Peikko heräilee talviunilta

Blondi kertoi omasta syksystään tässä postauksessa. Minäkin olen ollut melkoisessa talviunessa pervoilujeni kanssa, mutta nyt kun aurinko lämmittää jo vähän karwojani, niin on aika yrittää vaihtaa turkkini kesäversioon.

Syksyn ja talven pimeydessä on jotain, joka lannistaa minua lujasti. En koe olevani pimeydestä masentunut - vähän ahdistunut kyllä, mutta jotenkin pimeys vääntää minulta helposti kaikki ajatuskuviot hyvin mutkaisiksi. Tämä tarkoittaa, että yhtenä hetkenä saatan olla hyvinkin kiinnostunut ja innostunut vaikka mistä, mutta seuraavana hetkenä huomaan kuinka kesken oleva tv sarja houkutteleekin ihan liikaa. Nin kiteytettynä.

Erityisesti edellä kerrottu on koskettanut viime kuukausina pervominääni. Jopa siinä määrin, että jotkut aikaisemmin hyvinkin innostavat asiat ovat nyt tuntuneet tylsiltä, ja pahimmillaan olen huomannut piiska kädessäni suorittavani enkä toimivani innostuksesta tai kiimasta. Tämän huomatessani tein itsetutkiskelua, sillä jos jotain erityisesti tarvitsen, niin rehellisyyttä itselleni. Päätin, etten huijaa itseäni, vaan keskityn siihen mikä tuntuu tässä hetkessä mukavalta.

Edellinen kappale saattaa kuulostaa kovinkin dramaattiselta tai suurelta oivallukselta, mutta elämäähän se vain on. Onneksi blondini kanssa seksielämä on tälläkin hetkellä iloista, hauskaa, rakastavaa ja vaniljanmakuista, mikä ainakin minulle sopii loistavasti. Silti koen jonkin verran syyllisyyttäkin lähinnä joidenkin läheisteni kautta. Minulla on muutama suhtkoht satunnaisen säännöllinen leikkikaveri ja tietysti säännöllisempi ja tärkeä nukkeni, joille olen joutunut tarjoamaan eioota edellisiin selityksiin vedoten. Se ei tunnu hyvältä, varsinkaan kun suhteeni nuken kanssa on hyvin kipupohjainen. Onneksi nukke ymmärtää tilanteeni, ja onneksi hänellä on muitakin satuttajia.

Ensi lauantaina on muuten Turun Baletin Uniformal-bileet, jotka aluksi suunnittelin jättäväni väliin. Auringonpaiste, nukke, blondi ja hyvät uudet ja vanhat ystävät saivat kuitenkin minut vaihtamaan mieltä, ja en kai oikeasti voisi jättää vuoden yhtä parasta iltaa väliin.

Blondi: Pervo kaapissa vai pervokaapissa?

Pervobloggareiden joukkoon ovat liittyneet Mr. Inathu ja hänen pikkulintunsa laadukkaalla blogillaan. Käykää ihmeessä tutustumassa. 

Ennen varsinaista aihetta minun on pakko tunnustaa, että eläessäni vielä vaniljana, mutta vieraillessani kuitenkin säännöllisesti erilaisilla pervofoorumeilla, olin todella ihastunut Inathun teksteihin ja novelleihin. Kun minä nähkääs sytyn sanoista. Sekä kirjoitetuista ja puhutuista. Pornon katselu ei ole mitään verrattuna hyvin kirjoitettuun tekstiin. Olen usemman kerran runkannut Inathun tekstien lukemisen jälkeen, niiden virittämänä. Erityisesti minuun kolahti tuolloin tämä kertomus.

Nyt kun olen julkisesti tunnustanut ihastukseni ja keräilen vielä rohkeutta pyytää häntä kahville, käyn otsikon kimppuun. 

Inathu kirjoitti tässä postauksessa omassa kaapissa olostaan. Kukin valitsee itse, miten seksuaalisuutensa kanssa elää - minä olen valinnut kohtuullisen avoimen linjan.

Teen itse töitä suvaitsevaisessa työyhteisössä, mutta varsin herkällä alalla, jossa ollaan tekemisissä ihmisten arjessa pärjäämisen kanssa melkoisen syvällä tasolla. En tykkäile somessa aktiivisesti pervoaiheisista jutuista/yhdistysten sivuista enkä kuulu mihinkään Facen pervoryhmään tai pervoyhdistyksen ryhmään. Erilaisia seksuaalinen tasavertaisuus -aiheisia postauksia ja jakoja minulta toki löytyy melko paljon.

Totta kai minut saa erittäin helposti yhdistettyä Balettiin, kunhan vähän selailee Face-kavereitani tai tekee muuta tutkimustyötä netin syövereissä. Tämä ei itseäni kuitenkaan haittaa. Ajattelen, että jos joku näkee sen vaivan, että stalkkaa minut, niin hän on tietonsa ansainnut ja todennäköisesti itse myös samoista asioista kiinnostunut. 

Kärsin itse jonkin verran tästä some-kaapissaolosta, ja olenkin pohtinut viime aikoina, että mitä jos nyt vaan ihan reilusti kävisin tykkäämässä minulle tärkeistä pervoyhteisöistä ja liittyisin muutamiin ryhmiin. Kuitenkin profiilini on niin avoin, että yli puolet kavereistani on tavalla tai toisella minuun sidoksissa työn kautta. Vaihtoehtona olisi luoda toinen tili, jossa voisin sitten huseerata ihan mitä haluaisin tai sanoa mitä haluaisin. Toki tämähän kai oli alun perin somen tarkoituskin…

Tähän minun kaapissaoloni sitten loppuukin. Perheestäni minulle merkitykselliset ihmiset tietävät pervoudestani, samoin Peikon lapset - heille sopivalla tavalla. 

Viimeisen reilun neljän vuoden aikana ystäväpiirini on kutistunut lähes pelkästään pervoihin. Tai kutistua on väärä sana, koska minulla on tällä hetkellä enemmän ystäviä ja sosiaalista elämään kuin koskaan aiemmin. Muutama ystävä, jotka minulla on vanhasta elämästäni jäljellä, tietää pervoidentiteetistäni. 

Koen itse todella tärkeänä, että voin ja saan olla minulle tärkeiden ihmisten kanssa juuri se, mikä minä olen. Seksuaalisuus on kuitenkin niin osa identiteettiä, että jos sitä joutuisi piilottelemaan kaapissa, kokisin itse, että joutuisin kätkemään jotain liian tärkeää. 

On ihanaa, että voin äidilleni tai kollegalleni sanoa, kun he kysyvät kuulumisiani tai mitä viikonlopun suunnitelmiini kuuluu, että me mennään kaveriporukan kanssa kinkyklubille tai istumaan iltaa tai mitä nyt ikinä kalenterissa onkaan. Äitini tai kollegani ei tarvitse tietää sen tarkemmin, mitä kenenkin kanssa teen tai jätän tekemättä. Tosin kollegani on myös läheinen ystäväni, joten hänen kanssa tulee puhuttua pervoilusta vähän enemmänkin. 

Minulle ehdottomasti tärkeintä kuitenkin on, että olen kaikille ystävilleni täysin ulkona kaapista. Noh, luonnollisesti, koska 90 % heistä on pervoja. Olemme käyneet pervoystävieni kanssa hyviä keskusteluja siitä, miten haastavaa vaniljaihmisten kanssa on olla tekemisissä. Kun vuorovaikutuksesta jää aina puuttumaan se jokin. On niin paljon asioita, jotka täytyy jättää kertomatta. Silotella. Selitellä. Kierrellä. Varoa puheitaan ja sanojaan.

Harvoin pervoystävien kanssa tulee arjessa niin hirveästi mitään pervoa edes puhuttua, mutta tärkeintä on tieto siitä, että se on mahdollista. Enimmäkseen keskustelu on ihan tavallista vuorovaikutusta. Mutta jos nyt haluaa puhua seksileluista, niin sen voi tehdä. Viime viikolla muistelimme hyvän ystäväni kanssa lenkillä steariinikokemuksiamme ja seuraavassa lauseessa hyppäsimme sujuvasti kesälomasuunnitelmiin. 

Lisäksi ainakin meidän pervoystäväporukassamme kosketellaan huomattavasti enemmän kuin missään vaniljaporukassa, jossa olen koskaan ollut. On paljon halailua ja silittelyä. Sylissä istumista. Koskettelua. Pussailua. Usein ihan neutraalia sellaista - jonka ei ole tarkoitus johtaa mihinkään. Kosketuksen voima on todella terapeuttinen ja iho kuitenkin ihmisen suurin elin eli sen vaikutusta ei pidä aliarvioida. Tässä minulle ne tärkeimmät syyt, miksi en suostu olemaan kaapissa.

Millaisessa pervokaapissa sinä asustat?

PS. Alkoi harmittaa oma Facebook-kaappiuteni sen verran, että kävin reilusti tykkäämässä Baletin sivusta. Tästä se somepervous alkaa!

Et %&¤¤# esitä yhtään monivalintakysymystä pyhäaamuna!

Minulla oli taannoin pitkä pervoilun täyteinen viikonloppu, joka alkoi tuntua kaikessa irtautumisessaan lomalta. Pääsin yllättäen irti kaikesta arjen tuomista velvoitteista ja ajatuksista. Nautin ainoastaan upeasta seurasta, yhteydestä ja kivoista tapahtumista.

Palaset loksahtelivat paikoilleen jo muutamaa kuukautta aikaisemmin kun sekä tuoreen Subspace ry:n ensimmäiset bileet että PervParkin lemmikkiteemaiset bileet osuivat samaan viikonloppuun. Subspace muisti upeasti muita kinky-yhdistysten hallituksia muutamalla ilmaislipulla, ja lisäksi kun sain kunnian toimia Pervparkin lemmikkinäyttelyn toisena tuomarina, oli viikonlopun pöytä katettu kukkuroilleen. Koko kattauksen kruunasi vielä rakas ystävämme misu, joka osallistui samoihin juhliin ja lupautui vielä ottamaan minut yökylään. Ja jottei koko viikonloppu olisi yhtä ilotulitusta, niin mukaan mahtui vielä peurakolari, mutta siitä myöhemmin.

Minulla on hävyttömän vähän kokemusta pääkaupunkiseudun bileistä, joten minun on hankala vertailla aikaisimpiin kokemuksiini. Joka tapauksessa subittaret olivat tehneet hyvää työtä. Bilepaikka oli ihan Helsingin keskustan ravintolassa ja hyvin eristettynä ravintolan muista osista. Ovella vieraat toivotettiin tervetulleiksi, ja subittarien puheenjohtaja kävi erikseen kättelemässä muiden yhdistysten kutsuvieraita, mikä oli erittäin lämmin tapa. Positiivisena yllätyksenä VIP-vieraita muistettiin vielä muutamalla juomalipulla. Bileitä juonettiin pitkin iltaa, ja kun mainitsin että voisin ilomielin heiluttaa piiskaa, niin pyyntöni kuulutettiin myös kaiuttimista ulos. Suurin osa juonnoista hävisi kuitenkin muiden äänien alle.

Ohjelmaa oli sopivasti parin tunnein välein, joskin matala yleisöä lähellä oleva lava toimi jossain esityksissä huonommin ja toisissa taas paljon paremmin. Draaman kaari esityksissä oli selvästi pohdittu, sillä tempo ja tekeminen kiihtyi iltaa kohden.

Pidin paikkaa hyvänä joskin hieman ahtaana. Paikalla oli muutamia laitteita, jotka kuitenkin pääosin olivat vain piiskaukseen sopivia. Alkuillan ihmismassoissa kunnon piiskaus olisi ollut mahdotonta, mutta puolenyön jälkeen tilaa oli huomattavasti paremmin.

Itse olin paikalla lähinnä tarkkailemassa ja tutustumassa uusiin ihmisiin sekä tapaamassa rakkaita ystäviä. Minulla oli ilo seurata yhden ystävän seikkailua maailmassa, jossa katse ja pään kääntäminen saa toisen haukkomaan happea ja pöksyt kosteiksi.

Loppuillasta pääsimme vielä misun kanssa yhdessä piiskaaman yhdessä - kiitokset tästäkin innokkaalle subittarelle.

Seuraavana päivänä suuntasimme auton nokan kohti Pervparkin bileitä. Pikkuruisen automme tuulilasinpyyhkimet vinkuivat puhaltimen tahtiin, räntäsateen hakatessa tuulilasiin. Olin valmistautunut lemmikkien tuomarointiin pohtimalla temppuja, joita voisi pyytää lemmikkien suorittamaan sekä keksimällä kiperiä kysymyksiä lemmikkien omistajille. Misu oli ensin murehtinut oman lemmikin puuttumista, mutta näyttelyn aattona hän sai pikakommennuksen toiseksi tuomarisiksi, jolloin oma lemmikki olisikin ollut moraalisesti arveluttavaa. Kohtalo oli päättänyt toisin.

Kesken kiivaan tuomarien välisen keskustelun, näkyvyyden autosta ollessa vaan muutaman metrin, jokin tömähtää automme etupäähän. Vauhtia oli mittarissa kelistä johtuen noin 60km/h, mutta silti törmäyksen tunsi selvästi. Käänsimme vauhtia pyyhkimiin, mutta emme silti nähneet mitään poikkeavaa, joten lopuksi päättelimme osuneemme joko lumikokkareeseen tai johonkin lintuun.

Kaartaessamme PervParkin pihaan olin hämmäntynyt paikasta sekä miljööstä. Biletalo oli suuri upea omakotitalo, jollaista en ollut ennen nähnyt. Minun pyöritellessäni silmiäni pihamalla oli misu kurkannut automme etupuolelle ja huusi minua pikaisesti paikalle. Jatkoin silmieni pyörittelyä nähdessäni pienen peuran, johon olimme ilmeisesti törmäneet ja jota olimme laahanneet automme puskurissa perille asti. Onneksi misulla leikkaa nopemmin kuin minulla ja hän laski nopeasti 1+1, nappasi peuran kaulapantaansa ja kertoi vievänsä tämän lemmikkinäyttelyyn. Minä seurasin ontuvan peuran ja misun perässä biletaloon.

Talo on kokemus ja varmasti Suomen mittapuulla ainutlaatuinen. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin suosittelen tämän kokemaan. Henkilökunta on ystävällistä, iloista ja auttavaista. Illan juontajan sanavalmius teki minuun ison vaikutuksen, ja esitellessään lemmikeistä peuramme, hän kertoi edellä kirjoitetun tarinan höystettynä peuran reidestä löytyvällä Michelinin talvirengaskuviolla.

Suhtauduimme tuomarointiin sille kuuluvalla vakavuudella ja mm. haastattelimme kaikki lemmikit ja niiden omistajat. Joillakin lemmikeillä oli erittäin kiinnostavia erikoistaitoja, joiden esittämisestä olisi voinut nauttia pidempäänkin. Peurakin löysi yllättäen jonkin jäkälänpalan minun kilttini alta, jonka jälkeen minulla oli täysi työ pitää elukka poissa jäkäläpesästäni.

Muutaman tunnin haastattelun jälkeen saimme lemmikit järjestykseen ja palkinnot jaetuksi ja pääsimme itsekkin tutkailemaan talon antimia.

*****

Olen onnekas. Minulla on upeita ystäviä, joiden kanssa ja avulla näyttää tapahtuvan niin hauskoja ja mielenkiintoisia asioita, että koen olevani etuoikeutettu. Olen piiskannut niin että olkapäätäni särkee. Jäkälääni on syöty. Olen oppinut itsestäni isoja asioita näiden ystävien  ja tapahtumien kautta ja tiedän, että näitä kokemuksia on jatkossa tiedossa lisää. Olen nauranut ja kiroillut niin, että poskeni ovat hellinä. Enkä voi unohtaa sitä hetkeä sunnuntaiaamuna, aivot jumissa ja kroppa totaalisen väsyneenä, kun katselen juna-aikataulua ja esitän jonkun sumean kysymyksen, jossa on ainakin kolme jos-sanaa. Misu katselee minua helvetin ymmärtäväisen näköisen pitkään ja tokaisee: Et vittu voi esittää yhtään monivalintakysymystä pyhäaamuna!

Terapiasessio

Nyt on hankala aihe, myönnän sen jo kättelyssä. Yleensä pyörittelen muutaman päivän uutta tekstiä ilman paperia, ja se vaan muodostuu pikku hiljaa päässäni. Sitten kun avaan läppärin, niin usein alitajunta ja mielikuvitus ovat tehneet tehtävänsä, ja teksti tulee helposti ulos. Lopputulos on mitä on. Nyt olen maiskutellut tämän aiheen parissa jo useamman päivän, mutta liitutauluni on yhä melko tyhjä. Joitain yksittäisiä lauseita ja sanoja sinne on ilmestynyt, mutta se punainen lanka puuttuu yhä.

Minulla oli terapiasessio. Tämän sanan keksin vasta kyseisen session jälkeen ja raapustin sen taululleni. Olen pohtinut onko sana liian raflaava, ja ajatteleekohan nyt joku, että yrittääkö Peikko olla joku BDSM-terapeutti? Ei yritä. Peikko vain pohtii.

Minä hoidan mielenterveyttäni esimerkiksi siten, että pulssini on lähellä maksimia. Kun altani löytyy hikilätäkkö ja kroppa haluaisi oksentaa, minä uskon itseeni ja maailmaani. Se myös sulkee möröt sinne minne ne kuuluuvatkin. Jälkeenpäin maailmani on paikallaan, ja jos edessäni olisi harmaa kivi, menisin silloin sen lävitse. Voimaannuttavaa.

Olin pitkästä aikaa tehnyt muistiinpanoja ennen sessiotamme. Olin tehnyt havaintoja, huomioinut sivulauseita, kuunnellut rivien välistä ja tehnyt jopa olettamuksia, joita vastaan olen periaatteessa. Älä oleta, vaan kysy on mottoni. Näiden keskustelujen ja tapaamisten pohjalta minulla oli kuva epävarmasta naisesta, joka miettii jokaisen kauhukuvan ja negatiivisen mielipiteen, ennen kuin ehtii silmää räpäyttämään. Hän on opetellut itselleen maneereja ja naamareita, joiden taakse on hyvä piiloutua, kun eteen tulee liian tiukka paikka tai mörkö. Mutta tämä kaikki on vain minun kuvitelmani hänestä. Jos sinä näkisit hänet, suurella todennäköisyydellä kuvasi olisi kaunis, tyylikäs, iloinen ja itsevarma nainen. Niin minunkin oli aluksi.

Me päädyimme siis samaan asuntoon juomaan teetä ja juttelemaan. Joogakassini oli täynnä leluja, mutta sovimme, että menemme fiiliksen mukaan. Paniikkihan siitä meinasi tulla. Teetä vielä puolillaan kupissa sain vastaani seuraavan ongelman. En tiedä pystynkö ja miltä tuntuu olla alasti jonkun toisen edessä? Se selviää kokeilemalla, sanoin ja otin häntä kädestä kiinni ja talutin olohuoneeseen. Hän seisoi keskellä olohuonetta minun ollessa hänen takanaan. Kerroin, että NYT minä voin tehdä hänelle mitä haluan ja vakuudeksi nappasin tiukan otteen hänen rinnoistaan ja puristin niitä lujasti. Kävimme läpi turvasanat, joilla tilanteesta pääsee pois, jos olo kävisi liian tukalaksi. Sitten minä riisuin hänet. Vaatekappale kerrallaan, kehuen, kosketellen, silitellen, suudellen. Muutaman kerran hän nosti kätensä joko suunsa tai silmiensä eteen ja yritti piiloutua, mutta joka kerran käsi palautettiin alas, ja tein säännön että se kiellettyä. Samaan hengenvetoon kielsin sanonnan mä en kestä tai kaikki siihen rinnastettavat. Alastomana komensin hänen jalkansa auki. Ne aukesivat häpeillen liian vähän, ja komensin uudestaan. Silittelin ja hyväilin häntä. Miltä minä näytän? Oikein kauniilta.

Nainen pyysi päästä suihkuun, koska kiirestä johtuen hän ei ollut ehtinyt suorittaa siistiytymistä. Annoin luvan ja kerroin tulevani mukaan. Suihkussa katselin ja varmistin, että pesut sujuivat hyvin ja että pesutulos oli hyväksyttää. Minun pitäisi sheivata, enkä kehtaa kun olet siinä, nainen kommentoi. Onkohan sinulla vaihtoehtoja? Kerroin vielä katsovani todella tarkkaan, miten sheivaus sujuu, ja se sai hänen poskensa punastumaan. Kun työ oli tehty, niin varmistin, että tehtiinkö sheivaus niin kuin kotonakin, johon sain vastaukseksi että ei täysin kun en kehdannut. Ojensin sheivausvälineet takaisin ja komensin tehtävän loppuun. Hän teki työtä käskettyä. Lopulta hän pesi minut huolellisesti polvillaan suihkuhuoneen lattialla.

Talutin hänet makuuhuoneeseen ja kiinnitin häneen paljaaseen lantioonsa paksun nahkavyön. Kädet kiinnitettiin sängyn päätyyn ja lantio vyön kautta sängyn toiseen päähän. Tämän jälkeen nilkkoihin laitettiin kahleet, jotka nostettiin levitettynä samaan päätyyn kiinni kuin kädetkin. Tiedätkös - olet reva täysin auki minun edessäni. Nainen rimpuili mörköään vastaan, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja kuin olla. Minä silittelin häntä, hyväilin, kiusasin välineinä varsidildo, sormet ja hyrrä. Ensimmäisen ja toisenkin kerran, kun hän sanoi vakuuttavasti minulle voitko odottaa hetken, mun pitää hengittää, minä pysähdyin ja annoin hänen hengittää. Sen jälkeen en enää reagoinut, vaan lisäsin pyynnöistä huolimatta vauhtia ja huomasin, että hienosti nainen pärjäsi ilman hengittelytaukoja, jopa paremmin. Mahtaa olla metkaa taistella mörköjä ja orkkua vastaan.

Irroitin hänet köysistä, ja hän pyysi minut viereeni siksi aikaa, kun hän runkkasi itsensä maaliin. Katselin kuinka helposti se käy isolla kokemuksella.

- Mun sisällä ei ole yli 10 vuoteen ollut muuta kuin penis.

- Nyt siellä oli läjäpäin sormia ja tällainen iso dildo juurta myöten. Heiluttelin dildoa hänen edessään, ja hän käänsi katseensa pois.

- Mä en ole koskaan halunnut työntää mitään sinne,  kun minusta tuntuu, etten ole sieltä normaali. Pelkään,  että löydän sieltä jotain pelottavaa.

- Sä olet ihan normaali, sieltäkin.

Peikko ja pikkusisko tarinoivat

Olemme aloittaneet pikkusiskon kanssa pervoaiheisen tarinan kirjoittamisen. Ehdotin tätä taannoin pikkusiskolle ja hän tarttui heti ja ilomielin ajatukseen. Ensin pohdimme, että minä kirjoittaisin kappaleen, sivun tai 10 minuuttia, ja pikkusisko jatkaisi siitä ja näin kulkisimme, kunnes loppu tulisi vastaan. Päädyimme kuitenkin lopulta melko rajattomaan vaihtoehtoon, jossa meillä molemmilla on omat päähenkilömme, minulla Tero ja pikkusiskolla Elisa, joidenka tarinaa me kirjoittamme. Emme sopineet etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, vaan halusimme pitää koko tarinan melko auki. Meille ei ole mitenkään selvää, että tuleeko Tero koskaan tapaamaan Elisan. Emme vielä tiedä, kävelevätkö he hymyssä suin kohti mahtavia sessioita ja parisuhdetta, vaan haluamme katsoa, mihin mielikuvituksemme kantaa vai kantaako.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, koska mielikuvitukseni on erittäin vahva. Saanko mielkuvitukseni tuotokset paperille, on aivan eri juttu ja mielestäni erittäin harvoin saan. Yleensäkin ottaen kirjoittamistapani on hyvin yksioikoinen, joka on varsin typerää. Kirjoitan jotain ja minusta se saa riittää, ota tai jätä. Nyt ensimmäistä kertaa, ja uskallan näin sanoa koska tarinaa on jo kuusi kappaletta valmiina, olen halunnut viilata ja veivata tarinaani enemmän kuin koskaan. Nyt en ole enää tyytynyt siihen että kaikki tulisi valmiiksi samantien, vaan pahimmillaan olen kirjoittanut luvun neljästi uudestaan.

Minä en yritä olla kummoinenkaan kirjoitta, joskin mielestäni pikkusisko on. Teemme tätä puhtaasti omasta mielenkiinnosta ja ilosta, emmekä yritä esittää kenellekään yhtään mitään. Tämä tarina lähti nopeasti käyntiin ja saattaa päättyä vähintää yhtä nopeasti, jos vaikka kyllästymme, sairastumme tai vaikka jäämme auton alle. Siihen asti pyrimme pitämään vain hauskaa ja ehkä vähän oppia jotain. Perustimme oman blogin tarinaamme varten ja se löytyy täältä, kuten myös vieressä olevasta blogrollista.

Toivottavasti sinullakin on hauskaa.

- Peikko

Hoitsu häkissä

Kerroin taannoin olleeni mökkeilemässä ja samalla tutumassa lemmikin sielunelämään. Etukäteen en olisi voinut kuvitella, että tavallisesta isosta koirankuljetushäkistä voisi irrota niin paljon hupia ja ideoita, mutta olin ilomielin väärässä. Nyt tässä ollaan jo "perustamassa" lemmikkikoulua, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

Piiskatessani nukkea mökillä, oli hoitsukin saapunut yllättäen paikalle. Yllättäen siksi, että olin kuvitellut hänen jättävän mökkeilyn väliin. Halasimme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Olin huomaavinani hoitsun olemuksessa poikkeuksellisesti väsyä, mikä ei sinällään ollut ihme ottaen huomioon hänen senhetkiset haasteensa. Ehkäpä juuri siksi oli erittäin upeaa nähdä hänet tovin kuluttua istumassa häkissä hymy korvissa. Kuvittelin nuken passittaneen hänet sinne kokeilemaan, miltä häkki maistuu. Siitä hetkestä eteenpäin oli nähtävissä ja vaistottavissa hoitsun tulleen kotiin.

Hän istui jalat ristissä häkissä katsellen ympäristöään kuin ensi kertaa häkitetty lemmikki. Leikkimielisesti tämä lemmikki virnuili ja kauniisti hymyili, mutta kuitenkin sellainen naarasleijonailme kuonollaan - "uskallapas koskea tai tulla häkkiini". Hän oli täydellisesti mukavuusalueellaan, ja saatoin kuvitella hänet oikeasti kehräämässä, jos joku olisi nätisti osannut lähestyä ja rapsutella oikeasta paikasta.

Istuimme grillaamassa lemmikin istuessa häkissään hieman sivummalla. Sain vierestä ilomielin seurata, kuinka nukke kesytteli lemmikkiään. Ja mikäs onkaan parempi keino kesyttämiseen kuin hyvät makupalat. Häkin ristikon välistä tarjoiltiin varovasti erinäisiä herkkuja kuten inkiväärimarinoitua possua, avokadoa ja grillattuja vaahtokarkkeja. Erityisesti viimeiset tuntuivat olevan parasta kesytysruokaa. Nukke ojensi varovasti makupaloja häkkiin selkeiden komentojen kera, "varovasti, nätisti, otatko lisää?" ja lemmikki vaikutti hyvin säyseältä ja kesyltä.

Myöhemmin siirryttyämme jo sisälle, nn tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, oliko kenties lemmikki sähissyt kouluttajalleen vai oliko kouluttaja vain päättänyt näyttää lemmikilleen paikkansa, mutta lemmikille sovittettiin suuhun pallogägiä. Muutenkin koulutus oli saamassa hauskoja bdsm-virikkeitä. Nukke kaipasi selvästi vähän apukouluttajaa, ja ideoimme, että lemmikin kädet voisi kiinnittää kahleilla häkin toisen pään ylänurkkiin ja jalat taas toiseen. Kumarruin ja menin häkkiin rohkeasti ja sanoin lemmikille, että nyt on oikea hetki poistaa housut, jos sellaista halajaa. Lemmikki nyökkäsi silmillään. Vedin hänen alushousut pois jalasta, ja kiinnitimme hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa kahleet, jotka taasen kiinnitimme häkin ylänurkkiin. Voi kuinka söpö pakkaus vaikka lemmikki joutuikin nojaamaan ylävartalollaan vaikean näköisesti häkin toiseen päätyyn.

Jouduimme siirtämään häkkiä lemmikin kiinnittämisen jälkeen ja teimme sen työntämällä häkkiä varovasti lattialla maton päällä. Teimme tämän tietenkin hyvin varovaisesti, sillä emme halunneet tuottaa lemmikille turhaa tuskaa. Hän kuitenkin alkoi liikkua ja yritti viestittää meille jotain silmillään ja gägin takaa. Ilmoille ehti jo tulla pieni hätä, että lemmikillä ei olisi kaikki hyvin. Että joku raaja kramppaisi, kiinnitys olisi liian tiukka tai hengittäminen olisi vaikeaa. Avasimme nopsaan luukun ja poistimme gägin, jotta lemmikki pääsi kertomaan asiansa. Yllätyksemme oli suuri kun lemmikki sanoi kiukkuisesti "Olkaa varovaisia lemmikin häkin kanssa, ettei se vaan hajoa!" Tämä sananparsi tuli ulos aidosti huolissaan eikä kouluttajia härnätän. Purskahdimme nauruun ja kiinnitimme gägin uudestaan paikoilleen.

Kävin lelukassilla ja toin mukanani varsidildon ja hyrrän. Kerroin lemmikille, mitä aion niiden kanssa tehdä, ja hän nauroi minulle gägin takaan. Kerroin, että lemmikki varmasti itsekin ottaa huomioon häkkinsä rajallisen kestävyyden eikä rimpuile ollenkaan toimenpiteen aikana, Lemmikki yritti vielä hetken näyttää sähisevältä tilanteen hallussapitävältä villieläimeltä, mutta lelun upotessa häneen ja hyrrän käynnistyessä hänellä oli täysi työ pitää raajansa paikallaan ja ajatukset kasassa. Hyvin lemmikki tsemppasi raajat väristen. "Saisinko tulla?", kuulosti kovin eläimelliseltä gägin takaa. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin koulutus, niin lupaa ei herunut heti. Raajat ja lemmikki värisivät, silmät katosivat ja kun hän sai lopulta luvan, kahdestikin, niin lemmikki tärisi ja tuli, mutta nätisti häkkiä varoen.

Lemmikki kertoo

Auto kaartaa tietä eteenpäin. Ja mä en osaa sanoa mun ystävälle miksi mua jännittää ja pelottaa. Miksi mun rintaa puristaa. Mä olen väsynyt. Arvoin monta päivää lähdenkö, jaksanko, riittääkö mun voimat. Elämä on niin muuttumassa. Mutta mä lähdin. Halusin. Mulla oli vähän ikävä mun laumaa. Kun mä pääsin sinne, mä menin rantaan. Kahlasin polvia myöten veteen. Siinä tuntui että mä olen paikallani, en häily, en häviä, en ole säästöliekillä. 

En olisi halunnut sanoa Nukelle etten osaa olla, halusin olla vahva, halusin näyttää sitä mun henkistä hiekkalinnaa, kovis naamaa. Niin mä sille sanoin. Sanoin etten osannut olla. Ja rintaa ei enää puristanut. Katsottiin kaloja laiturilta. Ne oli pieniä ja säikkyjä mutta ne pääsi syvemmälle pakoon jokaista epäilyttävää ääntä. Niillä oli se samea vesi. 

Nukke halusi näyttää häkin mulle. Istuttiin teltassa häkin vieressä. Se kysyin haluanko kokeilla ja ennen kuin se ehti lausetta loppuun, mä olin jo puoliksi menossa. 

Kerälle. Häkin pohjalle. Sielä oli pehmeää. Ja aivan kun mun kehosta olisi sulanut vanhat steariinit päältä. Hiekkalinna jäi rannalle. Se sotkisi kovin teltan ja häkin jos sitä yrittäisi kantaa mukana. 

Mä en tiedä mistä se hymy tuli. Häkissä olin turvassa. Ja vapaa. On hullua ajatella ja tuntea olevansa vapaa häkissä. Häkissä jossa voin istua ja maata. Eikä häkki purista. Se vain rajaa. Minut on laitettu sinne rauhoittumaan. Kokemaan fyysiset rajat. Se antaa minulle herkimmilläni turvamuurit. Mä voin katsoa ulos häkistä. Nojata kylmään metalliin. Rapsutetaan, ruokitaan. En voi itse valita mutta voin. Sen mitä otan vastaan ja mitä en. Voin vielä puhua. Jutella, nauraa, hyristä kun kissaeläin. 

Alkaa sataa, viedään häkki sisälle. Pyydän lupaa käydä vessassa ja salaa toivon, että Nukke käskee minut ulos pissalle, kuten sisäsiistien lemmikkien kuuluukin. Kaikkien silmien alle. Ulos, kun luvan saa. 

Häkki seisoo tyhjänä keskellä lattiaa. Häkin sisällä oleva tyhjiö, minun tilani, vetää ja tahdon jo takaisin. Sanoin aikaisemmin että minua kiehtoo ajatus siitä etten voi kommunikoida puheella. Sido mun suu. 

Ja palloa sovitetaan suuhun ja kiristetään. Käsiin kiertyy nahkaa. Nukke pitelee mua mun selän takana. Hengitys mun korvalla, Nukke on ihan siinä. Mun omistaja. Mun ihminen. Yksi niistä.

Ja Peikko kumartuu mun eteen. Istun omilla jaloillani enkä voi liikkua. Sen kädet on kovat ja kasvot pehmeät. Etsii käsiinsä mun rinnat. Ja mä sähisen kun se nappaa kiinni. Kovaa, mä ulisen vastaan ja mä pidän siitä. 

Nukke komentaa minut takaisin häkkiin. Mies tulee lähemmäs ja nahkaa napsahtaa nilkkoihinkin. 

"Tämän jälkeen pikkareita ei saa enää pois. Otetaanko pois?" tiukka kysymys. 

Mä nyökkään niin nopeasti kuin ehdin. Ota ne pois, ota. 

Jalat ripustetaan ylänurkkiin, samoin kädet. Makaan häkin pohjalla. Esillä. Näytillä. Ja se lämmittää. Hyrisyttää, hymyilyttää, silmien takana leiskuu. Olen mun laumassa. Mun lauman käytettävänä. 

Ihmiset ympärillä alkaa siirtää häkkiä. Mä pelkään, että se hajoaa, että leikki loppuu siihen. Että multa viedään raja mun ja ympäristön välillä. Musta tuntuu että se on niin hauras. Se mun tunne. Vahva ja hauras. Tulee melkein hätä, hakkaan häkkiä jalalla. 

"Älkää rikkoko mun häkkiä!" 

Se ei ollu hyvä syy pyytää puhekykyään takaisin, tiesin sen, mutta hätäännyin. En tahtonut vielä pois. 

Nukke istuu omistajan elkein mun vieressä. Ja Peikko tulee lähemmäs multa kontrollin rikkovien aseiden kanssa. Häkin ovi avataan mun jaloista. 

"Sä varmaan pidät sitten itsekin huolen siitä ettei häkki mee rikki, eikö vaan." 

Dildo uppoo muhun. Ja hyrrä hurahtaa käyntiin. 

"Sä tiedät miten tää toimii." Toteamus, ei kysymys. 

Peikko ja Nukke kirkkaina. Ne on siinä. Muut häipyy kasvottomaksi joukoksi, ne on lämpimiä ja sykkiviä, samalla kun mä päästän irti ympäristö tummuu ja pehmenee. Mun on helppo päästää irti. Helppo, pehmeä, hyvä. 

Mä anon, huudan lupaa tulla, ja luvan saan kahdesti. Sumenee ja mä tuun, lujaa, sähkö kulkee varpaista päänahkaan ja taas takaisin. 

Ympäristö sykkii takaisin. En pääse vielä irti. Nukke antaa mun jäähdytellä. Mutta vaan hetken ja mä haluan lisää. Sormet mun sisään. Kieli. Ja sähkö kerääntyy. Mun omistaja maistaa omaansa. Ja mä varon rikkomasta häkkiä. Ja taas mä joudun pyytämään. Anomaan ja saan luvan. Tähän leikkaus. 

Lemmikki poistuu häkistään vasta kun saa luvan. Omistajaltaan.

Mitä kinkylle kuuluu -kysely

Pervokerhomme Turun Baletti on julkaissut pervojen hyvin-/pahoinvointia koskevan kyselyn, jossa kartoitetaan, miten me pervot tällä hetkellä Suomessa voimme sekä millaista kohtelua olemme osaksemme saaneet. Vaikka omat kokemukseni ovat erittäin positiiviset enkä ole kohdannut syrjintää seksuaali-identiteettiini liittyen, ei kaikilla ole kuitenkaan samanlaisia kokemuksia. Osan on hylännyt perhe ja suku, osa on huonoissa väleissä lasten kanssa. Toista taas syrjii työpaikka, toista harrastukset.

Nyt sinulla on ainutkertainen mahdollisuus olla saattamassa pervojen ääntä kuuluviin. Samalla pystyt antamaan palautetta siitä, mitä asioita haluaisit eri pervoyhdistysten ajavan sekä millaiseen toimintaan haluaisit itse osallistua.

Virallinen kyselytiedote vielä alla. Käypä vastaamassa kiltisti, niin voit saada vaikka piiskaa!

//blondi

Kysely Suomen BDSM/fetish-ihmisille

Kyselyn tarkoituksena on anonyymisti kartoittaa Suomen kinkyjen kuulumisia. Haluamme tietää mitä Suomen BDSM/fetish/kinky-kansalle kuuluu tällä hetkellä. Kyselyn laatija on Turun BDSM-yhdistys ry Turun Baletti ja se on osoitettu kaikille kinkyille riippumatta siitä, oletko Turun Baletin jäsen tai et. Mielipiteesi ja kokemuksesi kiinnostavat meitä. 

Kyselyllä toivomme saavamme tietoa siitä, miten alakulttuurimme voi kaiken kaikkiaan, millaisia tapahtumia tai palveluita kinkyt kaipaavat, ja voisimmeko me yhdistykset tai jokin muu taho tarjota niitä. Kun vastauksia on kertynyt tarpeeksi, vastausten yhteenveto julkaistaan Turun Baletin kotisivuilla. 

Kysely on avoimena verkossa ja se on täysin anonyymi. Kyselyssä ei pyydetä mitään yhteystietoja. Toivomme, että levität kyselyä kaikille tuntemillesi kinkyille, jotta saamme mahdollisimman kattavan otoksen koko Suomen tilanteesta.

Haluatko ottaa yhteyttä Turun Balettiin? Käytä yhteydenottolomaketta kotisivuillamme. 

Pääset vastaamaan kyselyyn alla olevasta osoitteesta:

https://docs.google.com/forms/d/1tWKNZEMFZ0hLi8B59cNaTpO2r9SI8wG2QJglnVAA3Jw/viewform

Blondi: Kesä vol. 4

Vietämme Peikon kanssa neljättä yhteistä kesää. Aika kuluu niin nopeaa tahtia, että täytyy itsekin käydä välillä blogin vanhoja tekstejä läpi pysyäkseen selvillä kaikesta tapahtuneesta.

I

En muista juuri mitään ensimmäisestä yhteisestä kesästämme. Tai muistan seksin, naurun ja itkun – oikeastaan muuta ei siihen kesään mahtunutkaan. Juuri eronneena ja eron perään uuden ihmissuhteen aloittaneena elin samaan aikaan sekä erokriisin että rakastumisen huuman keskellä. Vaikka olin itse erossa se parisuhteen päättävä osapuoli, oli ero kuitenkin iso asia ja työstettävää, etenkin syyllisyyden tunteen työstämistä, riitti paljon. Siihen samaan tunnevyöryyn vielä pervoidentiteetin löytäminen, niin ei ihme, että tuosta kesästä ei juuri ole muistikuvia.

II

Toinen kesämme oli haasteellinen. Elimme vielä rakastumisvaihetta ja minä olisin halunnut elää Peikon kanssa täydellisessä symbioosissa, mutta Peikon luo juuri äidiltään muuttanut kriisissä oleva teini oli vielä tarvitsevampi kuin minä. Kesän aikana ainakin minä totesin, että jos haluamme saada parisuhteemme kestämään jatkossakin, on meidän muutettava yhteen. Näimme viikossa muutaman kerran ja tuolloinkin Peikolla oli lähes aina kiire kotiin lapsen luo. Muutimme kaikki kolme saman katon alle syksyllä, kun Peikko sai oikeuden päätöksellä lapsen lähivanhemmuuden.

III

Viime kesä meni oikeastaan yhdessä asumista vielä harjoitellen. Yhteisiä pelisääntöjä hakien. Miten me kolme olemme vuorovaikutuksessa keskenämme. Lapsi koki kuitenkin olonsa jo niin turvalliseksi, että uskalsi antaa vuosia varastoon kertyneen pahan olon tulla läpi. Saimme lapselle heti loppukesästä hänen tarvitsemaansa ulkopuolista apua ja tilanne rauhoittui nopeasti. Pidin vain lyhyen loman työpaikanvaihdoksen takia.

IV

Kun tämä kesä alkoi, en oikein tiennyt, mitä odottaa. Pelkäsin hieman toisintoa viime kesästä. Painostavaa tunnelmaa kotona. Lapsen tarvitsevuutta. Kahdenkeskisen ajan puutetta, joka on ollut suhteemme kipukohta koko sen ajan. Mutta kaikki on sujunut hienosti.

Lasta ei ole juuri näkynyt kotona alkukesästä. Hänellä on nykyään hyviä harrastuksia erilaisen vapaaehtoistyön ja aktivismin muodossa. Melkoisen iso sosiaalinen verkosto, vaikka ei vieläkään sitä ihan parasta ystävää. Ihanan värikäs ja suvaitsevaisuutta arvostava kaveriporukka, jossa saa olla juuri sellainen kuin on. Sanon Peikolle usein nauraen, että jos lapsi joskus toteaa olevansa tylsä ja tavallinen hetero ja haluavansa perustaa ydinperheen, niin se on varmasti hänelle iso pala sulateltavaksi – sen verran monimuotoisia ystäviä hänellä on. Lapselle, tulevalle syksyn lukiolaiselle, on vihdoin tullut oman tilan ja ajan tarvetta. Hän viihtyy kotona ovi kiinni eikä hänellä tarvitse olla jatkuvaa kontaktia Peikkoon tai minuun. Välillä olemme hänen mielestämme noloja, enimmäkseen kuitenkin tosi cooleja vanhempia. Minä ja lapsi tulemme pääsääntöisesti hienosti toimeen ja meillä on luontaisesti paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Lapsi on monessa suhteessa paljon kypsempi oikeaa ikäänsä, toisissa asioissa taas huomattavasti kehittymättömämpi kuin muut ikäisensä.

Entä minä ja Peikko sitten? Olemme edelleen umpirakastuneita. Sitoutuneita parisuhteeseemme. Ihastuminen ja rakastuminen ovat muuttuneet rakkaudeksi. Olen iloinen, että suhteeseemme mahtuu jo niin paljon muutakin kuin seksiä ja pervoilua. Ne ovat edelleen suhteemme kulmakivi, meidän juttumme, mutta on paljon muutakin.

En ajattele itseäni aktiivisesti alistuvana naisena vaan Peikon elämänkumppanina, jolla on myös alistuva ulottuvuus. Jota täytyy päästä toteuttamaan kohtuullisen säännöllisesti. Alistuminen on nykyään enemmän nyansseja ja mielentila kuin rajua fyysistä tekemistä. Ehkä senkin aika tulee taas.

Peikko leikkii säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman muun naisen kanssa. Kaikki nuo naiset ovat myös minun ystäviäni. Nukella on elämässämme erityinen asema. Jos meillä ei olisi kotona asuvaa lasta, eläisimme varmastikin enemmänkin arkeamme yhdessä. Lisäksi minun sydämessäni on erityinen sija eräälle naispuoliselle ystävälleni, joka on noh, enimmäkseen todella hyvä ystävä, joskus myös jotain muuta.

En jaksa tällä hetkellä kiinnostua muista miehistä kuin Peikosta. Tai on minulla yksi, jonka kanssa saattaisin keksiä jotain kivaa tekemistä. Jonka katse tuntuu hyvältä. Peikko on luvannut käydä keskusteluja miehen kanssa ja kysellä, mitä hänen intresseihinsä kuuluu.

Meillä on sopivan kokoinen ystäväpiiri, joka koostuu lähes sataprosenttisesti pervoista. Tai ystäviä ne ovat totta kai, sitten vasta pervoja. Pervoystäviä. Sellaisia, joiden kanssa voi olla oma itsensä.

Katsotaan, mitä kaikkea kivaa kesä vol. 4 tuo vielä tullessaan.

”Oletko sä joku eturauhasvaivainen?”

Kuvitellaanpa syntymäpervo alistuva kotirouva. Sellainen rouva, joka pahimmillaan sammuttaa aina valot ja runkkaa hiiren hiljaa peiton alla, mutta parhaimmillaan olisi valmis tyydyttämään koko legioonan. Sellainen rouva, joka osaa maalata kaikki tulevan session ja tapaamisen kauhukuvat mielessään tuhatkertaisesti. Sellainen rouva, joka lukee rivien välistä, pohtii ja tulkitsee, mutta ei varmista tulkintojaan, vaan pitää mieluummin epävarmuuden sisällään ja rakentaa vielä tämän ympärille paksut muurit. Tällaiseen rouvaan minulla on ollut ilo tutustua. Rouva on kaunis, menestyvä, puhelias ja elämässään hyvin pärjäävä. Saanko esitellä Aavan, joka on aiemminkin vieraillut blogissa.

Kuten ehkä muistattakin, Aavalla on aviomies, biljardikaverini Ilkka. Ja kuten Sydney Sheldoninkin kirjoissa, Ilkka on menestyvä, pitkä, komea ja rauhallinen ”jätkä”, jonka mieluusti kutsut jokaiseen saunailtaan ja juot hänen kanssaan oluen saunankuistilla parantaen maailmaa.

Ilkalla ja Aavalla on minusta ärsyttävä ongelma. Heillä molemmilla on pervoutensa/fetissinsä, mutta ehkäpä se suurin yhteinen tekijä on ollut häviksissä. Tai siis tuossahan se on ihan vieressä, mutta sen käyttöönotto on erinäisten asioiden takia hieman epäonnistunut. Muutaman hassun tapahtuman jälkeen olin mielenkiintoisessa ja kutkuttavassa tilanteessa, kun Ilkka oli järjestämässä rentoa yhteistä iltaa kolmisin. Suunnitelmissa oli jos ei muuta niin ehkäpä harjoitellaan vähän piiskan käyttöä.

Illan suhteen Ilkka taisi toivoa minusta jonkinmoista esimerkkiä ja käynnistävää voimaa. Aava taas ei uskaltanut toivoa mitään, sillä hän uskoi, että toiveet ja hän itse epäonnistuvat kuitenkin. Minä taas mielessäni toivoin ravistelua. Halusin töniä tätä pariskuntaa ja toivoa heidän kurkkivan vähän laatikon ulkopuolelle - irti päästämistä ja nauttimista. Muutaman Ilkan kanssa sovitun kuningasidean ja -suunnitelman kanssa astuimme iltaan.

Tarkoituksena oli viettää rento ilta ystävien kesken. Syödä hyvin ja juoda muutama lasillinen.  Jutella mukavia, kuunnella musiikkia ja katsoa mitä ilta tuo mukanaan. Sellaiseksi ilta meinasikin jäädä, kunnes Ilkka komensi naisensa suihkuun.

Kysyin Ilkalta, mitäs jos ravistelisin Aavaa hieman heti alkuun ja kävisin yllätyssuihkussa. Ilkka oli heti mukana suunnitelmassa. Harmikseni suihkun ovi oli lukossa ja koputukseni ja sanani minulla on pieni hätä aiheutti suihkun puolella pienimuotoiseen paniikin. Nytkö? Minulla ei ole vielä kaikki valmista? Ei voi olla totta! Eikö iso mies jaksa pidätellä muutamaa minuuttia? ja kaiken huippuna Oletko sä joku eturauhasvaivainen? Nyt se ovi auki heti! Mutta eihän se auennut, koska Aavan piti saada itsensä valmiiksi.

Oven avautuessa hän yritti luikkia karkuun. Tules takaisin tänne. Aava seisoi kylpytakki päällä katsoen lattiaan. Mä en voi uskoa tätä. Avasin hänen kylpytakkinsa ja komensin takaisin suihkuun. Kyllä sinä voit olla suihkussa sen aikaa, kun vieras mies virtsaa vieressä. Hän yritti häveliäästi peitellä käsillään vartaloaan, mutta peruutti takaisin suihkuun, veti suihkuverhon kiinni ja jatkoi pesuaan. Minä lorottelin vihellellen.

Tarpeeni tehtyäni riisuin vaatteeni ja astuin suihkuverhon taakse hyperventiloivan naisen luokse. Tulin pesettäväksi. Tärisevä käsi oli Aavan silmien edessä. Mä en pysty. Kyllä sä pystyt! Voisko nuo valot edes sammuttaa? Sittenhän mä en näe sun silmiä. Mä en pysty. Mä… Otin tiukan otteen Aavan hiuksista ja painoin hänet seinää vasten. Nappasin hänen toisesta kädestä kiinni ja vein sen penikselleni. Olet tehnyt tämän varmasti monta kertaa aikaisemmin. Ja niinhän hän olikin. Kiltisti hän pesi ja hiveli. Käskystä jopa silmiin katsoen. Mitä kauemmin tilanne kesti, sitä enemmän Aava nautti. Juuri kun nautintoa alkoi olla liikaa, ehkäpä jopa puolin ja toisin, kiitin hyvästä pesusta ja käskin tulemaan olohuoneeseen viihdyttämään herroja.

Kylläpäs se tuleminen olohuoneeseen kesti. Oli puettavana sukkaa, pikkuhousua, rintsikoita ja muitakin hepeniä. Oli vähän janokin ja piti vielä uudestaan käydä vessassa. Me annoimme Aavan jännittää ja selittää. Taisimme jopa nauttia siitä pienestä hermostuneisuudesta. Lopulta kun kauniit hepenet olivat päällä ja perustarpeet tyydytetty, Aava istutettiin eteemme nojatuoliin. Kauniit pikkuhousut käskettiin pois jalasta. Toinen jalka nostettiin sohvan reunaa vasten ja toinen levitettiin nojatuolin reunaan. Ilkka otti vuorostaan pallon ja jatkoi. Aava, olet ollut tuhma. Olet runkannut ilman lupaa (mikä tapahtui ed. yönä). Nyt on rangaistuksen vuoro. Nyt sinä runkkaat meille, ja me katsomme. Aava ei ollut uskoa tapahtunutta ja yritti tapansa mukaan puhua itsensä ulos tilanteesta vedoten olosuhteisiin, rangaistusta heikentäviin tekijöihin yms. Nyökyttelimme Ilkan kanssa hyvin ymmärtäväisenä ja komensimme Aavan toimeen. Mä en pysty laukeamaan tässä asennossa! Me ei haluta sun laukeavan vaan runkkaavan meille!

Niinpä hän aloitti mekaanisen runkkauksen. Häveten. Välillä käskystä silmiin katsoen. Hetken päästä Ilkka jatkoi. Tähän liittyy pieni lisätehtävä. Samalla kun sinä runkkaat, kerrot meille yhden oman aidon fantasiasi. Tähän tarinaan pitää sisältyä sanat kalu, pillu ja sperma. Aava aloitti hengittelyn ja tiukan henkisen ja sanallisen vastarinnan. En pysty. Pää lyö ihan tyhjää… Ja ei hän alkuun pystynytkään. Rajoilla liikuttiin. Vahvistimme käskyä pienen toimenpitein, ja lopulta Ilkka auttoi tarinan alkuun. Olemme mökillä… Ja niin se tarina alkoi. Ja mitä enemmän vauhtiin Aava pääsi, sitä pervommaksi tarina muuttui. Lopulta olin huomaavinani, että ulos tuli isompikin asia kuin vain fantasia. Lisäksi Aavan hengitys kiihtyi ja hän taisi alkaa nauttia omista sanoistaan runkkauksensa keskellä. Lopuksi kun tarinassa olimme virtsanneet Aavan päälle, oli rangaistus kuitattu. Ja koska tarinassa Aava konttasi paljon, niin hän sai komennuksen kontata kohti makuuhuonetta…

Olin upealla fiiliksellä illan päätteeksi. Vaikka Aava oli hermostunut, jännittynyt ja monen uuden asian edessä, hän hengitteli urheasti tilanteista läpi. Ilkka taas pisteli menemään dominoivan ottein ja uskon hänen löytäneen uusia puolia itsestään. Ja näinpä lopuksi vielä sellaisenkin Aavan silmät jotka huusivat tyhjyyttä. Tai ei ihan tyhjyyttä vaan tuokaa se legioona!

Kun voitan, en tule - jos en voittaisi, niin tulisin

Olin mukana yhdessä iltatapahtumassa, jonne saapui melkeen heti ovien auettua nainen ilman seuralaista. Jo toimeenkuvanikin puolesta siirryin samantien naisen pöytään, esittelin itseni ja kysyin kaipaisikohan juttuseuraa. Hän esitteli itsensä neiti x:ksi ja kysyi "Olenko näin selvä tapaus?" "Kyllä sinä olet", vastasin.

Hän oli omasta mielestäni hyvin klassinen tapaus, niin kuin minä ja blondikin. Hän oli aina tiennyt mitä on ja haluaa, mutta elämä vei, ja koskaan ei ollut tullut sopivaa hetkeä ja ihmistä eteen. Nyt oli kuitenkin tullut jokin sopiva hetki ja hän oli rohkeasti ottanut ensiaskeleen. En usko, että hän enää katsoo taakseen.

Keskustelu oli alusta asti helppoa ja melko rajatonta. Vastailin moniin kysymyksiin, jotka alkoivat sanoilla "Voinko kysyä..."  tai "Mitä jos..." Hän oli lukenut blogiamme ja halusi tavata myös blondini. Pyysin blondini hänelle juttuseuraksi, kun velvollisuuteni veivät muualle.

Pitkin iltaa vaihdoimme pikkutuhmia lauseita punan noustessa hänen kasvoilleen. Tuo nainen tarvitsee niin kuria.

Myöhemmin illalla blondi pääsi toteuttamaan itseään, ainakin sen illan osalta (blondin Domme-look on tappava), ja minä ihailin sitä toimintaan vierestä katsellen. Näin teki myös neiti x, joka posket tummina seurasi blondin työskentelyä. Kävin kuiskaamassa x:n korvaan, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, johon hän sai naurunsekaisesti vastattua jotain epämääräistä.

Muutaman hetken päästä törmäsimme käytävällä. Pysäytin hänet, otin kädestä kiinni ja sanoin, että "Sinä palavasti haluat tuonne samanmoiseen käsittelyyn. Minä vien sinut sinne nyt, mutta voit tietenkin sanoa EI, jos et halua." 
"Tarviiko minun olla alasti?", hän kysyi.
"Sinä määrittelet rajat, joten voimme sopi että vaatteiden päältä kosketellaan."
"Entä jos hajoan?", hän jatkoi
"Kyllä minä sen verran luen ihmisiä, että osaan himmailla ja lopettaa, jos siltä näyttää."

Niin menimme, minä taluttaen neitä kohti laitetta. Kuulin takaani noin 10 kysymystä. "Onhan blondille täysin ok?", "Eihän blondille tule paha mieli?", "Onko....", "Eihän.....". Perillä harmikseni, lopulta onneksemme ko. laite oli varattu, ja niinpä ohjasin neidin erääseen hämärään istumavälikköön. Kysymysten tulvalle ei näkynyt loppua. Istutin neidin välikköön, tartuin hiuksista tiukasti kiinni, komensin kädet selän taakse ja jalat auki. Hän totteli kiltisti. "Nyt kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella, niin voit lopettaa nuo kysymykset. Kaikki on kunnossa."

Silitin hänen sisäreisiään, ja siinä samalla hänen kätensä tuli ohjaamaan käsiäni. Tiukka komento Kädet takaisin!, sai kädet välittömästi paikoilleen. Hän työnsi häpyään kohti käsiäni kuitenkaan niitä saavuttamatta. Kaivoin esille pienen piiskan, jolla piiskasin sisäreisiä hänen toistellessa mantraansa "tää on niin noloa, uuh, aah, lisää, mä niin valun..." Silittelin taasen hänen jalkojaan, ja hänen suustaan pääsi spontaani lausahdus "mä niin haluaisin..." "Niin mitä haluaisit?", kysyin rauhallisesti. Hän katsoi silmiini ja pudisti päätään, "mä en kehtaa." "Mitä haluaisit?", kysyin uudestaan ja tiukesin otettani hiuksista ja annoin muutaman läpsyn hänen kasvoilleen. Hetken hän kakisteli, kunnes päästi suustaan vauhdilla "haluan imea sun kyrpää!". "Sähän oikein tuhma narttu olet", naurahdin.

Kaivoin hyrrän kassista ja hyrräilin neidin sukkahousujen läpi, enkä tiedä kumpi surisi lujempaa. "Haluan sormet sisääni", hän tokaisi. "Mielestäni neiti juuri teki säännön, että koskettelemme vaan vaatteiden päältä", vastailin ja jatkoin hyrräilyä. Neiti ei tiennyt, miten päin olisi ollut, mutta onnistui aloittamaan neuvottelut sääntöjen laajentamisesta. Minä tietenkin heittäydyin vähän tyhmäksi ja otin tilanteesta kaiken irti. Useamman yrityksen ja erehdyksen kautta hän onnistui kuitenkin pyytämään kauniisti josko saisi sormeni sisäänsä, ja josko voisin vaikka koskea rintojakin. Päätin suostua, kun minulta noin kauniisti pyydettiin. Sormeni upposivat lämpimään reikään, desibelien noustessa. "Anna nuolen sormet", hän tokaisi. Lyhyt on kiimaisen nartun muisti, ja niinpä keskustelimme hetken, miten se kauniisti pyytäminen tapahtuikaan. Samalla kun neiti harjoitteli pyytämistä, silittelin kosteilla sormillani hänen kasvojaan. Kun sormet lopulta pääsivät suuhun asti ne putsattiin antaumuksella. Hyvin tehty.

Eipä aikaakaan kun housuista haluttiin luopua ja jalat nostaa mukavammin oikein pöydällä. Toinen rintakin sai purukalustostani merkinnän. Pian leikkimme kohtasi kliimaksin, mutta neiti tahtoi lisää. Omien sanojensa mukaan hän olisi halunnut tulla lisää holtitomasti. Itse katsoin, että tämä oli varsin sopiva ensimmäiseksi kerraksi ja lopetin leikin. Halasimme. Varmistelin, että hän voi hyvin ja autoin hänelle vaatteet päälle. Lopuksi komensin hänet vessaan putsaamaan lelun. "En mä kehtaa mennä tämä kanssa tuonne." "Kyllä sinä kehtaat, ja voit vaikka nostaa vähän leukaa ylös menessäsi."

En onnistunut tässä tarinassani kirjoittamaan sitä, mikä sai minun sukkani pyörimään, vaikka olisin halunnut. Neiti oli omien sanojensa mukaan "voittanut" aina kaikki seksipartnerinsa, vaikka ei olisi halunnut. Tottumus on toinen luonto, ja niin hän yritti kanssani joka välissä puskea auktoriteettini päälle joko sanoin tai käsin. Palautin hänet joka ainoa kerta entistä tiukemmin ruotuun. Lopulta hän jo ymmärsi paikkansa, ja minä nautin.

Myöhemmin baaritiskillä hän oli ostamassa juotavaa, kun tulin hänen viereensä. Neiti hetken mietti ja esitti vielä yhden kysymyksen "Niin, siis kuuluuko mun nyt tarjota sinulle, kun sinä leikitit minua?" Vastasin totisena "Juu meillä on sellainen sääntö, että jos toinen laukeaa, joutuu hän tarjoamaan koko illan." Katsoimme hetken toisiamme, kunnes aloimme nauraa.

En ole koskaan...

Yhden tutun subin ja bloggarin innoittamana päätin haastaan kaikki pervobloggaajat ja -kolumnistit kirjoittamaan samasta aiheesta.

Kirjoita vähintään 10 lausetta itsestäsi jotka alkavat sanoilla "En ole koskaan" ja lauseen loppu liittyy omiin pervoilu- tai seksikokemuksiisi.

Peikon Lista:

1.) En ole koskaan leikkinyt peppuleikkejä (itseni kanssa)
2.) En ole koskaan sessioinut Dommen kanssa (harmi)
3.) En ole koskaan pitänyt kuin omaa penistä kädessäni (ei ole ollut sopivaa tilaisuutta)
4.) En ole koskaan leikkinyt steariinilla
5.) En ole koskaan sekstaillut julkisella paikalla
6.) En ole koskaan fyysisesti leikkinyt roolileikkejä (harmi)
7.) En ole koskaan pukeutunut sessioihin
8.) En ole koskaan piiskannut miestä (toistaiseksi)
9.) En ole koskaan onnistunut iskemään baarista yhden yön seksiseuraa (muualta kuitenkin)
10.) En ole koskaan onnistunut saamaan kättäni rannetta myöten naisen sisälle. Tosin vierestä olen atsonut kun blondi sen teki

Blondi: Olen maailman huonoin tällaisissa listausjutuissa, etenkin jos ne perustuvat siihen, mitä ei ole tapahtunut. Onneksi saan varastettua osan Peikon listasta.

1.) En ole koskaan alistunut naiselle. Haluaisin kyllä kokeilla, mutta toistaiseksi ei ole tullut vielä tilaisuutta siihen. Voisin ajatuksen tasolla kyetä alistumaan kauniille, määrätietoiselle, androgyyniselle naiselle - lyhyttukkaiselle totta kai.

2.) En ole koskaan lauennut pelkästä peppuseksistä. Lähellä on ollut, mutta stimulaatio ei ole koskaan ollut riittävää.

3.) On sanomattakin selvää, että en ole koskaan leikkinyt minkäänlaisia roolileikkejä. Mielikuvituksettomana ihmisenä minusta ei yksinkertaisesti ole sellaisiin leikkeihin. Miten niin mä voisin kuvitella olevani joku muu, kun en mä kerran oikeasti ole? Miten mä voisin kuvitella tapahtumia, joita ei ole oikeasti - koska eihän niitä ole oikeasti?

4.) Minua ei ole koskaan leikitetty julkisella paikalla. Tai no, jotain pientä on tapahtunut. Mutta ei esim. julkista piiskausta - yksi puolijulkinen pienemmällä kaveriporukalla kylläkin :).

5.) En ole koskaan runkannut ketään muuta miestä kuin Peikkoa.

6.) En ole koskaan leikkinyt kenenkään miehen pepun kanssa. Tämä kiinnostaisi kyllä. Ei ehkä niinkään Peikon neitseellinen (heh) peppu, kuin jonkun alistuvan miehen. Sellainen strap on -peppupanosysteemi olisi kiva testata joskus - siis minä tekevänä osapuolena. Tai joku kiva tunkemisjuttu. Nyt sitten alistuvat miehet riviin vaan mun peppuleikkejä vastaanottamaan!

7.) Minulla on eräs fantasia - yksi harvoja sellasia, joten listataan nyt sekin tähän. Minua ei ole koskaan nuoltu puhtaaksi Peikon spermasta. Taas kaikki alistuvat miehet - muistakaa ilmoittautua.

8.) Minua ei ole koskaan fistattu. Harjoiteltu on, mutta kenenkään käsi ei ole koskaan ollut kokonaan sisälläni.

9.) En ole koskaan harrastanut mitään sähköleikkejä. Kipujani on vuosien varrella kyllä hoidettu erilaisilla tens-sähkölaitteilla, mutta mihinkään seksuaaliseen toimintaan en ole niitä käyttänyt.

10.) Kukaan ei ole koskaan yllättänyt minua kesken seksin. Ei kesken runkkaamisen eikä kenekään muunkaan kanssa.

Ja haaste lähtee siis eteenpäin ainakin Pikkusiskolle, Tetrikselle, Kellaritytölle, Pihlalle, Koketille, Oonalle ja Girlie girlille. Muutkin saavat tarttua haasteeseen!

Blondi: Kohtaamisia

Maaliskuu. Olen juuri aloittanut vuoden kestävän täydennyskoulutuksen. Tiedän, että koulutuksessa tullaan faktatiedon opiskelun lisäksi sukeltamaan syvälle omaan mieleen. Tunnistamaan omia varjoja ja kipupisteitä. Osatakseen paremmin auttaa muita.  Opiskelen reilun parinkymmenen hengen naisryhmässä, olemme ympäri Suomen eri kaupungeista.

Ensimmäinen opiskelupäivä. Teemme parityöskentelynä haastattelua ja harjoittelemme tekniikkaa, jolla kartoitetaan henkilön taustaperhettä. Vieressäni istuu kaunis vaalea nainen. Hentorakenteinen. Pitkät, kullanvaaleat, kiharat hiukset. Tyyli äärimmäisen naisellinen. Hiukset letitetty pitkälle palmikolle – palmikko laskeutuu toisen olkapään päälle kiertäen lähes rinnoille asti. Koruja. Paljon kimaltelevia koruja. Ei kuitenkaan mitään halpaa, vaan tyylikästä. Tyttömäiset pastellisävyiset vaatteet. Fyysisesti aika tarkalleen minun vastakohtani. Älykäs, hyvä ihmistuntija, osaava ammattilainen. Käymme vuorotellen haastatellen läpi omat perheemme ja puhumme perheistämme ja itsestämme.

Aikaa kuluu ja kohtaamme koulutuksessa säännöllisesti.

On kesän loppu. Elokuu. Helteisistä helteisin ilma. Olemme koulutuksessa intensiivijaksolla eräällä maatilalla. Vanhan navetan ylisillä, josta on rakennettu juhla- ja koulutustila.  Teemme raskasta henkilökohtaista työskentelyä draaman keinoin. Minä olen näyttämöllä ja työstän omaa ulkopuolisuuden tunnettani, joka aktivoituu yleensä naisryhmissä – sellaisten täydellisten naisten seurassa. Sellaisten, joilla on aviomies, kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto, koira. Sellainen siisti, sovinnainen, ahdaskatseinen paketti, jossa ei tarvitse uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Tunnen aina olevani erilainen. Ulkopuolinen. En huonompi tai parempi kuin muut, ainoastaan erilainen. Ohjaaja pyytää minua valitsemaan lavalla ryhmäläisistä täydellisten naisten ringin.

Valitsen ryhmästä henkilöt, joiden kanssa olen ollut vähiten tekemisissä koulutuksen aikana. Jotka ovat ulkoisesti kauniita ja vaaleita, naisellisia. Yksi täydellisistä naisista on se vaalea, naisellinen, jonka kanssa tein perhehaastatteluja koulutuksen alussa.

En ajattele, etteivätkö nämä naiset olisi käyneet läpi isoja asioita omassa elämässään tai että he oikeasti olisivat jotenkin täydellisiä. Valitsen heidät melko puhtaasti ulkonäön ja naisellisen olemuksen perusteella. Olemme näyttämöllä lähes puolitoista tuntia. Saan isoja oivalluksia. Itken. Suren. Kohtaan lapsuudestani asioita, joita en ole aiemmin täysin sisäistänyt. Ja ymmärrän taas jälleen kerran paremmin itseäni ja sitä, mistä ulkopuolisuudentunteeni kumpuaa.

Minun täydellisten naisten määrittelyni herättää rinkiin valituissa naisissa vahvoja negatiivisia tunteita. Osa kokee valinnan henkilökohtaisena loukkauksena, ja valinta saa aikaan rajuja reaktioita. Vihaa, itkua, epätoivoa. Ymmärrän, että kyse ei ole minusta vaan siitä, että työskentely ja roolit osuivat johonkin näiden naisten omaan, henkilökohtaiseen kipupisteeseen.

Vihan tunne on läsnä hyvin voimakkaasti vielä seuraavana koulutuspäivänä ja puramme ryhmässä asiaa. Lisää itkua. Lopuksi kuitenkin myös naurua ja tasapainoa. Jossain välissä pidämme tauon. Se vaalea, naisellisista naisellisin tulee puhumaan kanssani kahden kesken.

Mä olen lukenut pitkää teidän blogia ja haluan kiittää sua siitä. Vaikka en ole pervouteni kanssa mitenkään kaapissa, hätkähdän kieltämättä koska konteksti on niin vieras, mutta pääsen nopeasti asian kanssa sinuiksi. Ja totean taas kerran, että maailma on kovin pieni paikka. 

Silloin ekana päivänä kun mä haastattelin sua ja kuulin sun perheestä, niin mulla alkoi pyöriä sellainen päässä, että sä olet jostain tosi tuttu. Mä en saanut ensin kiinni, mikä siinä oli, mutta sitten mä näin tuon sormuksen sun peukalossa. Jossa on toi diagnoosiluokitus, pervouden siis. Ja sitten kun sä asut vielä tässä kaupungissa. Niin mä sitten osasin yhdistää sut blogiin. 

Niin, siis mä olen kanssa pervo ja olen alusta asti lukenut teidän blogia. Että en mä ehkä ole ihan niin täydellinen ja sovinnainen, mitä ulkonäkö antaa ymmärtää. Nainen kertoo omasta kuviostaan, johon kuuluu vahvasti daddy ja babygirl –elementtejä. Korut, pukeutuminen, kampaus, tyttömäisyys ilmentävät dynamiikkaa arjessakin ja auttavat kiinnittymään toiseen, silloinkin kun ei olla fyysisesti samassa tilassa.

Kohtaaminen päättyy lämpimään halaukseen ja lupaukseen, siitä että jatkamme ajatustenvaihtoa meilitse. Ja näin tapatuukin.

Kohtasimme muutama viikko sitten uudelleen koulutuksen lähijaksolla ja menimme sovitusti muutamalle lasilliselle. Puhetta riitti. Pervoilusta, dynamiikasta, elämästä, ihmisistä, opinnoista, arjesta. 

Elämä on. Kohtaamisia. Uusia ihmisiä. Tulevia ystäviä. Kaikkea.

Blondi: Bileistä ja bilepukeutumista

Paikallisen pervokerhon vuoden isoimmat bileet olivat ja menivät. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet. En ole koskaan ollut missään juhlien ohjelmassa mukana aiemmin, mutta tuli nyt korkattua sekin neitsyys. Tosin olin siveästi sidontamallina alkuillan vapaamuotoisessa kokeellisessa sidontaohjelmassa. Bileiden Industrial-hengen mukaisesti sidonta-alustana olivat isot, pystyasennossa olevat metallikehikot.

Mietin poikkeuksellisen pitkään sidontaan sopivaa asua. Vaikka en juuri toisten katseista saa kiksejä, olen jo pitkään haaveillut, että olisin joskus bileissä rinnat paljaina. Sidontanumero tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden. Tiesin, että minun täytyy venyä jonkin verran, joten laiton ylleni mustat sukkahousut, mustat Piruetin minisortsit (lempipervovaatteeni muuten) sekä rinnan alle ylettyvän metalliluisen mustan korsetin. Ja ne rinnat. No, ne olivat paljaina. Sain ystävälliseltä herrasmieheltä lainattua vaatteita pukiessani mustaa teippiä, jolla teippasin rastit nännien päälle. Olin itse tyytyväinen kokonaisuuteen ja tunsin oloni näyttäväksi asussani.

Sitojana ohjelmanumerossa toimi JR, jonka köysissä olen ollut aiemminkin. JR on muutenkin minulle sellainen rauhallinen luottohenkilö, jonka käsiin voin antaa itseni ja tiedän, että tulen käsitellyksi kunnioittavasti. JR silmäili aikansa telineitä ja kyseli minulta toiveitani sidonnan suhteen. Kerroin, että olisi kiva haastaa itseäni. JR sommitteli minulle sopivan tukala sidonnan ja lähti tekemään sitä pikkuhiljaa rakentaen. Industrial-teeman hengessä sidontamateriaaleina olivat perinteisen köyden lisäksi nippusiteet, muutama erilainen teippimateriaali ja kelmu. Sidonta kesti pitkään, joten pääsin fiilistelemään köysissä melkoisen ajan. Kun sidonta oli valmis, tuli itselleni mieleen hämähäkki roikkumassa seitissään. Tai no, ennemminkin kai olin se saalis, koska olin kiinni rautahäkeissä molemmista jaloistani ja käsistäni, lisäksi keskivartaloni ja kaulani oli köytetty rautaan kiinni. Kaula totta kai niin, ettei se päässyt kiristymään missään olosuhteissa. Vastuullisena sitojana JR kävi aina välillä kyselemässä vointiani ja testailemassa sormiani ja varpaitani ja varmistamassa raajojeni verenkierron. Roikkuessani köytettynä pääsin seuraamaan myös kahden muun mallin sitomista ja tarkastelemaan yleistä biletunnelmaa. Lisäksi täytyy todeta näin jälkeenpäin, että myös ihmisten katseet tuntuivat hyvälle. 

Peikko saapui päivän urheiluturnauksen jälkeen bilepaikalle vasta minun jälkeeni. Hän tuli juuri kun olin sanomassa, että nyt sidonta pitäisi purkaa. Peikko kävi suutelemassa minua köysissä ja silitteli paljaita rintojani. Myöhemmin illalla pääsin vielä uudelleen sidottavaksi rintoja mukavasti kohottavaan köysikorsettiin, jossa liikuskelin lähes juhlien loppuun asti.

Bileroolini on vaivihkaa muokkautunut passiivisesta tarkkailijasta aktiiviseksi toimijaksi. Olin nytkin mukana useammassa sessioksi laskettavassa tekevänä osapuolena. En alistavana vaan nimenomaan tekevänä. Ei minusta ole alistamaan ketään, mutta mielihyvän tuottaminen toiselle, joskin välillä kivun kautta, on aina yhtä antoisaa.

*****

Olemme käyneet muutaman sähköpostikeskustelun lukijoidemme kanssa bilepukeutumisesta ja sen säännöistä eli dresscodesta. Monelle dresscode näyttäytyy pelottavana asiana, niin myös minulle pari vuotta sitten. Onneksi suurin osa pervoyhdistysten bileitä on pukeutumiskoodittomia eli tule sellaisena kuin olet. Vuoden isoimpiin juhliin sen sijaan pukukoodi yleensä on. Itse kävin alussa Peikon kanssa pukeutumiskoodittomissa bileissä ihan vain fiilistelemässä ja tutustumassa tunnelmaan. Sekä myös katselemassa ihmisten pukeutumista ja mitä bileissä tapahtuu. Ihkaensimmäinen pukeutumiskoodittomien bileideni vaatetus koostui mustasta paitapuserosta, mustasta puolihameesta, keltaisista sukkahousuista, mustista polvisukista ja maihareista. Ei siis kovin pervoa. Asu, jossa voisin mennä koska tahansa mihin tahansa ravintolaan.

Monesti pukukoodi määritelläänkin sen kautta, mitä laittaisi päälle normaaliin ravintolaan/tilaan/juhliin ja mitä taas ei.

Tässä kuvaus Turun Baletin pukeutusmikoodittomista illoista:

"Pukeutuminen kiinnostaa ja kummastuttaa monia, etenkin ensikertalaisia. Ihan aluksi sanottakoon, että klubi-iltoihin pääsee sisälle vaatteissa kuin vaatteissa - tai vaikka ilmankin. Ns. dresscode eli kinky/fetish-pukupakko ei ole voimassa. Tästä huolimatta suosittelemme eläytymään rohkeasti kinkytunnelmaan myös omalla pukeutumisella. Normaali jakauma vaihtelee kinkysti pukeutuneiden osalta 75 - 90 prosenttiin, ja loput ovat arkisemmissa vaatteissa. Heitäkään ei siis katsota mitenkään kieroon: klubin tarkoitus on osaltaan juuri antaa mahdollisuus tutustua kinky-yhteisöön ilman liian korkeaa kynnystä. Klubilla on käytettävissä siistiä pukeutumistilaa niille, jotka haluavat viritellä asunsa kuntoon vasta paikanpäällä. Näissä tilaisuuksissa hyvinkin raflaava/seksikäs/paljastava/erikoinen sonnustautuminen todellakin on sallittua - jos mietit, onko asusi liian rohkea, niin ei se ole!" 

Eli em. iltoihin voi tulla farkuissa ja t-paidassa tai missä tahansa arkisen mukavassa asussa.

Rsyke ry:n sivuilta löytyy mainio ja kattava kuvaus dresscodesta:

"Dresscode, eli pukeutumiskoodi on yksinkertaisesti ”ei asennetta ja juhlavuutta, ei sisäänpääsyä”. Pukeutumiskoodin ensisijainen tarkoitus on luoda tapahtumaan juhlavaa tunnelmaa, ja toisaalta myös rohkaista ja antaa mahdollisuus säväyttää pukeutumisellaan sekä antaa ainutlaatuinen tilaisuus toteuttaa fetissejään. Lisäksi haluamme suojella juhlijoita ei-toivotuilta vierailta. 

Fetish-asu ei ole pakollinen, mutta muistathan kuitenkin että vaaleat farkut ja perinteinen t- paita eivät ole hyväksyttävä yhdistelmä. Jokaisella meillä on sen verran mielikuvitusta, että saa jotain kanssajuhlijoiden silmiä hivelevää aikaiseksi.

 Esimerkkejä ja ideoita pukeutumiseen:
- fetisismi
- glamour / juhlava pukeutuminen (iltapuku/tumma puku, smokki jne.)
- genderblending (sukupuolten sekoittaminen) / crossdressing (ristiinpukeutuminen)
- drag
- burlesque
- rooliasut
- mahdollisen teeman mukainen pukeutuminen
- erotiikka (alusasut, niukka pukeutuminen) 

Pukukoodissa pyritään joustamaan ja ymmärtämään ihmisten henkilökohtaisia ja persoonallisia fetissejä, tai niiden puuttumista. Juhlava pukeutuminen on kaiken a ja o."

Edellä mainittu kuvaus on mielestäni kattava ja antaa hyvin suuntaa pukeutumiselle. Minulla ja Peikolla ei ole kummallakaan mitään pukeutumisfetissejä (esim. kumi), joten emme luonnollisesti pukeudu näin. Peikolla on lähes aina bileissä kiltti, joita pervomiesten päällä näkee yllättävän paljon. Kiltin seurana Peikolla voi olla vaikka valkoinen paitapusero ja liivi, asusteena muutama sepän takoma kaulakoru ja nahkaiset rannekkeet. Monet miehet, joilla ei ole erityisiä fetissejä pukeutuvat myös mustaan pukuun, rock-henkiseen vaatetukseen tai armeijalookiin.

Naisilla pukeutuminen on varmasti helpompaa, koska variaatiota on enemmän luonnostaan. Myös pervopiireissä. Itse suosittelen kaikille bilepukeutumisen kanssa tuskaileville korsetin hankintaa, jos sen suinkin tuntee omakseen. Korsetti läpäisee pukeutumiskoodin aina. Hyviä, kohtuuhintaisia ja laadukkaita korsetteja kannattaa tilata vaikkapa täältä, josta omanikin ovat peräisin. 

Olen itse hankkinut pari mustaa korsettia juuri siksi, koska en jaksa miettiä pukeutumista, ja korsetin kanssa sitä ei tarvitse tehdä koskaan. Lempibileasuni on ylhäältä alaspäin: panta kaulassa, musta paitapusero, musta korsetti, Piruetin minisortsit, tyylikkäät sukkahousut sekä maltilliset korot tai maiharit. Toimii aina. Ylläkuvatut bileet olivat ensimmäiset, joissa näytin paljasta pintaa, muuten olen ollut kaulasta alaspäin hyvinkin verhottuna. Ei siis ole pakko näyttää paljasta pintaa, ei todellakaan.

Bileissä näkee totta kai myös paljastavia asuja. Alusvaateviritelmiä, sukkanauhoja, joskus lähes täydellistä alastomuutta. Ei minun juttuni, mutta toimii monille. Myös naiset pääsevät rockhenkisyydellä ja armeijatyylillä pitkälle ja täyttävät useimmiten myös pukeutumiskoodin vaatimukset. Maltillinen vilautus rintoja tai olkapäätä tai voimakkaampi meikki viimeistelevät asun.

Jos bileissä haluaa osoittaa alistuva-alistava –asetelmia, on siihenkin monta tapaa. Alistuvalla helpoin tapa on laittaa panta kaulaan. Tosin itse olen näistä symboleista melko pihalla, joten en ole ehkä paras henkilö neuvomaan. Itse juhlin usein panta kaulassa enkä silti käyttäydy lainkaan alistuvasti, päinvastoin. Meillä ei ole Peikon kanssa ollut keskenämme rooleja päällä koskaan bileissä enkä tiedä, toimisiko se. Haluan liikkua bileissä vapaasti, jutella ihmisten kanssa, osallistua tekemiseen nimenomaan tekevänä osapuolena. Vaikka sitten panta kaulassa.  Ehkä minun kohdallani panta osoittaa sen, että olen varattu – näin ainakin haluan ajatella.

Alistavalla helpoin keino viestittää suuntautumistaan lienee piiska. Usein piiska roikkuu vyöstä tms. lenkistä. Peikko ei kanna bileissä piiskaa näkyvillä, vaikka meillä onkin varustekassi bileissä aina mukana – kiitos vaan joogamattokassilleni.

Sinä, joka epäilet pervobileisiin osallistumista - älä epäile, vaan tule kokeilemaan. Uskon, että yllätyt positiivisesti. 

PS. Viimeksi tänään kävimme keskustelua bileistä toivottavasti tulevan hyvän ystävämme kanssa. Ehkä hänkin kertomamme perusteella innostuu vielä kokeilemaan ja saa myös miehensä mukaan. Kiitos sinulle M miellyttävästä illasta - tästä on hyvä jatkaa tutustumista!

Blondi: Kenelle orgasmini kuuluvat?

Tämä päivitys kumpuaa edellisen postauksen kommenteista. Kiitos kommentoijille hyvin muotoilluista ja perustelluista ajatuksista. Yritän valottaa omaa suhtautumistani alistumiseen, muut saattavat kokea asiat täysin eri tavoin.

Alistuminen on minulla hyvin vahvasti suhteessa koko seksuaalisuuteeni, niitä ei pysty irrottamaan toisistaan. Toki alistuminen on myös muuta kuin pelkästään seksuaalista toimintaa. Enemmänkin olotila. Mielentila. State of mind.

Vaikka minulle alistuminen on jotain myötäsyntyistä, on se myös aktiivinen tahtotila ja valinta. Alistuminen ei ole aina kivaa eikä mukavaa, enimmäkseen kylläkin. Olen itse valinnut, että alistun Peikolle kohtuullisen kokonaisvaltaisesti silloin kun kyse on seksuaalisuudestani. Perusarkeeni eli kotitöihin, työkuvioihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen pervoporukan ulkopuolella ei alistumiseni taivu eikä Peikko sitä haluakaan. Jos minun ei tarvitsisi käydä töissä, uskoisin, että alistumiseni ulottuisi paljon enemmän myös muuhun arkeeni.

Kun tapasin Peikon, ilmoitti hän heti ensimmäisillä treffeillämme, että minä en enää laukea ilman lupaa. Että minun orgasmini ovat hänen. Tuolloin ihmettelin ja kummastelin asiaa, mutta hyväksyin sen kuitenkin heti, ja sääntö tuntui kiehtovalta. Peikko ole juuri koskaan yhdessäolon aikanamme rajoittanut orgasmeitani. Kunhan kysyn luvan etukäteen, saan pääsääntöisesti leikkiä itsekseni niin paljon kuin haluan. Myönnän, että joskus sääntö turhauttaa jos olen esim. yksin kotona ja sopivassa vireessä enkä saa Peikkoa puhelimella kiinni. Yleensä en saa lupaa etukäteen, mutta poikkeuksia on joskus. Jos Peikko tietää, että hän on päivän poissa eikä pysty vastaamaan pyyntöihini ja minä olen yksin kotona, voin pyytää luvan jo seuraavaksi päiväksi. Saan sen, kunhan perustelen asian hyvin. Yleensä osaan perustella asiani siten, että lupa tulee. Kun mä vaan haluan ei riitä perusteluksi.

Joskus minulla on kielto olla runkkaamatta. Tai saan runkata juuri niin paljon kuin haluan, mutta en laueta. Tällöin kyseessä on lähes poikkeuksetta rangaistus jostain rikkeestä. Rangaistuksia ei tule koskaan mielivaltaisesti, vaan kyseessä on aina sääntörikkomus säännöistä, jotka olemme yhdessä pervosuhteellemme laatineet. Säännöistä vain yksi on Peikon määrittelemä, ja se on juuri tuo laukeamissääntö. Kaikki muut säännöt ovat sopimuksessa minun toiveestani tai siksi, että minä tarvitsen niitä.

Peikko ei ole myöskään yhdessä leikkiessämme jättänyt minua montaakaan kertaa ilman orgasmia. Joitain kertoja rangaistukseksi, mutta ne kerrat ovat hyvin vähissä. Koska orgasmit ovat minulle tärkeitä ja haluan laueta, mieluummin noudatan sääntöjä kuin olen noudattamatta. Jos laukeaminen on evätty minulta, olen aina tiennyt, että kyseessä on rangaistus yhdessä sovittujen sääntöjen rikkomisesta, ei mielivalta. Peikko voisi totta kai halutessaan jättää minut ilman. Olemme keskustelleen asiasta paljon, ja se herättää minussa aina vahvoja tunteita. Koska olen koko aikuisikäni elänyt ilman laukeamista parisuhteessa ja nyt kun siihen pystyn oikean henkilön ja oikeanlaisen asetelman kanssa, en halua, että sitä otetaan minulta pois. Olen esittänyt Peikolle toiveen, että jos hän kieltää minua laukeamasta niin toivon, että siihen olisi joku syy. Tällä hetkellä en pystyisi ottamaan vastaan pelkkää mutta kun mä voin –selitystä, vaan todennäköisesti laittaisin tilanteen poikki turvasanalla. Tässäkin toisen tunteminen on kaiken a ja o. Että tietää, mihin toinen pystyy ja mihin hän ei vielä pysty.

Minulle alistuminen on myös paljon enemmän ja muuta kuin tapa harjoittaa omaa seksuaalisuuttani. Se on jotain, joka on minussa hyvin syvällä, ja siksi erilaiset säännöt tukevat sitä ja tuovat minulle hyvää oloa ja selkeyttä. Olen usein kirjoittanut, että Peikko omistaa minut ja sitä kautta myös orgasmini. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että ei kukaan ihminen voi absoluuttisesti omistaa toista. Se ei ole mahdollista missään olosuhteissa. Pervokontekstissa haluan kuitenkin olla Peikon, ja siten myös orgasmini ovat hänen.

Voisin valita toisinkin. Voisin sanoa Peikolle, että en enää halua noudattaa orgasmisääntöä. Se on kuitenkin niin sisäänrakennettu pervoiluumme ja horjuttaisi dynamiikkamme, että en näe mitään syytä, miksi tekisin niin. Jos haluaisin luopua säännöstä, olisi se varmasti ison keskustelun paikka. Enkä näin reilun kahden vuoden jälkeen osaisi edes laueta ilman lupaa. Tai ainakin se tuntuisi hyvin oudolta. Voisin myös aina keskeyttää erilaiset tilanteet käyttämällä turvasanaa. Jos Peikko määräisi minut orgasmikieltoon xxx pituiseksi ajaksi, ja kokisin, että en selviä siitä, voisin puhaltaa tilanteen poikki sanomalla turvasanan. Toistaiseksi sanaa ei ole vielä tarvittu, mutta se on minun valintani. Olen tähän mennessä selvinnyt tilanteista, joita Peikko on tuonut eteeni eikä turvasanaa – ei keltaista eikä punaista ole tarvittu. Ja tämä ei ole kehu, vaan mielestäni osoitus siitä, että Peikko tuntee minut hyvin ja vie minut rajoilleni pieni pala kerrallaan. Peikko on kerran itse heittänyt punaisen kortin pöytään, ja keskeyttänyt liian pitkälle menneen tilanteen.

Vaikka valitsenkin itse, että alistun, en koe kuitenkaan, että kyseessä olisi keinotekoisesti ylläpidetty illuusio. Minulle ja uskallan sanoa, että meille, se on totta, vaikka asetelma ei olekaan päällä 24/7. Minulle alistuminen on pitkälti myös vapautta olla sellainen kuin olen. Vapautta tietyistä yhteiskunnan normeista ja konventioista. Vapautta monista turhista asioista ja huolista. Koska olen luovuttanut vallan pois ihmiselle, jota rakastan ja kunnioitan. Ja jolle minulla on halu alistua. Silloinkin kun se ei ole kivaa. 

Blondi: Mä päätän, koska mun nainen laukeaa

Olemme Peikon kanssa kahdestaan kotona. Olen edelleen eilisestä seksistä raukea, eikä mieleni tee oikeastaan mitään muuta kuin hellimistä. Päätämme mennä suihkuun. Höyry lämmittää suihkukopin nopeasti, ja Peikko hieroo kipeää niskaani. Viivymme suihkussa pitkään. Silittelemme, hellittelemme, suutelemme. Peikko peseytyy ensin ja jättää minut vielä saippuoimaan itseäni. Kun tulen suihkusta makuuhuoneeseen, on Peikko avannut peiton ja nostanut hyrrän sängylle.

Harrastamme laiskaa seksiä, eikä minun oikeastaan tee mieli laueta. Siirrynkin Peikon jalkojen väliin antamaan suuseksiä. Yht’äkkiä Peikko vetäisee  minut jalkovälistään pois. Mä haluan nyt kokeilla yhtä juttua. Hän penkoo leluarkkua hetken. Kääntää minut selälleen. Laittaa paksun tyynyn takapuoleni alle siten, että peppuni on hyvin tarjolla. Heittää jalkani pääni yli. Hieroo itseensä liukuvoidetta ja tulee peppuuni yhdellä pitkällä hitaalla työnnöllä. Rakastan sitä tunnetta, kun Peikko on pepussani. Se on jotain hyvin vaikeasti kuvailtavaa. Kuin jotain silkinsileää liukuisi sisään ja ulos. Peikko tämä mielikuva huvittaa joka kerran, kun kerron sen hänelle.

Tunnen, miten emättimeeni laitetaan jotain, mutta en hahmota mitä. Dildo, joku muu lelu, en tiedä. Peikko laittaa vielä hyrrän klitorikselleni tekemään omaa työtään. Peikko nai minua peppuun ja liikuttelee samalla jotain sisälläni. Yritän kurkkia, mitä sisälläni on, mutta en näe riittävän hyvin. Saan avata jalat ja ottaa hyrrän omaan käteeni. Peikko koventaa tahtia ja minä laukean täristen. Olen lauennut Peikko pepussani ehkä kerran aiemmin, joten kyse on harvinaisesta herkusta :).

Pian minun jälkeeni Peikko laukeaa peppuuni. Vetäytyy ulos ja käy pesulla. Näen, että sisälläni on ollut pienehkö dildo, jota emme ole muistaakseni koskaan aiemmin käyttäneet. Ei suhun mahtunut tämän isompaa, kun mä olin sun pepussa. 

Kun Peikko tulee pesulta, kerron, että mä ajattelin, että mä en jaksa laueta tänään. Joo, mä huomasin sen. Mutta kun mä päätän, koska mun nainen laukeaa. Niin se vaan menee.

Ehkä kiihottavinta, mitä minulle on sanottu pitkään aikaan. Saan jälleen kerran muistutuksen siitä, että minun orgasmini kuuluvat Peikolle. 

Blondi: Arjen kuulumisia

Pervorintamalla sattuu ja tapahtuu monenlaista pientä uutta ja vanhaa. Peikko on ollut viime aikoina huomattavasti aktiivisempi kuin minä. On tavannut uusia ihmisiä, käynyt keskusteluja, leikittänyt viehättävää naista. Olen hengessä mukana ja iloinen Peikon puolesta, mutta omat kiinnostuksen kohteeni ovat hyvin parisuhde- ja perhekeskeisiä tällä hetkellä. Energiaa vievät myös työn ohella tehtävät opiskelut ja vapaaehtoistyö.

Olen lisäksi vaihtamassa työpaikkaa. Sain joulukuun lopussa tiedon, että nykyinen työni vakinaistetaan. Kymmenen vuoden projektityörupeaman jälkeen uutinen oli totta kai erittäin iloinen. Samalla sain tietää, että eräs toinen mielenkiintoinen taho sai lisärahoitusta ja heillä aukenisi pitkään haaveissani ollut työpaikka. Minulle tärkeän asian parissa. 

Nykyinen työni on melkoisen kuivaa asiantuntijatyötä ei niin kiinnostavan aiheen parissa. Kahdeksasta neljään kirjoituspöytätyötä. Raporttien kirjoittamista, asioiden analysointia, kokouksissa istumista. Kun hain nykyistä työtäni reilut pari vuotta sitten, sanoin työhaastattelussa, että en tiedä, olenko asia- vai ihmissuuntautunut henkilö. Tuolloin olin pitkään tehnyt kipeiden ihmisten ja asioiden parissa työtä, joten ajatus asiantuntijatyöstä tuntui mielenkiintoiselta. Ja helpolta. Lisäksi aihe oli minulle melko lailla uusi, joten ajattelin työpaikkaa myös uuden oppimisen kannalta.

Kun aloitin nykyisessä työssäni, olin juuri eronnut. Ensimmäinen puoli vuotta töissä meni itkiessä, Suomi24-foorumilla surffatessa, miehiä tavatessa, Peikkoon ja pervoiluun tutustuessa. En juuri muista tuosta puolesta vuodesta mitään. Työn tuloksia katsoessa voin kuitenkin todeta tehneeni hyvää jälkeä. Kaikilla mittareilla. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selville, että työ on liian teoreettista ja kuivaa minulle. Että olen kuitenkin ihmisorientoitunut. En siten, että haluaisin tehdä asiakastyötä työkseni, mutta kuitenkin työskennellä ihmisten ja käytännönläheisten asioiden parissa. Sellaisten asioiden, joilla on ihmisille oikea merkitys. Ei ylätason strategioita tai jargonia minulle kiitos. Kuitenkin olen erittäin kiitollinen nykyisestä työstäni. Kaikesta siitä uudesta ja tärkeästä, jota olen saanut oppia. 

Hain haluamaani työtä reilu kuukausi sitten. Tiesin olevani haussa vahvoilla. Työhaastattelu oli mielenkiintoinen ja haastava. Yllätys oli kuitenkin erittäin iloinen, kun kuulin, että olin tullut valituksi työhön yksimielisesti. Uudet kollegani saapuivat ilmoittamaan valinnastani minulle kotiovelle asti kukkakimpun ja onnittelukortin kera. Otin heidät vastaan hikisenä, juuri jumpasta tulleena. Tuo välittömyys ja helppous kuvaa tulevaa työyhteisöä muutenkin. Pieni tehokas porukka, joka tekee juuri oikeita asioita. Pääsen osaksi uutta työyhteisöä huhtikuun alusta. Uusi työ on vakinainen sekin.

Vaihdan uuteen työhön hieman pienemmällä palkalla kuin mitä nykyisestä työstäni saa. Palkka nousee nykyisen työn tasolle noin vuoden päästä. Rahalla ei kuitenkaan ole merkitystä tässä tilanteessa. Eikä maineella tai kunniallakaan sen puolen. Nykyisessä työssäni minulla olisi ollut mahdollisuus edetä suurella todennäköisyydellä sinne ylimmälle pallille asti aidosti kovalla palkalla. Mutta kun työn sisältö ei ole riittävän kiinnostava. Mietin kahden vaihtoehdon välillä pitkään. Tai oikeastaan kolmen. Pysynkö nykyisessä työssäni, joka on ihan ok? Haenko lähiaikoina vapautuvaa johtajan paikkaa, joka ei aidosti kuitenkaan kiinnosta, mutta jonka haussa olisin kuitenkin vahvoilla? Vai haenko paikkaa työyhteisössä, johon olen kokenut henkistä yhteenkuuluvuutta viimeiset pari vuotta ja jonka haussa olisi myös vahvoilla, mutta jossa menettäisin pari sataa euroa kuussa? Mutta jossa saisin käyttää parasta ja ominta osaamistani ja kehittyä ja kasvaa ihmisenä. Ja joka olisi myös vakituinen työ. Pienessä, dynaamisessa, ihmisläheisessä työyhteisössä. Valinta ei loppujen lopuksi ollut kovin vaikea.

*****

Kaiken tämän arjen pyörityksen keskellä on sitten myös pervoiltu. Nautiskelin viime viikonlopun bileistä matalalla profiililla. Hengasin tuttujen kanssa, olin muutaman kerran piiskanvarressa. Fiilistelin uuden liituraita-korsetin kanssa, joka oli kiristetty poikkeuksellisen napakasti ja toi minulle tunteen, että näytän varsin katseenkestävältä. Leikin Peikon kanssa ihanasti ennen bileitä. Hänen kertoessaan päivän tapahtumista Pikkusiskon kanssa, olin jo valmiiksi märkä, eikä sen kummempaa lämmittelyä tarvittu.

Tällä viikolla posti toi Peikon tilaaman paketin. Pääsimme eilen illalla availemaan pakettia Peikon lapsen suunnattua siskonsa luo yökylään. Paketista ilmaantui uusi hyrrä ja sellainen mielenkiintoinen härpäke, jonka saa kiinnitettyä hyrrän päähän. Kaksi vanhaa hyrräämme ovat jo pitkään vedelleen viimeisiään, joten paketti tuli tarpeeseen. Hyrrät olivat Peikolla jo ennen kuin tapasimme, joten ne ovat olleet todella kestävää tekoa siihen nähden, miten koville ne ovat joutuneet.

Uusi hyrrä, uudet kujeet?

Peikko kiskaisi minut kanssaan suihkuun. Nai minua siellä pitkään suuhun. Laittoi minut istumaan suihkun lattialle ja leikkimään itseni kanssa. Ja nai minua lisää suuhun. Kunnes valuin paksua, sitkeää limaa. Pesi itsensä ja jätti minut suihkuun keräilemään itseäni. Sängyssä testasimme uutta hyrrää, ja ei voi olla totta voi luoja miten hyvältä se tuntuu… Tehoa on noin kymmenkertainen määrä vanhoihin verrattuna. Hyrrää voi tuskin laittaa suoraan klitorikselle, sen verran kovin se tekee työtään ykkösvoimakkuudella. Kakkosvoimakkuutta emme edes kokeilleet. Emmekä vielä sitä lisähärpäkettäkään. 

Tulepa nyt mun päälle, karkkikauppasubi, ja nautiskele. Inhoan subi-termiä, mutta tuon karkkikauppasubin yhteydessä se on jotenkin hellyyttävä. Karkkikauppasubihan on pahinta mitä pervoskene tietää. Se on sellainen pahahuonoitsekäs alistuva (nainen), jolla on myös oma tahto. Joka valikoi parhaat päältä. Joka ei taivu alistavan jokaisen oikkuun. Minä olen mielelläni välillä karkkikaupassa – tosin aina Peikon ehdoilla. No mutta takaisin siihen hyrrään. Se todellakin toimi. Ensimmäinen orgasmi tuli täysin puun takaa. Hups. Apua. Anteeksi kun mä tulin ilman lupaa. Toinen oli jo tutumpi. Alkoi pikkuhiljaa, veti minut kaksinkerroin sängylle ja sai itkemään pitkään.

Viikonloppuna aion keskittyä juhlimiseen, täytän vuosia ja vanhenen. Mitä enemmän vuosia tulee, sitä paremmaksi elämä on muuttunut, joten vanhenen hyvillä mielin. Tänään on perhesynttärit ja lapsen leipomuksia. Sunnuntain, joka on varsinainen juhlapäivä, vietän lapsen kanssa kasvisruokakurssille. It does’n get any better!

Linkkivinkiksi tämän hyppelehtivän hajatelmapostauksen loppuun laitan hyvän ystäväni Sallamarin ajatuksia herättävän blogitekstin pervobileistä. Lue ja ota kantaa. Joko täällä tai Sallan blogin puolella. Blogi on muutenkin lukemisen arvoinen, toivottavasti viihdyt pitkään.

Subille sirkushuveja?

Kärsin aina välillä tirehtöörisyndroomasta. Kyllä keksin nimen juuri ja ihan itse. Tällä syndroomalla tarkoitan tilannetta tai mielentilaa, jossa kuvittelen blondini kaipaavaan jotain muuta, kuin mitä olisi tarjolla. Seuraamme BDSM-aihetta netissä melko aktiivisesti, ja ovathan nämä sivustot täynnä ”täydellisiä” sessiokuvauksia, valokuvia tai kehuja uusista hienoista leluista. Saattaahan sitä pikku Peikolle tulla pieniä kuvitelmia, että pitäisiköhän meilläkin olla tuota kaikkea?

Takaraivossa tietenkin tykyttää se oikea vastaus: ei pidä. Alussa, kun hiutaleena katselin silmät lautasina pervomaailmaa, niin kaikki näytti ihmeelliseltä. Luin sessiokuvauksia ja mietin, että ovatko ne totta vai kaikessa ihmeellisyydessään jonkun hyvän tarinankertojan fantasiaa. Ja ne kuvat! Ei ole totta, että joku on voinut sitoa tuon täydellisen kropan omaavan naisen noin kauniisti. Minä en varmasti onnistu koskaan sitomaan noin saati löytämään noin upeaa naista. No onneksi toinen onnistui kuitenkin.

Muistan ensimmäinen BDSM-henkisen bileillan, johon osallistuin. En saanut silmiäni irti yhdestä naisesta (hän oli liikkeellä näyttävän miehen kanssa), sillä hän ei ollut esteettisyydessään tästä maailmasta. En koskaan ollut nähnyt livenä mitään niin kiihottavalla tavalla kaunista. Omassa ajatusmaailmassani nostin hänet välittömästi mielikuvissani rakentamalleni jalustalle.   

Myöhemmin saman illan aikana katselin esitystä lavalla. Esitykseen osallistui pariskunta, joka veti D/s-henkisen shown. Muistaakseni esitys piti sisällään pientä tanssia, piiskausta, kiehnausta, kiusaamista, sitomista… Muistan pohtineeni miten upea ammattimainen esitys olikaan. Pohdin, että mitähän esiintyjät mahtavat tehdä työkseen. Jalusta oli taas rakennettu.

Hieman myöhemmin aloin pyöriä suomenkielisillä BDSM-foorumeille enemmänkin, ja muutaman onnistuneen kontaktin jälkeen löysin itseni istumassa junassa kohti miittiä, jonne oli tulossa muutamia varsin ”nimekkäitä” kansallisia pervoja. Suurimman osan heistä olin jo etukäteen asetellut jonnekin itseni ja taivaan puoleenväliin, joko heidän kertomustensa, valokuviensa tai ”tietämyksen” takia. Miitin lopputulos oli hyvin ikävä, mutta kaiken kaikkiaan opetus oli loistava.

Nykyään osaan laittaa pervomaailmani paremmin järjestykseen. Katselen (teknisesti) kauniita kuvia mieluusti. Hyvät D/s-videot kiinnostavat kertakatselun verran, erinomaiset ehkä kahden. Sessiokuvauksia luen vähän huonosti (eivät ole minun juttuni). Rankkaan ihmiset hyvien tekojen mukaan, en omakehujen tai uhoamisen. Pidän mielessäni sen, että netissä kerrotaan ne parhaat sessiokuvaukset ja julkaistaan ne parhaat kuvat. Niinhän mekin pitkälle teemme. Näin olen vähän vahvempi ja tiedän, ettei minun kannata haaveilla olevani jotain muuta kuin mitä oikesti olen. Eikä muuten sinunkaan.

Ps. Tässä tekstissä positiiviseen sävyyn mainitut henkilöt ovat nykyään ystäviäni.

Blondi: Itse olen hypännyt pervomaailmaan vasta vajaa pari vuotta sitten. Täytyy sanoa, että matkani on ollut hyvin erilainen kuin Peikon. En ole juuri joutunut hakemaan itseäni, koska tapasin lähes ensimmäisellä kerralla sen täydellisen vastakappaleen. Joka tyydyttää oikeastaan kaikki tarpeeni. Ja jos haluan jotain muuta, on minulla lupa hakea se sovittujen rajojen sisällä muualta. Ehkä alistuvalla osapuolella on muutenkin helpompaa, koska ei tarvitse oikeastaan osata mitään juttuja. Minähän olen se tekemisen kohde! Toki täytyy myöntää, että olen varustettu melko hyvällä ja terveellä itsetunnolla, joten en ole jaksanut miettiä omia puutteitani tai epätäydellisyyksiäni tai juuri verrata itseäni muihin. Jos minun pitäisi määritellä alistuvan osapuolen tärkein ominaisuus, niin vastaisin ilman muuta, että hyvä itsetunto ja ymmärrys omasta arvosta ja ainutlaatuisuudesta. Niillä pääsee pitkälle ja säästyy monilta kolhuilta.