Hoitsu häkissä

Kerroin taannoin olleeni mökkeilemässä ja samalla tutumassa lemmikin sielunelämään. Etukäteen en olisi voinut kuvitella, että tavallisesta isosta koirankuljetushäkistä voisi irrota niin paljon hupia ja ideoita, mutta olin ilomielin väärässä. Nyt tässä ollaan jo "perustamassa" lemmikkikoulua, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

Piiskatessani nukkea mökillä, oli hoitsukin saapunut yllättäen paikalle. Yllättäen siksi, että olin kuvitellut hänen jättävän mökkeilyn väliin. Halasimme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Olin huomaavinani hoitsun olemuksessa poikkeuksellisesti väsyä, mikä ei sinällään ollut ihme ottaen huomioon hänen senhetkiset haasteensa. Ehkäpä juuri siksi oli erittäin upeaa nähdä hänet tovin kuluttua istumassa häkissä hymy korvissa. Kuvittelin nuken passittaneen hänet sinne kokeilemaan, miltä häkki maistuu. Siitä hetkestä eteenpäin oli nähtävissä ja vaistottavissa hoitsun tulleen kotiin.

Hän istui jalat ristissä häkissä katsellen ympäristöään kuin ensi kertaa häkitetty lemmikki. Leikkimielisesti tämä lemmikki virnuili ja kauniisti hymyili, mutta kuitenkin sellainen naarasleijonailme kuonollaan - "uskallapas koskea tai tulla häkkiini". Hän oli täydellisesti mukavuusalueellaan, ja saatoin kuvitella hänet oikeasti kehräämässä, jos joku olisi nätisti osannut lähestyä ja rapsutella oikeasta paikasta.

Istuimme grillaamassa lemmikin istuessa häkissään hieman sivummalla. Sain vierestä ilomielin seurata, kuinka nukke kesytteli lemmikkiään. Ja mikäs onkaan parempi keino kesyttämiseen kuin hyvät makupalat. Häkin ristikon välistä tarjoiltiin varovasti erinäisiä herkkuja kuten inkiväärimarinoitua possua, avokadoa ja grillattuja vaahtokarkkeja. Erityisesti viimeiset tuntuivat olevan parasta kesytysruokaa. Nukke ojensi varovasti makupaloja häkkiin selkeiden komentojen kera, "varovasti, nätisti, otatko lisää?" ja lemmikki vaikutti hyvin säyseältä ja kesyltä.

Myöhemmin siirryttyämme jo sisälle, nn tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, oliko kenties lemmikki sähissyt kouluttajalleen vai oliko kouluttaja vain päättänyt näyttää lemmikilleen paikkansa, mutta lemmikille sovittettiin suuhun pallogägiä. Muutenkin koulutus oli saamassa hauskoja bdsm-virikkeitä. Nukke kaipasi selvästi vähän apukouluttajaa, ja ideoimme, että lemmikin kädet voisi kiinnittää kahleilla häkin toisen pään ylänurkkiin ja jalat taas toiseen. Kumarruin ja menin häkkiin rohkeasti ja sanoin lemmikille, että nyt on oikea hetki poistaa housut, jos sellaista halajaa. Lemmikki nyökkäsi silmillään. Vedin hänen alushousut pois jalasta, ja kiinnitimme hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa kahleet, jotka taasen kiinnitimme häkin ylänurkkiin. Voi kuinka söpö pakkaus vaikka lemmikki joutuikin nojaamaan ylävartalollaan vaikean näköisesti häkin toiseen päätyyn.

Jouduimme siirtämään häkkiä lemmikin kiinnittämisen jälkeen ja teimme sen työntämällä häkkiä varovasti lattialla maton päällä. Teimme tämän tietenkin hyvin varovaisesti, sillä emme halunneet tuottaa lemmikille turhaa tuskaa. Hän kuitenkin alkoi liikkua ja yritti viestittää meille jotain silmillään ja gägin takaa. Ilmoille ehti jo tulla pieni hätä, että lemmikillä ei olisi kaikki hyvin. Että joku raaja kramppaisi, kiinnitys olisi liian tiukka tai hengittäminen olisi vaikeaa. Avasimme nopsaan luukun ja poistimme gägin, jotta lemmikki pääsi kertomaan asiansa. Yllätyksemme oli suuri kun lemmikki sanoi kiukkuisesti "Olkaa varovaisia lemmikin häkin kanssa, ettei se vaan hajoa!" Tämä sananparsi tuli ulos aidosti huolissaan eikä kouluttajia härnätän. Purskahdimme nauruun ja kiinnitimme gägin uudestaan paikoilleen.

Kävin lelukassilla ja toin mukanani varsidildon ja hyrrän. Kerroin lemmikille, mitä aion niiden kanssa tehdä, ja hän nauroi minulle gägin takaan. Kerroin, että lemmikki varmasti itsekin ottaa huomioon häkkinsä rajallisen kestävyyden eikä rimpuile ollenkaan toimenpiteen aikana, Lemmikki yritti vielä hetken näyttää sähisevältä tilanteen hallussapitävältä villieläimeltä, mutta lelun upotessa häneen ja hyrrän käynnistyessä hänellä oli täysi työ pitää raajansa paikallaan ja ajatukset kasassa. Hyvin lemmikki tsemppasi raajat väristen. "Saisinko tulla?", kuulosti kovin eläimelliseltä gägin takaa. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin koulutus, niin lupaa ei herunut heti. Raajat ja lemmikki värisivät, silmät katosivat ja kun hän sai lopulta luvan, kahdestikin, niin lemmikki tärisi ja tuli, mutta nätisti häkkiä varoen.

Lemmikki kertoo

Auto kaartaa tietä eteenpäin. Ja mä en osaa sanoa mun ystävälle miksi mua jännittää ja pelottaa. Miksi mun rintaa puristaa. Mä olen väsynyt. Arvoin monta päivää lähdenkö, jaksanko, riittääkö mun voimat. Elämä on niin muuttumassa. Mutta mä lähdin. Halusin. Mulla oli vähän ikävä mun laumaa. Kun mä pääsin sinne, mä menin rantaan. Kahlasin polvia myöten veteen. Siinä tuntui että mä olen paikallani, en häily, en häviä, en ole säästöliekillä. 

En olisi halunnut sanoa Nukelle etten osaa olla, halusin olla vahva, halusin näyttää sitä mun henkistä hiekkalinnaa, kovis naamaa. Niin mä sille sanoin. Sanoin etten osannut olla. Ja rintaa ei enää puristanut. Katsottiin kaloja laiturilta. Ne oli pieniä ja säikkyjä mutta ne pääsi syvemmälle pakoon jokaista epäilyttävää ääntä. Niillä oli se samea vesi. 

Nukke halusi näyttää häkin mulle. Istuttiin teltassa häkin vieressä. Se kysyin haluanko kokeilla ja ennen kuin se ehti lausetta loppuun, mä olin jo puoliksi menossa. 

Kerälle. Häkin pohjalle. Sielä oli pehmeää. Ja aivan kun mun kehosta olisi sulanut vanhat steariinit päältä. Hiekkalinna jäi rannalle. Se sotkisi kovin teltan ja häkin jos sitä yrittäisi kantaa mukana. 

Mä en tiedä mistä se hymy tuli. Häkissä olin turvassa. Ja vapaa. On hullua ajatella ja tuntea olevansa vapaa häkissä. Häkissä jossa voin istua ja maata. Eikä häkki purista. Se vain rajaa. Minut on laitettu sinne rauhoittumaan. Kokemaan fyysiset rajat. Se antaa minulle herkimmilläni turvamuurit. Mä voin katsoa ulos häkistä. Nojata kylmään metalliin. Rapsutetaan, ruokitaan. En voi itse valita mutta voin. Sen mitä otan vastaan ja mitä en. Voin vielä puhua. Jutella, nauraa, hyristä kun kissaeläin. 

Alkaa sataa, viedään häkki sisälle. Pyydän lupaa käydä vessassa ja salaa toivon, että Nukke käskee minut ulos pissalle, kuten sisäsiistien lemmikkien kuuluukin. Kaikkien silmien alle. Ulos, kun luvan saa. 

Häkki seisoo tyhjänä keskellä lattiaa. Häkin sisällä oleva tyhjiö, minun tilani, vetää ja tahdon jo takaisin. Sanoin aikaisemmin että minua kiehtoo ajatus siitä etten voi kommunikoida puheella. Sido mun suu. 

Ja palloa sovitetaan suuhun ja kiristetään. Käsiin kiertyy nahkaa. Nukke pitelee mua mun selän takana. Hengitys mun korvalla, Nukke on ihan siinä. Mun omistaja. Mun ihminen. Yksi niistä.

Ja Peikko kumartuu mun eteen. Istun omilla jaloillani enkä voi liikkua. Sen kädet on kovat ja kasvot pehmeät. Etsii käsiinsä mun rinnat. Ja mä sähisen kun se nappaa kiinni. Kovaa, mä ulisen vastaan ja mä pidän siitä. 

Nukke komentaa minut takaisin häkkiin. Mies tulee lähemmäs ja nahkaa napsahtaa nilkkoihinkin. 

"Tämän jälkeen pikkareita ei saa enää pois. Otetaanko pois?" tiukka kysymys. 

Mä nyökkään niin nopeasti kuin ehdin. Ota ne pois, ota. 

Jalat ripustetaan ylänurkkiin, samoin kädet. Makaan häkin pohjalla. Esillä. Näytillä. Ja se lämmittää. Hyrisyttää, hymyilyttää, silmien takana leiskuu. Olen mun laumassa. Mun lauman käytettävänä. 

Ihmiset ympärillä alkaa siirtää häkkiä. Mä pelkään, että se hajoaa, että leikki loppuu siihen. Että multa viedään raja mun ja ympäristön välillä. Musta tuntuu että se on niin hauras. Se mun tunne. Vahva ja hauras. Tulee melkein hätä, hakkaan häkkiä jalalla. 

"Älkää rikkoko mun häkkiä!" 

Se ei ollu hyvä syy pyytää puhekykyään takaisin, tiesin sen, mutta hätäännyin. En tahtonut vielä pois. 

Nukke istuu omistajan elkein mun vieressä. Ja Peikko tulee lähemmäs multa kontrollin rikkovien aseiden kanssa. Häkin ovi avataan mun jaloista. 

"Sä varmaan pidät sitten itsekin huolen siitä ettei häkki mee rikki, eikö vaan." 

Dildo uppoo muhun. Ja hyrrä hurahtaa käyntiin. 

"Sä tiedät miten tää toimii." Toteamus, ei kysymys. 

Peikko ja Nukke kirkkaina. Ne on siinä. Muut häipyy kasvottomaksi joukoksi, ne on lämpimiä ja sykkiviä, samalla kun mä päästän irti ympäristö tummuu ja pehmenee. Mun on helppo päästää irti. Helppo, pehmeä, hyvä. 

Mä anon, huudan lupaa tulla, ja luvan saan kahdesti. Sumenee ja mä tuun, lujaa, sähkö kulkee varpaista päänahkaan ja taas takaisin. 

Ympäristö sykkii takaisin. En pääse vielä irti. Nukke antaa mun jäähdytellä. Mutta vaan hetken ja mä haluan lisää. Sormet mun sisään. Kieli. Ja sähkö kerääntyy. Mun omistaja maistaa omaansa. Ja mä varon rikkomasta häkkiä. Ja taas mä joudun pyytämään. Anomaan ja saan luvan. Tähän leikkaus. 

Lemmikki poistuu häkistään vasta kun saa luvan. Omistajaltaan.

BDSM-PT

Minulla on kova halu auttaa ystäviäni, varsinkin jos auttaminen osuu jotenkin vinosti seksuaalisuuteen, ja uskon voivani olla avuksi edes vähän. Useimmiten apu on keskustelua, mutta joskus ajaudun projekteihin tai tilanteisiin, joissa h-hetkenä oikeasti pohdin, että kannattaako minun ihan kaikkeen lähteä. Perse edellä puuhun on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Joskus tilanne on ollut suurikin menestys, mutta joskus jälkipyykkiä on pesty enemmänkin. Kuitenkaan koskaan ystävyyssuhteet eivät ole olleet liipasimella, ja loppujen lopuksi viivan alle on varmasti jäänyt selvästi plusmerkkinen luku.

Viimeinen tempaus, jossa loppusuoralla meinasi usko loppua, oli toimia pikkusiskon BDSM-henkisenä personal trainerina (PT). Kurkkaamalla pikkusiskon blogia saanet hyvän kuvan, mitä matkalla on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset kun maalinauha katkesi. Uskoni ei tosin ollut koetuksella pikkusiskon suhteen, vaan oma kirini loppusuoralla veti lihakseni hapoille. Tämä projekti oli kuitenkin mitä mainioin, ja olen kovin ylpeä siitä, mitä pikkusisko sai aikaiseksi, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka pieni osuuteni kuitenkin loppupeleissä oli. Siksi jätänkin kertomatta, mitä loppusuoralla tapahtui ja keskitynkin siihen, mikä voima ja potentiaali tällaisella toiminnalla voisi ollakaan. 

Käyn kuntosalilla keskimäärin kolme kertaa viikossa. Sellaisella salilla, jossa on myös paljon personal trainereita ja heidän palveluja myös käytetään. Koska oma treenaamiseni on verkkaista, pystynkin usein katselemaan ympärilleni ja seuraamaan myös PT-toimintaa. En ole koskaan käyttänyt PT-palveluja, joten olen kovin huono arvioimaan, miten ne oikeasti toimivat. Mutta uskon, että motivoituneilla kuntoilijoilla ne toimivat erittäin hyvin. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että motivoituneilla onnistuu melkein mikä vaan, jopa harmaan kiven läpikävely. Ymmärtääkseni PT:n toiminta ytimekkäästi on tavata asiakas ja kartoittaa hänen tarpeensa, tehdä saliohjelma ja seurata vierestä, että ohjelmaa noudatetaan ja että tekniikka on kunnossa. Voisikohan tuon työnkuvauksen siirtää käytännön tasolla myös D/s-dynamiikkaan?

Jäinkin pohtimaan, mikä mieletön voimarava D/s-suhteessa voisikaan olla vaikka elämänhallinnan tai opiskelumotivaation kasvattamiseen tai jopa elämäntapojen muuttamiseen. En väitä, että se olisi automaattisesti oikotie onnistumiseen ja parempaan elämään, mutta silti tietyntyyppisessä dynamiikassa se toimisi varmasti paremmin kuin vaikka elämäntapa-coachin tai PT:n palkkaaminen. 

Monilla alistuvilla on tarve miellyttää, olla hyvä tyttö tai antaa aihetta ylpeyteen. Tämä lähtökohta yhdistettynä aitoon molemminpuoliseen haluun tehdä jokin muutos, olisi mielestäni oiva lähtökohta. Ei kuitenkaan kannata tavoitella kuuta taivaalta, vaan tehdä selkeä yksinkertainen sopimus, jota tullaan noudattamaan. Tätä sopimustahan voi aina tarkentaa, tiukentaa, selkeyttää tai löysentää. Tässä yhteydessä en kuitenkaan usko siihen, että Dominoiva rustaa sopimuksen itsekseen ja laittaa sen sydänmagneetilla kiinni jääkaapin oveen, vaan suosin yhdessä tekemistä ja maalaisjärkeä. Kun molemmat osapuolet ovat mukana tekemässä sopimusta, se myös sitouttaa ja motivoi. On myös tärkeää muistaa, että siinä missä alistuvalla on säännöt noudatettavanaan, niin dominoivalla on erittäin tärkeä rooli seurata, että sääntöjä noudatetaan. En osaa sanoa, kumpi pääsee helpommalla, mutta olen varma, että molemmille riittää töitä ja haastetta.   

Säännöt on tehty rikottavaksi ja rikkeet rangaistavaksi. Ei ehkä ihan noin yksioikoisesti, mutta rikkeitä ja vahinkoja tapahtuu aina, joskaan se ei saisi olla ensisijainen tarkoitus kummallekaan. Aina ei vaan jaksa, voi sairastua tai eteen voi tulla ihan mitä vaan elämää heittelevää. Rikkeisiin pitää kuitenkin aina puuttua, ja niistä pitää aina myös kertoa. Mielestäni rangaistukseksi tai käsittelyksi riittää myös joskus keskustelu. Pääasia on, että tilanne ei jää huomioimatta. Se on taas kaiken arjen ja kiireen keskellä joskus todella haastavaa.

Yleensä tällainen projekti ruokkii itse itseään. Alku on pirun hankalaa, mutta kun vaikka ensimmäiset sentit vyötäröltä katoavat tai tentit tulevat läpäistyä, niin onnistumisen ilo kantaa ja motivoi, puhumattakaan siitä, mitä se tekee suhteelle ja arvostukselle.

2. Päivä

Pieni avautuminen nuken etätehtäviin ja miksi satuin valitsemaan juuri nämä tehtävät. 

1.) Nukke oli hiljan toivonut minulta kainosti lisää peppuleikkejä. Nyt hän voikin niin aloitella jo kuumottavasti ilman minuakin.

2.) Olemme harjoitelleet laskemista livenä. Minä lasken, ja nukke odottelee. Koska harjoittelu on kesken, niin sitähän voi loistavasti treenata myös etänä.

3.) Nukke rakastaa luontoa, sen hajua, tunnetta jalanpohjissa, ääniä. Mikäs sen parempaa kuin yhdistää kaksi nuken lempiasiaa, luonnon & masokismin.

4-5.) Pitäähän Peikonkin saada tästä huvista omansa ja mahdollisuus arvostella miten etätehtävät ovat suoritettu.

Nuken silmin:

Kuten päivällä kirjoitin, jokaisella asiakaspalvelijalla pitäisi olla pepputappi, niin palvelu sujuisi huomattavasti paremmin. Haluaisin alkaa kouluttamaan asiakaspalvelijoita, mihin pepputapin käyttöön tutustuminen kuuluisi pakollisena oppiaineena.

Olen ennenkin miettinyt miltä tuntuisi työskennellä tappi pepussa tai jotain muuta vastaavaa härnäämässä ajatuksiani. Tiedän työhistoriastani sen, että mitä hankalammat olosuhteet, sen suurempi keskittyminen. Päätin siis haastaa itseni ja päätyä töihin tapin kanssa.

Olin rauhallinen ja läsnä ja selvisin töistäni, jonka jälkeen menin vessaan ja otin tapin pois. En voinut uskoa, mitä tulin juuri tehneeksi. Olenko tyhmänrohkea, hullu vai muuten vaan jotenkin vähän omituinen. Mutta se oli ihan mielettömän kivaa. Ja tajusin todella, että olen välillä vähän sellainen häsääjä ja yritän muka tehokkaasti tehdä tuhat asiaa samaan aikaan. Tapin kanssa keskityin joka ikiseen liikkeeseeni ja olin levollinen. Todennäköisesti paljon siedettävämpi työkaveri myös.

Mietin minkä haasteen voisin ottaa orgasmi-tehtävään. Ikkunani ja verhoni olivat auki ja koska surinan aiheuttaminen tuntui jo muutenkin jännittävältä, päätin jättää ikkunan siihen tilaan, missä se olikin. Ikkunasta ei nähnyt sisään, ellei kiivennyt terassilleni ja kävellyt sen toiseen päähän. Pidin korvat höröllään ja ryhdyin toimeen.

Riisuin itseni alasti ja pujotin talutushihnan nukke-pantaan kiinni. Laitoin hihnan toisen pään kiinni patteriin ja pannan kaulaani. Päätin suorittaa orgasmi-tehtävän häntäni kanssa. Sujautin hännän sisälle taas kyykkyasennossa, minkä jälkeen menin patjalleni konttausasentoon. Olisin halunnut nähdä häntäni peilistä, miten kauniilta se näyttää kontatessa.

Kiinnitin nänneihini Sinulta ja Blondilta saamani lujat nipsut, otin wandin esiin ja aloin kyhnyttää itseni nelinkontin sitä vasten. Välillä painelin häntää syvemmälle. Nipsut eivät kuitenkaan tuntuneet tarpeeksi, joten laskin yläruumiin patjaa vasten, jotta rintani saisivat enemmän huomiota. Ajattelin Sinua katselemassa ja määräilemässä mua. Toivoin selälleni floggerin iskuja samanaikaisesti. Samalla olin kuitenkin helpottunut, että et ollut läsnä, sillä se tuntuisi minusta varmasti aika nololta.

Nousin jälleen istumaan ja näin mielikuvan sinusta sorminesi. Toivon sormiasi sisälleni ja niitä ajatellessa otin omat sormeni käyttöön. Runkkasin itseäni rajusti pitäen sormiani ensin etu- ja sitten takakautta sisälläni. Lopulta käteni väsyi ja huomasin tulevani pian. Olin siitä niin iloinen, minun teki mieleni ulista ja huutaa. Se tuli rajusti… mutta jälkikäteen tajusin, että unohdin laskea. Pyydän tästä kovasti anteeksi. 

Kroppani on leventynyt aika hurjasti tämän kesän aikana, mistä on aika paha olla ja itsetunto aika alhaalla. Olen vain yksinkertaisesti todella väsynyt kokoajan. Siksipä päätinkin, että en saa tehdä luonto-tehtävää, ellen lähde lenkille sitä hoitamaan. Ja jos en tee tehtävää, olet pettynyt minuun ja kärsin siitä vielä enemmän. Joten, lähdin lenkille. 

Minulla ei ollut lähtiessä selkeää ajatusta, miten tehtävän suorittaa. Luotin kuitenkin siihen, että saan metsässä jonkinlaisen impulsin. Löysin jälleen uusia upeita polkuja metsästä ja pian vastaan tuli kaatunut puu, mistä sojotti täydellinen oksa. Katkaisin oksan ja siitä tuli minulle raippa. Ensin minulla oli sellainen olo vasemmassa kyynärvarressani, että se kaipaa pientä näpäytystä. Naputtelin kättäni samalla, kun hölkkäsin eteenpäin. Huomasin, että sain siitä energiaa. Pian keppi olikin kädessäni, kuin ratsastajalla ja aloin leikkiä hevosta ja ratsastajaa. Jalkani kuuluivat hevoselle, mutta yläruumis oli ratsastajan. Näpäyttelin pepulleni napakoita näpäytyksiä juostessani ja huomasin miten paljon se oikeasti kannusti menemään eteenpäin. Välillä näpäyttelin askelten tahdissa, välillä muutama napakampi isku ja hiljaisuutta. 

Lopetin päästyäni isommalle tielle, mutta huomasin, ettei ketään tullut vastaan ja jatkoin. Lopulta varoin ainoastaan asutusten kohdalla. Loppumatkasta kävelin ja kokeilin kepukkaa vähän joka paikkaan. Kävelin ja huitelin menemään. Kokeilin lopuksi myös hölkkää keppi suussa ja sekin oli ihan hauskaa. Ajattelin olevani koira ja totesin, että sitä täytyy kokeilla joskus hännän kanssa. Mullahan on sellainen fantasia, että joku juoksuttaisi mua piiskan kanssa, niin, että polkisi pyörällä vierellä ja piiskaisi välillä kannustukseksi. 

Tätä ajattelin ja Sinua pyörän päälle hölkätessäni. Kiitos ihanasta päivästä jälleen! Huomaan miten paljon nämä piristävät mieltäni ja on ihanaa kantaa sua tällä tavalla mukanani työpäivien läpi.

1. Päivä

Nukke on levoton otus, sopivasti haasteellinen monella tasolla. Hän ottaa tilansa, mutta viihtyy jaloissakin. Hän lupaa, ettei utele, mutta tunnin päästä kyselee lisää. Hän miellyttää, tuntee täysillä, kantaa hampaanjäljet ylpeydellä ja väsyttää turhautuneen itsensä metsässä. Niinpä en oikeastaan ollut yllättynyt, kun sain iltamyöhään sänkyyni seuraavan pyynnön.

- Olisi myös sellainen pyyntö, että voisinko saada jonkun kivan etätehtävän? Muuten tämä levottomuus ja turhautuneisuus alkaa käydä vähän liian haasteelliseksi... Ja itseni läpsiminen on vähän ikävää...

Suhtaudun etätehtäviin tietyllä kriittisyydellä. Pidän kyllä etätehtävistä, niiden valvomisesta ja ennen kaikkea etätehtävien raportointiin tutustumisesta. Minusta etätehtävien pitää olla jotain sellaista, mikä tukee jo olemassa olevaa suhdetta sekä etätehtävien tekijää. Kävimme illalla vielä lyhyen keskustelun aiheesta, ja nuken lisätoiveena oli, että tehtävät voisivat sisältää kipua ja poistaa levottomuutta. Ja sellaisia, että hän voisi tehdä ne työpaikallaan. Lupasin pohtia asiaa. Nukahdin hieman levottomin mielin tehtävien hypellessä ajatuksissani.

Aamulla sain muutaman langanpään kiinni muistellessani vanhempia nuken kanssa käymiämme keskusteluja sekä asioita joissa toivoin nuken kehittyvän. Hetken kelailin lankoja käsissäni eikä aikaakaan kun kerä oli valmis. Myöhemmin aamulla ilmoitin, että säännöt ovat hänen sähköpostissaan, johon hän pikaisesti vastasikin.

- Kiitos. Mun on lähdettävä kohta töihin, joten yritän olla lukematta sitä ennen sitä 

Kerroin, että säännöt luetaan heti, koska niitä saatetaan joutua soveltamaan jo tämän päivän aikana ja tehtävienanto alkaa nyt. Nukke luki seuraavan etätehtävälistan:

Nuken etätehtävät: 

Jokainen kohta tehdään mahdollisuuksien rajoissa nukke -panta kaulassa.
Seuraavat tehtävät on suoritettava joka päivä. 

1.) Tee töitä joka päivä vähintään tunti pepputappi sisälläsi. Tähän tuntiin pitää sisältyä keskustelua joko työkavereiden tai asiakkaiden kanssa. 

2.) Runkkaat joka päivä itsellesi orgasmin pepputappi sisälläsi. Teet sen laskemalla ääneen 5-4-3-2-1-orgasmi.  

3.) Teet vartaloosi selkeä jäljen jollain luonnosta saatavalla materiaalilla. Hyvästä mielikuvituksesta plussaa.  

4.) Jos sinulla on kamera mukanasi, otat vähintään kaksi kuvaa edellisistä toimenpiteistä tai lopputuloksesta. Hyvästä mielikuvituksesta ja Peikon miellyttämisestä plussaa.  

5.) Kirjoitat jokaisesta päivästä Peikolle viestin, jonka sisältönä on miten tehtävät ovat onnistuneet sekä todisteena olevat valokuvat. 

Hyvästä suorituksesta on luonnollisesti tiedossa palkkio. Heikommasta jotain muuta.  

- Peikko

Kävimme jatkoksi vielä lyhyen keskustelun.

- Kiitos Peikko, tuo töiden tekeminen pepputapin kanssa on haasteellinen. Työssä pitää kyetä juoksemaan ja toimimaan nopeasti tarpeen tullen.

- Ymmärrän, onko silti mahdollista?

- Ja pepputapini on hännällinen, mutta teen parhaani.

- Juuri näin. Tätä odotinkin.

- Tehtävät ovat oikein mieluisia.

- Minä melko nihkeästi keskustelen näistä ehdoista, joten jos nämä ovat tehtävissä, niin sitten ei mutinoita. Ymmärretty?

Raportointi nuken silmin:

En ikinä vie töihin mitään kassia tai muuta sellaista. Nyt jouduin miettimään mihin pakkaan hännän mukaan. Otin sen kangaskassiin ja jätin sen takahuoneeseen. Myöhemmin työtehtävän sopivasti vaihtuessa totesin, että sitä voi tehdä oivasti hännän kanssa. Menin takahuoneeseen ja laitoin hännän paikoilleen kyykyssä. Kuka vaan olisi milloin vain voinut tupsahtaa sisälle.

Marssin halliin ja kävin töihin. Olo oli aika veikeä. Tuntui jännältä olla ihan muina miehinä ja kukaan työkavereista ei tiennyt mitä mun hameen alla tapahtuu. Mistä minä tiedän mitä heidän hameidensa alla tapahtuu...

Kun tunti oli kulunut, mä olin aivan märkänä ja laitoin sulle viestin. Menin vessaan ja otin hännän pois.

Koko päivän on siitä lähtien ollut levoton olo. Pidin oman siestan ja kävin yhdessä polulla olevassa rakennuksessa. Sinne pääsee kolmesta suunnasta sisään ja kaikkialle on avoimet ovet. Jälleen minut olisi aika helposti voinut yllättää. Laitoin sormet sisälleni ja leikin hetken aikaa. En kuitenkaan pystynyt keskittymään saattamaan toimenpidettä loppuun. Sitäpaitsi ajattelin hoitavani tehtäväni myöhemmin tapin kanssa.

Vähän aikaa sitten tulin omaan mökkiini. Luin viestisi pannasta. Laitoin sen kaulaan ja etsin rinkastani lasisen dildoni. Kastelin sen liukkarilla asetuin mukavasti patjalleni, polvilleni leveään asentoon ja istuin dildon päälle niin, että se pikkuhiljaa sujahti peppuuni. Otin wandini esiin ja laitoin sen päälle. Kuuntelin samalla tarkkaan kuuluuko ulkoa mitään ääniä. Jännitti käyttää surisevaa laitetta kämpässä, missä seinät ovat pahvia ja yleinen vessa vielä seinän takana. Alkoi tuntua siltä, että tulen pian ja muistin laskutehtävän. Ajattelin sua kuuntelemaan, kun lasken kiltisti. Sanoin itselleni "Saat tulla" ja tulin.

Menin terassille pesemään dildoni vadissa ja jälleen kerran katselin onko ketään näköpiirissä tai tietyssä kohdassa toisen kämpän olohuonetta. Muiden olohuoneesta näkee mun terassille suoraan. Ei ollut ja pesin sen.

Vein dildon takaisin sisälle ja lähdin viereiselle kalliolle. Menin pienen nyppylän taakse, istahdin jäkälämättäälle paljaan pyllyni kanssa, taitoin katajasta piikkisen oksan ja piiskasin sillä vasenta reittäni niin pitkään, että se alkoi kirvellä ja punastua. Olin aivan hiljaa. Toivoin sinua siihen viereen ja jatkavan siitä. En itse kyennyt tekemään sitä enempää, mutta tiedän ja toivoin, että sinä olisit jatkanut.

Menin takaisin sisälle, otin pannan pois ja kirjoitin tämän.

Kiitos tästä tehtävästä. Toivottavasti vastaus oli mieluinen. Tehtävä ainakin oli.

Blondi: Veteenpiirrettyjä viivoja

Olemme Peikon kanssa pohtineet viime aikoina paljon rajojamme ja sääntöjämme. Luottamusta ja sen rikkomista. Meillä on nykyään elämässämme yhteinen nukke, josta pidämme parhaamme mukaan huolta. Nukke on Peikon leikkikaveri, ehkä jopa vähän myös minun. Tosin minulla on asian, tai siis oman estoisen pääni kanssa vielä jonkin verran työstettävää. Että minäkin joskus voisin leikkiä jonkun muun kanssa? Muutakin kuin piiskata tuttuja bileissä.

Nukke on Peikon ensimmäinen vakituinen leikkikaveri meidän parisuhteemme aikana. Vaikka muitakin on ollut, on kyse ollut lähinnä yksittäisistä tai muutamista leikkikerroista. Joista ei ole ollut tarkoituskaan tulla mitään vakavampaa tai jotka eivät ole toimineet niin hyvin, että niistä olisi tullut jotain vakavampaa.

Nyt elämässämme on ihminen, joka näyttää asettuvan kuvioomme hyvin vakituisemmaksi osaksi. Sekä ihmisenä, ystävänä että pervona. Kokonaisuutena. Jotenkin asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen omalla painollaan luonnollisesti. Ilman suuria ponnisteluja.

Samalla olen taas kerran päässyt tutkailemaan omaa mustasukkaisuuden tunnettani tai oikeastaan sen puuttumista. Jostain syystä iso kasa yhteiskunnallisia yksiavioisuuden normeja yrittää tunkea päähäni. Että minun tällaisessa tilanteessa pitäisi olla mustasukkainen. Olen todella miettinyt ja pohtinut asiaa. Tutkinut itseäni. Kääntänyt ja vääntänyt. Ja ihmetellyt mustasukkaisuuden puutetta. Olen myös miettinyt sitä, että onko minussa jotain vikaa, kun en ole mustasukkainen? Tai voinko olla niin tunnevammainen, että en yksinkertaisesti tunnista tunnetta? Kuitenkin kaikki ärtymyksen ja ahdistuksen oireet loistavat poissaolollaan, kuten myös psykosomaattiset kivut, jotka yleensä kertovat että päässäni ei ole kaikki kunnossa. Onneksi olen kuitenkin saanut lievän mustasukkaisuuden kokemuksen, joten tiedän, että kykenen tunteeseen.

Eilen Peikko oli sovitusti nuken kanssa liikenteessä. Olimme sopineet, että yhteinen ilta on ok, koska minä en kuitenkaan edes ole kotona, vaan töissä ja koulutuksessa. Eli aika ei ole poissa yhteisestä ajasta. Tulin eilen illalla kotiin melko väsyneenä. Lapsi oli kotona kipeänä, enkä olisi jaksanut pitkän päivän jälkeen olla läsnä. Olin lisäksi luvannut käydä piipahtamassa vanhemman lapsen luona ihan muissa asioissa – sellaisissa, jota Peikko ei olisi voinut hoitaa. Huomasin pienen ärtymyksen tunteen liittyen Peikon poissaoloon. Mutta tunne liittyi hyvin vahvasti siihen, että hän ei ollut kotona jakamassa tilannetta kanssasi eikä siihen, että kenen kanssa hän oli liikenteessä. Sama ärtymyksen tunne olisi herännyt, vaikka hän olisi ollut kuntosalilla tekemässä treeniä. Voidaanko tämä tunne luokitella mustasukkaisuudeksi?

*****

Uuden ihmisen tullessa elämäämme olemme saaneet miettiä myös rajoja. Muistan joskus kirjoittaneeni, että minusta ei tuntuisi hyvältä, jos Peikko harrastaisi penetraatioseksiä jonkun muun kuin minun kanssani. Tuon lauseen jälkeen totesin kuitenkin, että jos hän sitä kuitenkin haluaisi, olisi se minulle todennäköisesti ok tilanteesta ja ihmisestä riippuen. Veteen piirretty, keinotekoinen viiva.  Nyt olemme tilanteessa, jossa tällaista on tehty. Minun luvallani ja suostumuksellani. Huomasin taas jälleen kerran tutkiskelevani, että miltä asia minusta tuntuu. Tai pitäisikö sen nyt tuntua jotenkin erityiseltä? Ei tuntemuksia. Toki turvaseksiasiat puhuttivat ja niistä keskustelimme Peikon kanssa pitkään. Peikko puolestaan on käynyt saman keskustelun nuken kanssa, ja olemme päässeet ratkaisuun, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja on myös turvallinen.

Meistä kahdesta Peikolla on selvästi enemmän työtä mustasukkaisuuden tunteiden kanssa. Koska koko ajan kun hän pohtii omia tekojaan ja rajojaan, käy hän myös dialogia itsensä kanssa. Olisinko minä valmis antamaan blondille samat oikeudet? Karkeasti sanottuna olla toisen miehen pantavana. Vastaus on pohdiskelun jälkeen ainoa mahdollinen eli positiivinen.

Alan vähitellen uskoa yhä vahvemmin siihen, että kun rakkautta jakaa, sen määrä myös lisääntyy. Että rakkauden määrä on ikään kuin lisääntyvä luonnonvara. Kun sitä hoitaa, hellii ja jakaa, tulee sitä myös lisää. Jaettavaksi sekä parisuhteeseen että sen ulkopuolelle. Jotenkin tämän oivalluksen myötä myös polyamoria näyttäytyy ymmärrettävämpänä. Olen ollut aiemmin sitä mieltä, että seksiä voi kyllä jakaa monien ihmisten kesken, mutta rakkautta ei. Nyt alan uskoa, että sekin on mahdollista.

Teemme Peikon kanssa mielenkiintoista matkaa, emmekä tiedä vielä yhtään, mihin se johtaa. Suunta vaikuttaa kuitenkin oikealta, joten se riittää tässä vaiheessa. 

Uuden suuren edessä

Olen ja olemme leikkineet nukkeleikkejä. Kaikki kolme yhdessä syöden, mutta jälkiruoka nautittiin minä ja blondi istuen samalla puolen nuken nautiskellessa kädet kohti kattoa. Jälkihoitona oli keskustelua, naurua ja paljon koskettelua. Yhteistä maistelua siitä, mihin tämä voisi johtaa.

Nukke sai meiltä pannan. Tetriksen askarteleman, nätin, kevyen ja pelkistetyn. Pantaan ei liity mitään suuria omistajan elkeitä, vaan ainakin tällä hetkellä se on melkein kuin yksi elementti muiden joukossa, kuten vaikkapa piiska. Nukella pantaan elemettinä liittyy monenmoista mielenkiintoista, niin miksei hän voisi sen käyttöä harjoitella ja fiilistellä. Tällä hetkellä pantaan liittyy muutamia sääntöjä, joita olemme blondin kanssa asettaneet. Hyvin maukkailta ovat säännöt maistuneet tähän asti, puolin ja toisin.

Nukke oli kutsunut kutsunut meidät molemmat Soen keikalle. Blondi jättäytyi ilomielin pois, sillä proge ja migreeni eivät ole ylimmät ystävät. Aloitin iltamme vääntämällä nuken jalkojeni päälle takapuoli pystyssä lämmittäen sekä kämmeneni että nuken pakarat. Muutenkin ilta jatkui purkaen sadistisia paineitani ja se maistui erinomaiselta. Muutama "saisinko, pliis" anelunkin kuulin. Lopulta päädyin tekemään jotain, tosin aivan luvan kanssa, jota en ole viime vuosina tehnyt kuin blondini kanssa.

Ilta jatkui keikan parissa. Oli hieman kuumottavaa olla "vieraan" naisen kanssa liikenteessä paikassa, jossa periaatteessa voisin törmätä yhteisiin tuttuihin. Julkinen paikka on muutenkin kovin eri kuin makuuhuone. Kävin päässäni melko paljon keskustelua, miten vapautuneesti voisin koskea nukkeen julkisella paikalla. Vaikka olin täysin sovitusti liikenteessä ja tiesin, etten ollut tekemässä mitään mikä loukkaisi blondia, niin silti pääni hannasi vastaan. Saman hannauksen koin vahvasti aikaisemminkin illalla makuuhuoneessa. Ilta kuitenkin jatkuin ja mielikin vapautui. Loppuillasta nojailin seinää vasten nuken nojatessa minuun. Käteni vaelsi nuken hameen alle ja löysi hänen pyhimpäänsä. Nautin nuken kiihtyneen hengityksen tahdissa.

Kotimatkalla annoin nukelle tehtävän kirjoittaa blondille, mitä illan aikana tapahtui, Pyyntö oli kuulemma hieman outo, mutta hän lupasi yrittää. Herätyskello soi aamulla klo 6, ja tehtävän suoritus odotti sähköpostissamme.

Yöllä kotiin, rakkaan vierelle pyöräillessä, tuoksuen nukelle, päässäni sinkoili paljon ajatuksia. Mietin enimmäkseen kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen. Pohdin, kuinka hienoja asioita voikaan luottamuksellisesti tapahtua, kun avaa itsensä ja löytää ympärilleen hienoja ihmisiä. Mietin mustasukkaisuutta ja miten blondi pystyykin nauttimaan tästä tilanteesta.

Jos blondini haluaisi tehdä jotain samanmoista, niin olisinko valmis? Olen sanonut, että en voi tehdä mitään sellaista, mitä en olisi valmis hänelle suomaan ja se pitää. Olenko mustasukkainen nukesta, sillä hänen elämässään on muitakin? Olen tietenkin, mutta se ei saa mitenkään estää nukkea vastuullisesti toteuttamasta itseään. Kasvun paikka minulla. Ketäänhän ei voi omistaa, kuten blondi aina sanoo. Mietin vastuuta nukesta. Jos ja kun hän on osa meidän kuvioitamme, on meillä myös vastuu hänestä. Omalta osallamme voimme kantaa vastuuta hänen hyvinvoinnistaan, kasvustaan ja tarpeistaan. Saavun kotiin ja kömmin nukkuvan blondini viereen. Nukahdan hieman levottomana mutta onnellisena.

Aamupäivällä nukke viestittää, että rikkoo juuri sääntöään, koska ei ole riisunut pantaansa herättyään, vaan halunnut fiilistellä se päällä vielä hetken. Voiko noin suloista olentoa moisesta rankaista? Helposti...

Panenko itseni mukavuusalueeltani?

Olen miettinyt viime aikoina paljon rakastelua/sekstailua omista lähtökohdistani, ja nyt sekstailulla tarkoitan penetraatioseksiä. Olen melkein aina pitänyt sekstailua yliarvostettuna, hyvin fyysisenä sisään-ulos -suorittamisena. Voisin jopa väittää, että oman kinkyilyhistoriani aikana olen sekstaillut vain noin joka kymmenennessä sessiossa. Jälkihoitona tai muuten vaan toki paljon useammin. Edellä kerrottuun on muutama syy, joita on vaikea laittaa järjestykseen. Mutta koska ne kaikki ovat osaltaan minulle hyvin tärkeitä, koetan selittää.

Sekstailuun liittyy minulla aina tunnetta. Ajatus satunnaispanosta juuri baarissa tavatun naisen kanssa kuulostaa minusta pelottavalta. En tunne häntä, en luota häneen, en tiedä mistä hän tykkää ja ennen kaikkea en tiedä, miksi hän haluaa minua. Minulle on tärkeää, että kahden ihmisen välillä on jokin toimiva sovittu side tai suhde, on se sitten rakkaus-, ystävyys-, orja- tai vaikka leikkisuhde. Kun tällainen side on olemassa, pystyn toimimaan ja nauttimaan haluamallani tavalla ja uskon saman koskevan vastapuoltakin.

Jos edelliset kriteerit täyttyvät, kaivan esiin uuden. Inhoan kumin käyttöä, koska se vie parhaimman terän fyysisestä nautinnostani. Kuulostan varmasti itsekkäältä, mutta todellisuudessa olen kiltisti jättäytynyt usein ilman mainitsematta asiasta, sillä en halua kiusallisia tilanteita. Miten sitten tämä asia järjestettäisiin? Jos olisin tilanteessa, jossa blondin lisäksi olisin jossain toimivassa suhteessa, jossa sekstailu tulisi ajankohtaiseksi, se tarkoittaisi sitä, että kävisimme molemmat sukupuolitautipolilla tarkistuttamassa itsemme, jonka jälkeen voisimme touhuta vapaasti. Lapsiahan en voi enää saada. Edellä kerrottuun liittyy myös suuri luottamus siihen, että suojaamattomia harha-askelia ei suhteemme ulkopuolella oteta. Luottamus pitää olla kunnossa.

Meillä on sopimus blondin kanssa, että emme sekstaa, ainakaan edellä mainitun määritelmän mukaan muiden kanssa. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa tätä sääntöä olisi pitänyt kyseenalaistaa. Kuitenkin olen ollut tilanteissa, joissa olisin palavasti halunnut napata alistuvaa hiuksista kiinni ja painaa penikseni hänen kurkkuunsa. Uudestaan, uudestaan, uudestaan - kunnes kyyneleet ja meikit valuvat poskilla. Kunnes hän haukkoisi henkeä ja katsoisi nöyrästi väsyneenä kohti lattiaa. Ilman, että olisin lauennut. Ilman, että olisin edes halunnut laueta.

Usein leikkiessä, myös muiden kuin blondin kanssa, panetukseni on melkoinen. Sillä hetkellä se ei juurikaan minua haittaa, vaan ennemminkin pitää minut vireessä. Kotona "ongelma" on helppo ratkaista, koska paineet voin aina purkaa blondiin, mutta reissussa tilanne on toinen. Joskus jos koti on lähellä, blondi voi auttaa tässäkin tilanteessa ja joskus sitten vaan kärvistelen.

Mitäs sitten jos tilanne olisi erilainen? Kriteerit täyttyisivät ja säännöt joustaisivat jonkun henkilön kohdalla? Eniten työtä, ainakin minun kohdallani, aiheuttaisi oma epävarmuuteni. Olen aina sanonut, että jos blondi suo minulle jotain, olen valmis suomaan sen myös hänelle. Koska olen huomattavasti enemmän mustasukkainen kuin blondini, niin tässä olisi minulla iso kasvun paikka. Tällaisessa tilanteessa tavallaan jopa toivoisin, että blondi olisi samanmoisessa tilanteessa, jotta punttimme olisivat tasan, vaikka ajatusmaailmani tältä osin ei olekaan ihan reilassa. Joka tapauksessa tapahtuisi asia kummin päin vaan, niin kotiin tullessa pitäisi olla tyytyväinen siitä, mitä on tapahtunut. Lisäksi kotona pitäisi odottaa samasta syystä tyytyväinen vastakappale.

PS. Testi on muhinut luonnosarkistossa jonkin aikaa. Elämä on vienyt eteenpäin ja tilanteet ovat muuttuneet tekstin kirjoittamishetkestä. Päivitystä seuraavissa teksteissä.

PSS. Ei se kumin käyttö nyt niin pahalta tuntunutkaan...

Puolivallaton karkkikauppamaisteri

Minä niin myöhästyin. Kävimme Viridianin kanssa keskustelua siitä, ovatko dominoivat loppupeleissä vain palvelijoita. Koska aihe oli makoisa, kysyin, josko sitä voisi lainata blogiin. Samalla selvisi, että Viridian on tekemässä kolumnia aiheesta. Sovimme, että kyllä tähän skeneen mahtuu kaksi tekstiä samasta aiheesta. Mietimme jopa josko teksit olisi saatu eetteriin suunnilleen samoihin aikoihin, mutta minä myöhästyin.

*****

Mites se Ds-suhde menikään? Ensin tutustutaan ja kasvatetaan luottamusta. Sovitaan yhdessä säännöt ja alistuva kertoo rajansa. Sitten hypätään leikin syövereihin ja nautitaan. Hetkinen, hetkinen! Kun säännötkin ovat yhteiset ja alistuva on määritellyt rajat, niin päätänkö minä dominoivana enää mistään? Missä se minun valtani luuraa, jos kaikki on jo määritelty? Olenko minä ainoastaan alistujan temppuradan suunnittelija ja toteuttaja? Kumpi tässä nyt palvelee ja kumpaa?

Kun asian esittää noin, se kieltämättä kuulostaa hassulta mutta myös tutulta, sitä en voi kieltää. Välillä pohdin, onko valtani vain lumetta vai oikeaa ja yleensä päädyn siihen tulokseen, että onko sillä edes väliä. Jos ajattelisin kovin tiukasti tai valtani olisi minulle erittäin tärkeää, eläisin varmastikin ajatuksineni dilemmassa, valta-suhteessa ilman valtaa. Jos egoni tätä valtaa kaipaisi, se voisi pahimmillaan viedä minut tilanteeseen, jossa ottaisin sen väkisin seurauksista välittämästä.

Jos taasen pysyisin kiltisti sovituissa rajoissa, niin olisinko hyvinkin vallaton karkkikauppamasteri, joka vain rakentelisi temppuratoja ja jakelisi hyvästä suorituksesta tikkariaan palkinnoksi? Varmasti olisin, mutta olisiko silläkään väliä, jos suhde toimisi?

Mitäpä jos rakentaisin elämäni session? Sellaisen, jossa mannerlaatat päässäni värähtelevät. Sellaisen, johon aina ajatuksissani palaisin, kun muistelisin, että ennen oli kaikki paremmin. Minulle tällainen sessio tarkoittaisi, että tsunami osuisi myös vastakappaleeseeni - jopa lujepaa kuin minuun. Eli elän ja nautin vahvasti vastakappaleeni kautta. Kyllä! Palvelenko siis myös vastakappaleeni haluja ja toiveita? Ilman muuta!

Missä se minun valtani sitten luuraa? Näen vastauksen kovin kaksitahoisena.

Se mitä voin tehdä blondilleni, eroaa ymmärtääkseni kovasti siitä, miten normaalit suhteet tai käsitykset suhteista toimivat. Jos kerron vaniljaystävälleni, mitä meillä tapahtuu, niin hänen silmissään olen varmasti vallankäyttäjä. Samassa valtakuplassa elänemme myös minä ja blondi.

Sääntömme/rajamme eivät ole kiveenkirjoitettu raamattu. Käytännössä kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Rajojen viereen kurkkiessa minua ei aja eteenpäin kovinkaan vahvasti vallantunne, vaan enemminkin uuden yhteisen tutkiminen. Toisaalta kuitenkin taustalla paistaa aina valtaan liittyvä ajatus - teen näin koska voin tehdä.

Toisaalta nyt olen rakentanut hyvin huojuvaa valtatornia, jonka kuka tahansa voi puhaltaa kumoon. Ehkäpä mitä kovemmin vielä puhkuu, sitä lujemmat ovat kuplan reunat. Minusta ei ole niinkään tärkeää, millainen valta suhteissa piilee, vaan se millainen olo niistä jää molemmille osapuolille. Kun molemmat nauttivat siitä, että alistuva luovuttaa vaikka rahankäyttöoikeutensa dominoivalle tai siitä että alistuva laukeaa, kun kuulee sanan "NYT", niin eikö silloin pohjimmiltaan kyse ole nautinnoista?

Pervot, jotka vihaavat miehiä, jotka eivät ymmärrä sanaa ei

Olen joskus kirjoittanut huhuista ja varoitteluista, mutta kun pikkusisko kirjoitti upean tekstin paskapuheesta (go Shriverini), sitten samaa asiaa pohdittiin blondin postauksen kommenttiraidoilla, ja kun vielä itsekin olen päässyt tätä samaa herkkua maistamaan, niin lienee hyvä hetki kierrättää omaakin ongelmajätettäni.

Varoittelua on ytimekkäästi kahta sorttia, aiheellista ja aiheetonta. Sama pätee myös varoittelijoista varoitteleviin. Motiivit näihin varoituksiin ovat mitä monimuotoisemmat, joskin uskon että yli 90% tapauksista menee joko mustasukkaisuuden, katkeruuden tai kateellisuuden piikkiin. Exät, exän nyksät ja nyksän exät ovat loistava ja helppo kohde. Samalla kun kirjoittaa uuteen treffi-ilmoitukseensa olevansa keskustelutaitoinen, voi puskaratioon tuutata eetterillisen sontaa exästään. Tuleepa samalla nostettua vähän kolhiintua itsetuntoa toisten kustannuksella.

Kateellisuus on uskomaton luonnonvara. Ärsyttävän naapurin uusi Mersu vituttaa, vaikka kuinka tietäisi, että velalla se hankittiin. Saatika jos keskustelupalstalla olet ollut eri mieltä toisen massun kanssa piiskaustekniikasta ja joku sattuu kysäisemään mielipidettä tästä henkilötä, niin kusipään paperit siitä eteenpäin jaellaan.

Asiathan monimutkaistuvat, ainakin miesten keskuudessa, jos kuvioihin sotketaan uusi tai kokematon subi. Jos tämä subi vielä laittaa deitti-ilmoituksen ja keskustelee muutaman ehdokkaan kanssa ja jopa vähän ristiin. Saattaa subirukka tarvita vähintään vuokaaviota, jotta saa varoittelijoiden varoittelijoista varoittelevat kansiin ja järjestykseen.

Itse olen leikkinyt liikennevaloilla, kun sitä on pyydetty. Useimmiten näytän vihreää valoa, kertomalla, etten tunne ko. Herraa tai subia muuten kuin nettikeskusteluiden perusteella eli en juuri ollenkaan. Toisaalta usein tarjoudun kyselemään yhdeltä luotettavalta taholta lisää, mutta vain tältä yhdeltä, johon kovasti luotan. Jos satun tietämään tai taholta kuulemaan jotain epäilyttävää, kerron sen sellaisena eteenpäin. En kerro asiaa totuutena, jollen ole siitä varma, vaan kerron että tällainen huhu liikkuu, jolloin henkilö voi itse kysellä asianomaiselta lisää. Mutta voin sanoa, että kyllä se silti kirpaisee, jos joku leikkikaveri kysyy suositusta toisesta Masterista. Takaraivossa hakkaa ajatus, että en minä sinua kenellekään muulle halua - en, vaikka et ole minun. En, vaikka meillä ei ole suhdetta. En vaikka minulla ei olisi sinulle aikaa. Silti sormeni ovat painautuneet vihreälle napille. Ei toisen onni ja mahdollisuus saisi olla muilta pois.

Tutkimuksen mukaan softan kehityksessä löydetyt bugit korreloivat suoraan siiheen, paljonko bugeja on vielä löytymättä. Eikä suinkaan niin, että jos softasta löytyy paljon bugeja, voisi olettaa, että niitä ei ole enää paljoa jäljellä. Vaan juuri päinvastoin. Haluaisin väittää, että sama koskee huhuja. Omiin korviini on kantautunut kaksi huhua itsestäni, joten olen varma, että ainakin toinen mokoma vielä leijailee vapaana. Sinänsä lienee kohtalon ironiaa, että se ainoa kerta, kun olisin jotenkin voinut huhun itsestäni hyväksyä, ei ole siirtynyt puskaradion lähetyksiin. Tai enhän voi olla varma, onko radioni vain väärällä taajuudella.

Olen kerran ollut todistamassa humalaisen truumassun väkivallantekoa, jonka hän selvittyään lajitteli tietenkin normaalin BDSM-kuvionsa alle. Olin eri mieltä ja aloitin keskustelun hänen kanssaan. Keskustelussa oli mukana muitakin henkilöitä. Tämän väkivallanteon jälkimainingeissa kaksi subia vaihtoi hamsteriaan, ja tietenkin syy oli minun. Siltikin vaikka kumpikaan subi ei "siirtynyt" minulle tai sitä olisin edes yrittänyt. Mutta mikä parasta, en enää edes muista sitä huhua, joka lähti minusta liikkeelle. Ja mikä mukavinta - tästä herrasta on välillä kyselty suosituksia.

Olin kerran bileissä menossa piiskaamaan erästä kaunista neitoa. Piiskauksen jälkeen häntä lähestyi pariskunta, joka kertoi Peikon oleva mies, joka ei ymmärrä sanaa EI. Myöhemmin sain kuulla, että samainen pariskunta olisi yrittänyt houkutella piiskattavaani kolmanneksi pyöräksi siinä onnistumatta. Huoh. Mutta tiedoksi tälle pariskunnilla ja miksei muillekin. En ymmärrä leikkiessäni sanaa EI, vaan rakastan sitä. Mieluiten kuulen sen turhautuneena, kiihkeänä, orgasmin hetkellä tai piiskan iskeytyessä ihoon. Jos vastakappaleeni haluaa oikeasti lopettaa hän tietää minkä väristä nappia hän painaa.

Blondi: Masteria mä metsästän...

... ja tahdon saada suuren. Älkää huoliko, sillä minä en ole metsästysretkellä. Mutta moni muu kahlailee juuri nyt isossa, tuntemattomassa pervoviidakossa sitä täydellistä vastakappaletta metsästäen.

Peikko täyttää edelleen täydellisesti kaikki tarpeeni, ja sen lisäksi minulla on riittävä määrä vapautta tehdä asioita minulle tärkeiden henkilöiden ja mukavien ystävien kanssa. Mutta jos nyt jostain syystä sattuisin etsimään itselleni täydellistä vastakappaletta pervokontekstissa, olisi vastakappale alistava mies.

Minulle kukaan alistava mies ei ole lähtökohtaisesti master eikä dom, ei isäntä eikä sir. Ne ovat titteleitä, jotka ansaitaan ajan kanssa. Peikko ei ole minulle mitään näistä, minä yksinkertaisesti alistun hänelle. Ei siksi, etteikö hän olisi ansainnut kunnioitustani, vaan siksi, että termit eivät istu keskinäiseen dynamiikkaamme.

En ala tähän listaamaan ominaisuuksia, joita alistavalta mieheltä vaatisin, vaan tarkoituksenani on pohtia pervoilun turvallisuusnäkökohtia. Itse en ole pervourani aikana ehtinyt saada siipeeni, koska törmäsin heti Peikkoon. Olen kuitenkin muussa deittailussa, etenkin avioeron jälkeisissä maanisissa säätömoodeissa tehnyt asioita myös vähemmän turvallisesti. Olemme keskustelleet turvallisuusnäkökohdista paljon myös Peikon kanssa – hän kun mentoroi mielellään kanssapervoja, yleensä alistuvia naisia, ja jakaa heille minun mielestäni paljon viisaita mielipiteitä ja tietoa aiheesta.

Minun mielipiteeni ovat yksin minun. Minun mielipiteeni ja kokemukseni kumpuavat vain ds-suhteesta, muunlaisesta pervoilusta minulla ei ole kokemusta. Mielipiteideni taustalla on ajatus naispuolisesta alistuvasta ja miespuolisesta dominoivasta henkilöstä. Toki monet asiat pätevät myös muunlaisiin kuvioihin ja sukupuoliasetelmiin.

Näin pervoilet alistuvana naisena turvallisesti ja vastuullisesti

Tiedä arvosi. Sinä olet arvokas. Sinun arvostuksesi ansaitaan. Aina. Se, että joku on dominoiva, ei tarkoita, että hän olisi sinun yläpuolellasi tai että hänellä olisi määräysvalta sinuun. Ennen kuin asiasta yhteisesti sovitaan.

Jos joku mainostaa itseään kokeneena masterina, kysy suosituksia pervopiireistä. Jos olet rekisteröityneenä esim. BDSM-baarissa tai Fetlifessä, verkostoidu ja tutustu ihmisiin, kysele suosituksia. Seuraile keskusteluja. Pyydä masterehdokkaalta hänen nikkiään, jos hänellä sellaista on. Sen kanssa voit aloittaa sujuvasti kyselyn.

Mikäli nikkiä ei löydy, eikä kokenut master ole koskaan ollut jäsenenä missään nettiyhteisössä, kysy tähän syytä. Kysy myös, mistä hän on tähän mennessä alistuvansa löytänyt. Jos et saa masterista näitä tietoja irti, pyydä hänen entisten tai nykyisten leikkikavereidensa yhteystietoja. Lähes kaikilla tuntemillani pervoilla on anonyymi sähköpostiosoite, joka on helppo luovuttaa tällaisia kyselyitä varten. Kysy ja keskustele masterin entisten tai nykyisten leikkikavereiden kanssa.

Jos joku ei halua antaa itsestään mitään tietoja, on tähän yleensä joko syy. Luultavimmin masterehdokas on liikkeellä luvatta tai hän ei ole se, mitä esittää olevansa. Jos hän ei pysty esittämään sinulle mitään em. tiedoista, unohda leikki. Älä usko selityksiä.

Jos taas kyseessä on aloitteleva master, voitte alkaa yhdessä tutkimusmatkalle, mikäli kemianne kohtaavat.

Oletetaan, että olet tässä kohtaa tutustunut ihmiseen netin kautta ja suunnittelet ensimmäistä tapaamista.

Sovi ensimmäinen tapaaminen AINA julkiseen paikkaan.

Kysy tapaamisenne aikana paljon kysymyksiä. Kartoita mieltymyksiä ja kokemuksia. Kerro mahdollisimman tarkasti omista haaveistasi ja toiveistasi. Kerro myös peloistasi ja asioista, joita et halua tehdä. Jos olet täysin kokematon, se ei haittaa. Osaat joka tapauksessa ilmaista jotain kiinnostuksen kohteistasi. Vastaa rehellisesti myös sinulle esitettyihin kysymyksiin. Näin tehdessäsi et ole karkkikauppasubi (hui, se vasta olisikin  kamalaa…), vaan kerrot ja välität tärkeitä asioita vastapuolelle. Sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

Kerro haetko parisuhdetta, satunnaista leikkiseuraa, vakileikkikaveria tai jotain muuta. Kysy tämä myös vastapuolelta. Mikäli hän on varattu, mutta kertoo olevansa luvan kanssa liikkeellä, voit vaikka pyytää, että saisitko puhua parisuhteen toisenkin puoliskon kanssa.

Jos ja kun kemianne kohtaavat ja sovitte ensimmäiset leikkitreffit, niin varmista, että tiedät masterin koko nimen, oikean siis, sekä jotkut luotettavat yhteystiedot, josta saat hänet kiinni. Kerro vastavuoroisesti omat tietosi. Jos et saa yhteystietoja, unohda koko juttu.

Käytä googlea ja maalaisjärkeä. Googlaa master, jonka aiot tavata. Jos google ei tunne häntä ja saat nolla osumaa, kysy syytä tähän. Jos osoitetiedot ja puhelinnumero eivät ole julkisia, kysy myös tähän syytä. Lähes kaikki ihmiset löytyvät nykyään netistä.

On ensiarvoisen tärkeää, että saat yhteyden masteriisi luotettavasti ja varmasti myös leikin jälkeen. Miksikö? Jos jotain jää hampaankoloon ja asia tarvitsee purkua. Jos koet subdropin ja tarvitset psyykkistä jälkihoitoa vielä sen jälkeen, kun olette lähteneet eri suuntiin. Jos olet saanut jonkun odottamattoman fyysisen vamman leikistä, etkä tiedä, miten asian kanssa pitäisi menetellä. Jos olette olleet yhdynnässä, ja ehkäisy pettää. Jos koet, että sinulle onkin tehty seksuaalista väkivaltaa… Lista on loputon.

Kerro ennen ensimmäistä leikkiä fyysisistä ja mahdollisesti myös psyykkisistä rajoitteistasi tai sairauksista, jotka voivat vaikuttaa leikkiin ja siihen, mitä leikin aikana voi tehdä. Esim. minun päätäni niskavammaisena ei voi taivuttaa hirveän kovakouraisesti taaksepäin. Jos saan migreenikohtauksen heti leikin jälkeen, täytyy minusta pitää huolta, koska en välttämättä itse pysty siihen. Tiedät kyllä itse, mitä sinun täytyy toiselle kertoa.

Älä suostu ensimmäisissä leikeissä kaikkeen. Toimi vastuullisesti ja turvallisesti, pidä rajoistasi kiinni. Niistä rajoista ja säännöistä jotka olette yhdessä käyneet läpi. Älä anna tuntemattoman ihmisen sitoa sinua liikuntakyvyttömäksi paketiksi pallo suussa. Fiksuna ihmisenä ymmärrät kyllä miksi. Mikäli rajojasi rikotaan heti ensimmäisen leikin aikana, unohda koko juttu.

Vastuullinen master huolehtii AINA jälkihoidosta - sitä ei tarvitse erikseen pyytää. Sylittelyä. Kainalossa oloa. Ihokosketusta. Tai mitä jälkihoitoa nyt tarvitsetkaan ja haluatkaan. Kokenut ja fiksu vastapeluri osaa kyllä antaa sitä sinulle. Jos masterisi hyppää leikin jälkeen suoraan sängystä ylös ja poistuu ovesta heipat huutaen, saat vetää herneen ihan syystä nenään.

Jos joku kertoo käyneensä jotain mystistä BDSM-akatemiaa tai muuta hämärää opistoa, juokse karkuun. Jos joku ensimmäiseksi kertoo, että haluaa murtaa mielesi, juokse karkuun. Jos joku vaatii sinulta heti asioita, joihin et ole valmis ja vaatiminen muuttuu painostamiseksi, juokse karkuun.

Älä koskaan leiki tuntemattoman masterin kanssa ilman turvasanaa. Kun suhteenne on vahvemmalla pohjalla, voitte itse päättää toisin. Turvasana turvaa sinua sekä myös toista osapuolta. KUMMALLAKIN on mahdollisuus puhaltaa leikki kesken. Jos turvasanaa ei kunnioiteta tai rajojasi rikotaan, älä tapaa ihmistä toista kertaa.

*****

Enimmäkseenhän tällaista muistilistaa ei tarvita. Pääsääntöisesti pervot, joita olen tavannut, ovat liikkeellä avoimin mielin ja puhtaat jauhot pussissaan. Kuitenkin joukkoon, kuten mihin tahansa ihmisjoukkoon, mahtuu mätiä omenoita ja väärillä vaikuttimilla liikkeellä olevia ihmisiä. Pervoilussa ollaan niin kiinteästi seksuaalisuuden ja psyykeen kanssa tekemisissä, että siksi(kin) leikkikaveri kannattaa skannata tarkasti. Mutta vaikka kuinka varmistelisi ja olisi huolellinen, voi silti joskus käydä huono tuuri. Työtapaturmia sattua aina. Elämässä kun ei ole mahdollisuus kontrolloida kaikkea. 

Muista myös vastavuoroisuus. Kun vaadit, että sinua kohdellaan hyvin, kohtele itse vastapuoltasi hyvin. Kunnioituksesta, huumorista, joustavuudesta ja ihmisenä olemisesta syntyvät parhaat leikit.

Miten sinä huomioit turvallisuuden pervoillessa? Vinkit ja täydennykset ovat tervetulleita. 

Blondi: Huonosti käyttäytyvän naisen tunnustuksia

Keskustelin eräänä iltana Peikon kanssa Skypessä. Keskusteluumme liittyi pian eräs toivottavasti tuleva hyvä ystävämme – pervostatukseltaan dominoiva nainen. Aloin kiukutella Peikolle kesken chatin. Aihe oli minulle merkittävä, mutta kolmen keskeinen chatti ei ollut oikea paikka tuoda kiukkuani esille. Käyttäydyin huonosti Peikkoa kohtaan ja erittäin epäkohteliaasti naista kohtaan. En siedä itse lainkaan tilanteita, joissa minut vedetään muiden ihmisten riitaan mukaan. Nyt toimin itse täsmälleen samalla tavalla. Menimme Peikon kanssa riitaisella jalalla nukkumaan kumpikin omissa asunnoissamme.

Seuraavana päivänä saimme asian sovittua ja keskusteltua. Pyysin anteeksi, koska Peikko ei ollut tehnyt mitään väärää tai väärin. Anteeksipyyntö helpotti mieltäni.

Aloin kuitenkin miettiä, että kiukuttelu tapahtui dominoivan naisen silmien alla – myös häntä loukaten ja epäkohteliaasti käyttäytyen. Vaikka kiukuttelun aihe ei liittynyt mitenkään pervoiluun, tapahtui kiukuttelu kuitenkin mielestäni pervokontekstissa. Julkisesti Peikon silmille hyppien. Ei hyvä. Käyttäytyminen ei ollut aikuisen naisen, etenkään alistuvan sellaisen arvon mukaista. Minulla ei ole mitään erityisen ylevää tai henkevää kuvaa alistuvan käyttäytymisestä yleensä, enkä ajattele, että minun pitäisi käyttäytyä jotenkin erityisesti, koska alistun. Mutta tässä kohtaa ja tällä kertaa koin tehneeni jotain väärin.

Kerroin Peikolle ajatuksistani. Hän komppasi minua ja oli itsekin kokenut tilanteen samoin. Toin esille, että mielestäni minun kuuluisi saada rangaistus asiasta. Pohdin myös sitä, että mistä rangaistus tulee, koska minkäänlaisesta sääntörikkomuksesta ei ollut kyse. Peikko ehdotti, että rangaistus tulisi huonosta käytöksestä, ja asia oli sovittu. En vinkunut rangaistusta siinä toivossa, että saisin sopivasta piiskaa, vaan koin, että ansaitsin sen. Tiedän, että rangaistus tulee olemaan minulle haastava, vaikka en vielä tiedäkään, mikä se on.

Peikko on aina ollut rangaistuksissaan johdon- ja oikeudenmukainen. Niitä tulee vain yhdessä sovituista asioista – sääntörikkomuksista. Säännöt ovat yhdessä sovittuja ja minun kirjoittamiani. Hyvinvointiani tukevia. Peikko ei koskaan käytä mielivaltaa rangaistusta antaessaan, eikä minun ole tarvinnut koskaan miettiä, että mistä hyvästä/pahasta tämä nyt oli. Hän ei myöskään koskaan reagoi sääntörikkomuksiin sillä pahimmalla mahdollisella tavalla – jättämällä minut täysin huomiotta ja yksin. Olemme puhuneet tästä paljon suhteemme alkuaikoina. Silloin Peikko kysyi, että mikä on pahinta, mitä hän voisi minulle tehdä. Taisin vastata, että se jos jättäisit minut yksin, kun olen tehnyt väärin.

Lähtökohtaisesti alistuva kuitenkin useimmiten elää alistavan huomiosta, teoista ja sanoista. Aivan kuten pikkulapsikin. Keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa – siitä minä elän. En demokraattisesta neuvottelusta tai kompromissien tekemisestä. 

Pitkä matka egotrippailusta luottamukseen

Olen viime aikoina keskustellut paljon alistuvan tiloista (sub space) ja siitä, mitkä yksilölliset tekijät sinne pääsemiseen vaikuttavat. Ilokseni keskustelukavereina on ollut laaja kokemuksen kirjo, joista toisena ääripäänä on ollut lifestyle-Domme ja toisessa päässä juuri itsensä ja kinkynsä löytänyt aloittelija ja jotain vielä siitä väliltä. En kuitenkaan yritä julistaa mitään totuutta tai kertoa miten asiat ovat muuten kuin omassa päässäni.

Bileissä näkee ja tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Se mikä erityisesti minua kiinnostaa, on kasvot ja mitä niiden takana tapahtuu. Erityisesti kiihotun kun näen toiminnan taustalla jonkinmoista henkistä yhteyttä, hallintaa, luottamusta tai dynamiikkaa. 

Sub- /Dom space on hyvin kiehtova asia. Itse koettuna ja myös nähtynäkin (vaikka bileissä). Joillekin se tuntuu olevan helppoa ja joillekin mahdotonta. Jotkut eivät sinne pyri, saatikka osaa tai halua mennä ja toisille se saattaa olla määränpää. 

Omasta kokemuksestani Domspaceen pääsyn suurin edellytys on irtipäästäminen. Bileissäkin saattaa nähdä sitojan tai piiskaavan toimivan ikään kuin omassa kuplassaan. Hän ei välitä siitä, näkyykö kello, onko tukka hyvin tai korsetti vinossa. Hän keskittyy siihen, kuinka hyvältä se hetki tuntuu ja kuinka hyvin se tunne välittyy piiskan, köyden tms. toiseen päähän. Hän luottaa omaan tekemiseensä, ja tietää toimivansa oikein. Hän toimii omien halujensa ja fetissiensä pohjalta, ja tietää tällä toiminnalla täydentävänsä leikkikaveriaan. Puhutaan dynamiikasta.  

Subpace on omasta mielestäni mutkikkaampi asia. Kyllä kupla syntyy alistuvien ympärille, joillekin helpommin ja joillekin ei koskaan. Alistuva kuitenkin antaa alistajansa käyttöön parhaimmillaan/pahimmillaan koko kehonsa ja pitkälti jopa mielensä. Se on iso vastuu annettavaksi ja erityisesti vastaanotettavaksi. Terveessä suhteessa tällainen vastuu vaihtaa omistajaa vasta kun luottamus leikkikaveriin on tarpeeksi iso. Oikeiden kemioiden ja dynamiikan kohdatessa tämä voi tapahtua nopeastikin, mutta oikotietä onneen ei ole.

Ihaillen seurasin viime bileissä tapahtumaa, jota minulle oli luvata luvattu demota mutta josta etukäteen en kuvitellut saavani muuta kuin ihmetellä teknistä suoritusta. Minua ja blondia napattiin kädestä kiinni, että nyt olisi hetki, ja ohjattiin darkkariin. Ystävättereni komensi orjansa selälleen, kädet ristiin mahan päälle. Hän nosti mekkoaan hieman, ja istui orjansa kasvojen päälle. Hän asetteli jalkansa, ja komensi orjan kädet niin jotta Hänen jalat sijoittuivat kauniisti "pidellen" orjansa käsiä. Hän sulki silmänsä. Hänen päänsä painui alas ja hengitys tiivistyi. Hän tyhjensi rakkonsa rauhallisesti ja ennenkaikkea kauniisti orjan suuhun. Voisin sanoa leikkisästi että toinen kupla tyhjeni ja kauniimpi Kupla tiivistyi. Myöhemmin Ystäväni kysyi että "varmasti katsoit että patjalle ei tullut yhtään pisaran jälkeä?" 
"Ei", vastasin, "katselin jotain ihan muuta."

Omasta mielestäni kuplakolikon toisella puolella ovat monenlaiset egotrippaajat, joiden tarkoituksena on tulla huomatuksi tavalla tai toisella. Se voi olla kerskumista tai egon pönkittämistä massuporukassa. Se voi olla alkoholin höyrystämää toimintaa tai vaikka kilpailua siitä, kuka kestää enemmän piiskaa. En kuitenkaan halua tuomita tällaista toimintaa. Haluan uskoa ja uskonkin, että jokaiselle on paikkansa ja jokainen loppupelissä valitsee ihan itse millaisen kuplan haluaa tai puhkaisee.