keskiviikko 4. joulukuuta 2024

Kohtalon kanssa hippaa

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin näyttävää henkistä ja fyysistä ilotulitusta, että välillä minäkin pudistelen päätäni epäuskoisena. Jotta kuitenkin kokonaiskuva olisi selkeämpi pitää peruuttaa n. 3kk ja aloittaa tarinani sieltä.

Kesäni oli yksi parhaista, huolimatta siitä, että Amor amuskeli minusta ohi. Sen sijaan Cupido työnteli elämääni kaksikin ihmistä, joita voisi ulkopuoliselle selitellä FWB-suhteina, mutta silloin pitäisi korostaa kuinka iso F-kirjain olisikaan. Tämän lisäksi menestys kilpaharrastuksessani oli sitä luokkaa, että se tuskin tulee toistumaan. 

Tämän kuntohuippuni jälkeen tuli luonnollisesti syksyn harmaus ja pimeys, mikä pikkuhiljaa tunkeutui myös minuun. Ilmiö ei ollut minulle täysin uusi, mutta tällä kertaa pimeyden vauhti ja voima pääsi iskemään pahasti ilmat pihalle. Mieleni mustui sään tahtiin ja pian huomasin päässäni pyörivän samoja hassuja keloja joista en päässyt irti. Koska paikallaolo näiden ajatusten kanssa oli hankalaa, aloin kävelemään aamun, illoin ja joskus päivisin. Laitoin kuulokkeet päähäni ja pistin itseni zombien tavoin liikkeelle. Päivittäin taapersin 2-4 tuntia, yleensä päätyen iltamyöhään taloyhtiön pihakeinuun, missä keinuttelin siihen asti kunnes tuli vilu tai väsy. Mielen mustumisen myötä minusta tuli myös vähän erakko. En lämmennyt mistään puolivillaisista kohtaamisista ja tästä syystä useampaan kuukauteen en halunnut nähdä kuin F.ää, Insinöörisikaa ja Taiteilijaa, mutta heitäkin kovin harvakseen. 

Pääni täyttyi ahdistuksesta, tuskasta ja jopa vihasta. En kuitenkaan oikein tiennyt kenelle olisin vihainen, niinpä päädyin vihoittelemaan kohtalolleni. Miksi minä, kysyin useasti. Kyseenalaistin paljon myös sitä mitä minä OLEN. Tätä pohdintaa on vaikea selittää, mutta jos yrittäisin, niin uskoisin sen liittyvän joihinkin puolustusmekanismeihini, joiden kautta usein päädyn tekemään ratkaisuja, mitkä eivät välttämättä ole minulle hyväksi. Kuinka vaikeaa onkaan välillä elää niin kuin opettaa ;-) 

Huolimatta pääni pimeydestä yritin järkeillä kuinka typerää on kiukutella itselleen ja pyrinkin kääntämään ajatukseni siihen ainoaa asiaan mihin voin itse vaikuttaa eli "mitä teen, jotta pääsen tästä kehästä ulos". Mikä minut tekisi onnelliseksi ja mikä estää sitä saavuttamasta? Tässä ajatusteni käännöksessä auttoi myös pieni pala ammattiapua. Olen varsin vähään tyytyväinen elämässäni, vaikka ihmissuhteissani olen aivan liian huono tekemään kompromisseja. Tältä osin olen hyväksynyt sen, että rimani on korkealla ja osaan olla siitä jopa vähän ylpeä. "You Can't Do Epic Shit with Basic People"

Koska en ole fyysisesti enää mikään nuorukainen, sitä välillä pohtii myös elämän rajallisuutta. Todennäköisyys kasvaa päivä päivältä siihen, että Amor vetelee huteja seuraavatkin vuodet. Pitäisikö moinen hyväksyä ja alkaa miettiä loppu elämää kokonaan eri vinkkelistä. Osaisinko ulkoistaa tarpeeni eri suuntiin ja ottaa parhaat palat sieltä mistä ne parhaiten löytyisivät? Omassa maailmassani tuo kysymys on vähän kuin luovuttamista ja luovuttajaa minusta ei saa mitenkään. Onneksi liikunta ja amattiapu alkoi purra ja mieleni alkoi kirkastumaan. Noin kolme viikkoa sitten huomasin, että jokin fotonisäde osuu taas aivoihinikin. Kaikki ei ollutkaan enää aivan mustaa vaikka henkiset ja fyysiset voimavarat olivat melko vähissä. 

Tasan kaksi viikkoa sitten olin ilmoittautunut erääseen tapahtumaan ystäväni pyynnöstä, koska hän tarvitsi apukäsiä tapahtumaansa. Muistan silloin aamulla miettineeni tekosyytä  jättäytyä pois, koska mietin kuinka jaksaisin sen illan. Kuitenkin rakas ystäväni Taiteilija oli tulossa samaan tilaisuuteen, niin poisjäämiseni olisi ollut mahdottomuus. Ilta oli kuin olikin hauska vaikka jo ennen puoltayötä olin valmis petiin. 

Muutama kuukausi aikaisemmin kirjoittelin hetken yhden naisen kanssa, jonka profiiliteksti ja kuvat upposivat minuun lujaa. Meillä oli ihan mainio kirjoittelu hetkemme, mutta syystä tai toisesta se jäi ja muistan miettineeni että noin näyttävällä naisella varmasti riittää vientiä ja keskustelukumppaneita. Mutta koska tältä osin omaan hyvän itsetunnon muistan myös pohtineeni, että tuskinpa tämä nainen tietää mitä menetti. ;-) En sitten tiedä oliko kohtalo kuunnellut itkuviestejäni, sillä...

Huomasin tapahtumassa näyttävän naisen ja vaikka nimet mielestäni saattavat unohtua, niin kasvot ja kuvat hyvin harvoin. Kuitenkin hänellä oli seuraa illan aikana ja itsellänikin oli välillä kädet täynnä, niin en löytänyt sopivaa hetkeä käydä esittäytymistä. Lähempänä puolta yötä, huomasin tämän upeuden seisoskelemassa yksikseen, niin tiesin hetkeni tulleen. Hauskasti kävellessäni häntä kohden muistan hänen kääntäneen katseensa minua kohti ja sanoneen "Minä tunnistan sinut". "Niin minäkin sinut sillä kasvoja en unohda". Hän näytti hämmästyneeltä vastauksestani. Keskustelumme valahti melko syvälliseksi nopeasti ja otimme viisiminuuttisestamme kaiken irti. Halusin uskoa, että jotain merkityksellistä hetkessä olo. Hymy, energia ja miten sinua katsotaan silmiin kertoo ihmisestä paljon.

Tuntia myöhemmin lähdimme Taiteilijan kanssa yhtä matkaa kotiin. Naputtelin kännykkääni kävelessämme autolle ja kerroin samalla yllä kirjoittamaani tarinaa Taiteilijalle. "Nyt mun on pakko kaivaa se vanha keskusteluketju esiin ja kirjoittaa tälle naiselle." Ja samalla kun sitä ketjua kaivoin, niin hän ehtikin jo kirjoittaa minulle. Taiteilija pysähtyi, katsoi minua ja sanoi "Toi on kyllä hyvä merkki.

Tätä tekstiä kirjoittaessa tuosta merkistä on aikaa tasan kaksi viikkoa. Voisin kirjoittaa viimeisen kahden viikon tapahtumista ainakin 5 tekstiä, mutta luulempa että harva uskoisi sanojani, sillä MEidänkin on vaikea uskoa. 

tiistai 17. syyskuuta 2024

BileDom (2/2)

Siivekkään kurituksen jälkeen vietimme paljon aikaa pixiecrystal pariskunnan kanssa. Pixie oli kysynyt minulta etukäteen mahdollisuutta päästä piiskattavaksi, mihin olinkin vastannut että ilman muuta. Pixie oli kuitenkin selkeästi ja luonnollisesti vähän jännittynyt asian tiimoilta, eikä oikein osannut tarttua minun tarjouksiin asian tiimoilta. Tiedän toki, että joskus D.n ominaisuudessa pitää vaan ottaa tilanne haltuun, mutta ainakin omalla kohdallani hyvät käytöstavat ajavat tämän ohi. Niinpä sanoin Pixielle, että jos oikeasti haluat, sinun pitää antaa minulle pikkasen siimaa, niin hoidan kyllä loput. Mutta koska ne pienet sanat "kyllä kiitos", eivät hänestä ulos tulleet, niin onneksi hänen miehensä oli hyvin kartalla ja taputti Pixietään pyllylle ja sanoi että "Rouva lähtee nyt".

Kerroin Pixielle, että nyt saat olla karkkikaupassa, joten mitä saisi olla? Haluatko että menemme suljetun oven taakse ja laitan sinut istumaan polvieni päälle vai mennäänkö keskelle tanssilavaa ja laitan sinut siihen pylly pystyssä, vai kenties jotain muuta siitä väliltä. Sain kivan vastauksen, missä Pixie pohti, että kamalin ajatus olisi joutua keskelle lavaa vaikka lausumaan runoa, mutta pylly pystyssä pieni exhibbari hänessä saisi törkeät kiksit. "Tämä riittää, kiitos..."


Kuiskasin Siivekkäälle, että hän ottaisi Pixien kädestä kiinni ja ohjaisi hänet pienen lavan luokse. Lavalla laitoimme Pixielle kahleet ranteisiin ja kiinnitimme hänet mahallaan piiskauspukin päälle. Ohjasimme hänen jalkansa pukin reunojen ulkopuolle ja käskimme pitämään ne siinä. Nostimme hänen hentoisen minihameensa ylös vain huomataksemme hänen olevan liikkeellä ilman pikkareita. Kävimme pienen keskustelun aiheesta kuinka hienosti hän olikaan varustautunut ensimmäisiin bileisiinsä. 

Otin kontaktin Pixien aviomieheen ja varmistin vielä että kaikki on ok. Siivekäs silitteli Pixien niskaa, selkää, poskia ja jutteli hänen kanssaa, minun läiskiessä Pixien kaunista takapuolta ensin avokämmenin ja myöhemmin floggerilla. Se mielenkiintoinen energia, mikä virtaan tietynlaisessa dynamiikassa upeiden ihmisten kanssa läpi käsien ja piiskan, oli vahvasti läsnä. Jokaisessa lyönnissäni tunsin sen upean nautinnon mikä virtasi Pixien läpi jatkaessa matkaansa minuun, hänen nauttiessa joka tilanteessa. Upeasti hänen miehensä nousi myös hetkeksi lavalla ja antoi muutaman avokämmen rouvansa pakaroille. Välillä siirryin Pixien pään luo, nappasin hiuksista kiinni, nostin hänen kasvonsa minua kohti ja kysyin "kaikki ok?" Taisinpa kääntää hänen kasvonsa myös pientä yleisöä kohti ja käskeä hänen katsoa yleisöä hetken.

Vaihdoin muutamaan kivuliaampaan piiskaan ja koin ylpeyttä huomatessani kuinka hienosti Pixie halusi pitää käsketyn asentonsa, vaikka tilanne oli varmasti hänelle uusi. Jotkut ovat vaan syntyneet tällaiseksi. ;-) Pyysin Siivekkään luokseni ja hakemaan pari kondomia, jotka laitoimme wandin päälle. Kysyin katseellani Pixien mieheltä, että kaikki on yhä ok hänen puoleltaan. Niinpä vuorostaan hetken päästä Pixie oli se, joka kärvisteli kivun ja nautinnon rajalla. Voi pojat kuinka ihana käsiteltävä hän olikaan. Eläväinen, nautiskeleva, äänekäs olento, joka halusi ottaa kaiken nautinnon irti ihanasta tilanteesta. Pixien äänen yltyessä kovaksi, siirryin hänen kasvojensa luokse, ja sanoin että hänkään ei täällä sitten laukea ilman lupaa. Hän katseli minua hieman hämmentyneenä, joten otin kiinni hänen hiuksistaan, käänsin hänen kasvonsa kohti hänen aviomiestään, joka seisoi lavan vieressä ja käskin häntä kysymään sieltä suunnasta luvan joka kerta. Tämän jälkeen siirryin Pixien taakse, lainasin wandia Siivekkäältä ja painoin sen voimakkaasti suoraan Pixien klitorikselle ja toisella kädellä hakkasin avokämmenellä hänen takapuoltaa. Voi sitä energian, nautinnon ja huudon määrä mitä koimme. En kuullut millaista keskustelua Pixie pariskunnalla oli, mutta energiasta päätelle meillä ja heillä meni lujaa. 

Kipu- ja orgasmipöllytyksen jälkeen siirryimme Pixien eteen. Silittelimme häntä ja varmistimme että kaikki on hyvin. "Erinomaisesti", kuulemma. Irrotimme hänet varovasti pukilta ja pyysin hänen miestään tulla ottamaan kiinni siltä varalta, että jalat eivät kantaisi. He poistuivat paikalta palautumaan ja hetken päästä poistamaan lisää paineita darkkariin. Kiitos rohkeudestanne, olette mahtavia!

Muutamaa päivää myöhemmin Pixie esitteli kaunista pyllyään ja pieniä jälkiä, jotka olivat jääneet muistoksi. Kysyin lupaa käyttää kuvaa tässä postauksessani. Rakkain setä-ystäväni Pete myös piirsi livenä muutaman upean ylläolevan muiston.

keskiviikko 11. syyskuuta 2024

Pitkästä aikaa BileDom ominaisuudessa (osa 1/2)

Kävin alkukesästä ensitreffeillä tai tapaamisella naisen kanssa, missä nautimme hyvät lattet. Hänen suunnilleen ensimmäiset sanat muistan vieläkin, kun hän päästeli ulos, “sinussa on jotain mikä aiheuttaa minulle halun koskettaa sinua”. Kahvien jälkeen päädyimme aurinkoisen puiston ruohikolle ensin juttelemaan, sitten kainalokkain ja lopulta vähän silittelemään. Kuplamme hajosi vasta useampi tunti myöhemmin kun eräs narkki päätti sen poksauttaa.

Tästä kuitenkin alkoi mahtava ystävyys, joka pian muuttui FWB.ksi, mutta luulenpa että kumpikaan meistä ei ko. sanasta pidä, niin nykyään puhumme “lihashuollosta”. Kutsun tätä naista Siivekkääksi.

Minulle Siivekäs näyttäytyi hetimiten alpha naiseksi, joka ei ehkä vaan ollut päässyt kokemaan sitä kaikkea mitä valtasuhteella voisi olla tarjottavaa turvallisessa ympäristössä. Niinpä Siivekäs on kastellut varpaitaan uudella polullaan minun toimiessa jonkinmoisena menttorina hänen matkallaan. Älkääkä ymmärtäkö väärin, etteikö menttori nauttisi matkastamme. Ehkäpä hauskinta tällä tutkimus matkallamme on ne lukuisat pienet haparoivat askeleet kun siivekäs katsoo minua kiukkuisin silmin ja sanoo “Minä en ole tällainen!”, jolloin minä taputtelen hänen poskeaan ja vastaan, että “olet juuri tällainen”.

Kipuun emme ole paljoakaan tutustuneet ja yksi syy siihen on ollut se, että minusta tuntuu pahalta lähettää Siivekäs kotiin, jos hänen päänsä on täysin hattaraa. Niinpä tässä jokunen päivä sitten kun minulle nätisti vihjattiin, että olisipas kiva saada kunnolla piiskaa, niin sanoinkin, että sehän tulee järjestymään kauniisti pyytäessäsi bileissä minne molemmat olimme osallistumassa.

Olen joskus muutama vuosi sitten tutustunut pixiecrystal  pariskuntaan. Emme olleet koskaan tavanneet, viestejä olemme toki vaihdelleet ja olen aina silloin tällöin kutsunut heidät vaikka bileisiin tai illanistujaisiini, mutta koskaan emme ole löytäneet sopivaa aikaa. Nyt vinkkasin heille näistä bileistä ja hepäs päättivät, että hääpäivän kunniaksi on hienoa menettää bile neitsyys. Niinpä bileiden ensimmäinen tunti istuimme enemmän tai vähemmän samassa ryhmässä ja oli mainiota huomata kuinka hyvin meillä synkkasi alusta asti.

Kun oli Siivekkään piiskauksen vuoro, matkalla crossille kävelin pixiecrystal luokse ja sanoin, että nyt saattaisi kannattaa tulla katsomaan. Koska minulla ja Siivekkäällä on historiamme, niin vetelin kaikista niistä naruista joita tiesin. Istutin hänet lavan reunalle ja ärsyttävän hitaasti kaivoin lelukassistani ensin liian tiukat nahkahansikkaat ja sitten nahkaiset kahleet, jotka asetin Siivekkään reiden päälle. Kuten tiesin, siivekkään siivet alkoivat huitoa ilmaan holtittomasti. Siivekäs mumisi jotain, että ei voi edes katsoa, hänen jalkansa tärisivät ja hän käänsi päänsä pois. Minä namuttelin tilanteen hitaasti loppuun ja kiinnitin hänelle kahleet tiukasti. Jouduin taluttamaan hänet crossille, mihin kiinnitin hänet kahleistaan ja nilkoista. Lisäksi laitoin yhden pitkän nahkaremmin tiukasti hänen lantionsa ympäri, koska tiesin hänen olevan hyvin eläväinen.

Aloitin isolla itsetehdyllä floggerilla, millä paukutin hänen takapuoltaan. Välillä himmailin, välillä kiihdytin ja välillä vaan sivelin hänen vartaloaan. Välillä vaihdoin piiskani kivuliampiin kuten ratsupiiskaan ja piiskasin häntä turvasanan rajoille, jonka jälkeen kävin kuiskaamassa hänen korvaansa että “tätähän sinä tilasit”. “niin tilasinkin….” Ajoin hänet useaan kertaan siihen rajalle, missä kipu melkein voitti hänet, ainoastaan pysähtyen ja käyden silittämässä häntä. Joka kerta hän kuiskutteli minulle jotain kuten “tämä on niin ihanaa”. Välillä painauduin tiukasti häntä vasten ja työnsin käteni hänen housuihinsa ja kiusasin häntä lisää. Siivekäs ei tiennyt miten päin olisi.

Olin aikaisemmin kysynyt Siivekkäältä, onko hänelle ok jos tarvitsen apukäsiä. Hän oli sanonut että asia ok ja minullahan oli agenda ollut mielessäni jo tovin. Kävelin Pixien luo ja kysyin haluaisiko hän tulla auttamaan. Hänen silmänsä kiiluivat kiinnostuksesta, mutta epävarmuudesta minkä ymmärsin hyvin hänen noin tunnin bilekokemuksen kohdalla. Hän kuitenkin vastasi että haluaisi, jonka jälkeen kysyin hänen mieheltään, että onko tämä hänelle ok vaikka tiesin hänen vastauksensa jo etukäteen. Pixie tuli kanssasi crossille ja kuiskasi, että “en minä osaa mitään.” Kaivoin kassistani wandin ja sanoin että “tätä sinä varmasti osaat käyttää!” Ohjasin Pixien kyykkyyn Siivekkään toiselle puolelle ja annoin hänelle vapaat kädet wandin kanssa, minun läpsiessä Siivekästä käsin ja piiskoilla. Välillä otin häntä hiuksista kiinni ja muistutin että “olet juuri tällainen”. Eikä aikaakaan kun Siivekäs kertoi laukeavansa, minkä minä lopetin alkuunsa. Kerroin että täälläkään ei laueta ilman lupaani ja hän yritti vielä jatko neuvotella kertomalla ettei pystyisi pidättelemään. Niinpä ohjasin Pixien wandin irti hänestä ja kävimme keskustelun uusiksi. Hän riuhtoi itseään kiukkuisena crossilla ja päästi jopa kirosanan (aijjai) ja varmaan mielessään manasi minut helvettiin, mikä huvitti minua. Aloitimme Pixien kanssa uudestaan, eikä aikaakaan kun kuulin hennon “saisinko laueta?” Vastasin, että en oikein kuule, että sanopas lujempaa, jolloin sain saman pyynnön vähän rohkeammin. Kerroin että tämä ei riitä, vaan että tässä on parikymmentä ihmistä katsomassa sinun ihanaa kokemusta, niin pyydäpä niin että kaikki kuulee. Niinpä Siivekäs päästeli kolmannen kerran pyyntönsä ja tällä kertaa hyvinkin reippaasti jotta yleisökin kuuli, jonka seurauksena minä sanoin “Ole hyvä!”. Tiesin mitä tuleman pitää, niin painauduin tiukasti häntä vasten painaen hänet crossia vasten, koska pelkäsin crossin kaatuvan tai lähtevän kiinnitykseltään ja niin hän siinä tiukassa otteessani laukesi, laukesi ja laukesi.

Hetken päästi pidin tiukasti kiinni hänen hiuksistaan, toinen käteni vaellellen hänen naamallaan ja kaulallaan. Kuiskailin jotain tuhmia samalla hänn korvaansa, Pixien wandaillessa häntä. Siivekäs kysyi minulta nätisti saisiko vielä laueta. Katsoin alas Pixietä kohden ja kysyin mitä mieltä hän olisi, "Saisiko siivekäs vielä laueta?" Pixie vastasi minulle posket punaisena ja innokkaana alle aikayksikön “joo joo joo…..” Eipä Pixie vielä tiennyt mihin hänen iltansa johtaa.

Hieman myöhemmin irrotin Siivekkään crossilta ja talutin hänet sohvalle. Makoilimme sylikkäin ja purimme tapahtumaa läpi ja palauduimme takaisin bilehetkeen.

Rakas ystäväni Pete Harju piirsi livenä kuvan yllä kuvatusta.

----


Myöhemmin kun hyväksytin yllä olevan tekstin Siivekkäällä, hän kertoi että haluaisi kirjoittaa omat tuntemuksensa myös ylös. Kannustin häntä kirjoittamaan. Kun sain hänen tekstinsä kysyin oliko hän kirjoittanut tämän minulle vai haluaisiko sen myös julkaistavan? Hän kertoi kirjoittaneensa sen minulle, mutta hetken pohdittuaan hän totesi, että voisihan hänen tarinassaan olla jotain ihan uutta jollekin lukijalle. Joten tässä tulee...

----

Siivekkään silmin:

Voisin kertoa hyvin, hyvinkin paljon matkastani, matkastani itseeni, naiseuteeni ja ennen kaikkea seksuaalisuuteeni. Seksuaalisuuteni, joka pienin, välillä isommin harppauksin on päässyt kasvamaan ja kehittymään löytäen uusia ulottuvuuksia ja kerroksia. Se jokin on aina ollut, osin tiedostettuna, osin piilossa olevana. Seksuaalinen kasvu vaatii mielestäni myös oikean laisen maaperän, sitä se aina ole ollut.

Uskomukseni kohtaloon on suuren suuri, tuoden matkani äärelle ihmisen, Peikon. peikko  oli lähestynyt minua viestillään jo vajaa kaksi vuotta sitten. Muutamien viestien jälkeen kohtaaminen jäi kauniiseen kieltäytymiseen. Näin jälkikäteen ymmärrettynä hetki ei ollut sopiva, ei olisi ollut oikea Peikon kohtaamiselle.

Olin tainnut jäädä Peikon muistin syövereihin ja kesän lämmön äärellä sain häneltä yhteydenoton ja pian jo kohtasimme kahvilassa. Tunnistan aistivani hetkiä, asioita ja ihmisiä omalla hyvin herkällä tavallani. Jo kauempaa Peikon tunnistettuani minulle levisi hymy kasvoille ja se rauhallisuuden hyvänolon tunne, joka minut kertakaikkiaan valtasi. Ensimmäinen kohtaaminen, se energia mikä Peikosta välittyi ja välittyy ja ne silmät. Silmät joihin voisi vain upota, upota yhä syvemmälle. Niiden sielukkuus ja lempeys. Mainitsin asiasta hänelle, Peikko taisi olla hyvinkin tietoinen asiasta.

Itse olin jo unohtanut, miten Peikko minulle kertoi, miten olin kertonut tapaamisen ensi hetkillä, miten minulle nousu valtava tarve häntä koskettaa, jokin mikä veti puoleensa, se mielenkiintoinen tunne, tunne joka vetää kohden toista, vetää toisen lähelle, vetää koskettamaan.

Upean auringon lämmön äärellä siirryimme läheiselle puistolle juttelemaan ja pian jo makoilimme pehmeällä nurmikolla ajatusten sinkoillessa välillämme. Jossain vaiheessa minulla esitettiin kysymys, haluanko tulla kainaloon ? Haluanko, Haluan.

Muistini sopukoista muistelen kohtaamisen kestäneen useamman tunnin ajan. Lämmin kesäpäivä, ihminen, jonka kanssa voin puhua samaa kieltä, läheisyys, koskettamiset, se hyvänolon kupla, jonka sisälle pystyimme pysähtymään. Todellisuuden tosiaan rikkoessa kuplamme, puistossa olevan narkkarin toimesta. Jäin omaan pöllyissä olemisen olotilaan kohtaamisen jälkeen, kohtaaminen, joka kosketti.

Matkamme ei jäänyt yhden kohtaamisen varaan, vaan on kehittynyt omanlaisekseen, juuri sellaiseksi kuin on tarkoitettu. Niin, määritys tälle asialle, olotilalle, jota itse en halua, kaipaa, koe tarvetta lähteä asiaa tarkemmin määrittelemään, tämän olen itsessäni viime aikoina tunnistanut.

Se vahva tunne, tarve on kuitenkin tullut pysähtyä tämän upean ihmisen äärelle, jonka läsnäolo on lempeää, intensiivistä, aitoa, jolle olen voinut antaa sisimpäni.

Lihashuoltoa, tämän nimityksen äärelle olemme pysähtyneet kohdatessamme. Ja hei, olen saanut nimen, Siivekäs. Itseasissa pidän siitä, Siivekäs.

Siivekkäänä olen päässyt upeiden, syvällisten, merkityksellisten kokemusten äärelle. Ennenkaikkea ihmisen, joka jakaa seksuaalisuuden älykkyyden kanssani. Jo yksistään jokaisesta sellaisesta voisin kirjoittaa useampia sivuja. Koen itseni hyvin etuoikeutetuksi.

Asia josta saan, pääsen ja joudun kuulemaan on, Minä en ole tällainen. Jonain hetkenä orgasmipöllyissäni olin nuo sanat ääneen lausunut.

Peikon reaktio sanoihini oli hymyn kera, voi, sinä olet juurikin tuollainen. Miten monta kertaa minua onkaan tuon lauseen kera riepoteltu ja koeteltu sisimpääni. Toinen joka orgasmien riepotellessa tai jonkin toisen olotilan äärellä joutuu vastaamaan, en ole tällainen, olen, siis kyllä, en, tajuntani ei niinä hetkinä riitä mihinkään järjelliseen. Joku, Peikko kyllä silmin nähden taitaa noista hetkistä nauttia.

Minua on hyvin monasti toppuuteltu asioiden ja kokemusten suhteen. Monen monta kertaa olen hyvin moniuloitteisen mielikuvituksen omaavan Peikon ääneen lausuen kuullut pieniä vihjailuja mitä voisi ollakaan hänellä mielessä minun suhteen. Välillä olen onnistunut niitä kauniisti pyytäen Peikon minulle kertomaan. Valtaelementti, alistaminen, kipu. Aivan hiljattain nostin esille toiveen piiskauksen suhteen, toivoisin pääseväni piiskattavaksi, kun olimme piakkoin saman tilaisuuden äärellä tapaamassa bileissä.

Olin saanut jo päivällä Peikolta videon, jossa hän laittoi tiukat nahkahansikkaat käteensä ja tämän jälkeen hänen yksitellen valitsemansa väline meni bilekassin uumeniin. Voin kertoa miten jollain tuli kesken kauppareissun videon katsottuaan täydellinen valahdus kehoon, Pavlovin koira efekti, vain sillä erotuksella, että kuola ei sentään valunut suupielistä, mutta jotain ihan muuta kylläkin tapahtui kehossani.

Nautin bileisiin pukeutumisesta, omasta naisellisuudestani. Olin löytänyt mielestäni upean asun pienestä uniikista myymälästä. Se yllä oli täydellistä laskeutua bileiden äärelle.

Peikko olikin jo paikalla ja pian olin jo päässyt tutustumaan hänen ympärillään oleviin ihmiseen. Merkittävä kohtaaminen, yksi sellainen oli Pixiecrystal, upea nainen, josta huokui upea sielukkuus, hyvin samanoloista, jota itsessäni tunnistan.

Olin toivonut piiskausta ja yksi mikä minua vetää puoleensa on crossi.

Varmaan se, että nautin kun minut laitetaan kiinni, se tunne olla kahlittuna, tunne miten ranteet ovat tiukasti kiinni lukittuina, nilkat, kehon ollessa vasten puuta. Olla vain siinä ja siinä hetkessä, antautuen Peikolla.

Peikko johdatti minut crossin vierellä olevan lavan reunalle istumaan ottaen samalla esiin jo videolla aiemmin näkemäni nahkahanskat. Se välitön tunne, kun ne olivat silmieni edessä, pyyntö laittaa nepit kiinni ja tarve niitä hetken silittää, koskettaa.

Olen hyvin kehollinen, henkinen, syvällinen. Se oikea tunne, katse ja kosketus vie minut mennessään hyvin nopeasti. Peikko tietää tämän erittäin hyvin ja osaa sen kanssa toimia kanssani.

Viimeinen pysähtyminen hetkeen ennen crossille siirtymistä oli nahkaiset kahleet ranteisiin, jotka tunsin laitettavan hyvinkin tiukalle. Viimeistään tämä hetki, kahleet käsissäni ja aloin jo vaipua omaan tilaani.

Peikon ohjauksessa olin crossin äärellä, sidottuna ja varmistuksena vielä nahkainen remmi joka lukitsi vyötäröni tiukasti vasten puuta.

Minun on hyvin helppoa päästää itseni hetkeen, antautua Peikolle.

Nautin painavan ja ison floggerin iskuista pepulla, käsien läimäykset vasten ihoani ja välillä taas ne hellääkin hellemmät sivelyt ihollani. Iskut muuttuvat välineiden vaihtuessa kirpeiksi, sivaltavaa kipua, vahingossa saaden sen kielletyn kirosanankin ilmoille.

Oman tilani äärellä aistin äänet taka-alalla olevien ihmisten suunnalta, Peikon sanat korvaani, kädet siellä, hetken kuluttua toisaalla, tällainenhan sinä olet, juurikin tällainen. Kyllä Peikko, niin taidan olla ja haluankin.

Kädet tiukasti hiuksieni seassa, nautinnon ja kivun sekoittuessa, ja ihanan tunteen vallassa, toisena hetkenä taas tuntuen Peikon kehon painon vasten minua.

Jossain vaiheessa kuulen Peikon sanat Pixielle, naiselle jonka olin hetki sitten kohdannut, nyt kääntäessä päätäni, avatessa silmäni, näen tämän ihanuuden vieressäni.

Vain hetki, niin tunnen wandin värinän jalkojeni välissä, vasten klitoristani.

Peikon jatkaessa kanssani ja mieleni kiusoittelua luvan kysymisillä orgasmien suhteen. Muutama vahinko orgasmi taisi livahtaa, mutta Peikko sai tämän Siivekkään kyllä hyvin pian ohjattua sovitun äärelle, luvan kysymiselle orgasmille. Pieni kiukku nousi pintaan, kun Peikko ei muka kuullut pyyntöjäni. Tilannetta seuraavista ihmisistä välittämättä oli minun nöyrryttävä kajauttamaan ilmoille saisinko luvan laueta. Sain luvan, kyllä, mistä orgasmi alkoi ja loppui, en tiedä, eikä väliäkään, olin jossain muualla painautuen vasten puista crossia kehon tempoillessa ja väristen.

Pääsen kahleistani, minulla on vaikeuksia pysyä pystyssä, Siivekäs nautinnon pöllyisenä talutetaan sohvalle, turvallisen Peikon läheisyyden äärelle, hengittämään, pysähtymään, nauttimaan kokemuksen tunteesta ja paluusta takaisin todellisuuden äärelle sieltä jostain, jonne minut Peikko oli hetki sitten vienyt, johdattanut.

maanantai 5. elokuuta 2024

Kivojen ihmisten kanssa voi tapahtua kivoja asioita

PerusPirkosta kuoriutui alistettava masokisti varsin nopeasti ja dynamiikka välillämme oli hyvin toimivaa. Pirkko pistelee välillä täysillä vastaan ja hänen katseensa yritti samalla tappaa minut. Hän usein upottaa "vihaiset" silmänsä minuun, jotka huutavat "et voi tehdä noin minulle", mutta minä näen niiden lävitse ja vastaan kahta kovemmin. Joskus saatan tiukalla hetkellä, hänen silmien iskiessä tulta, silittää hellästi hymyillen hänen poskeaan ja sanoa "voi pientä". 

"Vittu, toi on ärsyttävää!". 

"Muualla saat kiroilla, mutta minun luona käyttäydytään nätisti ja siihen ei kuulu kiroilu.", on vastaukseni toistuvasti kun upotan hampaani häneen. Ja kyllähän Pirkkokin kesyyntyy ja oppii tavoille, vaikka saman oppimiskäyrän käymmekin lävitse joka tapaamisella. Kuitenkin olen jo huomannut, että V-sana on muuttunut "Vitsiksi". 

Meidän dynamiikka ei perustu pelkästään kesyttämiseen, vaan nautimme paljon keskusteluista ja erityisesti seksuaalisuuden, kinkyyden, fantasioiden ja valtasuhteiden pohtimisesta. Koen olevani jonkin sortin henkinen ja fyysinen menttori Pirkolle ja nautin kyllä tästä matkasta suuresti ja olen varma että tunne on moleminpuoleinen. Olenpas jossain yhteydessä ulkopuoliselle puhunut Pirkosta menttoroitavana, mutta tähän palannen seuraavassa tekstissäni. 

Joissain keskusteluissamme puhuimme fantasioista ja muistaakseni tässä yhteydessä Pirkko mainitsi, että voisi olla upeaa olla kahden miehen käytettävänä. Koska Pirkko on bloginsa lukenut heitin ilmoille  täkyn, että minäpä voin kutsua joskus Insinöörisian kylään, niin saadaan sinulle kiva kokemus. 

- "Jos minä tulen tänne ja tuolla sohvalla istuu joku toinenkin mies, niin minä juoksen varmasti karkuun..."

- "No sittenhän sinut pitää laittaa etukäteen kunnolla kiinni, jottet pääsisi karkuun..."

- "MMMMmmmmmmMMMMM", vastasi Pirkko, kuten hän aina tekee kun joku ajatus tuntuu hänestä liian hyvältä. 

Meillä oli Pirkon kanssa treffit. Kuten yllä kerroin, niin dynamiikkamme ajoi meidät painimaan toviksi futonille, jonka seurauksena Pirkko oli voimaa käyttäen kiinnitetty tiukasti mahalleen X-asentoon. Kaivoin lempipiiskani ison floggerin ja ratsupiiskan esiin vuorotellen niillä pitkin Pirkon takamusta. Välillä kivun yltyessä suureksi pysähdyin ja upotin sormeni häneen hellästi kiusotellen, kunnes taas hetken päästä olin piiskan päässä. Pirkko ulisi ja hymisi nautiskellen tästä kokemuksesta ja mikä parasta minulla oli melkein vapaat kädet piiskailla, koska Pirkko myös rakastaa jälkiä. 

---

Pirkon silmin.

Pahus Peikon puhelin soi kesken kivan piiskamisen ja hän sanoi vastaavansa siihen. Ärsyttävää kun oli kaikkea kivaa juuri menossa. Kuulen sanat, "Moikka sika. Aij sä oot pihalla. Haluatko tulla sisälle katsomaan ja käsittelemään Pirkon persettä". Hah, kylläpä Peikko on nähnyt vaivaa sen eteen että toivoo minun säikähtävän ja luulevan että tänne tulisi joku. Peikko jatkaa puhelua ja tulee istumaan naamani eteen. Hän laittaa peniksensä minun suuhun ja jatkaa muina miehinä juttelua. "Mä laitan peniksen tämän Pirkon suuhun niin on kivempi jutella. Sika lähettää terkkuja ja käskee imemään hyvin!" Niin varmaan, mutta imen minä silti. Peikon penis kovettuu suussani ja en pysty enää keskittymään heidän keskusteluihin. Yht'äkkiä Peikko nousee ja sanoo "okei mä tulen avaamaan oven". Makaan yksin asunnossa ja mietin, että kylläpä hän jaksaa todellakin nähdä vaivaa minua pelotellakseen. Hetken päästä ovi käy ja kuulen vieraan äänen eteisessä. Lävitseni vyöryy tuhat tunnetilaa kauhusta äärimmäiseen kiimaan ja mielihyvään. Niinhän se Peikko sanoi, että minut pitää laittaa kiinni jotten juokse karkuun.

Peikko tulee viereeni ja varmistaa, että kaikki on ok. Hän kysyy haluanko jatkaa ja minä saan aikaiseksi minun perus vastaukseni "MMMMmmmmmMMMMM". Onneksi hän tietää mistä se tarkoittaa. Peikko ja Sika istahtavat eri puolelle viereeni. "Pirkko tässä on sika, sika tässä on Pirkko". Asennostani johtuen en näe Sikaa, mutta saan mumistua jonkun vastauksen. Tunnen vasemmalla puolellani uuden kosketuksen, mikä piirtää pitkin selkääni, mutta palaa nopeasti silittämään pyllyäni. Muistan Peikon kertoneen, että Sika on pyllymiehiä ja nyt ymmärrän sen hyvin. Sika selkeästi käyttäytyy hyvin korrektisti ja silittää minua ihanasti, kun taas Peikko välillä hakkaa pyllyäni lujasti ja sormettaakin  rajusti. Antaudun tilanteella täysin ja nautin tästä kokemuksesta. 

Hämmästelen kuinka rennosti pojat ovat kimpussani. En kuule heidän äänessään mitään egoilua, mustasukkaisuutta tai muutakaan outoutta. Vähän kuin he katsoisivat hyvää leffaa yhdessä välillä kommentoiden tapahtumia. Tuntuu ihanalta olla vaan kohde kun kaksi miestä puhuu minusta ikään kuin en olisi edes paikalla ja samalla tekevät minulle mitä haluavat. 

Jonkun ajan päästä he lopettavat ja tulevat makoilemaan viereeni. Sika vasemmalla puolen ja Peikko oikealle. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että tällaista voi tapahtua ja minä olen tässä mukana. Juttelemme rennosti vähän kaikesta, mutta hassusti minä olen se joka on jokaisesta raajastaan kiinni ja osallistun keskusteluun lähinnä mumisten tyynyyn. Hetken päästä Sika poistuu ilman, että olen edes nähnyt hänen kasvojaan. Peikko saattaa Sian pois makuuhuoneesta ja kuvittelen Sian lähtevän kotiin. Kuulen kuitenkin keskustelun mikä alkaa Sian sanoin "Sä lupasit tarjota mulle teetä?".  Makaan kiinnitettynä sänkyyn ja kuuntelen ääniä keittiöstä ja mietin mitä täällä tapahtuu. Ilmeisesti Sika saa teensä sillä hän sanoo nauttivansa sen sohvalla. "Pitäkää hauskaa", kuulen Sian sanovan.  Peikko palaa luokseni ja todellakin pitää kustannuksellani hauskaa, mitä buustaa ajatus siitä että Sika kuulee ulinani. 

Viikkoa myöhemmin Peikko järjestää illanistujaiset kinky ystävilleen. Hän on kutsunut minutkin mukaan, mutta en tiedä uskallanko mihin minulla on syyni.  Haluaisin kuitenkin osallistua kovasti, koska uskon, että tämä tulee olla polkuni. Istujaisten aamuna viestitän Peikolle että haluan tulla. Tulen paikalle viimeisenä, koska Peikon vinkistä halusin leipoa Sialle pullaa (mikä onkin oma hauska tarinansa). Soitan ovikelloa ja Peikko tulee hymyillen avaamaan oven. Näen kuinka yksi mies nousee sohvalta, tulee luokseni ja sanoo "Moikka minä olen xxx, me ei ollakaan tavattu."