Blondi: Alkusyksyn kiireitä

Alkusyksy on lähtenyt käyntiin sellaista vauhtia, että ei ole tarvinnut arjessa miettiä, miten ajan saa kulumaan. Eilen illalla arjen askareet katkaisi tervetullut illanvietto pervoporukalla. Minun ja Peikon osalta illanvietto jäi maltilliseksi, koska tälle päivälle on aikataulutettu monenlaista puuhaa. Saimme kuitenkin nauraa ja viihtyä usemman tunnin mahtavassa porukassa, jossa jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Peikko kömpi kotiin ennen minua, seurasin perässä reilun tunnin kuluttua.

Kehoni on hieman sekaisin tällä hetkellä, ja olen vuotanut verta enemmän tai vähemmän jo lähes pari viikkoa. Reaktio on kuitenkin minulle tyypillinen, enkä jaksa huolestua siitä. Vaikka minä valun, on Peikko kuitenkin saanut omansa. Viime yönä tulin Peikon viereen nukkumaan, ja hän heräsi. Löysin itseni hänen jalkovälistään, joka on menkkojen aikana ehdottomasti lempipaikkani. Tänään kun heräsimme, sama toistui.

Suuseksin antaminen Peikolle on edelleen lähes parasta, mitä tiedän. Mielihyvän tuottaminen toiselle. Ja se kiihottava valta-asetelma, kun on polvillaan toisen jalkojen välissä. Peikon kädet hiuksissani ja niskassani. Välillä hellinä, välillä vaativina pitämässä päätäni paikoillani, jotta hän voi käyttää suutani haluamallaan tavalla. Laukeaminen kurkkuun. Peikon siistiminen toimituksen jälkeen. Lievä arkuus kurkunpäässä jälkeenpäin. Jotain, joka muistuttaa minua Peikosta silloinkin kun hän ei ole läsnä. Suloisen nöyryyttävät läpsäisyt poskille, kun olen valmis. Hyvä tyttö. Sä olet mun, ja mä voin käyttää sua ihan niin kuin mä haluan. Kiihottavaa kuittailua siitä, että miten kätevää on, kun ei tarvitse koskaan mennä suuseksin jälkeen suihkuun, koska minä siivoan jäljet. Tai miten menkkani eivät koskaan estä Peikon nautintoa. Muistutus paikastani ja asemastani. Siitä, mikä ja kuka minä olen.

Ai niin. Ensi viikonloppuna käymme katsastamassa TAFF:in Tampereella. Tule sinäkin!