Soidinmenot

Olen viime aikoina pohtinut paljon Ds-dynamiikka ja ystäviäni tämän aihepiirin alla. Ds-dynamiikka saattaa olla sovittuine sääntöinen, käytöstapoineen, rituaaleineen, yms. hyvinkin monimutkainen tapa elää, mutta oman kokemukseni mukaan yksi osa-alue on piristävän suoraviivainen. Seksiin tai leikkeihin ei liity mitään pelejä, kauppaa tai draamaa. Jos minun tekee mieli, blondi on silloin käytettävissäni. Poislukien tietysti järkevät syyt kuten esim. migreeni. Mutta kaikki muut arkiset, joskus työpaikan kahvipöydissä naureskellut syyt, kuten en ole käynyt suihkussa, minulla on just nyt hyvä kirja, mua ei huvita ovat poissa laskuista. Enkä tuollaisia syitä kyllä ole kuulukkaan. Hyvin suoraviivaista ja erittäin toimivaa.

Oikeasti tarkoitukseni ei ollut kehaista, että saan kun haluan, vaan pohtia asiaa askelmaa pidemmälle. Minulla on ollut aivan järjetön onni viime aikoina törmäillä aivan huikeisiin ihmisiin. Nämä törmäilyt ovat tapahtuneet housut jalassa, vaikka vastapuolella onkin saattanut olla rinnat tai takamus hellänä törmäyksen jälkeen. Erityisen onnekas olen siksi, että minulla on mahdollisuus tehdä näitä asioita ilman, että draamaviisari kotona kääntyisi punaiselle tai edes keltaiselle.

Mutta eihän tällaisia törmäilyjä tapahdu kuitenkaan ilman luottamusta, tutustumista ja suunnittelua. Luottamuksesta olemme kirjoittaneet jo niin paljon, että en tiedä osaanko enää tuoda esille mitään uutta. Tietysti näissä tilanteissa, joissa leikit ihmisen kanssa ensimmäistä kertaa, luottamus on jo rakentunut etukäteen tarpeeksi. Ollaan saatettu törmätty aikaisemmin esim. bileissä, käyty kahvilla , sen lisäksi esimerkiksi vaihdettu ajatuksia meilitse. Sitten molemmat hyppäävät vähän tuntemattomaan ja toivottavasti nauttivat.

Yksi iso tekijä, joka osaltaan minut pitää käynnissä tässä kaikessa, on mutkattomuus. Minun ei tarvitse esittää kenenkään kanssa mitään soidintanssia, enkä minä odota sitä myöskään muilta. Voin sanoa haluni ja toiveeni suoraan, ja niin saa tehdä myös minulle. Voi pahus kuinka virkistävää se onkaan. Ei tarvitse skypettää kahta kuukautta, ylipuhua toista ja kehua itsensä taivaisiin, jotta toinen uskaltautuu treffeille. Päinvastoin, parhaassa tapauksessa joku saattaa tulla suoraan kysymään, että voisitko vähän hyrräillä minua? No eipäs Elvistellä, näin on tapahtunut tasan kerran.

Olen ollut aina vähän ujo silloin, kun pitäisi astua sen viimeisen kynnyksen yli. Esimerkiksi silloin kun sanot ensikertaa ihmiselle: nyt mennään tuonne pukille ja minä piiskan sinut. Jopa silloin kun tiedän 100 % varmuudella, että toinen siitä tykkäisi ja 90 % varmuudella, että hän lähtisi. Nyt kun olen tosissani onnistunut vähentämään näitä soidintanssiaskeliani, niin aivan upeita asioita on tapahtunut.

Blondi: Veteenpiirrettyjä viivoja

Olemme Peikon kanssa pohtineet viime aikoina paljon rajojamme ja sääntöjämme. Luottamusta ja sen rikkomista. Meillä on nykyään elämässämme yhteinen nukke, josta pidämme parhaamme mukaan huolta. Nukke on Peikon leikkikaveri, ehkä jopa vähän myös minun. Tosin minulla on asian, tai siis oman estoisen pääni kanssa vielä jonkin verran työstettävää. Että minäkin joskus voisin leikkiä jonkun muun kanssa? Muutakin kuin piiskata tuttuja bileissä.

Nukke on Peikon ensimmäinen vakituinen leikkikaveri meidän parisuhteemme aikana. Vaikka muitakin on ollut, on kyse ollut lähinnä yksittäisistä tai muutamista leikkikerroista. Joista ei ole ollut tarkoituskaan tulla mitään vakavampaa tai jotka eivät ole toimineet niin hyvin, että niistä olisi tullut jotain vakavampaa.

Nyt elämässämme on ihminen, joka näyttää asettuvan kuvioomme hyvin vakituisemmaksi osaksi. Sekä ihmisenä, ystävänä että pervona. Kokonaisuutena. Jotenkin asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen omalla painollaan luonnollisesti. Ilman suuria ponnisteluja.

Samalla olen taas kerran päässyt tutkailemaan omaa mustasukkaisuuden tunnettani tai oikeastaan sen puuttumista. Jostain syystä iso kasa yhteiskunnallisia yksiavioisuuden normeja yrittää tunkea päähäni. Että minun tällaisessa tilanteessa pitäisi olla mustasukkainen. Olen todella miettinyt ja pohtinut asiaa. Tutkinut itseäni. Kääntänyt ja vääntänyt. Ja ihmetellyt mustasukkaisuuden puutetta. Olen myös miettinyt sitä, että onko minussa jotain vikaa, kun en ole mustasukkainen? Tai voinko olla niin tunnevammainen, että en yksinkertaisesti tunnista tunnetta? Kuitenkin kaikki ärtymyksen ja ahdistuksen oireet loistavat poissaolollaan, kuten myös psykosomaattiset kivut, jotka yleensä kertovat että päässäni ei ole kaikki kunnossa. Onneksi olen kuitenkin saanut lievän mustasukkaisuuden kokemuksen, joten tiedän, että kykenen tunteeseen.

Eilen Peikko oli sovitusti nuken kanssa liikenteessä. Olimme sopineet, että yhteinen ilta on ok, koska minä en kuitenkaan edes ole kotona, vaan töissä ja koulutuksessa. Eli aika ei ole poissa yhteisestä ajasta. Tulin eilen illalla kotiin melko väsyneenä. Lapsi oli kotona kipeänä, enkä olisi jaksanut pitkän päivän jälkeen olla läsnä. Olin lisäksi luvannut käydä piipahtamassa vanhemman lapsen luona ihan muissa asioissa – sellaisissa, jota Peikko ei olisi voinut hoitaa. Huomasin pienen ärtymyksen tunteen liittyen Peikon poissaoloon. Mutta tunne liittyi hyvin vahvasti siihen, että hän ei ollut kotona jakamassa tilannetta kanssasi eikä siihen, että kenen kanssa hän oli liikenteessä. Sama ärtymyksen tunne olisi herännyt, vaikka hän olisi ollut kuntosalilla tekemässä treeniä. Voidaanko tämä tunne luokitella mustasukkaisuudeksi?

*****

Uuden ihmisen tullessa elämäämme olemme saaneet miettiä myös rajoja. Muistan joskus kirjoittaneeni, että minusta ei tuntuisi hyvältä, jos Peikko harrastaisi penetraatioseksiä jonkun muun kuin minun kanssani. Tuon lauseen jälkeen totesin kuitenkin, että jos hän sitä kuitenkin haluaisi, olisi se minulle todennäköisesti ok tilanteesta ja ihmisestä riippuen. Veteen piirretty, keinotekoinen viiva.  Nyt olemme tilanteessa, jossa tällaista on tehty. Minun luvallani ja suostumuksellani. Huomasin taas jälleen kerran tutkiskelevani, että miltä asia minusta tuntuu. Tai pitäisikö sen nyt tuntua jotenkin erityiseltä? Ei tuntemuksia. Toki turvaseksiasiat puhuttivat ja niistä keskustelimme Peikon kanssa pitkään. Peikko puolestaan on käynyt saman keskustelun nuken kanssa, ja olemme päässeet ratkaisuun, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja on myös turvallinen.

Meistä kahdesta Peikolla on selvästi enemmän työtä mustasukkaisuuden tunteiden kanssa. Koska koko ajan kun hän pohtii omia tekojaan ja rajojaan, käy hän myös dialogia itsensä kanssa. Olisinko minä valmis antamaan blondille samat oikeudet? Karkeasti sanottuna olla toisen miehen pantavana. Vastaus on pohdiskelun jälkeen ainoa mahdollinen eli positiivinen.

Alan vähitellen uskoa yhä vahvemmin siihen, että kun rakkautta jakaa, sen määrä myös lisääntyy. Että rakkauden määrä on ikään kuin lisääntyvä luonnonvara. Kun sitä hoitaa, hellii ja jakaa, tulee sitä myös lisää. Jaettavaksi sekä parisuhteeseen että sen ulkopuolelle. Jotenkin tämän oivalluksen myötä myös polyamoria näyttäytyy ymmärrettävämpänä. Olen ollut aiemmin sitä mieltä, että seksiä voi kyllä jakaa monien ihmisten kesken, mutta rakkautta ei. Nyt alan uskoa, että sekin on mahdollista.

Teemme Peikon kanssa mielenkiintoista matkaa, emmekä tiedä vielä yhtään, mihin se johtaa. Suunta vaikuttaa kuitenkin oikealta, joten se riittää tässä vaiheessa. 

Panenko itseni mukavuusalueeltani?

Olen miettinyt viime aikoina paljon rakastelua/sekstailua omista lähtökohdistani, ja nyt sekstailulla tarkoitan penetraatioseksiä. Olen melkein aina pitänyt sekstailua yliarvostettuna, hyvin fyysisenä sisään-ulos -suorittamisena. Voisin jopa väittää, että oman kinkyilyhistoriani aikana olen sekstaillut vain noin joka kymmenennessä sessiossa. Jälkihoitona tai muuten vaan toki paljon useammin. Edellä kerrottuun on muutama syy, joita on vaikea laittaa järjestykseen. Mutta koska ne kaikki ovat osaltaan minulle hyvin tärkeitä, koetan selittää.

Sekstailuun liittyy minulla aina tunnetta. Ajatus satunnaispanosta juuri baarissa tavatun naisen kanssa kuulostaa minusta pelottavalta. En tunne häntä, en luota häneen, en tiedä mistä hän tykkää ja ennen kaikkea en tiedä, miksi hän haluaa minua. Minulle on tärkeää, että kahden ihmisen välillä on jokin toimiva sovittu side tai suhde, on se sitten rakkaus-, ystävyys-, orja- tai vaikka leikkisuhde. Kun tällainen side on olemassa, pystyn toimimaan ja nauttimaan haluamallani tavalla ja uskon saman koskevan vastapuoltakin.

Jos edelliset kriteerit täyttyvät, kaivan esiin uuden. Inhoan kumin käyttöä, koska se vie parhaimman terän fyysisestä nautinnostani. Kuulostan varmasti itsekkäältä, mutta todellisuudessa olen kiltisti jättäytynyt usein ilman mainitsematta asiasta, sillä en halua kiusallisia tilanteita. Miten sitten tämä asia järjestettäisiin? Jos olisin tilanteessa, jossa blondin lisäksi olisin jossain toimivassa suhteessa, jossa sekstailu tulisi ajankohtaiseksi, se tarkoittaisi sitä, että kävisimme molemmat sukupuolitautipolilla tarkistuttamassa itsemme, jonka jälkeen voisimme touhuta vapaasti. Lapsiahan en voi enää saada. Edellä kerrottuun liittyy myös suuri luottamus siihen, että suojaamattomia harha-askelia ei suhteemme ulkopuolella oteta. Luottamus pitää olla kunnossa.

Meillä on sopimus blondin kanssa, että emme sekstaa, ainakaan edellä mainitun määritelmän mukaan muiden kanssa. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa tätä sääntöä olisi pitänyt kyseenalaistaa. Kuitenkin olen ollut tilanteissa, joissa olisin palavasti halunnut napata alistuvaa hiuksista kiinni ja painaa penikseni hänen kurkkuunsa. Uudestaan, uudestaan, uudestaan - kunnes kyyneleet ja meikit valuvat poskilla. Kunnes hän haukkoisi henkeä ja katsoisi nöyrästi väsyneenä kohti lattiaa. Ilman, että olisin lauennut. Ilman, että olisin edes halunnut laueta.

Usein leikkiessä, myös muiden kuin blondin kanssa, panetukseni on melkoinen. Sillä hetkellä se ei juurikaan minua haittaa, vaan ennemminkin pitää minut vireessä. Kotona "ongelma" on helppo ratkaista, koska paineet voin aina purkaa blondiin, mutta reissussa tilanne on toinen. Joskus jos koti on lähellä, blondi voi auttaa tässäkin tilanteessa ja joskus sitten vaan kärvistelen.

Mitäs sitten jos tilanne olisi erilainen? Kriteerit täyttyisivät ja säännöt joustaisivat jonkun henkilön kohdalla? Eniten työtä, ainakin minun kohdallani, aiheuttaisi oma epävarmuuteni. Olen aina sanonut, että jos blondi suo minulle jotain, olen valmis suomaan sen myös hänelle. Koska olen huomattavasti enemmän mustasukkainen kuin blondini, niin tässä olisi minulla iso kasvun paikka. Tällaisessa tilanteessa tavallaan jopa toivoisin, että blondi olisi samanmoisessa tilanteessa, jotta punttimme olisivat tasan, vaikka ajatusmaailmani tältä osin ei olekaan ihan reilassa. Joka tapauksessa tapahtuisi asia kummin päin vaan, niin kotiin tullessa pitäisi olla tyytyväinen siitä, mitä on tapahtunut. Lisäksi kotona pitäisi odottaa samasta syystä tyytyväinen vastakappale.

PS. Testi on muhinut luonnosarkistossa jonkin aikaa. Elämä on vienyt eteenpäin ja tilanteet ovat muuttuneet tekstin kirjoittamishetkestä. Päivitystä seuraavissa teksteissä.

PSS. Ei se kumin käyttö nyt niin pahalta tuntunutkaan...

Blondi: Suhteista ja parisuhteista

Olen viime aikoina pohtinut jonkin verran suhteemme muotoa ja rajoja, kun Peikko on deittaillut lupaavia masokistinaisia. Peikko on tehnyt tahollaan omaa pohdintaa. Ja totta kai asiasta on myös puhuttu yhdessä. Puhuttiin jo ennen ilmoituksen kirjoittamista. Idea siihen kun taisi tulla minulta.

Oikeastaan muita rajoja ei ole tullut toistaiseksi vastaan kuin se, että Peikon masokistiseikkailut eivät saa olla kahdenkeskisestä ajastamme pois. Sillä se on ainoa asia, mistä olen mustasukkainen. Peikko ymmärtää asian täysin ja on ollut hyvin maltillinen ajankäytön suhteen. Sovittuna on myös se, että Peikko leikkii toistaiseksi housut jalassa. Jos joskus jonkun kanssa suhde syvenee niin, että muuhun tulee halua, puhutaan siitä erikseen. Peikolla leikkimisen pointtina eivät ole koskaan olleet hänen omat orgasminsa, joten raja on luonteva. Toki esim. kurkkuun naiminen alistamisen välineenä toimii erinomaisesti, joten jos Peikko haluaisi tehdä sitä kondomin kanssa, olisi se minulle ehdottoman ok.

Pääsääntöisesti olen huomannut, että Peikon puuhailut muiden naisten kanssa kiihottavat minua. Ja kiinnostavat. Peikon kirjeenvaihto on julkista minulle – sitä käydään blogimeilimme kautta. Luen keskusteluja, kommentoin ja kyselen. Olen monella tavalla mukana.

Eräänä iltana kävelyllä ollessamme kysyin Peikolta, että mitä jos minä tekisin vastaavaa. Tapailisin muita miehiä. Niin – naisistahan Peikko ei ole mustasukkainen. Miten hän suhtautuisi mieheen? Että jos haluaisin kokea juttuja myös muiden miesten kanssa? Peikko pohti asiaa pitkään. Kertoi, että hän on miettinyt sitä pitkään myös itsekseen. Ja että ajattelee, että minulla täytyy olla samat mahdollisuudet toteuttaa itseäni kuin hänellä. Että hän suostuisi kyllä, mutta hänen pitäisi tehdä paljon työtä itsensä kanssa, mutta uskoisin sen onnistuvan. Ja että hän ajattelee, että jos e pysty sallimaan samoja asioita minulle kuin itselleen, niin sitten olisi itsekin ilman.

Keskustelu oli todella kiinnostava ja pitkä sellainen. Aloin samalla itse miettiä, että mitä voisin haluta tehdä muiden miesten kanssa. Ensiksi mieleeni nousi sidottuna oleminen. Rauhallinen, päällepäin seksitön sitominen älykkään ihmisen tekemänä, johon voisi kuitenkin liittyä joku henkinen niskalenkki minuun. Kandidaattikin löytyi valmiiksi. Seuraavaksi aloin pohtia erilaisia yhdistelmiä. Että jos siinä oltaisiin me ja sitten ne, niin sitten siinä kontekstissa se mies olisi kiinnostava…  Muuten pohdinnan tuloksena oli kuitenkin se, että en ole tällä hetkellä riittävän kiinnostunut muista miespuolisista henkilöistä. Arvostan tällä hetkellä minun ja Peikon välistä kemiaa ja intensiteettiä niin paljon, että en jaksa uskoa, että pääsisin lähellekään sitä muiden miesten kanssa leikkiessä. Lisäksi pääni taipuu alistumiseen tällä hetkellä muutenkin huonosti – senkään takia en jaksa olla kiinnostunut muista miehistä.

Mietimme myös sitten, että mitä Peikko oikeasti etsii. Missä menee raja masokismin ja ”normisessioimisen” välillä. Mitä sellaista hän haluaa kivun tuottamisen lisäksi kokea, mitä hänen ei ole mahdollista tehdä minun kanssani?

Kumpikin keksi vastauksen heti. Erilaiset roolileikit ja fantasiat. Kaikki mielikuvitusta vaativat jutut. Niihin minä en taivu. Toki Peikko voisi nöyryyttää minua laittamalla minut tekemään jotain roolijuttua, mutta hän tuskin nauttisi siitä. Mutta muiden kanssa homma voisi toimia. Minun mielikuvitukseni kun ei riitä kehittämään mitään, mitä ei juuri sillä hetkellä ole olemassa, niin yritä siinä sitten leikkiä fantasioilla ja mielikuvilla. 

Muistan minun ja Peikon ensimmäisiä keskusteluja, kun hän kysyi minulta, että mistä minä haaveilen ja fantasioin pervoilun saralla. Hän kysyi minulta asiaa moneen kertaan monella eri tavalla. Kerroin, että en saa mitenkään kiinni siitä, mitä hän ajaa takaa. Että miten niin mistä mä fantasioin. Enhän mä voi tietää, kun en mä ole tehnyt mitään. Niin, mutta jos sä käytät sun mielikuvitusta? Öööh, en mä osaa sanoa koska ei mulle ole koskaan tehty mitään. Haaveiletko sä esim. että joku sitoisi sut? Öööh, en mä tiedän, kun ei mulle ole tehty sitä, niin en mä tiedä miltä se tuntuisi… Tähän tapaan. Kunnes tutustuimme paremmin ja Peikko oikeasti ymmärsi, että en osaa kuvitella tai fantasioida asioita. Muistan ne lukuisat mielikuvarentoutukset ja harjoitukset, mitä olen yrittänyt ohjatusti tehdä tämän elämän aikana. Kuvittele, että olet metsässä. Syvällä hiljaisessa ja vihreässä metsässä. Näet edessäsi polun. Häh? Minkä polun? Mikä metsä? Miten mä voin nähdä tai kuvitella jotain, joka ei ole mulle sillä hetkellä olemassa? Noh, sanomattakin selvää, että mielikuvaharjoituksista ei ole koskaan ollut minulle apua. Elän muutenkin lähes kuvattomassa maailmassa eivätkä näkemäni asiat juuri tee minuun vaikutusta. Hahmotan asiat ja tunteet sanoina, en kuvina.

Peikolla on taas vilkas mielikuvitus ja kyky heittäytyä monenlaisiin asioihin ja rooleihin, joten hänelle samanhenkinen kumppani vastapeluriksi olisi varmasti mieluinen. Peikko voisi käsikirjoittaa juttuja etukäteen tai sitten antaa tilanteen viedä mennessään.

Peikko saapui kotiin perjantai-illalla nähtyään erään naisen. Leikittyään. Käperryin hänen viereensä sänkyyn kuulemaan tapahtuneesta. Peikko kertoi ja minä kehräsin. Mikä oli kulta susta parasta? Entä mikä siitä naisesta? Musta on kulta tosi kiihottavaa, kun sä tulet kotiin oltuasi jonkun muun kanssa. Että joku muu saa susta pienen osan, mutta että sä olet kokonaan mun. Vajosin samalla Peikon jalkojen väliin erittäin virittäytyneessä tilassa. Peikko taisi olla samanlaisessa mielentilassa, sen verran nopeasti hän laukesi suuhuni.

Blondi: Vähän kaikeasta, ainakin omistamisesta ja sen merkityksellisyydestä

Harjoittelemme Peikon kanssa yhteiseloa. Arki on kovin erilaista, kun asuu toisen kanssa saman katon alla. Siihen liittyy sellainen turvallinen varmuus, vaikka ei minun ole kyllä missään vaiheessa tarvinnut olla epävarma parisuhteemme laadusta tai kestävyydestä. Huomaan jo nyt, miten jatkuva ikävä on helpottanut. Ja tunne siitä, ettei aikaa ole koskaan tarpeeksi. Koska nyt sitä on. Paljon yhteistä aikaa. Arkista tekemistä. Arkisia hetkiä. Yksi asunto. Toinen ei ole koko ajan menossa tai tulossa. Paitsi tietysti omiin arkisiin menoihinsa. Huomaan koko ajan koskettelevani Peikkoa. En malta päästää hänestä irti, nyt kun elämme arkea yhdessä. Myös Peikon lapsi janoaa kosketusta ja läsnäoloa. Makoilemme usein kaikki kolme isolla parisängyllä. Lasken leikkiä, että voitaisiin yhtä hyvin asua yksiössä, kun kaikki ovat yhdessä ja samassa kasassa.

Seksin harrastaminen asunnossamme on toistaiseksi hieman, hmm, rajoitettua. Koska täällä ei ole vessanoven lisäksi ainoatakaan ovea. Yksinasuvana olen kiikuttanut makuuhuoneiden ovet vinttiin – ensi viikon projektina on asentaa ovi sekä lapsen että meidän makuhuoneemme oviin. Toistaiseksi olemme harrastaneet rauhallista vaniljaseksiä, mutta ah, niin ihanaa sellaista. 

Olen tänään ollut aidosti koko päivän onnellinen siitä, miten hyvältä Peikko tuntuu sisälläni. Siis siinä ihan perinteisessä penetraatioseksissä. Pentraatioseksistä nauttiminen on minulle vieläkin melko uusi ja hämmentävä kokemus, koska olen koko ikäni kammonnut sitä. Koska se ei ole tuntunut miltään. Nyt se tuntuu hyvälle sekä kropassa että korvien välissä. En malttanut Peikonkaan kanssa nauttia siitä suhteemme alkuaikoina, ja ahdistus oli silloinkin usein läsnä. Nyt se on nautittava lisä kaikkeen muuhun. Minulle penetraatioseksi on ensisijaisesti fiilistelyseksiä. Toki usein leikissä Peikko penetroi minua, mutta silloin vain ottaakseen omansa ja näyttääkseen asemansa. Tai näin minä asian tulkitsen.

Tuntuu hassulta, että olen lähes aina heti märkä, kun Peikko haluaa tulla sisääni. Vaikka hän ei olisi edes koskenut minuun millään tavalla. Tänään aamulla hän tuli lempeästi sisääni yhdellä pitkällä, sujuvalla työnnöllä. Rakasteli minua hellästi ja intensiivisesti. Silmiin katsoen. Sano mulle, että mä olen sun oma, mutisin Peikolle. Sä olet kokonaan mun oma. Sanat saivat kierrokseni nousemaan oitis potenssiin kymmenen. Kun Peikko oli lauennut, sain vielä hänen sormet sisälleni. Olin sängyllä puoli-istuvassa asennossa ja katselin Peikkoa ja Peikon sormia spermasta märässä emättimessäni. Laukesin nopeasti Peikon olkapäätä purren.

Illalla aloin vielä tarkemmin pohtia tuota omistamista. Omistettuna olemista. Ja sitä, miten merkityksellistä se on minulle. Miten vapauttavaa se on minulle. Minulle omistaminen tarkoittaa sitä, että minusta pidetään huolta ja tarpeeni tyydytetään. Enkä puhu pelkästään seksuaalisista tarpeista vaan ihan arkisista asioista. Oloni on turvallinen ja tiedän, että voin luottaa toiseen. Sellainen luja perusluottamus, ja totta kai tieto siitä, että olen Peikon käytettävissä hänen niin halutessaan.

Omistaminen ei ole minulta pois, päinvastoin. Se tarkoittaa sitä, että luottamus on niin luja, että saan tulla ja mennä vapaasti. Kokeilla ja tehdä asioita muiden kanssa ennalta sovittujen rajojen puitteissa. Nyt noin puolitoista vuotta pervosuhteessa oltuani ajatus siitä, että sitoutuisi vain yhteen leikkikumppaniin loppuiäksi, tuntuu hassulta. Eikä tämä tarkoita sitä, että minulla olisi monia leikkikavereita. Olen hyvinkin yksiavioinen, mutta ajatus siitä, että minun on mahdollista leikkiä myös muiden kanssa, on vapauttava. Ja taas ajatus siitä, että seksi/leikki olisi sidottu vain parisuhteeseen, tuntuu vieraalle.

Omat ajatukseni eivät ole radikaalisti muuttuneet – tunnistan aina olleeni äärettömän liberaali näiden asioiden suhteen. En ole koskaan kyennyt olemaan mustasukkainen kenestäkään. Ei minun olen koskaan tarvinnut. Enkä myöskään edes osaa. Kuitenkin vasta pervoilu on mahdollistanut käytännössä sen, että myös muiden kuin oman kumppanin kanssa voi leikkiä/harrastaa seksiä. Enkä nyt puhu siitä penetraatioseksistä – se on varattu vain Peikolle.

Nautimme Peikon kanssa kumpikin siitä, kun toinen leikkii jonkun toisen kanssa. Peikko on bileissä aktiivinen – minulle se ei ole luontainen miljöö leikkiä. Miksi siis kieltäisin sen Peikolta, etenkin kun hän nauttii siitä? Piiskamisesta, käskyttämisestä, pienestä kiusaamisesta. Riippumatta siitä, mitä Peikko tai minä teemme muiden kanssa, olen kuitenkin hänen. Omansa. Kokonaan.