lauantai 20. marraskuuta 2021

Deittailu: matka itseensä

Pyrin hyppäämään tilanteeseen kuin tilanteeseen hyvin avoimin mielin, oli sitten kyseessä vaikka uusi kokemus, poistuminen mukavuusalueeltani tai vaikka uuden ihmisen tapaaminen. Haluan haastaa itseäni ja jollei muuta niin pyrkiä oppimaan hetkessä jotain uutta. Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista aikaa oman pääni sisällä, sillä olen olen tehnyt paljon uusia havaintoja ja jotkut vanhat vahvat ominaisuuteni ovat löytäneet kirjainyhdistelmänsä.

Aloitan kertomalla yhdestä lyhyestä tutustumisyrityksestäni. Vaihtelin muutamia viestejä anonyymisti mukavan naisen kanssa ja hän kysyi eräässä viestissään, mitä voisin hänelle sessiossa tehdä. Varmasti ihan validi kysymys, mutta minun on todella vaikea vastata tuohon kysymykseen. Tämä johtuu siitä, että minun on todella vaikea suhtautua bittiavaruudessa kelluvaan naiseen objektina. Voisin toki luetella teknisesti asioita joista pidän, mutta se tuntuu minusta kerrassaan hölmöltä. Koetin vastata hänelle, että minun mielitekoni riippuu todella paljon siitä kenen kanssa olen tekemisissä, millainen kemia meidän välillämme olisi ja millainen olisi (valta)suhteemme jne. Hän ei tyytynyt vastaukseeni, mikä oli tosi ymmärrettävää ja niinpä lopulta kirjoitin hänelle jonkimoisen karkkikauppalistan ja sain itselleni hölmön olon. 

Olen syksyn aikan törmännyt muutamiin, myös välillisesti, tapauksiin missä valtasuhteita lähestytään hyvin teknisesti. 

Tykkäätkö piiskata? Tykkäätkö nahkasta? Tykkäätkö kahleista? Sulla lukee profiilissa sadisti, en uskalla sinuun tutustua. 

Vastailin yllä oleviin kysymyksiin ystävällisesti "joo joo joo, mutta en voi tietää mitä se olisi meidän välillämme vai olisiko". Ehkäpä eniten huvituin yhden potentiaalisen kirjoituskumppanin karkaamisesta kun mainitsin sanan sadisti, jonka jälkeen hän sanoi sanan olevan liian vahva ja juoksi karkuun. Ihan kuin minä olisin sadisti jokaiselle tapaamalleni ihmiselle. En ole harmissani siitä, että kirjoittaja hävisi, mutta jotenkin se oletus siitä että olisin tai en olisi automaattisesti jotain, on kovin hassu. 

Olen usein kokenut erilaisuutta, mutta se ei tarkoita että kokisin olevani jollain tavalla parempi kuin muut. Koen kuitenkin katselevani tätä maailmaa välillä eri kulmasta kuin moni muu. Se olkoon minun supervoimani. Olen usein halunnut ajatella, että minä olen vain minä, enkä ole halunnut itseäni lokeroida sen tarkemmin. Nyt kuitenkin syksyn aikana, osaltaan edellä kertomistani, olen alkanut kuvailla itseäni Demiseksuaaliksi. 

Pirkanmaanseta sivuilta:  Demiseksuaalisuus: Demiseksuaali/demiseksuaalinen ihminen kokee seksuaalista vetovoimaa ainoastaan sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kanssa on luonut vahvan tunnesiteen. Sana ei määrittele kokijan omaa sukupuolta/sukupuoli-identiteettiä.

Jotta kiinnostun ihmisestä seksuaalisesti, minulla pitää olla vahva tunneside tähän ihmiseen. Minusta tämä määritelmä rajaa ulos kaikki (lähes) kertakäyttösuhteet. Minulle on kovin tärkeää tuntea ja tietää ihmisestä paljon. Mikä on sinun tarinasi? Miksi olet juuri siinä? Miksi haluat olla siinä? Millainen elämäsi olisi jos se olisi hyvää? jne. Pitkälti Näistä palasista, molemmin puolin, koostuu kohdallani se kiinnostus ja kemia. 


lauantai 6. marraskuuta 2021

HoivaDom

Istuimme kinkyporukalla iltaa tovi sitten. Yhtenä kevyenä ohjelmanumerona illan aikana oli mahdollisuus kertoa itsestään 4 väitettä, joista vain yksi olisi totta ja muut valetta. Omat väitteeni olivat varsin viihteellisiä kuten että olen nähnyt Ron Jeremyn livenä melkein alasti. Vuoron siirtyessä erääseen tuoreeseen tuttavuuteeni, mutta sitäkin mielenkiintoisempaan, kuulin väitteen, että  “Minä en ole rakastanut tässä elämässä kuin yhtä ihmistä”. Sinällään väitteessä ei ole mitään kummallista, mutta kun tämä henkilö on koulutukseltaan myös pappi ja tehnyt sitä työkseen, lisäksi hän on Dom ja paljon muutakin, niin jostain syystä minun oli vaikea tätä väitettä syödä. Kun lopulta tämä väite vielä osoittautui todeksi minun oli pakko saada keskustella asiasta lisää. Kutsun häntä tästä eteenpäin leikkisästi Isäksi.

Minulla, Isällä ja hän alistuvallaan on whatsup ryhmä, missä jaamme paljon asiaa, mutta myös memejä. Sattumoisin yksi memeni koski sielua, aah kuinka ihana sana, ja en voinut olla kysymättä, "Isä, onko meillä sielu?" Hänen vastaus meni jotenkin näin, minulle on sattunut sellaisia asioita elämässä, joita en voi enää laittaa todennäköisyyden piiriin, joten uskon että meillä on sielu. Nyt en enää pysynyt housuissani vaan kysyin, koska voisimme ajan kanssa puhua rakastamisesta ja sielusta?

Keskustelu rakkaudesta ja sielusta on siltä osin haastavaa, että termit pitää aina määritellä henkilökohtaisesti. Huolimatta mitä näiden kohdalla wikipediassa lukee, olen sitä mieltä että näiden termien sisältö ja kokemus on täysin henkilökohtainen. Se mikä minulle on rakkautta, on sitä tuskin sinulle. 

Pahoittelen pitkää aasinsiltaa, mutta ilman edellisiä kappaleita en olisi osannut päätyä seuraavaan. Keskustelun aiheemme olivat syviä, mutta se mikä minulle silti jäi keskusteluistamme päällimmäisenä mieleen oli hoiva. Tätä aihetta sivuttiin hellästi aina välillä ja lopulta siihen uppouduimme syvemmällekin. Taisimme muutaman oluen jälkeen määritellä itsemme hoivaDomeiksi. Mitä enemmän tuota sanaa olen makustellut keskutelumme jälkeen, sitä enemmän se sopii minulle ja varmasti myös Isälle. Olen tainnut sitä jo ehtiä käyttää muissakin yhteyksissä.  

Jälkikäteen innostuin “hoiva” -sanasta ja oli sinällään hauskaa törmätä määritelmään, että hoiva kohdistuu aina ihmiseen. Jos soitan puolestasi ikävän puhelun, se ei ole hoivaa. Jos taas silitän päätäsi, kannustan ja jopa komennan sinun tekemään tämän puhelun, se on hoivaa. Oli hauska huomata Isän kanssa, että meidän Dom -puolemme perustuu pitkälti hoivaan ja sen tuomaan luottamukseen ja arvostukseen. Toisen hyvä olo, on myös meidän hyvä olo. Saamme isoa nautintoa siitä, kun toinen löytää itsestään jotain uutta. Tämä uusi voi parhaimmillaan tarkoittaa jotain henkistä oivallusta, ikävän käytösmallin tiedostamista, henkisen muurin laskemista, hyväksyntää, toivoa ikävään tilanteeseen jne. Joka tapauksessa se on jotain mikä tuo lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä pyyteettömästi hyvää toisen elämään.

Minulle edellä kerrottu on iso osa dominoivuuttani. Jos haluaisin lokeroitua, niin varmaan edellä kerrottu menisi jonnekin Daddymäiseen laatikkoon, mutta minä olen vaan minä. Minulle BDSM näyttäytyy hyvin kokonaisvaltaisena mielentilana, missä piiskat, nyrkki perseessä tai pinnallisuus ovat hyvin hyvin toisarvoista. HoivaDomien arvot perustuvat haluun molempien pyyteettömästä hyvästä olosta. Tässä yhteydessä moni helposti ajattelee meidän olevan pehmoja ja varmaan sitä olemmekin jos vaakakupin toisessa kupissa on egoilu. Jos taas kuvittelet hoivan poislukevan tiukkuuden, niin olet pahasti väärässä. Me painamme rakkaamme maahan jämäkästi tai rankaisemme tiukasti, koska rajat ovat meille rakkautta. 

Lainaus kirjasta: The Hearth of Dominance: a guide to practising consensual dominance


perjantai 29. lokakuuta 2021

Blondi maadoittaa Peikkoa

Maanantaina katkesi pieni Peikon selkä. Takana oli huonosti nukuttu viikonloppu. Päässäni oli harhaillut paljon turhia negatiivisia ajatuksia sekä pettymyksiä, joista osasta voin toki syyttää ihan itseänikin. Aamulla pyöräillessäni kohti työmaatani, yht'äkkiä alkoi koko pieni oravanpyöräni tuntua varsin väsyneeltä. Toki tiesin, että loppupeleissä murheeni ovat kevyitä ja ne tulevat ratkeamaan jos ei muuten niin ajan kanssa rauhassa. Kuitenkin olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja opetellut heikommalla hetkellä pysähtymään hetkeksi ja vetämään happea. Niinpä työmaalle päästyäni käpyttelin suoraan esimiehen juttusille ja kerroin pitäväni loppuviikolla kesälomaa. 

Tiukalla hetkellä turvaudutaan ihmisiin joihin luotetaan. Niinpä minä kirjoitin siltä istumalta blondille. Juuri sille samalle ihanalle blondille, joka on kirjoittanut paljon tähän blogiin. Juuri sille samalle blondille, jota olen tässä elämässä rakastanut eniten. Juuri sille samalle blondille, jonka kanssa olen viettänyt suuren osan elämäni parhaimmista hetkistä. Kuinka ollakaan bloni vastasi, että hänellä on tässä syysloma menossa ja toivotti minut tervetulleeksi viettämään aikaa ja nukkumaan hänen kanssaan.

Olen tainnut aikaisemminkin kysyä mikä on mielestänne intiimeintä, mitä voi tehdä toisen kanssa? Oma vastaukseni on pitkään ollut nukkuminen. Minulle nukkuminen ei ole aikuisiällä ollut itsestäänselvyys, mutta onnekseni Peikot eivät hirmuisesti unta tarvitse. Kuitenkin blondin rauhallisuus, läheisyys, hellyys ja rakkaus oli jotain sellaista, mikä maadoitti levottoman Peikon ja sai minut pysähtymään. Yhdessä nukkumaan meneminen ja yhdessä nukkuminen oli meille aina luksusta. Siihen liittyi aina, siis joka ikinen ilta, läheisyyttä, koskettelua, silittelyä, kuiskuttelua ja kun lopulta kosketuksemme muuttui väsyneeksi, minä otin blondin tiukasti lusikkaan vieden käteni hänen ympärilleen rintojen kohdalle. Tähän usein nukahdimme.

Nyt olen viettänyt miniloman blondin hoiveissa Olemme jutelleet, nauraneet ja nukkuneet. Olen nukkunut enemmän kuin pitkiin aikoihin ja tuntuu että olisin taas täynnä positiivista energiaa. Olen käsittämättömän kiitollinen, että minulla on sinut blondi vieläkin elämässäni. Kiitos että olet!

Jokunen teistä saattaa pohtia, että mitä muuta tuplapeittomme alla tapahtui? Tuottanen teille pettymyksen kertomalla, että siellä tapahtui ainoastaan sitä mikä on intiimeintä elämässä, eli nukkumista. Olimme molemmat samaa mieltä, että kaikki on hyvin juuri näin. 


lauantai 16. lokakuuta 2021

Valtatyhjiö

 Jokainen suhde jättää meihin jälkensä. Eron sattuessa pintaan saattaa nousta katkeruuden tai jopa . vihan tunteita. Toki näille tunteille on joskus myös tilauksensa, mutta oman elämänkatsomukseni mukaan on paljon terveempää katsoa eteenpäin kuin taaksepäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menneisyydestä ei kannattaisi ottaa opikseen. 

Oma suhteeni päättyi hiljan. Tässä kirjoituksessani ei ole yhtään arvostelua häntä kohtaan, vaan pyrin pohtimaan omaa tilannettani mahdollisimman avoimesti ja reilusti. 

Valtasuhteeni päättyessä päässäni risteili liikaa tunteita. Pääosin alkuun se oli pettymystä, sittemmin varmasti myös helpotusta, jonka jälkeen seurasi seesteisempi vaihe, mistä taas näppärästi siirryin jopa vihaan. Huolimatta tunteiteni kirjosta, en missään vaiheessa ole halunnut hänelle mitään pahaa vaan toivonut kaikkea hyvää, mitä tälläkin hetkellä toivon enemmän kuin mitään muuta. 

Nyt kun aikaa on jo kulunut tovi ja olen jopa kevyesti yrittänyt deittailla uusia ihmisiä, olen löytänyt itsestäni uuden tunteen, mikä on saanut minut mietteliääksi.  Muutaman päivän pohdiskelun jälkeen olen alkanut kutsua sitä valtatyhjiöksi. 

Olem lukenut kokemuksista, joissa valtasuhteen päättymisen jälkeen alistuvalla saattaa olla vaikeaa jatkaa arkeaan, kun siitä puuttuu iso Domin kokoinen pala. Valtasuhteissa kauneimmillaan toinen kuuluu toiselle ja voi olla jopa omistettu. Kun tämä linkki katoaa, on hyvinkin helppoa kuvitella joutuvansa tyhjän päällä ilman päämäärää tai opastajaa. Helposti saatta myös tulla ajatus, että Dom tällaisessa tilanteessa vaan jatkaa matkaansa ilman suurempaa tyhjiötä. En tiedä kuitenkaan muista, mutta omakohtaisesti voin sanoa jatkaneeni matkaani, mutta myös tyhjiö kulkee mukanani.

Tyhjiö näyttäytyy minulle levottomuutena ja tunteena, että minulta ja minusta puuttuu iso pala. Se tyhjiö voi pikkuriikkisesti täyttyä, jostain satunnaisesta kohtaamisesta tai piiskalla hutkiessa, mutta se tyhjenee myös yhtä nopeasti. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän olen päätymässä ajatukseen, että tyhjiöni on paljon helpompi täyttää kauniilla aidolla hymyllä kuin pyllistämällä. Ajatus siitä, että joku on Minun ja hän myös haluaa olla Minun, tulee vielä täyttämään tyhjiöni.

Jos sinä, haluat hypätä tyhjiööni joko ihan vaan keskustelemalla tai jopa hymyilemällä, niin tarkemmat ajatukset löydät täältä.

Loppukevennys. Hyvä ystäväni houkutteli minut studioonsa, koska Tinder kuvani ovat kuulemma "melko huonot". Olin täysin samaa mieltä ja niinpä vietimme yhden iltapäivän studiossa, lempimusiikkini huutaessa lujaa. Minä posetin ja ystäväni piti sulkimen pohjassa. Kyllä ammattilainen saa upeita kuvia aikaiseksi.