Joitain läheisiämme ajatus on kummastuttanut – samoin aluksi
perheemme teiniä. Ai parisuhdekurssi? Mihin te sellaista tarvitsette? Onko
teidän parisuhteessa joku vialla? Teinin kanssa keskustelu oli nopeasti käyty.
Ei kun me mennään kurssille siksi, että meidän parisuhde tulee entistä
paremmaksi. Ok, no sitten. Kerroimme kurssin ohjelmasta ja aiheista sekä
näytimme hänelle kurssiohjelman. Toi on ihan kuin sellainen aikuisten
protuleiri, totesi hän tyytyväisenä ohjelman nähtyään, eikä asiasta tarvinnut
enää puhua. Kurssin jälkeen kerroimme hänelle yleisellä tasolla siellä
käsitellyistä aiheista. Sanojen sijaan jotkut reagoivat myös paljon puhuvalla
hiljaisuudella.
Mielestäni parisuhteen hoitaminen on vähän sama asia kuin
gynekologilla tai hammaslääkärillä käyminen. Lääkärissäkin käydään vuosittain eikä
vain silloin, kun on jotain akuuttia vaivaa. Pitämässä huolta
itselle tärkeistä asioista. Meille kurssi tuotiin ikään kuin tarjottimella
työpaikkani tarjoamana koulutuksena. Jotta voin auttaa muita, täytyy minun olla
sinut omien varjojeni kanssa. Myös parisuhteessa olevien.
Kurssi oli antoisa ja täynnä suuria tunteita. Olen tottunut
käsittelemään omia varjojani vuosien varrella eri keinoin, joten niiden
kaivaminen ei jännittänyt. Aloin jännittää siinä vaiheessa, kun aidosti
ymmärsin, että menen kurssille Peikon kanssa kaksin ja käsittelemme asioita
yhdessä. Kurssi keskittyi oman menneisyyden ymmärtämiseen ja siihen, miten omat menneisyytemme näkyvät parisuhteessamme. Teimme ohjaajien johdolla paljon avaavia
harjoituksia, osa pitkiä ja rankkoja, joissa menneisyyden kipupisteitä
kohdattiin sekä itse työskennellen että muiden työskentelyä katsoen ja
havainnoiden.
Olen muutenkin avautunut viimeisen kuukauden aikana Peikolle
eräästä isosta luurangosta, jota olen säilyttänyt kaapissani. Luuranko liittyy
entiseen parisuhteeseeni, ei Peikkoon. Silti asia on vaivannut minua. Koko
suhteemme ajan noussut välillä mieleeni. Vienyt minulta paljon energiaa. Pitäisikö
minun kertoa? Kuuluuko Peikon tietää?
Eräänä iltana töksäytin sitten asian suustani kyynelten
saattelemana. Peikko suhtautui asiaan hyvin. Kerroin, miksi haluan hänen
tietävän. Asia ei ollut Peikolle kovin merkityksellinen, mutta kerroin sen
siksi, että en halua, että välillämme on salaisuuksia. Pointti ei ollut
itse asia, vaan se, että yhden avioeron koettuani haluan elää sellaisessa
parisuhteessa, jossa kipeätkin asiat kerrotaan ja nostetaan pöydälle. Mielestäni
luurankojen kanssa on helpompi tanssia kuin yrittää pitää ne kaapissa. Asia ei
ole vaivannut mieltäni sen jälkeen, kun sain sen ulos suustani. Seuraavana
päivänä tullessani töistä kotiin minua odotti Peikon tuoma kukkakimppu.
Kiitokseksi siitä, että uskalsin kertoa. Osoitukseksi siitä, että meidän
parisuhteemme perustuu rehellisyydelle.
*****
Syksy on ollut minulle ja Peikolle kuten koko uusperheellemme rauhallista aikaa.
Parisuhteemme kukoistaa, ja elämä on sopivan seesteistä. Alistuminen on enemmän
tai vähemmän taka-alalla ajatuksissani, vaikka leikittyä tuleekin säännöllisen
epäsäännöllisesti. Olemme myös tarkoituksella pitäneet taukoa pervobileissä
käymisestä – bileet alkoivat ikävästi toistaa itseään. Bileissä ei sinänsä ole
mitään vikaa, mutta annostelemme ne jatkossa harkitummin, jolloin myös jännitys
ja mielenkiinto säilyvät paremmin.
*****
Olen taas pitkän tauon jälkeen saanut joogarytmin kuntoon. Teen astangaa pari-kolme kertaa viikossa - keho ja mieli nauttivat
säännöllisestä joogarytmistä. Olen päättänyt tällä kertaa joogata niin
lempeästi, että kehoni kestää fyysisesti haastavan astangajoogan. Astangajooga
on ollut tavalla tai toisella mukana elämässäni useita vuosia. Harjoitus koostuu
voimakkaan hengityksen tahtiin tehtävistä liikkeistä, asanoista. Liikkeet
toistuvat aina samassa järjestyksessä. Kun järjestyksen oppii, voi
harjoitellessa heittää aivot narikkaan ja keskittyä hengittämään. Toisto tekee
harjoituksesta minun psyykeelleni sopivan. Aina samat liikkeet samassa
järjestyksessä. Kuitenkaan harjoitus ei ole koskaan samanlainen. Keho ja mieli
ovat joka kerta erilaisia ja toimivat aina eri tavoin. Toisto harjoituksessa
mahdollistaakin kehon ja mielen tutkailemisen huikaisevalla tavalla. Tänään lähden
tekemään joogaharjoitusta hieman väsähtäneenä aamuisesta migreenikohtauksesta
yhä toipuvana. Kuitenkin kiitollisena siitä, että jooga on tällä hetkellä
täysipainoisesti arjessani läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti