Olen pienestä pitäen tuntenut suunnatonta kiinnostusta
ruumiinaukkojani ja niiden venyttämistä kohtaan. Ruumiinaukoilla tarkoitetaan
tässä tapauksessa niitä jalkojen välistä löytyviä, joiden nimiä en kykene
edelleenkään reilun kahden vuoden bloggaamisen jälkeen kirjoittamaan. Minulle
ne reiät ovat ja pysyvät emättimenä ja peräaukkona biologian kirjan oppien
mukaan. Pillusta ja perseestä puhuminen ei minulta onnistu.
Olen ensimmäisen kerran runkannut noin 12-vuotiaana. Jos sitä
ennen muistan kylpyammeessa kylpiessäni sovitelleeni kaikenlaisia esineitä
sisälleni. Ensimmäisen suihkun kanssa vahingossa saadun orgasmin jälkeen
ymmärsin, että hommasta tulee vielä nautinnollisempaa, jos laitan jotain
sisääni samalla kun suihkuttelen itseäni. Dödöpulloja, sopivan mallisia rasvaputeleita, hammasharjan varsia, mitä nyt 80-luvulla kylpyhuoneessa
säilytettiinkään. Lempileluni oli tuolloin jäykkä, kuminen letkunpätkä, joka oli
toiminut pesukoneen poistoletkuna. Sen väänsin kahtia ja laitoin sisääni.
Jossain kohtaa ymmärsin, että juttuja voi laittaa myös sinne toiseen reikään.
Kun muutin pois lapsuudenkodistani, havahduin siihen, että sisään
voi tunkea mitä mielikuvituksellisempia asioita. Hedelmät ja kasvikset ovat
käyttökelpoisia monella tavalla ja mikä parasta, opiskelijabudjetilla
elellessä ne pystyi aina myös syömään jälkeenpäin ja kierrättämään
hyötykäyttöön. Kurkku ja porkkana poikineen on tullut runkatessa kulutettua.
Ensimmäisen seksilelun sain entiseltä aviomieheltäni.
Pienehkön, pinkin dildon, joka ei ollut uhka kenenkään miehuudelle.
Avioliitossani venytys- ja tunkemisfantasiat uinuivat pinnan alla piilossa,
kuten koko seksuaalisuuteni. Samana päivänä, kun exäni muutti asunnostani pois,
tein kaksi asiaa. Laitoin yhden lauseen pituisen deitti-ilmoituksen
Suomi24-sivustolle ja tilasin Kaalimadosta ison kasan erikokoisia ja
–muotoisia dildoja – molempiin reikiin tarkoitettuja. Yksi leluista oli todella
iso. Pian tapasinkin Peikon, ja pääsin toteuttamaan itseäni seksuaalisesti
monipuolisemmin kuin olin koskaan edes osannut ajatellakaan.
Peikko on koko suhteemme ajan käyttänyt kumpaankin aukkoani
hyvin monipuolisesti ja luovasti. Ilman mitään kyselyjä siitä, että miten
asiaan suhtaudun. Mä voin kulta käyttää susta ihan mitä reikää mä haluan, koska sä olet mun. Saat valita, että mihin reikään sä haluat mun laukeavan. Ihailen sitä rauhallisuutta ja maanläheistä tapaa, jolla
Peikko suhtautuu esim. peppu- ja menkkaseksiin. Sotkua tulee jos on tullakseen,
sitä varten meillä on suihku. Itse häpeilen edelleen mahdollisia sotkuja enkä
ole asian kanssa vielä täysin sinut. Se, joka keksii sotkuttoman peppuseksin,
ansaitsisi mielestäni ison mitalin.
Mutta takaisin venyttämiseen. Peikolla on suuret kädet, ja
monista yrityksistä huolimatta käsi ei ole koskaan mennyt sisälleni. Ehkä tämä
vaatisi systemaattisempaa harjoittelua ja asiaan perehtymistä. Minua ei
kuitenkaan tässä asiassa kiehdo niinkään lopputulos kuin itse prosessi. Se
venymisen tunne, kun kättä asetellaan sisääni. Kun joutuu keskittymään
hengittämiseen ja siihen, että yrittää pitää itsensä rentona. Kun kipu ja
nautinto sekoittuvat toisiinsa eikä tiedä, mistä toinen loppuu ja mihin toinen
alkaa. Minä puoli-istuvassa asennossa, Peikko jalkojeni välissä.
Noin vuosi sitten hankin uusia laadukkaampia dildoja.
Halusin mustia leluja, vanhat värilliset saivat mennä roskiin. Niiden seassa se
jättidildo. Jota en koskaan kehdannut edes näyttää Peikolle, mutta jonka
olemassaolosta hän kyllä tiesi. Koska se oli niin suuri. Koska jotenkin
ajattelin, että miettiikö Peikko, että eikö hän riitä minulle. Kyse ei ole
kuitenkaan kalusta lainkaan eikä sen koosta. Peikolla on minulle aivan
täydellisen kokoinen kalu. En syty ajatuksesta, että Peikolla olisi niin suuri
kalu, että sitä joutuisi tunkemalla tunkemaan minuun vaan haluan, että minuun
tungettavat asiat ovat no, asioita. Leluja. Käsiä. Jotain muuta kuin
sukupuolielimiä. Jotain abstraktin suurta. Haluan venyä kunnolla.
Lisäksi haluan, että voin tunkea jotakin kumpaankin
reikääni. Ainakin silloin kuin leikin yksin. Se tunne, kun olen joka paikasta
täynnä. Kun lelut runsaasta liukuvoidemäärästä huolimatta tuskin mahtuvat
liikkumaan sisälläni. Kun laukean huutaen ollessani täysi. Kun paikat supistelevat
ja sykkivät orgasmissa lukiten ne suuret jutut tiukasti paikoilleen. Ja kun
sitten rentouduttuani varovasti irrottelen lelut sisältäni melkein tuskasta
voihkien.
Sytyn netissä olevista venytyskuvista. Etenkin
peppu-sellaisista. Suosikkipervovideoitani ovat Kink.comin Everything Butt–videot, joissa on melko äärimmäisiä peppujuttuja. Jopa sellaisia, jotka kelaan
ohi, koska en pysty katsomaan niitä. Katson nykyään videoita harvakseltaan, mutta kun katson, niin monesti
näitä. Katson pornoa vain ja ainoastaan runkkumatskuna, joten yksi videonkatselukertani
ei kestä kauempaa kuin minulta kestää laueta. Sen jälkeen videot poikkeuksetta
tympäisevät. Olen joskus yrittänyt katsoa peppuvideoita muutenkin, mutta kuten
kaikki porno, alkavat ne nopeasti tympäistä minua. Haukotus, taas noita reikiä.
No nyt toi saa taas tota piiskaa/jättidildoa sisäänsä/suuhunnaintia/nipistimiä…
Jos löydän videosta mielenkiintoiset kasvot, saatan pysähtyä pidemmäksi ajaksi.
Kirjoitustehtävän lisäksi sain kaksi muuta tehtävää. Toinen
on ison pumpattavan dildon tilaaminen kotiin ja toinen sopivan munakoison
hankkiminen vihannesosastolta…
Miksei tämä nyt anna kommentoida tänne.. Yritetään uudestaan josko nyt onnistaisi.
VastaaPoistaOn muuten ihan pirun samanlaisia lapsuus- ja nuoruumuistoja, melkein ihan pilkulleen, joita tulee katkerasti vieläkin hävettyä kun menin joskus esiteininä jäämään kiinni ja sain kuulla siitä kauan. Helpottavaa tietää, ettei ole kuitenkaan ainoa. Vaikka kyllä aina aika ajoin tuntuu pieni pisto jossain sielun sopukassa, että tämä on väärin ja outoa käytöstä, mutta ah niin mukavaa silti.
Kiitos kommentistasi! Kiva jos teksti antoi sinulle vertaistukea.
VastaaPoistaAika monella pervolla on varmasti samanalaisia kokemuksia omiin juttuihinsa liittyen etenkin teininä, jolloin oma seksuaalisuus on muutenkin vielä muotoutumassa ja yleensä pahasti hukassa. Onneksi pervoilu on ainakin minulla ollut hyvä keino työstää häpeää ja muitakin lapsuudessa omaksuttuja lukkoja.
//blondi