Blondi: Meidän arkea

Peikolla on ollut tänään rankka päivä. Hän on viettänyt koko päivän huoltajuusoikeudenkäynnissä. Erityisen rankaksi oikeudenkäynnin tekee se, että lasten äiti on tuonut oikeuteen kolme hänen ja Peikon avioliiton aikaista perhetuttua todistamaan, miten huono isä Peikko on.

Peikolla ja lasten äidillä on kotona asuvasta lapsesta yhteishuoltajuus. Peikon nuorempi lapsi muutti pois äidiltään viime marraskuussa ja on siitä asti asunut isällään. Vastavedoksi lapsen isälle muuttoon äiti anoo lapsen yksinhuoltajuutta. Onko tässä teidän mielestänne joku ristiriita? Minusta on.

Jos itse olisin sellaisessa tilanteessa, että oma lapseni ei haluaisi asua kanssani, niin tuskin häntä siihen pakottaisin. Lapsen äiti syyttää Peikkoa lapsen manipuloinnista ja siitä, että Peikko kieltää lasta tapaamasta äitiään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan päinvastoin Peikko yrittää rohkaista lasta pitämään kontaktia äitiinsä. Omilla teoillaan äiti on kuitenkin sinetöinyt sen, että lapsi tällä hetkellä näyttäisi minun silmissäni vihaavan äitiään. Ehkä äidin olisikin parempi keskittää voimavaransa siihen, että hänen suhteensa lapseen paranisi oikeusprosessien sijaan. Lapsi on kuitenkin koko ajan prosessissa mukana, vaikka häntä ei ole siihen aktiivisesti sotkettukaan. Lapset yleensä vaistovat vanhempiensa ahdistuksen ja pahan olon, ja nämä tunteet heijastelevat myös lapsiin. Miksei äiti voi tajuta tätä?

Suren itse myös sitä, että lukuisissa lastensuojeluilmoituksissa, joita äiti ystävättärineen on lapsesta tehnyt sekä tämänpäiväisessä oikeudenkäynnissä on heilutettu toistuvasti pervokorttia. Koska lapsen isä on pervo, ei hän ole sovelias huoltaja lapselle. Lapsi altistuu epäterveille vaikutuksille. Oikeudessa blogistamme luettiin valittuja otteita, joiden perusteella lapsen äiti väittää suhdettamme väkivaltaiseksi. Jos blogimme lukisi kokonaan - ilman niitä tuomitsevia silmälaseja - välittyy tästä kuitenkin kuva kahdesta toistaan rakastavasta ja kunnioittavasti ihmisestä, jotka haluavat toisilleen vain hyvää. Olkootkin, että se hyvän tekemisen tapa poikkeaa valtavirrasta. Ja jos jollekin lukijalle, erityisesti lapsen äidille, on jäänyt epäselväksi, niin emme tee tässä blogissa kuvattuja asioita lapsen nähden tai kuullen.

Niin, lasten äitihän on blogimme vakiolukija. Pervoilun lisäksi hän ei juuri elämäämme tunne, mikä on valitettavaa. Koska elämämme on paljon muutakin kuin seksiä ja pervoilua. Ihmettelen, että miksi hän kerta toisensa jälkeen jää jumiin pervoiluun. Mikä siinä on niin kauheaa? Miksei koulutettu, päällisin puolin fiksu ihminen pysty ymmärtämään, että on olemassa erilaisia seksuaalisuuden muotoja, jotka kaikki ovat yhtä arvokkaita.

Tiedän toki järjellä ja pitkään ihmisten kanssa auttamistyötä, myös lastensuojelutyötä tehneenä, että kyse ei ole pervoilusta vaan jostain ihan muusta. Yritän itse käyttäytyä sivistyneesti, enkä lähde avaamaan ajatuksiani tämän asian suhteen sen tarkemmin. Kuitenkin kun on kyse lapsen hyvinvoinnista, kuten oikeusprosessissa on, niin pitäisi kyetä näkemään oman keskeneräisyytensä ja katkeruutensa yli. Ja todellakin ajattelemaan sitä lapsen parasta. Ei mustamaalata toisia, vaan ottaa rehellisesti peili käteen ja katsoa, voisiko itse tehdä asioita toisin.

*****

Ai niin, meillä on hyviäkin uutisia. Tai oikeastaan erinomaisia. Muutamme Peikon kanssa yhteen – muutto on jo lähes valmis, vain lopullinen muuttopäivä on sopimatta. Peikko ja lapsi muuttavat minun asuntooni, jatkossa tämä on meidän asuntomme. Eniten muuttoa meistä kolmesta odottaa lapsi. Jos lapsen olisi Peikon tai minun kanssani niin paha olla, kun mitä oikeudessa on tänään väitetty, hän tuskin iloitsisi muutosta. Voisikohan lapsen reaktio indikoida jotain muuta? Hmmm, mene ja tiedä.

Onneksi ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus itse valita, miten maailmaa katselee ja miten käyttäytyy. Joten minä valitsen. Ajattelin kutsua lapsen äidin tutustumaan lapsen uuteen kotiin ja myös minuun. Jos kyse olisi omasta lapsestani, niin olisin kiinnostunut missä lapsi asuu ja kenen kanssa. Tämän jälkeen pallo ei ole enää minulla.