Blondi: Suhteista ja parisuhteista

Olen viime aikoina pohtinut jonkin verran suhteemme muotoa ja rajoja, kun Peikko on deittaillut lupaavia masokistinaisia. Peikko on tehnyt tahollaan omaa pohdintaa. Ja totta kai asiasta on myös puhuttu yhdessä. Puhuttiin jo ennen ilmoituksen kirjoittamista. Idea siihen kun taisi tulla minulta.

Oikeastaan muita rajoja ei ole tullut toistaiseksi vastaan kuin se, että Peikon masokistiseikkailut eivät saa olla kahdenkeskisestä ajastamme pois. Sillä se on ainoa asia, mistä olen mustasukkainen. Peikko ymmärtää asian täysin ja on ollut hyvin maltillinen ajankäytön suhteen. Sovittuna on myös se, että Peikko leikkii toistaiseksi housut jalassa. Jos joskus jonkun kanssa suhde syvenee niin, että muuhun tulee halua, puhutaan siitä erikseen. Peikolla leikkimisen pointtina eivät ole koskaan olleet hänen omat orgasminsa, joten raja on luonteva. Toki esim. kurkkuun naiminen alistamisen välineenä toimii erinomaisesti, joten jos Peikko haluaisi tehdä sitä kondomin kanssa, olisi se minulle ehdottoman ok.

Pääsääntöisesti olen huomannut, että Peikon puuhailut muiden naisten kanssa kiihottavat minua. Ja kiinnostavat. Peikon kirjeenvaihto on julkista minulle – sitä käydään blogimeilimme kautta. Luen keskusteluja, kommentoin ja kyselen. Olen monella tavalla mukana.

Eräänä iltana kävelyllä ollessamme kysyin Peikolta, että mitä jos minä tekisin vastaavaa. Tapailisin muita miehiä. Niin – naisistahan Peikko ei ole mustasukkainen. Miten hän suhtautuisi mieheen? Että jos haluaisin kokea juttuja myös muiden miesten kanssa? Peikko pohti asiaa pitkään. Kertoi, että hän on miettinyt sitä pitkään myös itsekseen. Ja että ajattelee, että minulla täytyy olla samat mahdollisuudet toteuttaa itseäni kuin hänellä. Että hän suostuisi kyllä, mutta hänen pitäisi tehdä paljon työtä itsensä kanssa, mutta uskoisin sen onnistuvan. Ja että hän ajattelee, että jos e pysty sallimaan samoja asioita minulle kuin itselleen, niin sitten olisi itsekin ilman.

Keskustelu oli todella kiinnostava ja pitkä sellainen. Aloin samalla itse miettiä, että mitä voisin haluta tehdä muiden miesten kanssa. Ensiksi mieleeni nousi sidottuna oleminen. Rauhallinen, päällepäin seksitön sitominen älykkään ihmisen tekemänä, johon voisi kuitenkin liittyä joku henkinen niskalenkki minuun. Kandidaattikin löytyi valmiiksi. Seuraavaksi aloin pohtia erilaisia yhdistelmiä. Että jos siinä oltaisiin me ja sitten ne, niin sitten siinä kontekstissa se mies olisi kiinnostava…  Muuten pohdinnan tuloksena oli kuitenkin se, että en ole tällä hetkellä riittävän kiinnostunut muista miespuolisista henkilöistä. Arvostan tällä hetkellä minun ja Peikon välistä kemiaa ja intensiteettiä niin paljon, että en jaksa uskoa, että pääsisin lähellekään sitä muiden miesten kanssa leikkiessä. Lisäksi pääni taipuu alistumiseen tällä hetkellä muutenkin huonosti – senkään takia en jaksa olla kiinnostunut muista miehistä.

Mietimme myös sitten, että mitä Peikko oikeasti etsii. Missä menee raja masokismin ja ”normisessioimisen” välillä. Mitä sellaista hän haluaa kivun tuottamisen lisäksi kokea, mitä hänen ei ole mahdollista tehdä minun kanssani?

Kumpikin keksi vastauksen heti. Erilaiset roolileikit ja fantasiat. Kaikki mielikuvitusta vaativat jutut. Niihin minä en taivu. Toki Peikko voisi nöyryyttää minua laittamalla minut tekemään jotain roolijuttua, mutta hän tuskin nauttisi siitä. Mutta muiden kanssa homma voisi toimia. Minun mielikuvitukseni kun ei riitä kehittämään mitään, mitä ei juuri sillä hetkellä ole olemassa, niin yritä siinä sitten leikkiä fantasioilla ja mielikuvilla. 

Muistan minun ja Peikon ensimmäisiä keskusteluja, kun hän kysyi minulta, että mistä minä haaveilen ja fantasioin pervoilun saralla. Hän kysyi minulta asiaa moneen kertaan monella eri tavalla. Kerroin, että en saa mitenkään kiinni siitä, mitä hän ajaa takaa. Että miten niin mistä mä fantasioin. Enhän mä voi tietää, kun en mä ole tehnyt mitään. Niin, mutta jos sä käytät sun mielikuvitusta? Öööh, en mä osaa sanoa koska ei mulle ole koskaan tehty mitään. Haaveiletko sä esim. että joku sitoisi sut? Öööh, en mä tiedän, kun ei mulle ole tehty sitä, niin en mä tiedä miltä se tuntuisi… Tähän tapaan. Kunnes tutustuimme paremmin ja Peikko oikeasti ymmärsi, että en osaa kuvitella tai fantasioida asioita. Muistan ne lukuisat mielikuvarentoutukset ja harjoitukset, mitä olen yrittänyt ohjatusti tehdä tämän elämän aikana. Kuvittele, että olet metsässä. Syvällä hiljaisessa ja vihreässä metsässä. Näet edessäsi polun. Häh? Minkä polun? Mikä metsä? Miten mä voin nähdä tai kuvitella jotain, joka ei ole mulle sillä hetkellä olemassa? Noh, sanomattakin selvää, että mielikuvaharjoituksista ei ole koskaan ollut minulle apua. Elän muutenkin lähes kuvattomassa maailmassa eivätkä näkemäni asiat juuri tee minuun vaikutusta. Hahmotan asiat ja tunteet sanoina, en kuvina.

Peikolla on taas vilkas mielikuvitus ja kyky heittäytyä monenlaisiin asioihin ja rooleihin, joten hänelle samanhenkinen kumppani vastapeluriksi olisi varmasti mieluinen. Peikko voisi käsikirjoittaa juttuja etukäteen tai sitten antaa tilanteen viedä mennessään.

Peikko saapui kotiin perjantai-illalla nähtyään erään naisen. Leikittyään. Käperryin hänen viereensä sänkyyn kuulemaan tapahtuneesta. Peikko kertoi ja minä kehräsin. Mikä oli kulta susta parasta? Entä mikä siitä naisesta? Musta on kulta tosi kiihottavaa, kun sä tulet kotiin oltuasi jonkun muun kanssa. Että joku muu saa susta pienen osan, mutta että sä olet kokonaan mun. Vajosin samalla Peikon jalkojen väliin erittäin virittäytyneessä tilassa. Peikko taisi olla samanlaisessa mielentilassa, sen verran nopeasti hän laukesi suuhuni.