Hiton iso hämmennys

Minua vähän nolottaa kirjoittaa tästä, mutta koska olen löytänyt kipinää kirjoittamiseen, niin jos innostukseni on pysyvää, sinun rakas lukija on hyvä tietää taustat. Edellisessä postaukseni kerroin miten polkumme erosivat prinsessan kanssa. Muistan kuinka kävelin hänen luotaan metro-asemalle ja ääniviestissä purin harmistustani hyvälle ystävälläni. Toisaalta olin tyytyväinen, koska mieluummin totean mahdollisimman varhaisessa vaiheessa että suhde ei toimi, jolloin sydänsurut ja haavatkin jäävät molemmilla kevyemmiksi. Vaikka olin tosi harmistunut, niin mielessäni ei ollut "mitä jos?" kysymyksiä. Ystävällenikin taisin viestini lopussa todeta, "kohti uusia pettymyksiä".    

Prinsessalla oli vaikeuksia luottamuksen kanssa ja hyväksyin sen, sillä luottamus kasvaa ainoastaan tekojen kautta. Tiesin prinsessan historiassa olleen tapahtumia, jotka ymmärtääkseni tekivät luottamisen vaikeaksi ja sitä myötä myös tutustumisesta haastavaa. Minulle jäi olo tapaamisistamme, että väliltämme puuttui joku maaginen pala, mikä olisi saanut meidät molemmat rentoutumaan ja sitä myöten ottamaan seuraavan askeleen. Luulenpa että meillä molemmilla oli se oma palanen selkeänä päässämme, mutta emme osanneet sitä tarpeeksi selkeästi tuoda esille. Ehkäpä surullisin asia oli, että se kinky palanen välillämme roihusi vahvasti.

Kun tuon edellisen postaukseni tuuppasin liveksi, yllättäen seuraavana iltana prinsessa lähestyi minua viestillä. Hämmästykseni oli iso, sillä olin kuvitellut että keskustelumme olisi keskusteltu. Oli miten oli, arvostin tätä prinsessan elettä suuresti. Hän oli lukenut tekstini ja halusi keskustella siitä. Siinä sitten alkuun puhuimme yleisesti valtadynamiikasta, miten se muodostuu ja mikä sen muodostumisessa on tärkeää ja lopulta kiertelimme päättyneen suhteemme ympärillä kuten kissa konsanaan. 

Iltamyöhään olimme puhuneet oikeista asoita enemmän kuin aikaisemmin yhteensä. Olin niin hämmentynyt. Mitä hittoa on voinut muuttua muutamassa päivässä, vai onko? Eikä yllätykset päättyneet tähän, vaan prinsessa kysyi haluaisinko tulla jatkamaan keskustelua hänen luokseen? Pohdin asiaa kaksi minuuttia ja kerroin käyväni suihkussa ja tilaavani taksin. Yritin esittää viileää ja olla viestimättä kuinka mahtavalta ehdotus minusta tuntui. Taksissa istuessani lähetin rakkaalle ystävälleni päivitykseni ja leikkisästi sanoin kertovani lisää joko aamulla tai tunnin päästä istuessani taksissa toiseen suuntaa. 

Yllätykset eivät päättyneet tähän. Jos aikaisemmin minua oli hieman häirinnyt se, että koin olevani varsin pieni palanen prinsessan palapeliä (vaikka tunne olikin vaan minun), niin nyt ensimmäisistä hetkistä kaikki oli toisin, paljon paremmin ja luonnollisemmin. Prinsessa otti minut vastaan, voinko sanoa super söpönä ja kauniina. Hän todella hienosti näytti haluaan olla lähelläni ja nauttivansa kosketuksesta. Hän selkeästi kommunikoi paremmin ja mikä parasta minulla ei tullut olo, että nyt prinsessa tsemppaa minun vuokseni vaan ennemminkin, että tämä prinsessa onkin kanssani tosissaan. Hitto se kaikki tuntui hyvältä.

Samassa tilanteessa minussakin heräsi jotain uutta. Muistan seisseeni eteisessä katsellen tätä kaunista ilmestystä ja pohtinut raahaavani hänet välittömästi sängylle ja tekeväni taikojani. Tämä varmasti saattaa kuullostaa monen mielestä absurdilta ajatukselta tuossa hetkessä, mutta sepäs on juuri se dynamiikka mitä prinsessa haluaa ja tarvitsee. Se on myös se dynamiikka mikä hämmensi minua ja osasyy siihen miksi aikaisemmat kokeilumme ajautuivat karille. Minä olin kuvitellut, että kaikki subineitoset kaipaavat keskustelua ennen kuin ovat valmiit ottamaan seuraavan askeleen.  Vähänpä tiesin söpöitä prinsessoista, jotka haluavat ensin kokea turvalllisuutta fyysisen dynamiikan alla, jonka jälkeen kaikki muu on helpompaa.

Huolimatta, että tarinani varmasti kuulostaa yksittäiseltä hyvin vaaleanpunaiselta (lopulta myös mustelmaiselta) treffi-illalta, niin voin kertoa että värit ovat olleet pidempiaikaista. Minä koen aika harvoin suurta hämmennystä kokemuksistani ihmisten kanssa ja muutenkaan en hätkähdä kovin pienistä. Pyrin siihen, että asiat ympärilläni ovat hyvin selkeitä ja jos se ei ole mahdollista kävelen pois. Nyt lähdin kävelemään, mutta kerrassaan mahtavaa että prinsessa näkikin jotain muuta ja palasi hämmentämään vuorostaan minua. 

Dynamiikka ikävä

Huolimatta kovasta yrityksestä, prinsessan kanssa ajauduimme pattitilanteeseen, missä molemmat totesimme että nyt on varmasti sopiva hetki suunnata omille poluillemme. Halasimme eteisessä ja suunnilleen yhteenääneen totesimme "että löydät varmasti itsellesi jonkun sopivan". Mikä on täysin totta meille molemmille. En voi silti sanoa etteikö olisi harmittanut.

- - - - -

Juttelin hyvä ystäväni kanssa joka yllätti kysymyksellä "koska olet viimeksi harrastanut vaniljaseksiä?" Hetken jouduimme tarkentamaan kysymystä ja päädyimme kriteereihin, joissa vastakappale on vanilja ja tilanteessa ei saa olla mitään kinky elementtejä, kuten vaikka vaan toisen ranteista kiinni pitämistä. Aloin rullata kelloani taaksepäin päätyen jonnekin 13 vuoden päähän historiassani. Kuitenkin vastatessani korostin, että en laske vaniljaseksiksi tilanteita jotka saattaisivat jopa sivustajakatsojalle sellaiselta näyttävän, jos se valtadynamiikka on kuitenkin läsnä ja tilanne voi sekunnissa muuttua joksikin toiseksi. Sivuhuomatuksena että kaunis vaniljainen seksi on yksi parhaista asioista maailmassa ja myös yksi parhaista jälkihoidon tavoista.

Haastaminen jatkui. "Voisitko kuvitella harrastavasi vaniljaseksiä 100% vaniljan kanssa niin että kinkyytesi ei voisi näkyä mitenkään?" Nopea vastaukseni oli negatiivinen ja kysyinkin että miksi edes haluaisin? "Mitä jos hän on olisi julmetun kaunis, täydellinen kroppa, hänellä olisi just sinun fetissejä kutkuttelevat rinnat ja hän olisi tosi mukava?" Ensimmäinen ääneen sanomaton vastaus oli totta kai, mutta muistan kuinka vajosin pohdintoihini. Vaikka kuinka yritin perustella itselleni kyllä-vastausta, en onnistunut siinä ja sepäs hämmensi minua lisää. Lopulta kuvittelin löytäväni langanpään ja tarkensin "Niin ja hän haluaisi vaniljoida kanssasi eikä olisi vaan objekti ulkonäkö fantasioilleni?" Kun tähän sain myöntävän vastuksen pystyin itsekin antamaan vahvan samanlaisen.

Aihe ei jättänyt minua rauhaan. Lisäksi kun vielä viime aikoina olen kärvistellyt jonkin verran ihmisten kanssa (myös omasta syystäni) ja kun vielä toinen ystäväni sivulauseessaan käytti fraasia "dynamiikka ikävä", niin pienet jo tiedossa olevat palaset päässäni putosivat tiukemmin paikoilleen. 

Jäin pohtimaan päättyneitä hyviä ihmissuhteitani ja erityisesti mitä niissä kaipaan tai mitä haluaisin jatkossakin. Koen olevani etuoikeutettu siinä että olen saanut elää muutamassa huikeassa valtasuhteessa ja saanut näiden ihmisten kautta kokea asioita joita en oikeasti kuvitellut koskaan kohtaavani saatika itse eläväni niitä. Jotta tällaisiin kokemuksiin päästään se vaatii luonnollisesti keskenään sopivat ihmiset ja sen yhteisen halun ja toiveen toteuttaa yhteistä flowta. Minun päässäni melkein kaikki yllä runoilemani, kiteytyy yhteiseen dynamiikkaan.  

Minä haluan rakentaa valtadynamiikkaa mikä näyttäytyy kuin kauniilta tanssilta. Kun tarpeeksi kauan yhteisen halun kautta hieroo askeliaan, niin freestyle sujuu itsestään. Siinä missä minun tietty katse saa toisen tärisemään ja pöksyt märiksi, niin toisen kaunis halukas hymy ja vahingossa aiheutettu hipaisu saa pedon heräämään. Se on pieni nyökkäys sopivalla hetkellä ja toisen katse painuu alas. Se on niin kiimaista viestittelyä, että toimistopäivä vaihtuukin etäpäiväksi. Se on sellaisen turvallisen henkisen tilan rakentamista missä Peikko raahaa naisensa luolaansa kun niin haluaa ja nainen voi turvallisesti olla juuri niin kiimainen pikkulutka mitä hänen sielunsa huutaa. 

Mitä enemmän tätä asiaa pallottelen niin omassa valtasuhteessani haluan tarjota ja vastaanottaa ennen kaikkea turvallisuutta ja jäätävää dynamiikka.  Kumpikaan noista sanoista ei pärjää yksin ja yhdessä ne ovat taivas. Hitto minulla on tuota ikävä.