BileDom (2/2)

Siivekkään kurituksen jälkeen vietimme paljon aikaa pixiecrystal pariskunnan kanssa. Pixie oli kysynyt minulta etukäteen mahdollisuutta päästä piiskattavaksi, mihin olinkin vastannut että ilman muuta. Pixie oli kuitenkin selkeästi ja luonnollisesti vähän jännittynyt asian tiimoilta, eikä oikein osannut tarttua minun tarjouksiin asian tiimoilta. Tiedän toki, että joskus D.n ominaisuudessa pitää vaan ottaa tilanne haltuun, mutta ainakin omalla kohdallani hyvät käytöstavat ajavat tämän ohi. Niinpä sanoin Pixielle, että jos oikeasti haluat, sinun pitää antaa minulle pikkasen siimaa, niin hoidan kyllä loput. Mutta koska ne pienet sanat "kyllä kiitos", eivät hänestä ulos tulleet, niin onneksi hänen miehensä oli hyvin kartalla ja taputti Pixietään pyllylle ja sanoi että "Rouva lähtee nyt".

Kerroin Pixielle, että nyt saat olla karkkikaupassa, joten mitä saisi olla? Haluatko että menemme suljetun oven taakse ja laitan sinut istumaan polvieni päälle vai mennäänkö keskelle tanssilavaa ja laitan sinut siihen pylly pystyssä, vai kenties jotain muuta siitä väliltä. Sain kivan vastauksen, missä Pixie pohti, että kamalin ajatus olisi joutua keskelle lavaa vaikka lausumaan runoa, mutta pylly pystyssä pieni exhibbari hänessä saisi törkeät kiksit. "Tämä riittää, kiitos..."

Kuiskasin Siivekkäälle, että hän ottaisi Pixien kädestä kiinni ja ohjaisi hänet pienen lavan luokse. Lavalla laitoimme Pixielle kahleet ranteisiin ja kiinnitimme hänet mahallaan piiskauspukin päälle. Ohjasimme hänen jalkansa pukin reunojen ulkopuolle ja käskimme pitämään ne siinä. Nostimme hänen hentoisen minihameensa ylös vain huomataksemme hänen olevan liikkeellä ilman pikkareita. Kävimme pienen keskustelun aiheesta kuinka hienosti hän olikaan varustautunut ensimmäisiin bileisiinsä. 

Otin kontaktin Pixien aviomieheen ja varmistin vielä että kaikki on ok. Siivekäs silitteli Pixien niskaa, selkää, poskia ja jutteli hänen kanssaa, minun läiskiessä Pixien kaunista takapuolta ensin avokämmenin ja myöhemmin floggerilla. Se mielenkiintoinen energia, mikä virtaan tietynlaisessa dynamiikassa upeiden ihmisten kanssa läpi käsien ja piiskan, oli vahvasti läsnä. Jokaisessa lyönnissäni tunsin sen upean nautinnon mikä virtasi Pixien läpi jatkaessa matkaansa minuun, hänen nauttiessa joka tilanteessa. Upeasti hänen miehensä nousi myös hetkeksi lavalla ja antoi muutaman avokämmen rouvansa pakaroille. Välillä siirryin Pixien pään luo, nappasin hiuksista kiinni, nostin hänen kasvonsa minua kohti ja kysyin "kaikki ok?" Taisinpa kääntää hänen kasvonsa myös pientä yleisöä kohti ja käskeä hänen katsoa yleisöä hetken.

Vaihdoin muutamaan kivuliaampaan piiskaan ja koin ylpeyttä huomatessani kuinka hienosti Pixie halusi pitää käsketyn asentonsa, vaikka tilanne oli varmasti hänelle uusi. Jotkut ovat vaan syntyneet tällaiseksi. ;-) Pyysin Siivekkään luokseni ja hakemaan pari kondomia, jotka laitoimme wandin päälle. Kysyin katseellani Pixien mieheltä, että kaikki on yhä ok hänen puoleltaan. Niinpä vuorostaan hetken päästä Pixie oli se, joka kärvisteli kivun ja nautinnon rajalla. Voi pojat kuinka ihana käsiteltävä hän olikaan. Eläväinen, nautiskeleva, äänekäs olento, joka halusi ottaa kaiken nautinnon irti ihanasta tilanteesta. Pixien äänen yltyessä kovaksi, siirryin hänen kasvojensa luokse, ja sanoin että hänkään ei täällä sitten laukea ilman lupaa. Hän katseli minua hieman hämmentyneenä, joten otin kiinni hänen hiuksistaan, käänsin hänen kasvonsa kohti hänen aviomiestään, joka seisoi lavan vieressä ja käskin häntä kysymään sieltä suunnasta luvan joka kerta. Tämän jälkeen siirryin Pixien taakse, lainasin wandia Siivekkäältä ja painoin sen voimakkaasti suoraan Pixien klitorikselle ja toisella kädellä hakkasin avokämmenellä hänen takapuoltaa. Voi sitä energian, nautinnon ja huudon määrä mitä koimme. En kuullut millaista keskustelua Pixie pariskunnalla oli, mutta energiasta päätelle meillä ja heillä meni lujaa. 

Kipu- ja orgasmipöllytyksen jälkeen siirryimme Pixien eteen. Silittelimme häntä ja varmistimme että kaikki on hyvin. "Erinomaisesti", kuulemma. Irrotimme hänet varovasti pukilta ja pyysin hänen miestään tulla ottamaan kiinni siltä varalta, että jalat eivät kantaisi. He poistuivat paikalta palautumaan ja hetken päästä poistamaan lisää paineita darkkariin. Kiitos rohkeudestanne, olette mahtavia!

Muutamaa päivää myöhemmin Pixie esitteli kaunista pyllyään ja pieniä jälkiä, jotka olivat jääneet muistoksi. Kysyin lupaa käyttää kuvaa tässä postauksessani. Rakkain setä-ystäväni Pete myös piirsi livenä muutaman upean ylläolevan muiston.

Kivojen ihmisten kanssa voi tapahtua kivoja asioita

PerusPirkosta kuoriutui alistettava masokisti varsin nopeasti ja dynamiikka välillämme oli hyvin toimivaa. Pirkko pistelee välillä täysillä vastaan ja hänen katseensa yritti samalla tappaa minut. Hän usein upottaa "vihaiset" silmänsä minuun, jotka huutavat "et voi tehdä noin minulle", mutta minä näen niiden lävitse ja vastaan kahta kovemmin. Joskus saatan tiukalla hetkellä, hänen silmien iskiessä tulta, silittää hellästi hymyillen hänen poskeaan ja sanoa "voi pientä". 

"Vittu, toi on ärsyttävää!". 

"Muualla saat kiroilla, mutta minun luona käyttäydytään nätisti ja siihen ei kuulu kiroilu.", on vastaukseni toistuvasti kun upotan hampaani häneen. Ja kyllähän Pirkkokin kesyyntyy ja oppii tavoille, vaikka saman oppimiskäyrän käymmekin lävitse joka tapaamisella. Kuitenkin olen jo huomannut, että V-sana on muuttunut "Vitsiksi". 

Meidän dynamiikka ei perustu pelkästään kesyttämiseen, vaan nautimme paljon keskusteluista ja erityisesti seksuaalisuuden, kinkyyden, fantasioiden ja valtasuhteiden pohtimisesta. Koen olevani jonkin sortin henkinen ja fyysinen menttori Pirkolle ja nautin kyllä tästä matkasta suuresti ja olen varma että tunne on moleminpuoleinen. Olenpas jossain yhteydessä ulkopuoliselle puhunut Pirkosta menttoroitavana, mutta tähän palannen seuraavassa tekstissäni. 

Joissain keskusteluissamme puhuimme fantasioista ja muistaakseni tässä yhteydessä Pirkko mainitsi, että voisi olla upeaa olla kahden miehen käytettävänä. Koska Pirkko on bloginsa lukenut heitin ilmoille  täkyn, että minäpä voin kutsua joskus Insinöörisian kylään, niin saadaan sinulle kiva kokemus. 

- "Jos minä tulen tänne ja tuolla sohvalla istuu joku toinenkin mies, niin minä juoksen varmasti karkuun..."

- "No sittenhän sinut pitää laittaa etukäteen kunnolla kiinni, jottet pääsisi karkuun..."

- "MMMMmmmmmmMMMMM", vastasi Pirkko, kuten hän aina tekee kun joku ajatus tuntuu hänestä liian hyvältä. 

Meillä oli Pirkon kanssa treffit. Kuten yllä kerroin, niin dynamiikkamme ajoi meidät painimaan toviksi futonille, jonka seurauksena Pirkko oli voimaa käyttäen kiinnitetty tiukasti mahalleen X-asentoon. Kaivoin lempipiiskani ison floggerin ja ratsupiiskan esiin vuorotellen niillä pitkin Pirkon takamusta. Välillä kivun yltyessä suureksi pysähdyin ja upotin sormeni häneen hellästi kiusotellen, kunnes taas hetken päästä olin piiskan päässä. Pirkko ulisi ja hymisi nautiskellen tästä kokemuksesta ja mikä parasta minulla oli melkein vapaat kädet piiskailla, koska Pirkko myös rakastaa jälkiä. 

---

Pirkon silmin.

Pahus Peikon puhelin soi kesken kivan piiskamisen ja hän sanoi vastaavansa siihen. Ärsyttävää kun oli kaikkea kivaa juuri menossa. Kuulen sanat, "Moikka sika. Aij sä oot pihalla. Haluatko tulla sisälle katsomaan ja käsittelemään Pirkon persettä". Hah, kylläpä Peikko on nähnyt vaivaa sen eteen että toivoo minun säikähtävän ja luulevan että tänne tulisi joku. Peikko jatkaa puhelua ja tulee istumaan naamani eteen. Hän laittaa peniksensä minun suuhun ja jatkaa muina miehinä juttelua. "Mä laitan peniksen tämän Pirkon suuhun niin on kivempi jutella. Sika lähettää terkkuja ja käskee imemään hyvin!" Niin varmaan, mutta imen minä silti. Peikon penis kovettuu suussani ja en pysty enää keskittymään heidän keskusteluihin. Yht'äkkiä Peikko nousee ja sanoo "okei mä tulen avaamaan oven". Makaan yksin asunnossa ja mietin, että kylläpä hän jaksaa todellakin nähdä vaivaa minua pelotellakseen. Hetken päästä ovi käy ja kuulen vieraan äänen eteisessä. Lävitseni vyöryy tuhat tunnetilaa kauhusta äärimmäiseen kiimaan ja mielihyvään. Niinhän se Peikko sanoi, että minut pitää laittaa kiinni jotten juokse karkuun.

Peikko tulee viereeni ja varmistaa, että kaikki on ok. Hän kysyy haluanko jatkaa ja minä saan aikaiseksi minun perus vastaukseni "MMMMmmmmmMMMMM". Onneksi hän tietää mistä se tarkoittaa. Peikko ja Sika istahtavat eri puolelle viereeni. "Pirkko tässä on sika, sika tässä on Pirkko". Asennostani johtuen en näe Sikaa, mutta saan mumistua jonkun vastauksen. Tunnen vasemmalla puolellani uuden kosketuksen, mikä piirtää pitkin selkääni, mutta palaa nopeasti silittämään pyllyäni. Muistan Peikon kertoneen, että Sika on pyllymiehiä ja nyt ymmärrän sen hyvin. Sika selkeästi käyttäytyy hyvin korrektisti ja silittää minua ihanasti, kun taas Peikko välillä hakkaa pyllyäni lujasti ja sormettaakin  rajusti. Antaudun tilanteella täysin ja nautin tästä kokemuksesta. 

Hämmästelen kuinka rennosti pojat ovat kimpussani. En kuule heidän äänessään mitään egoilua, mustasukkaisuutta tai muutakaan outoutta. Vähän kuin he katsoisivat hyvää leffaa yhdessä välillä kommentoiden tapahtumia. Tuntuu ihanalta olla vaan kohde kun kaksi miestä puhuu minusta ikään kuin en olisi edes paikalla ja samalla tekevät minulle mitä haluavat. 

Jonkun ajan päästä he lopettavat ja tulevat makoilemaan viereeni. Sika vasemmalla puolen ja Peikko oikealle. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että tällaista voi tapahtua ja minä olen tässä mukana. Juttelemme rennosti vähän kaikesta, mutta hassusti minä olen se joka on jokaisesta raajastaan kiinni ja osallistun keskusteluun lähinnä mumisten tyynyyn. Hetken päästä Sika poistuu ilman, että olen edes nähnyt hänen kasvojaan. Peikko saattaa Sian pois makuuhuoneesta ja kuvittelen Sian lähtevän kotiin. Kuulen kuitenkin keskustelun mikä alkaa Sian sanoin "Sä lupasit tarjota mulle teetä?".  Makaan kiinnitettynä sänkyyn ja kuuntelen ääniä keittiöstä ja mietin mitä täällä tapahtuu. Ilmeisesti Sika saa teensä sillä hän sanoo nauttivansa sen sohvalla. "Pitäkää hauskaa", kuulen Sian sanovan.  Peikko palaa luokseni ja todellakin pitää kustannuksellani hauskaa, mitä buustaa ajatus siitä että Sika kuulee ulinani. 

Viikkoa myöhemmin Peikko järjestää illanistujaiset kinky ystävilleen. Hän on kutsunut minutkin mukaan, mutta en tiedä uskallanko mihin minulla on syyni.  Haluaisin kuitenkin osallistua kovasti, koska uskon, että tämä tulee olla polkuni. Istujaisten aamuna viestitän Peikolle että haluan tulla. Tulen paikalle viimeisenä, koska Peikon vinkistä halusin leipoa Sialle pullaa (mikä onkin oma hauska tarinansa). Soitan ovikelloa ja Peikko tulee hymyillen avaamaan oven. Näen kuinka yksi mies nousee sohvalta, tulee luokseni ja sanoo "Moikka minä olen xxx, me ei ollakaan tavattu."

Kaksi + yksi tuokiokuvaa

Vaikka voisin olla paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti, niin osaan olla kovin iloinen siitä, että henkinen tai fyysinen kinkykuntoni on harvoin jos koskaan yskinyt. Enkä nyt suinkaan tarkoita sitä, että omaisin puolikkaan rautakangen ja jaksaisin jyskyttää menemään puoli yötä. Ennemmin tarkoitan sitä, että ihminen kenen kanssa päädyn ihokkain on sitä luokkaa, että hän saa koneeni hyrisemään ihan itsekseen. Sitä paitsi olen kovin kovin "helppo" sopivan ihmisen kanssa.

Kuitenkin ikääntyminen on vähintäänkin ikävää, jollei muuten niin ajatuksena että kaikki tämä kiva loppuu joku päivä. Vaikka viime vuosina olen löytänyt parrastani harmaita sävyjä olen huomannut henkisellä puolelle jotain iän tuomaa kasvua, mikä on tuonut minulle sekä rajoja että rentoutta elämääni. Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä enemmän tule ikää sitä vähemmän haluan kuluttaa sitä tyhjänpäiväisyyksiin. Tämä taas on tuonut mukanaan ajatusmallia, että hitsi olen hyvä ihan just tällaisena ja voin nauttia täysillä just niistä jutuista mistä nautin. Varmasti osaltaan siksi, että annoin itselleni siihen mahdollisuuden, tapahtui tässä hiljan jotain mitä on tapahtunut minulle tasan kerran aikaisemmin.

Lelu oli kylässä ja viattomasti kertoi kuinka lääkäri oli kehottanut häntä syömään enemmän proteiinia, jotta salilta palautuminen olisi tehokkaampaa. Koska ihan lääkäri oli moista määrännyt, niin päätin antaa omat annokseni hyvään tarkoitukseen. Eikä aikaakaan kun lelu oli kiinni futonin reunalla, pää kivasti roikkuen patjan yli minun ladatessa annostani häneen. Näissä oraalileikeissämme on jotain merkillistä kun emme pysty edes sanomaan kumpi niistä pitää enemmän. Niinpä omilla olemuksillamme, haluillamme ja kiimoillamme ajamme toisemme johonkin merkilliseen sykkyrään, missä kumpikaan ei saa toisesta tarpeekseen. Siksipä kiihdytimme toisemme tilanteeseen, missä penikseni oli juurta myöten lelun kurkussa ja vaikka halusin vetäytyä hetkeksi, jotta lelu saisi pikkasen lisää happea, hän painoikin käsillään minut pakaroistani takaisin. Se hetki, kaikessa kiihottavuudessaan, sai pääni räjähtämään ja samalla päästelin yllättäen pienin annoksen, pienen orgasmin kera, lelun kurkkuun. Hetken päästä riuhtaisin itseni irti lelun vetäessä happea vieressä. Levittelen eritteitä pitkin hänen kuolaisia kasvojaan, työnsin sormet hänen kurkkuunsa ja samalla minut otti valtaansa tunne että kiihdytykseni jäi kesken. Komensin suun auki ja minuutin sisään annoin lelulle uuden annoksen ison orgasmin kera. 

- - - - - - - -

Lelun ja häkin ensi kohtaaminen oli ikimuistoinen. Häkkiin liittyy minulle jotain kivaa arvostusta ja tiedän jo nyt, että pääsemme maistelemaan häkin tuomaa dynamiikka hyvin monelta eri kantilta. Minä jossain kohdin mietin, että voisin vaikka kömpiä sinne sisään ja yrittää ottaa hauskan selfien tms. mutta ensimmäinen yhteinen aamu muutti näkemyksiäni paljon. Lelu on kertonut minulle, että hänen elämänsä pahimmilla hetkillä hän on joskus käpertynyt monen peiton alle johonkin omaan pesäänsä ja suojellut näin itseään "pahalta" maailmalta. Muistin tämän tarinan ja tilasin lelulle yllätyksenä painopeiton, koska toivoin sen tuovan lisää turvaa. Niinpä ensimmäisenä iltana, teimme häkkiin lelulle nätin pedin. Siirsimme häkin futonin viereen minun puolelleni, jotta pystyin silittämään häntä kaltereiden välistä. Illalla talutin hänet häkkiin, pistin oven kiinni (en lukkoon) ja siirryin lukemaan hänen viereensä. Lelukin yritti lukea hetken, mutta uni otti voiton muutamassa minuutissa. Otin pudonneen kirjan hänen päältään ja sammutin valot. 

Olen hyvin aamunvirkku ja niinpä olin seuraavana aamuna hereillä paljon ennen lelua. Keittelin kahvit ja nautiskelin aamupalaa kunnes aloin kuulla heräämisen ääniä. Menin toivottelemaan lelulle huomenet ja kumarruin häkin viereen. Avasin häkin oven hitaasti jolloin tapahtui jotain äärimmäisen kaunista ja merkillistä. Minun avatessa häkin ovea, lelu kääriytyi tiukasti pettoihinsa ja sanoi suoraan sydämestään täysin tosissaan "apua, älä päästä tänne kylmä ilmaa".

Arvostelussa häkki ja sen tekijä

Tämä teksti ei ole kaupallinen yhteistyö missään muodossa. Siinä vaiheessa kun häkki oli kannettu asuntooni ja lasku oli kourassani, kysyin käsityöläiseltä mitä hän olisi mieltä jos kirjoittaisin häkin valmistumisesta blogitekstin? "Mieluusti" oli vastaus, joten täältä pesee.

Kuten saatat muistaa, niin häkkiunelmia maalailtiin jo aikaisemmin tänä vuonna. Eikä unelmointini pelkästään tuohon hetkeen jää, vaan olen tästä useampaan otteeseen haaveillut vuosien aikana. Nyt Saaliin (jota nykyään välillä leluksikin kutsun) tuoman valtadynamiikan myötä, häkki oli viime kuukausina pyörinyt enemmän ja enemmän mielessäni. Vaikka usein olen valmis tekemään vaikka ja mitä ihmiseni puolesta, niin pysäytin itseni välillä pohtimaan, että mitä ja kuinka paljon minä häkistä saisin?

Ensinnäkin nautin elämästäni kun se on näköistäni.
Jos asunnossani olisi kaunis, uniikki ja käsityönä tehty häkki, tietäisin saavani siitä hurjasti mielihyvää ihan esineenä tai huonekaluna. Häkki varmasti toisi minulle mielihyvää esteettisesti sekä tietenkin myös henkisesti muistoina että ideoina. Toisekseen häkissä näyttäytyi minulle kaksi vahvaa dynamiikkapuolta, jotka tarkoituksella työnsin ajatuksissani taustalle, koska kokemuksesta tiesin, että vaikka kuinka näitä puolia suunnittelisin ja fantasioisin etukäteen ne hyvin harvoin osuisivat yksiin reaalimaailman kanssa. Parempi antaa niiden kasvaa omalla painollaan ja jo nyt vähäisillä kokemuksillani tiedän olleeni oikeassa. Näiden speksien kanssa aloin metsästää häkille tekijää. 

Katselin muutamia häkkiviritelmiä sekä ETSY.stä, että google hauilla, mutta suurin osa näistä eivät miellyttäneet silmiäni tarpeeksi ja ne muutamat joita edes harkitsin tyssäsivät joko siihen etteivät moista suostuneet Suomeen postittamaan tai sitten postituskulut nousivat taivaisiin. Takaraivossani kuitenkin välillä tykytti ajatus kysyä häkkiä masokisti.fi sivustolta, sillä tiesin että he olivat häkkejä tehneet ja kotisivuillakin oli muutamia malleja. Kuitenkin olin jättänyt kysymättä, koska kuvittelin käsityönä tehtävän häkin hinnan nousevan yli budjettini, vaikka olinkin valmis maksamaan käsityöstä. Lopulta kuitenkin muotoilin varovaisen viestin masokistille haaveestani ja siitähän lähti pyörät pyörimään vauhdilla.

Tämä käsityön ammattilainen soitti minulle suunnilleen välittömästi viestini lähettämisen jälkeen, mutta koska asiaa olisi riittänyt loputtomiin, niin sovimme puhelintreffit illaksi. Myöhemmin illalla sitten höpöttelimme puolitoista tuntia. Ensi juteltiin häkistä ja käytiin läpi perusasioita kuten koko ja väri jne. Sitten hän ansiokkaasti kyseli minulta asioita, joita en ollut edes osannut miettiä, kuten vaikka pitääkö jalka mahtua kaltereiden läpi, onko pohjalevyä
ja millainen, entä tuleeko kattolevy, entäpä päänaukko ja vaikka minne häkki tulee millä on merkitystä siihen miten päin ovi aukeaisi. Siinä yhdessä puhelussa häkki rakentui mielikuvissamme hyvin pitkälle ja lopulta jäin yön yli vielä pohtimaan muutamaa isompaa kysymystä. Juttua riitti vielä suunnittelun jälkeenkin ja lopulta me jo vähän jaoimme elämäntarinoitamme. 

Seuraavina päivinä palasin suunnitelmiimme nukutuin vastauksin. Kerroin ajatuksestani, että häkki voisi myös toimia joskus olohuoneen pöytänäkin joko saalis sisällä tai ei. Tähän ammattilainen ehdotti, että mitäpä jos häkkiin tehdään irrotettava kansilevy joka on leveämpi kuin itse häkki, jolloin se toimisi paremmin pöytänä. Minun päässäni alkoi pyöriä saman tien ajatuksia teekutsuista tai tiukasti tasoon kiinnitetystä saaliista tai miksei vaikka nuo ideat yhdistettynä ja kerrassaan ihastuin tähän ajatukseen. 

Kaiken kaikkiaan suunnittelu ammattilaisen kanssa ei olisi voinut olla sujuvampaa. Hän vastasi nopeasti, ideoi kanssani paljon, toi realiteetit pöytään, antoi vaihtoehtoja jne. Olin hyvin hyvin tyytyväinen kaikkeen käymäämme kommunikaatioon ja jäin innolla odottamaan lopputulosta. Aikatauluksi sovimme n. 1,5kk mikä ei todellakaan ollut häkin rakennusaika, vaan mukana oli pitämättömiä kesälomia ja esimerkiksi aikaa vieviä työnvaiheita joista en etukäteen tiennyt mitään, kuten vaikka pulverimaalaus. 

Joka tapauksessa häkki valmistui etuajassa ja odotukseni olivat korkealla. Olin saanut muutaman tiiseri valokuvan etukäteen, mikä nosti odotuksia entisestään. Ja jos en ole vielä kehunut tarpeeksi, niin lopulta häkki vielä toimitettiinkin ihan kotiovelle ammattilaisen toimesta, koska "kiva ihan itse nähdä asiakkaan ilme tuotteestani". Hieman huvittuneena kannoimme häkin etupihalta rappusia pitkin toiseen kerrokseen ja pohdimme kuinka moni saa tästä paljon ihmeteltävää. Toivottavasti moni. 

Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa ja odotukseni oli korkealla. Työn jälki on todella viimeisteltyä ja tarkkaa. Jokainen liitoskohta on laadulla tehty ja esimerkiksi vastakkaisten sivujen kalterijaot ja sijainnit ovat täsmälleen identtiset. Häkki on äärimmäisen jämäkkä, niin kuin luonnollisesti sen pitää ollakin ja siitä huolimatta sen voi purkaa tarvittaessa myös osiin.

Pohja- ja kansilevyjen väri sekä laatu olivat parempaa kuin osasin odottaa ja varsinkin se kansilevy monine mahdollisuuksineen avasi ihan uuden maailman. Se kansilevy on paras työtasoni ikinä ja ainakin jo yhden kokemuksen jälkeen olen täysin myyty ;-) 

Kun häkki oli kannettu paikoilleen ja kaikki yksityiskohdat käyty vielä läpi, istuimme kahvikupposelle parantamaan maailmaa. Siinä parannellessa hurahti jälleen tunti ja toistakin kuten helposti samanhenkisen ihmisen kanssa käykin. Häkin lisäksi olin tilannut ammattilaiselta samalla pari muutakin esinettä, sillä hän myös tekee upeita nahkatöitä ja siinä kahvikupposen kanssa kävimme nekin läpi, mutta niistä myöhemmin lisää. 

Lopulta saatoin ammattilaisen vielä autolleen ja totesin siinä matkalla, että tuskin tämä tarpeeni jää ainoaksi tilauksekseni kun ainakin yksi harnessini kaipaisi korjausta tai ehkäpä sitten vaan tilaan uuden. 

Suosittelen masokisti.fi ehdoitta!

Saalis on ehtinyt tutustua häkkiin sekä sisältä että ulkoa. Heidän ensi kohtaaminen päätyi oman pesän sijaamiseen häkin sisään, jonka jälkeen siirsimme häkin parinsänkyni viereen. Illalla saalis kömpi omaan turvapesäänsä ja silittelin häntä kalterien välistä. Saalis nukkui sopivat 10h yöunet kunnes herätyskello herätti töihin. Mutta tästä ja kaikesta muusta lisää myöhemmin.

 

Karitsan katse ja sen tuomat tunteet

Luulen että ADHD.ni takia olen aina ollut enemmän tai vähemmän oman polkuni kulkija. En kuitenkaan sellainen, joka laittaisi Camel Boots.t jalkaan ja lähtisi reppu selässä valloittamaan Etelä-Amerikkaa vaan ennemminkin sellainen joka on aina valinnut taistelunsa tarkkaan ja muulloin vaan kävellyt pois. Esimerkiksi nuoruudessani säästyin monelta harmilta kun vaan kävelin pois jonkin hölmöyden keskeltä mitä testosteroiiniä täynnä oleva ryhmäpaine toi tullessaan. Toisaalta moinen kävely toi mukanaan kiusaamista, mutta minä jotenkin onnistuin kävelemään siitäkin pois.

ADHD on siitä viheliäinen, että se pistää aivoni vertailemaan itseäni muihin melkein ihan kaikessa. Melkein jokainen vastaantuleva uros kääntyy päässäni tehokkaammaksi, komeammaksi, parempi kuntoisemmaksi, menestyneemmäksi jne. Koska aivoni päivittäin ovat saaneet minut tuntemaan itseni jollain tavalla (miljoonalla tavalla) riittämättömäksi, ei liene iso uutinen että usein katselen itseäni hyvin hyvin kriittisesti. 

Työelämässä olen onneksi vihdoin löytänyt paikkani ja ytimekkäästi se tarkoittaa sitä, että työssäni vahvuuteni ja heikkouteni hyväksytään ja saan pääosin työskennellä supervoimieni kera. Harrastuksessani olen joutunut tekemään itseni kanssa tuottavan sopimuksen, mikä pitää ajatukseni ja jossitteluni minimissään. Siitä huolimatta, että vertailen itseäni Suomen aivan huippuihin jatkuvasti olen onnistunut tekemään rauhan asian kanssa ja opetellut suuresti nauttimaan kilpailutilanteista ja ennen kaikkea siitä että en anna tuumaakaan periksi ja teen parhaani loppuun asti. Minulle on nykyään täysin ok hävitä peli jos olen varmasti yrittänyt kaikkeni, mutta jos illan tunteina käyn päässäni läpi kisatilanteita ja huomaan olleeni pelin "ulkopuolella", niin itsesyytösten määrästä ei tule loppua. Yön tunteina lähetän vielä pelikavereilla anteeksipyynnön. 

Pitkälti edellä kerrotuista syistä en ole koskaan pystynyt katsomaan itseäni ulkoisestikaan kovin armollisesti. Minä käytännössä ajattelin, ehkäpä typerästi, että en ole se kaveri mihin kiinnitetään huomiota ulkoisesti. Toisaalta huolimatta ulkonäkörasitteistani olen aina tiennyt omaavani hitokseen kivoja ominaisuuksia ja ne ovatkin kantaneet minua pitkälle. Huolimatta siitä että tässä nyt dissaan ulkonäköäni, niin kyllähän realisti minussa kuiskuttelee näkökulmani olevan vaan vinoutunut.

Kun täytin hiljan 50, päätin olla itselleni armollisempi. Dad bod on kuumaa valuuttaa kinkymarkkinoilla, vaikka se edellä en itseäni mainostanutkaan. Partani on saanut kivaa pituutta ja harmautta, mistä pidän erityisesti. Olen muutaman kerran ollut sitä mieltä että olen ihan ok.

Saaliista tuntuu pompsahtavan esiin uusia fetissejä ja nyt alan kallistumaan siihen, että vallan lisäksi hänellä on myös partafetissi. Hän on ostanut minulle parran hoitotuotteita ja muistuttaa minua kovin että niitä pitää myös käyttää. Minä taas "unohdan" tämän hoitamisen suunnilleen joka kerta, koska sitten Saalis intohimoisesti itse hoitaa partani. Usein kun olemme sylikkäin, minun käteni vaeltelevat hänen rinnoilleen samalla kun hänen sormensa harovat partaani. Usein saalis kääntää päänsä minua kohti, painaa partani hänen nenälleen ja vetää syvään henkeä. 

Parta on muuten pirun kiva fetissi jo siistäkin syystä kun se kulkee koko ajan mukana. Pussatessa voi antaa sen koskea muutaman hetken pidempää poskia ja kaulaa. Sitä voi haroa mietteliäänä samalla kun puhun ja tutkailla minne Saaliin ajatus harhautuukaan. Suuseksissä pääni nykyään kääntyilee hassusti ja  just kivasti, jotta partani osuu ainakin sisäreisiin ja usein syvemmällekin. Kun Peikko ottaa Saaliinsa rajusti ja upottaa samalla hampaansa Saaliiseensa hän usein pitää huolen siitä että partakin ottaa osaa tähän taistoon. 

Olen saanut Saaliin kiinni muutaman kerran katselemassa minua. Minä saatan olla keskittynyt vaikka lukemiseen tai tv.hen ja kun yllättäen katson Saalista kohti hän tuijottaa pyöreillä silmillään minua. Siinä katsessa minä näen paljon sellaista mitä en ole kuvitellut olevan mahdollista kohdallani. Hän säpsähtää katsettani ja kääntää katseensa nopeasti pois vienosti hymyillen.  

Toivottavasti et kuitenkaan saa kuvaa, että itsetuntoni laahaisi aina ja ikuisesti pohjamudissa, sillä se ei pidä paikkaansa. Minussa on onneksi niin iso ripaus realismia ja tunneälyä, jotta pystyn järkeilemään, että "se on vaan tunne". Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä edes paras. Minä harjoitan armollisuuttani itselleni päivittäin ja suosittelen sitä ihan kaikille. "Se on vaan tunne".

---

Ps. Viviana kysyi kommentissaan mikä on varsidildo ja hätäpäissäni lupasin laittaa siitä kuvan seuraavan (tähän) postaukseen. Mutta eipä se sopisi kuvituskuvaksi tähän tekstiin millään lailla, niin ajattelin avata leluarkkuni ja "luolani" seuraavassa postauksessa kuvien kera.

"Ikään kuin minulla ei olisi paikkaani".

Saaliin kanssa suhteemme on ottanut isoja askelia. Olemme yhdessä pohtineet tapoja yhdistää elämämme ja kinkyytemme parhaalla tavalla. Minä olen jankuttanut hänelle mantraani, että yksi suurimmista kinkyistäni on, että hän voi elämässään hyvin, hänen katsellessa epäuskoisesti sanomaani takaisin. Minulla on vahva usko siihen, että mitä paremmin pidät toisesta huolta, sitä enemmän saatTE myös takaisin. Minulle tämä ajatusmallini ei suinkaan tarkoita sitä että kokisin olevani service-Dom tms. vaan ennemmin se on matka jonnekin syvemmälle, missä sekoittuvat arjen haasteet ja jopa murheet, joita sitten parhaassa tapauksessa voi käsitellä, tökkiä tai vaikka hoivata kinkyyden kautta. 

Tässä muutamana päivänä meillä oli Saaliin kanssa hieman nihkeää viestittelyä. Ei kuitenkaan niin, että meillä olisi ollut mustia pilviä taivaalla, mutta vaistosin, että kaikki hänellä ei ollut täysin ok. Minä tapani mukaan etänä tsemppasin, mutta en halunnut mennä sen syvemmälle koska olemme sopineet keskustelevamme hankalimmista aiheista ainoastaan kasvotusten. Niinpä muutamaa päivää myöhemmin istuessamme sylikkäin palasin näihin tunnelmiin. Menemättä sen syvemmin Saaliin elämään, niin me kaikki kohtaamme elämässämme murheita, vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja epäonnistumisia. Itse sanon usein että pahimmilla hetkillä tärkeintä ei ole se mitä on tapahtunut vaan miten siitä selvitään. Saaliin kertoessa minulle tarinaansa silittelin hänen hiuksiaan, kuuntelin häntä ja elin mukana. Hänen päästessään kertomansa loppupuolelle hän vielä kertoi ikävöineensä kovin ja se entisestään oli vahvistanut hänen irrallista oloaan. "Ikään kuin minulla ei olisi paikkaani".  

Nyt jos meillä olisi se häkki täällä, niin veisin sinut futonille ja piiskaisin sinut itkuiseksi mytyksi ja taluttaisin sinut häkkiisi, peittelisin sinut sinne ja voisit jäädä sinne omaan paikkaasi. Mutta koska meillä ei ole vielä sitä häkkiä, niin näytän sinulle paikkasi ilman sitä.

Nappasi saaliin hiuksista tiukan otteen, nostin hänet sylistäni ja raahasin hänet hiuksista suoraan futonille. Heitin hänet siihen mahalleen ja "hyppäsin" itse perässä hänen päälleen. Revin hänet housut juuri bikinrajan alapuolelle, koska se on mielessäni kivan nöyryyttävää ja aloin avokämmenin näyttää missä hänen paikkansa on. En hirmuisesti jakanut lämmittely- tai armopisteitä vaan nyt oli tarkoitus tiputtaa Saalis siihen koloon missä hänen paikkansa on. Tilanne kääntyi hyvin eläimelliseksi väännöksi missä Saalis teki mitä saaliit tekevät kun niitä saalistetaan ja Peikko taas teki sitä mitä Peikko tekee saaliilleen. Niinpä tovin kuluttua rimpuileva Saalis oli hätäisesti kiinnitetty futonin kehikkoon, mutta kaunis takapuoli oli kivasti esillä. Minä piiskasin, läimin, hain lisää välineitä, piiskasin lisää. Välillä kun tunsin että raja on tulossa vastaan, pysähdyin hetkiksi silittelemään ja puhuin tuhmia Saaliin korvaan. Tämän hellän hetken jälkeen upotin hampaani hänen niskaansa ja revin nänneistä toiseen suuntaan. Saaliis rimpuili löysässä kiinnityksessään ja yritti käydä kanssani keskustelua, mikä lähinnä oli kovin yksipuolista sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, en tykkää...

- Et tykkää? No sitten varmaan sinun pillu on rutikuiva?

- Niin se onkin...

Työnsin käteni hänen jalkojenväliin takaapäin ja kerroin kovaan ääneen että tämä pillu ei märempi voi olla. Tännehän uppoaa koko käsi. Ja niin sinne melkein upposikin. Runkkasin häntä äärimmäisen rajusti kädelläni ja samantien käteni täyttyi hänen ejakulaatiosta. Vedin käteni ulos ja hieroin kaikki nesteet Saaliin kasvoihin samalla muistuttaen kuinka järkyttävän kuiva hänen pillunsa onkaan. Toistin saman teon, mutta tälle kertaa keskittyen siihen että kämmenessäni olisi mahdollisimman paljon nestettä ja hieroin ne kaikki uudestaan hänen naamaansa. Ja niin me molemmat valuimme vielä vähän syvemmälle.

Jatkoin puremista, piiskausta ja välillä työnsin käteni Saaliin sisään, jotta pystyin viemään tilannetta vielä syvemmälle ja pidemmälle. Lopulta Saalis oli eritteinen käytetty mytty, joka veti happea kiivaasti. Työnsin käteni hänen sisälleen vielä kerran ja otin hänet kovemmin kuin koskaan ennen. Muutaman hetken kuluttua hän alkoi ejakuloida rajusti ja huomasi itsekin tilanteen. Apua, mitä tapahtuu? Käskin hänen olla hiljaa ja keskittyä kuuntelemaan litinää. 

Muutamia minuutteja myöhemmin Saaliin jo maatessa irrotettuna, nappasin kerran vielä hänen hiuksistaan ja "revin" hänet polvilleen. Silmät pyörivät hänen päässään, mutta kehotin niitä katsomaan tuota iso märkää läikkää sängylläni. Sinä nukut tuon päälle!

Laskin hänet hellästi läikän päälle ja peittelin hänet kahdelle peitolla. Hain villasukat ja laitoin ne hellästi hänen jalkoihinsa. Siirryin makoilemaan hänen viereensä ja silittelen hänet takaisin kainalooni.

Saaliis säilytetään häkissä

Kesäni on sujunut kivasti ja hyvällä rytmillä, mikä on aika harvinaista. Olen lomaillut omalla rytmilläni ja tavoillani, mikä on minulle ainoa oikea tapa. Minua ei voi lukita henkisesti häkkiin tiukoilla lomasuunnitelmilla sillä peikon tassuillani pitää olla mahdollisuus vaihtaa suuntaa kun siltä tuntuu. 

Yksi isoimmista syistä miksi tämä kesä on ollut harvinaisen hyvä liittyy Saaliiseen. Hän on todella ihana, kaunis ja niin järjettömän kuuma, että Peikon pää menee välillä pyörälle. Saatan kuluttaa pitkiä aikoja silitellen hänen kaunista takamustaan, jopa Saaliin pieneen turhautumiseen saakka, hänen toivoessaan sormiani jonnekin ihan muualle. 

Olemme alusta asti rakentaneet valtasuhdettamme perustuen luottamukseen, kommunikaation ja arvostukseen. Olemme avoimesti kertoneet toiveistamme, haluistamme, kipupisteistämme, rajoistamme jne. Me molemmat selkeästi haluamme myös arvostaa ja kunnioittaa kuulemiamme asioita. Varmaan tästä syystä valtasuhteemmekin on syventynyt vauhdilla. 

Saaliin seksuaalisuus on jotain järjettömän kaunista mikä kutittaa sieluani. Hänelle kaiken seksuaalisuuden ytimessä on valta, siis KAIKEN. Hän sanoitti itse sitä kertomalla, että hän ei kiihotu yhdestäkään ihmisestä, videosta, satisfyerista tai yhtään mistään, jos tilanteessa ei ole läsnä valtaa, mikä on ansaittu. Kun valta on läsnä, hän onkin totaalisen rajaton ja voi pojat kuinka Peikko onkaan tätä luovutettua valtaa ja Saalistaan käyttänyt. 

Huolimatta rajattomuudestaan Saalis on hyvin herkkä ja hän tarvitsee paljon hyväksyntää, ymmärrystä, tukea ja turvallisuutta. Minulle taas on kunnia-asia olla se olkapää tai kulmakivi hänen elämässään, joka voisi näitä hänelle tarjota ja mielestäni olemme onnistuneet tässä varsin hyvin. Tässä yhtenä iltana maatessamme kainalokkain hyvin tyytyväisinä ja tyydytettyinä heitin leikkisän kommentin, että minulla pitäisi olla jokin häkki, jonne voisin Saaliini laittaa ja ottaa hänet sieltä esille kun Saaliille olisi käyttöä. Omassa päässäni sanani olivat ainoastaan kevyt fantasialeikki, mutta huomasin että pelkkä ajatus moisesta sai Saaliin aivan kierroksille. 

Joitain päiviä myöhemmin palasimme aiheen pariin ja Saalis kertoi kuinka hän on aina tuntenut tiettyä rauhaa ja turvallisuutta "ahtaissa" häkkimäisissä tiloissa ja ajatus sellaisesta olisi todella kutkuttava. Hän kertoi aina nukkuvansa aivan kippurassa, joo olen kyllä huomannut, ja ajatus nukkumassa pienessä tilassa omassa häkissä tuntuisi hänestä todella turvalliselta. Tästä se ajatukseni sitten lähti...

Minulle kinkyys tai elämäni valtasuhteessa on totta. Niitä kokemuksia mitä valtasuhteen kautta saan kokea ja tuottaa ei voi oikein mitata mitenkään ja ei ainakaan rahassa. Niinpä viime viikolla olin yhteydessä erääseen käsityöläiseen, jonka kanssa sitten soiteltiin muutamat tarkentavat puhelut perään ja hups olinkin tilannut kotiini häkin Saaliilleni. Aluksi häkin piti olla yllätys, joo pidän yllätyksistä, mutta minä en häkissä aikaani vietä, niin halusin kuulla Saaliin mielipiteen esteettisistä asioista. Saalis kauhistui hinnasta, mutta ihastui ajatukseen ja mahdollisuuksiin. Minä selitin hänelle, että tämä hankinta ei ole sellainen mistä pitäisi jäädä jollain tavalla velkaa, ei edes henkisesti. Minä haluan tätä ja minä voin sellaisen kotiini hankkia halutessani. Sitä paitsi se sopii mainiosti tuohon voimistelupukin viereen.

- Mutta saatko sinäkin siitä jotain?   

- Vaikka kuinka. Voin vaikka siirtää sen olohuoneen pöydäksi, laittaa sinut sinne sisään ja kutsua Setäkaverin katsomaan kuinka kuuma olet.

- En kyllä usko että kehtaisin

- Minä tiedän että HALUAT

----

PS. Toimitusaika häkille on n. 2kk. Suunnitelmiemme pohjana käytimme tätä, joskin uskon että omastamme tulee vielä hienompi.

Tarve vs. halu

Heräsin eilen aamulla kotoani Saaliin vierestä ja muutamaa tuntia myöhemmin kävelin jo minilomallani Riikan vanhassa kaupungissa. Olen useasti kuullut tutuiltani, että koko kesäloma pitää nauttia yhteen putkeen, jotta kaikista työasiasoista pääsisi kunnolla irti. Koetin itse vuosikymmeniä toimia edellä kuvatusti, kunnes ymmärsin että aivoni eivät kesälomissakaan toimi niin kuin valtaosalla. Tarvitsen ärsyttävän paljon "ärsykkeitä", jotta dopamiinitasoni pysyvät hallinnassa ja tästä syystä muutamien päivien täsmälomat toimivat kohdallani paljon paremmin kuin neljän viikon nollaus. 

Lampsiessani pitkin Riikan mukulakivikatuja pohdiskelin kuinka paljon meidän tekemisiämme ohjaa halu verrattuna tarpeeseen. Ajattelin nyt hetken leikkiä jonkinsortin (kokemus)asiantuntijaa ja pohdiskella näitä termejä hetken.

Haluaisin väittää, että halu voi nousta melkein mistä vaan. Halu voi nousta vaikka kateudesta, mainoksesta, pornofilmistä, hyvästä tuoksusta jne. Tarve taasen on jotain sisäsyntyistä mikä on meille "elintärkeää". Ehkäpä yksinkertaisin kuvaus näiden kahden termin välillä voisi olla, että meillä jokaisella on tarve syödä, mutta halu syödä eri asioita. Koska kirjoitan kuitenkin kinkyblogia, niin haluan leikkiä vielä suurempaa asiantuntijaa ja pohtia termejä valtasuhde kulmasta.

Joskus aikoinaan taisin olla mukana jokaisessa Turun Baletin kinkybileissä. Joskus bileissä rinnuksissani oli lappu "Bile Master" tms, mikä tänään lähinnä huvittaa minua. Silloin minulla kuitenkin oli palava halu välittää kinkyilyn ilosanomaa ja samalla auttaa yhdistystäkin. Yleensä iltani kohokohtiin kuului muutama rohkaiseva jutustelu untuvikkojen kanssa ja jos oikein villiksi ilta heittäytyi niin saatoinpa jonkun crossilla piiskata. Vaikka koen olevani myös jonkinsortin sadisti, jolla aika ajoin on välillä tarve satuttaa (konsensuaalisesti), niin mitäköhän on pielessä kun tarpeeni ei tuossa täyttynytkään?

Haluaisin väittää, ainakin omalla kohdallani, että suurin osa kinkyidentiteetistäni toimii tarve-sektorilla. Se on jotain perustavanlaatuista minussa, mikä sykkii sielussani ja mitä ilman en kertakaikkiaan ole kokonainen. Tätä tarvetta on kuitenkin hyvin vaikea selittää ymmärrettävästi koska siihen nimenomaan tarvesektorillani sekoittuu niin paljon jotain syvältä sisältäni, kuuluisaa kemiaa ja jotain selittämätöntä taikuutta. Toisekseen haluaisin väittää, ehkäpä vähän tylysti, että jos valtasuhteessa toista ajaa halu ja toista tarve, niin loppupeleissä halukas saattaa olla kovinkin tyytyväinen mutta tarpeilijalta puuttuu jotain. 

Kerron vielä yhden esimerkin, minkä olen kuullut usein ja itsekin joskus moiseen tilanteeseen törmännyt. Kun kinky, jolla on tarve alistua, tutustuu potentiaaliseen D-ihmiseen, jolla taas on halu dominoida, saatetaan törmätä tilanteeseen missä ikään kuin pyöritään saman asian ympärillä mutta kuitenkin lähestytään asiaa totaalisen eri kulmalta. Ehkäpä kivuliain tulema voisi olla, että D-ihmisen mielessä kiiltää halu rajusta seksistä ja s-ihmisen tarve taas ei ole ollenkaan seksiperusteinen. Jos vedän mutkat todella suoraksi väitän että halu-ihmisille vallankaytössä on pitkälti kyse seksistä kun taas tarve-ihmisellä on kyse enemmän tarpeesta dominoida tai alistua ilman että sen pitäisi pitää sisällään seksiä.

Tarkoitukseni ei ole arvostella ketään, eikä varsinkaan kenenkään haluja ja tarpeita. Tarkoitukseni oli hieman ravistella tyypillisiä ajatusmallejamme ja sitä myötä toivottavasti tuoda jollekulle ymmärrystä itsestään ja ympäristöstään. Itselleni on ollut vapauttavaa ymmärtää, että iso osa kinkyidentiteetistäni perustuu tarpeelle. 

Kuumaa kesää kaikille! 

Viikinkien ryöstösaalis

Blogi on elänyt hiljaiseloa ja niin varmaan minäkin. Jos elämäni kinkysektorilla on tapahtunut jotain uutta tai aikaisemmin kokematonta, tällainen tapahtuma on usein myös päätynyt tekstiksi blogiini. Saattaa olla, että oma rimani on myös noussut ennätyskorkeuksiin, mikä lähinnä kai tarkoittaa että inspiraationi kirjoittamiseen on ollut hukassa. Mielenkiintoista kuinka nopeasti kaikki voi muuttua.

Minulla oli upea nainen eilen kylässä ja voisin kutsua häntä tässä tekstissä (todelliseksi) saaliiksi. Ymmärtäisit paremmin jos näkisit hänet ;-) Olimme kivasti illanaikana puskeneet toisemme henkisesti ja fyysisesti CNC.n hengessä melko syvälle. Tämän kivan nautinnollisen matkan jälkeen makoilimme kainalokkain ja keskustelumme ajautui itsetyydytykseen. Aiheena tämä oli minulle erityisen mielenkiintoinen sillä tiesin Saaliilla olevan todella kova valtafetissi, mikä luonnollisesti näyttäytyy niin, että hänen on suorastaan mahdotonta nauttia intiimisti ilman että valta sekä turvallisuus on vahvasti läsnä.

Saalis kertoi aikojen saatossa tilanneen joka ikisen päristimen mitä markkinoilta löytyy ja kerran käynyt kivijalkaliikkeessä kuuntelemassa myyjän luennon aiheesta ja lähtenyt kotiin "orgasmikone" kassissa. Saalis kuitenkin kertoi, että oli sitten kädessä satisfyer, wandi tai "orgasmikone", niin hänessä ei yksinkertaisesti tapahdu yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa hän säpsähtää hereille 20 minuuttia myöhemmin ihmetellen mistä tämä pärinä kuuluu. Minua tämä tarina kiinnosti ja halusin tonkia vähän syvemmälle. Kyselin, että onko olemassa joitain aiheita, materiaalia, videoita tms. mistä hänen mielensä voisi kiihottua silloinkin kun hän on yksin. Saalis pudisteli päätään ja kertoi että ei ole ollut koskaan, ei koskaan. 

"Mutta voin kyllä käydä parranhoito liikkeessä nuuskimassa partaöljyjä."

"Niin ja sitten on yksi historiallinen kirjasarja, mikä kertoo viikingeistä ja niissä on hienoja kuvauksia missä kerrotaan yksityiskohtaisesti miten pitkähiuksiset ja -partaiset viikingit pukevat päällensä kiltit, saappaat ja muut vaatteet"

Minä toki tiesin Saaliin fetissinomaisen suhtautumisen tuuheisiin partoihin ja pitkiin hiuksiin, mutta edellisistä parista lauseesta oma mielikuvitukseni otti melkoisen laukan. Aloin pohtia ääneen mitäköhän siinä kirjassa lukisikaan jos minä kirjoittaisin sen hänelle. Saalis katseli minua silmät pyöreinä ja kysyi voisinko kertoa? 

Nappasin Saaliin tiukkaan lusikaan ja aloin kertoa hitaasti ja rauhallisesti tarinaa missä

viikingit olivat ryöstöretkellään nähneet Saaliin, ja raahanneet hänet kotikyläänsä käyttöesinekseen. Kuvailin kuinka pitkäpartainen ja -hiuksinen jättikokoinen viikinki saapui kiltissään Saaliin luo ja otti hänet rajusti. Tässä kohtaan saatoin kuvailla tapahtumia paljon ylläolevaa tekstiä yksityiskohtaisemmin. 

Jotain kaunista, uutta ja ihanaa tapahtui välillämme. Saalis alkoi kiemurrella otteessani ja yritti siirtää kättäni hänen jalkojensa väliin samalla kun kuiskuttelin tarinaa, mutta puristin hänet tiukemmin itseäni vasten. "Mitä ihmettä minulle oikein tapahtuu?", hän vaikeroi nautinnollisesti. Jatkoin tarinaa kertoen...

jonosta viikinkejä Saaliin teltan ulkopuolella odottamassa vuoroaan (meille CNC ajatus) . Koska tarina oli minun, jonottajat eivät jaksaneet odottaa ja olihan Saaliilla pari reikäänsä vapaana. Saaliin kimppuun tuli toinen ja kolmas ja ja. Joku näistä virtsasi Saaliin päälle samalla kuin muut käyttivät häntä puhtaasti ja ainoasti omiin nautintoihinsa. Kuvailin kuinka Saalis täyttyi heidän spermoistaan ja kuinka he ottivat hänet kerta toisensa jälkeen. 

Paras termi kuvaamaan tilannettamme voisi olla hypnoottinen. Kerroin tarinaa rauhallisesti kuiskutellen Saaliin korvaan hänen rimpuillessa hullun lailla kiimoissaan sanoilleni. Kun tarina päättyi otin tiukan otteen Saaliin niskasta ja paiskasin hänet futonille mahalleen. Jatkoin kertomusta kuinka 

sen klaanin päällikkö oli säästänyt itsensä viimeiseksi ja työnnyin rajustin Saaliin sisään. Painoin hänet niskasta ja poskesta tiukasti sänkyä vasten, päästelin rumia sanoja suustani ja otin Saaliini rajusti.

----

Myöhemmin olimme molemmat hieman hämmentyneinä. Voiko jotain tällaista tapahtua tai mitä juuri edes tapahtui? Purimme tilanteen henkisesti sillä lataus oli molemminpuolin todella kova. Päätin kuitenkin palata aiheen pariin joskus myöhemmin ja ainakin oma pääni on nyt täynnä uusia ideoita.

Illalla kutsuin häntä kasuaalisti ensimmäistä kertaa "Saaliiksi" ja hänen koko vartalo värähti ja hän antoi minulle kiimaisen katseensa. 

Turvallisen tilan valtadynamiikka

Me usein vaadimme lähimmäisiltämme enemmän kuin itseltämme. On paljon helpompi osoittaa sormella itsestä poispäin kuin kurkata peiliin. Ärsyttävintä peilin kanssa keskustelussa on se, että vaikka peilikuva kuinka selkeästi kertoisi mitä kannattaisi omassa käytöksessä kehittää, niin sen pysyvän muutoksen saavuttaminen on todella vaikeaa. Tästä syystä oma dunkkaripsykologini pohtii, että liian usein valtasuhteissa toivomme tai vaadimme toiselta asioita, joilla paikkaamme omia epävarmuuksiani. 

Olen pitänyt pienenä huvina seurata Jodelin #kinkyseuraa kanavaa. Tämä deittipaikka hukkuu ilmoituksiin, missä etsitään "pissaamaan päälleni", "naista squirttaamaan",  "valtiatarta jota palvella", tai omaan korvaani pahiten särähtävä "valmiiksi alistuva nainen". Ja kyllä ymmärrän että anonyymissa deittipalvelussa on vaan kiva heitellä asioita ilmaan toivoen että lottokupongin sijaan kävisikin flaksi Jodelissa. Kinkydeittimarkkinoita tovin koluttuani, alan enemmän ja enemmän kääntymään ajatukseen että sielläkin turhan usein kuvittelemme ansaitsevamme enemmän kuin mitä olemme valmiita antamaan tai rakentamaan.p

Minulla on ajatus, että valtasuhde deittailussa edellä kertomani korostuu entisestään. Minusta tuntuu että usealle D-ihmisellä on kovin selkeä ajatus millainen sopivan subin pitäisi olla. Mielessä saattaa olla kivoja termejä kuten, valmiiksi alistuva, vähän masokisti, palveluhaluinen, omistautuva jne. Lisäksi koen, että turhan usein jo tutustumisvaiheessa monella d-ihmisellä on oma ego, asenne tai vaan helppous mielessä. Voisiko parempaan lopputulokseen tai suhteeseen päästä kehittämällä itseään eikä haukkumalla subineitosia? 

Olen viime aikoina miettinyt paljon turvallisuutta ja mielessäni on usein pyörinyt termi "turvallinen tila". Haluan korostaa, etten tiedä virallista turvallisen tilan määritelmää, enkä aio sitä nytkään googlata, vaan kirjoitan aiheesta ainoastaan liittyen puhtaasti omiin kokemuksiini ja aatoksiini. Olen varmasti tässä blogissakin paasannut useasti kommunikaation nimeen ja väittänyt sen olevan toimivan valtasuhteen kulmakivi. Kyllä se varmasti sitä onkin, mutta alan yhä enemmän kallistua ajatukseen että "turvallinen tilan" valtadynamiikan sisällä on liima ja rakennusaine mikä saa aikaan ihmeitä. Joskus tällainen ihme voi olla se, että vahingossa molempien osapuolten toivomuslista sulautuu vahingossa yhteen.

En väitä olevani turvallisen tilan valtadynamiikan guru, mutta jonkinsortin oppilas kuitenkin. Huomaan että asia kiehtoo minua kokoajan enemmän ja enemmän ja yritän päästellä pohdintojani ja omia kokemuksiani ulos mahdollisimman nöyrästi. Omasta mielestäni moni alistuva haluaa ja toivoo kuitenkin hyvin yksinkertaisia asioita. He haluavat olla arvostettuja, he haluavat että heitä kuunnellaan, he janoavat huomiotasi (voit korvata edellisen sanan monella korvikkeelle) ja ennen kaikkea he haluavat olla kanssasi turvassa. He eivät halua pelätä sinua koskaan, PISTE. He eivät halua pelätä reaktiotasi, eivät sanojasi eivätkä varsinkaan sitä että he eivät tulisi kuulluksi. He tarvitsevat varmuuden että sinä olet heidän kallionsa. Voin vannoa, että siinä vaiheessa kun alistuvasi kokee sinun olevan yhtä kuin turvallinen tila, saat häneltä juuri ne kaikki asiat mitä listallasi lukee. Mikä parasta, hän haluaa antaa ne sinulle koska olet sen kaiken arvoinen. Omassa maailmassani haluan ajatella power exchangen näyttäytyvän näin. 

Turvaa ei rakenneta käskemällä tai sanoilla vaan ainoastaan teoilla. Äärimmäisen tärkeää on, että sanat ja teot kulkevat käsikädessä. Kaikki epämääräisyys kommunikaatiossa ja käytöksessä aiheuttavat epävarmuutta, jonka poistamisen koen olevan D.lle kunnia-asia. Johdonmukaisuus luo turvallisuutta, se mitä puhut tänään, pitää olla totta myös huomenna. Kaikki me teemme kuitenkin virheitä ja siinä missä vaadimme subilta hyvää käytöstä on reilua elää niin kuin opettaa. Yksi suurimmista tekijöistä turvallisuutta luodessa on myöntää virheensä. Pahinta mitä voit tehdä virheesi kanssa on piiloutua oman egosi tai D-hahmosi taakse, kun vaihtoehtona on näyttää että välität ja haluat korjata virheesi. 

Kuitenkin on hyvä muistaa, että turvallinen tila valtasuhteissa pitää toimia molempiin suuntiin. Kaikki samat ajatukset mitä kirjoitin edellisissä kappaleissa pätevät myös alistuviin. En keksi juurikaan turhauttavampaa tilannetta kuin yhdessä luotu sääntö, mikä on jopa tehty tukemaan yhteistä dynamiikka, onkin yht'äkkiä keskustelematta mitätön sopimus. Ikävä kyllä jos kohdallani käy näin, niin se sopimus päättyy siihen hetkeen. Jos haluaisin yrittää antaa alistuville vinkin omasta näkökulmastani, niin toivoisin, että ei olisi olemassa asiaa mitä ei voisi sanoa minulle ääneen. Minun turvallinen tilani hajoaa, jos en voi luottaa toimivaan kommunikaatioon. 

 

Dynamiikka ikävä

Huolimatta kovasta yrityksestä, prinsessan kanssa ajauduimme pattitilanteeseen, missä molemmat totesimme että nyt on varmasti sopiva hetki suunnata omille poluillemme. Halasimme eteisessä ja suunnilleen yhteenääneen totesimme "että löydät varmasti itsellesi jonkun sopivan". Mikä on täysin totta meille molemmille. En voi silti sanoa etteikö olisi harmittanut.

- - - - -

Juttelin hyvä ystäväni kanssa joka yllätti kysymyksellä "koska olet viimeksi harrastanut vaniljaseksiä?" Hetken jouduimme tarkentamaan kysymystä ja päädyimme kriteereihin, joissa vastakappale on vanilja ja tilanteessa ei saa olla mitään kinky elementtejä, kuten vaikka vaan toisen ranteista kiinni pitämistä. Aloin rullata kelloani taaksepäin päätyen jonnekin 13 vuoden päähän historiassani. Kuitenkin vastatessani korostin, että en laske vaniljaseksiksi tilanteita jotka saattaisivat jopa sivustajakatsojalle sellaiselta näyttävän, jos se valtadynamiikka on kuitenkin läsnä ja tilanne voi sekunnissa muuttua joksikin toiseksi. Sivuhuomatuksena että kaunis vaniljainen seksi on yksi parhaista asioista maailmassa ja myös yksi parhaista jälkihoidon tavoista.

Haastaminen jatkui. "Voisitko kuvitella harrastavasi vaniljaseksiä 100% vaniljan kanssa niin että kinkyytesi ei voisi näkyä mitenkään?" Nopea vastaukseni oli negatiivinen ja kysyinkin että miksi edes haluaisin? "Mitä jos hän on olisi julmetun kaunis, täydellinen kroppa, hänellä olisi just sinun fetissejä kutkuttelevat rinnat ja hän olisi tosi mukava?" Ensimmäinen ääneen sanomaton vastaus oli totta kai, mutta muistan kuinka vajosin pohdintoihini. Vaikka kuinka yritin perustella itselleni kyllä-vastausta, en onnistunut siinä ja sepäs hämmensi minua lisää. Lopulta kuvittelin löytäväni langanpään ja tarkensin "Niin ja hän haluaisi vaniljoida kanssasi eikä olisi vaan objekti ulkonäkö fantasioilleni?" Kun tähän sain myöntävän vastuksen pystyin itsekin antamaan vahvan samanlaisen.

Aihe ei jättänyt minua rauhaan. Lisäksi kun vielä viime aikoina olen kärvistellyt jonkin verran ihmisten kanssa (myös omasta syystäni) ja kun vielä toinen ystäväni sivulauseessaan käytti fraasia "dynamiikka ikävä", niin pienet jo tiedossa olevat palaset päässäni putosivat tiukemmin paikoilleen. 

Jäin pohtimaan päättyneitä hyviä ihmissuhteitani ja erityisesti mitä niissä kaipaan tai mitä haluaisin jatkossakin. Koen olevani etuoikeutettu siinä että olen saanut elää muutamassa huikeassa valtasuhteessa ja saanut näiden ihmisten kautta kokea asioita joita en oikeasti kuvitellut koskaan kohtaavani saatika itse eläväni niitä. Jotta tällaisiin kokemuksiin päästään se vaatii luonnollisesti keskenään sopivat ihmiset ja sen yhteisen halun ja toiveen toteuttaa yhteistä flowta. Minun päässäni melkein kaikki yllä runoilemani, kiteytyy yhteiseen dynamiikkaan.  

Minä haluan rakentaa valtadynamiikkaa mikä näyttäytyy kuin kauniilta tanssilta. Kun tarpeeksi kauan yhteisen halun kautta hieroo askeliaan, niin freestyle sujuu itsestään. Siinä missä minun tietty katse saa toisen tärisemään ja pöksyt märiksi, niin toisen kaunis halukas hymy ja vahingossa aiheutettu hipaisu saa pedon heräämään. Se on pieni nyökkäys sopivalla hetkellä ja toisen katse painuu alas. Se on niin kiimaista viestittelyä, että toimistopäivä vaihtuukin etäpäiväksi. Se on sellaisen turvallisen henkisen tilan rakentamista missä Peikko raahaa naisensa luolaansa kun niin haluaa ja nainen voi turvallisesti olla juuri niin kiimainen pikkulutka mitä hänen sielunsa huutaa. 

Mitä enemmän tätä asiaa pallottelen niin omassa valtasuhteessani haluan tarjota ja vastaanottaa ennen kaikkea turvallisuutta ja jäätävää dynamiikka.  Kumpikaan noista sanoista ei pärjää yksin ja yhdessä ne ovat taivas. Hitto minulla on tuota ikävä.

ADHDom

Yksi oman elämäni viisauksista kuuluu jotenkin näin. Et voi vaikuttaa eilisen murheisiin, mutta huomiseen iloon kyllä. Edellinen lause kuvaakin elämääni hyvin, sillä hyvin usein mietin mitä kivaa huominen voisi tuoda tullessaan kuin vaikka sitä mitä ikävää tapahtui viime viikolla tai jopa kymmenen vuotta sitten. Pyrin muutenkin aina keskittymään siihen kaikkeen hyvään mitä elämällä olisi minulle tarjottavanaan kuin siihen mikä on tai voisi olla kurjasti. Mielestäni moni asia mikä nyt tuo jokaiselle meille onnellisuutta on asennekysymys. 

Edellisestä huolimatta olen tehnyt melkoista itsetutkiskelua oman historiani kanssa viime kuukaudet. Jotkut näistä pohdinnoista ovat nostaneet negatiivisia asioita vahvastikin pintaan, kun taas hyvin monet jopa lapsuudestani asti kantamat outoudet ovat löytäneet paikkansa. Melkein koko elämäni olen kuvitellut olevani vaan vähän outo ja hassu, mutta nyt kun sille on ihan diagnoosi, niin olenkin vaan hassu ja outo. Tämä siksi, että en halua määritellä itseäni diagnoosin kautta. Minä olen vaan nöyrästi minä.

Olen myös pohtinut kinkyilyhistoriaani ja tapaani toimia valtasuhteissa ja pojat mitä isoja oivalluksia olenkaan sieltä löytänyt. Periaatteessa varmaan voisin vetää suoran viivan ihan bloggaukseni haparoiviin ensiaskeliin 10 vuoden taakse, sillä yksi suurimmista syistä aloittaa bloggaus aikanaan oli saada ulos miten minä näen valtasuhteet, minkä koin usein poikkeavan valtavirrasta. Nyt haluan jakaa isoimman oivallukseni, koska olen tästä itsekin ihan pähkinöinä.

Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on yksi epäiltyjä syitä ADHD-häiriön taustalla. Luontaisesti sitä saa ihan omasta kehostaan, mutta jos sitä ei saakaan tarpeeksi niin ADHD-ihmiset saattavat luontaisesti hakea sitä ärsykkeiden kautta. Minulle on hyvin luontevaa, yksin ollessani, katsoa tv.stä MM-jalkapalloa, samaan aikaan katsoa toista kanavaa läppäriltä ja silti vaikka selata nettiä kännykästä. Voitte kuvitella millainen multitaskauksen mestari olenkaan. Tällainen käytösmalli on hyvin normaalia diganosoiduille. 

Viedäänpäs tämä askeleen syvemmälle. Syntyvää dopamiinia vapautuu myös silloin, kun ilmassa on lupaus jostain miellyttävästä tai palkitsevasta asiasta, kuten vaikkapa seksistä, urheilusuorituksesta, suklaakakusta, kuohuviinistä, hymystä, ilosta tai vaikka naurusta. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää pitää ihmissuhteistani äärimmäisen hyvää huolta. Minulle on hyvin luontevaa sanoa kohteliaisuuksia joka päivä (en koskaan sano turhaan), läpsäyttää kauniille pepulla aina kun mahdollisuus, tarjoilla aamukahvit sänkyyn, auttaa tuntematon kävelmään liukkaan suojatien yli tai vaikka rakentaa salaa rakkaalleni jokin iso yllätys. Olen usein miettinyt mistä tämä pohjaton halu tuottaa lähelleni hyvää ja iloa oikein kumpuaa ja nyt olen saanut sille selityksen. Enkä päivääkään vaihtaisi pois, tai ehkäpä kuitenkin vaihtaisin paljonkin. 

Olen ollut jonkun kerran tilanteissa missä hyväntahtoisuuttani on käytetty väärin. Minulle on täysin normaalia kannustaa, kehua, kannatella, rakastaa, hymyillä ja olla ärsyttävän positiivinen paljon enemmän kuin mitä vastakappaleeni on. Se on jopa sitä mitä haluan. Toisen hymy, onnistuminen, iloisuus tai hyvä olo saa minussa todella ison hyvä olon tunteen. Noissa tilanteissa kehrään äänettömästi. Kuitenkin jos minun intuiitioni haluaa kertoa että tätä edellä kerrottua käytetään jotenkin väärin hyväksi tai vielä pahemmin sille ei anneta arvoa, on yleensä peli täysin menetetty.  Anna ilomielin sinulle todella ison palan itsestäni, mutta kohtele sitä hyvin. Ajatteleekohan myös subit näin? ;-) Toivottavasti!

Hypätäämpä vielä syvään päätyyn. Mitä tapahtuukaan ADHDomin päässä ja sielussa kun hänellä on vastakappale, jonka kanssa edellä kerrottu Power Exchange toimii? Tällainen Domi on pohjattoman kiinnostunut hänestä ihmisenä, mikä saa hänet nauramaan, mistä kaikesta hän fantasioi, mitä hän pelkää, minne hän haluaa mennä, mikä luo hänelle turvallisuutta, millainen hänen historiansa on ollut ja lisäksi kaikki ne muut miljoonat langat Domin päässä. Näitä lankoja Dom pikkuhiljaa kelaan päässän ja rakentaa niistä omaa valtakuplaansa. Hän saattaa jopa joskus sanoa leikkisästi että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?"

Tässä yhteydessä saattaa tulla helposti ajatus, että olen karkkikaupan omistaja joka jakelee namuja söpöille subineitosille. Oikealle ihmiselle olen varmasti ja ilomielin myös sitä. Subin fetissit tai isot mieliteot muuttuvat elämysten ja reaktioiden kautta hyvin helposti myös minun erittäin suuriksi nautinnonkohteiksi. Minun päässäni nämä toiveet ottavat helposti vielä pari astetta suuremmat kierrokset sillä kaikki tämä mitä valtakuplassani tapahtuu on minulle täyttä totta. Esimerkkinä nyt vaikka rajusti käytetty suu tai laadukkaat erittäin tiukat nahkahansikkaat kädessäni. Parasta lienee se, että edelliset kulkevat mukanani aina, vaikka suhde missä ne ovat saaneet alkunsa ovat päättyneet. 

Muistan tilanteen, missä kaunis subini veti ahnaasti vihdoin happea, meikit totaalisesti levinneenä pitkin naamaa kyynelten, kuolan ja sperman sekoituksesta. Minä hellästi sotken hänen naamaansa kädelläni lisää ja leikkisesti totean että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?". Subi tarttui hymyillen kiinni pakarastani ja painoi minut takaisin syvälle kurkkuunsa.

Minulta on useasti kysytty, "etkö sinä halua mitään?" Tällainen kysymys on usein esitetty vaikka jonkun hyvin intensiivisen ja pitkän leikin jälkeen kun toinen ei enää jaksa muuta kuin aukaista suunsa kysymykseen ja minä taas vielä vaatteet päällä tuijotan hänen kauniita kasvojaan ja tyydytettyä mieltä hymyillen.

"Minä otan omani, sinun ei tarvitse olla huolestunut minusta."

Valtasuhteissa on tarjolla niukasti pikavoittoja

Jokin aika sitten laskin verkkoni vesille ja toivoin löytäväni oman elämänsä prinsessan, jota kiehtoisi paljasjalkakävely Peikon kanssa. Vaikka en oikein pärjää Tinderin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, niin oma ahkeruuteni ja muutama ilmoitukseni on saanut vipinää aikaiseksi. Muutaman kivan puistokävelyn tai nautitun latten kera, olen kuullut leikkauksia luonnollisesti myös potentiaalisten prinsessojen aikaisemmista deittailuista. Toki pettymykset ovat näissäkin tarinoissa läsnä, sillä muutenhan he viettäisivät aikaa jonkun kivan Domin kainalossa, eikä suinkaan kanssani taaperrellen. 

Deittaillessa huomaan olevani joskus outo lintu. Yleensä minä olen se, joka vie keskustelua vahvasti sillä haluan tietää vastakappaleen motiiveista, ajatuksista, toiveista, haaveista, peloista jne mahdollisimman paljon. Minun kysymyspatteriini ei kuulu utelut kuppikoosta tai koska pääsisin pukille ja huomaan sen joskus jopa häiritsevän prinsessoja. Yhden keskustelijan kanssa meinasi tulla oikein riita kun yritin selittää, että demiseksuaalina minun tarvitsee tuntea hänet melkoisen hyvin, ennen kuin voin kovin tarkasti kertoa mitä kaikkea haluaisin hänen kanssaan tehdä. Toki tuossa ajatuksessani on paljon muutakin kuin demiä, mutta oikaisin tältä osin.

Kun keskustelut siirtyvät kinkyilyyn huomaan, että usein liikutaan kovin ohuilla jäillä. Yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Jos minulta kysytään millä välineellä mieluiten läpsin pyllyä ja oma kysymykseni on mitä alistuminen sinulle merkitsee, saattaa lähtökohdat prinsessan löytymiselle olla kovin heikot. Mutta eipäs hätäillä kuitenkaan. En minäkään suinkaan ole aina tiennyt mitä olen ja kinkyilyni alkutaipaleella oli kauhean tärkeää että olin lokeroinut itseni jonkinsortin Dom.ksi tai yäk jopa Master.ksi. Nyt minä olen minä ja toivottavasti sinä olet sinä.

Lisää keskustellessamme ja prinsessojen kokemuksia kuunnellessa välillä tulee paha olo. Jotenkin hämmentävää, että poikkeuksetta jokaisella tuntuu olevan kokemuksia missä rajoja ja sovittuja sääntöjä on useasti rikottu. Toki tiedostan kuulevani vain kolikon toisesta puolesta, mutta silti. Toinen kantava teema tuntuu olevan kiire. Tässä pikavoittojen maailmassa ensimmäinen kerta voikin olla kiva, mutta jo seuraavassa rajat ovatkin unohdettu ja subirukkanen sidottuna saa kokea aitoja kauhuuksia. Tämän perään kun kommunikaatio on luokkaa "olet huono subi kun et luota", niin yöunieni menetys on välillä ollut lähellä.

En minä ole oikeasti kukaan moralisoimaan ketään, mutta Peikon sydän sykkii ajatukselle, että tästä maailmasta voisi tehdä pienin askelin vähän paremman. Olkoon tämä kirjoitus yksi askeleistani. Monilta tyhmyyksiltä vältyttäisiin jos olisimme rehellisiä ja hei ennenkaikkea sitä myös itsellemme.  Ei ole väärin haluta pikavoittoja, mutta on väärin jos halusta ei puhuta, kunnioitus puuttuu ja tarkoitus on vaan päästä mahdollisimman nopeasti kokeilemaan itsekkäästi jotain. Huolimatta vallasta valtasuhteissa matka on yhteinen. Itsekkäät satuttavat ratkaisut, jos niistä ei ole sovittu, on hyväksikäyttöä ja sitä on turha piilottaa Dom sanan taakse.

Toimiva, arvostukseen, kunnioituksen, yhteyteen ja kommunikaatioon perustuva valtasuhde lienee kaunein asia mitä tiedän. Sen alla tapahtuu sellaista taikuutta mitä on vaikea kertoa kuplan ulkopuolelle. Ja vaikka se kerrottaisiin niin harva uskoisi. 

Toki taas kirjoitukseni koskee molempia ääripäitä. Uskon että suurin osa meistä on hirmu tyytyväinen tilanteeseensa, mutta aina joukossa on niitä joiden sydän sykkii jollekin isommalle. Tätä varmasti tapahtuu piiskan molemmissa päässä. Älkää antako periksi. Tutkikaa elämää ja kinkyyttänne. Joka ikinen päivä tulee eteen asia, tunne, halu tai uusi polku mitä tutkia. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai antaa itselleen mahdollisuuden olla vähän parempi.  Helppoa se ei ole mutta onnistuessa niin pirun antoisaa. Minäkin yritän sitä vaihtelevalla menestyksellä ihan joka ikinen päivä. 

Ps. Jos juuri sinä haluaisit tutustua minuun vaikka deittailumielellä, niin -> molinays@gmail.com

Syksyn harmaat sävyt sekä muutama värikkäämpi pohdinta

Syksy kaatui päälleni voimalla. Ensin loppukesästä päättyi tärkeä ja erittäin merkityksellinen ihmissuhde, mikä toi mukanaan koko negatiivisen tunnekirjon. Vaikka ero tapahtui yhteisymmärryksessä, niin iso suru jäi luonnollisesti. Surullisuuden tasoja oli monia, joista minua kovimpana ärsytti ajatus siitä löydänkö koskaan enää mitään yhtä hyvää. Kirjoitin edellisen lauseen tahallaan noin kärkkäästi, jotta nyt voin jatkaa kertomalla itse itselleni miten neuvoisin ystävää samassa tilanteessa.

Ihmissuhteet päättyvät aina syystä. Voin olla samaa mieltä syystä tai eri mieltä, mutta se ei muuta asiaa. Voin jäädä painimaan syyn, surun, katkeruuden, elämän, vihan tai kohtalon kanssa, mutta kuitenkin ainoa oikea tapa on jatkaa elämää. Aion ottaa seuraavan askeleeni avoimesti ja katsoa mitä elämällä on minulle seuraavaksi tarjottavaa. En voi vaikuttaa siihen mitä tapahtui eilen, mutta huomisesta voin tehdä paremman. Tästä syystä myös kiroan edellisen kappaleen lauseeni "yhtä hyvästä", koska on vaan elämää. Jokainen ihmissuhde tuo mukanaan jotain uuttaa ja kaunista siitäkin huolimatta, että surun hetkellä sitä on vaikea uskoa. Minulle on aina aikaisemminkin käynyt niin ja tapahtuu varmasti nytkin.

Edellisestä on kulunut kuitenkin jo useampi kuukausi ja olen ehtinyt aktivoitua hieman deittimarkkinoilla. Deittailu on melkoinen taitolaji ja huomasin ajautuvani pikapiparin metsästäjien jalkoihin. Koen olevani hyvin vahvasti sekä demi- että sapioseksuaalinen ja noita ei voi oikein edes erotella maailmassani. Suruttelin tovin muutamia potentiaalisia yhteyden katkeamisia, mutta niin kuin erotkin, jokainen yhteys katkeaa syystä. Yksin ei voi yhteyttä pitää pystyssä. Niinpä olen varma, että minun prinsessa ei vaan ole vielä tutkaani osunut.

Asia mikä tulee eteeni useasti tutustuessani uusiin ihmisiin on ajatus siitä, että minulle valtasuhde on totta. En pidä sanasta sessio enkä näin ollen myös sessioi. Minulla voi toki olla merkityksellisiä ihmissuhteita, jotka eivät ole romanttisia ja pitkälti perustuvat johonkin valtaelementtiin jota yhdessä hoivaamme. Kuitenkin ajatus siitä, että joku tulisi luokseni kerran viikossa sekstailemaan ja seuraavat kuulumiset vaihtaisimme viikon päästä, on minulle totaalisen vieras. Minulle valtasuhteen tekee todeksi se, että on vaan elämää ja elän juuri tässä hetkessä. En rakenna alistuvalle temppuratoja täksi illaksi (toki voin jos sille on hyvä syy), en suunnittele tänään ensin piiskaavani ja sitten sekstaavani enkä myöskään lupaa mitään mistä en voisi pitää kiinni. Elän melkein jokaisessa virrassani keskellä (ryhmä)dynamiikan kiemuroita ja tunnen niiden muutokset vahvasti kehossani ja mielessäni. Kun jokin vahva signaali minuun osuu, niin sitten mennään. On vaan tämä hetki. Esimerkkinä vaikka tämä.

Hypätäänpä vielä hetkeksi pois iholta. BDSM-baarin Discordissa käytiin keskustelua siitä miten Domit vievät valtaa subien arkeen ja miten subit toivoisivat sen tapahtuvan. Kommentoin aihetta siellä ja haluan jatkaa sitä hetken vielä tähän, sillä tämäkin osa-alue on minulle kovin totta. Olen hyvin kiinnostunut minulle tärkeiden ihmisten elämästä, motiiveista, peloista, haasteista, haaveista tai vaikka fantasioista. Luotaan mieluummin syvällä kuin pinnalla. Kun huomaan tilanteen, haasteen tai vaikka vaan jonkin pienen blokin subin ajatusmaailmassa, siitä tulee minulle helposti totta. Saatan helposti "isällisesti" pikkuhiljaa tai joskus ihan suoraan käskien aloittaa työstämään tätä blokkia. Joskus se saattaa tapahtua täysin huomaamatta ja joskus se taas nostetaan niin pinnalle kuin mahdollista. Henkilökohtaisesti en tiedä juurikaan isompaa ylpeyden aihetta kuin huomata oman subini ottavan askeleen eteenpäin.

Loppusanoina haluaisin kuitenkin sanoa, että edelliset ajatukset ovat minun tapani elää täysillä minun elämääni. En ajattele, että jonkun muun tapa olisi yhtään parempi tai huonompi kuin minun. Se on korkeintaan vaan erilainen. 

Valoisampaa syksyä ihan kaikille!

Miljoona kiitosta!

Kiitos! Kiitos sinulle! Vähän yli kymmenen vuotta sitten aloitin tämän blogin. Blogin kirjoittaminen oli pitkään ollut haaveenani, mutta sopivaa hetkeä tai teemaa ei ollut elämässäni. Tästäkin huolimatta olen kirjoittanut hetken toistakin blogia ennen kuin aloitin tämän, mutta se jäi alkutaipalelleen, onneksi. 

Nyt 10 vuotta myöhemmin ajattelin tehdä pienen katsauksen taaksepäin ja toisen eteenpäin. Kun aloitin tämän blogin, olin jo hetken ollut bdsm-maailmassa ja kevyesti myös skenessämme. Olin kuitenkin vitivalkoinen hiutale, mitä koen vieläkin välillä olevani, mutta intoni oli kova. Olin tilannut ebay.sta muutamia kehuttuja valtasuhde kirjoja ja ostanut jäsenyyden yhdeltä ulkomaalaiselta valtasuhde-foorumilta, missä käytöstavat, säännöt, keskustelu ja yhdessä oppiminen olivat kulmakiviä. Kaikki tämä johti pikkuhiljaa siihen, että aloin nähdä itseäni, seksuaalisuuttani ja ympäristöäni totaalisen eri tavalla kuin ennen. 

Hieman tätä aikaisemmin olin ottanut ensi askeliani skeneen. Olin löytänyt huikeita ihmisiä ja ystäviä Turun Baletista ja lisäksi enenemässä määrin otin osaa keskusteluihin myös Turun ulkopuolella. Vaikka BDSM-yhdistys maailmassa henkinen kotini löytyikin Turusta, niin nettimaailmassa sitä en löytänyt. Huolimatta synnynnäisestä tarpeestani kyseenalaistaa asioita, koin että nettiyhteisömme tai ehkäpä yleisemmin skenemme ei jakanut usein samaa ajatusmaailmaa tai arvomaailmaa kuin minä. Tämä oli syy miksi aloitin bloggaamisen.

En iki päivänä uskonut 10v sitten, että kirjoittaisin vielä tänään tänne. Minulla ei ollut suuria haaveita tai odotuksia. Halusin lähinnä pitää itsestäni huolta ja päästellä tarinaani ulos ja toivoa että se koskettaa jotakuta ja vielä parempaa jos joku löytäisi tarinoistani itselleen puuttuvan palasen. Ehkäpä edellisestä syystä olen jaksanutkin kirjoittaa näinkin kauan, sillä palaute näinä vuosina on ollut 99.9% rakentavaa ja kaunista. 

10v sitten näin skenemme ja keskustelumme hyvin fyysisenä. Itselleni valtasuhteilu näyttäytyy niin vahvana henkisenä molemminpuolisena matkana, että koin olevani skenessä hukassa. Löysin silloin todella vähän kaikupohjaa tai keskustelukavereita, joten ajattelin että kaltaisiani on pakko olla muitakin piilossa. Niinpä halusin kertoa omaa tarinaani.

Vaikka puhun arvomaailmani tai ajatusteni erilaisuudesta, en silti halua yhtään väittää että oma tapani olisi yhtään sen parempi kuin kenenkään muun. Olen ainoastaan halunnut saada ääneni kuuluville sitä tarvitseville ja tämä on ollut kanavani. 

Kiitos kun olet lukenut näitä tarinoita. Haluan sanoa miljoona kertaa kiitos, sillä blogin statistiikka kertoo, että tätä on luettu tähän mennessä 997513 kertaa. Todelliselle bloggaajalle tuo ei olisi luku eikä mikään, mutta olen iloinen onnistumisestani. En tiedä miten kiittää muuta kuin sanoin, joten haastan sinut rakas lukijani. Kysy minulta jotain? Jos kysymyksesi liittyy valta-suhteiluun ja olet esittänyt kysymyksesi rakentavasti, saat 100% varmuudella vastauksen. Jos haluat kysyä jotain muuta, niin voit silti yrittää onneasi. Jos haluat kysyä meilitse, niin lähetä se osoitteeseen: molinays@gmail.com. Jos haluat kysyä anonyymisti, niin kommentoi kysymyksesi tähän ketjuun mikä pitäisi onnistua myös anonyymisti. 

Kiitos!

Opas orgasmikontrolliin osa 1

Bloggaus vuosien aikana minulta useimmin kysytyt kysymykset ovat koskeneet orgasmikontrollia. Jonkun kerran minua on kannustettu kirjoittamaan asiasta ja en voi väittää etteikö aihe olisi kummitellut mielessäni jo tovin. Haastavaksi kirjoittamisen aiheesta tekee sen, ettei minulla ole oikein ollut vertaistukea aiheen tiimoilta, sillä koen että tätä aihetta voisi lähestyä monelta eri suunnalta. Joten nyt tämä teksti olkoon hyvin peikkomaisista lähtökohdista kirjoitettu enkä yritä kertoa että minun tapani olisi yhtään sen oikeampi kuin jonkun toisen. 

Toinen syy sille, että tämä teksti ei ole syntynyt aikaisemmin liittyy siihen, että jotkut ihmiset eivät saa koskaan orgasmia ja olen joskus huomannut että keskustellessani tästä aiheesta minut on saatettu ymmärtää väärin. Tiedostan vahvasti sen, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tule koskaan saamaan orgasmia ja tiedän että syitä tähän voi olla useita aina lähtien sairauksista päätyen fyysiseen mahdottomuuteen. Eli tekstilläni ei ole tarkoitus loukata ketään tai edes aiheuttaa pahaa mieltä.

Miksi minä kirjoitan tästä? Olen ehkä vähän vanhakantainen, sillä ajattelen fetissin olevan jotain, mitä ilman on hyvin vaikea olla. Esim. Fetlife.ssa saa linkitettyä omaan profiiliinsa fetissejä ja vaikka kuinka kiva olisi antaa ääneni vaikka märille t-paidoille tai tiukoille farkkupepuille, niin huolimatta siitä että edellä mainitut asiat ovat kivoja, niin ne eivät ole minulle fetissejä. Voin aivan hyvin elää hyvin seksuaalisena Peikkona ilman niitä, mutta en voisi ilman orgasmikontrollia. Minulla on siis vahva fetissi alistuvan orgasmeihin ja orgasmikontrolli on iso osa sen toteuttamista.

Fetissini ei ole laskeutunut minuun ulkopuolelta vaan koen, että se on ollut minussa aina. Kuitenkin se miten fetissini näin vaikka 10v sitten poikkeaa melko paljon siitä miten näen sen tänään. Kuten kaikessa tekemisessämme sekä kokemus että halu oppia uutta muokkaa tekemisiämme ja toivottavasti vielä parempaan suuntaan.

Kun syöt lempijäätelöäsi tai kumppanisi koskettaa sinua kiihottavasti, niin aivosi kertovat jäätelön maistuvan hyältä ja kosketuksen olevan taivaallista. On mielenkiintoista pohtia, että piiskan sivalluksesta aivot kertovat meille tämän sattuvan ja höyhenen kosketuksen kutittavan. Kun tätä ajatusta viedään vähän pidemmälle, niin aivosi kertovat sinulle, että juuri nyt tämä kiihotus on tarpeeksi sinulle ja saat orgasmin. Tästä orgasmikontrollissa on pitkälti kyse. Pikkuhiljaa vastakappale ehdollistetaan sille, että nämä viimeiset askeleet ennen orgasmia vaihdetaan johonkin toiseen toimintaan. Lelun kanssa nämä askeleet ovat muutettu äänekseni ja kun lasken hänelle yhdestä viiteen hän saa laueta päästessäni viimeiseen numeroon. Välillämme ehdollistaminen on hyvin vahvaa sillä leluni laukeaa minun päästessäni viimeisen numeroon, vaikka hän itse kuvittelee sen olevan syystä tai toisesta sillä hetkellä mahdotonta. Tällä hetkellä olen ehdollistamassa häntä myös toiseen toimintaan, mutta kertonen siitä joskus myöhemmin. Kun suhdetta ja ehdollistamista jaksaa rauhassa rakentaa olemme tilanteessa missä lelu ei pysty laukemaan ilman ääntäni ja toisaalta taas jos vaikka vaatteet päällä otan hänet syliini ja lasken niin hän laukeaa, joka ainoa kerta. Meidän suhteessa hänen orgasmin ovat minun.

Miten tähän päästään? Hyvään lopputulokseen ei ole oikotietä. Kaikki perustuu luottamukseen, arvostukseen, hyvään kommunikointiin, tunneälyyn, valtasuhteeseen ja sekä vahvaan haluun (omalla kohdallani fetissiin) rakentaa ehdollistamista. Se ei tarkoita sitä, että ensimmäiset sanani lelulleni olisivat olleet "sinä et saa sitten laueta ilman lupaani", vaan niin kuin elämässä yleensäkin hyvät asiat rakennetaan hitaasti.

Toimivassa valtasuhteessa alistuva usein haluaa olla hyvä "tyttö". Tämä usein tarkoittaa sitä, että alistuva haluaa toimillaan tehdä dominoivan osapuolen tyytyväiseksi ja iloiseksi. Parhaimmillaan dominoiva tuntee rehellisistä ylpeyttä alistuvastaan ja näyttää tuntemuksensa hänelle. Kun alistuva taas tuntee olevansa ylpeyden kohde se on parasta materiaalia rakennettaessa orgasmikontrollia.

Luonnollisesti jokainen meistä laukeaa hieman eri tavalla ja eri määriä. Joillekin luonnostaan orgasmi saattaa olla kovan työn takana kun taas jollakulla toisella se kurkkii nurkan takana koko ajan. Omasta kokemuksestani yksi valtasuhteilun parhaita puolia on se, että edellä kuvailemani jana lyhenee hurjasti. Valtasuhteiden dynamiikka parhaimmillaan vie niin syviin tiloihin, että jotkut muurit orgasmien edessä saattaavat helposti murtua, koska dynamiikka vie tilannetta vahvasti. Mitä enemmän orgasmia pohtii, sitä kauemmas se juoksee, mitä enemmän on hyvän dynamiikan sisällä sitä lähemmäs orgasmi tulee itsestään. Niinpä rakentamalla hyvän valtasuhdedynamiikan, orgasmi usein jo odottaa lähempänä kuin osaat kuvitellakaan. 

Kannattaa aloittaa pienin fyysisin askelein. Parhaassa tapauksessa ensimmäinen askel on edellä kuvaamani tilanne, missä orgasmista ensin tehdää luonnollinen osa toimivaa valtasuhdetta. Seuraava sopiva askel on siitä kertominen. Tämä voi olla sana tai lause miksei jopa ele (tähän myöhemmin), mieluusti jopa sellainen mikä liittään teitä vielä enemmän yhteen. Hyviä tapoja aloittaa voi olla esimerkiksi käsky "Haluan, että sanot "Lelu laukeaa", vähän ennenkuin laukeat". Aluksi tämä varmasti tulee olemaan vaikeaa, mutta "hyvä tyttö" haluaa onnistua ja väitän että jo muutaman kerran jälkeen saatte tulosta aikaiseksi. Muistakaan kuitenkin, että alussa varmasti tulee pieniä pettymyksiä, jotka saattavat muuttua isoiksikin alistuvan mielessä. Muista, että rakennat jotain uutta ja dominoivan tuki tilantteessa kuin tilanteessa on tärkeää. 

Tähän lauseeseen on hyvä päättää tämä teksti ja jatkaa aiheesta myöhemmin. 

Intiimi kuittaus kiimassa

Tykkään puskea rajoja, sekä omiani että leluni. Olen varsin tarkka havannoija sekä sisältä että ulkoapäin ja intuiitioni on tarkin mittarini. Olen tottunut siihen että vaistoni ja intuiitioni kertovat minulle tarkkaan sopivat askelmerkit ja ne ovat olleet hyvin harvoin väärässä. Niinpä mahdollisimman usein haluankin elää hetkessä ja usein päätökseni tulevat nopeasti ja perustuvat siihen mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Koen myös näkeväni elämässäni tilaisuuksia siellä minne monen muiden katseet eivät yllä tai sitten ne ovat vaan tilaisuuksia mitkä sopivat juuri minulle.

Kuitenkaan rajoja ei oikein voi ylittää ennen kuin ne on luotu. Tähän liittyen annoin lelulleni tovi sitten kirjoitustehtävän, jonka aihe oli: "Miten haluaisin valtasuhteen näkyvän elämässäni / arjessani". Kuten aina tämän tapaisissa tehtävissä aika ei ole minulle määrittävä tekijä vaan sisältö ja niinpä leluni sai itse päättää kauanko tämän tekstin tekemiseen hän tarvitsee aikaa. Tästä huolimatta kävi niin, että leluni ei saanut tekstiä aikaiseksi määräaikaan mennessä.

Meillä ei ole vielä ollut useita mahdollisuuksia käydä yhdessä kinkybileissä. Ne kerrat kun olemme bileisiin päässeet ovat kuitenkin olleet kovin intensiivisiä. Minulle bileet parhaimmillaan näyttäytyvät paikkoina, joissa rajoja on helppo venytellä. Julkisuus, stimuloiva ympäristö ja hyvät laitteet tuovat usein mukanaan kivan mausteen, joka vaan helposti puskee minua eteenpäin. Olen myös ollut huomaavani, vaikka leluni tätä tuskin ääneen myöntäisi, että bileiden ilmassa on varmaan jotain, mikä tekee hänet entistä kiimaisemmaksi ja halukkaammaksi kokea uusia asioita.

Olimme istuneet vasta tovin Sweet Surrender -bileissä, kun silmiini osui upea valurautainen matalahko häkki. Komensin leluani katsomaan samaan suuntaan samalla kommentoiden, että mikä ihana paikka tuo onkaan lelulleni. Nähtyään häkin, lelun suusta pääsi spontaani "eikä!", mutta hänen silmänsä kertoivat ihan muuta. Hetken päästä suuntasimme häkin viereen, aukaisin sen oven ja käskin leluni konttaamaan sinne sisään. Jotain primääristä nousi hänestä pintaan samalla hetkellä ja se oli nähtävissä ulkopuoleltakin. Jokaisella konttausaskeleella lelu muuttui enemmän ja enemmän poissaolevaksi ja veltoksi. Lopulta hän valahti silmät kiinni, kiimasta kiemurrellen pitkin häkin reunoja. Minä istahdin häkin oven eteen ja aloitimme keskustelun siitä miten tärkeää on pitää kiinni sovituista tehtävien aikarajoista. Keskustelu ei tuntunut etenevän mihinkään, sillä leluni yritti koko ajan saada käteni joko hänen kaulalleen tai jalkojenväliin, jonne kyllä saatoin hetkeksi ne myös viedä vain ottaakseni ne pian häkin ulkopuolelle. "Minähän olen kiltti!" huudahdukset tulvivat ulos häkistä, mutta en ottanut niitä kuuleviin korviini. Vein välillä käteni uudestaan hänen kaulalleen ja hänen jalkojen väliin vetääkseni ne taas pois ja jättäen leluni kiemurtelemaan häkkiin. Huomasin jopa pienen kiukun kasvavan häkin sisällä, mikä on aina tervetullutta vaikkakin aika huonosti siedän mitään topping for bottom yrityksiä. Nousin seisomaan, avasin häkin oven ja aloin tökkimään maiharin kärjelläni ensin leluni kylkiä ja rintoja. Lopuksi "astuin" maiharillani leluni posken päälle painaen hänet häkin pohjaa vasten. Jotain upean maagista tapahtui, lelu hävisi totaalisesti jonnekin ja hänen raajansa rimpuilivat pitkin häkin seiniä. 

- Tiedätkö leluni että jos nyt käskisin laukeaisit pitkin häkin reunoja?

Leluni silmin:

Tiedän tai tiedostan että tykkään välillä hurjistakin jutuista ja kovemmasta valta-asetelmasta. Minulle se siis tarkoittaa tiukempaa asetelmaa tai ehkä ulospäin jopa nöyryyttävämpää otetta.

Minulle häkissä oleminen ja se meidän juttu siinä oli juuri sitä.

Jollaintavalla se meni jopa yli pääni sisällä koska muistan että siinä kun pidit jalkaasi päälläni en oikein osannut enää hallita itseäni. Vähän kuin olisi katsonut tilannetta sivusta käsin tai ikään kuin keho vain otti itsensä valtaan. Pelottavaa ehkä jollain mittapuulla mutta kuitenkin äärimmäisen nautittavaa ja vapauttavaa.

En oikein osannut niitä tunteita heti käsitellä, mutta yhtäkaikki minulla on aina hyvin luottavainen olo tällaisessakin leikissä vaikka se saattaa näyttää rajulta ulospäin.

Jatkoin maiharileikkiäni vielä tovin. Välillä käyden keskustelua siitä miten tärkeää on pitää kiinni sovituista tehtävistä ja lupauksista, sillä ne luovat pohjan koko suhteelle. Välillä viestini meni kuuroille korville ja niinpä jouduin taputtelemaan leluni poskille, jotta hän sai takaisin silmäkontaktini. Lopulta edessäni oli hyvin nöyrtynyt ja alistunut lelu, joka varmasti ymmärsi viestini tärkeyden. Laitoin hänet takaisin häkin lattialle ja painoin maiharillani hänet lattiaa vasten. Samalla hetkellä ystävä pariskuntamme tulivat kuin tilauksesta paikalle. 

- Haluatteko nähdä miten ehdollistetut orgasmit toimivat?  

Sain vastaukseksi kaksi nyökkäystä penkiltä. Taputtelin leluni poskia ja käskin hänen katsoa minua silmiin. Hän sai vaivoin silmänsä auki. Painoin käteni hänen kaulalleen ja käskin hänen katsoa silmiini. 

- En pysty

- Kyllä pystyt!

Laitoin toisen käteni leluni jalkojenväliin, toisen painaessa hänet tiukasti kaulasta häkin lattiaa vasten. Laskin ripeästi yhdestä viiteen ja lopetettuani irrotin molemmat kädet nopeasti ja istahdin häkin oven eteen. Siinä yhdessä katsoimme häkissä laukeavaa leluani.

Edellä kerrotun jälkeen siirryimme varsin nopeasti hotellille ja päädyimme kuumaan suihkuun missä käytin leluni suuta rajusti. Lopulta hänen maatessa rättiväsyneenä suihkun lattialla virtsasin hänen päällensä. Tämän jälkeen pesin hänet hellästi. Kannoin hänet sänkyymme missä kuivasin hänet huolella ja hellästi sekä peittelin hänet lopulta lämpimästi nukkumaan. 

Leluni silmin:

Minä koen kaiken sellaisen mitä meillä oli bileissä ja jälkeenpäin hotellissa ja suihkussa pään nollauksena ja oman paikkani vahvistamisena. Se tekee mielelleni hyvää, se on kuin jonkinlaista mielen terapiaa ja avaa toki niitä blokkeja lisää.

Minussa on sellainen puoli joka välillä janoaa sitä että saa ja voi alistua ja väliin sellainen primal puoli joka tykkää kovasti fyysisestä kosketuksesta, unohtamatta kuitenkaan sitä henkistä puolta ja minusta meillä oli melko kattavasti nämä kaikki ainekset siellä bileissä ja hotellissa.

Minun on pitänyt miettiä mitä esim minulle merkitsee tai miltä tuntuu kun päälleni virtsataan. On jännä huomata että sen voi nähdä kahdella eri tavalla. Joko täysin nöyryyttävänä, jolloin se saa päässäni lievästi negatiivisen sävyn ja se tehdään ikään kuin nöyryytysmielessä.

Tai ikään kuin jopa arvostavana eleenä olla tai kuulua toiselle, jolloin se muuttuu mielessäni heti kiihottavaksi ja jollaintapaa hyvin intiimiksi tapahtumaksi.

Orgasmi aitiopaikalta

Vaikka näennäisesti voisi kuvitella leluni olevan varsin rauhallinen pakkaus, mitä hän onkin arjessamme, mutta sängyssä hänestä kuoriutuu melkoinen willikissa. Hän rimpuilee, raapii, puree tyynyä, ryömii, kierii, yrittää ohjailla ja kastelee futonini kerta toisensa jälkeen. Parasta tässä aktiivisuudessa on se, että hän ei muista tästä toiminnastaan juuri mitään jälkikäteen, mutta hänen lihaksensa tosin muistuttavat tästä viimeistään aamulla. Joku voisi kuvitella, että moinen käytös voisi olla kiva kitkeä pois, mutta rakastan tätä kaikkea. Muutaman kerran tosin hänen nyrkkinsä on eksynyt penikseni ympärille suunnilleen samalla hetkellä kun leluni on lauennut ja olen pienessä paniikissa joutunut vääntämään hänen nyrkkinsä auki varsin ripeästi. 

Joskus kuitenkin on kiva työstää leluani ihan rauhassa ja joko kiinnittää hänet tiukasti tai sitten vaan muuten rajoittaa liikkumista kevyemmin. Tässä yhtenä iltana arkisessa tilanteessa leluni halasi itseään tai ainakin se minulta näytti tältä. Tässä hetkessä jokin mielessäni napsahti, niin kuin usein tällaisissa tilanteissa saattaa käydä ja hetkeä myöhemmin hänellä olikin rannekahleet, kädet vedettynä tiukasti vartalon yli etupuolelta tiukkaan halaukseen ja olin kiinnittänyt kahleet tiukasti hänen selkänsä takaa narun kanssa. Talutin hänet futonille ja tuuppasin hänet mahalleen. Työnsin ison lieriötyynyn hänen lantionsa alle, jotta hänen takapuolena olisi kivasti esillä ja revin housut hänen päältään. 

Minulle valtadynamiikka perustuu paljon tilanne- ja tunneälyn varaan. Minusta meillä kaikilla on paljon kiihottavia asioita, joista haaveilemme, mutta jokin blokki päässämme estää sen toteuttamista tai jopa siitä puhumisen. Minusta toimivalla valtasuhteella on mitä parhain pohja purkaa tällaisia blokkeja ja jopa lopulta murtaa ne, jolloin kokonaisuus voi muuttua entistä nautinnollisemmiksi. 

Istuin lelun jalkojen päällä kämmenet hänen pakaroillaan ja tokaisin jotain seuraavaa. Nyt minulla on hyvä hetki tutkia sinua peppuasi. Huolimatta siitä, että lelun peppu on kyllä välillä kovassakin käytössä, niin hänelle ajatus siitä että katselen ja "tutkin" sitä, on kerrassaan sietämätön. Mutta lelu on luotu käytettäväksi ja jopa sietämätön asia voi kiihottaa lisää. Niinpä levittäessäni hänen pakaroitaan alkoi taas se julmettu rimpuilu ja neuvottelu aiheesta. Tällä kertaa tosin hänen neuvotteluvaltit olivat melko vähissä sillä hänen kädet olivat tiukasti kiinni ja olin jo valmiiksi fyysisesti niskan päällä. "Ei, ei, ei, ei noin voi tehdä!", allani rimpuileva lelu kuvitteli saavasi tahtonsa läpi. Levitin hänet pakarat auki ja sanoin "Nyt kuule tuijotan suoraan sinun peppureikääsi ja se tuijottaa minua takaisin". Rimpuilu ja neuvottelu jatkui entistä kovempana.

Hetkeä myöhemmin kyllästyin neuvottelun desibeleihin ja tukin lelun suun pallogägillä. Voi kuinka  kuolalla voikin olla rauhoittava vaikutus ja pian vastustelut alkoivat keventyä eikä aikaakaan kun allani oli täysin muovailtava lelu. Asettelin anaalikoukun lelun sisään, jonka jälkeen allani olikin omassa subtilassaan leijaileva kiimainen nainen. Leikittelin koukun kanssa ja annoin kiiman kasvaa. Otin sormeni avuksi ja täytin hänen toisenkin reikänsä. Hänen vartalonsa ja elekielensä kertoi suunnattomasta kiimasta. Hetkeä myöhemmin työnsin penikseni hänen sisäänsä samalla leikkien koukun kanssa. Kuulin pallon takaa aneluja orgasmista, mutta mielessäni olikin jotain muuta. Nautiskelin tovin lelustani, kunnes aloin laskea hänellä hyvin hitaasti. Lelu yritti pallon läpi viestittää, ettei pystyisi pidättelemään, mutta näihin neuvotteluihin en usko. Hänen orgasminsa ovat Minun. Niinpä tyydyttelin itseäni hitaasti eteenpäin ja päästyäni numero neljään, oli lelu jo tapansa mukaan ajanut itsensä täysin odottavaan tilaan. Irtaannuin hänestä nopeasti ja sanoin että "Ei vielä!".

Lelu aloitti itkupotkuraivarinsa, jota säestettiin huudoin "Ei ei ei!! Noin ei saa tehdä!! Miksiiiiiii!!!". Kysyin rauhallisella äänellä kumpi meistä hänen orgasmeistaan päättää, mutta vastaus oli epämääräistä ei-muminaa. Istahdin uudestaan lelun jalkojen päälle ja aloin läpsia lujaa hänen pakaroitaan samalla muistuttaen kumpi näistä orgasmeista päättää. 

Hieman myöhemmin työnnyin uudestaan leluuni. Toinen käteni painoi hänet niskasta vahvasti patjaa vasten ja toinen käteni leikitteli koukun kanssa. Pian olimme taas kiiman kieputtimessa. Aloin uudestaan laskea lelulleni, mutta tällä kertaa vielä hitaammin jos mahdollista, kuitenkin koko ajan leikkien koukun kanssa. Päästyäni neljään irtaannuin lelusta kokonaan, pitäen kiinni ainoastaan koukusta. Lopulta päästin irti koukusta ja nousin seisomaan sängyn viereen ja sanoin "Viisi". Leluni laukesi "yksin" kiemurrellen edessäni. Koin etuoikeutetuksi itseni kun voin kokea jotain tällaista. 

 

Orgasmikontrolli, seuraava taso.

Orgasmikontrollissa minun fetissiäni ehkäpä eniten kutittelee ajatus siitä, että minun sanoihin on kytkettynä leluni upein seksuaalinen nautinto. Edellistä lausetta vielä buustaa se ajatus, että leluni ei ollut ennen tapaamistamme lauennut koskaan, mutta nyt hänestä on koulutettu minulle lelu, joka laukeaa aina kun minä niin haluan. Olen muutaman kerran aloittanut leluni kanssa keskustelua siitä, että olisin täysin valmis opettamaan hänet laukeamaan myös itsekseen, mikä voisi olla hänelle joskus kätevää, mutta leluni haluaa asian olevan juuri näin. Hänen orgasminsa ovat minun. Arvostan! 💓

Orgasmikontrolli tuo mukanaan nautittavia sivupolkuja. Minun omat orgasmini tulevat usein "namutellen". Tämä tarkoittaa sitä, että nautin usein hitaasta fiilistelystä ennen omaa huippuani. Melkein joka kerta kun laukean, niin kuiskuttelen hitaasti sanat yhdestä viiteen leluni korvaan ja kun laukean, niin lelu tekee samoin täysin samalla hetkellä kanssani. Tällainen tilanne ja tunne on käsittämättömän nautinnollinen. Lelu kiemurtelemassa allani orgasminsa kourissa samalla hetkellä kun itse purkaudun ja painaudun lujasti häneen.

Olemme olleet joitakin kertoja tilanteessa, missä aloittaessani laskemista näen leluni silmistä epätoivon "en pysty mitenkään enää". En ole koskaan ollut huolissani, vaan tiedän miten hän toimii, mitä hän toivoo ja ennen kaikkea mitä minä haluan. Näiden asioiden välissä ei ole tyhjää tilaa ja niinpä lelun orgasmi purkautuu taikatempun tavoin joka ainoa kerta, koska näin käsken. 

Joskus mietin nautinko orgasmien tuottamisesta liikaa. Tätä voi katsella kahdesta eri suunnasta. Toinen ovat hetkiä jolloin, hieman leikkisästi tosin, pelkään että orgasmoin leluni tajuttomaksi. En tiedä olisiko se edes mahdollista, tavoitteeni se ainakaan ei ole. Leluni tosin taitaa olla sitä mieltä, että hänen sanavarastostaan puuttuu kokonaan tässä yhteydessä sana "liikaa". 

Toiset taas ovat hetkiä jolloin ajan leluni orgasmin omani edelle. Tätä tapahtuu aina välillä ja se ei edes suuremmin häiritse minua, mutta olen joka tapauksessa alkanut rakentaa tämän ympärille orgamiskontrollin seuraava tasoa. Olen yhdessä olomme aikana aina välillä kuiskutellut leluni korvaan, että aina kun minä laukea, se voisi olla samalla lupa hänelle laueta. Tämä ajatus vähän muuttaisi, dynamiikkaamme, sillä aina aikaisemmin hänen orgasminsa on ollut sidottuna minun ääneeni ja sanaani ja nyt edellisten lisäksi se voisi olla sidottuna myös minun orgasmiini. Olen huomannut leluni vartalon reaktioista, että ajatuksena tämä ei ole ollut täysin tervetullut, mutta mielenkiintoisella tavalla näin. Kyse ei niinkään ole siitä, että nyt taikasanani katoaisi, vaan lelun ajatuksesta "pystynkö minä?" 

Minä ajattelen orgasmikontrollista niin, että haluan opetella ja kouluttaa tapoja mitkä palvelevat MEitä. Se että kontrolli tällä hetkellä välillämme on maagista, ei tarkoita ollenkaan sitä että tähän haluaisin pysähtyä. En halua pysähtyä koskaan. Niinpä seuraavaa askelta on nyt kuiskuteltu leluni korvaan jo tovi ja oli aika ottaa seuraava askel. 

Olin antanut leluni orgasmoida itsensä jo kovin pehmeäksi. Mutta kuten usein käy, se "kiima nousee aina uudestaan jostain". Namuttelin hitaasti leluni päällä ja tällä kertaa halusin, että laukeaisimme yhdessä, mutta ilman että minä keskittyisin laskemiseen. Niinpä kumarruin leluni korvan juureen ja kuiskuttelin hänelle tuhmia sanoja mikä saa hänet entistä kiimaisemmaksi. Kerroin myös, että en aio laskea hänelle, mutta hän saa laueta samalla kuin minäkin. Leluni suusta tulleen äänähdyksen olisi voinut tulkita epätoivon ja jopa pienen kiukun huudahduksesi. "Tiedän että pystyt tähän", ja jatkoin namutteluani. Huomasin kuinka leluni vartalo tuli vielä enemmän yhtä kanssani vaikka hän oli omissa tiloissaan. Hän ikään kuin tunnusteli minua sisältäpäin, kuunteli hengitystäni ja resonoin vartalollaan kanssani vaikka hän olikin omassa kuplassaan. Minä unohdin leluni orgasmin, sillä tiesin mitä tulee tapahtuvaksi. Namuttelin itseni loppuun ja kun laukesin, leluni huutolaukesi täristen allani.