Dynamiikka ikävä

Huolimatta kovasta yrityksestä, prinsessan kanssa ajauduimme pattitilanteeseen, missä molemmat totesimme että nyt on varmasti sopiva hetki suunnata omille poluillemme. Halasimme eteisessä ja suunnilleen yhteenääneen totesimme "että löydät varmasti itsellesi jonkun sopivan". Mikä on täysin totta meille molemmille. En voi silti sanoa etteikö olisi harmittanut.

- - - - -

Juttelin hyvä ystäväni kanssa joka yllätti kysymyksellä "koska olet viimeksi harrastanut vaniljaseksiä?" Hetken jouduimme tarkentamaan kysymystä ja päädyimme kriteereihin, joissa vastakappale on vanilja ja tilanteessa ei saa olla mitään kinky elementtejä, kuten vaikka vaan toisen ranteista kiinni pitämistä. Aloin rullata kelloani taaksepäin päätyen jonnekin 13 vuoden päähän historiassani. Kuitenkin vastatessani korostin, että en laske vaniljaseksiksi tilanteita jotka saattaisivat jopa sivustajakatsojalle sellaiselta näyttävän, jos se valtadynamiikka on kuitenkin läsnä ja tilanne voi sekunnissa muuttua joksikin toiseksi. Sivuhuomatuksena että kaunis vaniljainen seksi on yksi parhaista asioista maailmassa ja myös yksi parhaista jälkihoidon tavoista.

Haastaminen jatkui. "Voisitko kuvitella harrastavasi vaniljaseksiä 100% vaniljan kanssa niin että kinkyytesi ei voisi näkyä mitenkään?" Nopea vastaukseni oli negatiivinen ja kysyinkin että miksi edes haluaisin? "Mitä jos hän on olisi julmetun kaunis, täydellinen kroppa, hänellä olisi just sinun fetissejä kutkuttelevat rinnat ja hän olisi tosi mukava?" Ensimmäinen ääneen sanomaton vastaus oli totta kai, mutta muistan kuinka vajosin pohdintoihini. Vaikka kuinka yritin perustella itselleni kyllä-vastausta, en onnistunut siinä ja sepäs hämmensi minua lisää. Lopulta kuvittelin löytäväni langanpään ja tarkensin "Niin ja hän haluaisi vaniljoida kanssasi eikä olisi vaan objekti ulkonäkö fantasioilleni?" Kun tähän sain myöntävän vastuksen pystyin itsekin antamaan vahvan samanlaisen.

Aihe ei jättänyt minua rauhaan. Lisäksi kun vielä viime aikoina olen kärvistellyt jonkin verran ihmisten kanssa (myös omasta syystäni) ja kun vielä toinen ystäväni sivulauseessaan käytti fraasia "dynamiikka ikävä", niin pienet jo tiedossa olevat palaset päässäni putosivat tiukemmin paikoilleen. 

Jäin pohtimaan päättyneitä hyviä ihmissuhteitani ja erityisesti mitä niissä kaipaan tai mitä haluaisin jatkossakin. Koen olevani etuoikeutettu siinä että olen saanut elää muutamassa huikeassa valtasuhteessa ja saanut näiden ihmisten kautta kokea asioita joita en oikeasti kuvitellut koskaan kohtaavani saatika itse eläväni niitä. Jotta tällaisiin kokemuksiin päästään se vaatii luonnollisesti keskenään sopivat ihmiset ja sen yhteisen halun ja toiveen toteuttaa yhteistä flowta. Minun päässäni melkein kaikki yllä runoilemani, kiteytyy yhteiseen dynamiikkaan.  

Minä haluan rakentaa valtadynamiikkaa mikä näyttäytyy kuin kauniilta tanssilta. Kun tarpeeksi kauan yhteisen halun kautta hieroo askeliaan, niin freestyle sujuu itsestään. Siinä missä minun tietty katse saa toisen tärisemään ja pöksyt märiksi, niin toisen kaunis halukas hymy ja vahingossa aiheutettu hipaisu saa pedon heräämään. Se on pieni nyökkäys sopivalla hetkellä ja toisen katse painuu alas. Se on niin kiimaista viestittelyä, että toimistopäivä vaihtuukin etäpäiväksi. Se on sellaisen turvallisen henkisen tilan rakentamista missä Peikko raahaa naisensa luolaansa kun niin haluaa ja nainen voi turvallisesti olla juuri niin kiimainen pikkulutka mitä hänen sielunsa huutaa. 

Mitä enemmän tätä asiaa pallottelen niin omassa valtasuhteessani haluan tarjota ja vastaanottaa ennen kaikkea turvallisuutta ja jäätävää dynamiikka.  Kumpikaan noista sanoista ei pärjää yksin ja yhdessä ne ovat taivas. Hitto minulla on tuota ikävä.

Minun elämä. Minun Heimo?

Minun elämäni ja arkeni alkavat pikkuhiljaa jäsentyä. Ehkäpä suurin oivallukseni on ollut viime kuukausina, etten ole koskaan aikaisemmin asunut yksin. Se muuten kertoo minusta paljon, ja se mitä luulet sen kertovan, osunee kohdalleen hyvin tarkasti. Melko vanhaksi piti elää, jotta tämänkin sain kokea. Toisaalta edellinen väittämä ei pidä täysin paikkansa, sillä ensimmäisen eroni jälkeen muutin yksin asumaan, mutta en muista siitä ajasta oikein mitään, onneksi niin. Nyt yksin asuessa on elämän palaset ja arjen hallinta ihan erilaista kuin 10v sitten.

Minulla on välillä kova ikävä blondia. Ikävä arkisia asioita, höpsöjäkin, joita en halua tässä mainita. Juttelemme ja vaihdamme viestejä aina välillä. Yhteydenpitoomme ei liity vihaa tai katkeruutta vaan ehkä enemmän haikeutta. Viimeksi keskustellessamme blondi totesi, että jotain peruuttamatonta on rikki. Olen samaa mieltä. Hyvistä väleistämme kertonee se, että kun olen vähän kurkkinut deittimarkkinoita, niin olemme jutelleet varsin avoimesti siitä millaisia ihmisiä olen tavannut ja millaisia tunteita se on herättynyt ja ja ja. Tämä keskustelu on ymmärtääkseni käyty ilman mustasukkaisuutta ja blondilla on aito toive, että voisin löytää jonkun kiva ihmisen tai jopa ihmisiä. Minä toivon blondille samaa, suoraan sydämestäni.

Olen deittailut vähän, tehnyt jonkun deitti-ilmoituksenkin, mutta muutamia kahvitteluja pidemmälle en ole päässyt tai halunnut. Nyt minusta jopa välillä tuntuu, että olen oppinut hieman pysähtymään. Kova juttu minulle. Nahkatytön kanssa kaikki on ennallaan ja toimii hienosti. Ystävyytemme on laajentunut enemmän ulos makuuhuoneesta ja se on tuonut kaikkea kivaa elämääni. Olen tutustunut huikeisiin ihmisiin ja päässyt mukaan tilanteisiin, joita voin muistella kiikkustuolissa. Nauranut olen enemmän kuin aikoihin.

Nämä huikeat ystävät ja tapaamiset ympärilläni ovat tuoneet ajatuksen omasta Heimosta. Tämä tarkoittaisi ryhmää ihmisiä, heimoa, jotka haluaisivat kuulua yhteen. Tässä heimossa voisi pitää pitää hauskaa keskenään, jopa sekstailla tai sessioida draamavapaasti, jos osapuolet näin haluaisivat. Kuitenkin perimmäinen ajatuksemme, siis minulla tai nahkatytöllä, ei ole että perustaisimme jonkun sessiopolypallon, vaan ennen kaikkea että kokoaisimme yhteen hyviä tyyppejä joiden kanssa on hyvä olla. Paino erityisesti ja vahvasti sanoilla hyvä ja helppo olla.

Ilman haaveita harvoin tapahtuu mitään hyvää.

Lämmintä kevättä.
- Peikko

Blondi: Ikävä

Surun, ilon ja isojen muutosten täyttämä syksy kului nopeasti. Ajattelin, että en halua elämääni hetkeen mitään muutoksia - harjoittelen rauhassa uutta ja erilaista arkea.

Toisin kuitenkin kävi. Sain loppuvuodesta niin houkuttelevan työtarjouksen, että en voinut muuta kuin hypätä taas uuteen. Osittain tuttuun, osittain täysin erilaiseen. Lisää vastuuta, mahdollisuuksia kehittyä ihmisten johtamisessa. On mielenkiintoista, että kun yksi ovi aukeaa, niin se avaa mukanaan paljon muitakin ovia.

Uusi ja erilainen tarkoittaa kirjaimellisesti paljon töitä, pitkiä päiviä, työmatkoja. Sovimme Peikon kanssa, että koska minä joka tapauksessa teen ensimmäiset viikot uudessa työssäni lukemattoman määrän tunteja, viettää hän kaksi viikonloppua Helsinki-kodissa keskittyen omiin harrastuksiinsa.

Tämä tarkoittaa kolmen viikon eroa toisistamme ja samalla koko parisuhteemme pisintä eroa toisistamme. Ja voi miten se erossaolo onkaan sattunut. Ei niin, etteikö parisuhteemme kestäisi sitä. Silti ikävä tuntuu lähes konkreettisena kipuna kehossa. Välillä ikävä on niin kova, että se lähes salpaa hengen. Ikävöin Peikon ihoa ja maadottavaa ja tyynnyttävää vaikutusta minuun. Ikävöin arkista yhdessäoloa. Ikävöin seksiä. Ikävöin toisen hengitystä sängyssä. Ikävöin Peikkoa, kun menen illalla yksin nukkumaan ja herään aamulla yksin.

En olisi koskaan uskonut, miten raskasta erossa oleminen Peikosta on. Totta kai olemme pitäneet paljon yhteyttä, mutta viestittely ja soittelu eivät korvaa yhdessäoloa. Ja kuitenkin taustalla oli yhteinen päätös, joten ei tästä sinänsä voi valittaa. Täytyy kuitenkin jatkossa löytyä erittäin hyvä syy, että vietämme näin pitkän näin pitkän ajan erossa toisistamme. Tiedän, että myös Peikko jakaa ajatukseni <3.

Toisaalta ikävä on myös etuoikeutettu tunne. Se tarkoittaa sitä, että on joku jota rakastaa ja joka rakastaa. Että rakastaa niin kovin, että erossa oleminen sattuu.

Lasken päiviä ensi viikonloppuun, jolloin saan taas Peikon luokseni. Onneksi niitä ei ole enää monta!