Olen pohtinut viime aikoina paljon fiiliksiä, hyviä ja huonoja. Mieleni on ostanut kausilipun vuoristoradalle ja päättänyt käyttää sitä koko radan edestä. Tähän ajeluun on ollut syynä viime viikonloppu, jolloin osallistuimme blondin kanssa parina "tilaisuuteen" joka pisti voimat liikkeelle.
Piirsimme kartan. Ensin yhteisen ja jatkoimme yksin. Täydensimme hieman lopulta yhdessä. Katselin kartan tapahtumia ja tunsin palan rinnassani. En sellaista pientä huolestunutta palaa, vaan sellaisen joka vaikeutti hengittämistä.
Istuin tuolilla ja etuoikeutettuna katsoin näytelmää toisesta kartasta. Ystäväni itki ja päästi pahaa oloa pois. Tunsin kuinka kyyneleet valuivat poskelleni. Hän sanoi jotain raapaisevaa ja suljin silmäni, painoin pääni ja nieleskelin. En halunnut itkeä ääneen.
Kuulimme asioita joita ei oltu kerrottu kenellekään ennen. Minäkin kerroin, ääneen ja blondilleni kaksin. Juuri ennen nukahtamista kerroin blondilleni: hyräilen kun pakenen.
Viikonloppuun kuului myös paljon naurua, iloa ja uskomattomia ihmisiä, uusia ystäviä jopa. Siihen kuului hellääkin hellempää seksiä. Rakkausseksiä jos blondilta kysyttäisiin.
Päätin taas, että kirjoitan vielä sen tarinan. Kaiken sen, mitä muistan siitä kuin vuoristoratavaununi kiihdytti alaspäin aina siihen asti kunnes piirsimme kartallemme sydämen. Kirjoitan jos uskallan.
Olipahan uskomattoman kaunis ja koskettava kirjoitus! Aivan pysäytti koko aamun hetkeksi. Kiitos kun sain lukea.
VastaaPoistaOletta ihania ihmisiä molemmat <3 Olen niin onnellinen teijän puolesta kun olette löytäneet toisenne. Kerrankin jotkut ovat saaneet ansionsa mukaan! :)