ADHDom

Yksi oman elämäni viisauksista kuuluu jotenkin näin. Et voi vaikuttaa eilisen murheisiin, mutta huomiseen iloon kyllä. Edellinen lause kuvaakin elämääni hyvin, sillä hyvin usein mietin mitä kivaa huominen voisi tuoda tullessaan kuin vaikka sitä mitä ikävää tapahtui viime viikolla tai jopa kymmenen vuotta sitten. Pyrin muutenkin aina keskittymään siihen kaikkeen hyvään mitä elämällä olisi minulle tarjottavanaan kuin siihen mikä on tai voisi olla kurjasti. Mielestäni moni asia mikä nyt tuo jokaiselle meille onnellisuutta on asennekysymys. 

Edellisestä huolimatta olen tehnyt melkoista itsetutkiskelua oman historiani kanssa viime kuukaudet. Jotkut näistä pohdinnoista ovat nostaneet negatiivisia asioita vahvastikin pintaan, kun taas hyvin monet jopa lapsuudestani asti kantamat outoudet ovat löytäneet paikkansa. Melkein koko elämäni olen kuvitellut olevani vaan vähän outo ja hassu, mutta nyt kun sille on ihan diagnoosi, niin olenkin vaan hassu ja outo. Tämä siksi, että en halua määritellä itseäni diagnoosin kautta. Minä olen vaan nöyrästi minä.

Olen myös pohtinut kinkyilyhistoriaani ja tapaani toimia valtasuhteissa ja pojat mitä isoja oivalluksia olenkaan sieltä löytänyt. Periaatteessa varmaan voisin vetää suoran viivan ihan bloggaukseni haparoiviin ensiaskeliin 10 vuoden taakse, sillä yksi suurimmista syistä aloittaa bloggaus aikanaan oli saada ulos miten minä näen valtasuhteet, minkä koin usein poikkeavan valtavirrasta. Nyt haluan jakaa isoimman oivallukseni, koska olen tästä itsekin ihan pähkinöinä.

Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on yksi epäiltyjä syitä ADHD-häiriön taustalla. Luontaisesti sitä saa ihan omasta kehostaan, mutta jos sitä ei saakaan tarpeeksi niin ADHD-ihmiset saattavat luontaisesti hakea sitä ärsykkeiden kautta. Minulle on hyvin luontevaa, yksin ollessani, katsoa tv.stä MM-jalkapalloa, samaan aikaan katsoa toista kanavaa läppäriltä ja silti vaikka selata nettiä kännykästä. Voitte kuvitella millainen multitaskauksen mestari olenkaan. Tällainen käytösmalli on hyvin normaalia diganosoiduille. 

Viedäänpäs tämä askeleen syvemmälle. Syntyvää dopamiinia vapautuu myös silloin, kun ilmassa on lupaus jostain miellyttävästä tai palkitsevasta asiasta, kuten vaikkapa seksistä, urheilusuorituksesta, suklaakakusta, kuohuviinistä, hymystä, ilosta tai vaikka naurusta. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää pitää ihmissuhteistani äärimmäisen hyvää huolta. Minulle on hyvin luontevaa sanoa kohteliaisuuksia joka päivä (en koskaan sano turhaan), läpsäyttää kauniille pepulla aina kun mahdollisuus, tarjoilla aamukahvit sänkyyn, auttaa tuntematon kävelmään liukkaan suojatien yli tai vaikka rakentaa salaa rakkaalleni jokin iso yllätys. Olen usein miettinyt mistä tämä pohjaton halu tuottaa lähelleni hyvää ja iloa oikein kumpuaa ja nyt olen saanut sille selityksen. Enkä päivääkään vaihtaisi pois, tai ehkäpä kuitenkin vaihtaisin paljonkin. 

Olen ollut jonkun kerran tilanteissa missä hyväntahtoisuuttani on käytetty väärin. Minulle on täysin normaalia kannustaa, kehua, kannatella, rakastaa, hymyillä ja olla ärsyttävän positiivinen paljon enemmän kuin mitä vastakappaleeni on. Se on jopa sitä mitä haluan. Toisen hymy, onnistuminen, iloisuus tai hyvä olo saa minussa todella ison hyvä olon tunteen. Noissa tilanteissa kehrään äänettömästi. Kuitenkin jos minun intuiitioni haluaa kertoa että tätä edellä kerrottua käytetään jotenkin väärin hyväksi tai vielä pahemmin sille ei anneta arvoa, on yleensä peli täysin menetetty.  Anna ilomielin sinulle todella ison palan itsestäni, mutta kohtele sitä hyvin. Ajatteleekohan myös subit näin? ;-) Toivottavasti!

Hypätäämpä vielä syvään päätyyn. Mitä tapahtuukaan ADHDomin päässä ja sielussa kun hänellä on vastakappale, jonka kanssa edellä kerrottu Power Exchange toimii? Tällainen Domi on pohjattoman kiinnostunut hänestä ihmisenä, mikä saa hänet nauramaan, mistä kaikesta hän fantasioi, mitä hän pelkää, minne hän haluaa mennä, mikä luo hänelle turvallisuutta, millainen hänen historiansa on ollut ja lisäksi kaikki ne muut miljoonat langat Domin päässä. Näitä lankoja Dom pikkuhiljaa kelaan päässän ja rakentaa niistä omaa valtakuplaansa. Hän saattaa jopa joskus sanoa leikkisästi että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?"

Tässä yhteydessä saattaa tulla helposti ajatus, että olen karkkikaupan omistaja joka jakelee namuja söpöille subineitosille. Oikealle ihmiselle olen varmasti ja ilomielin myös sitä. Subin fetissit tai isot mieliteot muuttuvat elämysten ja reaktioiden kautta hyvin helposti myös minun erittäin suuriksi nautinnonkohteiksi. Minun päässäni nämä toiveet ottavat helposti vielä pari astetta suuremmat kierrokset sillä kaikki tämä mitä valtakuplassani tapahtuu on minulle täyttä totta. Esimerkkinä nyt vaikka rajusti käytetty suu tai laadukkaat erittäin tiukat nahkahansikkaat kädessäni. Parasta lienee se, että edelliset kulkevat mukanani aina, vaikka suhde missä ne ovat saaneet alkunsa ovat päättyneet. 

Muistan tilanteen, missä kaunis subini veti ahnaasti vihdoin happea, meikit totaalisesti levinneenä pitkin naamaa kyynelten, kuolan ja sperman sekoituksesta. Minä hellästi sotken hänen naamaansa kädelläni lisää ja leikkisesti totean että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?". Subi tarttui hymyillen kiinni pakarastani ja painoi minut takaisin syvälle kurkkuunsa.

Minulta on useasti kysytty, "etkö sinä halua mitään?" Tällainen kysymys on usein esitetty vaikka jonkun hyvin intensiivisen ja pitkän leikin jälkeen kun toinen ei enää jaksa muuta kuin aukaista suunsa kysymykseen ja minä taas vielä vaatteet päällä tuijotan hänen kauniita kasvojaan ja tyydytettyä mieltä hymyillen.

"Minä otan omani, sinun ei tarvitse olla huolestunut minusta."