä. Ihmisten keskellä. En huonommaksi kuin muut, en paremmaksi. Ainoastaan erilaiseksi. Jollain perustavanlaatuisella tavalla. Olen kuitenkin aina ollut ulospäin sosiaalinen ihminen, ja minua on siunattu erinomaisilla vuorovaikutustaidoilla. Olen kameleontti, joka sopeutuu seuraan kuin seuraan. Kameleontti, joka muuttaa väriään vastaamaan ympäristöään. Niin paljon, ettei lopulta enää muista, millainen itse on.

Yläasteen ja lukion pyörin tiiviissä kaveriporukoissa, mutta silti en koskaan tuntenut oloani kotoisaksi. Opiskeluaikoina en enää edes yrittänyt viettää aikaa opiskelijaporukoissa. Yliopistolla kaikki tuntuivat elävän omassa kuplassaan. Putkinäköisinä. Elämästä vieraantuneina. Asiaan vaikutti toki, ettei silloinen kumppanini opiskellut, vaan oli jo mukana työelämässä. Aikuisena minulla on ollut muutamia läheisiä ystäviä, mutta ei koskaan mitään kiinteää kaveri- tai ystäväporukkaa, johon kuuluisin. Olen jättäytynyt pois sosiaalisista kontakteista juuri ulkopuolisuuden tunteen takia. Kun olen nähnyt kavereita, olen puhunut usein paljon, mutta en oikeasti sanonut mitään. Nauranut oikeissa kohdissa ja tuntenut itseni feikiksi. Joukkoon kuulumattomaksi.

Peikon myötä olen saanut paljon uusia tuttuja, kavereita, jopa ystäviä. Pervoja, totta kai. Pervous yhdistävänä tekijänä ei tietenkään tarkoita, että olisin automaattisesti paras kaveri kaikkien saman kylän pervojen kanssa. Kuten ei tarkoita mikään muukaan harrastus. Toki pervous on suurimmalle osalle ihmisistä enemmän kuin pelkkä harrastus. Kyse on kuitenkin seksuaali-identiteetistä, joka on ihmisessä syvällä. Syvemmällä kuin vaikka, noh, agility-harrastus tai postimerkkeily.

Koen, että jaan monien kanssapervojen kesken jotain sellaista, joka tekee minusta vähemmän ulkopuolisen. Tunnen olevani yksi muista. Tunne on minulle uusi, ja joukkoon kuulumisen kokemus hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Ei se, että sulaudun porukkaan, vaan se, että en koko ajaa tunne itseäni erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Minun ei tarvitse miettiä asiaa lainkaan. Voin olla sellainen kuin oikeasti olen ilman mitään ylimääräisiä kuorrutuksia tai vääränlaisia tuntemuksia. Ulkopuolisuuden tunnelukko ei aktivoidu.

En suhtautunut Peikon ystäviin suhteemme alussa täysin varauksettomaksi. Minulla oli ennakkoluuloja. Pelkoja uusia asioita kohtaan. En osaa eritellä, mitä odotin tai pelkäsin. Ehkä ajattelin, että pervous on jotenkin enemmän pinnassa tai näkyvillä. Että se manifestoituu jollain tietyllä tavalla. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan ihmiset olivat ihanan tavallisia. Silti kaikissa, joiden kanssa olen ystävystynyt paremmin, on joku pieni selittämätön särö. Ja se särö tekee ihmisistä mielenkiintoisia ja aitoja. Samanlaisia kuin minä? Meillä kaikilla on omat juttumme – monilla minut mukaan lukien ei täysin kivuton menneisyys.

Istuimme viime viikonloppuna iltaa hyvien tyyppien kanssa. Pervo-sellaisten. Saunoimme, söimme, vähän joimmekin, pelailimme. En ole monenkaan kanssa keskustellut aikaisemmin siitä, mitä kukin tekee. Mikä se kunkin juttu on. Alistamien, alistuminen, fetissit, masokismi, sadismi, kaikki edellisistä tai joku muu. Ihminen on kuitenkin aina viime kädessä kiinnostavampi kuin se mitä hän kenenkin kanssa tekee.

Jossain kohtaa yötä päädyimme leikkimieliseen roastaukseen, jossa kuka tahansa sai kysyä toiselta mitä tahansa. Oli aidosti mielenkiintoista päästä kysymään toiselta tyhmiä kysymyksiä. Mikä sua kumissa viehättää? Miten sä löysit itsesi? Mitä sä saat alistumisesta? Miten te olette tavanneet? Miten pitkään olet tiennyt olevasi pervo? Miten teidän yhteinen tutkimusmatka on sujunut? Mitä olette oppineet toisiltanne? Toki loppuyön tunteina käyty keskustelu sisälsi myös sopivasti kaksimielistä huumoria ja väsynyttä räkätystä. Uskon kuitenkin, että kaikkien rajoja kunnioitettiin, eikä ketään painostettu vastaamaan. Itse nautin keskustelussa eniten siitä, miten erilaisista asioista ihmiset syttyvät ja saavat nautintoa. Tuntui hyvältä päästä utelemaan niitä tyhmiäkin kysymyksiä, joita ei päivän valossa tule kysyttyä. Matka voi taas jatkua.