maanantai 12. joulukuuta 2022

ADHDom

Yksi oman elämäni viisauksista kuuluu jotenkin näin. Et voi vaikuttaa eilisen murheisiin, mutta huomiseen iloon kyllä. Edellinen lause kuvaakin elämääni hyvin, sillä hyvin usein mietin mitä kivaa huominen voisi tuoda tullessaan kuin vaikka sitä mitä ikävää tapahtui viime viikolla tai jopa kymmenen vuotta sitten. Pyrin muutenkin aina keskittymään siihen kaikkeen hyvään mitä elämällä olisi minulle tarjottavanaan kuin siihen mikä on tai voisi olla kurjasti. Mielestäni moni asia mikä nyt tuo jokaiselle meille onnellisuutta on asennekysymys. 

Edellisestä huolimatta olen tehnyt melkoista itsetutkiskelua oman historiani kanssa viime kuukaudet. Jotkut näistä pohdinnoista ovat nostaneet negatiivisia asioita vahvastikin pintaan, kun taas hyvin monet jopa lapsuudestani asti kantamat outoudet ovat löytäneet paikkansa. Melkein koko elämäni olen kuvitellut olevani vaan vähän outo ja hassu, mutta nyt kun sille on ihan diagnoosi, niin olenkin vaan hassu ja outo. Tämä siksi, että en halua määritellä itseäni diagnoosin kautta. Minä olen vaan nöyrästi minä.

Olen myös pohtinut kinkyilyhistoriaani ja tapaani toimia valtasuhteissa ja pojat mitä isoja oivalluksia olenkaan sieltä löytänyt. Periaatteessa varmaan voisin vetää suoran viivan ihan bloggaukseni haparoiviin ensiaskeliin 10 vuoden taakse, sillä yksi suurimmista syistä aloittaa bloggaus aikanaan oli saada ulos miten minä näen valtasuhteet, minkä koin usein poikkeavan valtavirrasta. Nyt haluan jakaa isoimman oivallukseni, koska olen tästä itsekin ihan pähkinöinä.

Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on yksi epäiltyjä syitä ADHD-häiriön taustalla. Luontaisesti sitä saa ihan omasta kehostaan, mutta jos sitä ei saakaan tarpeeksi niin ADHD-ihmiset saattavat luontaisesti hakea sitä ärsykkeiden kautta. Minulle on hyvin luontevaa, yksin ollessani, katsoa tv.stä MM-jalkapalloa, samaan aikaan katsoa toista kanavaa läppäriltä ja silti vaikka selata nettiä kännykästä. Voitte kuvitella millainen multitaskauksen mestari olenkaan. Tällainen käytösmalli on hyvin normaalia diganosoiduille. 

Viedäänpäs tämä askeleen syvemmälle. Syntyvää dopamiinia vapautuu myös silloin, kun ilmassa on lupaus jostain miellyttävästä tai palkitsevasta asiasta, kuten vaikkapa seksistä, urheilusuorituksesta, suklaakakusta, kuohuviinistä, hymystä, ilosta tai vaikka naurusta. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää pitää ihmissuhteistani äärimmäisen hyvää huolta. Minulle on hyvin luontevaa sanoa kohteliaisuuksia joka päivä (en koskaan sano turhaan), läpsäyttää kauniille pepulla aina kun mahdollisuus, tarjoilla aamukahvit sänkyyn, auttaa tuntematon kävelmään liukkaan suojatien yli tai vaikka rakentaa salaa rakkaalleni jokin iso yllätys. Olen usein miettinyt mistä tämä pohjaton halu tuottaa lähelleni hyvää ja iloa oikein kumpuaa ja nyt olen saanut sille selityksen. Enkä päivääkään vaihtaisi pois, tai ehkäpä kuitenkin vaihtaisin paljonkin. 

Olen ollut jonkun kerran tilanteissa missä hyväntahtoisuuttani on käytetty väärin. Minulle on täysin normaalia kannustaa, kehua, kannatella, rakastaa, hymyillä ja olla ärsyttävän positiivinen paljon enemmän kuin mitä vastakappaleeni on. Se on jopa sitä mitä haluan. Toisen hymy, onnistuminen, iloisuus tai hyvä olo saa minussa todella ison hyvä olon tunteen. Noissa tilanteissa kehrään äänettömästi. Kuitenkin jos minun intuiitioni haluaa kertoa että tätä edellä kerrottua käytetään jotenkin väärin hyväksi tai vielä pahemmin sille ei anneta arvoa, on yleensä peli täysin menetetty.  Anna ilomielin sinulle todella ison palan itsestäni, mutta kohtele sitä hyvin. Ajatteleekohan myös subit näin? ;-) Toivottavasti!

Hypätäämpä vielä syvään päätyyn. Mitä tapahtuukaan ADHDomin päässä ja sielussa kun hänellä on vastakappale, jonka kanssa edellä kerrottu Power Exchange toimii? Tällainen Domi on pohjattoman kiinnostunut hänestä ihmisenä, mikä saa hänet nauramaan, mistä kaikesta hän fantasioi, mitä hän pelkää, minne hän haluaa mennä, mikä luo hänelle turvallisuutta, millainen hänen historiansa on ollut ja lisäksi kaikki ne muut miljoonat langat Domin päässä. Näitä lankoja Dom pikkuhiljaa kelaan päässän ja rakentaa niistä omaa valtakuplaansa. Hän saattaa jopa joskus sanoa leikkisästi että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?"

Tässä yhteydessä saattaa tulla helposti ajatus, että olen karkkikaupan omistaja joka jakelee namuja söpöille subineitosille. Oikealle ihmiselle olen varmasti ja ilomielin myös sitä. Subin fetissit tai isot mieliteot muuttuvat elämysten ja reaktioiden kautta hyvin helposti myös minun erittäin suuriksi nautinnonkohteiksi. Minun päässäni nämä toiveet ottavat helposti vielä pari astetta suuremmat kierrokset sillä kaikki tämä mitä valtakuplassani tapahtuu on minulle täyttä totta. Esimerkkinä nyt vaikka rajusti käytetty suu tai laadukkaat erittäin tiukat nahkahansikkaat kädessäni. Parasta lienee se, että edelliset kulkevat mukanani aina, vaikka suhde missä ne ovat saaneet alkunsa ovat päättyneet. 

Muistan tilanteen, missä kaunis subini veti ahnaasti vihdoin happea, meikit totaalisesti levinneenä pitkin naamaa kyynelten, kuolan ja sperman sekoituksesta. Minä hellästi sotken hänen naamaansa kädelläni lisää ja leikkisesti totean että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?". Subi tarttui hymyillen kiinni pakarastani ja painoi minut takaisin syvälle kurkkuunsa.

Minulta on useasti kysytty, "etkö sinä halua mitään?" Tällainen kysymys on usein esitetty vaikka jonkun hyvin intensiivisen ja pitkän leikin jälkeen kun toinen ei enää jaksa muuta kuin aukaista suunsa kysymykseen ja minä taas vielä vaatteet päällä tuijotan hänen kauniita kasvojaan ja tyydytettyä mieltä hymyillen.

"Minä otan omani, sinun ei tarvitse olla huolestunut minusta."

tiistai 15. marraskuuta 2022

Valtasuhteissa on tarjolla niukasti pikavoittoja

Jokin aika sitten laskin verkkoni vesille ja toivoin löytäväni oman elämänsä prinsessan, jota kiehtoisi paljasjalkakävely Peikon kanssa. Vaikka en oikein pärjää Tinderin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, niin oma ahkeruuteni ja muutama ilmoitukseni on saanut vipinää aikaiseksi. Muutaman kivan puistokävelyn tai nautitun latten kera, olen kuullut leikkauksia luonnollisesti myös potentiaalisten prinsessojen aikaisemmista deittailuista. Toki pettymykset ovat näissäkin tarinoissa läsnä, sillä muutenhan he viettäisivät aikaa jonkun kivan Domin kainalossa, eikä suinkaan kanssani taaperrellen. 


Deittaillessa huomaan olevani joskus outo lintu. Yleensä minä olen se, joka vie keskustelua vahvasti sillä haluan tietää vastakappaleen motiiveista, ajatuksista, toiveista, haaveista, peloista jne mahdollisimman paljon. Minun kysymyspatteriini ei kuulu utelut kuppikoosta tai koska pääsisin pukille ja huomaan sen joskus jopa häiritsevän prinsessoja. Yhden keskustelijan kanssa meinasi tulla oikein riita kun yritin selittää, että demiseksuaalina minun tarvitsee tuntea hänet melkoisen hyvin, ennen kuin voin kovin tarkasti kertoa mitä kaikkea haluaisin hänen kanssaan tehdä. Toki tuossa ajatuksessani on paljon muutakin kuin demiä, mutta oikaisin tältä osin.


Kun keskustelut siirtyvät kinkyilyyn huomaan, että usein liikutaan kovin ohuilla jäillä. Yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Jos minulta kysytään millä välineellä mieluiten läpsin pyllyä ja oma kysymykseni on mitä alistuminen sinulle merkitsee, saattaa lähtökohdat prinsessan löytymiselle olla kovin heikot. Mutta eipäs hätäillä kuitenkaan. En minäkään suinkaan ole aina tiennyt mitä olen ja kinkyilyni alkutaipaleella oli kauhean tärkeää että olin lokeroinut itseni jonkinsortin Dom.ksi tai yäk jopa Master.ksi. Nyt minä olen minä ja toivottavasti sinä olet sinä.


Lisää keskustellessamme ja prinsessojen kokemuksia kuunnellessa välillä tulee paha olo. Jotenkin hämmentävää, että poikkeuksetta jokaisella tuntuu olevan kokemuksia missä rajoja ja sovittuja sääntöjä on useasti rikottu. Toki tiedostan kuulevani vain kolikon toisesta puolesta, mutta silti. Toinen kantava teema tuntuu olevan kiire. Tässä pikavoittojen maailmassa ensimmäinen kerta voikin olla kiva, mutta jo seuraavassa rajat ovatkin unohdettu ja subirukkanen sidottuna saa kokea aitoja kauhuuksia. Tämän perään kun kommunikaatio on luokkaa "olet huono subi kun et luota", niin yöunieni menetys on välillä ollut lähellä.


En minä ole oikeasti kukaan moralisoimaan ketään, mutta Peikon sydän sykkii ajatukselle, että tästä maailmasta voisi tehdä pienin askelin vähän paremman. Olkoon tämä kirjoitus yksi askeleistani. Monilta tyhmyyksiltä vältyttäisiin jos olisimme rehellisiä ja hei ennenkaikkea sitä myös itsellemme.  Ei ole väärin haluta pikavoittoja, mutta on väärin jos halusta ei puhuta, kunnioitus puuttuu ja tarkoitus on vaan päästä mahdollisimman nopeasti kokeilemaan itsekkäästi jotain. Huolimatta vallasta valtasuhteissa matka on yhteinen. Itsekkäät satuttavat ratkaisut, jos niistä ei ole sovittu, on hyväksikäyttöä ja sitä on turha piilottaa Dom sanan taakse.


Toimiva, arvostukseen, kunnioituksen, yhteyteen ja kommunikaatioon perustuva valtasuhde lienee kaunein asia mitä tiedän. Sen alla tapahtuu sellaista taikuutta mitä on vaikea kertoa kuplan ulkopuolelle. Ja vaikka se kerrottaisiin niin harva uskoisi. 


Toki taas kirjoitukseni koskee molempia ääripäitä. Uskon että suurin osa meistä on hirmu tyytyväinen tilanteeseensa, mutta aina joukossa on niitä joiden sydän sykkii jollekin isommalle. Tätä varmasti tapahtuu piiskan molemmissa päässä. Älkää antako periksi. Tutkikaa elämää ja kinkyyttänne. Joka ikinen päivä tulee eteen asia, tunne, halu tai uusi polku mitä tutkia. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai antaa itselleen mahdollisuuden olla vähän parempi.  Helppoa se ei ole mutta onnistuessa niin pirun antoisaa. Minäkin yritän sitä vaihtelevalla menestyksellä ihan joka ikinen päivä. 


Ps. Jos juuri sinä haluaisit tutustua minuun vaikka deittailumielellä, niin -> molinays@gmail.com

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Syksyn harmaat sävyt sekä muutama värikkäämpi pohdinta

Syksy kaatui päälleni voimalla. Ensin loppukesästä päättyi tärkeä ja erittäin merkityksellinen ihmissuhde, mikä toi mukanaan koko negatiivisen tunnekirjon. Vaikka ero tapahtui yhteisymmärryksessä, niin iso suru jäi luonnollisesti. Surullisuuden tasoja oli monia, joista minua kovimpana ärsytti ajatus siitä löydänkö koskaan enää mitään yhtä hyvää. Kirjoitin edellisen lauseen tahallaan noin kärkkäästi, jotta nyt voin jatkaa kertomalla itse itselleni miten neuvoisin ystävää samassa tilanteessa.

Ihmissuhteet päättyvät aina syystä. Voin olla samaa mieltä syystä tai eri mieltä, mutta se ei muuta asiaa. Voin jäädä painimaan syyn, surun, katkeruuden, elämän, vihan tai kohtalon kanssa, mutta kuitenkin ainoa oikea tapa on jatkaa elämää. Aion ottaa seuraavan askeleeni avoimesti ja katsoa mitä elämällä on minulle seuraavaksi tarjottavaa. En voi vaikuttaa siihen mitä tapahtui eilen, mutta huomisesta voin tehdä paremman. Tästä syystä myös kiroan edellisen kappaleen lauseeni "yhtä hyvästä", koska on vaan elämää. Jokainen ihmissuhde tuo mukanaan jotain uuttaa ja kaunista siitäkin huolimatta, että surun hetkellä sitä on vaikea uskoa. Minulle on aina aikaisemminkin käynyt niin ja tapahtuu varmasti nytkin.

Edellisestä on kulunut kuitenkin jo useampi kuukausi ja olen ehtinyt aktivoitua hieman deittimarkkinoilla. Deittailu on melkoinen taitolaji ja huomasin ajautuvani pikapiparin metsästäjien jalkoihin. Koen olevani hyvin vahvasti sekä demi- että sapioseksuaalinen ja noita ei voi oikein edes erotella maailmassani. Suruttelin tovin muutamia potentiaalisia yhteyden katkeamisia, mutta niin kuin erotkin, jokainen yhteys katkeaa syystä. Yksin ei voi yhteyttä pitää pystyssä. Niinpä olen varma, että minun prinsessa ei vaan ole vielä tutkaani osunut.

Asia mikä tulee eteeni useasti tutustuessani uusiin ihmisiin on ajatus siitä, että minulle valtasuhde on totta. En pidä sanasta sessio enkä näin ollen myös sessioi. Minulla voi toki olla merkityksellisiä ihmissuhteita, jotka eivät ole romanttisia ja pitkälti perustuvat johonkin valtaelementtiin jota yhdessä hoivaamme. Kuitenkin ajatus siitä, että joku tulisi luokseni kerran viikossa sekstailemaan ja seuraavat kuulumiset vaihtaisimme viikon päästä, on minulle totaalisen vieras. Minulle valtasuhteen tekee todeksi se, että on vaan elämää ja elän juuri tässä hetkessä. En rakenna alistuvalle temppuratoja täksi illaksi (toki voin jos sille on hyvä syy), en suunnittele tänään ensin piiskaavani ja sitten sekstaavani enkä myöskään lupaa mitään mistä en voisi pitää kiinni. Elän melkein jokaisessa virrassani keskellä (ryhmä)dynamiikan kiemuroita ja tunnen niiden muutokset vahvasti kehossani ja mielessäni. Kun jokin vahva signaali minuun osuu, niin sitten mennään. On vaan tämä hetki. Esimerkkinä vaikka tämä.

Hypätäänpä vielä hetkeksi pois iholta. BDSM-baarin Discordissa käytiin keskustelua siitä miten Domit vievät valtaa subien arkeen ja miten subit toivoisivat sen tapahtuvan. Kommentoin aihetta siellä ja haluan jatkaa sitä hetken vielä tähän, sillä tämäkin osa-alue on minulle kovin totta. Olen hyvin kiinnostunut minulle tärkeiden ihmisten elämästä, motiiveista, peloista, haasteista, haaveista tai vaikka fantasioista. Luotaan mieluummin syvällä kuin pinnalla. Kun huomaan tilanteen, haasteen tai vaikka vaan jonkin pienen blokin subin ajatusmaailmassa, siitä tulee minulle helposti totta. Saatan helposti "isällisesti" pikkuhiljaa tai joskus ihan suoraan käskien aloittaa työstämään tätä blokkia. Joskus se saattaa tapahtua täysin huomaamatta ja joskus se taas nostetaan niin pinnalle kuin mahdollista. Henkilökohtaisesti en tiedä juurikaan isompaa ylpeyden aihetta kuin huomata oman subini ottavan askeleen eteenpäin.

Loppusanoina haluaisin kuitenkin sanoa, että edelliset ajatukset ovat minun tapani elää täysillä minun elämääni. En ajattele, että jonkun muun tapa olisi yhtään parempi tai huonompi kuin minun. Se on korkeintaan vaan erilainen. 

Valoisampaa syksyä ihan kaikille!


lauantai 27. elokuuta 2022

Miljoona kiitosta!

Kiitos! Kiitos sinulle! Vähän yli kymmenen vuotta sitten aloitin tämän blogin. Blogin kirjoittaminen oli pitkään ollut haaveenani, mutta sopivaa hetkeä tai teemaa ei ollut elämässäni. Tästäkin huolimatta olen kirjoittanut hetken toistakin blogia ennen kuin aloitin tämän, mutta se jäi alkutaipalelleen, onneksi. 

Nyt 10 vuotta myöhemmin ajattelin tehdä pienen katsauksen taaksepäin ja toisen eteenpäin. Kun aloitin tämän blogin, olin jo hetken ollut bdsm-maailmassa ja kevyesti myös skenessämme. Olin kuitenkin vitivalkoinen hiutale, mitä koen vieläkin välillä olevani, mutta intoni oli kova. Olin tilannut ebay.sta muutamia kehuttuja valtasuhde kirjoja ja ostanut jäsenyyden yhdeltä ulkomaalaiselta valtasuhde-foorumilta, missä käytöstavat, säännöt, keskustelu ja yhdessä oppiminen olivat kulmakiviä. Kaikki tämä johti pikkuhiljaa siihen, että aloin nähdä itseäni, seksuaalisuuttani ja ympäristöäni totaalisen eri tavalla kuin ennen. 

Hieman tätä aikaisemmin olin ottanut ensi askeliani skeneen. Olin löytänyt huikeita ihmisiä ja ystäviä Turun Baletista ja lisäksi enenemässä määrin otin osaa keskusteluihin myös Turun ulkopuolella. Vaikka BDSM-yhdistys maailmassa henkinen kotini löytyikin Turusta, niin nettimaailmassa sitä en löytänyt. Huolimatta synnynnäisestä tarpeestani kyseenalaistaa asioita, koin että nettiyhteisömme tai ehkäpä yleisemmin skenemme ei jakanut usein samaa ajatusmaailmaa tai arvomaailmaa kuin minä. Tämä oli syy miksi aloitin bloggaamisen.

En iki päivänä uskonut 10v sitten, että kirjoittaisin vielä tänään tänne. Minulla ei ollut suuria haaveita tai odotuksia. Halusin lähinnä pitää itsestäni huolta ja päästellä tarinaani ulos ja toivoa että se koskettaa jotakuta ja vielä parempaa jos joku löytäisi tarinoistani itselleen puuttuvan palasen. Ehkäpä edellisestä syystä olen jaksanutkin kirjoittaa näinkin kauan, sillä palaute näinä vuosina on ollut 99.9% rakentavaa ja kaunista. 

10v sitten näin skenemme ja keskustelumme hyvin fyysisenä. Itselleni valtasuhteilu näyttäytyy niin vahvana henkisenä molemminpuolisena matkana, että koin olevani skenessä hukassa. Löysin silloin todella vähän kaikupohjaa tai keskustelukavereita, joten ajattelin että kaltaisiani on pakko olla muitakin piilossa. Niinpä halusin kertoa omaa tarinaani.

Vaikka puhun arvomaailmani tai ajatusteni erilaisuudesta, en silti halua yhtään väittää että oma tapani olisi yhtään sen parempi kuin kenenkään muun. Olen ainoastaan halunnut saada ääneni kuuluville sitä tarvitseville ja tämä on ollut kanavani. 

Kiitos kun olet lukenut näitä tarinoita. Haluan sanoa miljoona kertaa kiitos, sillä blogin statistiikka kertoo, että tätä on luettu tähän mennessä 997513 kertaa. Todelliselle bloggaajalle tuo ei olisi luku eikä mikään, mutta olen iloinen onnistumisestani. En tiedä miten kiittää muuta kuin sanoin, joten haastan sinut rakas lukijani. Kysy minulta jotain? Jos kysymyksesi liittyy valta-suhteiluun ja olet esittänyt kysymyksesi rakentavasti, saat 100% varmuudella vastauksen. Jos haluat kysyä jotain muuta, niin voit silti yrittää onneasi. Jos haluat kysyä meilitse, niin lähetä se osoitteeseen: molinays@gmail.com. Jos haluat kysyä anonyymisti, niin kommentoi kysymyksesi tähän ketjuun mikä pitäisi onnistua myös anonyymisti. 

Kiitos!