Hiton iso hämmennys

Minua vähän nolottaa kirjoittaa tästä, mutta koska olen löytänyt kipinää kirjoittamiseen, niin jos innostukseni on pysyvää, sinun rakas lukija on hyvä tietää taustat. Edellisessä postaukseni kerroin miten polkumme erosivat prinsessan kanssa. Muistan kuinka kävelin hänen luotaan metro-asemalle ja ääniviestissä purin harmistustani hyvälle ystävälläni. Toisaalta olin tyytyväinen, koska mieluummin totean mahdollisimman varhaisessa vaiheessa että suhde ei toimi, jolloin sydänsurut ja haavatkin jäävät molemmilla kevyemmiksi. Vaikka olin tosi harmistunut, niin mielessäni ei ollut "mitä jos?" kysymyksiä. Ystävällenikin taisin viestini lopussa todeta, "kohti uusia pettymyksiä".    

Prinsessalla oli vaikeuksia luottamuksen kanssa ja hyväksyin sen, sillä luottamus kasvaa ainoastaan tekojen kautta. Tiesin prinsessan historiassa olleen tapahtumia, jotka ymmärtääkseni tekivät luottamisen vaikeaksi ja sitä myötä myös tutustumisesta haastavaa. Minulle jäi olo tapaamisistamme, että väliltämme puuttui joku maaginen pala, mikä olisi saanut meidät molemmat rentoutumaan ja sitä myöten ottamaan seuraavan askeleen. Luulenpa että meillä molemmilla oli se oma palanen selkeänä päässämme, mutta emme osanneet sitä tarpeeksi selkeästi tuoda esille. Ehkäpä surullisin asia oli, että se kinky palanen välillämme roihusi vahvasti.

Kun tuon edellisen postaukseni tuuppasin liveksi, yllättäen seuraavana iltana prinsessa lähestyi minua viestillä. Hämmästykseni oli iso, sillä olin kuvitellut että keskustelumme olisi keskusteltu. Oli miten oli, arvostin tätä prinsessan elettä suuresti. Hän oli lukenut tekstini ja halusi keskustella siitä. Siinä sitten alkuun puhuimme yleisesti valtadynamiikasta, miten se muodostuu ja mikä sen muodostumisessa on tärkeää ja lopulta kiertelimme päättyneen suhteemme ympärillä kuten kissa konsanaan. 

Iltamyöhään olimme puhuneet oikeista asoita enemmän kuin aikaisemmin yhteensä. Olin niin hämmentynyt. Mitä hittoa on voinut muuttua muutamassa päivässä, vai onko? Eikä yllätykset päättyneet tähän, vaan prinsessa kysyi haluaisinko tulla jatkamaan keskustelua hänen luokseen? Pohdin asiaa kaksi minuuttia ja kerroin käyväni suihkussa ja tilaavani taksin. Yritin esittää viileää ja olla viestimättä kuinka mahtavalta ehdotus minusta tuntui. Taksissa istuessani lähetin rakkaalle ystävälleni päivitykseni ja leikkisästi sanoin kertovani lisää joko aamulla tai tunnin päästä istuessani taksissa toiseen suuntaa. 

Yllätykset eivät päättyneet tähän. Jos aikaisemmin minua oli hieman häirinnyt se, että koin olevani varsin pieni palanen prinsessan palapeliä (vaikka tunne olikin vaan minun), niin nyt ensimmäisistä hetkistä kaikki oli toisin, paljon paremmin ja luonnollisemmin. Prinsessa otti minut vastaan, voinko sanoa super söpönä ja kauniina. Hän todella hienosti näytti haluaan olla lähelläni ja nauttivansa kosketuksesta. Hän selkeästi kommunikoi paremmin ja mikä parasta minulla ei tullut olo, että nyt prinsessa tsemppaa minun vuokseni vaan ennemminkin, että tämä prinsessa onkin kanssani tosissaan. Hitto se kaikki tuntui hyvältä.

Samassa tilanteessa minussakin heräsi jotain uutta. Muistan seisseeni eteisessä katsellen tätä kaunista ilmestystä ja pohtinut raahaavani hänet välittömästi sängylle ja tekeväni taikojani. Tämä varmasti saattaa kuullostaa monen mielestä absurdilta ajatukselta tuossa hetkessä, mutta sepäs on juuri se dynamiikka mitä prinsessa haluaa ja tarvitsee. Se on myös se dynamiikka mikä hämmensi minua ja osasyy siihen miksi aikaisemmat kokeilumme ajautuivat karille. Minä olin kuvitellut, että kaikki subineitoset kaipaavat keskustelua ennen kuin ovat valmiit ottamaan seuraavan askeleen.  Vähänpä tiesin söpöitä prinsessoista, jotka haluavat ensin kokea turvalllisuutta fyysisen dynamiikan alla, jonka jälkeen kaikki muu on helpompaa.

Huolimatta, että tarinani varmasti kuulostaa yksittäiseltä hyvin vaaleanpunaiselta (lopulta myös mustelmaiselta) treffi-illalta, niin voin kertoa että värit ovat olleet pidempiaikaista. Minä koen aika harvoin suurta hämmennystä kokemuksistani ihmisten kanssa ja muutenkaan en hätkähdä kovin pienistä. Pyrin siihen, että asiat ympärilläni ovat hyvin selkeitä ja jos se ei ole mahdollista kävelen pois. Nyt lähdin kävelemään, mutta kerrassaan mahtavaa että prinsessa näkikin jotain muuta ja palasi hämmentämään vuorostaan minua. 

Dynamiikka ikävä

Huolimatta kovasta yrityksestä, prinsessan kanssa ajauduimme pattitilanteeseen, missä molemmat totesimme että nyt on varmasti sopiva hetki suunnata omille poluillemme. Halasimme eteisessä ja suunnilleen yhteenääneen totesimme "että löydät varmasti itsellesi jonkun sopivan". Mikä on täysin totta meille molemmille. En voi silti sanoa etteikö olisi harmittanut.

- - - - -

Juttelin hyvä ystäväni kanssa joka yllätti kysymyksellä "koska olet viimeksi harrastanut vaniljaseksiä?" Hetken jouduimme tarkentamaan kysymystä ja päädyimme kriteereihin, joissa vastakappale on vanilja ja tilanteessa ei saa olla mitään kinky elementtejä, kuten vaikka vaan toisen ranteista kiinni pitämistä. Aloin rullata kelloani taaksepäin päätyen jonnekin 13 vuoden päähän historiassani. Kuitenkin vastatessani korostin, että en laske vaniljaseksiksi tilanteita jotka saattaisivat jopa sivustajakatsojalle sellaiselta näyttävän, jos se valtadynamiikka on kuitenkin läsnä ja tilanne voi sekunnissa muuttua joksikin toiseksi. Sivuhuomatuksena että kaunis vaniljainen seksi on yksi parhaista asioista maailmassa ja myös yksi parhaista jälkihoidon tavoista.

Haastaminen jatkui. "Voisitko kuvitella harrastavasi vaniljaseksiä 100% vaniljan kanssa niin että kinkyytesi ei voisi näkyä mitenkään?" Nopea vastaukseni oli negatiivinen ja kysyinkin että miksi edes haluaisin? "Mitä jos hän on olisi julmetun kaunis, täydellinen kroppa, hänellä olisi just sinun fetissejä kutkuttelevat rinnat ja hän olisi tosi mukava?" Ensimmäinen ääneen sanomaton vastaus oli totta kai, mutta muistan kuinka vajosin pohdintoihini. Vaikka kuinka yritin perustella itselleni kyllä-vastausta, en onnistunut siinä ja sepäs hämmensi minua lisää. Lopulta kuvittelin löytäväni langanpään ja tarkensin "Niin ja hän haluaisi vaniljoida kanssasi eikä olisi vaan objekti ulkonäkö fantasioilleni?" Kun tähän sain myöntävän vastuksen pystyin itsekin antamaan vahvan samanlaisen.

Aihe ei jättänyt minua rauhaan. Lisäksi kun vielä viime aikoina olen kärvistellyt jonkin verran ihmisten kanssa (myös omasta syystäni) ja kun vielä toinen ystäväni sivulauseessaan käytti fraasia "dynamiikka ikävä", niin pienet jo tiedossa olevat palaset päässäni putosivat tiukemmin paikoilleen. 

Jäin pohtimaan päättyneitä hyviä ihmissuhteitani ja erityisesti mitä niissä kaipaan tai mitä haluaisin jatkossakin. Koen olevani etuoikeutettu siinä että olen saanut elää muutamassa huikeassa valtasuhteessa ja saanut näiden ihmisten kautta kokea asioita joita en oikeasti kuvitellut koskaan kohtaavani saatika itse eläväni niitä. Jotta tällaisiin kokemuksiin päästään se vaatii luonnollisesti keskenään sopivat ihmiset ja sen yhteisen halun ja toiveen toteuttaa yhteistä flowta. Minun päässäni melkein kaikki yllä runoilemani, kiteytyy yhteiseen dynamiikkaan.  

Minä haluan rakentaa valtadynamiikkaa mikä näyttäytyy kuin kauniilta tanssilta. Kun tarpeeksi kauan yhteisen halun kautta hieroo askeliaan, niin freestyle sujuu itsestään. Siinä missä minun tietty katse saa toisen tärisemään ja pöksyt märiksi, niin toisen kaunis halukas hymy ja vahingossa aiheutettu hipaisu saa pedon heräämään. Se on pieni nyökkäys sopivalla hetkellä ja toisen katse painuu alas. Se on niin kiimaista viestittelyä, että toimistopäivä vaihtuukin etäpäiväksi. Se on sellaisen turvallisen henkisen tilan rakentamista missä Peikko raahaa naisensa luolaansa kun niin haluaa ja nainen voi turvallisesti olla juuri niin kiimainen pikkulutka mitä hänen sielunsa huutaa. 

Mitä enemmän tätä asiaa pallottelen niin omassa valtasuhteessani haluan tarjota ja vastaanottaa ennen kaikkea turvallisuutta ja jäätävää dynamiikka.  Kumpikaan noista sanoista ei pärjää yksin ja yhdessä ne ovat taivas. Hitto minulla on tuota ikävä.

Tarvitsen projektin

Olen aktiivisesti etsinyt seuraa ja hieman hävettää kertoa, että vietän para'aikaa elämäni pisintä sinkkukautta, mikä ylitti hiljan puolen vuoden paalun. Ei sillä olen ollut muutamilla kivoilla treffeillä ja käynyt useita kivoja keskusteluja neitssä ja onpas sieltä elämääni jäänyt jotain mikä ansaitsi ihan oman kirjoituksensakin ja lupaan sen tehdä. Kuitenkin se totaalisesti jalat altani vievä prinsessa on ollut hitsin hyvin piilossa, joskin nyt voisi näyttää siltä, että 10 vuoden väsytystaistoni saattaisi tuoda tulosta, mutta siihen palaan hieman alempana.

Mitäs sinkkukautena viisikymppinen mies voisi tehdä muuta kuin katkeroitua ja alkaa heitellä pilkkakirveitä ikäville prinsessoille. Minä olen kuitenkin turvautunut pariin rakkaaseen ystävääni ja käpertynyt sisällepäin osaltaan myös deittailupettymyksiäni peilaten ja pohtinut mitä minä oikein etsinkään. Voisin kirjoittaa sivullisen tai toisenkin aiheesta, mutta kiteytän ne kahteen suurimpaan oivallukseeni. 

Ensinnäkin koen kinkyyteni olevan minulle jotain mikä hivelee sieluani ja mikä minussa on ollut syntymästäni lähtien. Pahoittelen jos loukkaan jotakuta, mutta koen että kinkyys on minussa kiinni samalla tavalla kuin vaikka homoseksuaalisuus homoseksuaaleilla. Se on jotain mikä osuu ja koskettaa minua sieluun asti ja koen sen olevan todella iso ja aito pala minua. Kuitenkin haluan painottaa, että se ei silti tarkoita että olisin jotenkin erityisen raju tai sadisti vaan se on minun kaunein ominaisuus. Tästä syystä haluan kokea että elämä valtasuhteeni sisällä on totta. 

Toinen henkilökohtainen prinsiippini koskee tylsästi sanaa projekti. Vaikka kaipaan arkeeni helppoutta, niin jopa pieneksi häpeäksi itselleni olen sisäistänyt, että TARVITSEN valtasuhteeni sisällä itselleni projektin. Koska projekti sana on äärimäisen kylmä, niin jatkossa puhun vaan suhteesta. Tälle suhteelle ei ole olemassa speksejä etukäteen vaan se muodostuu tutustumisen ja kemian myötä. Koska saan dopamiini annokseni helposti toisen kautta, saan valtavaa mielihyvää kun voin valtasuhteen kautta tehdä toisen elämää pikkasen paremmaksi tai paljon kiimaisemmaksi. Olen pohjattoman kiinnostunut kuulemaan kaikesta toisen elämästä, alkaen haasteista päätyen kaikkein pimeimpiin fantasioihin. Parasta mitä minulle voisi tapahtua olisi törmätä johonkin ulkoisesti siveään prinsessaan, joka ei oikein uskalla myöntää edes itselleen kuinka kiimainen pikkulutka hän olisikaan, vaan riittäisi kun minä näkisin sen. Enkä nyt viittaa kehenkään tuntemaani, enhän.

Muistikuvani ovat melko hatarat, mutta noin 10 vuotta sitten minuun otti yhteyttä varsin nuori  (täysi-ikäinen) neito. Koska tänään hän on jo prinsessaikäinen niin kutsun häntä prinsessaksi, mikä sattumoisin on kyllä hyvin kuvaava termi. Sen muistan, että hän oli lukenut joitain haparoivia alkupään blogitekstejäni ja sen perusteella halunnut tavata minut. Tapasimme hänen asunnollaan ja muistan oikeastaan ainoastaan sen, että minä yritin tehdä tuttavuutta puhuen ja hän tuijottaen lattiaa. Aika nopeasti tuli molemman puolinen fiilis että nyt olemme vähän väärässä paikassa ja tapaamisemme päättyi halaukseen hyvin nopeasti.

Noin viisi vuotta myöhemmin kun tieni oli vienyt meidät molemmat Helsinkiin, polkumme kohtasivat uudestaan. Muistaakseni otin yhteyttä häneen, ja päädyimme kirjoittelemaan. Muistan kuinka haastavaa kommunikaatiomme oli silloinkin alusta lähtien. Minä yritin nyhtää pieniä tiedonjyväsiä sieltä ja täältä, mutta vastaukset koin joko brättäilyksi, tyhjiksi tai tylyiksi. Muistan yrittäneeni sanoittaa omaa tarvettani kommunikaatioon, mutta koin että viestittelymme ei oikein edennyt. Kuitenkin prinsessa oli varsin halukas tapaamaan fyysisesti mikä hieman hämmensi minua. Tapasimme minun luonani ja muistan vaan kuinka haastavaa jo pelkkä saapuminen oli. Hänen Iphonessa oli virtaa muutama prosentti ja prinsessa harhaili jossain asuntoni lähistöllä. Lopulta hän kuitenin löysi perille ja muistan miettineeni kuinka harvinaisen neuvoton olin viemään tilannette eteenpäin. Enkä tarkoita, että prinsessa olisi pitänyt raahata futonille (no sitä hän toivoi, tajusin myöhemmin) vaan ihan keskustellen tutustua. Taisimme lopulta molemmat turhautua toisiimme totaalisesti ja muistan saaneeni blokin whatsapp.ssa viestin kera missä totesimme yhteisäänin, että "tämä ei nyt oikein toimi". En siltikään halua väittää että prinsessan kommunikaatio vei tilanteen blokkiin asti, vaan kyllä oma elämäntilanteeni ei varmasti ollut kohtaamisellemme paras mahdollinen, eikä minusta löytynyt sellaista prinsessan kesyttäjää mitä siinä hetkessä olisi tarvittu. Muistan kuitenkin että minua harmitti vietävästi, sillä näin ja tunsin sen kaiken potentiaalin jo silloin, sitä paitsi prinsessat tuppaavat olemaan kovin viehättäviä.

Onneksi blokkini ei ulottunut Fetlifeen asti ja niinpä tässä silloin tällöin olen lähettänyt hänelle viestin tai toisen. Minulle selvisi, että prinsessa oli muuttanut ulkomaille ja yllätyin että hän jopa otti itse yhteyttä ja kertoi olevansa Suomessa pari viikkoa ja että jospa tavattaisiin. Elämäni oli silloin huonossa vaiheessa ja en saanut itseäni kahville. Nyt tässä kuukausi sitten lähetin minä puolestaane ehkä kymmenennen viestini ja ehdotin uutta tapaamista kun hän olisi Suomessa, mutta hänpä kertoi muuttaneensa tänne takaisin kuukausi sitten. Blokkini aukaistiin ja onnistuimme vaihtamaan muutamia kokonaisia lauseita ilman provosoitumatta puolin tai toisin. Aika pian totesimme, että tässähän voisi olla erittäin sopivat elämätilanteet käsillä lähempäänkin tutustumiseen. Minä yritin olla kärsivällinen ja kuunnella brättäilevää prinsessaa, joka muistutti minua vähintään joka kolmannessa lauseessa olevansa niin ihana, että saa kuitenkin päättää kaikki asiat tai että Peikko setä ei pysty tekemään hänellä mitään, koska hän on kova brättäilemään ja painimaan. Minä mumisin partaani jotain kuluneita fraaseja kuten "helppo se on sieltä huudella" tai "sehän nähdään". Hitto mikä projekti.  ;-)    

Prinsessa tuli kylään ja se sama selittämätön fiilis nousi sisälläni. Tällä ulkoisesti siveällä, jakkupuvussaan arjessa viilettävällä pikkuisella ei ole oikein mitään hajua siitä kuinka syvälle häntä voidaankaan koskettaa ja kuinka syvästi alistuva hän onkaan. Prinsessa oli toivonut etukäteen pientä kipua, ihan vaan sellaista just kivaa prinsessoille sopivaa, minkä turvin pieni brättäily voisi vielä jatkua. Koska olen tosi kiva Peikko, ja minusta on kiva jopa antaa prinsessojen luulla olevansa vallan kahvassa, niin tarjoilin juuri sitä ja annoin hänelle avokämmenin juuri sopivaa kivaa kipua farkkujen päältä. Ehkäpä prinsessa saattoi jo huokaista helpotuksesta, että tilanne meni just niin kuin hän sen oli tiarapäässän suunnitellut mutta vähämpä prinsessat oikeasti tietävät mikä heille on parasta. Nappasin prinsessan hiuksista kiinni ja talutin hänet voimistelupukin viereen ja painoin hänet sitä vasten, niin että kasvomme kohtasivat. Kuinka se kaikki itsevarmuus voikaan hävitä hetkessä. 

- "Katsopa silmiini!", komensin, mutta prinsessan silmät nuohosivat pitkin seiniä ja kattoa. Silittelin hänen poskeaa ja nautin hänen kiihkeästä hengityksestä. 

-"Arvaapa mitä seuraavaksi tapahtuu?", kysyin, mihin sain hennon vastauksen. 

"Nyt se siveä brätti avaa farkkunsa ja laskee ne nilkkoihinsa!". 

"En ikinä pysty tekemään mitään sellaista!", hän vastasi äänellä johon taisi itsekin uskoa. 

Painoin toisen käden rauhallisesti hänen kaulalleen ja käänsin hänen katseensa omaani. Katselin hetken hänen kauniita kasvojaan ja jatkoin rauhallisesti. 

"Luuletko että sinulla on oikeasti vaihtoehtoja?"

Voin ylpeydellä sanoa, että tämän illan jälkeen sekä tapamme keskustella että keskusteluidemme sisältö on ollut erittäin rakentavaa. Toivon, että minulla on pian aihetta kirjoittaa lisää,

ADHDom

Yksi oman elämäni viisauksista kuuluu jotenkin näin. Et voi vaikuttaa eilisen murheisiin, mutta huomiseen iloon kyllä. Edellinen lause kuvaakin elämääni hyvin, sillä hyvin usein mietin mitä kivaa huominen voisi tuoda tullessaan kuin vaikka sitä mitä ikävää tapahtui viime viikolla tai jopa kymmenen vuotta sitten. Pyrin muutenkin aina keskittymään siihen kaikkeen hyvään mitä elämällä olisi minulle tarjottavanaan kuin siihen mikä on tai voisi olla kurjasti. Mielestäni moni asia mikä nyt tuo jokaiselle meille onnellisuutta on asennekysymys. 

Edellisestä huolimatta olen tehnyt melkoista itsetutkiskelua oman historiani kanssa viime kuukaudet. Jotkut näistä pohdinnoista ovat nostaneet negatiivisia asioita vahvastikin pintaan, kun taas hyvin monet jopa lapsuudestani asti kantamat outoudet ovat löytäneet paikkansa. Melkein koko elämäni olen kuvitellut olevani vaan vähän outo ja hassu, mutta nyt kun sille on ihan diagnoosi, niin olenkin vaan hassu ja outo. Tämä siksi, että en halua määritellä itseäni diagnoosin kautta. Minä olen vaan nöyrästi minä.

Olen myös pohtinut kinkyilyhistoriaani ja tapaani toimia valtasuhteissa ja pojat mitä isoja oivalluksia olenkaan sieltä löytänyt. Periaatteessa varmaan voisin vetää suoran viivan ihan bloggaukseni haparoiviin ensiaskeliin 10 vuoden taakse, sillä yksi suurimmista syistä aloittaa bloggaus aikanaan oli saada ulos miten minä näen valtasuhteet, minkä koin usein poikkeavan valtavirrasta. Nyt haluan jakaa isoimman oivallukseni, koska olen tästä itsekin ihan pähkinöinä.

Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on yksi epäiltyjä syitä ADHD-häiriön taustalla. Luontaisesti sitä saa ihan omasta kehostaan, mutta jos sitä ei saakaan tarpeeksi niin ADHD-ihmiset saattavat luontaisesti hakea sitä ärsykkeiden kautta. Minulle on hyvin luontevaa, yksin ollessani, katsoa tv.stä MM-jalkapalloa, samaan aikaan katsoa toista kanavaa läppäriltä ja silti vaikka selata nettiä kännykästä. Voitte kuvitella millainen multitaskauksen mestari olenkaan. Tällainen käytösmalli on hyvin normaalia diganosoiduille. 

Viedäänpäs tämä askeleen syvemmälle. Syntyvää dopamiinia vapautuu myös silloin, kun ilmassa on lupaus jostain miellyttävästä tai palkitsevasta asiasta, kuten vaikkapa seksistä, urheilusuorituksesta, suklaakakusta, kuohuviinistä, hymystä, ilosta tai vaikka naurusta. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää pitää ihmissuhteistani äärimmäisen hyvää huolta. Minulle on hyvin luontevaa sanoa kohteliaisuuksia joka päivä (en koskaan sano turhaan), läpsäyttää kauniille pepulla aina kun mahdollisuus, tarjoilla aamukahvit sänkyyn, auttaa tuntematon kävelmään liukkaan suojatien yli tai vaikka rakentaa salaa rakkaalleni jokin iso yllätys. Olen usein miettinyt mistä tämä pohjaton halu tuottaa lähelleni hyvää ja iloa oikein kumpuaa ja nyt olen saanut sille selityksen. Enkä päivääkään vaihtaisi pois, tai ehkäpä kuitenkin vaihtaisin paljonkin. 

Olen ollut jonkun kerran tilanteissa missä hyväntahtoisuuttani on käytetty väärin. Minulle on täysin normaalia kannustaa, kehua, kannatella, rakastaa, hymyillä ja olla ärsyttävän positiivinen paljon enemmän kuin mitä vastakappaleeni on. Se on jopa sitä mitä haluan. Toisen hymy, onnistuminen, iloisuus tai hyvä olo saa minussa todella ison hyvä olon tunteen. Noissa tilanteissa kehrään äänettömästi. Kuitenkin jos minun intuiitioni haluaa kertoa että tätä edellä kerrottua käytetään jotenkin väärin hyväksi tai vielä pahemmin sille ei anneta arvoa, on yleensä peli täysin menetetty.  Anna ilomielin sinulle todella ison palan itsestäni, mutta kohtele sitä hyvin. Ajatteleekohan myös subit näin? ;-) Toivottavasti!

Hypätäämpä vielä syvään päätyyn. Mitä tapahtuukaan ADHDomin päässä ja sielussa kun hänellä on vastakappale, jonka kanssa edellä kerrottu Power Exchange toimii? Tällainen Domi on pohjattoman kiinnostunut hänestä ihmisenä, mikä saa hänet nauramaan, mistä kaikesta hän fantasioi, mitä hän pelkää, minne hän haluaa mennä, mikä luo hänelle turvallisuutta, millainen hänen historiansa on ollut ja lisäksi kaikki ne muut miljoonat langat Domin päässä. Näitä lankoja Dom pikkuhiljaa kelaan päässän ja rakentaa niistä omaa valtakuplaansa. Hän saattaa jopa joskus sanoa leikkisästi että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?"

Tässä yhteydessä saattaa tulla helposti ajatus, että olen karkkikaupan omistaja joka jakelee namuja söpöille subineitosille. Oikealle ihmiselle olen varmasti ja ilomielin myös sitä. Subin fetissit tai isot mieliteot muuttuvat elämysten ja reaktioiden kautta hyvin helposti myös minun erittäin suuriksi nautinnonkohteiksi. Minun päässäni nämä toiveet ottavat helposti vielä pari astetta suuremmat kierrokset sillä kaikki tämä mitä valtakuplassani tapahtuu on minulle täyttä totta. Esimerkkinä nyt vaikka rajusti käytetty suu tai laadukkaat erittäin tiukat nahkahansikkaat kädessäni. Parasta lienee se, että edelliset kulkevat mukanani aina, vaikka suhde missä ne ovat saaneet alkunsa ovat päättyneet. 

Muistan tilanteen, missä kaunis subini veti ahnaasti vihdoin happea, meikit totaalisesti levinneenä pitkin naamaa kyynelten, kuolan ja sperman sekoituksesta. Minä hellästi sotken hänen naamaansa kädelläni lisää ja leikkisesti totean että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?". Subi tarttui hymyillen kiinni pakarastani ja painoi minut takaisin syvälle kurkkuunsa.

Minulta on useasti kysytty, "etkö sinä halua mitään?" Tällainen kysymys on usein esitetty vaikka jonkun hyvin intensiivisen ja pitkän leikin jälkeen kun toinen ei enää jaksa muuta kuin aukaista suunsa kysymykseen ja minä taas vielä vaatteet päällä tuijotan hänen kauniita kasvojaan ja tyydytettyä mieltä hymyillen.

"Minä otan omani, sinun ei tarvitse olla huolestunut minusta."