Turvallisen tilan valtadynamiikka

Me usein vaadimme lähimmäisiltämme enemmän kuin itseltämme. On paljon helpompi osoittaa sormella itsestä poispäin kuin kurkata peiliin. Ärsyttävintä peilin kanssa keskustelussa on se, että vaikka peilikuva kuinka selkeästi kertoisi mitä kannattaisi omassa käytöksessä kehittää, niin sen pysyvän muutoksen saavuttaminen on todella vaikeaa. Tästä syystä oma dunkkaripsykologini pohtii, että liian usein valtasuhteissa toivomme tai vaadimme toiselta asioita, joilla paikkaamme omia epävarmuuksiani. 

Olen pitänyt pienenä huvina seurata Jodelin #kinkyseuraa kanavaa. Tämä deittipaikka hukkuu ilmoituksiin, missä etsitään "pissaamaan päälleni", "naista squirttaamaan",  "valtiatarta jota palvella", tai omaan korvaani pahiten särähtävä "valmiiksi alistuva nainen". Ja kyllä ymmärrän että anonyymissa deittipalvelussa on vaan kiva heitellä asioita ilmaan toivoen että lottokupongin sijaan kävisikin flaksi Jodelissa. Kinkydeittimarkkinoita tovin koluttuani, alan enemmän ja enemmän kääntymään ajatukseen että sielläkin turhan usein kuvittelemme ansaitsevamme enemmän kuin mitä olemme valmiita antamaan tai rakentamaan.p

Minulla on ajatus, että valtasuhde deittailussa edellä kertomani korostuu entisestään. Minusta tuntuu että usealle D-ihmisellä on kovin selkeä ajatus millainen sopivan subin pitäisi olla. Mielessä saattaa olla kivoja termejä kuten, valmiiksi alistuva, vähän masokisti, palveluhaluinen, omistautuva jne. Lisäksi koen, että turhan usein jo tutustumisvaiheessa monella d-ihmisellä on oma ego, asenne tai vaan helppous mielessä. Voisiko parempaan lopputulokseen tai suhteeseen päästä kehittämällä itseään eikä haukkumalla subineitosia? 

Olen viime aikoina miettinyt paljon turvallisuutta ja mielessäni on usein pyörinyt termi "turvallinen tila". Haluan korostaa, etten tiedä virallista turvallisen tilan määritelmää, enkä aio sitä nytkään googlata, vaan kirjoitan aiheesta ainoastaan liittyen puhtaasti omiin kokemuksiini ja aatoksiini. Olen varmasti tässä blogissakin paasannut useasti kommunikaation nimeen ja väittänyt sen olevan toimivan valtasuhteen kulmakivi. Kyllä se varmasti sitä onkin, mutta alan yhä enemmän kallistua ajatukseen että "turvallinen tilan" valtadynamiikan sisällä on liima ja rakennusaine mikä saa aikaan ihmeitä. Joskus tällainen ihme voi olla se, että vahingossa molempien osapuolten toivomuslista sulautuu vahingossa yhteen.

En väitä olevani turvallisen tilan valtadynamiikan guru, mutta jonkinsortin oppilas kuitenkin. Huomaan että asia kiehtoo minua kokoajan enemmän ja enemmän ja yritän päästellä pohdintojani ja omia kokemuksiani ulos mahdollisimman nöyrästi. Omasta mielestäni moni alistuva haluaa ja toivoo kuitenkin hyvin yksinkertaisia asioita. He haluavat olla arvostettuja, he haluavat että heitä kuunnellaan, he janoavat huomiotasi (voit korvata edellisen sanan monella korvikkeelle) ja ennen kaikkea he haluavat olla kanssasi turvassa. He eivät halua pelätä sinua koskaan, PISTE. He eivät halua pelätä reaktiotasi, eivät sanojasi eivätkä varsinkaan sitä että he eivät tulisi kuulluksi. He tarvitsevat varmuuden että sinä olet heidän kallionsa. Voin vannoa, että siinä vaiheessa kun alistuvasi kokee sinun olevan yhtä kuin turvallinen tila, saat häneltä juuri ne kaikki asiat mitä listallasi lukee. Mikä parasta, hän haluaa antaa ne sinulle koska olet sen kaiken arvoinen. Omassa maailmassani haluan ajatella power exchangen näyttäytyvän näin. 

Turvaa ei rakenneta käskemällä tai sanoilla vaan ainoastaan teoilla. Äärimmäisen tärkeää on, että sanat ja teot kulkevat käsikädessä. Kaikki epämääräisyys kommunikaatiossa ja käytöksessä aiheuttavat epävarmuutta, jonka poistamisen koen olevan D.lle kunnia-asia. Johdonmukaisuus luo turvallisuutta, se mitä puhut tänään, pitää olla totta myös huomenna. Kaikki me teemme kuitenkin virheitä ja siinä missä vaadimme subilta hyvää käytöstä on reilua elää niin kuin opettaa. Yksi suurimmista tekijöistä turvallisuutta luodessa on myöntää virheensä. Pahinta mitä voit tehdä virheesi kanssa on piiloutua oman egosi tai D-hahmosi taakse, kun vaihtoehtona on näyttää että välität ja haluat korjata virheesi. 

Kuitenkin on hyvä muistaa, että turvallinen tila valtasuhteissa pitää toimia molempiin suuntiin. Kaikki samat ajatukset mitä kirjoitin edellisissä kappaleissa pätevät myös alistuviin. En keksi juurikaan turhauttavampaa tilannetta kuin yhdessä luotu sääntö, mikä on jopa tehty tukemaan yhteistä dynamiikka, onkin yht'äkkiä keskustelematta mitätön sopimus. Ikävä kyllä jos kohdallani käy näin, niin se sopimus päättyy siihen hetkeen. Jos haluaisin yrittää antaa alistuville vinkin omasta näkökulmastani, niin toivoisin, että ei olisi olemassa asiaa mitä ei voisi sanoa minulle ääneen. Minun turvallinen tilani hajoaa, jos en voi luottaa toimivaan kommunikaatioon. 

 

Dynamiikka ikävä

Huolimatta kovasta yrityksestä, prinsessan kanssa ajauduimme pattitilanteeseen, missä molemmat totesimme että nyt on varmasti sopiva hetki suunnata omille poluillemme. Halasimme eteisessä ja suunnilleen yhteenääneen totesimme "että löydät varmasti itsellesi jonkun sopivan". Mikä on täysin totta meille molemmille. En voi silti sanoa etteikö olisi harmittanut.

- - - - -

Juttelin hyvä ystäväni kanssa joka yllätti kysymyksellä "koska olet viimeksi harrastanut vaniljaseksiä?" Hetken jouduimme tarkentamaan kysymystä ja päädyimme kriteereihin, joissa vastakappale on vanilja ja tilanteessa ei saa olla mitään kinky elementtejä, kuten vaikka vaan toisen ranteista kiinni pitämistä. Aloin rullata kelloani taaksepäin päätyen jonnekin 13 vuoden päähän historiassani. Kuitenkin vastatessani korostin, että en laske vaniljaseksiksi tilanteita jotka saattaisivat jopa sivustajakatsojalle sellaiselta näyttävän, jos se valtadynamiikka on kuitenkin läsnä ja tilanne voi sekunnissa muuttua joksikin toiseksi. Sivuhuomatuksena että kaunis vaniljainen seksi on yksi parhaista asioista maailmassa ja myös yksi parhaista jälkihoidon tavoista.

Haastaminen jatkui. "Voisitko kuvitella harrastavasi vaniljaseksiä 100% vaniljan kanssa niin että kinkyytesi ei voisi näkyä mitenkään?" Nopea vastaukseni oli negatiivinen ja kysyinkin että miksi edes haluaisin? "Mitä jos hän on olisi julmetun kaunis, täydellinen kroppa, hänellä olisi just sinun fetissejä kutkuttelevat rinnat ja hän olisi tosi mukava?" Ensimmäinen ääneen sanomaton vastaus oli totta kai, mutta muistan kuinka vajosin pohdintoihini. Vaikka kuinka yritin perustella itselleni kyllä-vastausta, en onnistunut siinä ja sepäs hämmensi minua lisää. Lopulta kuvittelin löytäväni langanpään ja tarkensin "Niin ja hän haluaisi vaniljoida kanssasi eikä olisi vaan objekti ulkonäkö fantasioilleni?" Kun tähän sain myöntävän vastuksen pystyin itsekin antamaan vahvan samanlaisen.

Aihe ei jättänyt minua rauhaan. Lisäksi kun vielä viime aikoina olen kärvistellyt jonkin verran ihmisten kanssa (myös omasta syystäni) ja kun vielä toinen ystäväni sivulauseessaan käytti fraasia "dynamiikka ikävä", niin pienet jo tiedossa olevat palaset päässäni putosivat tiukemmin paikoilleen. 

Jäin pohtimaan päättyneitä hyviä ihmissuhteitani ja erityisesti mitä niissä kaipaan tai mitä haluaisin jatkossakin. Koen olevani etuoikeutettu siinä että olen saanut elää muutamassa huikeassa valtasuhteessa ja saanut näiden ihmisten kautta kokea asioita joita en oikeasti kuvitellut koskaan kohtaavani saatika itse eläväni niitä. Jotta tällaisiin kokemuksiin päästään se vaatii luonnollisesti keskenään sopivat ihmiset ja sen yhteisen halun ja toiveen toteuttaa yhteistä flowta. Minun päässäni melkein kaikki yllä runoilemani, kiteytyy yhteiseen dynamiikkaan.  

Minä haluan rakentaa valtadynamiikkaa mikä näyttäytyy kuin kauniilta tanssilta. Kun tarpeeksi kauan yhteisen halun kautta hieroo askeliaan, niin freestyle sujuu itsestään. Siinä missä minun tietty katse saa toisen tärisemään ja pöksyt märiksi, niin toisen kaunis halukas hymy ja vahingossa aiheutettu hipaisu saa pedon heräämään. Se on pieni nyökkäys sopivalla hetkellä ja toisen katse painuu alas. Se on niin kiimaista viestittelyä, että toimistopäivä vaihtuukin etäpäiväksi. Se on sellaisen turvallisen henkisen tilan rakentamista missä Peikko raahaa naisensa luolaansa kun niin haluaa ja nainen voi turvallisesti olla juuri niin kiimainen pikkulutka mitä hänen sielunsa huutaa. 

Mitä enemmän tätä asiaa pallottelen niin omassa valtasuhteessani haluan tarjota ja vastaanottaa ennen kaikkea turvallisuutta ja jäätävää dynamiikka.  Kumpikaan noista sanoista ei pärjää yksin ja yhdessä ne ovat taivas. Hitto minulla on tuota ikävä.

ADHDom

Yksi oman elämäni viisauksista kuuluu jotenkin näin. Et voi vaikuttaa eilisen murheisiin, mutta huomiseen iloon kyllä. Edellinen lause kuvaakin elämääni hyvin, sillä hyvin usein mietin mitä kivaa huominen voisi tuoda tullessaan kuin vaikka sitä mitä ikävää tapahtui viime viikolla tai jopa kymmenen vuotta sitten. Pyrin muutenkin aina keskittymään siihen kaikkeen hyvään mitä elämällä olisi minulle tarjottavanaan kuin siihen mikä on tai voisi olla kurjasti. Mielestäni moni asia mikä nyt tuo jokaiselle meille onnellisuutta on asennekysymys. 

Edellisestä huolimatta olen tehnyt melkoista itsetutkiskelua oman historiani kanssa viime kuukaudet. Jotkut näistä pohdinnoista ovat nostaneet negatiivisia asioita vahvastikin pintaan, kun taas hyvin monet jopa lapsuudestani asti kantamat outoudet ovat löytäneet paikkansa. Melkein koko elämäni olen kuvitellut olevani vaan vähän outo ja hassu, mutta nyt kun sille on ihan diagnoosi, niin olenkin vaan hassu ja outo. Tämä siksi, että en halua määritellä itseäni diagnoosin kautta. Minä olen vaan nöyrästi minä.

Olen myös pohtinut kinkyilyhistoriaani ja tapaani toimia valtasuhteissa ja pojat mitä isoja oivalluksia olenkaan sieltä löytänyt. Periaatteessa varmaan voisin vetää suoran viivan ihan bloggaukseni haparoiviin ensiaskeliin 10 vuoden taakse, sillä yksi suurimmista syistä aloittaa bloggaus aikanaan oli saada ulos miten minä näen valtasuhteet, minkä koin usein poikkeavan valtavirrasta. Nyt haluan jakaa isoimman oivallukseni, koska olen tästä itsekin ihan pähkinöinä.

Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on yksi epäiltyjä syitä ADHD-häiriön taustalla. Luontaisesti sitä saa ihan omasta kehostaan, mutta jos sitä ei saakaan tarpeeksi niin ADHD-ihmiset saattavat luontaisesti hakea sitä ärsykkeiden kautta. Minulle on hyvin luontevaa, yksin ollessani, katsoa tv.stä MM-jalkapalloa, samaan aikaan katsoa toista kanavaa läppäriltä ja silti vaikka selata nettiä kännykästä. Voitte kuvitella millainen multitaskauksen mestari olenkaan. Tällainen käytösmalli on hyvin normaalia diganosoiduille. 

Viedäänpäs tämä askeleen syvemmälle. Syntyvää dopamiinia vapautuu myös silloin, kun ilmassa on lupaus jostain miellyttävästä tai palkitsevasta asiasta, kuten vaikkapa seksistä, urheilusuorituksesta, suklaakakusta, kuohuviinistä, hymystä, ilosta tai vaikka naurusta. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää pitää ihmissuhteistani äärimmäisen hyvää huolta. Minulle on hyvin luontevaa sanoa kohteliaisuuksia joka päivä (en koskaan sano turhaan), läpsäyttää kauniille pepulla aina kun mahdollisuus, tarjoilla aamukahvit sänkyyn, auttaa tuntematon kävelmään liukkaan suojatien yli tai vaikka rakentaa salaa rakkaalleni jokin iso yllätys. Olen usein miettinyt mistä tämä pohjaton halu tuottaa lähelleni hyvää ja iloa oikein kumpuaa ja nyt olen saanut sille selityksen. Enkä päivääkään vaihtaisi pois, tai ehkäpä kuitenkin vaihtaisin paljonkin. 

Olen ollut jonkun kerran tilanteissa missä hyväntahtoisuuttani on käytetty väärin. Minulle on täysin normaalia kannustaa, kehua, kannatella, rakastaa, hymyillä ja olla ärsyttävän positiivinen paljon enemmän kuin mitä vastakappaleeni on. Se on jopa sitä mitä haluan. Toisen hymy, onnistuminen, iloisuus tai hyvä olo saa minussa todella ison hyvä olon tunteen. Noissa tilanteissa kehrään äänettömästi. Kuitenkin jos minun intuiitioni haluaa kertoa että tätä edellä kerrottua käytetään jotenkin väärin hyväksi tai vielä pahemmin sille ei anneta arvoa, on yleensä peli täysin menetetty.  Anna ilomielin sinulle todella ison palan itsestäni, mutta kohtele sitä hyvin. Ajatteleekohan myös subit näin? ;-) Toivottavasti!

Hypätäämpä vielä syvään päätyyn. Mitä tapahtuukaan ADHDomin päässä ja sielussa kun hänellä on vastakappale, jonka kanssa edellä kerrottu Power Exchange toimii? Tällainen Domi on pohjattoman kiinnostunut hänestä ihmisenä, mikä saa hänet nauramaan, mistä kaikesta hän fantasioi, mitä hän pelkää, minne hän haluaa mennä, mikä luo hänelle turvallisuutta, millainen hänen historiansa on ollut ja lisäksi kaikki ne muut miljoonat langat Domin päässä. Näitä lankoja Dom pikkuhiljaa kelaan päässän ja rakentaa niistä omaa valtakuplaansa. Hän saattaa jopa joskus sanoa leikkisästi että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?"

Tässä yhteydessä saattaa tulla helposti ajatus, että olen karkkikaupan omistaja joka jakelee namuja söpöille subineitosille. Oikealle ihmiselle olen varmasti ja ilomielin myös sitä. Subin fetissit tai isot mieliteot muuttuvat elämysten ja reaktioiden kautta hyvin helposti myös minun erittäin suuriksi nautinnonkohteiksi. Minun päässäni nämä toiveet ottavat helposti vielä pari astetta suuremmat kierrokset sillä kaikki tämä mitä valtakuplassani tapahtuu on minulle täyttä totta. Esimerkkinä nyt vaikka rajusti käytetty suu tai laadukkaat erittäin tiukat nahkahansikkaat kädessäni. Parasta lienee se, että edelliset kulkevat mukanani aina, vaikka suhde missä ne ovat saaneet alkunsa ovat päättyneet. 

Muistan tilanteen, missä kaunis subini veti ahnaasti vihdoin happea, meikit totaalisesti levinneenä pitkin naamaa kyynelten, kuolan ja sperman sekoituksesta. Minä hellästi sotken hänen naamaansa kädelläni lisää ja leikkisesti totean että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?". Subi tarttui hymyillen kiinni pakarastani ja painoi minut takaisin syvälle kurkkuunsa.

Minulta on useasti kysytty, "etkö sinä halua mitään?" Tällainen kysymys on usein esitetty vaikka jonkun hyvin intensiivisen ja pitkän leikin jälkeen kun toinen ei enää jaksa muuta kuin aukaista suunsa kysymykseen ja minä taas vielä vaatteet päällä tuijotan hänen kauniita kasvojaan ja tyydytettyä mieltä hymyillen.

"Minä otan omani, sinun ei tarvitse olla huolestunut minusta."

Valtasuhteissa on tarjolla niukasti pikavoittoja

Jokin aika sitten laskin verkkoni vesille ja toivoin löytäväni oman elämänsä prinsessan, jota kiehtoisi paljasjalkakävely Peikon kanssa. Vaikka en oikein pärjää Tinderin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, niin oma ahkeruuteni ja muutama ilmoitukseni on saanut vipinää aikaiseksi. Muutaman kivan puistokävelyn tai nautitun latten kera, olen kuullut leikkauksia luonnollisesti myös potentiaalisten prinsessojen aikaisemmista deittailuista. Toki pettymykset ovat näissäkin tarinoissa läsnä, sillä muutenhan he viettäisivät aikaa jonkun kivan Domin kainalossa, eikä suinkaan kanssani taaperrellen. 

Deittaillessa huomaan olevani joskus outo lintu. Yleensä minä olen se, joka vie keskustelua vahvasti sillä haluan tietää vastakappaleen motiiveista, ajatuksista, toiveista, haaveista, peloista jne mahdollisimman paljon. Minun kysymyspatteriini ei kuulu utelut kuppikoosta tai koska pääsisin pukille ja huomaan sen joskus jopa häiritsevän prinsessoja. Yhden keskustelijan kanssa meinasi tulla oikein riita kun yritin selittää, että demiseksuaalina minun tarvitsee tuntea hänet melkoisen hyvin, ennen kuin voin kovin tarkasti kertoa mitä kaikkea haluaisin hänen kanssaan tehdä. Toki tuossa ajatuksessani on paljon muutakin kuin demiä, mutta oikaisin tältä osin.

Kun keskustelut siirtyvät kinkyilyyn huomaan, että usein liikutaan kovin ohuilla jäillä. Yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Jos minulta kysytään millä välineellä mieluiten läpsin pyllyä ja oma kysymykseni on mitä alistuminen sinulle merkitsee, saattaa lähtökohdat prinsessan löytymiselle olla kovin heikot. Mutta eipäs hätäillä kuitenkaan. En minäkään suinkaan ole aina tiennyt mitä olen ja kinkyilyni alkutaipaleella oli kauhean tärkeää että olin lokeroinut itseni jonkinsortin Dom.ksi tai yäk jopa Master.ksi. Nyt minä olen minä ja toivottavasti sinä olet sinä.

Lisää keskustellessamme ja prinsessojen kokemuksia kuunnellessa välillä tulee paha olo. Jotenkin hämmentävää, että poikkeuksetta jokaisella tuntuu olevan kokemuksia missä rajoja ja sovittuja sääntöjä on useasti rikottu. Toki tiedostan kuulevani vain kolikon toisesta puolesta, mutta silti. Toinen kantava teema tuntuu olevan kiire. Tässä pikavoittojen maailmassa ensimmäinen kerta voikin olla kiva, mutta jo seuraavassa rajat ovatkin unohdettu ja subirukkanen sidottuna saa kokea aitoja kauhuuksia. Tämän perään kun kommunikaatio on luokkaa "olet huono subi kun et luota", niin yöunieni menetys on välillä ollut lähellä.

En minä ole oikeasti kukaan moralisoimaan ketään, mutta Peikon sydän sykkii ajatukselle, että tästä maailmasta voisi tehdä pienin askelin vähän paremman. Olkoon tämä kirjoitus yksi askeleistani. Monilta tyhmyyksiltä vältyttäisiin jos olisimme rehellisiä ja hei ennenkaikkea sitä myös itsellemme.  Ei ole väärin haluta pikavoittoja, mutta on väärin jos halusta ei puhuta, kunnioitus puuttuu ja tarkoitus on vaan päästä mahdollisimman nopeasti kokeilemaan itsekkäästi jotain. Huolimatta vallasta valtasuhteissa matka on yhteinen. Itsekkäät satuttavat ratkaisut, jos niistä ei ole sovittu, on hyväksikäyttöä ja sitä on turha piilottaa Dom sanan taakse.

Toimiva, arvostukseen, kunnioituksen, yhteyteen ja kommunikaatioon perustuva valtasuhde lienee kaunein asia mitä tiedän. Sen alla tapahtuu sellaista taikuutta mitä on vaikea kertoa kuplan ulkopuolelle. Ja vaikka se kerrottaisiin niin harva uskoisi. 

Toki taas kirjoitukseni koskee molempia ääripäitä. Uskon että suurin osa meistä on hirmu tyytyväinen tilanteeseensa, mutta aina joukossa on niitä joiden sydän sykkii jollekin isommalle. Tätä varmasti tapahtuu piiskan molemmissa päässä. Älkää antako periksi. Tutkikaa elämää ja kinkyyttänne. Joka ikinen päivä tulee eteen asia, tunne, halu tai uusi polku mitä tutkia. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai antaa itselleen mahdollisuuden olla vähän parempi.  Helppoa se ei ole mutta onnistuessa niin pirun antoisaa. Minäkin yritän sitä vaihtelevalla menestyksellä ihan joka ikinen päivä. 

Ps. Jos juuri sinä haluaisit tutustua minuun vaikka deittailumielellä, niin -> molinays@gmail.com