Kaksi + yksi tuokiokuvaa

Vaikka voisin olla paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti, niin osaan olla kovin iloinen siitä, että henkinen tai fyysinen kinkykuntoni on harvoin jos koskaan yskinyt. Enkä nyt suinkaan tarkoita sitä, että omaisin puolikkaan rautakangen ja jaksaisin jyskyttää menemään puoli yötä. Ennemmin tarkoitan sitä, että ihminen kenen kanssa päädyn ihokkain on sitä luokkaa, että hän saa koneeni hyrisemään ihan itsekseen. Sitä paitsi olen kovin kovin "helppo" sopivan ihmisen kanssa.

Kuitenkin ikääntyminen on vähintäänkin ikävää, jollei muuten niin ajatuksena että kaikki tämä kiva loppuu joku päivä. Vaikka viime vuosina olen löytänyt parrastani harmaita sävyjä olen huomannut henkisellä puolelle jotain iän tuomaa kasvua, mikä on tuonut minulle sekä rajoja että rentoutta elämääni. Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä enemmän tule ikää sitä vähemmän haluan kuluttaa sitä tyhjänpäiväisyyksiin. Tämä taas on tuonut mukanaan ajatusmallia, että hitsi olen hyvä ihan just tällaisena ja voin nauttia täysillä just niistä jutuista mistä nautin. Varmasti osaltaan siksi, että annoin itselleni siihen mahdollisuuden, tapahtui tässä hiljan jotain mitä on tapahtunut minulle tasan kerran aikaisemmin.

Lelu oli kylässä ja viattomasti kertoi kuinka lääkäri oli kehottanut häntä syömään enemmän proteiinia, jotta salilta palautuminen olisi tehokkaampaa. Koska ihan lääkäri oli moista määrännyt, niin päätin antaa omat annokseni hyvään tarkoitukseen. Eikä aikaakaan kun lelu oli kiinni futonin reunalla, pää kivasti roikkuen patjan yli minun ladatessa annostani häneen. Näissä oraalileikeissämme on jotain merkillistä kun emme pysty edes sanomaan kumpi niistä pitää enemmän. Niinpä omilla olemuksillamme, haluillamme ja kiimoillamme ajamme toisemme johonkin merkilliseen sykkyrään, missä kumpikaan ei saa toisesta tarpeekseen. Siksipä kiihdytimme toisemme tilanteeseen, missä penikseni oli juurta myöten lelun kurkussa ja vaikka halusin vetäytyä hetkeksi, jotta lelu saisi pikkasen lisää happea, hän painoikin käsillään minut pakaroistani takaisin. Se hetki, kaikessa kiihottavuudessaan, sai pääni räjähtämään ja samalla päästelin yllättäen pienin annoksen, pienen orgasmin kera, lelun kurkkuun. Hetken päästä riuhtaisin itseni irti lelun vetäessä happea vieressä. Levittelen eritteitä pitkin hänen kuolaisia kasvojaan, työnsin sormet hänen kurkkuunsa ja samalla minut otti valtaansa tunne että kiihdytykseni jäi kesken. Komensin suun auki ja minuutin sisään annoin lelulle uuden annoksen ison orgasmin kera. 

- - - - - - - -

Lelun ja häkin ensi kohtaaminen oli ikimuistoinen. Häkkiin liittyy minulle jotain kivaa arvostusta ja tiedän jo nyt, että pääsemme maistelemaan häkin tuomaa dynamiikka hyvin monelta eri kantilta. Minä jossain kohdin mietin, että voisin vaikka kömpiä sinne sisään ja yrittää ottaa hauskan selfien tms. mutta ensimmäinen yhteinen aamu muutti näkemyksiäni paljon. Lelu on kertonut minulle, että hänen elämänsä pahimmilla hetkillä hän on joskus käpertynyt monen peiton alle johonkin omaan pesäänsä ja suojellut näin itseään "pahalta" maailmalta. Muistin tämän tarinan ja tilasin lelulle yllätyksenä painopeiton, koska toivoin sen tuovan lisää turvaa. Niinpä ensimmäisenä iltana, teimme häkkiin lelulle nätin pedin. Siirsimme häkin futonin viereen minun puolelleni, jotta pystyin silittämään häntä kaltereiden välistä. Illalla talutin hänet häkkiin, pistin oven kiinni (en lukkoon) ja siirryin lukemaan hänen viereensä. Lelukin yritti lukea hetken, mutta uni otti voiton muutamassa minuutissa. Otin pudonneen kirjan hänen päältään ja sammutin valot. 

Olen hyvin aamunvirkku ja niinpä olin seuraavana aamuna hereillä paljon ennen lelua. Keittelin kahvit ja nautiskelin aamupalaa kunnes aloin kuulla heräämisen ääniä. Menin toivottelemaan lelulle huomenet ja kumarruin häkin viereen. Avasin häkin oven hitaasti jolloin tapahtui jotain äärimmäisen kaunista ja merkillistä. Minun avatessa häkin ovea, lelu kääriytyi tiukasti pettoihinsa ja sanoi suoraan sydämestään täysin tosissaan "apua, älä päästä tänne kylmä ilmaa".

Arvostelussa häkki ja sen tekijä

Tämä teksti ei ole kaupallinen yhteistyö missään muodossa. Siinä vaiheessa kun häkki oli kannettu asuntooni ja lasku oli kourassani, kysyin käsityöläiseltä mitä hän olisi mieltä jos kirjoittaisin häkin valmistumisesta blogitekstin? "Mieluusti" oli vastaus, joten täältä pesee.

Kuten saatat muistaa, niin häkkiunelmia maalailtiin jo aikaisemmin tänä vuonna. Eikä unelmointini pelkästään tuohon hetkeen jää, vaan olen tästä useampaan otteeseen haaveillut vuosien aikana. Nyt Saaliin (jota nykyään välillä leluksikin kutsun) tuoman valtadynamiikan myötä, häkki oli viime kuukausina pyörinyt enemmän ja enemmän mielessäni. Vaikka usein olen valmis tekemään vaikka ja mitä ihmiseni puolesta, niin pysäytin itseni välillä pohtimaan, että mitä ja kuinka paljon minä häkistä saisin?

Ensinnäkin nautin elämästäni kun se on näköistäni.
Jos asunnossani olisi kaunis, uniikki ja käsityönä tehty häkki, tietäisin saavani siitä hurjasti mielihyvää ihan esineenä tai huonekaluna. Häkki varmasti toisi minulle mielihyvää esteettisesti sekä tietenkin myös henkisesti muistoina että ideoina. Toisekseen häkissä näyttäytyi minulle kaksi vahvaa dynamiikkapuolta, jotka tarkoituksella työnsin ajatuksissani taustalle, koska kokemuksesta tiesin, että vaikka kuinka näitä puolia suunnittelisin ja fantasioisin etukäteen ne hyvin harvoin osuisivat yksiin reaalimaailman kanssa. Parempi antaa niiden kasvaa omalla painollaan ja jo nyt vähäisillä kokemuksillani tiedän olleeni oikeassa. Näiden speksien kanssa aloin metsästää häkille tekijää. 

Katselin muutamia häkkiviritelmiä sekä ETSY.stä, että google hauilla, mutta suurin osa näistä eivät miellyttäneet silmiäni tarpeeksi ja ne muutamat joita edes harkitsin tyssäsivät joko siihen etteivät moista suostuneet Suomeen postittamaan tai sitten postituskulut nousivat taivaisiin. Takaraivossani kuitenkin välillä tykytti ajatus kysyä häkkiä masokisti.fi sivustolta, sillä tiesin että he olivat häkkejä tehneet ja kotisivuillakin oli muutamia malleja. Kuitenkin olin jättänyt kysymättä, koska kuvittelin käsityönä tehtävän häkin hinnan nousevan yli budjettini, vaikka olinkin valmis maksamaan käsityöstä. Lopulta kuitenkin muotoilin varovaisen viestin masokistille haaveestani ja siitähän lähti pyörät pyörimään vauhdilla.

Tämä käsityön ammattilainen soitti minulle suunnilleen välittömästi viestini lähettämisen jälkeen, mutta koska asiaa olisi riittänyt loputtomiin, niin sovimme puhelintreffit illaksi. Myöhemmin illalla sitten höpöttelimme puolitoista tuntia. Ensi juteltiin häkistä ja käytiin läpi perusasioita kuten koko ja väri jne. Sitten hän ansiokkaasti kyseli minulta asioita, joita en ollut edes osannut miettiä, kuten vaikka pitääkö jalka mahtua kaltereiden läpi, onko pohjalevyä
ja millainen, entä tuleeko kattolevy, entäpä päänaukko ja vaikka minne häkki tulee millä on merkitystä siihen miten päin ovi aukeaisi. Siinä yhdessä puhelussa häkki rakentui mielikuvissamme hyvin pitkälle ja lopulta jäin yön yli vielä pohtimaan muutamaa isompaa kysymystä. Juttua riitti vielä suunnittelun jälkeenkin ja lopulta me jo vähän jaoimme elämäntarinoitamme. 

Seuraavina päivinä palasin suunnitelmiimme nukutuin vastauksin. Kerroin ajatuksestani, että häkki voisi myös toimia joskus olohuoneen pöytänäkin joko saalis sisällä tai ei. Tähän ammattilainen ehdotti, että mitäpä jos häkkiin tehdään irrotettava kansilevy joka on leveämpi kuin itse häkki, jolloin se toimisi paremmin pöytänä. Minun päässäni alkoi pyöriä saman tien ajatuksia teekutsuista tai tiukasti tasoon kiinnitetystä saaliista tai miksei vaikka nuo ideat yhdistettynä ja kerrassaan ihastuin tähän ajatukseen. 

Kaiken kaikkiaan suunnittelu ammattilaisen kanssa ei olisi voinut olla sujuvampaa. Hän vastasi nopeasti, ideoi kanssani paljon, toi realiteetit pöytään, antoi vaihtoehtoja jne. Olin hyvin hyvin tyytyväinen kaikkeen käymäämme kommunikaatioon ja jäin innolla odottamaan lopputulosta. Aikatauluksi sovimme n. 1,5kk mikä ei todellakaan ollut häkin rakennusaika, vaan mukana oli pitämättömiä kesälomia ja esimerkiksi aikaa vieviä työnvaiheita joista en etukäteen tiennyt mitään, kuten vaikka pulverimaalaus. 

Joka tapauksessa häkki valmistui etuajassa ja odotukseni olivat korkealla. Olin saanut muutaman tiiseri valokuvan etukäteen, mikä nosti odotuksia entisestään. Ja jos en ole vielä kehunut tarpeeksi, niin lopulta häkki vielä toimitettiinkin ihan kotiovelle ammattilaisen toimesta, koska "kiva ihan itse nähdä asiakkaan ilme tuotteestani". Hieman huvittuneena kannoimme häkin etupihalta rappusia pitkin toiseen kerrokseen ja pohdimme kuinka moni saa tästä paljon ihmeteltävää. Toivottavasti moni. 

Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa ja odotukseni oli korkealla. Työn jälki on todella viimeisteltyä ja tarkkaa. Jokainen liitoskohta on laadulla tehty ja esimerkiksi vastakkaisten sivujen kalterijaot ja sijainnit ovat täsmälleen identtiset. Häkki on äärimmäisen jämäkkä, niin kuin luonnollisesti sen pitää ollakin ja siitä huolimatta sen voi purkaa tarvittaessa myös osiin.

Pohja- ja kansilevyjen väri sekä laatu olivat parempaa kuin osasin odottaa ja varsinkin se kansilevy monine mahdollisuuksineen avasi ihan uuden maailman. Se kansilevy on paras työtasoni ikinä ja ainakin jo yhden kokemuksen jälkeen olen täysin myyty ;-) 

Kun häkki oli kannettu paikoilleen ja kaikki yksityiskohdat käyty vielä läpi, istuimme kahvikupposelle parantamaan maailmaa. Siinä parannellessa hurahti jälleen tunti ja toistakin kuten helposti samanhenkisen ihmisen kanssa käykin. Häkin lisäksi olin tilannut ammattilaiselta samalla pari muutakin esinettä, sillä hän myös tekee upeita nahkatöitä ja siinä kahvikupposen kanssa kävimme nekin läpi, mutta niistä myöhemmin lisää. 

Lopulta saatoin ammattilaisen vielä autolleen ja totesin siinä matkalla, että tuskin tämä tarpeeni jää ainoaksi tilauksekseni kun ainakin yksi harnessini kaipaisi korjausta tai ehkäpä sitten vaan tilaan uuden. 

Suosittelen masokisti.fi ehdoitta!

Saalis on ehtinyt tutustua häkkiin sekä sisältä että ulkoa. Heidän ensi kohtaaminen päätyi oman pesän sijaamiseen häkin sisään, jonka jälkeen siirsimme häkin parinsänkyni viereen. Illalla saalis kömpi omaan turvapesäänsä ja silittelin häntä kalterien välistä. Saalis nukkui sopivat 10h yöunet kunnes herätyskello herätti töihin. Mutta tästä ja kaikesta muusta lisää myöhemmin.

 

Minun näköistä asumista

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.

Karitsan katse ja sen tuomat tunteet

Luulen että ADHD.ni takia olen aina ollut enemmän tai vähemmän oman polkuni kulkija. En kuitenkaan sellainen, joka laittaisi Camel Boots.t jalkaan ja lähtisi reppu selässä valloittamaan Etelä-Amerikkaa vaan ennemminkin sellainen joka on aina valinnut taistelunsa tarkkaan ja muulloin vaan kävellyt pois. Esimerkiksi nuoruudessani säästyin monelta harmilta kun vaan kävelin pois jonkin hölmöyden keskeltä mitä testosteroiiniä täynnä oleva ryhmäpaine toi tullessaan. Toisaalta moinen kävely toi mukanaan kiusaamista, mutta minä jotenkin onnistuin kävelemään siitäkin pois.

ADHD on siitä viheliäinen, että se pistää aivoni vertailemaan itseäni muihin melkein ihan kaikessa. Melkein jokainen vastaantuleva uros kääntyy päässäni tehokkaammaksi, komeammaksi, parempi kuntoisemmaksi, menestyneemmäksi jne. Koska aivoni päivittäin ovat saaneet minut tuntemaan itseni jollain tavalla (miljoonalla tavalla) riittämättömäksi, ei liene iso uutinen että usein katselen itseäni hyvin hyvin kriittisesti. 

Työelämässä olen onneksi vihdoin löytänyt paikkani ja ytimekkäästi se tarkoittaa sitä, että työssäni vahvuuteni ja heikkouteni hyväksytään ja saan pääosin työskennellä supervoimieni kera. Harrastuksessani olen joutunut tekemään itseni kanssa tuottavan sopimuksen, mikä pitää ajatukseni ja jossitteluni minimissään. Siitä huolimatta, että vertailen itseäni Suomen aivan huippuihin jatkuvasti olen onnistunut tekemään rauhan asian kanssa ja opetellut suuresti nauttimaan kilpailutilanteista ja ennen kaikkea siitä että en anna tuumaakaan periksi ja teen parhaani loppuun asti. Minulle on nykyään täysin ok hävitä peli jos olen varmasti yrittänyt kaikkeni, mutta jos illan tunteina käyn päässäni läpi kisatilanteita ja huomaan olleeni pelin "ulkopuolella", niin itsesyytösten määrästä ei tule loppua. Yön tunteina lähetän vielä pelikavereilla anteeksipyynnön. 

Pitkälti edellä kerrotuista syistä en ole koskaan pystynyt katsomaan itseäni ulkoisestikaan kovin armollisesti. Minä käytännössä ajattelin, ehkäpä typerästi, että en ole se kaveri mihin kiinnitetään huomiota ulkoisesti. Toisaalta huolimatta ulkonäkörasitteistani olen aina tiennyt omaavani hitokseen kivoja ominaisuuksia ja ne ovatkin kantaneet minua pitkälle. Huolimatta siitä että tässä nyt dissaan ulkonäköäni, niin kyllähän realisti minussa kuiskuttelee näkökulmani olevan vaan vinoutunut.

Kun täytin hiljan 50, päätin olla itselleni armollisempi. Dad bod on kuumaa valuuttaa kinkymarkkinoilla, vaikka se edellä en itseäni mainostanutkaan. Partani on saanut kivaa pituutta ja harmautta, mistä pidän erityisesti. Olen muutaman kerran ollut sitä mieltä että olen ihan ok.

Saaliista tuntuu pompsahtavan esiin uusia fetissejä ja nyt alan kallistumaan siihen, että vallan lisäksi hänellä on myös partafetissi. Hän on ostanut minulle parran hoitotuotteita ja muistuttaa minua kovin että niitä pitää myös käyttää. Minä taas "unohdan" tämän hoitamisen suunnilleen joka kerta, koska sitten Saalis intohimoisesti itse hoitaa partani. Usein kun olemme sylikkäin, minun käteni vaeltelevat hänen rinnoilleen samalla kun hänen sormensa harovat partaani. Usein saalis kääntää päänsä minua kohti, painaa partani hänen nenälleen ja vetää syvään henkeä. 

Parta on muuten pirun kiva fetissi jo siistäkin syystä kun se kulkee koko ajan mukana. Pussatessa voi antaa sen koskea muutaman hetken pidempää poskia ja kaulaa. Sitä voi haroa mietteliäänä samalla kun puhun ja tutkailla minne Saaliin ajatus harhautuukaan. Suuseksissä pääni nykyään kääntyilee hassusti ja  just kivasti, jotta partani osuu ainakin sisäreisiin ja usein syvemmällekin. Kun Peikko ottaa Saaliinsa rajusti ja upottaa samalla hampaansa Saaliiseensa hän usein pitää huolen siitä että partakin ottaa osaa tähän taistoon. 

Olen saanut Saaliin kiinni muutaman kerran katselemassa minua. Minä saatan olla keskittynyt vaikka lukemiseen tai tv.hen ja kun yllättäen katson Saalista kohti hän tuijottaa pyöreillä silmillään minua. Siinä katsessa minä näen paljon sellaista mitä en ole kuvitellut olevan mahdollista kohdallani. Hän säpsähtää katsettani ja kääntää katseensa nopeasti pois vienosti hymyillen.  

Toivottavasti et kuitenkaan saa kuvaa, että itsetuntoni laahaisi aina ja ikuisesti pohjamudissa, sillä se ei pidä paikkaansa. Minussa on onneksi niin iso ripaus realismia ja tunneälyä, jotta pystyn järkeilemään, että "se on vaan tunne". Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä edes paras. Minä harjoitan armollisuuttani itselleni päivittäin ja suosittelen sitä ihan kaikille. "Se on vaan tunne".

---

Ps. Viviana kysyi kommentissaan mikä on varsidildo ja hätäpäissäni lupasin laittaa siitä kuvan seuraavan (tähän) postaukseen. Mutta eipä se sopisi kuvituskuvaksi tähän tekstiin millään lailla, niin ajattelin avata leluarkkuni ja "luolani" seuraavassa postauksessa kuvien kera.