Minun näköistä asumista

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.

Hoitsu häkissä

Kerroin taannoin olleeni mökkeilemässä ja samalla tutumassa lemmikin sielunelämään. Etukäteen en olisi voinut kuvitella, että tavallisesta isosta koirankuljetushäkistä voisi irrota niin paljon hupia ja ideoita, mutta olin ilomielin väärässä. Nyt tässä ollaan jo "perustamassa" lemmikkikoulua, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

Piiskatessani nukkea mökillä, oli hoitsukin saapunut yllättäen paikalle. Yllättäen siksi, että olin kuvitellut hänen jättävän mökkeilyn väliin. Halasimme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Olin huomaavinani hoitsun olemuksessa poikkeuksellisesti väsyä, mikä ei sinällään ollut ihme ottaen huomioon hänen senhetkiset haasteensa. Ehkäpä juuri siksi oli erittäin upeaa nähdä hänet tovin kuluttua istumassa häkissä hymy korvissa. Kuvittelin nuken passittaneen hänet sinne kokeilemaan, miltä häkki maistuu. Siitä hetkestä eteenpäin oli nähtävissä ja vaistottavissa hoitsun tulleen kotiin.

Hän istui jalat ristissä häkissä katsellen ympäristöään kuin ensi kertaa häkitetty lemmikki. Leikkimielisesti tämä lemmikki virnuili ja kauniisti hymyili, mutta kuitenkin sellainen naarasleijonailme kuonollaan - "uskallapas koskea tai tulla häkkiini". Hän oli täydellisesti mukavuusalueellaan, ja saatoin kuvitella hänet oikeasti kehräämässä, jos joku olisi nätisti osannut lähestyä ja rapsutella oikeasta paikasta.

Istuimme grillaamassa lemmikin istuessa häkissään hieman sivummalla. Sain vierestä ilomielin seurata, kuinka nukke kesytteli lemmikkiään. Ja mikäs onkaan parempi keino kesyttämiseen kuin hyvät makupalat. Häkin ristikon välistä tarjoiltiin varovasti erinäisiä herkkuja kuten inkiväärimarinoitua possua, avokadoa ja grillattuja vaahtokarkkeja. Erityisesti viimeiset tuntuivat olevan parasta kesytysruokaa. Nukke ojensi varovasti makupaloja häkkiin selkeiden komentojen kera, "varovasti, nätisti, otatko lisää?" ja lemmikki vaikutti hyvin säyseältä ja kesyltä.

Myöhemmin siirryttyämme jo sisälle, nn tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, oliko kenties lemmikki sähissyt kouluttajalleen vai oliko kouluttaja vain päättänyt näyttää lemmikilleen paikkansa, mutta lemmikille sovittettiin suuhun pallogägiä. Muutenkin koulutus oli saamassa hauskoja bdsm-virikkeitä. Nukke kaipasi selvästi vähän apukouluttajaa, ja ideoimme, että lemmikin kädet voisi kiinnittää kahleilla häkin toisen pään ylänurkkiin ja jalat taas toiseen. Kumarruin ja menin häkkiin rohkeasti ja sanoin lemmikille, että nyt on oikea hetki poistaa housut, jos sellaista halajaa. Lemmikki nyökkäsi silmillään. Vedin hänen alushousut pois jalasta, ja kiinnitimme hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa kahleet, jotka taasen kiinnitimme häkin ylänurkkiin. Voi kuinka söpö pakkaus vaikka lemmikki joutuikin nojaamaan ylävartalollaan vaikean näköisesti häkin toiseen päätyyn.

Jouduimme siirtämään häkkiä lemmikin kiinnittämisen jälkeen ja teimme sen työntämällä häkkiä varovasti lattialla maton päällä. Teimme tämän tietenkin hyvin varovaisesti, sillä emme halunneet tuottaa lemmikille turhaa tuskaa. Hän kuitenkin alkoi liikkua ja yritti viestittää meille jotain silmillään ja gägin takaa. Ilmoille ehti jo tulla pieni hätä, että lemmikillä ei olisi kaikki hyvin. Että joku raaja kramppaisi, kiinnitys olisi liian tiukka tai hengittäminen olisi vaikeaa. Avasimme nopsaan luukun ja poistimme gägin, jotta lemmikki pääsi kertomaan asiansa. Yllätyksemme oli suuri kun lemmikki sanoi kiukkuisesti "Olkaa varovaisia lemmikin häkin kanssa, ettei se vaan hajoa!" Tämä sananparsi tuli ulos aidosti huolissaan eikä kouluttajia härnätän. Purskahdimme nauruun ja kiinnitimme gägin uudestaan paikoilleen.

Kävin lelukassilla ja toin mukanani varsidildon ja hyrrän. Kerroin lemmikille, mitä aion niiden kanssa tehdä, ja hän nauroi minulle gägin takaan. Kerroin, että lemmikki varmasti itsekin ottaa huomioon häkkinsä rajallisen kestävyyden eikä rimpuile ollenkaan toimenpiteen aikana, Lemmikki yritti vielä hetken näyttää sähisevältä tilanteen hallussapitävältä villieläimeltä, mutta lelun upotessa häneen ja hyrrän käynnistyessä hänellä oli täysi työ pitää raajansa paikallaan ja ajatukset kasassa. Hyvin lemmikki tsemppasi raajat väristen. "Saisinko tulla?", kuulosti kovin eläimelliseltä gägin takaa. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin koulutus, niin lupaa ei herunut heti. Raajat ja lemmikki värisivät, silmät katosivat ja kun hän sai lopulta luvan, kahdestikin, niin lemmikki tärisi ja tuli, mutta nätisti häkkiä varoen.

Lemmikki kertoo

Auto kaartaa tietä eteenpäin. Ja mä en osaa sanoa mun ystävälle miksi mua jännittää ja pelottaa. Miksi mun rintaa puristaa. Mä olen väsynyt. Arvoin monta päivää lähdenkö, jaksanko, riittääkö mun voimat. Elämä on niin muuttumassa. Mutta mä lähdin. Halusin. Mulla oli vähän ikävä mun laumaa. Kun mä pääsin sinne, mä menin rantaan. Kahlasin polvia myöten veteen. Siinä tuntui että mä olen paikallani, en häily, en häviä, en ole säästöliekillä. 

En olisi halunnut sanoa Nukelle etten osaa olla, halusin olla vahva, halusin näyttää sitä mun henkistä hiekkalinnaa, kovis naamaa. Niin mä sille sanoin. Sanoin etten osannut olla. Ja rintaa ei enää puristanut. Katsottiin kaloja laiturilta. Ne oli pieniä ja säikkyjä mutta ne pääsi syvemmälle pakoon jokaista epäilyttävää ääntä. Niillä oli se samea vesi. 

Nukke halusi näyttää häkin mulle. Istuttiin teltassa häkin vieressä. Se kysyin haluanko kokeilla ja ennen kuin se ehti lausetta loppuun, mä olin jo puoliksi menossa. 

Kerälle. Häkin pohjalle. Sielä oli pehmeää. Ja aivan kun mun kehosta olisi sulanut vanhat steariinit päältä. Hiekkalinna jäi rannalle. Se sotkisi kovin teltan ja häkin jos sitä yrittäisi kantaa mukana. 

Mä en tiedä mistä se hymy tuli. Häkissä olin turvassa. Ja vapaa. On hullua ajatella ja tuntea olevansa vapaa häkissä. Häkissä jossa voin istua ja maata. Eikä häkki purista. Se vain rajaa. Minut on laitettu sinne rauhoittumaan. Kokemaan fyysiset rajat. Se antaa minulle herkimmilläni turvamuurit. Mä voin katsoa ulos häkistä. Nojata kylmään metalliin. Rapsutetaan, ruokitaan. En voi itse valita mutta voin. Sen mitä otan vastaan ja mitä en. Voin vielä puhua. Jutella, nauraa, hyristä kun kissaeläin. 

Alkaa sataa, viedään häkki sisälle. Pyydän lupaa käydä vessassa ja salaa toivon, että Nukke käskee minut ulos pissalle, kuten sisäsiistien lemmikkien kuuluukin. Kaikkien silmien alle. Ulos, kun luvan saa. 

Häkki seisoo tyhjänä keskellä lattiaa. Häkin sisällä oleva tyhjiö, minun tilani, vetää ja tahdon jo takaisin. Sanoin aikaisemmin että minua kiehtoo ajatus siitä etten voi kommunikoida puheella. Sido mun suu. 

Ja palloa sovitetaan suuhun ja kiristetään. Käsiin kiertyy nahkaa. Nukke pitelee mua mun selän takana. Hengitys mun korvalla, Nukke on ihan siinä. Mun omistaja. Mun ihminen. Yksi niistä.

Ja Peikko kumartuu mun eteen. Istun omilla jaloillani enkä voi liikkua. Sen kädet on kovat ja kasvot pehmeät. Etsii käsiinsä mun rinnat. Ja mä sähisen kun se nappaa kiinni. Kovaa, mä ulisen vastaan ja mä pidän siitä. 

Nukke komentaa minut takaisin häkkiin. Mies tulee lähemmäs ja nahkaa napsahtaa nilkkoihinkin. 

"Tämän jälkeen pikkareita ei saa enää pois. Otetaanko pois?" tiukka kysymys. 

Mä nyökkään niin nopeasti kuin ehdin. Ota ne pois, ota. 

Jalat ripustetaan ylänurkkiin, samoin kädet. Makaan häkin pohjalla. Esillä. Näytillä. Ja se lämmittää. Hyrisyttää, hymyilyttää, silmien takana leiskuu. Olen mun laumassa. Mun lauman käytettävänä. 

Ihmiset ympärillä alkaa siirtää häkkiä. Mä pelkään, että se hajoaa, että leikki loppuu siihen. Että multa viedään raja mun ja ympäristön välillä. Musta tuntuu että se on niin hauras. Se mun tunne. Vahva ja hauras. Tulee melkein hätä, hakkaan häkkiä jalalla. 

"Älkää rikkoko mun häkkiä!" 

Se ei ollu hyvä syy pyytää puhekykyään takaisin, tiesin sen, mutta hätäännyin. En tahtonut vielä pois. 

Nukke istuu omistajan elkein mun vieressä. Ja Peikko tulee lähemmäs multa kontrollin rikkovien aseiden kanssa. Häkin ovi avataan mun jaloista. 

"Sä varmaan pidät sitten itsekin huolen siitä ettei häkki mee rikki, eikö vaan." 

Dildo uppoo muhun. Ja hyrrä hurahtaa käyntiin. 

"Sä tiedät miten tää toimii." Toteamus, ei kysymys. 

Peikko ja Nukke kirkkaina. Ne on siinä. Muut häipyy kasvottomaksi joukoksi, ne on lämpimiä ja sykkiviä, samalla kun mä päästän irti ympäristö tummuu ja pehmenee. Mun on helppo päästää irti. Helppo, pehmeä, hyvä. 

Mä anon, huudan lupaa tulla, ja luvan saan kahdesti. Sumenee ja mä tuun, lujaa, sähkö kulkee varpaista päänahkaan ja taas takaisin. 

Ympäristö sykkii takaisin. En pääse vielä irti. Nukke antaa mun jäähdytellä. Mutta vaan hetken ja mä haluan lisää. Sormet mun sisään. Kieli. Ja sähkö kerääntyy. Mun omistaja maistaa omaansa. Ja mä varon rikkomasta häkkiä. Ja taas mä joudun pyytämään. Anomaan ja saan luvan. Tähän leikkaus. 

Lemmikki poistuu häkistään vasta kun saa luvan. Omistajaltaan.

Blondi: Meidän lelut

Tetriksen ja Pihlan innoittamana tartuinpa minäkin välinepaljasteluun. Meillä pervoleluja säilytetään Peikon Antiikkimessuilta ostamassa vanhassa puisessa arkussa. Arkku on makuuhuoneessa paraatipaikalla sisustusesineenä.

The Arkku

Lapsia, sekä kotona asuvaa että kyläileviä kiinnostaa aina silloin tällöin arkun sisältö. Pienille lapsille on helppo selittää, että arkun avain on kadonnut ja kukaan ei tiedä, missä se on. Että tämä on tällainen aarrearkku.

Peikon tytöt ovat vuorotelleen ihmetelleet arkkua ja halunneet nähdä sen sisältöä etenkin siinä kohtaa, kun arkkuun hankittiin lukko. Tämä siis ennen parisuhdettamme. Nyt uteluita ei enää tule, ja uskon, että kotona asuva teini-ikäinen lapsi hahmottaa, että arkussa on aikuisten juttuja ja sillä selvä.

Arkku kätkee sisäänsä monenlaista härpäkettä. Osa on yhteisiä leikkejämme varten, osa taas muita leikkejä. Yhteiselomme aikana arkun sisältö on vähitellen hioutunut vastaamaan meidän molempien tarpeita. Olemme siivonneet arkusta pois kaikki huonolaatuiset lelut ja panostaneet sen sijaan laatun. Ja mustaan väriin :). Peikko ei siedä arkisten esineiden käyttämistä pervoleluina, joten meillä kaikenlaiset paistinlastat ja muut Ikea-välineet loistavat poissaolollaan.

Sisältöä

Meistä kumpikaan ei tunnustaudu välineurheilijaksi, ja suurin osa arkun leluista onkin melko vähäisellä käytöllä. On kuitenkin mukava tietää, että välineitä on moneen tarpeeseen. Ison osan arkun tilasta vievät Peikon askartelemat massiiviset floggerit, jotka nostin kuvausta varten lattialle.

Peikon lempivälineitä

Niin, mitä välineitä meillä sitten oikeasti käytetään? Arkena käytössä on ehdottomasti eniten hyrrä. Ja dildot. Piiskaamiseen floggeri ja rottinki. Sitomiseen nopeakäyttöiset tarroilla varustetut käsi- ja nilkkakahleet, joissa on pitkät remmit erilaisia kiinnityksiä varten.

Näitä meillä eniten käytetään

Nukumme futonilla. Futonin runkoon on sisäpuolelle porattu D-lenkkejä kiinnityksiä varten. Katosta löytyy koukku, jonka kiinnityksestä olen kirjoittanut aiemmin. Erilaiset huonekalut ovat käytössä luovasti, viimeisenpänä innovaationa olohuoneen iso sohvapöytä nurinpäin käännettynä. Pervoilla voi lähes täysin ilman välineitä, mutta muutama ajatuksella valittu väline tekee siitä nautittavampaa. Kummallekin osapuolelle.

Blondi: Piiskaa ja putoamisia

Piiska on harvoin tuntunut niin hyvältä kuin eilen (kuinkahan monennen kerran kirjoitan tämän saman lauseen…). Sain, mitä itse pyysin eli piiskaa. On mielenkiintoista, miten erilaiselta piiska tuntuu, kun sitä pyytää itse verrattuna siihen kun sitä vaan tulee. Eilinen piiskaus oli huomattavasti rajumpi ja pidempi kuin se pääsiäisleikin piiskaus, joka päättyi rajuun itkuun.

Makoilen Peikon vieressä jo hieman rauhoittuneena leikin ja monen orgasmin jälkeen. Saan kakistettua suustani toiveen piiskasta. Peikko kysyy toiveelle syytä, enkä osaa vastata muuta kuin että nyt vaan tuntuu siltä ja että tarvitsen. Peikko kaivelee välineitä arkusta, sitoo ranteeni yhteen nahkakahleilla, napsaisee kahleet myös nilkkoihini ja määrää minut kontalleen sängyn päälle. Tämän jälkeen hän vetää toisiinsa kiinnitetyt ranteet jalkojeni välistä ja lukitsee ranteet nilkkoihin. Saan napakan komennuksen pysyä paikallani. Koska sä olet itse pyytänyt piiskausta, sä pysyt ihan paikallasi. Jos yrität karata tai kellahdat kyljellesi, tämä loppuu. Pidät pepun pystyssä ja rinnan kiinni peitossa. Ymmärsitkö sä? Jooh.

Iso nahkainen hapsupiiska lämmittelee ensin takapuoleni, pakarani ja reiteni. Siitä osaan jo nauttia. Sitten Peikko siirtyy bambukeppiin. Onnistun pysymään lähes paikoillani, mutta vetäydyn vaistomaisesti kippuralle jalkojeni päälle. Nyt reippaasti peppu pystyyn ja reidet esille. Muuten mä naputtelen sua koko ajan tälle samalle alueelle ja se alkaa sattua aika pian. Nostan takamukseni ylös jalkojen päältä ja paljastan takareiteni piiskalle.  

Kun isku tulee kovemmin, nousen jalkojeni päälle puoli-istuvaan asentoon vetämään henkeä. Peikko nappaa niskastani kiinni ja painaa minut takaisin rinta kiinni peittoon. Pitää niskastani lujaa kiinni ja piiskaa. Jossain kohtaa onnistun päästämään irti, enkä enää laita vastaan. Samalla myös kipu katoaa jonnekin taustalle. Piiskaus jatkuu niin pitkään, että endorfiinit ja adrenaliinit lähtevät liikkeelle ja leijun irti kaikesta.

Kun piiskaus loppuu, en kykene liikkumaan mihinkään. Ehkä kahleet ovat edelleen paikoillaan, ehkä ei. En tiedä. 

Peikko silittelee takapuoltani ja fiilistelee, että tuohon saisi pisteeksi i:n päälle bastardolla nätin ohuen viivan. Hän tulee kuitenkin jo viereeni makaamaan. Endorfiinihuuruissa kuiskaan hiljaa, että haluaisin sen yhden. Piiskasta, jonka pervopukki toi minulle joululahjaksi. Piiskasta, jota on käytetty tasan kaksi kertaa. Joka on kerran tiputtanut minut itkien polvilleni kahden iskun jälkeen repien ihooni kaksi siistiä haavaa. Joka kerran taltutti mullehetinytkaikkisadatorgasmit-kohtauksen lähes pelkällä terävällä naputtelulla ilman lyöntejä. Peikko nousee sängystä ja kaivaa bastardon arkusta. Kiertelee ja kaartelee minua. Antaa odottaa. Olen niin omassa tilassani, että en oikeastaan reagoi mihinkään. Ja naps, piiska osuu. En juuri tunne sen osumista ihooni, mutta parin sekunnin viiveellä tulee syvälle asti ulottuva vihlova kipu, joka saa minut haukkomaan henkeä. Peikko vetää minut viereensä. Hän kietoo peiton ympärilleni ja silittelee minut takaisin tähän maailmaan.

Olen koko leikin jälkeisen iltapäivän hajanainen ja minun on vaikea keskittyä. En saa ajatuksia pysymään kasassa. Ensin kaikki alkaa ärsyttää ja sitten illemmalla jo itkettää ja ahdistaa. Ymmärrän taas kerran putoavani sub drop-nimiseen tilaan, johon päädyn lähes aina intensiivisen leikin jälkeen. Onneksi Peikko on koko ajan kanssani. Pääsen kainaloon ja kiinni iholle. Vierihoitoon. Jälkihoitoon. Makaamme lähekkäin. Hivuttaudun Peikon päälle ja liu’utan itseni hänen jalkoväliinsä. Harrastamme pitkään hellääkin hellempää seksiä, joka normalisoi mukavasti miinuksella olevat välittäjäainetasoni.

Täydellistä.

*****

Toiset kasvot (Peikko kertoo)

Aina välillä leikin jälkeen blondille jää vajavainen olo. Itse hän sanoisi, että nyt häntä pitäisi heitellä vähän seinille. Kun blondi haluaa jotain kesken leikin, hän saattaa vihjata siihen hienovaraisesti eleillä tai kysyä hiljaa. Nyt hän painoi katseensa kohti lattiaa, ja sanoi tuskin kuultavasti "tahtoisin piiskaa". Minä en tietenkään hänen vastausta "kuullut" ja pyysin häntä puhumaan vähän kovemmin. Saan hieman kovemman uusintakysymyksen mihin vastaan "miksi?". Blondi jähmettyy pidemmäksi ajaksi eikä keksi muuta kuin että "se tuntuu vaan niin hyvältä.". 
- "oletkos ollut kilttinä?", jatkan.
- "ainahan minä"
- "Aina? Miten se yksi luvaton laukeeminen viime kerralla ja minun tunnuksilla kirjoittaminen baariin?
- "Mutta se oli vahinko... Jooh. No melkeen aina." 

Sidon blondin sängylle sopivaan asentoon. Käsken häntä kuuntelemaan tarkkaan, ja kerron että koska hänellä on tapana tiukoissa tilanteissa karata tai pyörähtää pois piiskan alta, niin tällä kertaa jokainen tuollainen tuo 10 kerran iskurangaistuksen bambulla. Blondi nyökyttelee ymmärtävänsä, johon vastaan tiukalla bambuiskulla ja kertaan mitä nyökyttelystä olemme sopineet.

Käytän isoa floggeria, jonka vaihdan välillä bambuun. Käyn läpi takapuolta, reisiä ja jalkapohjia. Vauhdin yltyessä blondi rimpuilee kaikin mahdollisin keinoin mm. kaartamalla selkänsä tai yrittäen kevyesti istua. Aikani jaksan katsella tätä, mutta sitten muutamaan kertaan joudun komentamaan hänet "painamaan rinnan sänkyyn". Pian tätäkään käskya ei noudata, ja painan blondin ylävartalon tiukasti sänkyyn samalla piiskaten. Blondi silminnähden nauttii eleestä, ja hänen vartalonliikkeet hidastuvat ja pian pysähtyvät ottamaan alistuneesti ja nautinnollisesti vastaan sen mitä on tarjolla. Viimeistelen työni 50 floggeriniskulla.

Blondi makaa paikoillaan takapuoli pystyssä hiljaa nautinnollisesti hengittäen. Tiedän, että hän nauttisi jäljistä ihollaan, mutta toisaalta hän inhoaan välinettä jolla ne saa aikaiseksi. Silittelen blondin takapuolta ja vedän sormella viivoja siihen. "Tähän tulisi kaunis viiva bastardolla...", kysyn retorisesti vetäen samalla viivaa sormellani. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuulen äänen "haluaisin". Haen bastardon ja lyön sillä muutaman äänekkään ja yllättävän iskun sängylle blondin viereen, mutta hän ei hievahdakkaan. Mallailen iskupaikkaa hetken, ja sitten anna mennä. Piiska osuu ihoon, mutta blondi ei liikahdakkaan. Pienen pienen hetken ehdin ihmetellä lyöneeni liian hiljaa, kunnes kuulen voihkaisun ja blondi vetää itsensä hitaasti kerälle.

Pääsiäiskiusauksen kahdet kasvot, osa 2

Peseydyn suihkussa verkaisesti. Fiilistelen tilannetta ja tilaa, johon blondini jätin. Arvailen blondini käyvän hitaalla kuten aina käskytettäessa kesken leikin, ja niinpä kuivatellessa itseäni huudaan ovenraosta "Joko valmista?", mihin saan ujon vastauksen "ei vieläh". Sidon pyyhkeen lantiolleni ja suuntaan makuuhuoneeseen, missä blondi kiinnittää toista sukkanauhaansa selin minuun. Kävelen hänen taakse ja kaappaan hänen rintansa voimakkaasti kouriini. Blondi jähmettyy ja lopettaa kiinnittämisen. Pyörittelen hänen nännejään sormieni välissä ja kuiskaan hänen korvaansa "älä anna minun häiritä". Hän kumartuu takaisin kiinnityksensä pariin voihkaisten.

Asettelen lattialle viltin ja talutan blondin sen päälle. Kiinnitän nahkaiset käsikahleet hänen ranteisiinsa ja ne kiinni toisiinsa selän taakse. "Polvistu!" annan selkeän käskyn. Tämä on tiukka paikka blondille, sillä polvistuminen toisen edessä pelkästään käskien on ollut hänelle vaikeaa. Huomaan, kuinka hän taistelee itsensä ja tilansa kanssa, ja muutaman sekunnin kuluttua olen valmis avittamaan komentoa tiukalla otteella hiuksista, mutta liikahtamiseni saa blondin välittömästi polvistumaan.

Katselen häntä kiireettömästi lattialla. Blondi on painanut päänsä alas, hänen hengityksensä on kiihtynyt, ja hän odottaa käskyäni tai kosketustani. Tällä kertaa hän saakin odottaa. Kiertelen rauhassa, välillä sormeni hipaisevat hänen kaulaansa tai niskaansa aiheuttaen huokauksen, välillä käyn leululaatikolla hakemassa tarvikkeita tai kuiskuttelen hänen korvaansa kauniita sanoja. Pudotan pyhkeeni lattialle ja siirryn hänen etupuolelleen. Painan penikseni hänen kasvojaan vasten, ja hän ottaa sen heti ahnaasti suuhunsa. Hetken blondini saa leikkiä peniksellä omaan tahtiinsa, mutta pikkuhiljaa siirryn itse ohjaksiin. Ensin napakka ote hiuksista jonka jälkeen saan itse määrätä tahdin ja syvyyden. Välillä vauhti yltyy voimakkaaksi suuhun naimiseksi, joka pysähtyy hetkeksi blondin haukkoessa happea, mutta pian hän taas on hanakasti työssään. Välillä taas nautiskelen varmoista hitaista työnnöistä pohjaan saakka. Välillä pidän pienen tauon.

Katselen blondin leualta valuvaa kuolavanaa, ja tahdon ikuistaa sen. Käyn etsimässä blondin kameraa mutta tuloksetta. Palaan kysymään häneltä kameran sijaintia. Hän kyllä ymmärtää hitaasti kysymykseni, mutta ei muista vastausta. Miten näin järjestelmällinen ihminen ei muista, missä hän pitää kameraa? Palaan takaisin, ja kuvauksen sijaan tyydyn levittämään kuolaa blondin kasvoille. Jatkan suunkäyttöä vielä hetken jonka jälkeen komennan ja autan hänet ylös.

***

Polvillesi. Käsky, jota en vieläkään pysty ottamaan vastaan kovin hyvin. Pääni tappelee vastaan. Peikko odottaa kärsivällisesti. Juuri kun Peikko on ottamassa hiuksistani kiinni ja painamassa minua polvilleni, polvistun itse. Kädet selän taakse. Saan käsiini nahkaiset käsikahleet, jotka napsautetaan kiinni selkäni taakse. Peikko istuu sängyn reunalla, minä olen polvillani hänen jalkojensa välissä. Hän nai minua suuhun kovin ottein. Valun kuolaa ja limaa. Peikko sotkee niillä kasvojani.

Minut nostetaan jaloilleni. Kädet ylös. Käteni kiinnitetään köysillä katossa olevaan koukkuun. Saan pallon suuhuni. Emme ole käyttäneet sitä pitkään aikaan, joten se tuntuu alussa vieraalta suussani, ja pääni totuttelee ajatukseen. Peikko laittaa käteeni jotain painavaa ja metallista. Jos sun tarvitsee sanoa keltainen, niin sä tiputat tuon lattialle. Ymmärsitkö? Katson Peikkoa. Voit nyökätä, sun ei tarvitse puhua. Nyökkään.

Muistan piiskaa. Hapsupiiskaa. Bambua. Paljon piiskaa. Koko vartalolle. Peikko puree piiskattuja nännejäni. Kovin. Jossain vaiheessa hän kiinnittää nilkkoihini levittimen, jotta en saa vedettyä jalkojani yhteen. Ja sietokykyni ylittyy. En pysty kuitenkaan pudottamaan metalliesinettä lattialle. Pääni ei taivu siihen. En pysty puhumaan. En sanomaan, että ei enää. Tosin siitä ei olisi mitään hyötyä. Kiukusta, nöyrtymisestä ja kivusta sekaisin en pysty enää tekemään muuta kuin itkemään.  Puristan metalliesinettä kädessäni ja itken.

Peikko vapauttaa jalkani ja käteni ja ottaa pallon pois suustani. Käteni putoava voimattomina alas ja hieron niitä. Niistän räkää.

Blondi: Namisti piiskaa

Sain eilen namisti piiskaa. Piiska on mielestäni harvoin namia, mutta eilen se oli. Makoilimme sängyllä. Peikolta tuli napakka käsky ottaa housut pois. Sain lisäksi käskyn tuoda lelulaatikosta hyrrän ja käsikahleet.

Peikko istuu sängyssä päätyyn nojaten ja komentaa minut poikittain vatsalleen jalkojensa päälle. Käsiini lukitaan nahkaiset kahleet. Ranteeni sidotaan selän takaa yhteen. Kysyn, että saanko ottaa villapaidan pois. Et saa. Saan avokämmentä takapuolelle pitkän tovin. Avokämmen kirpaisee melkoisesti – Peikolla on voimaa käsissään. Eniten avokämmen tuntuu takareisissä lähellä polvitaipeita ja reisien ulkosyrjässä. Muuten kokemus on melko miellyttävä. Välillä Peikko silittelee takapuoltani ja käyttää hyrrää minuun. Jossain kohtaa hän pyöräyttää minut pois päältään ja käskee vatsalleen sänkyyn makaamaan.

Kuulen, että lelulaatikkoa kaivellaan. Tunnen reisilläni bambun naputtelun. Sen inhottavan bambukepin. Pakarani ja reiteni ovat kuitenkin jo hyvin lämmenneet, joten naputtelu tuntuukin miellyttävältä. Nautittavalta. Naputtelua, hyrrää, silittelyä. Seuraavaksi Peikko työntää lempileluni sisääni. Piiskaa. Käyttää samaan aikaa lelua minun maatessa jalat auki hyrrä klitoriksella. En enää erota, että mikä on kipua ja mikä nautintoa. Tunnen edelleen kovimmat iskut kipuna, muuten vain nautin. Laukean monta kertaa. Laukean ensimmäistä kertaa koskaan siten, että kipua on samanaikaisesti läsnä. Aina aiemmin orgasmi on väistynyt kivun tieltä. Lopuksi Peikko viimeistelee piiskauksen hapsupiiskalla.

Keskustelimme jälkeenpäin leikistämme. Siitä, mitä siinä oli tapahtunut, ja miksi kykenin nauttimaan niin paljon. Piiskaus aloitettiin hellillä [sic] otteilla kunnolla lämmitellen. Kyseessä ei ollut kova rangaistuspiiskaus, vaan Peikolla oli halu fiilistellä pidempään ja varmasti myös hellemmin. Lisäksi piiskaus oli niin pitkä, että endorfiinit ehtivät lähteä kunnolla liikenteeseen, turruttivat kipua sekä toivat hyvän olon tunnetta. Tähänhän voisi tottua.

Sovittelen sängyllä makoillessamme Peikolle nahkakahleita käsiin, ja Peikko huokailee kyllästyneen näköisenä. Meistä kumpikaan ei tajua, mikä toisen roolissa kiinnostaa. Minulle pelkkä kahleiden laittaminen ranteisiin saan sydämen lyömään, hengityksen kiihtymään. Peikkoa kahleet omissa ranteissaan hymyilyttävät. Kiepautan Peikon vatsalleen sängylle ja kytken kahleet yhteen selän takaa. Samalla lailla kun ne minulla juuri hetki sitten olivat. Ei vaikutusta. Minussa ei tapahdu mitään, Peikossa ei tapahdu mitään. Minkäänlaista roolinvaihtoa tuskin on ainakaan vähään aikaan odotettavissa. Sen verran lujassa alistavan ja alistuvan ominaisuudet meissä istuvat.