Olen välillä kertonut Ystävättärestäni, ainakin edellisten Turun Baletin isojen bileiden jälkeen. Keskusteluni tämän
Ystävättären kanssa, kutsun häntä jatkossa vaikka Rouvaksi, on hyvin
satunnaista. Välillä syväluotaamme alistamisen syvimpiin vesiin, välillä kellumme skenen kevyissä pintavesissä.
Ilokseni sain sivumennen kuulla, että Rouvalla
oli hyvin mieluinen ongelma. Hän on viime vuosina ollut muutamissa tilaisuuksisa
katselemassa taikasauvan (hyrrä, wandi) kosketusta naisiin ja ehkä jopa
ihmetellen seurannut sen vaikutusta. Kuulin myös, että kesän alussa hän oli
jopa päässyt kosketusetäisyydelle ko. ihmeen kanssa, mutta joko
ajanpuutteen tai tilanteen vuoksi sauva oli jäänyt testaamatta. Minä sitten
herrasmiehenä uhrauduin demoamaan ko. laitetta darkkarissa Turun bileissä,
tosin ihan varuiksi lisäsin ehdotukseeni hymiön loppuun.
Tästä alkoi hupaisa mutta totinen keskustelu
jossa pohdittiin mm. että,
"meneekö maine jos teknisten vempeleiden vastustajana tunnettu Rouva alkaakin vikisemään hyrräillessä ja pyytämään jopa lisää."
"Mitä mieltä blondi on jos ystävällismielisesti testailemme laitetta?"
"meneekö maine jos teknisten vempeleiden vastustajana tunnettu Rouva alkaakin vikisemään hyrräillessä ja pyytämään jopa lisää."
"Mitä mieltä blondi on jos ystävällismielisesti testailemme laitetta?"
Kunnes pidemmän chattimme jälkeen päädyin kysymykseen: "Eli panetko pahaksesi pahaksesi jos jossain
välissä tutulla miesporukalla sinua hyrräillään?"
Johon Rouva vastasi: "en usko että panisin pahakseni, kunhan porukka on tuttua."
Joidenkin kanssa asioiden sopiminen on vaan niin helppoa ja asiallista. Itse en jaksa koskaan arvailla tällaisissa tilanteissa, vaan ennemmin nostan speksit pöytään ja keskustelen pelin hengen selväksi. Sovimme lopulta, että annamme itse tilanteen viedä. Se kummasta tuntuu sopivammalta, on aloitteellinen. Rouva lupasi huolehtia asiat seuralaisensa kanssa
siten, että saisin seuralaisen apukuskiksi käyttööni. "Kerrot mitä pitää
tehdä, hani toimii niin kuin se olisin minä, joka ohjeistaa."
Alkuilta bileissä oli kiireinen ja aika riensi nopeasti. Kaikenlaista pikkusäätöä ja esittäytymistä ”tutuille” nikeille. Jossain vaiheessa pienen kiireen loppuvaiheilla Rouva otti minut sivuun ja kertoi että nyt saattaisi olla sopiva hetki. Pyysin paria minuuttia ja sen sain.
Sen parin minuutin jälkeen kävin katsastamassa
darkkarin, jossa oli täyttä. Pohdin, että jäisinkö jonottamaan, mutta päädyin kuitenkin ehdottamaan katsomon piippuhyllyn sopivan
hiljaista ja hämärää takanurkkaa. Rouva kevyenä exhipparina innostui paikasta. Niinpä tartuin hänen kädestään kiinni ja talutin hänet
katsomon eteen Rouvan hanin seuratessa meitä. Komensin hanin riisumaan rouvaa ja mainitsin, että hän varmastikin osaa sen hyvin. Hani alkoi
innolla töihin minun viritellessäni taikasauvaa ja siihen kumista suojakuorta
päälle. Ojensin käteni Rouvalle ja ohjasin hänet istumaan piippuhyllyn yläkulmaan. Hani seurasi perässämme. Siirryin seisomaan Rouvan jalkojen väliin ja painoin
jaloillani hänen säärensä auki. Nostimme hanin kanssa yhteistuumin Rouvan rintaliivit rintojen
yläpuolelle, jotta hani apukuskin ominaisuudessa pystyisi keskittymään niihin. Siirsin sormeni Rouvan jalkojen väliin ja huomasin sormeni uppoavan häneen liukkaasti. Huomasin, kuinka Rouva sulki silmänsä ja kallisti päätään taaksepäin huokaisten. Otin käyttöön
toisen ja kolmannenkin sormen ja käynnistin hyrrän. Välillä imin toista rintaa,
välillä toinen käteni piti tiukasti kiinni Rouvan hiuksista, kaulasta,
kasvoista tai sormeni hakeutuivat Rouvan suuhun, toisen käteni sormet tiukasti
Rouvan sisällä samalla pitäen hyrrästä kiinni.
Kymmenen minuuttia myöhemmin Rouva kertoi sovitusti
saaneensa kokeesta tarpeekseen (tällä erää). Käskin hanin istumaan Rouvan
viereen. Komensin häntä aukaisemaan suunsa ja työnsin Rouvassa kostutetut sormet
hänen suuhunsa ja komensin häntä pesemään ne. Hän teki sen suurella antaumuksella ja ruokahalulla. Kokemus, kun Hani imi sormiani oli hurjan kiihottava vai olisiko oikea termi seksikäs.
Meillä oli hauskaa keskustellessamme
jälkikäteen tapahtuneesta. Rouva totesi olevansa yhä enemmän luomuihminen ja
kertoi sormieni toimineen paremmin kuin hyrrä. Minä taas naureskelin sille, että
vaikka kyseessä olikin testilabra, niin silti oma pikku D-kupla muodostui
helpostui. Samaa kuplaa Rouvakin kiitteli, ja pohdimme, mitä olisi tapahtunut
yhteisessä kuplassamme ilman taustamelua, kovaa penkkiä, bilettä. Hieman lupailimme toisillemme ottavamme joskus asiasta selvää.
Kaikkihan tietää että bileissä tapahtuneita asioita ei kerrota bileiden ulkopuolella. Haluankin mainita, että tämän tekstin ovat etukäteen lukeneet ja hyväksyneet sekä Rouva että hani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti