perjantai 31. joulukuuta 2021

Mitä sinulle jäi mieleen vuodesta 2021?

Sain tällaisen kysymyksen aamulla eteeni ja pyysin hetken aikaa vastata. Myöhemin vastasin 7 kohdan listan, mutta jäin pohtimaan kaikkea muutakin.

Tällaiseen kysymykseen pitää varmasti vastata jotain koronasta. Muistan kolumnin, jonka luin jo viime vuoden aikana, mutta mikä on ohjannut suhtautumistani virukseen siitä lähtien. Muutenkin koen, että elämä on liian lyhyt jäädäkseni kiinni murheisiin ja ongelmiin. On mahdotonta elää ilman pettymyksiä. Oma elämänfilosiani perustuu siihen, että ongelmat ratkotaan ja jatketaan mahdollisimman hyvää elämää.

Välillisesti korona kuitenkin ravisteli minua enemmän kuin olisin uskonut. Monilla ihmisillä oli paljon aikaa keskittyä epäolennaiseen koska joutuivat viettämään paljon aikaa 4 seinän sisällä. Sain osani tästä saastasta ja jouduin kokemaan niin huonoa käytöstä, mitä en vaan olisi koskaan kuvitellutkaan joutuvani kohtaamaan. 

Tässä kohtaan on hyvä todeta, että edellinen kappale ei kuitenkaan liity valtasuhteeni päättymiseen. tai muutenkaan minulle rakkaisiin ihmisiin. En halua eroa puida tässä muutenkaan, mutta jotkut ihmiset jättävät meihin ison jälkensä ja lelu kyllä polttomerkkasi sydämeni ja näinhän se kuuluikin mennä.

Koko viime vuoden paras muistoni liittyy minuun ja leluun. Minulle lomailu on useasti ollut hankalaa, sillä olen vähän huono lomailemaan ja lataamaan akkuja. Kuitenkin viime kesänä tämä onnistui paremmin kuin koskaan kun meillä oli lelun kanssa vuokrattuna mökki viikoksi, mistä muodostuikin minun koko viime kesän paras muistoni.  

Suhtaudun harrastuksiini ja ystäviini suurella intohimolla. Harrastukseni vei minut tänä vuonna kilpailemaan maailman huippuja vastaan Ranskaan ja pidän tätä mahdollisuutta yhtenä upeimpana kokemuksena liittyen mihinkään harrastuksiini koskaan aikaisemmin. Ystäväsektorilla on ollut myös vilkasta. Sikainsinööri on yhä sika, yhä insinööri ja yhä niin rakas. Hänen kanssaan on naurettu, hänen kanssaan on väitelty ja hänen kanssaan in riidelty. Silti hän on ja pysyy, niin kuin rakkaat ystävät pysyvätkin. Blondi on yhä rakas blondi, jonka kanssa ykä itketään ja nauretaan yhdessä. Hän on yhä ihminen, jolle mieluusti soittaa ensimmäisenä kun elämässä taopahtuu jotain huippua tai jotain kamalaa. 

Sain keväällä jonkinmoisen avunpyynnön, missä kaivattiin fiksua keskusteluseuraa liittyen valtasuhteisiin. En voinut luvata fiksua, mutta lupasin yrittää parhaani. Niinpä törmäsin brättiin. Joitakin kuukausia myöhemmin minun oli ilo tavata hänen Dominsakin, jota voinen kutsua leikkisästi brätin tapaan Ponyksi. Voisin sanoa, että on suorastaan luojan lykky, tavata joitain näin upeita ihmisiä kuin te kaksi. Vai mitä Pony?

Eron jälkeen olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Olen ollut onnekas siinä, että minulla on ollut kaksi mahtavaa valtasuhdetta ja tiedän mitä se ainakin omalla kohdallani voi parhaimmillaan olla. Olen huomannut, että tämä on nostanut kriteeereitäni päästää uusia ihmisiä lähelläni, mutta toisaalta ajattelen että näin sen pitäisikin olla. Kuin salamana taivaalta, eikä vaan metaforana, eteeni tupsahti melkoinen helmi. Tiedättekö kun on olemassa ihmisiä, jotka puhuttelevat sinua jollain oudolla tavalla, vieläpä sellaisella mitä on vaikea selittää itselleen. Minulla meni tämän ihmisen kautta tovi, kunnes ymmärsin että hänhän on kuin peilikuva minulle. Tämä olento katselee tätä maailmaa jotenkin vielä enemmän vinossa kuin minä ja minä kun olin pitänyt itseäni outona. Hänen omia sanojaan lainaten, jos ihmisten normaalisuus olisi metrin mittainen jana, niin minä istuisi aivan toisella reunalla. Tämä jos mikä puhutteli minua, kovin monella tasolla jopa niin, että ajattelimme meistä voivan tulevan pari. Mutta ei meistä tullut, mutta meistäpä tuli aivan hullu ja huikea ystäväpari. Pitäkääpä varanne.

Olen yrittänyt haastaa itseäni, pari- ja primäärisuhde ajatuksiani ja ennen kaikkea esittää itselleni mahdollisimman usein kysymyksen -> mikä oikeasti tekee minusta onnellisen? Palaan aina samoihin sanoihin vastauksessani, aitous, avoimuus, yhteys, ilo ja hauskuus. Luulenpa, että ensi vuoden tavoitteekseni otan löytää elämääni vielä enemmän naurua, iloa ja hauskuutta. Tämän lisäksi minulla on ollut aivan liiana kauan köydet käyttämättöminä. Nyt voisi olla hyvä aika tehdä uudenvuoden lupaus köysilleni aktiivisemmasta vuodesta.

Oikein mukavaa uutta vuotta teille kaikille! Muistakaa tehdä asioita, mitkä tekevät teidät onnelliseksi.

Ystävällisin terveisin,

Peikko  


torstai 16. joulukuuta 2021

Huono sub, hyvä Dom

Vaikka olen kovin sosiaalinen, niin silti voinen sanoa että tänä syksynä olen tavannyt uusia ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin lyhyen ajanjakson aikana. Tähän on ollut luonnollisesti syynä se, että olen hyvinkin avoimin mielin koettanut deittailu mielessä tavata uusia ihmisiä. Olen rekisteröitynyt joillekin uusille sivustoille ja jopa vinguttanut luottokorttiani saadakseni joltain saitilta enemmän irti. Olen myös osallistunut joihinkin ei-kinky miitteihin, tapahtumiin ja jopa pikkujouluihin. Koen olevani jonkinsortin sosiaalinen eläin ja niimpä monet uudet sosiaaliset tilanteet uusien ihmisten kanssa kutkuttavat minua monella eri tasolla.

Omassa deittailussani olen pyrkinyt olemaan äärimmäisen avoin. Vaikka haaveenani on ollutkin primäärisuhde, niin en ole halunnut sulkea muitakaan ovia, mikä ehkäpä entisestään on avannut uusia ovia. En kuitenkaa ole kääntymässä vaniljaksi, mutta olempa ilokseni huomannut että kinkyjä tuntuu olevan paljon muuallakin kuin kinkyskenessä.  

Merkillistä kyllä, olen ollut huomaavani, että mitä kauemmaksi eksyn kinkyskenestä sitä lujempia oletuksia ja laatikoita löydän ympäriltäni. Olen kuullut syksyn aikana monta “totuutta” jotka ovat saaneet minut joko nauramaan ääneen tai sitten haukkomaan henkäni epäuskoisena. Joidenkin tarinoiden jälkeen olen myös voinut semisti huonosti, koska omassa maailmassani moinen käytös menee paljon enemmän hyväksikäytön kuin esim. BDSM.n alle. Kuitenkin olen koettanut ajatella, että kaikki me haluamme hyväksyntää, kokemuksia, ihastumista, nautintoa ja jopa rakkautta. Ehkäpä me vaan haemme sitä eri tavalla. 

Ehkäpä yleisin harhaluulo, mihin olen törmännyt liittyy lyhyeen kirjainyhdistelmään DOM. Kuka tahansa meistä voi julistautua persuksi, kukkahattutädiksi tai vaikka DOMiksi. Se ei vaadi mitään muuta kuin muutaman näppäimen painalluksen ja olet valmistunut. Tämän jälkeen olet saanut valtuuden käyttäytyä miten parhaaksi koet ja tässäpä tullaankin asian, korjaan ongelman ytimeen. 

Ei ole olemassa mitään geneeristä Dom joukkiota, joka määrittelisi miten ollaan Domeja tai millaisia ovat hyvät subit. On ainoastaan ihmisiä ja niiden välisiä suhteita, joissa määritellään suhde ja mahdollinen vallanvaihto. Yksikään vallanvaihto ei saisi tapahtua ennen kuin siihen on annettu alistuvan lupa ja asioista on yhdessä sovittu. Machoilu, pelottelu, hiljentäminen, kieltäminen puhumasta asioista tai vaikka puhtaasti oman navan ajattelu ei ole hyväksi koettua valtasuhdetta eikä minusta saisi kuulua yhdenkään Domin työkaluihin. Jos irrotatte edellä mainitut termit asiayhteydestäni niin voitte aivan rauhassa tykönänne miettiä millaiseen ihmistyyppiin sinä liittäisit ko. Termit.  

Subi on Domille lahja, josta kuuluu pitää hyvää huolta. Subi on Domille ihminen, joka useasti haluaa antaa paljon, joskus jopa ihan kaiken itsestään. Voiko kukaan haluta tehdä mitään kauniimpaa? Tällaista lahjaa pitää kunnioittaa, vaalia, kouluttaa, ohjata, kuunnella ja ennen kaikkea keskustella hänen kanssaan. Sub ei ole arvoton lihapala, jota käytetään silloin kuin itseään sattuu huvittamaan vaan hän on kauneinta mitä voit saada. Jokaisen Domin kunnia-asia pitäisi olla hyvinvoiva ja onnellinen sub.

Valta tuo vastuuta ja se voi olla myös huumaavaa. Se ei saisi kuitenkaan huumata omistajaansa niin, että unohdetaan mikä elämässä pitäisi olla tärkeintä.

t. Peikko

Ps. Olen kirjoittanut aiheesta ja sitä läheltä joskus aikaisemminkin. Linkit löytyvät alta:

https://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2021/02/isolla-kirjoitetut-kutsumanimet.htmlhttps://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2015/08/tolulla-polylla-kirkastetut-peilit.html


lauantai 20. marraskuuta 2021

Deittailu: matka itseensä

Pyrin hyppäämään tilanteeseen kuin tilanteeseen hyvin avoimin mielin, oli sitten kyseessä vaikka uusi kokemus, poistuminen mukavuusalueeltani tai vaikka uuden ihmisen tapaaminen. Haluan haastaa itseäni ja jollei muuta niin pyrkiä oppimaan hetkessä jotain uutta. Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista aikaa oman pääni sisällä, sillä olen olen tehnyt paljon uusia havaintoja ja jotkut vanhat vahvat ominaisuuteni ovat löytäneet kirjainyhdistelmänsä.

Aloitan kertomalla yhdestä lyhyestä tutustumisyrityksestäni. Vaihtelin muutamia viestejä anonyymisti mukavan naisen kanssa ja hän kysyi eräässä viestissään, mitä voisin hänelle sessiossa tehdä. Varmasti ihan validi kysymys, mutta minun on todella vaikea vastata tuohon kysymykseen. Tämä johtuu siitä, että minun on todella vaikea suhtautua bittiavaruudessa kelluvaan naiseen objektina. Voisin toki luetella teknisesti asioita joista pidän, mutta se tuntuu minusta kerrassaan hölmöltä. Koetin vastata hänelle, että minun mielitekoni riippuu todella paljon siitä kenen kanssa olen tekemisissä, millainen kemia meidän välillämme olisi ja millainen olisi (valta)suhteemme jne. Hän ei tyytynyt vastaukseeni, mikä oli tosi ymmärrettävää ja niinpä lopulta kirjoitin hänelle jonkimoisen karkkikauppalistan ja sain itselleni hölmön olon. 

Olen syksyn aikan törmännyt muutamiin, myös välillisesti, tapauksiin missä valtasuhteita lähestytään hyvin teknisesti. 

Tykkäätkö piiskata? Tykkäätkö nahkasta? Tykkäätkö kahleista? Sulla lukee profiilissa sadisti, en uskalla sinuun tutustua. 

Vastailin yllä oleviin kysymyksiin ystävällisesti "joo joo joo, mutta en voi tietää mitä se olisi meidän välillämme vai olisiko". Ehkäpä eniten huvituin yhden potentiaalisen kirjoituskumppanin karkaamisesta kun mainitsin sanan sadisti, jonka jälkeen hän sanoi sanan olevan liian vahva ja juoksi karkuun. Ihan kuin minä olisin sadisti jokaiselle tapaamalleni ihmiselle. En ole harmissani siitä, että kirjoittaja hävisi, mutta jotenkin se oletus siitä että olisin tai en olisi automaattisesti jotain, on kovin hassu. 

Olen usein kokenut erilaisuutta, mutta se ei tarkoita että kokisin olevani jollain tavalla parempi kuin muut. Koen kuitenkin katselevani tätä maailmaa välillä eri kulmasta kuin moni muu. Se olkoon minun supervoimani. Olen usein halunnut ajatella, että minä olen vain minä, enkä ole halunnut itseäni lokeroida sen tarkemmin. Nyt kuitenkin syksyn aikana, osaltaan edellä kertomistani, olen alkanut kuvailla itseäni Demiseksuaaliksi. 

Pirkanmaanseta sivuilta:  Demiseksuaalisuus: Demiseksuaali/demiseksuaalinen ihminen kokee seksuaalista vetovoimaa ainoastaan sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kanssa on luonut vahvan tunnesiteen. Sana ei määrittele kokijan omaa sukupuolta/sukupuoli-identiteettiä.

Jotta kiinnostun ihmisestä seksuaalisesti, minulla pitää olla vahva tunneside tähän ihmiseen. Minusta tämä määritelmä rajaa ulos kaikki (lähes) kertakäyttösuhteet. Minulle on kovin tärkeää tuntea ja tietää ihmisestä paljon. Mikä on sinun tarinasi? Miksi olet juuri siinä? Miksi haluat olla siinä? Millainen elämäsi olisi jos se olisi hyvää? jne. Pitkälti Näistä palasista, molemmin puolin, koostuu kohdallani se kiinnostus ja kemia. 


lauantai 6. marraskuuta 2021

HoivaDom

Istuimme kinkyporukalla iltaa tovi sitten. Yhtenä kevyenä ohjelmanumerona illan aikana oli mahdollisuus kertoa itsestään 4 väitettä, joista vain yksi olisi totta ja muut valetta. Omat väitteeni olivat varsin viihteellisiä kuten että olen nähnyt Ron Jeremyn livenä melkein alasti. Vuoron siirtyessä erääseen tuoreeseen tuttavuuteeni, mutta sitäkin mielenkiintoisempaan, kuulin väitteen, että  “Minä en ole rakastanut tässä elämässä kuin yhtä ihmistä”. Sinällään väitteessä ei ole mitään kummallista, mutta kun tämä henkilö on koulutukseltaan myös pappi ja tehnyt sitä työkseen, lisäksi hän on Dom ja paljon muutakin, niin jostain syystä minun oli vaikea tätä väitettä syödä. Kun lopulta tämä väite vielä osoittautui todeksi minun oli pakko saada keskustella asiasta lisää. Kutsun häntä tästä eteenpäin leikkisästi Isäksi.

Minulla, Isällä ja hän alistuvallaan on whatsup ryhmä, missä jaamme paljon asiaa, mutta myös memejä. Sattumoisin yksi memeni koski sielua, aah kuinka ihana sana, ja en voinut olla kysymättä, "Isä, onko meillä sielu?" Hänen vastaus meni jotenkin näin, minulle on sattunut sellaisia asioita elämässä, joita en voi enää laittaa todennäköisyyden piiriin, joten uskon että meillä on sielu. Nyt en enää pysynyt housuissani vaan kysyin, koska voisimme ajan kanssa puhua rakastamisesta ja sielusta?

Keskustelu rakkaudesta ja sielusta on siltä osin haastavaa, että termit pitää aina määritellä henkilökohtaisesti. Huolimatta mitä näiden kohdalla wikipediassa lukee, olen sitä mieltä että näiden termien sisältö ja kokemus on täysin henkilökohtainen. Se mikä minulle on rakkautta, on sitä tuskin sinulle. 

Pahoittelen pitkää aasinsiltaa, mutta ilman edellisiä kappaleita en olisi osannut päätyä seuraavaan. Keskustelun aiheemme olivat syviä, mutta se mikä minulle silti jäi keskusteluistamme päällimmäisenä mieleen oli hoiva. Tätä aihetta sivuttiin hellästi aina välillä ja lopulta siihen uppouduimme syvemmällekin. Taisimme muutaman oluen jälkeen määritellä itsemme hoivaDomeiksi. Mitä enemmän tuota sanaa olen makustellut keskutelumme jälkeen, sitä enemmän se sopii minulle ja varmasti myös Isälle. Olen tainnut sitä jo ehtiä käyttää muissakin yhteyksissä.  

Jälkikäteen innostuin “hoiva” -sanasta ja oli sinällään hauskaa törmätä määritelmään, että hoiva kohdistuu aina ihmiseen. Jos soitan puolestasi ikävän puhelun, se ei ole hoivaa. Jos taas silitän päätäsi, kannustan ja jopa komennan sinun tekemään tämän puhelun, se on hoivaa. Oli hauska huomata Isän kanssa, että meidän Dom -puolemme perustuu pitkälti hoivaan ja sen tuomaan luottamukseen ja arvostukseen. Toisen hyvä olo, on myös meidän hyvä olo. Saamme isoa nautintoa siitä, kun toinen löytää itsestään jotain uutta. Tämä uusi voi parhaimmillaan tarkoittaa jotain henkistä oivallusta, ikävän käytösmallin tiedostamista, henkisen muurin laskemista, hyväksyntää, toivoa ikävään tilanteeseen jne. Joka tapauksessa se on jotain mikä tuo lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä pyyteettömästi hyvää toisen elämään.

Minulle edellä kerrottu on iso osa dominoivuuttani. Jos haluaisin lokeroitua, niin varmaan edellä kerrottu menisi jonnekin Daddymäiseen laatikkoon, mutta minä olen vaan minä. Minulle BDSM näyttäytyy hyvin kokonaisvaltaisena mielentilana, missä piiskat, nyrkki perseessä tai pinnallisuus ovat hyvin hyvin toisarvoista. HoivaDomien arvot perustuvat haluun molempien pyyteettömästä hyvästä olosta. Tässä yhteydessä moni helposti ajattelee meidän olevan pehmoja ja varmaan sitä olemmekin jos vaakakupin toisessa kupissa on egoilu. Jos taas kuvittelet hoivan poislukevan tiukkuuden, niin olet pahasti väärässä. Me painamme rakkaamme maahan jämäkästi tai rankaisemme tiukasti, koska rajat ovat meille rakkautta. 

Lainaus kirjasta: The Hearth of Dominance: a guide to practising consensual dominance