O.D

Pervokoulutuksissani kerron usein tarinaa ystävästäni, jolla oli vahva fantasia tulla käytetyksi hämyisässä kellarissa käsiraudoissa katossa riippuen. Kaunis fantasia fantasiana, mutta ei toteutettuna, sillä tarina jatkuu tylsästi kun hän kerran pääsi toteuttamaan tätä skenaariota ja tajusi ettei ihmisen ranteet ole luotu kestämään roikkumista käsiraudoista. Nyt tätä fantasiaa ei enää ole koska todellisuus hajoitti kuplan.

Nahkatytöllä on fantasia, johon hän on palannut tasaisesti tuntemamme ajan. Aluksi se olikin vaan fantasia, mutta pikkuhiljaa se alkoi muodostua mahdolliseksi ja lopulta sovituksi skenaarioksi. Jälkikäteen ja enemmän nahkatyttöä tuntien ymmärsin, että koska kyseinen fantasia vaatii useamman henkilön, tytön ja 4 miestä, niin se vaatii myös luotettavan henkilön, joka toimii kapelimestarina. Minun ja nahkatytön luottamus oli kasvanut sen verran suureksi, että hän aikaisin keväällä alkoi kysellä että suostuisinko kapellimestariksi? Itse skenaario on siitä erikoinen, että miespuoliset eivät saa siitä suurtakaan tyydytystä, enemminkin seurata hetken friikkisirkusta, niimpä suostuin pyyntöön ehdolla, että nahkatyttö hoitaa aikataulut sekä muut osallistuja ja minä ostan uuden tahtipuikon. Eikä aikaakaan kun orkesterimme ja ensi-ilta oli sovittuna. Mutta kuten monet tietävät, niin ensi-ilta ei aina mene ihan sovitusti ja niin kävi nytkin. Nahkatyttö sairastui ensi-illan kynnyksellä ja huolimatta kaiken maailman pohdinnoista "että jos nyt jotenkin kuitenkin", niin löin nyrkkini pöytään ja sanoin että sovimme uuden aikataulun.

Uusi aikataulu osui toukokuun alkuun ja tähän tilaisuuteen valmistauduttiin jopa paremmin kuin alkuperäiseen. Nahkatyttö oli kirjoittanut jokaiselle osallistujalle viestin, jossa hän kertoi mitkä ovat rajat, kuka on kapellimestari, mitä hän oli sopinut kanssani jälkihoidosta jne. Viesti ei kuitenkaan ollut mikään käsikirjoitus vaan fiksu viesti, jolla poistettiin osallistujien ajatuksista turhaa kohinaa.

Ensi-iltapäivänä nahkatyttö saapui luokseni, koska olimme sopineet, että hän voi osana jälkihoitoa nukkua vieressäni. Nahkatyttö meikkaili ja valmistautui iltaan kun minä taas teatraalisesti etsin mukahävinneitä nahkahanskojani ja pakkailin tarvikkeita. Hiukan myöhemmin kassit täynnä nahkaa suuntasimme clubille.

Nahkahupun sisältä

Klo 14.47 sain kuvan mustista nahkahansikkaista (ei edes Peikolta), mihin viestiin vastasin "10/10 ajoitus". Tein loput työni noin kahdessa erittäin tiukkaan puristetussa minuutissa ja lähdin viikonlopun viettoon eli rituaalimaiseen valmistautumiseen sessioiltaan. Clubille mentäessä olin jo sen verran jännittynyt, että suuntasin kaiken keskittymiseni ajamiseen ja vastaukseni Peikon kanssa käytävään keskusteluun olivat luokkaa "Mm. Mm. Joo. Mm." Clubilla ryhmittäydyin kaverieni kylkeen jännittämään ja odottelemaan, että koko neljän hengen leikkikaveriporukka saapuisi paikalle. Taisin käyttää erään kissaneidon rintoja stressipuruleluna, vaikka hän väittikin ettei ole mikään purulelu tai stressilelu, mutta olen eri mieltä ja niin hänen silmänsäkin aina ovat.

Sessiomuistini palailee aina vain pätkittäin ja niin nytkin. Jossain vaiheessa huomasin olevani sohvalla Peikon ja yhden leikkikaverin kanssa lämmiteltävänä. Itse asiassa miehet heittivät ensin läppää keskenään, nahkahansikkaita pukiessaan, että voisivat lämmitellä toisiaan siinä ja olin että "JOO, voin katsoa!" mutta en itse asiassa voinut katsoa nanosekuntia pidempään kun tuli liian kuumat oltavat. Niinpä siirryin itse leluksi. Pitkä odotus (sessio oli siirtynyt aiemmin) teki rauhallisesti nautiskelusta mahdotonta ja niinpä säpsähtelin tapani mukaan suht holtittomasti kun minua kosketeltiin ja käsiteltiin. Peikko joillain sanoilla kehotti minua olemaan vähän "nukkemoodissa", jotta pysyisin edes jotenkin paikallani ja se oli ensimmäinen kerta sinä iltana kun aivoissani napsahti tuntuvasti. Menin minulle aiemmasta kinkyelämästä tuttuun nukkemoodiin eli liikkumattomaan tilaan, jossa kehoni jähmettyi paikalleen ja pystyin vain passiivisesti ottamaan vastaan nahkan kosketusta. Kokemus oli erikoinen, sillä tavanomaisesti nukkena en voi nauttia minulle tehtävistä asioista vaan pelkästään "olen" - sellaisiahan nuket ovat. Nyt, ykkösmateriaalifetissini ollessa kyseessä, oli tilanne kuitenkin aivoissani ristiriitainen ja koin siirtymistä havainnoivaan rooliin. Peikko palautti minut nopeasti reagoimaan ja minut siirrettiin aivan mainiolle nahkapäällysteiselle kevyesti pehmustetulle "pöydälle", johon minut sidottiin remmein ja nahkaremmein kiinni. Koko leikkisession sadistisimpia elementtejä; se yksi ei-nahkainen remmi keskivartaloni päältä, joka tulisi estämään kehoani taipumasta kaarelle orgasmeissa ja remmi, joka selvästi tuntui tekokuituiselta ja liian kapealta.

Mutta mitä sitten tapahtui? Tämä on se kohta elokuvassa, jossa tulisi niitä alta sekunnin välähdyksiä eri kohtauksista. Muistan kuulleeni vuorosanoja:

"Jos en tietäisi paremmin, luulisin että toi on aineissa."
"Tervetuloa vaan koittamaan."
"Nyt on lakisääteinen kahvitauko."
"Tää on viimeksi ollut sun pillussa."
"Nyt joltain oikeasti unohtui ne nahkahanskat!"

Minua siliteltiin hansikkain tosi nätisti. Varmasti tärisin vähemmän nätisti. Kun Peikko laittoi nahkahupun päähäni, ei minulla ollut huolen häivää sen jälkeen. Ujona exhibbarina huppu tarjoaa minulle suojan, että voin olla paljastettuna mutta silti turvassa. Muistan, miten Peikko ja muut vuorottelivat sen kanssa, että kosketaanko minua vai jätetäänkö hetkeksi ilman mitään stimulaatiota. Kamalaa! Ja aivan lemppariani. Yhden kerran kun kaikki otteet irtosivat kerralla, karkasi suustani hallitsematon "VITTUSAATANA!" ja - tumps - löin takaraivoni nahkapöytään. Porukka puhui siinä keskenään jotakin, heitti kai läppää ja luultavasti nauroi huvittuneena reaktioilleni. Jossain vaiheessa homma jatkui ja sain päälleni useamman nahkavuodan. Muistan pääni heittelehtineen puolelta toiselle. Kehoni vain riehuu mielihyvää ulos, kun sitä on niin paljon ettei se mahdu kehon sisään. Samaan tapaan mieleni alkoi olla kierroksilla. Kun nahkavuotien ihana, raskas paino tuntui päälläni ja sain stimulaatiota kutittamisesta silittelyyn, puristamiseen, nyrkeillä jalkapohjien hakkaamiseen, piikkihanskojen kevyen kiusaavaan kosketukseen, hengityksen estämiseen ja mitä kaikkea muuta.. en tiedä... alkoi mieleni hajoilla. En pystynyt enää erottamaan, mitä osaa kehostani koskettiin, millä ja miten, mutta mielihyvä vain kasvoi. Maailma ja muodot vääristyivät ja siinä kohtaa minä nauran - kun en enää tajua mitä tapahtuu. Käsittääkseni speissailunauruni kuulostaa aivan sekopäiseltä ja niinpä yritän välillä hillitä sitä. Kuitenkin Peikko ja muut jatkoivat (olisinpa nähnyt heidän ilmeensä!) ja niinpä repeilin holtittomaan nauruun kerta toisensa jälkeen. Rakastan niitä hetkiä. Silloin olen vapaa.

Jossain kohtaa Peikko raotti huppuani niin, että ainakin sumeasti näin hyvinpitelijäni. Alaviistosta. Se oli hetki jossa viihdyin ja jossa tuntui samaan aikaan hyvin kärsimättömältä. Salaa ja no, Peikolle vähemmän salaa toivoin, että voitaisiin nyt vain jatkaa darkkariin playrape-meiningeissä. Kuitenkin, ennalta keskustellusti se ei tuntunut minusta riittävän turvalliselta ja toimivalta vaihtoehdolta ensimmäiseksi rankaksi kimppasessioksi. Niinpä pysyin pöydällä ja Peikko kutsui myös muita uteliaita paikalla olijoita koskettelemaan nahkan päältä ja siinä kohtaa sain dominoivasta sen tuen, mitä ajoin tarvitsen. Toinen voi viedä minut pidemmälle kuin minne itsenäisesti kykenisin. Sain nauttia todella monista käsistä enemmän kuin mitä olisi ollut mahdollista ilman tuota kutsua. Jälkikäteen olen ollut iloinen erityisesti siitä, että ihmiset kunnioittivat minua sekä Peikon antamia ohjeita eli minua ei kertaakaan koskettu kielletyille alueille tilanteessa, jossa olin täysin puolustuskyvytön. Se on merkittävää, sillä se tarkoittaa, että seuraavalla kerralla tulen haluamaan askeleen tai pari pidemmälle, koska pystyn luottamaan ihmisiin.

Tänä aamuna heräsin Peikon vierestä ja vietimme loikoilevaa päivää, ennakoiden ja ehkäisten subdroppia viimeisestä isommasta sessiokerrasta oppineina. Minä jonkin aikaa nahkapannan pehmeä ja halaava puristus kaulalla, sillä se panta oli jotain konkreettista, minkä saatoin ottaa mukaani tuleviin päiviin laskeutuessani takaisin todellisuuteen. Ennen sessiota olin nukkunut peräkkäiset kolme yötä omat unimaksimini ja viettänyt suht rauhallisen viikon, joten tällä kertaa dropista ei toistaiseksi ole ollut tietoakaan. Sain myös lyhyesti tavata ihanan Keijun ja olla iloinen siitä, että Peikon elämässä tuntuu paistavan nyt aurinko.

(Jos haluat kirjoittaa minulle, niin minut tavoittaa osoitteesta: nahkatytto87@gmail.com)

En voi laskea jalkaani mihinkään.

Nahkatyttö makasi selällään tiukasti nahkaisessa pussissaan pää huputettuna nahkahupulla. Häntä oli ensin satutettu, jonka jälkeen hänen suutaan oli käytetty oksennuksen partaalle. Satutettu lisää ja käytetty syvemmälle ja hyvin pitkään, jolloin leikki sai jo hapetuksen piirteitä. Lopulta hapen loppuessa ja kauhun vallatessa nahkatytön liikkeitä vedän penikseni pois hänen kurkustaan ja hän alkaa heti haukkoa happea rajusti. Huputan hänen päänsä samantien uudelleen ja jätän hänet rauhoittumaan omaan kuplaansa.

Käyn itsekin rauhoittumassa keittiössä ja juomassa jotain. Kuulen outoa hihitystä keittiöön asti, ja palatessani makuuhuoneeseen hihitys jatkuu hupun sisällä. 

- "Mikäs on noin hauskaa?"

Hihitys jatkuu ilman vastausta.

- "Kuulitko? Mikä on noin hauskaa?"

- "Mun pää." kuuluu varovainen vastaus. "En tiedä mitä siellä tapahtuu. Sulaudun johonkin."

- "Sulaudu rauhassa."

Hieman myöhemmin nahkatyttö alkaa ähistellä ja rimpuilla paketissaan yrittäen poistaa nilkkasukat jaloistaan. Ihmettelen huvittuneena tapahtuvaa ja kysyn mitä ihmettä tapahtuu? Vastaukseksi sain, että "jalkapohjia kutiaa". Tiedä häntä olisiko tämä hyvä esimerkki topping from bottomista, sillä tiesin, että nahkatyttö pitää jalkapohjien piiskaamisesta. Mutta minunkin lihani on välillä heikkoa. Niinpä hain rottingin ja aloin piiskata nahkatytön jalkapohjia ensimmäistä kertaa. Pain is so close to pleasure, kirjoitti Freddy Mercury aikoinaan. 

Olimme leikkineet jo pitkän tovin, ja lopulta paita märkänä pistin itsekin maaten sänkyyn. Vedimme molemmat happea ja annoimme fiiliksen silitellä meitä kuplassamme. Makoilimme tovin päät sängyllä eri suuntaan puhumatta mitään. Taisinpa hetkeksi sulkea silmäni. 

Hetkeä myöhemmin kun avasin silmäni, huomasin katselevani suoraan nahkatytön piiskattuun jalkapohjaan. Jostain merkillisestä hetkessä elämisen intuitiosta löin nyrkilläni - jossa oli nahkahansikas - nahkatytön jalkapohjaan. Jos joku voi eleillään ja äänillään kertoa, että joku yksittäinen teko on kiihottava ja kuumottava, tapahtui nyt niin. Otin jalan syliini ja jatkoin jalkapohjan hakkaamista nyrkilläni nahkatytön huutaen, vavisten ja rimpuillen.

Nautinto oli sen verran suurta kivusta huolimatta, että irrotin otteeni jalasta ja sanoin, että "tämä herkku loppuu sillä hetkellä, kun vedät jalat pois sylistäni". Ja niinpä se jalka pysyi nätisti sylissäni hänen koko muu kehonsa täristen tulevan orgasmin alla, joka hetkeä myöhemmin räjäytti nahkatytön. Hän rimpuili ja huusi sen verran eläimellisesti, että katsoin paremmaksi siirtyä hänen päälleen makaamaan ja puristaa hänet tiukasti itseäni vasten. Pieni hetki palautusta ja toisen jalan vuoro. Jalka nätisti esille ja hakkasin hänen toisenkin jalkapohjansa, eikä aikaakaan kun hän laukesi uudestaan tällä kertaa pudoten patjalta lattialle.

Myöhemmin hän makasi täristen kainalossani pitäen toista jalkaansa ilmassa. 

- "En voi laskea jalkaani mihinkään, koska jos se koskee johonkin niin laukean"

- "Enemmän olisin huolissani siitä, että laukesit juuri kaksi kertaa ilman, että kysyit lupaa."  

Osoite: Nahkainen Hallusinaatiotie 1

Olen elänyt pienessä pimiössä ajatuksieni kanssa liittyen fetisseihin. Olen toki lukenut fetisseistä ja jopa pienessä mittakaavassa kouluttanut niistä terveydenhuollon ammattilaisia. Taidan itsekin pari sellaista kevyttä omistaa. Tämän lisäksi ystäväpiiriini kuuluu monenmoista fetisistiä, joiden tarinoita olen kuullut ja nähnyt laidasta laitaan. Voisi siis hassusti kuvitella, että ymmärtäisin tai tietäisin fetisseistä jotain, mutta itse asiassa minusta tuntuu nyt, että tiedän lähinnä sen miten vähän tiedän. Mutta onneksi käsissäni on nyt pienimuotoinen tutkimusalusta. Kerron, mikä sai edellä kirjoitetun liikkelle.

Nautin reaktioista ehkä jopa liikaa, koska pyrin kaivelemaan niitä välillä turhastikin esiin. Kuitenkin nautin, kun naama edessäni vääntyy kivusta tai naurusta. Jos kroppa käsissäni värähtelee holtittomasti liian monen orkun jälkeen, minunkin mieleni orgasmoi. Nahkatytöstä on helppo kaivella reaktioita. Jos vaikka laitan nahkahansikkaat käteeni hänen korvan juuressa ilman, että kosketan häntä, se riittää. Pelkkä se pieni natiseva ääni pukiessani hanskoja saa hänet veteläksi. Toisaalta jos hän takapuoli pystyssä odottaa piiskaa, ja laskenkin nahkaisen floggerin odottavan tytön selälle, hänen polvensa saattavat pettää alta.

Osaisinkin jättää tämän tähän. Nahkatyttö oli kylässä, ja häntä oli pyöritelty, satutettu, huputtettu ja kurkutettu ympäri sänkyä. Hän oli selällään sängylläni hänen päänsä taivutettuna patjan yli. Käteni (näköjään aina nahkahansikkaissa tässä kontekstissa) olivat hänen kaulallaan ja penikseni hänen kurkussaan, kaivelen reaktioita hänestä ulos ja niitähän pulppuaa.

Kuitenkin kiero mieleni mietti, mikä olisi tästä seuraava taso, ja yht'äkkiä muistin, että minullahan on useita nahkavuotia laatikossa odottamassa tulevia askarteluja. Laitan nahkatytölle hupu päähän, jolloin hän rauhoittuu ja jää kiltisti odottamaan, kun itse suuntaan hakemaan vuodat käyttöön. Tuon useamman vuodan mukanani ja alan kiertää niitä nahkatytön ympäri. Saan nätisti kierretty jalat tiukasti yhden vuodan sisään ja ylävartalon käsineen kahden muun sisään. Viimeistelen pika-askarteluni kiertämällä koko paketin ympäri useamman nahkavyön tiukkaan. Nahkatyttö oli vuorattu nahkaan niin että ainoastaan jalat nilkoista alaspäin olivat paljaat. Jo pelkkä askarteluni sai nahkatytön vapisemaan koko vartaloltaan holtittomasti. Tiukka paketointi sai tilanteen vähän rauhoittumaan, mutta en voinut välttää kiusausta ja työnsin vielä huppuun ja tytön jalkojen väliin lisää nahkaisia välineitä.

Jotain "erilaista" tapahtui minussa. Raotin huppua sen verran, jotta sain nahkatytön käyttööni. Käytännössä hän makasi edessäni nahkapaketissa suunsa käytössäni. Painoin penikseni pohjaan hänen suuhunsa hänen täristessä allani. Laskin käteni hänen tiukasti nahanpeittämille rinnoille ja koin jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut. En osaa pukea tunnetta vielä sanoiksi, mutta jos kerron sen sitä kautta, että en olisi ihmetellyt, jos olisi lauennut siihen paikkaan ilman sen kummempaa liikettä.

Jälkihoidossa nahkatyttö kertoi "nähneensä" edessään nahkaisen tien ja tajunneen sillä hetkellä, että hänen mielensä oli melkein alkanut hallusinoida siitä ärsykkeiden määrästä. Nyt varmaan pohdimme yhdessä, uskaltaisikohan sitä tietä kulkea?

Kun voitan, en tule - jos en voittaisi, niin tulisin

Olin mukana yhdessä iltatapahtumassa, jonne saapui melkeen heti ovien auettua nainen ilman seuralaista. Jo toimeenkuvanikin puolesta siirryin samantien naisen pöytään, esittelin itseni ja kysyin kaipaisikohan juttuseuraa. Hän esitteli itsensä neiti x:ksi ja kysyi "Olenko näin selvä tapaus?" "Kyllä sinä olet", vastasin.

Hän oli omasta mielestäni hyvin klassinen tapaus, niin kuin minä ja blondikin. Hän oli aina tiennyt mitä on ja haluaa, mutta elämä vei, ja koskaan ei ollut tullut sopivaa hetkeä ja ihmistä eteen. Nyt oli kuitenkin tullut jokin sopiva hetki ja hän oli rohkeasti ottanut ensiaskeleen. En usko, että hän enää katsoo taakseen.

Keskustelu oli alusta asti helppoa ja melko rajatonta. Vastailin moniin kysymyksiin, jotka alkoivat sanoilla "Voinko kysyä..."  tai "Mitä jos..." Hän oli lukenut blogiamme ja halusi tavata myös blondini. Pyysin blondini hänelle juttuseuraksi, kun velvollisuuteni veivät muualle.

Pitkin iltaa vaihdoimme pikkutuhmia lauseita punan noustessa hänen kasvoilleen. Tuo nainen tarvitsee niin kuria.

Myöhemmin illalla blondi pääsi toteuttamaan itseään, ainakin sen illan osalta (blondin Domme-look on tappava), ja minä ihailin sitä toimintaan vierestä katsellen. Näin teki myös neiti x, joka posket tummina seurasi blondin työskentelyä. Kävin kuiskaamassa x:n korvaan, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, johon hän sai naurunsekaisesti vastattua jotain epämääräistä.

Muutaman hetken päästä törmäsimme käytävällä. Pysäytin hänet, otin kädestä kiinni ja sanoin, että "Sinä palavasti haluat tuonne samanmoiseen käsittelyyn. Minä vien sinut sinne nyt, mutta voit tietenkin sanoa EI, jos et halua." 
"Tarviiko minun olla alasti?", hän kysyi.
"Sinä määrittelet rajat, joten voimme sopi että vaatteiden päältä kosketellaan."
"Entä jos hajoan?", hän jatkoi
"Kyllä minä sen verran luen ihmisiä, että osaan himmailla ja lopettaa, jos siltä näyttää."

Niin menimme, minä taluttaen neitä kohti laitetta. Kuulin takaani noin 10 kysymystä. "Onhan blondille täysin ok?", "Eihän blondille tule paha mieli?", "Onko....", "Eihän.....". Perillä harmikseni, lopulta onneksemme ko. laite oli varattu, ja niinpä ohjasin neidin erääseen hämärään istumavälikköön. Kysymysten tulvalle ei näkynyt loppua. Istutin neidin välikköön, tartuin hiuksista tiukasti kiinni, komensin kädet selän taakse ja jalat auki. Hän totteli kiltisti. "Nyt kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella, niin voit lopettaa nuo kysymykset. Kaikki on kunnossa."

Silitin hänen sisäreisiään, ja siinä samalla hänen kätensä tuli ohjaamaan käsiäni. Tiukka komento Kädet takaisin!, sai kädet välittömästi paikoilleen. Hän työnsi häpyään kohti käsiäni kuitenkaan niitä saavuttamatta. Kaivoin esille pienen piiskan, jolla piiskasin sisäreisiä hänen toistellessa mantraansa "tää on niin noloa, uuh, aah, lisää, mä niin valun..." Silittelin taasen hänen jalkojaan, ja hänen suustaan pääsi spontaani lausahdus "mä niin haluaisin..." "Niin mitä haluaisit?", kysyin rauhallisesti. Hän katsoi silmiini ja pudisti päätään, "mä en kehtaa." "Mitä haluaisit?", kysyin uudestaan ja tiukesin otettani hiuksista ja annoin muutaman läpsyn hänen kasvoilleen. Hetken hän kakisteli, kunnes päästi suustaan vauhdilla "haluan imea sun kyrpää!". "Sähän oikein tuhma narttu olet", naurahdin.

Kaivoin hyrrän kassista ja hyrräilin neidin sukkahousujen läpi, enkä tiedä kumpi surisi lujempaa. "Haluan sormet sisääni", hän tokaisi. "Mielestäni neiti juuri teki säännön, että koskettelemme vaan vaatteiden päältä", vastailin ja jatkoin hyrräilyä. Neiti ei tiennyt, miten päin olisi ollut, mutta onnistui aloittamaan neuvottelut sääntöjen laajentamisesta. Minä tietenkin heittäydyin vähän tyhmäksi ja otin tilanteesta kaiken irti. Useamman yrityksen ja erehdyksen kautta hän onnistui kuitenkin pyytämään kauniisti josko saisi sormeni sisäänsä, ja josko voisin vaikka koskea rintojakin. Päätin suostua, kun minulta noin kauniisti pyydettiin. Sormeni upposivat lämpimään reikään, desibelien noustessa. "Anna nuolen sormet", hän tokaisi. Lyhyt on kiimaisen nartun muisti, ja niinpä keskustelimme hetken, miten se kauniisti pyytäminen tapahtuikaan. Samalla kun neiti harjoitteli pyytämistä, silittelin kosteilla sormillani hänen kasvojaan. Kun sormet lopulta pääsivät suuhun asti ne putsattiin antaumuksella. Hyvin tehty.

Eipä aikaakaan kun housuista haluttiin luopua ja jalat nostaa mukavammin oikein pöydällä. Toinen rintakin sai purukalustostani merkinnän. Pian leikkimme kohtasi kliimaksin, mutta neiti tahtoi lisää. Omien sanojensa mukaan hän olisi halunnut tulla lisää holtitomasti. Itse katsoin, että tämä oli varsin sopiva ensimmäiseksi kerraksi ja lopetin leikin. Halasimme. Varmistelin, että hän voi hyvin ja autoin hänelle vaatteet päälle. Lopuksi komensin hänet vessaan putsaamaan lelun. "En mä kehtaa mennä tämä kanssa tuonne." "Kyllä sinä kehtaat, ja voit vaikka nostaa vähän leukaa ylös menessäsi."

En onnistunut tässä tarinassani kirjoittamaan sitä, mikä sai minun sukkani pyörimään, vaikka olisin halunnut. Neiti oli omien sanojensa mukaan "voittanut" aina kaikki seksipartnerinsa, vaikka ei olisi halunnut. Tottumus on toinen luonto, ja niin hän yritti kanssani joka välissä puskea auktoriteettini päälle joko sanoin tai käsin. Palautin hänet joka ainoa kerta entistä tiukemmin ruotuun. Lopulta hän jo ymmärsi paikkansa, ja minä nautin.

Myöhemmin baaritiskillä hän oli ostamassa juotavaa, kun tulin hänen viereensä. Neiti hetken mietti ja esitti vielä yhden kysymyksen "Niin, siis kuuluuko mun nyt tarjota sinulle, kun sinä leikitit minua?" Vastasin totisena "Juu meillä on sellainen sääntö, että jos toinen laukeaa, joutuu hän tarjoamaan koko illan." Katsoimme hetken toisiamme, kunnes aloimme nauraa.

Blondi: Pöytä nurin

Kesäaamu ja yksin hereillä. Peikko nukkuu, lapsi on leirillä. Minä nautin kahvista ja kirjoitan. En muista, että olisin koskaan ollut ensimmäisenä hereillä sinä aikana kun olemme asuneet yhdessä. Peikko herää aina ensin, vaikka menee usein viimeisenä nukkumaan. Peikon jälkeen herään lapsi ja sitten minä. Arkenakin. Nautin pitkistä yöunista ja tarvitsen paljon unta. Kesän valoisina päivinäkin.

Arkena Peikko nousee aikaisin töihin, vaikka hänen ei tarvitsisi. Vetää vaatteet päällensä ja lähtee pyörällä matkaan. Heräämisen ja ulko-oven kolahduksen välissä on noin viisi minuuttia. Ei aamupalaa, ei kahvia. Seuraavaksi herää teini. Kolistelee vessan ja keittiön välillä. Syö aamupalan omassa huoneessaan. Vasta sitten minä alan heräillä. Juon ison mukin kahvia, luen Hesaria koneelta tai jotain keskeneräistä kirjaa. Lapsi tietää, että ennen aamukahvia minulle juuri kannata puhua. Oli sitten arki tai pyhä. Kun lapsi on poistunut kouluun, nautin hetken omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Syön aamupalan, puen vaatteet päälle, vedän ripsivärit paikoilleen ja lähden pyöräilemään töihin. Olen onnekas, kun saan itse säädellä työaikani. Olen yleensä töissä puoli yhdeksän aikoihin. Ja näin ollen myös aina viimeisenä kotona.

*****

Mutta nyt on loma. Minulla ja Peikolla on takana lapsivapaa viikko. Olemme hyödyntäneet kahdenkeskisen ajan hyvin. Alkuviikosta parin päivän matka minulle kohtuullisen vieraaseen kaupunkiin, loppuviikko kotimaisemissa. Olen ottanut koko loman rauhallisesti. Ennen loman alkamista sairastin lähes kolmen viikon migreeniputken, josta toipuminen on ollut hidasta. Kipuradat eivät ole vieläkään täysin rauhoittuneet, ja tiedän, että ei vaadita kovin paljon ärsykkeitä, jotta kipu nousee taas pintaan. Siksi olen ottanut rauhallisesti, panostanut nukkumiseen ja välttänyt alkoholia ja ennen kaikkea valvomista.

Olemme Peikon kanssa myös panostaneet seksiin. Sitä on harrastettu paljon, monipuolisesti ja ennen kaikkea äänekkäästi. Eilen heräsin päiväunilta, kun Peikko tuli kotiin. Hän otti vaatteet pois ja tuli sänkyyn kanssani nauttimaan läpi asunnon puhaltavasta läpivedosta. Seksiä harrastettiin, puolivaniljaista ja vähän pervompaa. Tai ainakin sen verran pervoa, että se sai minun kierrokseni korkealle. Kerroin Peikolle, että mulla on nyt sellainen olo, että haluaisin että olisin ihan rättipoikkiloppuunkäytetty. Peikko alkoi pohtia ääneen, että hän oli nähnyt Fetlifessä kuvan, jossa oli hyödynnetty pöytää kekseliäällä tavalla. Pöytä oli käännetty väärinpäin kansi kohti lattiaa ja nainen sidottu käsistä ja jaloista pöydän jalkoihin kiinni. 

Mehän voitais kokeilla toimiiko tuo meidän olohuoneen pöydällä? Nyt mars olkkariin! 'Ai nytkö. Mähän kulta valun sun spermaa.' Tämä ei ollut sitten pyyntö. Käänsimme pöydän, joka on kohtuullisen kookas suorakaiteen mallinen ja vankkaa 60-luvun täysipuista tekoa ylösalaisin. Ja nyt sä haet kaksi tyynyä, viltin ja pyyhkeen. Laitat toisen tyynyn pepun alle ja toisen pään alle. Teen kuten Peikko sanoo. Ja nyt sä menet tuohon makaamaan. Makaan väärinpäin olevan pöydän päällä, joka on juuri sopivan mittainen minulle. Kuulen kuinka Peikko kaivelee arkusta jotain.

Hän saapuu olohuoneeseen ja alkaa sitoa minua kiinni pöytään. Vetää ensin jalkani auki ja asettelee ne pöydän jalkojen ulkopuolelle siten, että pöydänjalat pitävät jalkani täysin avoinna. Koska pöydänjalat ovat reisieni välissä, en pääse painamaan jalkojani yhteen. Jalkani sidotaan reisistä kiinni pöydänjalkoihin. Pieni paniikki alkaa nostaa päätään, koska ymmärrän, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta suojata itseäni tai saada jalkojani vedettyä yhteen. Ensimmäistä kertaa koko suhteemme aikana minut on sidottu täysin puolustuskyvyttömäksi. Ranteisiini pujotetaan kankaiset tarrakahleet, joissa on pitkät narut. Peikko sitoo käteni ristiin pääni yläpuolelle.

Nyt sä sitten saat, mitä pyysit. Saan sisääni varsidildon ja klitorikselleni hyrrän. Mehän ei olla vielä kokeiltu tämän uuden hyrrän kakkosvoimakkuutta lainkaan. Olin jo aiemmin lauennut kerran, melkein toisenkin, joten tiesin, että toinen kerta ei irtoaisi kovin helpolla. Peikko työsti minua säälimättömästi pyynnöistäni, kiemurteluistani ja ein hokemisestani huolimatta. Sä tiedät kulta, millä sä saat tämän loppumaan. Sanoi Peikko turvasanaan viitaten. 

Orgasmi ei ole tullakseen ja Peikko hakee arkusta lisää leluja. Saan jotain suurelta tuntuvaa takapuoleeni. Kohta laukean niin isosti, että en muista vastaavaa. Pakotettu orgasmi lyö läpi koko kehon ja mielen. Toinen jalkani irtoaa orgasmin voimasta pöydänjalasta sidonnan pettäessä. Huudan ja kouristelen ja saan vedettyä toisen jalan puolittain suojakseni. Peikko jatkaa sitä, mitä oli tekemässä. Pyydän ja anon häntä lopettamaan. Itken. Minua sattuu väärällä tavalla kahden ison lelun työstäessä minua. Hetkeä ennen kuin olen sanomassa turvasanan, Peikko lukee minua täydellisesti ja lopettaa. Irrottaa minut hellästi köysistä. Kysyn pärjäänkö yksin, jos hän käy suihkussa. Pudistan itkun keskellä päätäni. Peikko auttaa minut ylös ja taluttaa minut sänkyyn, jossa itken itkun loppuun Peikon kainalossa. Mieltäni ei ole pitkään aikaan laitettu näin koville, joten sen kestää toipua ja rauhoittua. Hengähdettyäni saan Peikolta tehtäväksi kirjoittaa tämän tekstin. 

Mutta hei, se 60-luvun pöytä selvisi hyvin kokeilusta – sitä käytetään toivottavasti samankaltaiseen toimintaan jatkossakin :). 

Peikon orgasmien kahdet kasvot

Olen nyt pari päivää pari päivää maistellut keksimääni otsikkoa ja miettinyt, miksi tästä aiheesta kirjoittaminen sekä kiinnostaa että... niin että tuntuu miltä? Kiusalliselta vai muuten vaan oudolta?

Tämä tarina sai alkunsa minuun kohdistetusta "jälkihoidosta" blondin tyydyttäessä minua hyvin vaniljamaisesti suullaan. Jonkin aikaa orgasmini jälkeen blondini totesi, että sä laukeat niin paljon lujemmin näin kuin leikkiessämme. Tässä ei sinänsä ollut mitään uutta meille kummallekaan, mutta jäin kuitenkin miettimään kommenttia ja myöhemmin yöllä kirjoitin itselleni muistiin, omasta mielestäni, huippuotsikon...

Tuskin siinä mitään ihmeellistä on, mutta leikkiessämme minun orgasmillani ei ole juurikaan väliä, siis minun mielestäni. En osaa sanoa, miksi asia on aina ollut näin, mutta uskoisin sen osaltaan johtuvan siitä että leikkiessäni orgasmini on kuin nykyaikainen viisiottelu. Monta hyvin erilaista lajia, välillä keskitytään ja tähdätään, välillä ollaan kaikki aistit valppaina toimimaan salamannopeasti ja lopuksi viimeisillä voimilla runnotaan maaliin vartalo hikisenä. Jos kuitenkin näen maalin, niin yleensä sinne loppukirien kiihdytän. Aikaisemmin nostin kädet pystyyn ja laskettelin suu hymyssä maaliin. Kuitenkin viime aikoina olen huomannut, että silläkään ei ole enää juuri väliä, ja niinpä maalintulo on usein vähän sotkuista, koska se taas on kovin blondin mieleen. Vaikka sotkuinen maaliintulo ei ole fyysisesti läheskään se maukkain tapa, on sen henkinen puoli sitten sitäkin enemmän. Emmeköhän me kaikki Dominoivat halua merkitä omamme, välillä väliaikaisemmin ja joskus pysyvämmin.

Kun henkinen orgasmi ja leikki on takana, minulle iskee aina fyysinen tarve päästellä maaliin hymyillen katsellen maisemia ilman viisiottelua. Tällöin haluan keskittyä itseeni ja omaan nautintooni. Nauttia jokaisesta kosketuksesta, jarrutella ja namutella. Tätä blondini kutsuu Peikon jälkihoidoksi.

Blondi kommentoi: Olen kirjoittanut paljon orgasmeista. Omistani, mutta myös Peikon. Alussa ihmettelin sitä, että Peikko ei leikkiessään kanssani välttämättä halunnut laueta lainkaan. En ollut asiasta loukkaantunut vaan ainoastaan ihmeissäni. Olin vaniljaseksissä tottunut siihen, että totta kai mies aina tulee - mikä se pointti muuten sitten olisi. Miehelle siis. Peikko kertoi, että leikkiessä hänen fokuksensa on aivan jossain muussa kuin hänen orgasmissaan, lisäksi se on leikkiessä usein niin kovan työn takana, että hän jää mieluummin ilman. Ja ottaa sen sitten halutessaan jälkeenpäin.

Nykyään Peikko kuitenkin laukeaa lähes aina leikkiessämme. Useimmiten minun päälleni tai sisälleni. Ja ne spermat. No, ne käytetään varsin usein minun sotkemiseeni. Paikan näyttämiseen. Merkitsemiseen.

Eniten Peikko nauttii orgasmistaan, kun hän saa sen sen leikin jälkeen. Joskus samana iltana, joskus seuraavana. Rankemman leikin jälkeen kaipaamme molemmat hellyyttä. Peikko vaniljaista seksiä ja silittelyä, minä enimmäkseen silittelyä ja kainalossa makoilua.

Peikko saa ehdottomasti voimakkaimmat orgasminsa suuseksissä. Sellaisessa, jossa hän saa vaan makoilla ja nauttia. Ei määrää tahtia. Ei käytä suutani. Antaa minun tuottaa hänelle nautintoa. Hellästi. Leikitellen. Pitkittäen. Omassa tahdissani.

Koska tunnemme toinen toistemme mieltymykset ja herkät paikat niin hyvin, on nautinnon tuottaminen toiselle helppoa. Tosin vaatimaton kun olen, niin olen melko varma siitä, että suuseksitaitoni ovat muutenkin paljon keskimääräistä paremmat... Kunnes toisin todistetaan :).

Blondi: Villasukkaleikkejä

Pyöräilin juuri lähes -20 asteen pakkasessa aamuseiskan junaan, hrrrr. Nautin kuitenkin kun talvi on tullut – minulle pakkanen on aina ollut vain pukeutumiskysymys. Hieman lunta läntisessä Suomessakin, mutta niin paljon enemmän valoa. Heräilen rauhassa junassa ja sulattelen sormia kirjoittamalla.

Sain eilen pitkästä aikaa piiskaa. Olen ollut sen tarpeessa. Muutama sääntörikkomus on odottanut kuittaamistaan, mutta mieli on kaivannut puhdistautumista monenlaisestakin muustakin kuonasta. Myös Peikko on vihjaillut lähes viikon päivät, että hänen kämmeniään syyhyää piiskaamisen puutteesta.

Vaikka yhteistä aikaa on nykyään runsain mitoin, tuntuu leikkiajan ottaminen joskus hankalalta. Olemme usein kahdestaan, kun tulemme töistä kotiin, mutta on haastavaa hypätä suoraan työpäivän jälkeen leikkimoodiin. Usein myös iltaan sattuvat kahdenkeskiset hetket ovat sellaisia, että enemmin olemme viime aikoina harrastaneet puolivaniljaista nautiskeluseksiä maustamalla seksin vaikka hyrrällä ja erilaisilla nipistimillä.  Lisäksi huomaan, että uudet roolit toinen toistemme avopuolisoina muuttavat jonkin verran myös dynamiikkaamme. Kun jakaa arjen toisen kanssa sen nousuineen ja laskuineen tasavertaisena kumppanina, vaatii alistuminen selkeästi enemmän. Siirtymä arkiroolista alistuvan mielentilaan ei käy aina helposti.

Eilinen leikki lähti käyntiin pikkuhiljaa. Kävin suihkussa lapsen vielä ollessa kotona. Tein rauhoittavaa rutiininomaista oman itseni hoitamista. Värjäsin hiukset (no vaaleaksi tietenkin…), nypin kulmia, kuorin ihoa. Menin jalkarasvapurkin kanssa Peikon vierelle sohvalle istuskelemaan ja kysyin, että voisiko hän rasvata jalkani. Sain pitkän ja rauhoittavan jalkojen rasvauksen hieronnan kera. Jotta ei menisi liian romanttiseksi, niin samalla kyselin sujuvasti lapselta sanoja ja kielioppia ruotsin kokeeseen. Kun ulko-ovi sulkeutui, ja lapsi lähti harrastuksiinsa, kävi Peikko suihkussa ja siirtyi omaan mielentilaansa.

*****

Kun Peikko tulee suihkusta, kaappaa hän tiukan otteen minusta ja taluttaa makuuhuoneeseen. Keskustelemme ja vitsailemme jotain kevyttä alkuun. Kuten tavallista, minulla on villasukat jalassa. Kysyn, saanko pitää sukat jalassa. Pakko kai sun on. Kylmällä ilmalla leikkimisestä ilman villasukkia ei tule mitään, koska toiminta keskeytyisi heti alkuunsa suonenvedon  tai jalkakrampin takia, joten parempi näin. Makuuhuone on muutenkin kotimme viilein huone, koska kumpikin haluaa nukkua viileässä. Näin kovilla pakkasilla se on sitten oikeasti kylmä, reilusti alle 20 astetta.

Peikko komentaa minut nojaamaan käsilläni sänkyyn. Takapuoleni on hänen käytettävissään. Tiedätkö sä, mitä varten me ollaan tässä? Sulla kun on noita sääntörikkomuksia tilillä aika paljon? Muistatko sä? Kerron, että olen omasta mielestäni ollut enimmäkseen todella, todella kiltti. Vaikka muistan varsin hyvin sääntörikkomukset. Tunnelma on vielä hyvin kevyt, hakeva jopa. Peikko lämmittelee takapuoltani kämmenillä ja floggerilla. Sä olet ollut kiltti, mutta sä olet myös rikkonut sääntöjä. Muistatko sä? Jooh. Lisää iskuja kämmenistä. Peikko kaivaa hyrrän laatikosta. Hyrrä ei inahdakaan ilman johtoa. Sä et ole ladannut tätä? Olen oikeasti hämmästynyt, koska tiedän täysin varmasti, että olen ladannut hyrrän. Kerron asian Peikolle. Vakuuttelen hänelle vielä muutaman otteeseen, että olen varmasti ladannut hyrrän. Peikko ei leikkiessäkään korota koskaan ääntään minulle, mutta nyt hän tekee sen. Nyt sä jätät sen hyrrän mielestäsi, ja keskityt muuhun. Kavahdan ja vetäydyn hetkeksi pois tilanteesta, mutta pääsen pian takaisin oman mielentilaani.

Peikko asettaa uudet nipistimet, raskaat, kylmät, metalliset selkäni päälle. Ja tekee jotain. Lyö ehkä kovemmin floggerilla. Nipistimistä toinen tippuu lattialle. Noi nipistimet eivät sitten enää tipu. Saan todennäköisesti piiskaa, ja yritän pitää itseni liikkumattomana. Onnistun.

Jostain syystä pidän silmiäni kiinni. Tunnen, kuinka Peikko ripustaa raskaat nipistimet nänneihini. Tiukkaan. Ehkä kiristää niitä säädettävistä ruuveista. Tiedän, että Peikko on askarrellut minulle joululahjaksi ostamiinsa painoihin koukkuja kiinnittämistä varten. Tunnen, miten nipistimien paksuihin ja ennestään painaviin lenkkeihin ripustetaan painoja. Peikko tekee sen rauhassa. Antaa rintojeni tottua painon tunteeseen. Inahtelen nautinnosta. Peikko koskettelee rintojani hellästi. Nännejä. Vetää nipistimistä kevyesti.

Saan vuorotellen hyrrää ja sormia, sitten taas piiskaa. Sä pidät sitten huolen, etteivät noi painot osu missään vaiheessa kiinni sänkyyn. Ymmärsitkö sä? Jooh. Tehtävä on melko haastava, koska nipistimet paksuine metallirenkaineen ovat itsessään melko pitkät ja painojen kanssa pituutta tulee lähelle sängynpeittoa. Peikko lisää painoja. Jostain syystä en halua katsoa rintojani, koska ajattelen, että ne näyttävät painojen kanssa hassuilta, joten nautin tuntemuksista. Peikko lisää painoja useaan otteeseen. Paineen tuntu rinnoissa ja nänneissä on miellyttävä, mutta jossain kohtaa alkaa myös kipu.

Tässä kohtaa Peikko kaivaa leluarkusta joululahjaksi saamani lätkän – siis yhden variaation piiskasta. Lätkä on puinen, pingismailan tapainen, siinä on sileä puupinta. Peikko käsittelee sillä takapuoltani ja reisien ulkosyrjiä, jotka ovat kipuherkät. Tuntuu, että kipu nänneissä ja kipu reisissä on yhteensä liikaa. Kulta mulla on nyt liikaa kipua. Se ei kiinnosta mua yhtään, sulla on olemassa sitä varten turvasana. Hengittelen syvään ja yritän rentoutua. Turvasanan sanominen ei ole tässä kohtaa vaihtoehto. Joudun jatkuvasti keskittymään myös siihen, etteivät painot osu sänkyyn. Se tarkoittaa sitä, että joudun joko pyöristämään selkääni tai seisomaan kevyesti varpaillani. Nämä asennot yhdistettynä piiskaan, sormiin ja hyrrään vievät energiaa ja tuntuvat lihaksissa.

Minua puhutellaan taas. Sullahan on ollut noita sääntörikkomuksia. Muistatko sä? Jooh, muistan. No luetteles nyt, mitä sä olet tehnyt. Keräilen itseäni ja yritän vastata selkeästi. Mä olen lukenut töissä blogia ilman lupaa ja lauennut ilman lupaa. Kuinka monta kertaa sä olet lauennut ilman lupaa? Mietin kuumeisesti. Kaksi. Mieti uudelleen. Keskityn ja mietin. Kaksi. Sä olet kulta lauennut kolme kertaa ilman lupaa. Mä haluan, että sä lasket nyt kolme iskua tästä lätkästä. Ja tällä kuitataan vain ne laukeamiset. Ymmärsitkö sä, mitä sun täytyy tehdä. Toistan ohjeet ja kerron, että ymmärsin. Kysyn vielä, että laskenko yhdestä kolmeen vai kolmesta yhteen. Saat itse valita. Ja noi painot eivät sitten missään välissä kosketa sänkyä.

Hengitän syvään ja valmistaudun. En tiedä yhtään, mitä on tulossa, koska minua ei ole aiemmin käsitelty lätkällä. Saan ensimmäisen iskun. Se on kova, mutta kipu ei ole sietämätöntä. Kykenen olemaan paikoillani ja pitämään painot irti sängystä.  Yksi. Toinen isku on kovempi mutta pysyn paikallani. Kaksi. Kolmatta joudun ottamaan pitkään. Kun se tulee, on se lyöntivoimaltaan kova. Vedän vaistomaisesti toisen jalkani ylös lattiasta. Jalka takaisin lattiaan. Keräilen itseäni. Kolme. Saan sanotuksi.

Seuraavaksi saan Peikon käden syvälle sisääni. Hyrrän klitorikselleni. Olen ollut laukeamaisillani piiskauksen aikana jo monta kertaa sormista ja hyrrästä, mutta aina kun olen ollut tulossa, on Peikko lopettanut. Tunnen miten Peikko taittaa kevyesti kätensä sisälläni ja alkaa hieroa g-pistettäni. En laukea koskaan, kun Peikko tekee niin. Tai en ole ihan varma. Tunne on sellainen huumaavan nautittava – kuin minuutteja kestävä pitkä orgasmi ilman varsinaista huippuvaihetta. Alan ejakuloida tapani mukaan lähes välittömästi, kun Peikko käsittelee g-pistettäni. Tunnen, miten kuumaa nestettä valuu ja valuu minusta. Reisiä pitkin, nilkkoihin, lattialle. Ja niihin villasukkiin totta kai. Peikko on päättänyt kastella minut kunnolla. Ejakuloin pitkään ja paljon ja olen täysin omassa maailmassani. On vain polttava kuumuus, lämmöntunne, nautinto. Käytetyksi tuleminen.

Jossain kohtaa Peikko lopettaa. Katso nyt kulta, miten sä olet kastellut. Tämä lattiahan on aivan märkä. Hän pyytää minua hengittämään syvään. Tajuan käskyn tarkoituksen vasta sitten, kun hän ottaa nipistimet pois rinnoistani. Kipusäikeet tavoittavat aivot nopeasti. Vetäydyn sängyn päälle huohottamaan kädet rintojen päällä.

Selällesi. Pääni yrittää ymmärtää käskyjä. Käännyt hitaasti selälleni. Jalat ylös. Ota kiinni polvien takaa. Kiitän jälleen kerran notkeaa selkääni, kun heitän jalat pääni yli ja nappaan polvien takaa kiinni. Jossain kohtaa Peikko on sisälläni, jossain kohtaa hänen sormensa. Tunnen, että orgasmi on lähellä. Saisinko kiltti avata jalat? Ole hyvä. Laukean lopulta Peikon käsille. Laukeamien on aina ejakuloimisen jälkeen vaikeaa – en tiedä miksi. Onko se kuitenkin niin lähellä orgasmia, että keho ja mieli luulevat jo lauenneensa? Nousen puoli-istuvaan asentoon. Peikko puhuu minulle kauniisti ja rauhallisesti. Katsomme toisiamme silmiin. Katso nyt sua raasu, kun sä olet ihan sotkuinen. Sellainen sotkuinen, vinkuva raasu, jolle mä voin tehdä ihan mitä tahansa. Peikko pitää toisella kädellä hiuksistani kiinni ja toisella kädellä hän laittaa minut taas ejakuloimaan. Pyyhkii välillä märkää kättänsä rintoihini, hiuksiini, kasvoihini. Läpsii kasvojani. Välillä hellästi silittäen, välillä tiukasti avokämmenellä.

Makaan taas selälläni. Kuulen, miten Peikko levittää liukuvoidetta. Saan varsidildon sisälleni ja hyrrän omaan käteeni. Peikko leikittelee dildolla. Nai sillä minua välillä nopeammin, välillä hitaammin. Tärisen. Tunnen, miten iso orgasmi lähtee tulemaan. Ehdin juuri ja juuri kysyä lupaa tulla. Ja tulen. Tulen lujaa. Orgasmi vetää minut sikiöasentoon. Samalla tulee myös hillitön itku. Itken lähes huutaen. En tiedä, mikä on orgasmia ja mikä itkua. Makaan kippurassa kuin pieni lapsi. Itken ja itken. Peikko silittelee minua. Hän pakottaa jalkani auki. Ottaa dildon pois sisältäni ja sammuttaa hyrrän. Vetää minut kainaloonsa. Saan itkeä siinä pitkään. Vihdoin itku loppuu ja muuttuu hymyksi. Olen taas kulkenut pitkän matkan ja saanut sisältäni paljon tunteita ulos. Pääni on täysin tyhjä ajatuksista.

Kun olen rauhoittunut, kysyn Peikolta kauniisti, että saisinko muutaman viirun. Viirut tarkoittavat merkitsemistä bastardolla. Peikko empii, koska hänen täytyy lähteä hetkeksi pois luotani leikin jälkeen. Pärjäätkö sä hetken yksin viirujen kanssa? Kyllä mä pärjään. Hän päättää lopulta, että saan pyytämäni viirut. Käskee minut samaan asentoon, mistä leikki alkoikin. Hengitän ja valmistaudun kipuun. Kun isku tulee, salpaa sen hengityksen ja saa minut kiipeämään pieneksi kasaksi sängyn päälle. Piiska osui poikkeuksellisen ylös, herkälle alaselän alueelle, ja lyönti kirvelee pitkään. Kun olen valmis, asettaudun paikalleni seuraavaa iskua varten. Se lyö minut taas kaksinkerroin sängylle. Sä saat kulta näitä ihan niin monta kuin sä haluat. Voisitko lopettaa nyt, kiltti. En kestä tänään enempää.

Leikin lopuksi Peikko nai itselleen orgasmin ja laukeaa sisälleni. Saan käskyn leikkiä vielä vartin itseni kanssa ja luvan yhteen orgasmiin. Sanon, että en tarvitse enää kiitos, olen jo saanut tarpeeksi. Mua ei kulta yhtään kiinnosta. Jos sä oikein keskityt, niin sä saatat laueta vielä kerran. Saan itse valita, miten leikin. Menen dildon kanssa lämpimään suihkuun. Otan kylpyhuoneeseen myös kännykän, johon laitan tunnollisesti hälytyksen vartin päähän. Leikin nautinnollisesti, mutta ilman orgasmia. Käsky tuntuu kuitenkin hyvälle korvien välissä.

Ennen nukkumaanmenoa puramme vielä leikkiä. Minua itkettää taas. Kerron Peikolle, että minusta tuntui pahalta, kun hän korotti ääntänsä. Keskustelemme siitä, että kyseessä oli leikkiin kuuluva elementti. Jonka minä luonnollisesti ymmärrän. Peikko tietään kuitenkin, että olen täysin allerginen huutamiselle ja äänen korottamiselle. Minulle on pienenä huudettu niin paljon isäni toimesta, että huutaminen laukaisee minussa lähes aina itku-ja ahdistusreaktion.

Käperryn Peikon selkää vasten nukkumaan. Siinä on minun paikkani.

Peikon kasvot: Minusta Dominoivan ei tarvitse koskaan korottaa ääntä saadakseen jonkun asian perille tai tehdyksi. Lisäksi omalta kohdaltani olen kuullut tässä elämässä niin paljon huutoa, että olen sille melko allerginen itsekin. Tilanne, jossa komensin kovaäänisesti blondiani oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että blondi otti sen huutona ja minä taas en. Tiedän blondin jäävän helposti jumiin omiin ajatuksiinsa, tilanteisiin tai jopa wc:n siivoukseen. Omaan korvaani särähti, kun huomasin hänen alkavan pohtia lataamatonta hyrrää ja minusta sen hetki ei ollut silloin ja tein asian kerralla selväksi. Hakemista hakemista...

Pieni opaskirja Dominoiville

Olen mielenkiinnolla lukenut ja kommentoinutkin BDSMbaarissa käytävää keskustelua kiteytettynä aiheesta: Opas Mastereille. Aihe on mitä parhain ja hyvin lähellä sydäntäni, joten sen sijaan, että esittelisin ja perustelisin mielipiteitäni enempää baarissa, teen sen nyt täällä. Edellä mainittua keskustelua vaivaa mielestäni julistaminen. Monet mielipiteet tai toimet esitetään totuuksina ikäänkuin kuin koko D/s-kehys mahtuisi ohueen putkeen, jonka päästä Dominoiva siihen kurkkii. Niinpä kaikki, mitä tästä asiasta jatkossa kerron, ovat vain minun omia nöyriä mielipiteitäni. En halua julistaa mitään, enkä väittää, että olisin oikeassa. Kerron miten asian näen, tunnen ja elän. Jos satut saamaan näistä palasista jonkun itsellesi sopivan tai uuden ajatuksen, niin olen iloinen ja mieluusti kuulisin siitä vaikka kommenttikentässä.

Edelliseen liittyen julistajia ja arvostelijoita on skenessä paljon. On niitä, jotka kertovat että suhteesi ei ole aito, jos käytössäsi on turvasana tai saat arvostelua siitä jos satut hieromaan alistuvasi hartioita (sillä tosimasterit eivät toimi niin). Muista, että arvostelijoita ja kateellisia löytyy aina. Vain sinä itse ja alistuvasi rakennatte suhteenne. Miten teidän dynamiikkaanne pelaa, ja mitä siihen kuuluu, on vain ja ainoastaan teidän oma asianne. Älä anna ulkopuolisten johdatella ja ohjata teidän onneanne.

Hyvä D/s-suhde on yhteinen matka, jossa opitaan yhdessä. Molemmat palvelevat, antavat ja saavat. Ensiaskeleet ovat kovin haasteelliset. Olet saattanut saada vastauksen deitti-ilmoitukseesi tai toisinpäin tai ehkäpä lähestynyt sopivaa ihmistä chatista tms. Muista aina hyvät käytöstavat ja ennenkaikkea se, että vaikka olet kuinka Dominoiva, ja vaikka olet lähestymässä alistuvaa osapuolta, se ei tarkoita, että ensimmäiset kysymyksesi pitäisivät koskea joko kuppikokoa tai sperman nielemistä. Hyvä Dominoiva voi ja hänen kuuluu olla ylpeä hyvistä käytöstavoistaan. Hyvän Dominoivan ei tarvitse boostata itseään korulausein tai kehuin kuten "Minulla on 126 erilaista piiskaa" tai "Minulla on 30 vuoden kokemus Masterina olosta, joten tiedän kyllä miten subin kuuluu käyttäytyä". 

Olet uuden suhteen äärellä, jonka vastapuolena on aito uusi ihminen, jolla on luultavasti täysin uudet halut, toiveet ja fantasiat, joihin olet tottunut. Nyt tarvitaan sitä (tunne)älyä ja todellista dominoivuutta, jolla otat tilanteen haltuun. Keskustelet, otat toiseen huomioon, olet kriittinen ja rehellinen itsellesi ja vastaparillesi. Et lupaa asioita, joita et aio pitää. Ymmärrät, että toimivan D/s-suhteen perusta on kunnioitus, arvostus ja rehellisyys, ja että mitään noista et saa ilmaiseksi mistään. Sekä kunnioitus, arvostus ja rehellisyys ansaitaan vain ja ainoastaan sinun toimillasi, ja niitä et voi vaatia ulkopuolelta.

Muista, että sinulla ei ole Dominoivan asemaa (omistussuhdetta) alistuvaasi ennen kuin näin olette yhdessä sopineet. Tästä voit lukea lisää täältä. On sitten kysymys yhteisestä sopimuksestanne, pannoituksesta tms., niin sinun tulee tietää paikkasi. On hyvä pitää myös mielessä, että alistuva ihan itse päättää haluaako alistua juuri sinulle.

Alkuhuumassa saattaa tehdä helpommin vääriä päätöksiä ja päästellä suusta jopa valheita, kun into ja halu voittavat järjen äänen. Jos kerrot esim. ymmärtäväsi hyvin masokistin ajatusmaailmaa, vaikka sinulla ei ole siitä kokemusta, niin ammut itseäsi nilkkaan. Vastaavasti jos et etsi 24/7 D/s-suhdetta, mutta vastapuoli sitä etsii, ei kannata valehdella uusia rivejä ansioluetteloosi, vaan ennemminkin kertoa asiat suoraan ja rehellisesti niin kuin ne ovat. Valheella on lyhyet jäljet, ja tällä kertaa ne voivat johtaa edellä mainitun kunnioituksen ja arvostuksen loppumiseen.

Jos alistuva päättää alistua juuri sinulle, se on sinulle kuin lottovoitto. Tämä upea, kaunis alistuva ihminen päättää, että juuri SINÄ olet hänen alistumisesi arvoinen. Juuri sinä pääset toteuttamaan itseäsi hänen kauttaan. Juuri sinä pääset viemään hänet paikkoihin, tilanteisiin ja tiloihin, jonne hän ei pääse muiden kanssa. Juuri sinä pääset toteuttamaan hänen kiihoittavimpia, salaisimpia ja tärkeimpiä fantasioitaan, joita hän ei välttämättä halua eikä pysty kertomaan kenellekään muulle kuin sinulle. Hän haluaa olla sinulle kuin avoin kirja. Palvella parhaansa ja sovitun mukaan. Hän kehrää huomatessaan olevansa sinun "hyvä tyttösi", joka pitää kiinni sovituista, ja jolle kerrotaan, jos käytöksessä on korjattavaa. Hän haluaa olla sinun omasi.

Kun suhde alkaa, niin sinun työsi ja hupisi alkaa. Sinä olet keskustellut, kasvattanut luottamusta ja saanut arvostusta olemalla se, mitä haluatkin olla. Olet(te) ehkä tehneet joitain (kirjallisia) sääntöjä, miten alistuvan kuuluu käyttäytyä sessiossa ja ehkäpä jopa arjessa. Sääntöjä ja kieltoja tehdessä suosittelisin käyttämään sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Alistuvalle saattaa olla (usein on) kaikkein tärkein asia olla mieliksi ja toimia niin kuin olet käskenyt. Muista tehdessäsi sääntöjä, että määrä ei korvaa laatua, ja säännöt eivät saisi olla tuulesta temmattuja. Itse arjessani suosin sääntöjä, jotka oikeasti tukevat blondini arkea ja hyvinvointia. Älä tee sääntöjä ja määräyksiä niiden itsensä vuoksi, vaan mieti millä olisi jotain lisäarvoa teidän dynamiikassanne. Ota alistuvasi mukaan tähän pohdintaan. Kysy ja havannoi.

Muista olla määrätietoinen. Sääntojä ei ole tehty huvin vuoksi toteltaviksi, noudatettaviksi ja seurattaviksi. Jos teet sääntöjä, on ensiarvoisen tärkeää, että katsot myös niiden perään. Se, että olet dominoivassa suhteessa arjessanne ei anna sinulle lupaa olla välinpitämätön. Yhtälailla kun sinä odotat, että alistuvasi pitää kiinni sovitusta, niin alistuvasi odottaa, että sinäkin pidät vallastasi. Valtaasi ei kuulu tänään olla huomioimatta sääntörikkeitä, koska on huono päivä ja huomenna toisinpäin.

Sinulla ei ole kiire minnekään. Tässä lajissa ei pääse maaliin. Jos tänään annat 20 raipaniskua, voi huomenna 10 olla liikaa. Jos tänään pannoitat alistuvasi, niin ensi viikolla ei ole vielä aika toteuttaa hänen suurinta gangbang-fantasiaansa, ei vaikka hän sitä kuinka toivoisi. Sinun tehtäväsi on pitää huoli alistuvasi hyvinvoinnista, sekä hyvässä että "pahassakin". Sinä rajoitat ja kiihdytät tarpeen mukaan niin, että hänen vauhtinsa on sopivaa jopa silloinkin kun omat testosteronitasosi ovat huipussaan.

Muista antaa palautetta. Kukaan meistä ei ole ajatuksenlukija, vaikka niin helposti luullaan. Alistuvasi toivoo palautettasi teki hän väärin tai oikein. Positiivisen palautteen antaminen on erittäin tärkeää. Pieni taputus pepulle tai poskelle kehun kanssa tekee ihmeitä. Vaikka alistuvasi makaisi aivan tiloissaan tiukan rangaistuspiiskaukseen jälkeen, niin syliin otto ja pieni kehu hänen sinnikkyydestään tekee ihmeitä. Muista myös, että alistuva ei ole sylkykuppisi. Huono päivä töissä tai hävitty sählymatsi on huonoin syy kaivaa piiskaa esiin. Muutenkaan parsiuhdeongelmia ei kuulu ratkaista sessioissa eikä niiden ratkaisemiseen kuulu käyttää omistamaasi valtaa.

Valta on ihmeellinen asia ja se huumaa helposti. Dominoiva asenne saattaa helposti nousta hattuun, ja tietyt asiat sen myötä muuttua itsestäänselvyyksiksi. Pieni nöyryys elämän ja suhteesi edessä tekee välillä hyvää. Älä ota alistuvaasi itsestäänselvyytenä, sillä sitä hän ei sinulle ole. Älä ajattele, että sinä yksin tietäisit kaikki ratkaisut jokaiseen tilanteeseen suhteessanne. Vahva Dominoiva osaa kommunikoida ympäristönsä kanssa, eikä tee joka toisesta asiasta ongelmaa omalle ylpeydelleen.

Teet mitä tahansa ja viet alistuvasi mihin tiloihin tahansa, niin jälkihoito kuuluu samaan pakettiin aina. Sinulla ei ole oikeutta sekoittaa paloja alistuvasi mielessä ja jättää hänet kokoamaan palapelin itse. Vastuuntuntoinen ja kunnioitettava Dominoiva pitää aina huolen siitä, että hänen alistuvansa voi luottaa, että häntä ei jätetä yksin, ei fyyisesti eikä varsinkaan psyykkisesti.

*****

Muutama jälkisana. Moni varmasti nyt miettii, että elänkö itse kuten kirjoitan. Voin rehellisesti sanoa, että en ole aina elänyt, vaan olen tehnyt monia virheitä. Olen kuitenkin myöntänyt virheeni, ja ottanut opikseni. Tiedän myös, etten varmasti pysty aina noudattamaan jatkossakaan kaikkea, mitä olen tässä kirjoittanut, mutta tiedän myös tarpeen vaatiessa pystyväni pyytämään anteeksi. Mutta aion tehdä parhaani.

Alistuvan ja alistavan arvo

Helposti usein luullaan, että Ds-suhde ei olisi tasa-arvoinen. Selväähän on että perus-Virtasten mielestä näin ei olekaan. Helposti unohtuu, että aidossa Ds-suhteessa toinen haluaa alistua ja toinen taas haluaa alistaa. Eli jos kaksi ihmistä tekevät yhdessä asioita tai elävät elämäänsä juuri niin kuin se tekee heidät aidosti onnelliseksi, niin eikö se juuri ole tasa-arvoa? On hyvä myös muistaa, että Ds-suhteet sisältävät paljon variaatioita. On olemassa 24/7-suhteita, joissa alistuva on antanut kaiken vallan Alistajalleen jopa palkkatulojaan myöten, ja sitten taas niitä jotka silloin tällöin haluavat piristystä seksielämäänsa, ja sitovat kumppaninsta sängynpäätyyn ja läpsyttelvät kämmenillä pakaroille ja tuhansia sävyjä tältä väliltä. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa toteuttaa Ds:ää. Kaikki tavat ovat silmissäni yhtä arvokkaita.

On hyvä pitää mielessä, että alistava (käytän jatkossa lyhennettä D) ei ole jumala, kaikkitietävä tai edes kumppani, joka aina voisi tehdä oikean ratkaisun alistuvan (käytän jatkossa lyhennettä s) puolesta. Toki monelle s:lle olisi ihannetilanne löytää D, joka ottaisi tilanteen kuin tilanteen haltuun, kertoisi mitä ja miten pitäisi toimia talossa ja puutarhassa. Moni s olisi tällaisesta tilanteesta kovin onnellinen. D.n vastuu on melkoinen, ja useasti tuntuu, että tämän vastuun ymmärtäminen jää monilta puolitiehen. Jos nyt blondini haluaisi ehdottomasti minun ottavan tiukempaa otetta hänen elämästään, vaikka päättämällä mitä hän syö tai millaisia vaatteita hän ostaa tms., niin ystävällisesti kieltäytyisin. En olisi valmis kantamaan sitä vastuuta (en nyt ja tuskin koskaan), koska en voisi olla varma mikä ratkaisu/päätös olisi blondilleni paras. Toiseksi tiedän, että en jaksaisi panostaa näihin blondille tärkeisiin asioihin sen vaatimalla vakavuudella.

Helposti ajatellaan, ja jopa monet D:kin ajattelevat, että on helppoa olla D.

Tässähän nyt voi olla ja tehdä mitä haluaa. 

Soitanpas tuosta subilleni ottamaan minulta suihin, kun samalla katselen jalkapalloa. 

Kappas, hyvä D-kaverini on lähdössä TAFFin bileisiin, annanpa oman subini sille lainaan, niin sillä on vähän tekemistä.

Vastuu ja kunnioitus unohtuvat helposti. Jokaisen D:n pitäisi olla ylpeä s:tään. Jopa niin, että D tietää aidosti, mikä on s:lle parasta ja toimii sen mukaan. Toki on tilanteita, paljonkin, joissa D tekee ja päättää vain omista lähtökohdistaan, mutta silloinkin suhteen rajat ovat selvät, ja nämä tilanteet ovat usein molemmille nautinnollisia. Päätöksiä tehdessään D:n pitäisi olla hyvin tietoinen oman suhteensa dynamiikasta ja siitä, missä vaiheessa suhde on rakentumassa. Turhan usein näkee ja kuulee tilanteita joissa D on vienyt s:nsa kavereidensa piiskattavaksi tai viihdyttäjäksi. Ei sillä, etteikö tämä voisi oikeasti olla s:nkin halu, mutta parin kuukauden tuttavuuden jälkeen? Minne katosi se puhe vastuusta ja kunnioituksesta?

Ds-suhteessa ei ole mihinkään kiire. Jos tänään 5 cm:n tappi mahtuu sisälle, niin ei tarvitse harjoitella koko viikkoa, jotta ensi viikolla se 10 cm:n  jo mahtuisi. Tai jos on kovin ja juuri kokenut ensimmäisen kinkymiitin, niin se seuraava askel ei tarvitse välttämättä olla orjasopimuksen allekirjoitus. Ja vaikka varsinkin uusilla s:lla tuntuu olevan 110 lasissa, ja kaikki pitää kokea heti. Ja vaikka se D:sta tuntuisi kovin imartelevalta kun oma uusi s haluaisi kokea kaiken ja heti, niin vastullinen D pitää huolen siitä, että viikon, kuukausien ja vuosienkin päästä s on kunnossa.

Omasta mielestäni s antaa kauneimman asian itsestään D:n käyttöön, itsensä. Tätä kannattaa pysähtyä miettimään. Onko se kallein ja kaunein asia sama kuin ovimatto, jota tallotaan ja johon pyyhitään liat? Onko s likakaivo johon D voi kaataa oman pahan mielensä? Onko todellakin niin, että kun D on tyytyväinen niin s:kin on? Tiukkoja kysymyksiä joillekin. Monen D:n mielestä pienenkin siiman antaminen tai heikkouden näyttäminen on pois heidän auktoriteetistään. Onko todellakin niin? Onko "hajota ja hallitse" joskus toiminut ihmisen historiassa? Vai onko se vaan niin pirun helppo polku kulkea, my way or highway? Itse olen sitä mieltä, että jos D ei pysty näkemään kuin oman polkunsa, niin hän katselee tätä maailmaa liian tiukan pillin läpi.

Muutama hypoteettinen tilanne. Kuten blogiani lukevat tietävät, olen pohdiskellut viime aikoina paljon kolmen kimppaa. Kuinka helppoa ja kuinka helposti edessä olisi tilanne, jossa kaivaisin lelulaatikosta sen kaikkein ikävimmän piiskan, ja esittelisin pojulle kuinka hienoja jälkiä se jättäisikään blondini iholle. Mitäs jos esittelisin muutaman iskun liikaa, ihan vaan pikkuisen jotta poju näkee kuinka kova D olenkaan? Todella luotettavaa ja arvostettavaa.

Mitäs jos D on bileissä s:nsa kanssa. Samassa tilaisuudessa on D2 joka on D:n kamu, mutta samalla ihminen, jota s ei voi arvostaa, koska on nähnyt hänen piiskaavan humalassa. Miten toimii kunnioitettava D?

a) Käskee s:nsa tervehtiä ja käyttäytyä kunnioittavasti D2:ta kohtaan?

b) Käy keskustelun suoraan D2:n kanssa ja säästää s:nsa ikävältä tilanteelta?

c) Jotain muuta?

Helpoin tie ei ole aina se kunniakkain.

Jos joskus heti leikkimme jälkeen komentaisin blondini pukeutumaan ja hakemaan minulle lähikaupasta jotain, niin olen varma että hän unohtaisi, mitä on tekemässä ja eksyisi ulkona. Sain leikkiä hänen kanssaan ja toteuttaa syvimpiä halujani ja fantasioitani hänen kanssaan, mutta minussa ei ollut miestä hoitamaan hänet tähän maailmaan takaisin. Jälkihoidon poisjättämiselle ei ole olemassa (teko)syitä. Mielestäni on raukkamaista leikkiä, jos ei pysty antamaan jälkihoitoa. Arvostus ansaitaan teoilla - ei sillä, kenellä on pisin kokemus tai komeimmat piiskat.

Omasta mielestäni hyvä D on sekoitus monesta asiasta. Hän on keskustelutaitoinen, tunneälyinen ihmistenlukija sekä tiukka käskijä. Hän on opettaja ja oppilas (hyväksykää tämä). Hän on kunnioitettava ja luotettava ystävä, johon s tietää tilanteen kuin tilanteen tullen pystyvänsä luottamaan. Hän pitää huolta s:nsa seksuaalisista tarpeista (tämä sisältää tosin monen monta aspektia). Ja parhaassa tapauksessa hän on myös kumppani ja rakas. Mitä D saa tästä kaikesta? Hän saa s:nsa, kokonaan.

No olenko minä tätä kaikkea? EN. Olen tehnyt samoja virheitä, joista tässä paasaan. Pyrin toimimaan niin kuin tässä kirjoitan, ja välillä tuntuu että onnistun. Hyväksyn sen, että eteen tulee tilanteita, joihin en ole varautunut, mutta se mikä vaikuttaa pätöksentekooni eniten on suhteemme. Mikä on blondilleni parasta ja mikä on Minulle parasta. Olen vielä oppilas.

Nyt kun luin tekstini uudestaan oikolukiessani, huomaan paasaavani. Syyllistyn siihen, kun joku asia on minulle tärkeä. Nyt sinulla on mahdolisuus haastaa mielipiteeni ja keskustelisin kanssasi mieluusti. Ja usko pois mieluusti muutan myös mielipidettäni, jos siihen on syytä. Mutta älä laita perusteluksi "koska näin olen tehnyt jo 30 vuotta".

*****

Blondi kommentoi

En tiedä, onko olemassa yhtään sellaista alistuvaa, joka ei haluaisi kaikkea heti. Jos on, niin kuulisin sen mielelläni. En myöskään tiedä, onko olemassa sellaisia alistuvia, jotka kokisivat saaneensa tarpeeksi. Ainakin minuun on sisäänkirjoitettu tarve saada aina vaan lisää ja enemmän. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 

Juuri tämän vuoksi alistavan rooli on pelottavan vastuullinen. Rajoittaa, rajoittaa ja vielä kerran rajoittaa. Päättää ja siten myös tietää, että mitä toinen on milloinkin valmis kestämään ja ottamaan vastaan. Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Leikissä ja leikin ulkopuolella. Lisäksi alistavalla on huomioitavana vielä oma jaksamisensa. Miten kehoni voi tänään? Miten mieleni voi tänään? Mitä olen valmis antamaan? Mistä olen valmis kantamaan vastuun? Miten saatan loppuun aloittamani siten, että molempien hyvinvointi on turvattu? 

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että myös alistavalla on käytössään turvasana, jolla hän voi laittaa leikin poikki. Jos huomaa alistuvan olevan sellaisessa mielentilassa, että on syytä lopettaa, mutta alistuva ei itse ymmärrä tätä. Uskokaa pois, näinkin voi käydä. Ainakin meille on käynyt näin. Tai jos alistava on itse haukannut liian ison palan kakkua, ja huomaa olevansa keskellä sellaista tilannetta, jota ei enää hallitse tai jossa on ehkä jopa menty jo vähän liian pitkälle. 

Yhtä tärkeä on myös alistavan jälkihoito. Sen merkitys on nollata tilanne myös alistavalle. Normalisoida tilanne, jossa alistava on tehnyt asioita, joita hän ei tavallisessa elämässä tee. Satuttanut, nöyryyttänyt, alistanut, nimitellyt, lyönyt kasvoille... Laittanut oman mielensä lujille, vaikka toki nauttien. Meillä Peikon jälkihoito tulee aina sen jälkeen, kun minut on saateltu takaisin ihmisten ilmoille. Se sisältää usein silittelyä, hellää suuseksiä ja muuta Peikon mieltä tyynnyttävää. 

Peikko kirjoittaa yllä sellaisesta skenaariosta, että alistuvan tulisi osoittaa kunnioitusta kaikilla alistaville. Minulle ajatus on hyvin vieras. En voi osoittaa kunnioitustani ihmiselle, jota en tunne pelkästään sen perusteella, mikä hänen roolinsa pervoyhteisössä on. Olen valinnut, että alistun Peikolle. Se ei tarkoita, että automaattisesti olisin alistuva muille. Ei missään tilanteissa. Ystävissäni on alistavia henkilöitä, joita kunnioita syvästi. Mutta en siksi, että he ovat alistavia, vaan siksi, että he ovat ystäviäni ja ansainneet kunnioitukseni.

Arvonsa tunteva