Blondi: Voisitko sä kulta puristaa mua kaulasta?

Olemme alkaneet Peikon kanssa kokeilla ikään kuin puolivahingossa sellaisia, hmm, puristusjuttuja. Kaulalle. Kuristusjuttuja ne eivät mielestäni ole, joten nimettäköön ne puristusjutuiksi.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, miten nautin siitä paineen tunteesta, kun Peikon kädet puristavat kaulaani. Kun olen hänen päällään, hän laittaa kädet kaulalleni ja nojaan kevyesti eteenpäin. Kaikki tähän kategoriaan laskettava oli pitkään minulle ehdottoman ei. Minun hapensaantiani ei estetä millään!

On jännää, että puristusjutut ovat tähän mennessä tapahtuneet aina hyvin vaniljaisen ja hellän seksin yhteydessä. En tiedä, onko Peikolla asian suhteen joku piilo-opetussuunnitelma, mutta jos on, niin hyvin se toimii. Kaulasta puristamiseen ei ole tähän mennessä liittynyt kertaakaan mitään rajumpaan leikkiin viittaavaa. Eikä oikeastaan edes kummoistakaan alistumiskuviota. Valta-asetelma on toki aina läsnä, oli seksin muoto mikä tahansa – sitä ei voi kiistää.

Muutama päivä sitten harrastimme ennen nukkumaanmenoa hellääkin hellempää seksiä. Peikko oli päälläni, sisälläni. Jotenkin hänen kätensä eksyivät silittämään kaulaani. Voisitko kulta puristaa mua kaulasta? Pyysin aivan itse. Peikon toinen käsi painui hellästi kurkulleni. Aluksi enemmän hyväillen kuin painaen. Toinen käsi leikki suullani ja huulillani. Katsoimme koko ajan tiivisti toisiamme silmiin. Hengittelin kevyesti suun kautta, henki kulki hyvin. Oli vain pieni paine ja käsikosketeltava lataus kahden ihmisen välillä. Voisitko sä kulta puristaa kovempaa? Olin varma, että Peikko kieltäytyy, mutta hän painoikin kätensä lujemmin kurkulleni. Paine tuntui jo hengitysteissä, mutta sain hyvin happea. Aivan pieni vajoamisen ja uppoamisen tunne, kuitenkin samalla leijuva olo ilman minkäänlaisia paniikin tunteita. Peikon katse kannattelemassa minua. Ja tasainen puristus. Peikko toi toisen käden kurkulleni ja laukesi puristaen kurkkuani. Kosketin hänen kättään sen merkiksi, että paine oli hieman liian kova, ja käsi hellitti kurkultani.

Sama kuvio toistui eilen, ja sen jälkeen kävimme keskustelua aiheesta. Pyysin Peikolta, että hän ei toistaiseksi puristaisi kurkkuani niin, että käteni ovat sidotut kiinni. Käsillä pystyn itse ohjailemaan painetta ja tilannetta koskettamalla Peikon kättä. Peikko lupasi ja kertoi, että jos hän unohtaa, niin voin aina myös sanoa asiasta.

Niin, meillä alistuvallakin on puheoikeus ja jopa velvollisuus. Kertoa, milloin mennään oikeasti sellaiselle alueelle, jota ei vielä tiedä kestävänsä. Sanoa, jos niskaa tai selkää sattuu väärällä tavalla. Pyytää tyynyä rintakehän alle, jos happi ei muuten kulje riittävästi. Ei kuitenkaan valikoida, mitä haluaa ja mitä taas ei tai mitä milloinkin tehdään. Esittää kiltisti pyytäen toiveita, joista joskus sitten joku osa toteutetaan. Mutta milloin ja missä järjestyksessä, niin sen päättää Peikko.