Aloitteleva Daddy kysyy, "Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?"

Olen tykästynyt termiin DaddyDom, jolla olen aina välillä kuvaillut itseäni. Muistaakseni ko. termi löytyy myös kuvauksestani bdsmbaarista sekä joskus deitti-ilmoituksestani. En ole kuitenkaan koskaan kokenut olevani perinteinen Daddyhahmo, en ainakaan sen sapluunan läpi mitä luulen  monen katselevan BDSM-skenessä. En ole koskaan innostunut minulle pikkuistelusta ja olenkin yrittänyt väistellä kaikki glitterihyökkäykset, kiiltokuvat ja pastellivärit. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi pikkuistelua kiinnostavana ja arvostaisi sitä, vaan että se ei vaan ole minun whiskylasini. Minulle Daddyily on mennyt enemmän caregiving- tai keskustele-osastolle. Daddy tai ei, jos lähimmäiselläni on hätä, niin mieluusti autan.

Vaikka sijoitan itseni tällä hetkellä ”dominoiva sadisti”-laatikkoon, niin olen aina ajatellut, että joku sopiva ihminen sopivalla käytöksellään voi saada minusta esiin jotain muuta. Tämä tapahtuu mielestäni ihan samalla tapaa kuin esim. masokisti voi herättää ja houkutella minusta esiin todellisen pedon. Tästä syystä olen pyrkinyt pitämään laatikkoni hieman raollaan, jos joku onnistuisi niitä ravistelemaan. 

En varmaan tästä aiheesta kirjoittaisi, jos jotain merkillistä ei olisi tapahtunut asian tiimoilta. Koska tilanne oli molemminpuolin täysin spontaani ja yllätti mestarin itsensäkin, niin yritän kirjoittaa tilanteen mahdollisimman autenttisesti. Minulla oli kylässä ihminen, ei pikkuinen, mutta joku joka hyvin  sopivasti sattui pitämään itseään vanhemmista, kokeneista ja partaisista miehistä. Jotenkin automaattisesti dynamiikkamme siirtyi enemmän "isä - tytär" -leikkiin, vaikka emme sitä sinne tietoisesti työntäneet. Asiat vaan tapahtui. Kun tämä ihminen oli lähdössä kotiin, niin kysyin häneltä...

- Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?

- Voin mä ottaa.

- Niin mutta haluatko?

Hän hieman ihmetteli kysymystäni ja jatkoi.

- Siis voin mä ottaa jos sinäkin otat.

Siirryin hänen viereensä ja painoin hänet kurkusta sohvalle selälleen. Työnsin toisen käteni hänen hameensa alle ja työnsin ne hänen märän kupunsa päälle samalla katsoen tiukasti hänen silmiinsä. Hänen silmänsä aukesivat kahvikupin kokoiseksi ja hänen koko vartalo säpsähti ja tärisi hieman. Kysyin häneltä rauhallisesti, mutta jämäkästi.

- Haluatko sormeni märkään pilluusi?

Vieraani tuijotti epäuskoisesti ja ihmeissään silmiini eikä saanut heti vastattua. Hetken päästä hän ääni väristen vastasi.

- Kyllä haluaisin.

Vedin käteni pois hänen housuistaan ja kysyin uudestaan jämäkästi.

- Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?   

Huomasin hänen silmistään, kun kaikki kahvilan lamput syttyivät samaan aikaan.

- Ei kiitos.

Blondi: Lomatunnelmissa

Vietämme Peikon kanssa kesälomaa. Ensin lomalle jäin minä, sitten omansa aloitti Peikko. Yhteistä lomaa on tiedossa pitkä pätkä. Sain itse laskeutua lomalle rauhassa. Ennen lomaa pidin pois ison kasan ylityövapaita ja tein kuukauden verran lyhennettyä työviikkoa. Ehdin rauhoittua ja laskea kierroksia, joten soljahdin lomamoodiin heti loman alettua.

Tämä kesäloma poikkeaa aikaisemmistamme merkittävällä tavalla. Lapsi on jo niin iso ja voi niin hyvin, että hän pärjää kotona yksin jo useamman yön. Paljon on menty eteenpäin siitä, kun erittäin turvattomasti kiinnittynyt lapsi tarrautui meihin tiukasti eikä juuri antanut tilaa hengittää. Turvattomuudessaan hänen piti aina tietää, missä olemme ja koska tulemme. 

Tänä kesänä on toisin. Lapsi tulee ja menee, käy enimmäkseen kotona kääntymässä. On kavereita, mökkireissuja, festareita. Sitä ihan normaalia lukiolaisen elämää. 

Itsekin vietän tämän loman pitkälti erilaisilla reissuilla kotimaassa. Tällä hetkellä oleilemme Peikon kanssa itäisen Suomen rannikkokaupungeissa. Peikko on pelaamassa oman lajinsa kisoissa, minä olen mukana turistina. Majoitumme kauniissa funkkistalossa, jonka asunnossa on valoa ja väljyyttä - helppo hengittää. 

Merimiehen tyttärenä historiani kietoutuu kummankin vanhempani puolelta tiukasti rannikkokaupunkeihin. Kävelen sateisen harmaissa satamissa nostokurkien kohotessa vieressäni. Olo on haikea, lähes itkuinen. Sumu ja kosteus tulevat iholle ja nostavat tunteet pintaan.

Nautin pitkistä aamuista majapaikassamme Peikon jo ollessa pelipaikalla. Juon kahvia kupin toisensa jälkeen. Kirjoitan. Luen paljon. Aika ympäriltäni katoaa. Olen omassa kuplassani ja nautin. Kun Peikko iltapäivällä kotiutuu, käymme yhdessä syömässä ja makoilemme loppuillan. 

Kesälomalla olemme pitäneet ds-dynamiikkaa yllä arjessamme lähes aina, kun olemme olleet kaksin. Kuljen arkipanta kaulassa kotona, matkoilla se on ranteessani koruna. Teen ja tarjoilen Peikolle ruokaa, keitän kahvia, täytän lasin. Sellaista pientä huomioimista arjen askareissa. Peikon on haastava ottaa palvelua vastaan, mutta hän opettelee. Samalla tavalla kuin hän opetteli ottamaan huolenpitoa vastaan suhteemme alkuaikoina. 

Dynamiikkamme arjessa kallistuu tällä hetkellä little girl -suuntaan. Nautin, kun saan olla pikkuinen, josta pidetään huolta ja jota ohjaillaan tarpeelliseen suuntaan. Peikko ei ole minulle mikään isähahmo tai daddy, vaan vakaa, luotettava kallio, jonka kanssa saan ja uskallan olla heikko. Minun ei tarvitse aina pärjätä yksin, selviytyä itsekseni tai osata itse. Voin heittäytyä pikkuisen rooliin ja olla vapaa arkirooleista. 

Lomaa on vielä paljon jäljellä. Pieniä reissuja. Ystäviä. Pervoyhdistyksen mökkiviikko. Aurinkoa. Kirjoja. Laiskaa kesäseksiä. Rakkautta. Niistä on minun kesäni tehty.

Kävelyllä

Haluan käyttää tekosyynä BDSMbaarin novellikilpailua siihen, että en ole vähän aikaan päivittänyt blogia. Huono tekosyy, mutta tuntuu minusta paremmalta. Kun novelli oli kesken, tänne kirjoittaminen oli mahdotonta. Nytkään minulla ei ole elämää suurempaa aihetta, mutta välähdyksiä sieltä täältä.

Olin suuresti hämmästynyt, kun sain muutaman vastauksen treffi-ilmoitukseeni. Hyvä, etten lyönyt asiasta vetoa, vaikka blondi siihen vähän yllyttikin. Pari kertaa ilmoituksen tiimoilta olen käynyt kävelyllä, en oikein pidä tässä yhteydessä sanasta käydä treffeillä. Toisella kävelyllä oli laukkuun pakattu vähän lelujakin, ja blondi kannusti minua lähtöhetkellä sanoin "älä ole liian raju". Hitto vie, kuinka upea nainen tuo blondi on.

Kutsutaan toista kävelijää vaikka pikkutytöksi. Tämä pikkutyttö kertoi minulle alkumetreillä, ettei hän polta, mutta kiskoi tupakkia "hermostuksissaan" melkoisen tiuhalla intervallilla. Minua periaatteessa tupakointi ärsyttää ja on usein jopa turn-off, mutta sellainen kauniin nuoren naisen hermostuneisuus yhdistettynä paloon päästä ensimmäistä kertaa kokemaan alistumista oli ja on todella kiihottavaa. En ole koskaan aikaisemmin kiinnostunut Daddy-girl -leikeistä, mutta nyt joku viisari värähti. Niinhän siinä sitten kävi, että päädyimme alkuillasta pikkutytön motellille, johon ensimmäinen välähdykseni liittyy. Tunsin pienimuotoista häpeää hipsiessäni motellin respan ohitse pikkutytön perässä ja mietin, että taitaapa neidolla tiskin takanakin ohjautua ajatukset myös daddy-girl ajatuksiin, mutta taitaapa moinen olla arkipäivää motelleilla, koska emme saaneet kohdallemme edes katsetta.

Motellihuoneen tapahtumista löytyisi yksi isompi välähdys, mutta ikävä kyllä en voi sitä jakaa kanssanne. Mutta jälkipeleistä löytyy yksi pienempi. Käskin pikkutytön kirjoittaa minulle kirjeen siitä, mitä hänen päänsä sisällä tapahtui motellilla. Aikaa tähän oli muutama päivä, ja kirjeen luettuani olin tyytyväinen sekä kirjeeseen että itseeni. Koska pikkutyttö oli minulle uusi tuttavuus, niin ei voi olla täysin varma miten hän asiat koki. Olen huomannut, että monet osaavat ja pystyvät kirjoittamaan fiiliksensä paremmin paperille kuin kertoa kasvotusten. Näin kävi tässäkin tapauksessa.

Tuleeko pikkutytöstä minulle satunnaista masoseuraa? En usko, mutta tulisko jotain muuta (roolileikkiä tms.), josta blondikin kirjoitti omassa postauksessaan? Olemme tästä pikkutytön kanssa vähän puhuneet, ja aika näyttää mihin päädymme.

Hassua ja rikasta, miten suhteemme on blondini kanssa muuttunut. Molemmilla tuntuu olevan jonkinmoinen pesiytymisvaihe. Katselemme netistä uusia huonekaluja ja suunnittelemme yhteisiä lomia. Koko pervoilukonteksti on jäänyt vähän taaemmalle ja muutenkin muuttanut muotoaan. Onneksi tämä on yhteinen toive. Toisaalta olemme jutelleet asiasta paljon ja uskomme, että tämä on myös jokin vaihe elämässä ja parisuhteessa. Mutta ei tässä aivan jäässä olla oltu. Olen jo jonkin aikaa halunnut hankkia blondilleni arkipannan. Sellaisen enemmän arkisemman, joka kaulassa voi mennä vaikka pizzalle. Sellaisen, joka kuitenkin luo jotain pientä extraa välillemme. Blondi pitää ajatuksesta, että komentaisin häntä hieman enemmän arjessani. Itse olen kuitenkin niin kova tasa-arvon kannattaja, että taivun tuohon pyyntöön leikin ulkopuolella hieman huonosti. Arkipanta tuokoon tähän ongelmaan ratkaisun. Nyt sitä on vähän kokeiltu ja suunta näyttää lupaavalta.