Minun ADHD, minun kinkyt

Sain tänä keväänä ADHD diagnoosin. Olen vuosia(kymmeniä) pohtinut, että mahdanko toimia ihan samalla tavalla kuin monet ympärilläni ja hieman hassusti tämä blogi tuuppasi minut viime syksynä kohti diagnoosia. Olin pyöräilemässä kohti kotiani, kun mieleeni tupsahti hyvä kirjoitusaihe tänne blogiin. Ensiksi innostuin valtavasti, niin kuin aina kivan asian edessä. Palloittelin tekstiä mielessäni monesta suunnasta ja päätin että kirjoitan tekstin heti kotiin päästyäni. Euforinen tunne valtasi minut, niin kuin aina kivan asian edessä ja kiihdytin ajatustyötäni ja vauhtiani. Kunnes yht'äkkiä, jostain mieleni syvyydestä nousee tylsä kilpaileva ajatus, joka kertoo minulle että eipä kannatakaan just nyt kirjoittaa ja mukanaan se tuo jos jonkinmoista tekosyytä viettää iltani toisin. Tässä vaiheessa, vaikka tiedän mielipiteeni vaihtuvan useasti tulevien minuuttien aikana, pelini on tältä osin pelattuna. Tämä hetki katkaisi kamelini selän ja päätin ottaa selvää liittyykö jahkailuuni jokin kirjainyhdistelmä.

Kun olet tavannut yhden ADHD henkilön, olet tavannut ainoastaan sen yhden, jonka kautta ei kannata tehdä yleistyksiä tai oletuksia muista ADHD henkilöistä. Minulle ADHD näyttäytyy kohinana päässä ja nopeutena. Näistä saamistani ylimääristä ominaisuuksista osa on minulle suorastaan supervoima kun taas osa on vähintäänkin rasite. 

Kohina päässäni tekee sen, että minulla on sinkoilevia ajatuksia päässäni liikaa. Tähän kun liittää vanhan traumani, jonka vuoksi minun täytyy olla vahvasti tietoinen ympäristöstäni, tekee tämä yhdistelmä sen, että päässäni on usein aivan liikaa ärsykkeitä. Pyrin huomaamaan kaiken, joka ikisen liikkeen, dynamiikan vaihdoksen, energian vaihdon ihmisten välillä, eleen, sävyn jne. Lista on loputon. Osa edellä kuvatusta on supervoimani, sillä esim. ihmisten kanssa olen erittäin lahjakas ja huomaan helposti mitä tapahtuu sanomattoman kommunikaation takana. Näen yhteyksiä, joita kaikki muut eivät näe ja ennen kaikkea osaan reagoida näkemääni ja kuulemaani tavalla, mikä usein auttaa viemään tilannetta eteenpäin. Työelämässä minun on ollut pakko suunnata työtehtäviin, joissa voin käyttää edellä kertomaani hyväkseni sillä kolikon toinen puoli on kovin raskas. Olen käytännössä koko työurani kokenut olleeni huono työntekijä. Asiantuntija tehtävässä keskittyminen on usein kaiken perusta, mutta mitäs jos pystytkin keskittymään vaan hetken yhteen asiaan, kunnes ajatuksesi ei enää vaan pysy aiheessa. Mitäs jos jalkasi naputtaakin koko ajan lattiaan ja muistiinpanosi täyttyy geometrisista piirustuksista ja kun sinulta joku kysyy jotain heräät omasta maailmastasi nimesi kuullessasi. Tervetuloa maailmaani.

Olen äärimmäisen nopea tekemään päätöksiä ja koen että pystyn myös tekemään nopeasti äärimmäisen hyviä päätöksiä. Päässäni isot kokonaisuudet, dynamiikat ihmisryhmien välillä, teot, saavutukset, odotukset jne. muovautuvat äärimmäisen nopeasti minulle selkeään muotoon ja pystyn näiden perusteella tekemään nopeita hyviä päätöksiä. Saan usein ympäristöltäni vastakaikua, missä päätöstä tai mielipidettäni halutaan pureskella, mikä välillä turhauttaa minua sillä minähän olen jo asian käsitellyt. Toisaalta pystyn vaihtamaan myös mielipiteeni tarvittaessa ja jopa mieluusti päädyn sellaisiin tilanteisiin, mutta silti nopeus on minua kuvaava termi. Nopeus näkyy myös arjessani ärsyttäväsi, sillä usein jaan päivääni osiin, missä nopeudella on liian iso merkitys. Kuvaava ajatustapa minulla on, että on kiva päästä aloittamaan joku asia, mutta minulla on aina kiire saada se loppuun ja päästä aloittamaan seuraava. Tämä on luonnollisesti suoraan verrannollinen esim. huolellisuuteen  ja esim. jos (työ)elämässäni on jokin konkreettinen asia hukassa, minun kannattaa jutella peilin kanssa.

Ihmissuhteissani nopeus ei ole aina hyvä asia. Toisaalta koen, että olen sen avulla löytänyt elämääni upeita asioita kuten vaikka blondin ja leluni. Siinä hetkessä kun olen heidät ensimmäisen kerran tavannut, minun päässäni asiat ovat muotoutuneet jo varsin selväksi ja olen valmis tekemään paljon että nämä asiat myös tapahtuvat. Näen usein potentiaalia siellä missä muut eivät näe ja olen ollut harvoin väärässä. Minun unelmani ovat isolla prosentilla tulleet toteen, sillä visio on mielessäni selkeä ja tiedän miten sinne päästään.

Ihmissuhteen sisällä nopeus ei ole hieno ominaisuus. On varmasti rasittavaa katsella ihmistä, jonka liekki palaa lujaa molemmista päistä. On varmasti rankkaa kuunnella ideoita ja ajatuksia, jotka muuttuvat muutaman minuutin päästä ja vielä takaisinkin. Tätä olen pahimmillani. Mutta onneksi asia ei ole näin mustavalkoinen. Vaikka minulla on varmasti pahojakin hetkiä, niin suurimmalta osin olen onnistunut pärjäämään elämässäni oikein hyvin. Harvat huomaavat nopeuttani tai levottomuuttani, sillä olen oppinut elämään sen kanssa. Kärsin siitä myös paljon itsekin, sillä välillä tuntuu etten osaa pysähtyä ollenkaan, saatikka pysähtyä silloin kun nautinto on korkeimmallaan. Mutta...

Edellä kerrottu on ollut supervoimani myös kinkyydessäni. Olen taitava lukemaan tilanteita ja ihmisiä, mikä tekee sen, että osaan viedä tilanteita eteenpäin usein paremmin kuin vastakappale osaa edes toivoa. Minun päässäni teot muodostuvat nopeasti tilanteen mukaan ja energia ympärilläni on kuin tuttua tutumpi hiekkalaatikkoni. Tilanne muovautuu usein juuri sellaiseksi kuin mielessäni sen rakensin. Mutta vaikka nyt paukuttelen kovasti henkseleitäni, niin ei kaikki aina ole aivan täysin auvoista. Oma pysähtyminen ja nautintoni jää usein taustalla ja syynä lienee vaikeus pysähtyä oman nautinnon edessä. En ole koskaan pitänyt omaa (fyysistä) nautintoani lähellekään tärkeimpänä asioinani, mutta nyt minulla on onneksi tullut uusia mahdollisuuksia tämän tutkimiseen.

Olen kevään aikana kokeillut kevyesti ADHD lääkkeitä. Parasta tässä on se, että koen pystyväni säilyttämään supervoimani, mutta silti tuomaan elämääni uusia asioita. Olen löytänyt itseni muutaman kerran aivan uudesta tilanteesta. Työväenopiston kurssilla olen säpsähtänyt muutaman kerran tilanteessa, missä olen ollut hyvin fokusoitunut opettajaan ja hänen opetukseen. Tällaistako tämä voisi oikeasti olla? Lelun kanssa olen ollut muutaman kerran tilanteessa missä olen pysähtynyt vahvasti ja onnistunut heittämään kiireen pois. Pysähtyminen on tuonut mukanaan uutta nautintoa hetkestä. Voisinko olla vaan tässä ja nauttia. Näköjään voin. Tutkimus jatkukoon. 

Voiko (fetisseistä) nauttia liikaa?

Yksi upeimmista asioista liittyen kinkyyteen on mahdollisuus, että seuraavan oven takaa avautuu jotain uutta ja upeaa. Tässä yhteydessä metaforani ei viittaa uusiin ihmisiin vaan siihen oivallukseen että elämällä vaistot ja mieli apposen auki voi ikään kuin vahingossa löytää itsestään ja partneristaan uusia kutkuttavia asioita.

Yksi suurimmista kinkeistäni on aina ollut reaktiot. Se tuleeko reaktio ulos orgasmina, kyyneleenä, huutona, nauruna tai vaikka lumoutuneena tuijotuksena on aina ollut kovin toisarvoista. Olen aina ollut myös pohjattoman kiinnostunut ihmisistä ja tämä yhdistettynä edellä kertomaani kinkkiini tuntuu välillä ajavani minut niin syvään päähän että mietin riittääkö happeni. 

Leluni kanssa tällainen pandoran ovi aukesi vahingossa, minun kerran leikkiessä nahkakäsineet kädessä. Nämä käsineet eivät olleet edes kummoiset, kylläkin ihan hyvin istuvat, mutta kirpparilta hankkimani ja varsin perus sellaiset. Kuitenkin se tunne, fiilis ja tuike lelun silmissä sai minut kiinnostumaan ja kokeilemaan olisiko tässä jotain isompaa ja olihan siinä. Myöhemmin tilasin ulkomailta näyttävämmät ja siistimmät käsineet, mutta nälän kasvaessa katsoessani leluni tuiketta päädyin Sauson kivijalkaliikkeeseen etsimään laatua. Lopulta köyhdyinkin melkein 200e, mutta kassissani oli mitä ihanimmat, ohuimmat, laadukkaimmat ja sopivasti liian tiukat käsineet ainoastaan meitä varten.

Tovi sitten makailimme lelun kanssa vierekkäin intensiivisen orgasmileikin päätteeksi. Olimme pukeutuneet leikkiimme hyvinkin sopivasti sillä lelullani oli villasukat jalassa ja minulla käsineet kädessä. Jälkihoitomaisesti silittelin lelua ja piirtelin hänen selkäänsä. Sormeni vaeltelivat pitkän tovin hänen vartalollaan. Hieman myöhemmin käteni siirtyivät hänen kasvoilleen, piirrelleen hiusrajassa, silitellen korvalehteä, viipyillen hänen huulillaan ja päätyen hänen kaulalleen. Siinä hetkessä kun nahka painautuu lelun kaulalla, hän yleensä vetää syvään happea ja puhaltaa sen hitaasti ja rennosti ulos ja pikkuhiljaa valuu omaan mikämikämaahansa. Meillä oli kiireetön viikonloppu, niin halusin kokeilla mitä tapahtuu jos ollaankin vaan tässä hetkessä ja niinpä pidin käteni hänen kaulallaan ja vaan fiilistelin. Leluni tuntui olevan rennossa omassa mielentilassaan, missä hän keskittyi vaan hengittämiseen. Välillä hänen kätensä painautuivat minun kaulalla olevaa kättäni vasten ja yrittävät saada minua tiukentamaan otettani, mutta siirsin hänen kätensä pois. Nyt olemme vaan tässä. 

Pidemmän tovin päästä laitoin toisen käteni leluni nenän ja suun eteen. En niin että olisi estänyt hengittämistä vaan että hän pystyi hengittämään käsineiden läpi. Kului useampi minuutti. Välillä hetkeksi kiristin otettani kaulalla tai kasvoilla, mutta myöhemmin löysensin taas otetta varsin kevyeksi. Kului taas useampi minuutti kunnes jotain mielenkiintoista tapahtui. Leluni oli maannut varsin pitkään aivan paikoillaan keskittyen vaan hengittämiseen, mutta yllättäen hänen oikea kätensä alkoi liikehtiä. Ensin vaan hieman, myöhemmin käsi nousi hieman ylös ja alkoi täristä.  Lelun suusta alkoi tulla sanoja. Poistin käteni hänen suunsa päältä ja kysyin mitä sanoit? Hän puhui minulle selkeitä sanoja mutta omaa tarinaansa mitä en ymmärtänyt. Kävin lyhyen keskustelun leluni kanssaan, missä hän oli omassa nahkamaailmassaan. Hänen vartalonsa alkoi pikkuhiljaa herätä tilanteeseen ja näin järjettömän kiiman nousevan pintaan. Minun on pakko saada laueta, nousi lelun huulilta. Pidin toista kättä lelun kaulalla ja vein toisen käden hänen jalkojen väliin. Silitin hetken kiusoitellen hänen sisäreisiä ja häpyään enkä tiedä olenko koskaan nähnyt moista kiimaa. Upotin lopulta kaksi nahkaista sormea hänen sisäänsä, laskin viiteen ja annoin hänen laueta. Leluni laukesi niin lujaa ja holtittomasti että minun oli pakko painautua hänen päällensä ja kuiskutellen komentaa hänen korvaansa hengitä minun tahdissa.

Muutama tunteja myöhemmin istuimme sylikkäin sohvalla ja purimme tilannetta. Totesimme että ed. kuvattuun tilanteeseemme ei liittynyt hapettamista, voimaa, kipua tms. Tilannetta ja dynamiikkaa puskeva voima kiteytyy nahkakäsineisiin sekä meidän lujaan luottamukseen ja valtadynamiikkaan. Emme kokeneet tilanteessa mitään vaarallista, mutta se voima millä fetissi puski lelun syvälle ja millaisena kiimana se purkautui ulos oli molempien mielestä jotain sanoinkuvattoman upeaa ja vahvaa. Totesimme sen olevan jotain niin yhteistä, isoa ja vahvaa nautintoa, että tulemme rakentamaan tätä rauhassa ja rakkaudella.

Huono sub, hyvä Dom

Vaikka olen kovin sosiaalinen, niin silti voinen sanoa että tänä syksynä olen tavannyt uusia ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin lyhyen ajanjakson aikana. Tähän on ollut luonnollisesti syynä se, että olen hyvinkin avoimin mielin koettanut deittailu mielessä tavata uusia ihmisiä. Olen rekisteröitynyt joillekin uusille sivustoille ja jopa vinguttanut luottokorttiani saadakseni joltain saitilta enemmän irti. Olen myös osallistunut joihinkin ei-kinky miitteihin, tapahtumiin ja jopa pikkujouluihin. Koen olevani jonkinsortin sosiaalinen eläin ja niimpä monet uudet sosiaaliset tilanteet uusien ihmisten kanssa kutkuttavat minua monella eri tasolla.

Omassa deittailussani olen pyrkinyt olemaan äärimmäisen avoin. Vaikka haaveenani on ollutkin primäärisuhde, niin en ole halunnut sulkea muitakaan ovia, mikä ehkäpä entisestään on avannut uusia ovia. En kuitenkaa ole kääntymässä vaniljaksi, mutta olempa ilokseni huomannut että kinkyjä tuntuu olevan paljon muuallakin kuin kinkyskenessä.  

Merkillistä kyllä, olen ollut huomaavani, että mitä kauemmaksi eksyn kinkyskenestä sitä lujempia oletuksia ja laatikoita löydän ympäriltäni. Olen kuullut syksyn aikana monta “totuutta” jotka ovat saaneet minut joko nauramaan ääneen tai sitten haukkomaan henkäni epäuskoisena. Joidenkin tarinoiden jälkeen olen myös voinut semisti huonosti, koska omassa maailmassani moinen käytös menee paljon enemmän hyväksikäytön kuin esim. BDSM.n alle. Kuitenkin olen koettanut ajatella, että kaikki me haluamme hyväksyntää, kokemuksia, ihastumista, nautintoa ja jopa rakkautta. Ehkäpä me vaan haemme sitä eri tavalla. 

Ehkäpä yleisin harhaluulo, mihin olen törmännyt liittyy lyhyeen kirjainyhdistelmään DOM. Kuka tahansa meistä voi julistautua persuksi, kukkahattutädiksi tai vaikka DOMiksi. Se ei vaadi mitään muuta kuin muutaman näppäimen painalluksen ja olet valmistunut. Tämän jälkeen olet saanut valtuuden käyttäytyä miten parhaaksi koet ja tässäpä tullaankin asian, korjaan ongelman ytimeen. 

Ei ole olemassa mitään geneeristä Dom joukkiota, joka määrittelisi miten ollaan Domeja tai millaisia ovat hyvät subit. On ainoastaan ihmisiä ja niiden välisiä suhteita, joissa määritellään suhde ja mahdollinen vallanvaihto. Yksikään vallanvaihto ei saisi tapahtua ennen kuin siihen on annettu alistuvan lupa ja asioista on yhdessä sovittu. Machoilu, pelottelu, hiljentäminen, kieltäminen puhumasta asioista tai vaikka puhtaasti oman navan ajattelu ei ole hyväksi koettua valtasuhdetta eikä minusta saisi kuulua yhdenkään Domin työkaluihin. Jos irrotatte edellä mainitut termit asiayhteydestäni niin voitte aivan rauhassa tykönänne miettiä millaiseen ihmistyyppiin sinä liittäisit ko. Termit.  

Subi on Domille lahja, josta kuuluu pitää hyvää huolta. Subi on Domille ihminen, joka useasti haluaa antaa paljon, joskus jopa ihan kaiken itsestään. Voiko kukaan haluta tehdä mitään kauniimpaa? Tällaista lahjaa pitää kunnioittaa, vaalia, kouluttaa, ohjata, kuunnella ja ennen kaikkea keskustella hänen kanssaan. Sub ei ole arvoton lihapala, jota käytetään silloin kuin itseään sattuu huvittamaan vaan hän on kauneinta mitä voit saada. Jokaisen Domin kunnia-asia pitäisi olla hyvinvoiva ja onnellinen sub.

Valta tuo vastuuta ja se voi olla myös huumaavaa. Se ei saisi kuitenkaan huumata omistajaansa niin, että unohdetaan mikä elämässä pitäisi olla tärkeintä.

t. Peikko

Ps. Olen kirjoittanut aiheesta ja sitä läheltä joskus aikaisemminkin. Linkit löytyvät alta:

https://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2021/02/isolla-kirjoitetut-kutsumanimet.htmlhttps://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2015/08/tolulla-polylla-kirkastetut-peilit.html

Valtatyhjiö

 Jokainen suhde jättää meihin jälkensä. Eron sattuessa pintaan saattaa nousta katkeruuden tai jopa . vihan tunteita. Toki näille tunteille on joskus myös tilauksensa, mutta oman elämänkatsomukseni mukaan on paljon terveempää katsoa eteenpäin kuin taaksepäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menneisyydestä ei kannattaisi ottaa opikseen. 

Oma suhteeni päättyi hiljan. Tässä kirjoituksessani ei ole yhtään arvostelua häntä kohtaan, vaan pyrin pohtimaan omaa tilannettani mahdollisimman avoimesti ja reilusti. 

Valtasuhteeni päättyessä päässäni risteili liikaa tunteita. Pääosin alkuun se oli pettymystä, sittemmin varmasti myös helpotusta, jonka jälkeen seurasi seesteisempi vaihe, mistä taas näppärästi siirryin jopa vihaan. Huolimatta tunteiteni kirjosta, en missään vaiheessa ole halunnut hänelle mitään pahaa vaan toivonut kaikkea hyvää, mitä tälläkin hetkellä toivon enemmän kuin mitään muuta. 

Nyt kun aikaa on jo kulunut tovi ja olen jopa kevyesti yrittänyt deittailla uusia ihmisiä, olen löytänyt itsestäni uuden tunteen, mikä on saanut minut mietteliääksi.  Muutaman päivän pohdiskelun jälkeen olen alkanut kutsua sitä valtatyhjiöksi. 

Olem lukenut kokemuksista, joissa valtasuhteen päättymisen jälkeen alistuvalla saattaa olla vaikeaa jatkaa arkeaan, kun siitä puuttuu iso Domin kokoinen pala. Valtasuhteissa kauneimmillaan toinen kuuluu toiselle ja voi olla jopa omistettu. Kun tämä linkki katoaa, on hyvinkin helppoa kuvitella joutuvansa tyhjän päällä ilman päämäärää tai opastajaa. Helposti saatta myös tulla ajatus, että Dom tällaisessa tilanteessa vaan jatkaa matkaansa ilman suurempaa tyhjiötä. En tiedä kuitenkaan muista, mutta omakohtaisesti voin sanoa jatkaneeni matkaani, mutta myös tyhjiö kulkee mukanani.

Tyhjiö näyttäytyy minulle levottomuutena ja tunteena, että minulta ja minusta puuttuu iso pala. Se tyhjiö voi pikkuriikkisesti täyttyä, jostain satunnaisesta kohtaamisesta tai piiskalla hutkiessa, mutta se tyhjenee myös yhtä nopeasti. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän olen päätymässä ajatukseen, että tyhjiöni on paljon helpompi täyttää kauniilla aidolla hymyllä kuin pyllistämällä. Ajatus siitä, että joku on Minun ja hän myös haluaa olla Minun, tulee vielä täyttämään tyhjiöni.

Jos sinä, haluat hypätä tyhjiööni joko ihan vaan keskustelemalla tai jopa hymyilemällä, niin tarkemmat ajatukset löydät täältä.

Loppukevennys. Hyvä ystäväni houkutteli minut studioonsa, koska Tinder kuvani ovat kuulemma "melko huonot". Olin täysin samaa mieltä ja niinpä vietimme yhden iltapäivän studiossa, lempimusiikkini huutaessa lujaa. Minä posetin ja ystäväni piti sulkimen pohjassa. Kyllä ammattilainen saa upeita kuvia aikaiseksi.

 

 

Mitä enemmän luotat, sitä enemmän matkanne on yhteinen. Mitä vähemmän luotat, sitä yksinäisempi olet.

Toimivissa valtasuhteissa on varmasti useita elementtejä. Valtasuhteita voidaan varmasti toteuttaa vaikka naurun kautta, mutta aivan yhtä hyvin joillekin se voi olla hyvinkin totista toimintaa missä vaikka protokolla määrittelee jopa sallitut eleet. Joillekin toiminta saattaa olla ainoastaan fyysistä kun taas joku saattaa saada parhaat kiksit puremalla henkisesti. Tapoja on monia ja se tekee leikkikenttämme niin nautittavaksi. 

Itseäni kiehtoo kovasti ajatus siitä kuinka syvälle suhdetta voi viedä henkisesti. Oman kokemukseni mukaan mitä syvemmin henkisesti olen sitoutunut valtasuhteeseen ja toiseen ihmiseen, sitä paremmalta joka ikinen kokemus tuntuu sekä minusta että vastakappaleestani. Jotta voin taas sitoutua toiseen ihmiseen vahvasti, minun pitää luottaa häneen. 

Omassa maailmassani toimivan valtasuhteen kaksi tärkeintä elementtiä ovat luottamus ja kommunikaatio. Kommunikaatiosta kirjoittaisin myös mielelläni, mutta yritän avata luottamuksen luontia ja merkitystä omien kokemuksieni kautta. Olen varmasti tästä aiheesta kirjoittanut aikaisemminkin ja varmaan jopa tulen saarnaamaan samoista asoista, mutta uskon tekstiini osuvan myös muutama uusi ajatus. 

Minulle luottamus tuo ennen kaikkea turvallisuutta. Niiden ihmisten seurassa joihin luotan, minun on hyvä ja turvallinen olla. Kaikilla meistä on kokemuksia tilanteista, jossa jonkun ihmisen seura, muuttaa tilan dynamiikan tai jopa oman käytöksen täysin. Tämä tapahtuu helposti silloin kun kokee toisen ihmisen epäluotettavaksi. Omasta kokemuksestani nämä tunteet jopa kertaantuvat, sekä hyvässä että pahassa, kun elämme valtasuhdetta. Luottamuksellisessa suhteessa on helppoa heittäytyä tilanteen tai toisen vietäväksi ja tämä tapahtuu myös piiskan toisessa päässä. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän luotan vastakappaleeseeni ja hän minuun, sitä syvemälle yhdessä sukellamme. Sitä enemmän rikomme yhteisiä esteitä ja löydämme vielä uuden tavan toteuttaa itseämme tavalla mitä emme edes uskoneet olevan olemassa. Mitä enemmän luotamme, sitä enemmän matka on yhteinen, 

Miten luottamusta luodaan? Luottamus ei saisi kasvaa sanoista tai kehuista. Jos minulle joku kertoo fraasin että, "Olen todella luotettava tässä asiassa.", niin mitä hän oikeasti yrittää minulle sanoa? Yrittääkö hän oikeasti kertoa olevansa luotettava vai onko hänelle tärkeää tulla nopeasti nähdyksi luotettavana? Itse valitsisin jälkimmäisen. Luottamuksen kasvuun ei ole oikoteitä vaan se kasvaa hitaasti. Luottamus ei synny sanoilla vaan teoilla.

Mitkä teot tuovat luottamusta? Avoin rakentava ja välittävä kommunikaatio tuo luottamusta. Usein unohdetaan että suurin osa toimivaan kommunikaatiota on kuunteleminen. On myös tärkeää erottaa kuulemisen ja kuuntelemisen ero. Kun kuuntelet se on aina sinulta päätös. Se on sinulta päätös kuunnella ja haluta ymmärtää. Kuuleminen kun taas tapahtuu joka tapauksessa. Kuuntelemalla luot luottamusta. Sinulla on aito halu ymmärtää toista, asettua jopa hänen tilalleen. Jos pystyt kuuntelemiseen yhdistämään vielä ripauksen rohkeutta ja pystyt ottamaan vastaan myös rakentavaa palautetta ja jopa kritiikkiä, olet jo pitkällä. Meille kaikille on tärkeää tulla kuulluksi ja jos pystyt tarjoamaan sitä toiselle kasvatat hurjasti myös luottamusta. 

Mitä enemmän kuuntelet sitä enemmän opit. Kun istut hetkeksi toisen paikalla ja kuuntelet mitä hän haluaa sinulle oikeasti kertoa, tulet oppimaan toisesta tärkeitä asioita. Tällaisessa tilanteessa älä anna oman agendasi, tunnetilasi, fantasiasi tms. ajaa kuulemasi ylitse, vaan kääri tämä tieto sydämeesi odottamaan. Kun seuraavan kerran olet kuulemassasi tilanteessa ja huomaat että nyt pystytkin toimimaan tavalla mikä on toiselle hyvin tärkeää, tulet luoneeksi paljon luottamusta.

Rajat ovat rakkautta ja välittämistä. Luomalla rajoja luot alistuvalle turvallisuutta ja pitämällä näistä rajoista kiinni luot luottamusta. Se mikä on alistuvalle tärkeää pitäisi olla sitä myös sinulle. 

Tavallasi reagoida asioihin, ennen kaikkea hankaliin sellaisiin, on suuri merkitys luottamuksen kannalta. Jos esim. riitatilanteissa pakenet tai käytät valtaasi tilanteen ratkaisuun, et luo luottamusta vaan pelkoa. Ignooraus on yksi pahimmista asioista mitä dominoivana voit tehdä. Toisaalta jos pystyt olemaan riitatilanteissakin se vahvempi, rakentavampi ja sovittelevampi olet varmasti luottamuksesi ansainnut.

Luottamus nivoutuu helposti myös lupauksiin. Minusta dominoiville ihmisille pitäisi olla kunnia-asia pitää kiinni sovituista ja luvatuista asioista. Kääntäen dominoivien pitäisi olla niin hyviä kommunikoijia etteivät he lupaisi asioita joita eivät pysty pitämään. Hyvin yksinkertaista. Helposti ajatellaan, että me dominoivat olemme yli-ihmisiä, jotka hoitavat tilanteen kuin tilanteen. Ymmärrän, että se voi helposti ajaa koko dominoivan nurkkaan ominen ja yhteisön luomine odotuksineen, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan avoin kommunikaatio luo paljon enemmän luottamusta kuin hähmäiset lupaukset. Itse suosin asioiden pitämistä yksinkertaisina enkä suosi epämääräisyyksiä. Vallan myötä tapahtuu luonnollisesti myös väärinkäytöksiä ja jotkut kokevat vallan myös mahdollisuutena valehdella tai pettää. Minun mielestäni kenekään ei kuuluisi sietää moista.

Hyvä esimerkki kasvattaa luottamusta. Elä niin kuin opetat. Minä opetan vastakappaleelleni hyvää avointa ja rakentavaa kommunikaatiota. Koen että jos haluan tätä vaatia toiselta, niin minun kuuluu olla se paras esimerkki hänellä. Mitä enemmän omalla käytökselläni pystyn viestimään omia periaatteitani, sitä enemmän koen kasvattavani luottamusta. Kääntäen on varsin edesvastuutonta vaatia toiselta jotain mihin ei ole itse valmis tai kykenevä. Peiliin katsominen tekee meille kaikille hyvää tasaisin väliajoin. Se että on dominoiva ei ole tekosyy koskaan käyttäytyä huonosti. 

"Helppo"

 Lelu kysyi minulta yhtenä iltana suunnilleen seuraavan kysymyksen.

Häiritseekö sinua kun olen niin helppo?

Tiesin tasan tarkkaan mihin lelu kysymyksellään viittasi ja minulla olikin siihen vastaus valmiina, mutta kysymys jäi silti kummittelemaan mieleeni. En kuitenkaan kyseenalaistunut vastaustani vaan jäin ennemmin pohtimaan miten tähän on päädytty.

Kun tapasimme lelun kanssa oli ihastuminen monella tasolla rajua ja nopeaa. Jos kommunikaatiomme olisi silloin ollut samalla tasolla mitä se on nyt, olisimme välttyneet monilta karikoilta, mutta tapanani ei ole jossitella historiani kanssa vaan katsella eteenpäin. Kuitenkin kurkin nyt sen verran peräpeiliini, että yritän kertoa mitä minun mielestäni tapahtui.

Sekä lelulla että minulla on historiassamme pitkiä ajanjaksoja, jotka ovat jättäneet meihin isot jälkensä. Meidän molempien taisteluarvet ovat hieman samankaltaiset, mutta meidän selviytymiskeinomme ovat olleet totaalisen erilaiset. Siinä missä lelu on selviytynyt kääriytymällä sisäänpäin ja rakentamalla muurin eteensä, niin minä taas halusin uskoa kaikista hyvää ja otin kaiken vastaan avosylin. Lelulle uusi ihminen oli uhka, minulle taas mahdollisuus. Meidän tavatessa molempi huonompi.

Meidän keskinäinen arvostuksemme ja luottamuksemme on kasvanut hyvin pienistä sirpaleista ja sen peilin olemme lyöneet säpäleiksi useasti. Olemme molemmat kasvaneet hurjasti tällä matkalla. Olen äärimmäisen ylpeä lelustani siinä kuinka paljon hän on tehnyt töitä sekä itsensä kanssa että suhteemme eteen. Minä olen ollut välillä varsinainen jäärä. Olen hyvin tietoinen menneisyyden traumoistani, mutta siitäkin huolimatta en ole osannut aina laittaa itseäni toisen asemaan. En ole siis elänyt niin kuin opetan. Kuitenkin kerätessäni sirpaleita olen aina pyrkinyt kyseenalaistamaan myös oman toimintani ja isolla yhteistyöllä olemme saaneet peilimme kasaan. 

Kaiken edellä kerrotun sisällä, meillä on ollut ihan ensi askelista lähtien aivan maaginen kemia ja valtadynamiikka. Huolimatta sirpaleistamme olemme olleet toisillemme raadollisen rehellisiä. Hetkinä kun olen keränneet sirpaleita en ole koskaan ajatellut, että minulle olisi valehdeltu ja uskon lelun vastavuoroisesti ajattelevan samoin. Varmaan tästä syystä valtadynamiikamme on koko ajan ajanut meitä pidemmälle ja syvemmälle. Huolimatta historioistamme lelu on alusta lähtien heittäytynyt täysillä valtani alla ja se heittäytyminen on ollut niin kokonaisvaltaista, että se on nostanut minusta esiin puolia joista olin aikaisemmin osannut vaan haaveilla. Olen välillä käyttänyt valtadynamiikastamme termiä "sairas" kun olen yrittänyt kuvata sellaista primitiivistä dynamiikkaa, missä me molemmat puskemme toisiamme ja itseämme syvemmälle eikä maalia edes näy.

Lelulle alistuvuus on tuonut nautinnon joka aikaisemmin on häneltä puuttunut ja minä taas olen löytänyt lelun myötä tapoja tuottaa nautintoja aivan käsittämättömillä tavoilla. Olen pikku hiljaa kouluttanut itselleni lelun, jolle voin antaa orgasmeja hyvin pienin elein, kuten vaikka kuiskuttamalla korvaa tai työntämällä peniksen hänen kurkkuunsa. Helppoa, joku voisi sanoa. Se on meille harjoiteltua ja koulutettua helpoutta. Se ei ole kuitenkaan mitään sellaista mitä voisin ojentaa pois itsestäni ja tiedän ettei lelukaan voi. Ennen kuin joku vääräleuka kysyy mistä tiedän ettei se voisi olla yhtä helppoa jonkun toisen kanssa, niin sinulle vastaus: Minä tiedän.

Vastaus alussa kuulemaani kysymykseen on siis että minua ei häiritse että leluni on helppo. 

Peikko pohtii peetä

Olen viime kuukausien aikana joutunut selittämään ja perustelemaan omaan suhtautumistani monisuhteisuuteen ja tarkemmin polyamoriaan. Huomaan, että vaikka olen mielestäni ollut aika hyvin kartalla omien tuntojeni ja ajatusteni kanssa, niin sitä ei ole ollut helppo selittää pelilaudan ulkopuolelle. Niinpä pohdin jos yrittäisin kirjoittaa ajatuksiani ylös, se voisi tuoda vastauksen kyselijöille ja ehkäpä jalostaa omiakin ajatuksiani.

Minulle polyily on ensisijaisesti merkityksellisiä ihmissuhteita. En ole kiinnostunut irtotavarasta ja se ymmärtääkseni ei edes mahdu polyilyn alle. Merkityksellinen ihmissuhde taas tarkoittaa kohdallani sitä, että jos olen kiinnostunut tutustumaan mitä löytyy vastakappaleen housuista, niin olen kiinnostunut hänestä myös ihmisenä ja toisin sanoen siis siitä mitä löytyy hänen piponsa alta. 

Kysymys mikä minulle on esitetty viime kuukausina useasti kuuluu ytimekkäästi, "miksi sinulle ei yksi riitä?". Tätä kysymystä olen paljon pohtinut ja yrittänyt löytää siihen kuningasvastausta, mitä luonnollisesti ei ole olemassakaan. Kuitenkin, kun tämä seuraavan kerran minulta kysytään ajattelin täräyttää vastapalloon "miksi juuri minulle pitäisi yksi riittää?". Mutta miksi sitten haluan että minulla olisi useampi merkityksellinen suhde? Minulla on ollu paikoin rankka, äärimmäisen tylsä ja jopa traaginen elämä. Pidin itseäni tiukasti sekä fyysisessä että henkisessä kaapissa melkein 40 vuotta ja kun se kaapin ovi vihdoin aukesi olen selkeästi pyrkinyt elämään eräänlaisen eettisen hedonismin mukaan. En kuitenkaan väitä, että mittaisin kaikki tekoni tai tarpeeni sen mukaan kuinka paljon mielihyvää ne minulle tuottavat, mutta jonkinmoisena ohjenuorana se on kyllä mukana kulkenut. Joku voisi sanoa, että maksan 40 vuoden mittaista mielihyvä velkaa, eikä hän välttämättä täysin väärässä olisi. 

Velkataakastani huolimatta en pidän itseäni huonona velanmaksajana vaan ennemminkin hyvin vastuullisena ja eettisenä. En ole kiinnostunut hakemaan pikavippejä sieltä ja toista täältä. Yleensä jos etsin seuraa, niin tälle suhteelle on olemassa jokin kolo elämässäni ja kerron sen myös tarkkaan tutustuessani ihmisiin. Minulle on myös tärkeää, että kaikki ihmiset joiden kanssa olen suhteessa tietävät paikkansa/roolinsa elämässäni ja he myös itse haluavat olla siinä. Esimerkiksi jos etsin satunnaista kainaloseuraa, jonka kanssa intiimi kanssakäyminenkin on mahdollista, niin kerron tarpeeni ja oletan vastapuolen etsivän myös samanlaista suhdetta jos hän haluaa seuraavan askeleen kanssani ottaa.

Mitä pidemmällä tämä postaus etenee, sitä vahvemmin alan miettimään miksi minun edes pitäisi perustella kenellekään elämäntapaani. Jos tekisin oikeasti jotain väärää, rikkoisin lakia tai sydämiä, niin olisi oikeutettua arvostella minua. Jos kuitenkin elän mahdollisimman reilusti ja eettisesti omaa hedonismiani ja polyisyyttäni, niin se ei ole keneltäkään pois. Minut voi hyväksyä ihan tällaisena tai sitten siirtyä seuraavaan hahmoon. 

Ei polyamoria ole kuitenkaan minulle mikään helppo nakki vaikka suuntaviivat edellisissä kappaleissa vedin suoriksi. Luonnollisesti jos minulla on muita suhteita, niin muita suhteita voi olla myös kumppaneillani. Jos minä esim. dominoivana päättäisin että minulla saa olla muita suhteita, mutta minulle alistuvilla ei saisi olla, niin mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä polyamorian kanssa vaan hyppää lähelle kusipäisyyttä ja heikkoa itsetuntoa. Minä painin aivan samojen mustasukkaisuuden ja riittämättömyyden -tunteiden kanssa kuin muutkin, mutta haluan olla parempi ihminen ja päästä lopulta siihen ajatusmaailmaan että toisten hauskanpito ei ole minulta pois. 

Luonnollisesti tunteet saattavat vaikeuttaa monia polyastelmia. Minä tunnen asiat vahvasti ja ihastun helposti, minkä koen vahvuutena, mutta niin paljon kuin haluan rakastaa ja sanoa sen ääneen, niin sen sanon kun se tulee sydämestä. Minulle polyamoria tuo mahdollisuuden elää sellaista ihastumisen, välittämisen ja rakkauden kenttää, mikä on juuri minulle sopiva. Tietysti oletan, että jos kentälleni tulee uusi pelaaja hän tietää mihin seuraan hän on liittynyt ja mitä pelipaikkaa hän tulee pelaamaan. Tämä kenttä mahdollistaa minulle myös tulisesti rakastumisen ja haluaisin tällöin puhua kohdallani primäärisuhteesta. Tämä suhde olisi vahva yksikkö, jonka ympärille kaikki muu rakentuvat. Tämä suhde olisi vahva yksikkö, jonka ympärille kaikki muu halutaan yhdessä rakentaa. Tässä suhteessa ymmärretään se, että muut ihmmissuhteet eivät ole uhka vaan mahdollisuus. 

Loppujen lopuksi kyse lienee siis jonkinmoisesta yhteisestä polykuvion sisältämästä mielihyvästä, jota haluan jokaisen siinä kuviossa mukana olevan kokevan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että polyamoria olisi tarkoitettu tai sopisi kaikille tai sitä että polyt olisivat jotenkin parempia ihmisiä kuin muut. Vaan se tarkoittaa minun kohdallani sitä, että minä olen poly ja sellainen haluan olla jatkossakin. 

Blondi: Ikävä

Surun, ilon ja isojen muutosten täyttämä syksy kului nopeasti. Ajattelin, että en halua elämääni hetkeen mitään muutoksia - harjoittelen rauhassa uutta ja erilaista arkea.

Toisin kuitenkin kävi. Sain loppuvuodesta niin houkuttelevan työtarjouksen, että en voinut muuta kuin hypätä taas uuteen. Osittain tuttuun, osittain täysin erilaiseen. Lisää vastuuta, mahdollisuuksia kehittyä ihmisten johtamisessa. On mielenkiintoista, että kun yksi ovi aukeaa, niin se avaa mukanaan paljon muitakin ovia.

Uusi ja erilainen tarkoittaa kirjaimellisesti paljon töitä, pitkiä päiviä, työmatkoja. Sovimme Peikon kanssa, että koska minä joka tapauksessa teen ensimmäiset viikot uudessa työssäni lukemattoman määrän tunteja, viettää hän kaksi viikonloppua Helsinki-kodissa keskittyen omiin harrastuksiinsa.

Tämä tarkoittaa kolmen viikon eroa toisistamme ja samalla koko parisuhteemme pisintä eroa toisistamme. Ja voi miten se erossaolo onkaan sattunut. Ei niin, etteikö parisuhteemme kestäisi sitä. Silti ikävä tuntuu lähes konkreettisena kipuna kehossa. Välillä ikävä on niin kova, että se lähes salpaa hengen. Ikävöin Peikon ihoa ja maadottavaa ja tyynnyttävää vaikutusta minuun. Ikävöin arkista yhdessäoloa. Ikävöin seksiä. Ikävöin toisen hengitystä sängyssä. Ikävöin Peikkoa, kun menen illalla yksin nukkumaan ja herään aamulla yksin.

En olisi koskaan uskonut, miten raskasta erossa oleminen Peikosta on. Totta kai olemme pitäneet paljon yhteyttä, mutta viestittely ja soittelu eivät korvaa yhdessäoloa. Ja kuitenkin taustalla oli yhteinen päätös, joten ei tästä sinänsä voi valittaa. Täytyy kuitenkin jatkossa löytyä erittäin hyvä syy, että vietämme näin pitkän näin pitkän ajan erossa toisistamme. Tiedän, että myös Peikko jakaa ajatukseni <3.

Toisaalta ikävä on myös etuoikeutettu tunne. Se tarkoittaa sitä, että on joku jota rakastaa ja joka rakastaa. Että rakastaa niin kovin, että erossa oleminen sattuu.

Lasken päiviä ensi viikonloppuun, jolloin saan taas Peikon luokseni. Onneksi niitä ei ole enää monta!

Long Time, No Write

En edes muista koska olen viimeksi tehnyt blogitekstin enkä kehdannut tarkistaakaan, mutta joskus viime vuonna. Syytä hiljaiseloon on varmasti useita, suurimpana jonkinmoinen energian puute, sillä tuntuu, että kaikki ylimääräiset energianrippeet ovat revitty jonnekin muualle. Arjessamme on ollut suuria haasteita, jotka eivät kuitenkaan liity minun ja blondin väleihin. Työkuvioissani on vieläkin suurempia muutoksia ja uusia mahdollisuuksia, jotka ovat vieneet ajatuksia ja energiaa paljon. Tuntuu muutenkin siltä, että jonkinmoinen matalapaine on on kulkenut päälläni, ja se heijastuu jokaiseen tekemiseeni, pervoiluunkin.

En voi kehuskella pervoilleeni paljon viime aikoina, ja puhun nyt kuluvasta vuodesta. Seksimme blondin kanssa on mahtavaa ja toki siinä pieniä kinkyelementtejä on mukana, mutta se alun ilotulitus on mennyttä. Mutta niinhän taitaa tapahtua jokaisessa suhteessa? Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme heittäneet avaimemme kaivoon, vaan enemminkin odotamme parempia aikoja, fiiliksiä ja jaksamista.

Olen kuitenkin ollut suht'koht aktiivisena Baletin tapahtumissa, seurannut suomalaista kinkykulttuuria ja käynyt pari luentoakin pitämässä aiheesta.  

Työkuvioihin liittyen onnistuin pitämään juhlallisen kahden kuukauden palkallisen kesäloman. Pyrin tekemään asioita, joista nautin miettimättä minne kääntyä seuraavassa risteyksessä. Tämä kaikki lomailu ja oleilu tuli tarpeeseen, ja nyt tuntuu, että voimavarat ovat paljon paremmat kuin puoli vuotta sitten. Tähän liittyen tässä yhtenä päivänä mieleeni tuli ajatus, että olisipa kiva hullutella pervoilumielessä. Tämä ajatus ei päästänyt minua rauhaan kunnes olin sen saanut paperille ja nyt kun se on paperilla niin liitän sen myös tähän.

Oikein mukavaa kesänjatkoa kaikille
- Peikko

 ------

Olen 46-vuotias turkulainen mies. Jos olisin lokerossa, niin laatikossani lukisi ”sadisti D”, mutta koska en usko enää lokerointiin, niin olen paljon muutakin. Pidän paljon orgasmeista. Jos ne ovat minun käsissäni tai sanoissani, niin pidän enemmän sinun orgasmeistasi kuin  omistani. ”Forced orgasms” on yksi parhaista asioista mitä kinky-rintamalla tiedän. Orgasmin hetkillä toteutettu kipu nousee omalla karkkikauppalistallani myös ylös. Pidän vähintään fetissinomaisesti myös naisten rinnoista, sekä klassisen kauniista alusasuista ja muistakin viettelevistä asusteista. Erityisen kiihottavana koen myös kun nenäsi koskettaa napaani ja pyöreät silmäsi katselevat minua alhaalta ylöspäin.

Etsin naista tai useampaakin ihmistä tekemään jotain mukavaa. En osaa ja halua tarkkaan määritellä, mitä se voisi olla, koska sinullakin saattaa olla joku juttu jota voisimme yhdessä työstää.

Esimerkkinä voisin:

• sovitella nyrkkiä sisällesi
• tulla ”katsomaan” ja tarkistamaan viikkosiivouksesi
• lyödä tahtia kun tuhtaat partnerisi kanssa
• katsella ja kommentoida kun esittelet fetissiasujasi
• ”raiskata” sinut lenkkipolulla
• silitellä pikkuisen päätä
• lähteä kanssasi kahville kauko-ohjattava vibra sisälläsi
• ottaa sinut mukaan bilelutkaksi
• pistää sinut kakomaan

Koen etsiväni ensisijaisesti fiksua ihmistä, jonka kanssa voisi tehdä jotain mukavaa. Minulle tärkeää on jonkinmoinen henkinen yhteys ja ymmärrys. En ole kuitenkaan suinpäin syöksymässä mihinkään kokemukseen, vaan ensin haluan tavata, jutella ja jutella. En ole myöskään etsimässä suhdetta, en edes säännöllistä sessiosuhdetta, vaan enemminkin sopivaa hullutteluseuraa. Minulla on minulle paras rakkaussuhde olemassa, ja näin tulee olemaan jatkossakin. Minua ei siis haittaa, jos sinullakin on omat suhteesi, kunhan kaikki osapuolet tietävät missä mennään.

Nyt kun luit tämän ilmoituksen ja jos vähänkään pohdit, että juuri sinun ideasi kaipaisi toteuttamista tai haluaisit kysyä lisää, niin tartu kynään.

Ystävällisin terveisin,
Peikko

Blondi: Suurten muutosten kevät

Kevät on lähtenyt rymisten käyntiin, ja siihen on mahtunut niin paljon asioita, että ei itsekään tahdo pysyä kaikessa mukana. Mutta ei hätää, muutokset eivät koske parisuhdettamme - se voi hyvin.

Hain itse alkuvuodesta uutta työtä, melko vaativaa sellaista, ja sain hakemani paikan. Rekryprosessi oli melkoisen raskas. Raskasta oli myös odottaa päätöstä ja elää epätietoisuuden keskellä. Eniten kuitenkin jännitin, että miten vanha työyhteisöni suhtautuu lähtööni. Pienessä työpaikassa yhden työntekijän vaihtuminen tekee ison loven koko toimintaan. Entinen esimieheni suhtautui onneksi asiaan hyvin ja ymmärtäväisesti. Halasimme ja itkimme pienet itkut yhdessä ja asia oli käsitelty.

Siirtyminen uuteen työhön tapahtui kaksi viikkoa irtisanoutumisen jälkeen eli vauhti oli aikamoinen. Pari ensimmäistä viikkoa töissä olivat kohtuullisen hirveät. Keho ja mieli olivat muutosten keskellä jatkuvassa hälytystilassa. Tuntui, että en voi millään selvitä uudesta työstä ja niitä haasteista, jota siinä joudun kohtaamaan. Itkin Peikolle kaksi ensimmäistä viikkoa, että nyt mä kyllä irtisanon itseni, en mä pysty, en osaa, en halua. Unettomat yöt tähän päälle, niin on selvää, että psyyke kävi pohjalukemissa.

Pikkuhiljaa, pian kuukauden jälkeen, sanon jo varovasti, että taidan selvitä. En vieläkään tiedä, mihin kaikkeen itseni olen laittanut. Toisen ihmisen jälkien siivoamista, taloudellisissa haasteissa olevan organisaation rakentamista, just name it! Päivä kerrallaan mennään, ja työ alkaa jo tuntua mielekkäältä. Ajoittain. Vielä kun mieli ja keho ymmärtäisivät, että mitään hätää ei ole.

Jos onnistun, saan itselleni mukavan uran. Jos mielenterveys alkaa kärsiä liikaa, voin aina lähteä.

On sanomattakin selvää, että meidän perheessä arki on ollut hektistä viime aikoina. Olen käynyt töissä, pari kertaa viikossa harrastuksissa ja nukkunut. Pari ensimmäistä viikkoa lääkkeillä, nyt jo ilman. Mitään ylimääräistä elämääni ei ole mahtunut. Peikko on pyörittänyt arkea ja tukenut minua. Lapsi on ollut ymmärtäväinen, joskin vähän huolissaan, että tulenko aina tekemään näin paljon töitä. Omasta mielestäni työviikot ovat kuitenkin säilyneet järkevän pituisina eikä jaksamisen kanssa alkujärkytyksen jälkeen ole ollut haasteita.

Kun oma tilanteeni alkoin normalisoitua, tippui Peikon työpaikalla iso pommi. "Meillä olisi tässä sulle nyt sellainen juttu, että joko sä palaat sun vanhaan työhön tai sitten sä otat tällaisen eropaketin ja se olisi sitten siinä."

Peikko on tehnyt monta vuotta töissä määrätietoisesti töitä sen eteen, että on päässyt tekemään sitä työtä, jota hän tällä hetkellä tekee. Määräys vanhaan työhön ei tarkoittaisi taloudellista muutosta, mutta isoa muutosta toimenkuvaan suuntaan, jota Peikko ei lainkaan halua.

Peikko onkin tehnyt suurensuuren päätöksen ja päättänyt, että ottaa ruhtinaallisen eropaketin ja jättää nykyisen työnsä. Saatte varmasti lukea myös hänen omia ajatuksiaan tapahtuneesta jossain vaiheessa.

Itse kannustan luonnollisesti Peikkoa hänen valinnassaan, koska samalla tämä tarjoaa Peikon pitkään kaipaamaan irtioton nykyisestä työstä ja mahdollisuuden pohtia omaa tulevaisuuttaan ihan rauhassa.

Olemme totta kai pyöritelleen mielessämme erilaisia skenaarioita, myös ne pahimmat.

Jotenkin kaiken tämän pyörityksen keskellä olen pohtinut paljon sitä, miten etuoikeuttuja olemme. Tästähän ei Suomessa saa puhua, mutta puhun nyt kuitenkin.

Meillä on kohtuullisen hyvät tulot ja pienet menot. Oma asunto, jossa halvat asumiskustannukset. Velkaa kummallakin nolla euroa. Yksi pian kotoa lentävä lapsi. Peikko pystyy tekemään sellaisen ratkaisun, johon kovin moni ei pystyisi. Ei olisi mahdollista edes miettiä, että haluanko tätä vai tuota, vaan olisi pakko ottaa vastaan tarjottu työ, jotta pystyisi elämään ja elättämään. Pärjäämään arjessa.

Minulla on mahdollisuus miettiä, että viihdynkö nykyisessä työssäni ja tehdä ratkaisut sen pohjalta.

Olemme etuoikeutettuja, koska voimme valita. Emme luonnollisestikaan tiedä, ovatko valintamme oikeita tai mihin ne johtavat. Voihan lopputulos olla myös se pahin mahdollinen.

Tällä hetkellä elämä ja ratkaisut tuntuvat kuitenkin hyviltä. Yön pimeinä hetkinä käperrymme toinen toistemme syliin ja toteamme, että kävi miten kävi, niin meillä on aina toisemme <3.

Peikko heräilee talviunilta

Blondi kertoi omasta syksystään tässä postauksessa. Minäkin olen ollut melkoisessa talviunessa pervoilujeni kanssa, mutta nyt kun aurinko lämmittää jo vähän karwojani, niin on aika yrittää vaihtaa turkkini kesäversioon.

Syksyn ja talven pimeydessä on jotain, joka lannistaa minua lujasti. En koe olevani pimeydestä masentunut - vähän ahdistunut kyllä, mutta jotenkin pimeys vääntää minulta helposti kaikki ajatuskuviot hyvin mutkaisiksi. Tämä tarkoittaa, että yhtenä hetkenä saatan olla hyvinkin kiinnostunut ja innostunut vaikka mistä, mutta seuraavana hetkenä huomaan kuinka kesken oleva tv sarja houkutteleekin ihan liikaa. Nin kiteytettynä.

Erityisesti edellä kerrottu on koskettanut viime kuukausina pervominääni. Jopa siinä määrin, että jotkut aikaisemmin hyvinkin innostavat asiat ovat nyt tuntuneet tylsiltä, ja pahimmillaan olen huomannut piiska kädessäni suorittavani enkä toimivani innostuksesta tai kiimasta. Tämän huomatessani tein itsetutkiskelua, sillä jos jotain erityisesti tarvitsen, niin rehellisyyttä itselleni. Päätin, etten huijaa itseäni, vaan keskityn siihen mikä tuntuu tässä hetkessä mukavalta.

Edellinen kappale saattaa kuulostaa kovinkin dramaattiselta tai suurelta oivallukselta, mutta elämäähän se vain on. Onneksi blondini kanssa seksielämä on tälläkin hetkellä iloista, hauskaa, rakastavaa ja vaniljanmakuista, mikä ainakin minulle sopii loistavasti. Silti koen jonkin verran syyllisyyttäkin lähinnä joidenkin läheisteni kautta. Minulla on muutama suhtkoht satunnaisen säännöllinen leikkikaveri ja tietysti säännöllisempi ja tärkeä nukkeni, joille olen joutunut tarjoamaan eioota edellisiin selityksiin vedoten. Se ei tunnu hyvältä, varsinkaan kun suhteeni nuken kanssa on hyvin kipupohjainen. Onneksi nukke ymmärtää tilanteeni, ja onneksi hänellä on muitakin satuttajia.

Ensi lauantaina on muuten Turun Baletin Uniformal-bileet, jotka aluksi suunnittelin jättäväni väliin. Auringonpaiste, nukke, blondi ja hyvät uudet ja vanhat ystävät saivat kuitenkin minut vaihtamaan mieltä, ja en kai oikeasti voisi jättää vuoden yhtä parasta iltaa väliin.

Blondi: Ihanaa arkiseksiä

Seksi on minulle tällä hetkellä helpompaa kuin koskaan aiemmin elämässäni. Harrastamme Peikon kanssa puolivaniljaista seksiä riittävän usein. Enemmänkin sitä voisi olla, mutta jotenkin kohtuullisen kiireinen arki, harrastukset ja teini, jonka menot vaihtuvat useita kertoja päivässä, luovat reunaehdot seksille. Olen kuitenkin iloinen, että voimme olla kahdestaan myös ilman seksiä. Että maaninen seksinharrastamisen vaihe on jo taaksejäänyttä elämää. Voimme yhdessä todeta, että vaikka teini on poissa yötä, niin valitsemme elokuvan ja karkkipussin. Aina ei ole todellakaan ollut näin.

No mutta takaisin siihen helppoon arkiseksiin. Vaikka syksy on ollut raskas ja kipuinen, olen silti kyennyt rentoutumaan seksissä hyvin. Arkiseksimme sujuu siten, että Peikko nuolee minua niin pitkään, että olen tulla hulluksi. Toivon, että kykenisin laukemaan suuseksissä, mutta näin ei ole. Jotenkin kumman akrobaattisella tavalla Peikko kykenee samalla kuin nuolee minua, puristelemaan myös nännejäni. Nännit lähettävät sähköä jalkoväliin, ja voimistavat nautintoa niin, että aina en tiedä, että tuntuuko hyvälle vai pahalle. Joskus Peikko puree minua reisistä, klitoriksesta, läpsii häpyä.

Sitten kun Peikko on valmis kanssani, on minun vuoroni antaa hänelle suuseksiä. Kun Peikko on saanut sitä omasta mielestään riittävästi, vetää hän minut päällensä. Peikon kalu sisälläni laitan vielä hyrrän jalkoväliini ja laukean. Lähes sataprosenttisesti. Helposti ja nopeasti. Ilman, että juurikaan liikun. Istun tiiviisti hyrrän päällä ja teen aivan pientä liikettä niin että Peikon kalu hieroo emättimeni takaosaaa. Ja naps, laukean. Ja kysyn totta kai aina luvan siihen. Kun minä olen valmis, ottaa Peikko osansa. En tajua, että miten hän kykenee kestämään niin pitkään ja odottamaan aina, että minä laukean ensin.

Positiivinen kierre ja itseään toteuttavat ennusteet ovat luonnollisesti tämänkin ilmiön takana. Koska en enää juurikaan huolehti siitä, että laukeanko, niin minun on helpompi laueta. Koska minun on helpompi laueta, niin rentoudun ja keskityn enemmän fyysisiin tuntemuksiin kuin ajatuksiini. Jos ajatus (ja sitä myötä myös aina orgasmi) lähtee harhailemaan, pystyn yleensä palauttamaan itseni takaisin tilanteeseen, eikä koko hommaa tarvitse aloittaa täysin alusta. Ja jos jostain syystä en laukea, en syytä tai syyllistä itseäni eikä maailma kaadu niskaani, vaan ajattelen, että tällä kertaa oli näin - ilman, että alan pelätä, että apuamäenlaukeaenääkoskaan.

Silti. Edelleen kohta lähes viiden vuoden yhdessäolon jälkeen, olen kiitollinen jokaisesta orgasmista, jonka saan. Hämmästelen nykyään joka kerta sitä helppoutta, jolla laukean. Usein itken laukeamisen jälkeen puhdistavaa itkua, mutta yhtä usein nauran tai hymyilen. Tunteettomaksi orgasmi ei jätä minua koskaan.

Blondi: Se perinteinen marraskuupostaus

Marraskuu on ollut rankka. Niin rankka. Rankkarankkarankka. Väsyttää. Itkettää. Ei jaksa. Perinteinen marraskuu.

Pari edellistä marraskuuta onkin sujunut yllättävän hyvin, ja kellojen siirron jälkeinen hysteerinen väsymys on kestänyt vain viikon tai pari. Väsymys on kuitenkin ollut siedettävää, kivut eivät ole häirinneet ja olen muutenkin ollut jaksavainen.

Toisin on tänä vuonna. Koko lokakuu on mennyt epämääräisten kipujen kanssa. Repiviä, komplisoituneita päänsärkyjä. Migreenejä. Outoja yläselän ja niskan kipuja. Haasteita nukkumisen kanssa. Ja loputonta väsymystä. Sellaista väsymystä, että koko kehoa särkee ja pelkää, ettei suoriudu edessä olevasta päivästä.

Olen tehnyt todella maltillisesti töitä, liikkunut riittävästi uuden ihanan tai chi -harrastuksen parissa, nukkunut tarpeeksi. Syönyt vitamiineja. Deetä, beetä, monivitamiinia, sinkkiä. Käyttänyt kirkasvalolamppua. Ja mikään ei ole auttanut.

Jos mietin, että mikä on toisin pariin viime syksyyn nähden, niin näen asian melko selvästi. Töissä rankka kevät ja syksy takana sekä kasa isoja muutoksia. Työmäärät ovat olleet hyvinkin maltilliset, mutta muutokset - joista suurin osa kuitenkin ihan positiivisia, syövät minulta voimavaroja turvallisuus- ja rutiinihakuisena ihmisenä.

Tänään oli vihdoin pakko myöntää, että kaamosmasennushan se siellä taas kurkkii. Oli pakko työntää käsi serotoniinipurkkiin ja aloittaa välittäjäaineen keinotekoinen tankkaus. Minulle onneksi riittää parin-kolmen viikon kuuri - saan siinä ajassa nostettua tasot miinuksesta sen verrran plussan puolelle, että olen taas toimintakykyisempi ja oma itseni. Lääkäreiden mukaan tämä ei tietenkään ole mahdollista, koska lääkkeiden vaikutus alkaa vasta 2-4 viikon jälkeen, mutta minulle tämä toimii sekä kaamosmasennukseen että psykosomaattisiin kipuihin.

Lääkkeiden haittapuolena on se, että ne vievät minulta seksihalut sataprosenttisesti. Mutta toisaalta mitä sillä on väliä, koska en näin huonovointisena jaksaisi kuitenkaan sitä seksiä harjoittaa. Eli eipä asialla tässä hetkellä ole niin suurta merkitystä. On sanomattakin selvää, että pervorintamalla on ollut hyvin hiljaista viimeiset pari kuukautta. Elämme Peikon kanssa seesteistä, rakkaudentäytteistä arkea, josta ei ole suurta raportoitavaa. Peikko jakselee hyvin ja on syksyn pimeyteen nähden yllättävän virkeä. Onneksi näin - koska hänen täytyy jaksaa kannetella minua hetki.

Tällä hetkellä olen työmatkalla pohjoisessa. Virkeänä nautin työmatkoista ja hotelliasumisesta, ulkona syömisestä ja viinilasillisesta sekä ystävien näkemisestä. Nyt kun kehoa ja mieltä särkee, kaipaan vain Peikon kainaloon nukkumaan. Onneksi ihana Sudenmorsian, joka juuri nimesi itsensä antiankeuttajaksi, pitää minulle chatissa seuraa. Harmittelemme, että vaikka olemmekin tällä hetkellä samassa kaupungissa, en yksinkertaisesti jaksa tavata pitkän matkapäivän jälkeen. Keskitynkin hotellilla lepäämiseen, kirjoittamiseen, lasilliseen punaviiniä ja salmiakkiin.

Kaikesta huolimatta - elämä on tällä hetkellä hyvää!

Blondi: Hyvästi kesä

Kesä 2016 jää minun muistoihini mahdollisuuksien kesänä ja se antoi esimakua siitä, millaista elämämme Peikon kanssa on parin vuoden kuluttua. Mitään erityistä ja ihmeellistä ei tapahtunut, mutta tapahtui kuitenkin. Vapaus tulla ja mennä itsenäistyvän lapsen myötä. Pieniä kotimaanreissuja. Mökkeilyä pervoporukalla. Alastonuinnit. Ystävien luona vietettyjä iltoja ja viikonloppuja. Kirjoja. Paljon kirjoja. Minulle sopiva viileähkö ilma. Kuitenkin myös riittävästi lämpöä. Elämää. Ihmisiä. Paljon rakkautta. 

Leikkimuisto helteiseltä kesäpäivältä

Kiitos kesä 2016 - olit minulle hyvä <3.

Blondi: Parasta pervoseksissä

Olemme olleet Peikon kanssa juhlistamassa hyvän ystävämme syntymäpäivää. Ilta on venynyt aamuun ja herääminen lähes iltapäivään. Olen väsynyt ja kohmeloinen, haluton mihinkään muuhun kuin makoilemaan sängyssä.

Peikko könyää itsensä jalkoväliini ja alkaa nuolla minua. Kulta, mä en ole ihan puhdas sieltä. Aha. Nuoleminen jatkuu. Peikko nauttii ja maistelee minua. Tuntuu hyvälle, mutta olen liian väsynyt kiihottuakseni kunnolla. 

Peikko tulee sisääni ja päälleni. Murisee ja nauttii. Kääntelee minua ympäri kunnes löytää hyvän kulman. Hakee vain omaa nautintoaan. Tulee sisääni lusikka-asennossa. Ottaa hiuksistani kovin kiinni ja nai itselleen orgasmin.

Parasta pervoseksissä on, että minulta ei koskaan kysytä, haluanko minä tai tekeekö minun mieli. Minun ei tarvitse koskaan miettiä, että haluaakohan toi toinen ja jos haluaa, niin miten minun pitäisi toimia. Voin luottaa siihen, että Peikko ottaa omansa aina kun haluaa. Siitä minä elän!

PS. Blogissamme ylittyi tällä viikolla puoli miljoonaa lukukertaa. Kuka olisi uskonut vuonna 2012, kun blogi sai päiväkirjamaisesti alkunsa, että teitä lukijoita on joskus niin paljon. Jatkamme bloggaamista jatkossakin - tosin tahti ja tekstit ovat paljon rauhallisempia nykyään. Mutta niinhän se on meidän elämäkin <3.

Blondi: Ensimmäinen yhteinen matka

Olemme varanneet Peikon kanssa ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme, joka on samalla häämatkamme. Lapsivapaan sellaisen. Kotimaata olemme jonkin verran katsastaneet yhdessä, mutta muuten keskinäinen matkailuhistoriamme vasta odottaa alkamistaan.

Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Minä en ole ollut halukas matkustamaan lapsen kanssa ja lapsen ehdoilla. Jos matkustan Peikon kanssa jonnekin, haluan, että matka on meidän kahden. Viikko kolmestaan lapsen kanssa samassa hotellihuoneessa - ei kiitos. Vaikka läheisiä olemmekin, on tässä sellainen raja, josta en ole valmis joustamaan. Saa syyttää itsekkääksi. Nyt lapsi alkaa olla jo riittävän iso ollakseen pidempään yksin kotona. Lisäksi lapsella on nykyään enemmän tukiverkkoja ja hyvä ystäväpiiri, joten yksin hänen ei tarvitse selvitä.

Lisäksi pari ensimmäistä vuotta eron jälkeen olin niin väsynyt, ettei matkustamiseen olisi edes riittänyt energiaa. Nyt on kuitenkin toisin. Olemme makustelleet ensimmäistä yhteistä matkaa jo jonkin aikaa.

Suuntaamme Berliiniin. Olen käynyt kaupungissa kerran nuorena aikuisena heti muurin murtumisen jälkeen, mutta en muista siitä juuri mitään. Tärkeimmät maamerkit totta kai, mutta en muuta. Lähdemme matkaan hyvän ystäväpariskunnan kanssa, joille Berliini on tuttu.

Matkan ajankohdalle osuu German Fetish Ball Weekend, jossa käymme varmasti pyörähtämässä. Bilet eivät niinkään innosta minua, mutta tapahtuman yhteydessä oleva isot messut kylläkin. Ehkä myös yhdet bileet on katsastettava, kun kerran on kaupungissa.

Lähden itse matkaan rennolla otteella. Matkustan ensimmäistä kertaa niin, että joku muu tekee isot päätökset puolestani. Seurailen sivusta. Noi lennot. Okei, otetaan ne. Hotelli ystävän suosituksesta. Joo, kuulostaa tosi hyvälle. Olen ensimmäistä kertaa sellaisessa parisuhteessa, jossa minun ei tarvitse aina olla se, joka päättää kaikesta ja järjestää kaiken. Lisäksi uskallan itse nykyään myös antaa muille tilaa tehdä asioita ja päätöksiä. Irrottaa kontrollista. Antaa muiden tehdä puolestani. Ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät silti.

Tänään kirjoitin matkan kalenteriini ja siitä tuli uskomattoman hyvä mieli. Kunpa olisi jo kevät!

Blondi bloggaa bloggailusta

Kun aloitimme Peikon kanssa tämän blogin, olimme juuri tavanneet. Tunteneet alle kuukauden. Tai Peikkohan laittoi tämän blogin pystyyn kysyttyään minulta, että onko ok, että hän kirjoittaa elämästämme. Yhdestä puolesta elämäämme. Varsin pian myös minä aloin kirjoittaa. Jäsentää ajatuksiani juuri löytyneestä pervoidentiteetistä. Kaikesta, mikä oli uutta. Tunteista, tekemisistä, pervoseksistä, BDSM-maailmasta yleensä.

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska koko suhteemme on oikeastaan dokumentoitu tähän blogiin. Palaan usein vanhoihin teksteihin ja luen niitä uudelleen ja uudelleen. Kaikki oli niin haurasta. Hapuilevaa. Kaunista. Ainutkertaista. Kun luen tekstejä, pääsen hyvin kiinni yli kolmen vuoden takaisin tunnelmiini.

Luen tekstejä myös siksi uudelleen, että en oikeastaan muista minun ja Peikon ensimmäisestä seurusteluvuodesta kovinkaan paljon. Olin juuri eronnut ja melkoisen hukassa itseni kanssa. Muistan, että itkin, nauroin ja nautin - paljon muuta en sitten muistkaan. Blogi toimii päiväkirjana, ja kun haluan palauttaa joitain tapahtumia mieleeni, palaan tänne.

Suurin osa teksteistäni on syntynyt aikana, kun emme vielä Peikon kanssa asuneet yhdessä. Kun olin illat yksin kotona, ja tarve jäsentää asioita oli suuri. Olen lisäksi kirjoittanut paljon työmatkoilla. Lähes kaikki uudemmat tekstini, joita on melko vähän, ovat syntyneet työmatkoilla hotelleissa, junissa, kahviloissa. Hotellissa syntyy myös tämä teksti. Pitkän työpäivän jälkeen. Kylvystä tulleena. Lasillinen punaviiniä vieressä.

Olen aina halunnut blogata. En ole kuitenkaan keksinyt ennen pervoilua mitään aihetta, mistä jaksaisin kirjoittaa pitkäjänteisesti. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ehkä ainoa teema, josta olisin kyennyt tuottamaan tekstiä riittävästi. Olemme Peikon kanssa bloganneet aktiivisesti toukokuusta 2012. Apua, miten paljon siitä on aikaa!

Lukijoita on tullut ja varmasti myös mennyt. Kun aloitimme bloggaamisen, ei suomeksi löytynyt ainoatakaan päivittyvää pervoblogia. Muutama uinuva kylläkin, joita olin aikoinani entisessä avioliitossani lukenut useinkin. Meille molemmille oli heti alusta asti selvää, että haluamme blogin avulla paitsi jakaa henkilökohtaisia kokemuksia niin myös antaa fiksua tietoa pervoilusta ja sen ympärillä pyörivistä teemoista. Olemme tietoisesti keskittyneet kuvaavaan lähes pelkästään Ds-suhteeseen liittyviä asioita, koska se on eniten oma juttumme. Myös sadismia, masokimia ja polyamoriaa on käsitelty samoin BDSM-skeneä yleensä. Fetisistit tuskin saavat tästä blogista mitään, koska kummallakaan meistä ei juuri ole fetissejä.

Blogiamme on voinut lähes alusta asti kommentoida anonyyminä, eikä kommentteja moderoida eli kaikki kommentit näkyvät heti. Tämäkin on tietoinen linjanveto. Negatiivista palautetta olemme saaneet tasan kaksi kertaa, ja nuo kommentit on julkaistu ihan normaalisti varustettuina vastakommenteilla. Negatiivisen palautteen vähyys on mielestäni yllättävää. Tai ehkä se kertoo vaan siitä, että lukijamme ovat fiksuja, ajattelevia ihmisiä. Toinen kommenteista liittyi lapsiin, että kauheeta, te ootte sairaita, lapset kärsii. Toinen taas siihen, että kun minä en enää juurikan kirjoita pervoilusta vaan arjestamme yleensä, niin voisiko sitten vaan lopettaa kirjoittamisen. Että jos sitä runkkumatskua ei tule, niin miksi kirjoittaa. Eli aika vähällä olemme päässeet.

Toki blogin aiheita joutuu sensuroimaan joskus. Koska leikimme myös muiden kanssa, eivät kaikki tekemisimme päädy tänne, koska vastapuoli ei niin halua. Lisäksi kaikki pervoystävämme lukevat tätä, joten ystävyyssuhteita täällä ei ole mahdollista ruotia eikä sosiaalista verkostoamme, koska kaikki tunnistaisivat teksteistä itsensä ja muut. Onneksi tuon tyyppiseen ruodintaan ei oikeastaan ole tarvetta. Toki joskus olisi kiva kirjoittaa jostain aiheesta ilman, että pitäisi miettiä, että ketkä kaikki tunnistavat teksteistä itsensä.

Rinnallemme olemme saaneet ison kasan bloggarikollegoita, enkä liioittele sanoessani, että meillä on oma bloggariyhteisö. On paljon blogeja, jotka ovat syntyneet ja kuolleet oman blogimme aikana, mutta myös niitä, jotka ovat jaksaneet blogata pitkäjänteisesti. Hei Tetris ja Pikkusisko - ihanaa, kun olette olemassa <3. Toki kaikki kanssabloggarit ovat aivan mahtavia otuksia. Olemme tavanneet suurimman osan muista pervobloggareista, useamman kanssa olemme hyviä ystäviä myös blogimaailman ulkopuolella. Suurinpaan osaa olemme tutustuneet joko suoraan bloggaamisen kautta tai sitten pervobileissä.

Olen aina lukenut paljon blogeja. Seuraan tällä hetkellä oman bloggrollimme lisäksi melko tiivisti kosmetiikkaja- ja meikkiblogeja. Ehkä joku neljänkympin kriisi on saanut minut kiinnostumaan kosmetiikasta ja meikeistä. Tai ehkä se maailma on minulle vain niin absurdin vieras, että blogit kiinnostavat siksi? Etenkin kosmetiikkabloggarit ovat todella tiivis yhteisö. Kaikki kommentoivat toistensa postauksia ahkerasti. Kun joku bloggari nostaa pinnalle jonkun tuotteen tai teeman, täyttyvät kaikki blogit pian saman asian käsittelystä. Toki suurta vaikutusta on myös sillä, että kosmetiikkabloggarit saavat isoja kasoja maksuttomia tuotteita käyttöön ja arvosteluun.

Sama ilmiö pätee meihin pervobloggareihin. Hyvänä esimerkkinä edellisesssä postauksessani mainitsema lapsiperheasia. En muista, kuka aloitti keskustelun aiheesta. Pian kuitenkin useampi bloggari kirjoitti oman näkökulmansa aiheeseen. Ja se on aivan mahtavaa. Olemme ihan oikea blogiyhteisö, vaikkakin marginaalinen sellainen. Koska kirjoitamme seksistä ja seksuaalisuudesta - monen mielestä myös aiheista, jotka ovat tabuja, joudumme tekemään sen ilman omia kasvojamme, joka on valitettavaa.

Viimeksi Baletin Fetish Clubilla heitin muutamalla bloggarikollegalle puolileikilläni ilmaan ajatuksen, että pitäiskö meidänkin alkaa järjestää bloggarimiittejä, kuten monien muiden alojen bloggarit tekevät. Meidän miittejämme voisivat isännöidä vaikka erilaiset seksitavaraliikkeet, BDSM-vaatetta myyvät putiikit tai no, you just name it... Toisaalta Suomessa skenessä ei juuri raha liiku, joten ehkä AntiShop valikoituisi yksinoikeudella meidän miittimme isännöijäksi/emännöijäksi.

Miitin jälkeen jokainen bloggari kirjoittaisi hehkutuspostauksen, miten järjettömän ihanaa oli nähdä tuttuja ja ystäviä paikalla. Ja totta kai goodie bageista riittäisi pitkäksi aikaa juttua ja postauksia. Goodie bagissä voisi olla testiin vaikka Lelon hyrrä, joku mukava anaalikoukku ja vaikka kivan persoonalliset kahleet. Ja totta kai se perinteinen liukuvoidenäyte. Näitä sitten vuorotellen arvosteltaisiin blogeissa. Jaetattaisiin kokemuksia ja tuotesuosituksia lukijoille. Hei Antishop, nyt jos luet tämän tekstin niin kannattaa toimia!

Etsitään: kauniille naiselle sopiva dominoiva mies

Yli vuosi sitten ehkä jopa kaksi, saimme blogin kautta yhteydenoton alistuvalta naiselta, joka oli aikuisiällä herännyt omaan seksuaalisuuteensa ja nyt ihmetteli paikkaansa maailmassa. Koetimme parhaamme mukaan auttaa häntä ja jonkin siemenenkin taisimme saada häneen istutettua, koska hän tuli Turun Baletin seuraaviin bileisiin esiliinan kanssa ihmettelemään. Istuimme illan aikana useamman tovin hänen kanssaan.

Kului viikkoja ja kuukausia. Välillä vaihdoimme muutaman viestin ja kuulumisen, välillä taas meni useampi viikko, jopa kuukausi, hiljaisemmin. Kuitenkin satunnainen keskustelumme alkoi sivuta enemmän tai vähemmän yhtä aihepiiriä nimittäin sopivan vastakappaleen löytämistä. 

Sain kuulla naisen seikkailuista vaniljan/kinkyn/Suomi24/BDSM-baarin seassa, mutta sopivaa vastakappaletta ei vaan tuntunut löytyvän. Taisipa tämä nainen olla yhtenä osatekijänä tekstissänikin, jossa pohdin, mikseivät upeat ihmiset löydä sopivaa seuraa.

Live-polkumme pysyi ensikohtaamisen jälkeen erillään, kunnes tässä hiljan päädyimme samaan tilaisuuteen. Olimme tavanneet siis kerran ennen tätä tilaisuutta, ja nyt parin vuoden jälkeen jatkoimme suunnilleen siitä, mihin viimeksi jäimme. Hauskaa keskustelua riitti pitkin iltaa, ja loppuillasta pohdimme jälleen, missä kaikki hänelle sopivat miehet luuraavaat. Yksi asia johti toiseen, ja työstäkin nyt naisen kanssa saamaani kuningasideaa. Idea oli deitti-ilmoitus, jonka rustaan sellaisen naisen puolesta, jonka olen tavannut kaksi kertaa. En ole haastatellut häntä tätä ilmoitusta varten, vaan kirjoitan mielikuvista, jotka minulle ovat nousseet.

*****

Hyvät Herrat!

Nyt on tarjolla upea, kaunis nainen - sekä vartaloltaan että mieleltään. Alasti en ole häntä nähnyt, harmi, mutta sen verran mielikuvitusta omaan, että jos deitit kariutuvat puoleltasi ulkonäköön, niin kriteerisi ovat saavuttamattoman korkealla. 

Tämä nainen ei ole kynnysmatto, mutta oikein käsiteltynä hän varmasti painaa päänsä kiltisti ja sinua arvostaen alas. 

Nainen on eläväinen, iloinen, huumorintajuinen ja ulospäin suuntautunut. Saat hänestä varmasti oivaa seuraa moneen arjessa ja sen ulkopuolella. Uskon että määrätietoisella, rakastavalla otteella saat tästä naisesta ihan sen minkä haluat.

Hyvä Herra, mitä odotan sinun olevan?

Olet dominoiva, mutta et halua 24/7 -orjasuhdetta. Voit olla polkusi alussa tai kokenut tekijä, mutta ymmärrät, että hyvään dynamiikkaan kuuluu kaksi ihmistä, keskustelua ja kuuntelua. 

Et kuvittele kouluttavasi tästä naisesta switchiä tai mitään muutakaan, mitä hän ei ole. Etsit ennemminkin seurustelusuhdetta kuin sessioseuraa. Olet vapaa. 

Asustelet mahdollisesti neliön Valkeakoski–Heinola–Kotka–Helsinki sisällä, mutta jos vastaat tämän alueen ulkopuolelta, niin ymmärrät jotain etäsuhteista. Kun katsot itseäsi peilistä, pidät siitä mitä näet, myös peilin takana. Olet tosissasi. Olet niin tosissasi, että olet valmis kirjoittamaan ja kertomaan itsestäsi minulle ja blondilleni. 

Jos olet tarpeeksi tosissasi ja ymmärrät, mitä edellä on kirjoitettu, viestisi löytää oikean naisen.

Blondi lisää: Peikko on pelottavan hyvä etsimään ihmisille juuri heille sopivaa seuraa, joskus jopa sen oikean vastakappaleen. Odotan mielenkiinnolla, miten tässä käy. Voin nimittäin omasta puolestani sanoa, että tämä nainen on löytö. Ainakin minä ottaisin hänet heti <3. Ehkä joskus otankin...

Sun kanssa mä en pelkää

Maaliskuu

Vietämme Peikon kanssa lauantai-iltaa kahden. Pitkän ja raskaan työviikon jälkeen. Olemme puhuneet paljon, rentoutuneet, harrastaneet seksiä, juoneet isot lasilliset viiniä.

Olemme juuri aloittamassa leffankatselun, kun Peikko vetää minut syliinsä. Tule kulta tänne, mulla on yksi juttu, jonka mä haluan kertoa sulle.

Kun sähän tiedät, että mulla on sellainen tosi vahva kuolemanpelko ollut pitkään. Kun mulla on tämä menneisyys ja nämä traumat. Että mä pelkään, että mulle tapahtuu jotain. En niinkään omasta puolestani, mutta lähinnä tyttöjen.

Ja minä alan itkeä. Mä en kulta halua, että sulle tapahtuu mitään. Hshhh, kulta - mulle ei ole tapahtumassa mitään.

Niin mulla on tässä viime aikoina tullut sellaisia oivalluksia. Kun ollaan puhuttu siitä, että mä ehkä aloitan sen oman terapian. Ja mä olen muutenkin miettinyt paljon asiaa.

Mulle tuli viime vuoden lopussa sellainen ahaa-elämys. Kun mä yöllä aika usein tulen suhun kiinni ja rutistan sua. Niin kerran kun mä tein niin, niin mä ymmärsin ja tajusin, että sun kanssa mä en pelkää. Siis kuolemaa. Että kun mä olen sussa kiinni ja sun kanssa, niin mä en pelkää. Mun on niin hyvä olla.

Niin mä ajattelin, että koska mun on tässä niin hyvä olla, niin mä haluaisin mennä sun kanssa naimisiin...

*****

Litra kyyneleitä myöhemmin. Mäkin haluaisin kulta mennä sun kanssa naimisiin. Musta se olisi tosi ihanaa.

*****

Syyskuu

Se päivä oli tänään <3

Tolulla (polylla) kirkastetut peilit

Narsisti terminä on muotisana. Tuntuu että tässä ajassa joka toisen exä ja joka kolmannen äitipuoli ja joka neljännen oma isä on narsisti. Helppo sana, joka tarkoittaa monille jotain kevyesti sairasta ja jopa mystistä mutta selvästi negatiivista. Koska tämäntyyppiä termejä viljellään paljon, olen hankkinut itselleni henkisen suodattimen. Tämä suodattimeni on toiminut näihin päiviin asti oikein hyvin vaikka välillä se on kaivannut pientä puhdistusta. Viime aikoina kuitenkin puhdistimeeni on silloin tällöin tarttunut uusi termi ja tällä viikolla sinne lävähti sellainen oksennuspallo mikä ei enää ravistelulla irronnutkaan. Yritän kuitenkin vielä kerran puhdistaa tämän vanhan.

Sana joka tukki suodattimeni ja aiheutti yli läikkymisen on poly. Tarkennetaan nyt heti, että minulla ei ole mitään polyja vastaan ja lasken siihen itsenikin kuuluvan. Toisekseen ovat tarkoitukseni kirjoittaa vain vinoista polyista ja unohtaa vaniljaisen käsittelyn kokonaan. Joka tapauksessa minun maailmassa ihmiset ovat tärkeitä eivätkä lokerot. Mutta koska aloitin kirjoittamaan polysta, niin piti minun käydä katsomassa miten se on määritelty (lähteenä wikipedia).

Polyamoria on ajattelu- ja elämäntapa, jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde. 

Olen huomannut, että polyja on kinkypiireissä paljon. Moni kertoo olevansa poly tai elävänsä polysuhteessa. Tähän on varmasti monia syitä, hyvin itsekkäitäkin, eikä varmasti vähimpänä sama syy kuin minulla eli mahdollisuus toteuttaa sellaisia puolia itsestäni nuken kanssa mitä en voi toteuttaa blondini kanssa. Olen myös valmis suomaan saman blondilleni. Kuitenkin vaikka katson olevani poly, niin olen sitä mielestäni vain ja ainoastaan blondin ja nuken kanssa, enkä laske tähän kuvioon satunnaisia sessioleikkikamuja, en vaikka he ovatkin tärkeitä minulle. Minun polyrajani on vedetty siihen veteen missä minulla on mahdollisuus ja halu jakaa elämääni näiden ihmisten kanssa arkenakin. Tästä syystä omasta mielestäni satunnainen kolmenkimppa ei tee kenestäkään polya, mutta jos se osallistujista siltä tuntuu, niin olen vaan tyytyväinen olettaen että kaikilla oli hauskaa.

Kaunista eikö totta? Mistä ne oksennuspallot sitten kumpuavat? Minun pitää jatkaa wikipedian lukemista ja määrittely jatkuu seuraavasti.

Kunkin ihmisen polyamoriset suhteet ovat hänen kaikkien kumppaniensa osapuolten tuntemia ja hyväksymiä.

Tunnen karheutta suodattimessani tietäessäni mitä kaikkea voidaankin tehdä ja tehdäänkin polyisesti jos unohdetaan tämä jälkimmäinen määrittely. Viempä ajatusleikkiä vielä pidemmälle ja kerron ihan konkreettisesti mitä MINÄ suuressa viisaudessani voisin tehdä polyn minulle antamin valtuuksin.

 Vaikka kinkypolyelämäni olisi mahtavaa blondin ja nuken kanssa, niin koska olisin heille heti ensimmäisillä tapaamiskerroilla kertoneeni olevani poly, voisin siis vapaasti etsiä itselleni uutta seuraa. Kyllähän heidän pitäisi ymmärtää MINUA ja tietää MINUN polymääritelmäni. Voisin myös vapaasti käydä maistamassa mettä uusissa kukissa, eikä vanhatkaan säädöt ole pois suljettuja, koska polyilla nyt voi olla useampia seksuaalisia piirteitä sisältäviä suhteita. Koska wikipedian sisälukutaitoni on kovin heikko, tekisin kaiken tämän salassa kertomatta mitään blondilleni tai nukelle. Jos he joskus sattuisivat minulta utelemaan, kehtaavatkin, mitä olen touhunnut kokematonsubityttö84 kanssa, niin ensin suutahtaisin ja lopulta mitään en myöntäisi. Lukisivat nyt tuon wikipedian määrittelyn prkl.  Onneksi tämä uusi subi edes ymmärtää määrittelyiden päälle.

Jos kuitenkin kokisin hieman morkkista ja sattuisin kurkkaamaan peiliin, niin saattaisin hetken nähdä sen kaiken mikä minulla on. Onneksi kuitenkin tulin juuri suihkusta, sessio odottaa nuorikkoni kanssa, ja peilini meni huuruun.  Pyyhkäisen peilini puhtaaksi polylla ja jatkan elämääni. Jos kuitenkin satun kusaisemaan myöhemmin omaan nilkkaani, niin onneksi vielä on marttyyrikorttini käyttämättä.

Ei minua haittaa jos sinä olet poly etkä määrittelyihini osu, tuskin minäkään osun sinun. Eikä minua haittaa jos sinä pidät minua paasaavana polypellenä. Minua haittaa se kieroutuneisuus jolla pyhitetään omat rumat teot ja satutetaan muita. Ja ennen kaikkea se että tällaisen teon jälkeen pestään omatunto piiloutumalla termin taakse. Raukkamaista ja halveksuttavaa sanon minä.

-Peikko