Juhla, juhliin kutsu ja salasuhde-mainos

Olen kesän mittaan välillä jännittänyt erästä tilaisuutta. Kutsu tähän arvokkaaseen juhlaan tuli blondin avecina, enkä mistään hinnasta olisi halunnut jättää sitä väliin. En ole ollut vastaavassa juhlassa aikaisemmin, ja niinpä minulle pukkasi pienimuotoinen vaatekriisi.

Syy tähän kriisiin oli hyvin yksinkertainen. Olen vahvasti sitä mieltä, että ruuminrakenteelleni ei sovi tumma puku ja vielä vähemmän se sopii omaan mielenlaatuuni. Mutta hätä ei ollut tämännäköinen, koska vaatekaapistani löytyi kuitenkin jotain, jonka laittaisin smart casual -termin alle. Mutta silti kiemurtelin peilin edessä ja pohdin lähteväni Dressmaniin. Sitten blondi heitti ihan puskista, että laita pervobilevaatteet päälle. Tähän väliin lienee hyvä huomauttaa että pervovaatteeni eivät ole kovinkaan "pervoja". Vaikka täytän niillä dress code -vaatimuksen, minun pitää onnistua jotenkin miellyttämään myös itseänikin. Niinpä dress coden täyttävät bilevaatteet ovat minulle maiharit, kiltti, valkoinen paitapusero, liivi ja jokunen koru kaulassa. No ei, taisin huudahtaa, mutta blondin vakuuteltua kuinka "outoja" kaikki muutkin juhlijat olisivat, pidin lopulta ajatusta hyvänä ja jopa kiinnostavana.

Juhlapäivä oli hektinen blondin ollessa töissä koko päivän, osin myös järjestelemässä tulevia juhlia. Itse taas olin aamusta asti kisailemassa ja jouduin luovuttamaan paikkani varamiehelle kiiruhtaessani minimimarginaaleilla kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Nopea suihku, vermeet päälle ja kävellen kohti bussipysäkkiä. Naapuri tuli vastaan pihakäytävällä ja hän moikkasi normaalisti ilman kummempaa tuijottamista. Bussipysäkillä tilanne olikin toisin, vaikka siinä yksin seisoskelinkin. Vähintään joka toisesta autosta suorastaan tuojotettiin lasit huurussa, ja taisipa yksi auto jopa jarruttaakin, jotta sai tarkennuksen kohdalleen. En tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa.

Blondi oli kuitenkin oikeassa, ja juhlijat olivat juuri niin rentoja ja sinut maailmojensa kanssa kuin hän oli kertonutkin. Omakin oloni oli juhlissa varsin rento ja iltajuhla oli menestys.

*****

Mutta onhan niitä dress coden mahdollistaviakin tilaisuuksia tulossakin ja nyt seuraa pieni mainos.

Turun Baletti järjestää lauantaina 20.9.2014  Fetish Clubin. Ennen tätä clubia pidän uusien infon, jonne olet kovin tervetullut jos tunnet pienenkin kipinän.

Turun Baletin infotilaisuus uusille juhlijoille ja BDSM:stä hiljattain kiinnostuneille

Mietitkö mitä bileissä tapahtuu? Mitä saa tehdä ja mitä ei? Onko pakko tehdä jotain? Millaista on turvallinen juhliminen ja BDSM? Mitä turvallisuustekijöitä BDSM:ssä olisi hyvä ottaa huomioon?

Aika: la 20.9.2014 klo 19-20 ennen Fetish Clubia. Osallistuminen ei edellytä bileisiin jäämistä.
Paikka: Showtime, Käsityöläiskatu 10, Turku
Pitäjä: Karwanaama

Infossa käydään läpi mm.
-   yleisiä BDSM-pelisääntöjä
-   turvallisuustekijöitä
-   bile-etikettiä
-   Turun Baletin toimintaa
-   aikaa on varattu myös kysymyksille ja keskustelulle

Ilmoittautumiset sähköpostilla karwanaama(at)gmail.com viimeistään 17.9. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Olethan ajoissa! Info pidetään ihan sisäänkäynnin lähellä olevassa tilassa, joten et pääse eksymään, kun löydät sisään.

Infon jälkeen voit halutessasi siirtyä jouhevasti Fetish Clubille Karwanaaman esitellessä sinulle paikat, laittet yms.

*****

Saimme muuten sähköpostia "Pohjois-Euroopan johtavalta salasuhdesivustolta", joka ystävällisesti tiedusteli haluaisimmeko mainostaa heidän sivuaan blogissamme. Heillä oli hieno yhteistyöohjelma, johon olisimme päässeet mukaan. Klikkasin mielenkiinnosta linkkiä ja kävin lukemassa heidän ehdotuksensa, vaikka vastauksemme oli jo selvä ennen koko sähköpostia. Mutta silti emme voineet välttyä siltä hauskalta ajatukselta, että jos vaikka Hitachi lähettäisi kontillisen hyrriä, niin voisimme ilomielin ne testata ja kertoa kokemuksistamme.

- Peikko

Blondi: Bileistä ja bilepukeutumista

Paikallisen pervokerhon vuoden isoimmat bileet olivat ja menivät. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet. En ole koskaan ollut missään juhlien ohjelmassa mukana aiemmin, mutta tuli nyt korkattua sekin neitsyys. Tosin olin siveästi sidontamallina alkuillan vapaamuotoisessa kokeellisessa sidontaohjelmassa. Bileiden Industrial-hengen mukaisesti sidonta-alustana olivat isot, pystyasennossa olevat metallikehikot.

Mietin poikkeuksellisen pitkään sidontaan sopivaa asua. Vaikka en juuri toisten katseista saa kiksejä, olen jo pitkään haaveillut, että olisin joskus bileissä rinnat paljaina. Sidontanumero tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden. Tiesin, että minun täytyy venyä jonkin verran, joten laiton ylleni mustat sukkahousut, mustat Piruetin minisortsit (lempipervovaatteeni muuten) sekä rinnan alle ylettyvän metalliluisen mustan korsetin. Ja ne rinnat. No, ne olivat paljaina. Sain ystävälliseltä herrasmieheltä lainattua vaatteita pukiessani mustaa teippiä, jolla teippasin rastit nännien päälle. Olin itse tyytyväinen kokonaisuuteen ja tunsin oloni näyttäväksi asussani.

Sitojana ohjelmanumerossa toimi JR, jonka köysissä olen ollut aiemminkin. JR on muutenkin minulle sellainen rauhallinen luottohenkilö, jonka käsiin voin antaa itseni ja tiedän, että tulen käsitellyksi kunnioittavasti. JR silmäili aikansa telineitä ja kyseli minulta toiveitani sidonnan suhteen. Kerroin, että olisi kiva haastaa itseäni. JR sommitteli minulle sopivan tukala sidonnan ja lähti tekemään sitä pikkuhiljaa rakentaen. Industrial-teeman hengessä sidontamateriaaleina olivat perinteisen köyden lisäksi nippusiteet, muutama erilainen teippimateriaali ja kelmu. Sidonta kesti pitkään, joten pääsin fiilistelemään köysissä melkoisen ajan. Kun sidonta oli valmis, tuli itselleni mieleen hämähäkki roikkumassa seitissään. Tai no, ennemminkin kai olin se saalis, koska olin kiinni rautahäkeissä molemmista jaloistani ja käsistäni, lisäksi keskivartaloni ja kaulani oli köytetty rautaan kiinni. Kaula totta kai niin, ettei se päässyt kiristymään missään olosuhteissa. Vastuullisena sitojana JR kävi aina välillä kyselemässä vointiani ja testailemassa sormiani ja varpaitani ja varmistamassa raajojeni verenkierron. Roikkuessani köytettynä pääsin seuraamaan myös kahden muun mallin sitomista ja tarkastelemaan yleistä biletunnelmaa. Lisäksi täytyy todeta näin jälkeenpäin, että myös ihmisten katseet tuntuivat hyvälle. 

Peikko saapui päivän urheiluturnauksen jälkeen bilepaikalle vasta minun jälkeeni. Hän tuli juuri kun olin sanomassa, että nyt sidonta pitäisi purkaa. Peikko kävi suutelemassa minua köysissä ja silitteli paljaita rintojani. Myöhemmin illalla pääsin vielä uudelleen sidottavaksi rintoja mukavasti kohottavaan köysikorsettiin, jossa liikuskelin lähes juhlien loppuun asti.

Bileroolini on vaivihkaa muokkautunut passiivisesta tarkkailijasta aktiiviseksi toimijaksi. Olin nytkin mukana useammassa sessioksi laskettavassa tekevänä osapuolena. En alistavana vaan nimenomaan tekevänä. Ei minusta ole alistamaan ketään, mutta mielihyvän tuottaminen toiselle, joskin välillä kivun kautta, on aina yhtä antoisaa.

*****

Olemme käyneet muutaman sähköpostikeskustelun lukijoidemme kanssa bilepukeutumisesta ja sen säännöistä eli dresscodesta. Monelle dresscode näyttäytyy pelottavana asiana, niin myös minulle pari vuotta sitten. Onneksi suurin osa pervoyhdistysten bileitä on pukeutumiskoodittomia eli tule sellaisena kuin olet. Vuoden isoimpiin juhliin sen sijaan pukukoodi yleensä on. Itse kävin alussa Peikon kanssa pukeutumiskoodittomissa bileissä ihan vain fiilistelemässä ja tutustumassa tunnelmaan. Sekä myös katselemassa ihmisten pukeutumista ja mitä bileissä tapahtuu. Ihkaensimmäinen pukeutumiskoodittomien bileideni vaatetus koostui mustasta paitapuserosta, mustasta puolihameesta, keltaisista sukkahousuista, mustista polvisukista ja maihareista. Ei siis kovin pervoa. Asu, jossa voisin mennä koska tahansa mihin tahansa ravintolaan.

Monesti pukukoodi määritelläänkin sen kautta, mitä laittaisi päälle normaaliin ravintolaan/tilaan/juhliin ja mitä taas ei.

Tässä kuvaus Turun Baletin pukeutusmikoodittomista illoista:

"Pukeutuminen kiinnostaa ja kummastuttaa monia, etenkin ensikertalaisia. Ihan aluksi sanottakoon, että klubi-iltoihin pääsee sisälle vaatteissa kuin vaatteissa - tai vaikka ilmankin. Ns. dresscode eli kinky/fetish-pukupakko ei ole voimassa. Tästä huolimatta suosittelemme eläytymään rohkeasti kinkytunnelmaan myös omalla pukeutumisella. Normaali jakauma vaihtelee kinkysti pukeutuneiden osalta 75 - 90 prosenttiin, ja loput ovat arkisemmissa vaatteissa. Heitäkään ei siis katsota mitenkään kieroon: klubin tarkoitus on osaltaan juuri antaa mahdollisuus tutustua kinky-yhteisöön ilman liian korkeaa kynnystä. Klubilla on käytettävissä siistiä pukeutumistilaa niille, jotka haluavat viritellä asunsa kuntoon vasta paikanpäällä. Näissä tilaisuuksissa hyvinkin raflaava/seksikäs/paljastava/erikoinen sonnustautuminen todellakin on sallittua - jos mietit, onko asusi liian rohkea, niin ei se ole!" 

Eli em. iltoihin voi tulla farkuissa ja t-paidassa tai missä tahansa arkisen mukavassa asussa.

Rsyke ry:n sivuilta löytyy mainio ja kattava kuvaus dresscodesta:

"Dresscode, eli pukeutumiskoodi on yksinkertaisesti ”ei asennetta ja juhlavuutta, ei sisäänpääsyä”. Pukeutumiskoodin ensisijainen tarkoitus on luoda tapahtumaan juhlavaa tunnelmaa, ja toisaalta myös rohkaista ja antaa mahdollisuus säväyttää pukeutumisellaan sekä antaa ainutlaatuinen tilaisuus toteuttaa fetissejään. Lisäksi haluamme suojella juhlijoita ei-toivotuilta vierailta. 

Fetish-asu ei ole pakollinen, mutta muistathan kuitenkin että vaaleat farkut ja perinteinen t- paita eivät ole hyväksyttävä yhdistelmä. Jokaisella meillä on sen verran mielikuvitusta, että saa jotain kanssajuhlijoiden silmiä hivelevää aikaiseksi.

 Esimerkkejä ja ideoita pukeutumiseen:
- fetisismi
- glamour / juhlava pukeutuminen (iltapuku/tumma puku, smokki jne.)
- genderblending (sukupuolten sekoittaminen) / crossdressing (ristiinpukeutuminen)
- drag
- burlesque
- rooliasut
- mahdollisen teeman mukainen pukeutuminen
- erotiikka (alusasut, niukka pukeutuminen) 

Pukukoodissa pyritään joustamaan ja ymmärtämään ihmisten henkilökohtaisia ja persoonallisia fetissejä, tai niiden puuttumista. Juhlava pukeutuminen on kaiken a ja o."

Edellä mainittu kuvaus on mielestäni kattava ja antaa hyvin suuntaa pukeutumiselle. Minulla ja Peikolla ei ole kummallakaan mitään pukeutumisfetissejä (esim. kumi), joten emme luonnollisesti pukeudu näin. Peikolla on lähes aina bileissä kiltti, joita pervomiesten päällä näkee yllättävän paljon. Kiltin seurana Peikolla voi olla vaikka valkoinen paitapusero ja liivi, asusteena muutama sepän takoma kaulakoru ja nahkaiset rannekkeet. Monet miehet, joilla ei ole erityisiä fetissejä pukeutuvat myös mustaan pukuun, rock-henkiseen vaatetukseen tai armeijalookiin.

Naisilla pukeutuminen on varmasti helpompaa, koska variaatiota on enemmän luonnostaan. Myös pervopiireissä. Itse suosittelen kaikille bilepukeutumisen kanssa tuskaileville korsetin hankintaa, jos sen suinkin tuntee omakseen. Korsetti läpäisee pukeutumiskoodin aina. Hyviä, kohtuuhintaisia ja laadukkaita korsetteja kannattaa tilata vaikkapa täältä, josta omanikin ovat peräisin. 

Olen itse hankkinut pari mustaa korsettia juuri siksi, koska en jaksa miettiä pukeutumista, ja korsetin kanssa sitä ei tarvitse tehdä koskaan. Lempibileasuni on ylhäältä alaspäin: panta kaulassa, musta paitapusero, musta korsetti, Piruetin minisortsit, tyylikkäät sukkahousut sekä maltilliset korot tai maiharit. Toimii aina. Ylläkuvatut bileet olivat ensimmäiset, joissa näytin paljasta pintaa, muuten olen ollut kaulasta alaspäin hyvinkin verhottuna. Ei siis ole pakko näyttää paljasta pintaa, ei todellakaan.

Bileissä näkee totta kai myös paljastavia asuja. Alusvaateviritelmiä, sukkanauhoja, joskus lähes täydellistä alastomuutta. Ei minun juttuni, mutta toimii monille. Myös naiset pääsevät rockhenkisyydellä ja armeijatyylillä pitkälle ja täyttävät useimmiten myös pukeutumiskoodin vaatimukset. Maltillinen vilautus rintoja tai olkapäätä tai voimakkaampi meikki viimeistelevät asun.

Jos bileissä haluaa osoittaa alistuva-alistava –asetelmia, on siihenkin monta tapaa. Alistuvalla helpoin tapa on laittaa panta kaulaan. Tosin itse olen näistä symboleista melko pihalla, joten en ole ehkä paras henkilö neuvomaan. Itse juhlin usein panta kaulassa enkä silti käyttäydy lainkaan alistuvasti, päinvastoin. Meillä ei ole Peikon kanssa ollut keskenämme rooleja päällä koskaan bileissä enkä tiedä, toimisiko se. Haluan liikkua bileissä vapaasti, jutella ihmisten kanssa, osallistua tekemiseen nimenomaan tekevänä osapuolena. Vaikka sitten panta kaulassa.  Ehkä minun kohdallani panta osoittaa sen, että olen varattu – näin ainakin haluan ajatella.

Alistavalla helpoin keino viestittää suuntautumistaan lienee piiska. Usein piiska roikkuu vyöstä tms. lenkistä. Peikko ei kanna bileissä piiskaa näkyvillä, vaikka meillä onkin varustekassi bileissä aina mukana – kiitos vaan joogamattokassilleni.

Sinä, joka epäilet pervobileisiin osallistumista - älä epäile, vaan tule kokeilemaan. Uskon, että yllätyt positiivisesti. 

PS. Viimeksi tänään kävimme keskustelua bileistä toivottavasti tulevan hyvän ystävämme kanssa. Ehkä hänkin kertomamme perusteella innostuu vielä kokeilemaan ja saa myös miehensä mukaan. Kiitos sinulle M miellyttävästä illasta - tästä on hyvä jatkaa tutustumista!

Blondi: Nollausta

Taas yksi virstanpylväs on takana – koettuna on nyt muut kuin oman kaupungin pervobileet. Suuntasimme paikallisen pervokerhon kanssa ison porukan voimin omalla linja-autolla Tampereelle Rsyke ry:n Tampere Fetish Factory –bileisiin. Kyseessä olivat dress code -bileet, joten pukeutumiseen oli panostettu erityisesti. Koska pukeutuminen ei ole minulle se juttu, olin paikalla perinteisesti kokomustassa korsetilla ja pannalla höystettynä.

Bileet tulivat tarpeeseen henkisesti raskaan viikon jälkeen. Mahtavaa nollausta uusien ja vanhojen tuttujen kesken. Koska bileiden sisällöstä ei julkisesti ole tapana huudella muuta kuin kertoa omia kokemuksiaan, niin jätettäköön referaatit sikseen. Omaan bilettämiseeni ei kuulu ainakaan toistaiseksi leikkiminen, joten ilta meni rennosti ystävien kanssa hengatessa ja silmänruokaa nauttiessa. Peikko oli tahollaan aktiivisempi, ja mustaan joogamattokassiini koostettu piiska- ja leluarsenaali oli aktiivisesti käytössä.

Joogamattokassi pääsi pervobileisiin

Sain illan aikana kasvot monille nimimerkeille netissä. On mielenkiintoista, miten joistakin esim. BDSM-baarissa aktiivisesti kirjoittavista ja kuvia julkaisevista luo itselleen sellaisia ennakko-odotuksia, että he olisivat täydellisiä yli-ihmisiä. Jotenkin saavuttamattoman kauniita ja erityisiä. Ja sitten kun näitä ihmisiä näkee livenä, niin he ovatkin aivan tavallisia. Siis sanan positiivisessa merkityksessä. Tai noh, niin tavallisia kuin nyt pervobileissä ihmiset voivat olla… Toki moni varmasti ajattelee minusta ja Peikosta samoin. Mene ja tiedä. 

Erityisen mieluisaa illan aikana oli erään blogituttumme tapaaminen ja perehdyttäminen pervomaailman saloihin. Ihailen Peikon vastuuntuntoista ja huolehtivaa tapaa toimia uusien, kokemattomien ihmisten kanssa. Ja myös sitä vastaanottavuutta ja rohkeutta heittäytyä tilanteeseen, jota uusi nuori tuttumme osoitti. Kaunista katseltavaa! Kiitos Sinulle ihastuttavasta bileseurasta.

Blondi: Sähköä ilmassa - pervobileet!

Menen tänään elämäni ensimmäisiin dress code –bileisiin. Siis pervosellaisiin. Toki dc on minulle muista juhlallisuuksista tuttu. Muistan kun Peikko vuosi sitten meni bileisiin yksin. Koska minua ei kiinnostanut. Äähh, en mä jaksa. En mä halua pukeutua. Ei mulla ole mitään pervovaatteita. En mä halua katsoa kun toiset touhuaa. Bileet eivät ole mua varten. Oli totta, että tuolloin kaapissani ei ollut mitään ko. tilaisuuteen sopivaa. No, olisin toki voinut mennä alasti tai alusvaatteissa panta kaulassa, mutta se ei ole oikein minun tyylistäni. En välitä näytellä julkisesti paljasta pintaa. Haluan, että vaatteet päälläni ovat mukavat ja tyylikkäät sekä omannäköiset– oli kyse sitten pervopukeutumisesta tai työpaikan dress codesta.

Viime vuoden joulukuussa olin elämäni ensimmäisellä fetish clubilla. Kyseessä on pienimuotoisemmat pervopippalot, jonne voi mennä ihan tavallisissa vaatteissa. Tosin suurin osa osallistujista on pukeutunut tilaisuuden luonteen mukaisesti. Menin tilaisuuteen kokomustassa. Harvoin minun päältäni muita värejä löytää. Musta konservatiivinen hieman polven yläpuolelle ulottuva puolihame (sopii myös toimistoon), musta hyvin istuva paitapusero, kirkkaankeltaiset sukkahousut, jalassa 10-reikäiset Dr Martensit. Asu oli näköiseni – olisin voinut mennä siinä mihin tahansa baari-iltaan.

Samalla pääsin tutkimaan muiden läsnäolijoiden pukeutumista ja käyttäytymistä. Jonkin verran paljasta pintaa, kumia, nahkaa, lateksia, kokopukuja, uniformuja, maastopukuja, joillain paljon värejä, ristiinpukeutumista. Korsetteja, pantoja kaulassa, piiskoja roikkumassa vyöllä, huiman korkeakorkoisia kiiltäviä kenkiä. Osalla myös ihan tavalliset vaatteet.

Käyttäytyminen korrektia, hillittyä, huomaavaista, ei humalaisia ihmisiä. Seurustelua ihmisten kanssa, pöydissä kiertelyä, tuttujen tapaamista. Ystävällistä uusien ihmisten vastaanottamista. Esillä pervoyhdistyksen laitteita vapaata käyttöä varten. Riiputin, pukki, häkki, häpeäpuu, slingi, crossi. Tai jotain sinne päin. Nimet luntattu yhdistyksen sivuilta…

Laitteet ja julkinen leikkiminen ovat minulle edelleen mysteeri. En viehäty ajatuksesta, ja toisten katsominenkaan ei herätä suuria tunteita. Sidottavana olemisesta pidän, ja sitä voisin bileissä kokeilla jos tilaisuus joskus tulee ja sitoja on minulle mieluisa henkilö. Peikko on bileissä usein piiskaajan roolissa – pervobileissä on aina yleisiä piiskaajia, jotka ovat käytettävissä bilevieraita varten. Suon Peikolle ilomielin sen nautinnon, jonka hän piiskaamisesta saa. Bileleikkiminen on pitkälti hauskanpitoa – tilanteista puuttuu useimmiten sellainen intensiteetti, että niitä jaksaisi pidempään seurata. 

Ensimmäinen fetish club oli ehdottoman miellyttävä kokemus. Tuntui hyvälle ja turvalliselle, kun sai luvan kanssa katsoa muita – katsoa saa niin paljon kuin haluaa, mutta ei koskea eikä häiritä eikä puuttua toisten tekemisiin. Lähinnä muistan pohdiskelleeni bileissä ihmisten monimuotoisuutta ja rohkeutta. Sitä, miten ylväästi kaikenkokoiset naiset ja miehet itsensä kantavat. Miten rohkeasti omia pukeutumisfantasioita uskalletaan toteuttaa. Työhistoriani takia suhtaudun erilaisuuteen neutraalisti. Vaaditaan paljon, jotta jaksan hätkähtää tai paheksua. Tai paheksun kyllä. Kaikenlaista suvaitsemattomuutta, jolle olen pahasti allerginen. Mutta sitä ei clubilta löytynyt.

Sittemmin olen vieraillut bileissä säännöllisesti ja vaatekaappini on ilmestynyt muutama hyvin harkittu perusvaate, jolla tavallisesta vaatetuksesta saa loihdittua pervokelpoisen. Musta, metalliluinen korsetti. Erilaisia sukkahousuja. Lyhyt hame. Minishortsit. Ne riittävä toistaiseksi minulle. Lisäksi käytän bileissä yleensä pantaa. Sillä viestin pervoyhteisön sisällä, että olen varattu – Peikon oma. Panta on näköiseni. Peikko hankki sen minulle suhteemme alussa, ja sain valita sen itse. Panta on leveä, mustaa mokkanahkaa ja siinä on massiivinen metallinen lenkki, joka on leikkiessä monikäyttöinen. Näistä kokoan tämänkin illan vaatetukseni.

*****

Peikko kävi äsken luonani syömässä. Bileet ja yhteiset pervotutut vilahtelivat puheissamme – kummankin kierrokset olivat selvästi tavallista korkeammalla. Ruoan jälkeen sänkyyn makoilemaan. Tiesin, että odotettavissa ei ole mitään vuosisadan leikkiä, koska sellaisen jälkeen en olisi illalla toimintakykyinen vaan haluaisin pysytellä sängyssä ja kainalossa. Mieleni teki kuitenkin melkoisen kovaa käsittelyä, ja pääsin vauhtiin oikeastaan vasta orgasmin jälkeen. Peikko veti kätensä pois sisältäni (märkää) ja pyyhki kätensä kasvoihini, hiuksiini. Minulle puhuen. Mä jätän sut näin yhteen. Että sä olet illalla vireessä. Ettet sä olet ihan kuutamolla. Mä jättäydyn itsekin ilman. Ja sä et muuten sitten leiki itsesi kanssa. Makaan Peikon vieressä huohottaen ja koko ajan enemmän ja enemmän tilanteesta kiihottuen.

Arrgghhh, ihan sama, siinähän vaan jättäydyt ilman, mutta mä haluan nyt vaan tulla ja tulla ja tulla. Voitko sä pliis käyttää mua oikein kunnolla ja heitellä seinille. Kilttinä, hyvin käyttäytyvänä naisena pyydän kuitenkin kauniisti. Kiltti, kiltti, kiltti, saisinko tulla vielä kerran (tai kymmenen, mutta tätä en sano). Saisinko kiltti, kiltti, kiltti leikkiä kerran, kun sä olet lähtenyt. Kiltti? Vain yhden kerran? Mä lupaan, että olen siihen ihan tyytyväinen. Ylitän itseni anelussa, ja tiedän, että kuulostan Peikon korvissa säälittävältä. Olen kuitenkin valmis anelemaan miten vain, kunhan vaan saan vielä sen yhden orgasmin.

Lupaatko sä sitten, että sä olet illalla skarppina? Lupaan, lupaan, lupaan ihan mitä tahansa.

Peikko laittaa hyrrän klitorikselleni ja pakottaa minut pitämään hyrrästä molemmin käsin kiinni. Pakottamiseen tarvitaan fyysistä voimaa, joka kiihottaa minua entisestään. Hän pukee vaatteet päällensä ja valmistautuu käymään kotona. Klipsut nänneihin ja lempilelu sisääni. Peikko puhuu minulle jotain ja läpsii kasvojani kovakouraisesti. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hän minulla sanoo. Tämän kuitenkin ymmärrän: Sä saat viisi minuuttia aikaa laueta.

Kiitos, kiitos, kiitos. Voitko sä jo pliis lähteä, jotta mä voin aloittaa. Peikko sulkee ulko-oven perässään. Laukean ääneen huutaen. Katson kellosta aikaa. Kolme minuuttia.

Nyt suihkuun, ja bilekamppeet päälle!

Edit: Jälkikirjoitus (Toiset kasvot ja 15 minuuttia lähtöön)

Maistelen jääkylmää lonkeroa ja Blondi hyppelee asunnossaan alasti lähinnä kylppärin ja makuuhuoneen väliä. Meikattuaan hän tulee luokseni ja istahtaa alastomana syliini. Mä olen niin tyrkky, hän sanoo. Näykkäsen muutaman kerran nänneistä ja hän ulvahtaa odottamasti. Ne on nyt niin hellät. Nappaan kädet hänen selkänsä taakse ja jatkan kiusottelua lisää. Pian vapautan toisen käden ja toiselle pidän yhä Blondin käsiä selän takana. Vapaan käden laitan hänen haarojen väliin ja upotan kaksi sormea hänen sisäänsä. N. 2 minuuttia myöhemmin hän pyytää lupaa laueta ja annan sen hänelle. Läpsäytän Blondia takapuolelle ja mainitsin että pian pitäisin olla jo menossa.