Blondi: Bilehajatelmia

Merkintä 8.7.2014

Takana on nyt toiset pervobileeni oman kotikaupunkini ulkopuolella. Bilefiilis ei ollut lähtiessä kovin häävi. Olin bileitä edeltävänä iltana sairastanut rajun migreenin, ja en ollut oikeasti lauantaina bile- tai missään muussakaan kunnossa. Mietin pitkään, että lähdenkö lainkaan, mutta maksettu ja sovittu matka ratkaisi asian. Jälkeen päin ajateltuna kotiin jääminen olisi ollut se oikea ratkaisu, mutta jossittelu ei tunnetusti kannata. Peikko oli nukkunut pari yötä huonosti, ja hänenkin vireystasonsa oli heikommanpuoleinen. Tämän kaiken lisäksi perheemme teini oli ahdistuneessa mielentilassa, mikä ei helpottanut lähtöä.

Vaikka en päässytkään nousujohteiseen bilemoodiin koko iltana, tapahtui minulle kuitenkin monia muistelemisen arvoisia asioita. Tapasimme Peikon kanssa kaksi kanssabloggaria – molemmat tapaamiset olivat erittäin miellyttäviä. Kiitos teille Alaoksilla ja Sinun otteessasi –blogia kirjoittaville ihanille naisille. Oli hienoa tavata ja saada kasvot teksteille. Virittelin illan aikana ajatusta jopa erillisestä pervobloggarimiitistä – eivätkö leivontabloggaritkin kokoonnu yhteen leipomaan ja käsityöblogistit taas neulomaan yhdessä… Mainitsen tapaamani bloggarit vain ja ainoastaan siksi, että heidän omissa blogeissaan kerrotaan läsnäolosta tapahtumassa.

Peikko oli päättänyt, että bileissä minun oli aika kuitata rangaistukseni luvattomasta hyrrän käytöstä, josta jo aiemmin kirjoitinkin. Rangaistukseksi Peikko oli tällä kertaa piiskan sijaan valinnut julkisen nöyryytyksen. Herkkua jollekin, äärimmäisen haastavaa minulle. Näin Peikon kiertelevän yksin biletilaa ja pian hän saapuikin luokseni. Otti minua napakasti kädestä ja veti syrjäiseen nurkkaan. Tai niin syrjäiseen kuin nyt isossa hallissa joku nurkka voi olla.

Peikko komensi minua riisumaan kengät ja polvistumaan eteensä. Itse hän istahti matalalle korokkeelle, veti kiltin kalunsa edestä syrjään ja sanoi, että rike kuitataan tällä kertaa suuseksillä julkisella paikalla. Ajattelin, että hän ei ole tosissaan ja yritin selitellä itseäni pois tilanteesta. 'Kulta kun mä en voi. Mä en oikeasti voi. Kun täällä on näin paljon ihmisiä ja kaikki katsoo.' Peikko ilmoitti, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa ja veti minut kilttinsä alle. Sen alla Peikko oli kivikova. Kiltti oli häveliäästi minun pääni päällä, mutta kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, mitä tilanteessa tapahtui. Muutaman kerran keskeytin työni ja otin pääni pois kiltin alta, mutta Peikko komensi minut sinne kerta toisensa jälkeen takaisin.

Peikko lähes laukesi suuhuni, mutta antoi minun lopettaa ennen sitä. Piti minulle tiukan puhuttelun. Näin käy tuhmille tytöille. Kun sä olet kulta ollut tuhma. Kerrotko vielä mitä sä teit? Tunnustin kakistellen syntini ja kerroin olleeni tuhma tyttö ja että jatkossa olisin kiltti ja muistaisin paremmin. Jokaisen sanan lausuminen tuotti tuskaa. En pystynyt katsomaan Peikkoa silmiin, koska olin niin häpeissäni tapahtuneesta. Seuraavaksi mä sitten laukeankin julkisesti sun suuhun ja pyyhin spermat sut naamaan, niin ehkä sä muistat paremmin. 'Jooh, kyllä mä nyt jo muistan ja olen kiltti.' Peikko auttoi minut ylös lattialta ja kengät jalkaani. Huomenna sä jo tykkäät tästä. Ja minä kaiken sen huikaisevan häpeän keskellä tykkäsin jo. Nautin vaikka en kehdannut muuta kuin tuijottaa lattiaa posket punaisina.

Illan aikana lavalla nähtiin paljon ohjelmaa, joista yhtä odotin erityisellä mielenkiinnolla. TörkyTeatteri –niminen viiden hengen poppoo veti lavalla shown, johon kuului eritteistä virtsaa ja oksennusta. Tiesin hieman, mitä on tulossa ja menin lähes eturiviin katsomaan. Koska oksentaminen kiehtoo minua. Tiesin myös, että näkisin lavalla oksentamassa naisen, jonka oksennusaiheisia tekstejä olen lukenut pervofoorumilla. Oksentaminen ei kiihota minua ainakaan toistaiseksi, mutta naisen intensiiviset kuvaukset aiheesta ovat olleet todella kaunista luettavaa. Suhteeni oksentamiseen, siihen kun joku muu oksentaa, on neutraali. Olen tehnyt vuosia töitä syömishäiriötä sairastavien kanssa, ja minulle oksennusjutut ovat ihan kelvollista kahvipöytäkeskustelua eikä oksentaminen herätä minussa minkäänlaista inhoa.

Show oli hienosti käsikirjoitettu ja siinä oli iso kasa huumoria ja mikä parasta pervoyhteisölle monesti niin vierasta itseironiaa. Voi olla ihan uskottava pervo, vaikka panisikin itseään välillä halvalla – ja nyt tarkoitan ihan kirjaimellisesti. Showssa oli kohta, jossa mainitsemani nainen oksensi. Hän työnsi tylpän esineen kurkkuunsa, ja oksensi. Antoi itselleen aikaa. Kakoi pitkään, ennen kuin mitään tuli ulos. Koko toimitus oli minusta hyvin kaunis ja kiehtova, koska näin ja ymmärsin, miten paljon nainen itse nauttii tekemästään. Hän oli koko ajan kasvot yleisöön päin, joten minä sain katsella tiivisti hänen kasvojaan. Ilmeitä. Intensiteettiä. Puhdasta mielihyvää. Siinä ei ollut mitään rumaa tai pelottavaa, pelkästään nautintoa. Nainen oli todennäköisesti tankannut ennen esitystä jugurttia tai muuta sileää oksennettavaa, sen verran puhdasta, valuvaa tavaraa suusta tuli ulos. (Teksti oli tässä kuvaillulla henkilöllä hyväksyttävänä, ja hän tarkensi, että tankattu aine oli värjättyä soijajugurttia.)

Kävin esityksen jälkeen henkilökohtaisesti kiittämässä naista kiehtovasta ja mielenkiintoisesta esityksestä. Hän oli kiitoksestani melko hämillään, koska on varmasti yleensä tottunut hieman erilaiseen palautteeseen. Kättelimme ja sanoin, että toivottavasti näen hänet toistekin lavalla. Olemme omissa suihkuleikeissämme tehneet usein sitä, että Peikko työntää sormensa syvälle kurkkuuni ja yökin limaa päälleni. Oksennusrefleksini ei toimi kovin hyvin, joten varsinaisesta oksentamisesta ei ole ollut kyse. Toistaiseksi.

Myöhemmin illalla pyysin, voisiko Peikko naputella minua hieman uudella, tapahtumasta ostetulla rottinkipiiskalla, jollaisesta olemme jo pitkään haaveilleet. Peikko istutti minut jalat auki piiskauspukin päälle ja aloitti naputtelun sisäreisilleni. Kovensi otteita vähitellen ja hetken kuluttua reiteni kihelmöivät. Yritin vetää niitä välillä yhteen, mutta Peikko kiskoi joka kerta jalkani uudelleen auki ja jatkoi sisäreisien piiskaamista. Jos toisen silmän takana ei olisi väijynyt uudelleen läpitunkevaa migreenikohtausta, olisin saanut varmasti ihan kunnolla piiskaa. Minulle tämä oli jo kuitenkin iso askel, koska emme ole tehneet bileissä keskenämme mitään julkisesti. Peikko naureskeli minun tiukasti kiinni olevia silmiäni, jotka loivat illuusion yksityisyydestä ihmismassan keskellä.

Yöllä ennen kotiinlähtöä reiteni olivat kauniinpunaisilla viiruilla. Nyt paria päivää myöhemmin ne ovat sen näköiset kuin niitä olisi käsitelty pesäpallomailalla – sinisenvihreänkellertävät. Eli ei bikineitä ylle tällä viikolla. Tänään makustelimme uudelleen rottinkia varovaisen piiskauksen muodossa. Se maistui hyvälle kummastakin, vaikka mitään suurta kipu- tai alistuspitoista leikkiä emme olleet tekemässäkään. Lähinnä molemminpuolista fiilistelyä ja hakemista, että miltä piiska pitkän tauon jälkeen tuntuu. Olen usein haaveillut kokovartalopiiskauksesta ja uskon, että rottinki sopisi joustavuutensa ansiosta siihen hyvin. Kädet, vatsa ja selkä kestäisivät sitä varmasti melko hyvin maltillisesti tehtynä. Ostimme rottinkipiiskan tämän sivun ylläpitäjältä ja voimme suositella sitä jo nyt lämpimästi.