Mistä tiedät, että on kesä?

Työni kautta joudun/saan työskennellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa, ja tätä tukemaan olen saanut jopa vähän koulutusta. Viimeaikoina yksi tällainen koulutus on pyörinyt mielessäni liipaten kinkyskeneä, ja yritänkin nyt pirun pitkän huojuvan aasinsillan kanssa saada kirjoitetuksi aiheesta. Aluksi toivoisin, että suljet hetkeksi silmäsi ja mietit oman vastauksesi kysymykseeni: Mistä tiedät että on kesä?

Aistimukset ovat mielteitä (mielikuvia, kuulokuvia, tuntemuksia). Näiden aistiemme kautta luomme oman ”karttamme” todellisuudestamme. Jokaisen meidän karttamme on hieman erilainen. Ihmisten kanssa keskustelu on helppoa, mutta väitetään että kontakti syntyy vasta, kun toinen ihminen kohdataan hänen omassa maailmassaan, miellejärjestelmässään.

Ihmisen miellejärjestelmät ovat:

-          Visuaalinen

-          Kinesteettinen

-          Auditiivinen

-          Loogis-rationaalinen

Joku edellä mainituista on meille ensisijainen, vaikka käytämmekin miellejärjestelmistä kaikkea. Jos palaamme edellä esitettyyn kysymykseeni, ja jos mielikuviisi tuli kaunis kesäinen maisema, jossa silmäsi lepää, niin luultavasti ensisijainen miellejärjestelmäsi on visuaalinen. Jos taas mielikuvissasi kuulit lintujen laulun tai veden liplatuksen, olet luultavasti auditiivinen. Jos taas mielikuvissasi tunsit itsesi uimassa lämpimässä vedessä tai ruohikon kutittelevan jalanpohjaasi, niin saattaisit olla kinesteettinen. Jos taas kurkkaisit lämpömittaria ja huomaisit sen näyttävän 25 astetta, olet loogis-rationaalinen.

Nyt saatat miettiä, miten näitä asioita voidaan ottaa huomioon keskusteltaessa muiden ihmisten kanssa. Annan hieman kärjistetyn esimerkin. Jos olisin kiinteistövälittäjä ja myisin sinulle asuntoa. Visuaaliselle ihmiselle kehuisin asunnon muotokieltä sekä asunnon visuaalista ilmettä, jossa asiakkaan silmä lepää. Kineettiselle kehuisin taas asunnon pintaratkaisuja, marmoria tasoissa ja lattialämmitystä varpaiden alle. Auditiiviselle kehuisin asunnon akustiikkaa ja mahdollisuutta kuulla kesällä linnunlaulua terassilla ja että moottoritien äänet eivät kantaudu asunnolle asti. Loogis-rationaaliselle kertoisin kuinka hyvin talo on suunniteltu. Kertoisin kuinka vesieristeet, salaojat ja kattomateriaalit ovat markkinoiden parasta laatua.

Nyt olen päässyt sortuvan aasinsiltani alkuun ja hyppään skeneemme. Mielestäni ymmärrän ihmisiä melko hyvin, mutta usein suurimpia (joskus ylitsepääsemättömiä) ongelmia kohtaan loogis-rationaalisten ihmisten kanssa. Tälle tyypille on ominaista, että kaikki on ja pitää olla mitattavissa. Tällä tavalla heidän maailmansa pysyy järjestyksessä. Miten tämä toimii puhuttaessa ihmissuhteista, kinkyilystä tai pervosuhteista? Minusta vähän huonosti, ja ehkä juuri siksi ajauduin (huomaa imperfekti) helposti törmäyskurssille tällaisten ihmisten kanssa.

Määrittele tai mittaa nyt sitten Ds-suhde tai helposti heitetty AITO Ds-suhde? Vaikeaa on, mutta väitän että loogis-rationaaliset ihmisten pyrkivät silti määrittelynsä tekemään. Luulen, että he tekevät jonkinlaisia mittayksiköitä ajatuksissaan (ehkä jopa ymmärtämättään), ja koska asiat ovat heille mitattavissa, yrittävät he esittää asioita muille totuuksina. Koska toimin vain puhtaasti oman karttani ja maailmani kautta, minun on vaikea antaa esimerkkiä, mutta haluan kuitenkin yrittää. Eräs loogis-rationaalinen ihminen haukkui minua tosissaan aisuriksi, koska haluan miellyttää naistani ja toteuttaa myös naiseni toiveita suhteessamme. Tämä masteri oli selvästi vetänyt rajansa juuri tähän. Ymmärsin hänen mittarinsa siten, että AITO Master ei subiltaan kysele, vaan tekee mitä haluaa. Me emme puhuneet samaa kieltä silloin emmekä selvästi vieläkään.

Olen kääntymässä ajatukseen, että loogis-rationaalisten ihmisten ongelma mittaamattomissa maailmoissa on se, että he ajavat itsensä loukkuun. He saattavat käpertyä oman ajatuksensa vangiksi, ja muualle ei uskalleta katsella tai muuta ei voida tuntea, koska muuten se oma mitattu maailma saattaa hajota.

Tietenkään asia ei ole ihan näin yksinkertainen, vaikka kuinka haluaisin uskoa niin. Varsinkin netin välityksellä käyty keskustelu on usein niin turhauttavan harhaanjohtavaa, että mieluummin tapaisin ihmiseni livenä. Roolit kun eivät ole sama asia kuin miellejärjestelmät. Ilokseni sain muutama viikko sitten huomata, kuinka eräs netissä kanssani meuhannut henkilö oli livenä totaalisen erilainen, jopa mukava ja mielenkiintoinenkin.

Olen viime aikoina todella yrittänyt ottaa opikseni. Viime aikoina olen hengittänyt enemmän ja muistuttanut itselleni, että en todellakaan puhu samaa kieltä kaikkien kanssa, eikä oikeaa kontaktia kaikkien kanssa välttämättä synny, koska emme kohtaa samassa ”maailmassa”. Vaikka kontaktia ei synny, niin minun maailmani pysyy ennallaan. Minun maailmani ei hajoa, ja suon ilomielin mitattavan maailman, vaikka parisuhteissa, kaikille jotka sitä tarvitsevat.

Mihin maailmaan Peikko sitten mahtaa kuulua. Ensisijaisesti siihen joka työntää kätensä hiekkaan ja…