Rajavartija

Joskus yksi sivulause voi olla lähtölaukaisuna jollekin isommalle.

Misun kanssa olemme jakaneet ajatuksiamme yhä enemmän. Välillä pohdimme mitä passiivisuus voi tehdä suhteille. Vauhdikkaasti siirrymme seuraavaksi pohtimaan alistavien mielenliikkeitä. Kuitenkin viime aikoina olemme yrittäneet porautua yhdessä Misun omaan ajatusmaailmaan ja erityisesti hänen henkisiin muureihinsa ja blokkeihinsa. En voi itselleni mitään, mutta Misu ja hänen näkymättömät muurinsa kiinnostavat minua valtavasti. Jopa siinä määrin, että kuvittelen kirjoittavani käyntikorttiini ”Muurinmurtaja”, silloin kun näemme. Onneksi tunteeni ei ole yksipuolinen, vaan  Misu on kertonut suoraan, että turvallinen alusta itsetutkiskeluun on enemmän kuin tervetullutta.

Jokunen kuukausi sitten huomasin ilokseni, että olisimme samassa tilaisuudessa ja myös hyvin sopivassa mielentilassa. Mielessäni oli pyörinyt eräs ajatus Misun suhteen, ja ajatus ei päästänyt minua millään eroon. Niinpä otin etukäteen Misuun yhteyttä kysyäkseni, mitä hän ajattelisi, jos saisi hieman huomiotani illan aikana. Huolimatta siitä että huomion laatu jäi määrittelemättä, hän vastasi ”totta kai”. Olin varma, että kuvitelmamme ja toiveemme tulevista tapahtumista olisivat hyvin erilaiset, mutta sepä onkin monesti koko keiton suola.

Ilta läheni loppuaan. Siihen oli kuulunut välillämme ainoastaan pientä flirttiä, koskettelua ja sylissä istumista. Olin ajatellut, että sopiva heti olisi juuri ennen kotiinlähtöä, ja siihen tulikin sopiva tilaisuus. Nappasin Misua kädestä kiinni ja kerroin että nyt mennään. Blondini katseli meitä vierestä, ja tiesin hänen tulevan mukaamme. Uskalsin toivoa yllättäväni Misun housut kintuissa, ja jälkeenpäin hän taisikin sanoa jo ajatelleensa hetkemme menneen ohi. 

Siirryimme omaan tilaan, jossa painoin Misun seinää vasten ja otin tiukan otteen hänen ranteistaan nostan ne hänen päänsä yli. Kerroin, että nyt on viimeinen hetki peruuttaa tai muuten minä vien, ja turvasana pysäyttää tarvittaessa. Hän katseli minua hieman ihmeissään, mutta luotti ja antoi luvan jatkaa. 

Painoin hänet polvilleen ja komensin suun auki ja kielen ulos. Kaivoin penikseni esiin ja painoin sen hänen valmiiseen suuhunsa pitäen yhä tiukasti kiinni hänen ranteistaan. Misu otti tilanteen niin kuin epäilinkin hetkeäkään epäröimättä ja alkoi ahnaasti työstämään penistäni. Pienen maistelun jälkeen tiukensin otettani hänen ylösvedetyistä ranteistaan ja painoin pohjaan saakka, useasti ja pitkään. 

Välillä Misu koetti karata kakoen, mutta palasi heti nätisti suu auki hakien penikseni takaisin suuhunsa. Komensin kädet hänen selkänsä taakse ja otin käsilläni kiinni hänen päästään. Painelin penistäni syvälle hänen kurkkuun ja vedin sen välillä ulos antaen hänen ottaa muutaman sekunnin happea ja painoin taas takaisin. Korostin tilannetta vielä peittämällä hänen nenänsä toisella kädellä. Onko olemassa kauniimpaa näkyä kuin nainen, joka kuolasta levinnein meikein ja pyytävin silmin hakee hanakasti penistäsi takaisin suuhunsa? Ei ole.

Laukeaminen on hyvin harvoin minulle tärkeä asia. Se oli nytkin etukäteissuunnitelmissani niin kaukainen ajatus jo erikoisen tilanteen takia, että minun henkinen orgasmini oli se henkeään haukkova Misu. En muista kumpi sen kysyi, minä vai blondi. ”Haluatko spermat suuhusi?” Vastaus oli heikko, juuri kuultavissa, joten kysyin uudestaan. Misu vastasi haluavansa ja hänen elekielensä puhui samaa kieltä. Runkkasin lopuksi spermat hänet suuhunsa ja kuulin jälkikäteen se olleen hyvä palkinto reippaasta suorituksesta. Olen samaa mieltä.

Blondi kysyin minulta jälkeenpäin, mitä oli parasta tuossa tilanteessa. Kerroin hänelle saman, mitä tuossa yllä lukee kursiivina. Kysyin saman kysymyksen blondiltani. ”Parasta oli kun suutelin Misua ja hän maistui ihan sinulta”.

Joskus kuukausia sitten keskustellessani Misun kanssa hän kertoi, että hänen suunsa on luotu naimiseen, mutta hän saa kokea sitä liian harvoin. Olen samaa mieltä ensimmäisestä sivulauseesta!

Hoitsu häkissä

Kerroin taannoin olleeni mökkeilemässä ja samalla tutumassa lemmikin sielunelämään. Etukäteen en olisi voinut kuvitella, että tavallisesta isosta koirankuljetushäkistä voisi irrota niin paljon hupia ja ideoita, mutta olin ilomielin väärässä. Nyt tässä ollaan jo "perustamassa" lemmikkikoulua, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

Piiskatessani nukkea mökillä, oli hoitsukin saapunut yllättäen paikalle. Yllättäen siksi, että olin kuvitellut hänen jättävän mökkeilyn väliin. Halasimme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Olin huomaavinani hoitsun olemuksessa poikkeuksellisesti väsyä, mikä ei sinällään ollut ihme ottaen huomioon hänen senhetkiset haasteensa. Ehkäpä juuri siksi oli erittäin upeaa nähdä hänet tovin kuluttua istumassa häkissä hymy korvissa. Kuvittelin nuken passittaneen hänet sinne kokeilemaan, miltä häkki maistuu. Siitä hetkestä eteenpäin oli nähtävissä ja vaistottavissa hoitsun tulleen kotiin.

Hän istui jalat ristissä häkissä katsellen ympäristöään kuin ensi kertaa häkitetty lemmikki. Leikkimielisesti tämä lemmikki virnuili ja kauniisti hymyili, mutta kuitenkin sellainen naarasleijonailme kuonollaan - "uskallapas koskea tai tulla häkkiini". Hän oli täydellisesti mukavuusalueellaan, ja saatoin kuvitella hänet oikeasti kehräämässä, jos joku olisi nätisti osannut lähestyä ja rapsutella oikeasta paikasta.

Istuimme grillaamassa lemmikin istuessa häkissään hieman sivummalla. Sain vierestä ilomielin seurata, kuinka nukke kesytteli lemmikkiään. Ja mikäs onkaan parempi keino kesyttämiseen kuin hyvät makupalat. Häkin ristikon välistä tarjoiltiin varovasti erinäisiä herkkuja kuten inkiväärimarinoitua possua, avokadoa ja grillattuja vaahtokarkkeja. Erityisesti viimeiset tuntuivat olevan parasta kesytysruokaa. Nukke ojensi varovasti makupaloja häkkiin selkeiden komentojen kera, "varovasti, nätisti, otatko lisää?" ja lemmikki vaikutti hyvin säyseältä ja kesyltä.

Myöhemmin siirryttyämme jo sisälle, nn tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, oliko kenties lemmikki sähissyt kouluttajalleen vai oliko kouluttaja vain päättänyt näyttää lemmikilleen paikkansa, mutta lemmikille sovittettiin suuhun pallogägiä. Muutenkin koulutus oli saamassa hauskoja bdsm-virikkeitä. Nukke kaipasi selvästi vähän apukouluttajaa, ja ideoimme, että lemmikin kädet voisi kiinnittää kahleilla häkin toisen pään ylänurkkiin ja jalat taas toiseen. Kumarruin ja menin häkkiin rohkeasti ja sanoin lemmikille, että nyt on oikea hetki poistaa housut, jos sellaista halajaa. Lemmikki nyökkäsi silmillään. Vedin hänen alushousut pois jalasta, ja kiinnitimme hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa kahleet, jotka taasen kiinnitimme häkin ylänurkkiin. Voi kuinka söpö pakkaus vaikka lemmikki joutuikin nojaamaan ylävartalollaan vaikean näköisesti häkin toiseen päätyyn.

Jouduimme siirtämään häkkiä lemmikin kiinnittämisen jälkeen ja teimme sen työntämällä häkkiä varovasti lattialla maton päällä. Teimme tämän tietenkin hyvin varovaisesti, sillä emme halunneet tuottaa lemmikille turhaa tuskaa. Hän kuitenkin alkoi liikkua ja yritti viestittää meille jotain silmillään ja gägin takaa. Ilmoille ehti jo tulla pieni hätä, että lemmikillä ei olisi kaikki hyvin. Että joku raaja kramppaisi, kiinnitys olisi liian tiukka tai hengittäminen olisi vaikeaa. Avasimme nopsaan luukun ja poistimme gägin, jotta lemmikki pääsi kertomaan asiansa. Yllätyksemme oli suuri kun lemmikki sanoi kiukkuisesti "Olkaa varovaisia lemmikin häkin kanssa, ettei se vaan hajoa!" Tämä sananparsi tuli ulos aidosti huolissaan eikä kouluttajia härnätän. Purskahdimme nauruun ja kiinnitimme gägin uudestaan paikoilleen.

Kävin lelukassilla ja toin mukanani varsidildon ja hyrrän. Kerroin lemmikille, mitä aion niiden kanssa tehdä, ja hän nauroi minulle gägin takaan. Kerroin, että lemmikki varmasti itsekin ottaa huomioon häkkinsä rajallisen kestävyyden eikä rimpuile ollenkaan toimenpiteen aikana, Lemmikki yritti vielä hetken näyttää sähisevältä tilanteen hallussapitävältä villieläimeltä, mutta lelun upotessa häneen ja hyrrän käynnistyessä hänellä oli täysi työ pitää raajansa paikallaan ja ajatukset kasassa. Hyvin lemmikki tsemppasi raajat väristen. "Saisinko tulla?", kuulosti kovin eläimelliseltä gägin takaa. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin koulutus, niin lupaa ei herunut heti. Raajat ja lemmikki värisivät, silmät katosivat ja kun hän sai lopulta luvan, kahdestikin, niin lemmikki tärisi ja tuli, mutta nätisti häkkiä varoen.

Lemmikki kertoo

Auto kaartaa tietä eteenpäin. Ja mä en osaa sanoa mun ystävälle miksi mua jännittää ja pelottaa. Miksi mun rintaa puristaa. Mä olen väsynyt. Arvoin monta päivää lähdenkö, jaksanko, riittääkö mun voimat. Elämä on niin muuttumassa. Mutta mä lähdin. Halusin. Mulla oli vähän ikävä mun laumaa. Kun mä pääsin sinne, mä menin rantaan. Kahlasin polvia myöten veteen. Siinä tuntui että mä olen paikallani, en häily, en häviä, en ole säästöliekillä. 

En olisi halunnut sanoa Nukelle etten osaa olla, halusin olla vahva, halusin näyttää sitä mun henkistä hiekkalinnaa, kovis naamaa. Niin mä sille sanoin. Sanoin etten osannut olla. Ja rintaa ei enää puristanut. Katsottiin kaloja laiturilta. Ne oli pieniä ja säikkyjä mutta ne pääsi syvemmälle pakoon jokaista epäilyttävää ääntä. Niillä oli se samea vesi. 

Nukke halusi näyttää häkin mulle. Istuttiin teltassa häkin vieressä. Se kysyin haluanko kokeilla ja ennen kuin se ehti lausetta loppuun, mä olin jo puoliksi menossa. 

Kerälle. Häkin pohjalle. Sielä oli pehmeää. Ja aivan kun mun kehosta olisi sulanut vanhat steariinit päältä. Hiekkalinna jäi rannalle. Se sotkisi kovin teltan ja häkin jos sitä yrittäisi kantaa mukana. 

Mä en tiedä mistä se hymy tuli. Häkissä olin turvassa. Ja vapaa. On hullua ajatella ja tuntea olevansa vapaa häkissä. Häkissä jossa voin istua ja maata. Eikä häkki purista. Se vain rajaa. Minut on laitettu sinne rauhoittumaan. Kokemaan fyysiset rajat. Se antaa minulle herkimmilläni turvamuurit. Mä voin katsoa ulos häkistä. Nojata kylmään metalliin. Rapsutetaan, ruokitaan. En voi itse valita mutta voin. Sen mitä otan vastaan ja mitä en. Voin vielä puhua. Jutella, nauraa, hyristä kun kissaeläin. 

Alkaa sataa, viedään häkki sisälle. Pyydän lupaa käydä vessassa ja salaa toivon, että Nukke käskee minut ulos pissalle, kuten sisäsiistien lemmikkien kuuluukin. Kaikkien silmien alle. Ulos, kun luvan saa. 

Häkki seisoo tyhjänä keskellä lattiaa. Häkin sisällä oleva tyhjiö, minun tilani, vetää ja tahdon jo takaisin. Sanoin aikaisemmin että minua kiehtoo ajatus siitä etten voi kommunikoida puheella. Sido mun suu. 

Ja palloa sovitetaan suuhun ja kiristetään. Käsiin kiertyy nahkaa. Nukke pitelee mua mun selän takana. Hengitys mun korvalla, Nukke on ihan siinä. Mun omistaja. Mun ihminen. Yksi niistä.

Ja Peikko kumartuu mun eteen. Istun omilla jaloillani enkä voi liikkua. Sen kädet on kovat ja kasvot pehmeät. Etsii käsiinsä mun rinnat. Ja mä sähisen kun se nappaa kiinni. Kovaa, mä ulisen vastaan ja mä pidän siitä. 

Nukke komentaa minut takaisin häkkiin. Mies tulee lähemmäs ja nahkaa napsahtaa nilkkoihinkin. 

"Tämän jälkeen pikkareita ei saa enää pois. Otetaanko pois?" tiukka kysymys. 

Mä nyökkään niin nopeasti kuin ehdin. Ota ne pois, ota. 

Jalat ripustetaan ylänurkkiin, samoin kädet. Makaan häkin pohjalla. Esillä. Näytillä. Ja se lämmittää. Hyrisyttää, hymyilyttää, silmien takana leiskuu. Olen mun laumassa. Mun lauman käytettävänä. 

Ihmiset ympärillä alkaa siirtää häkkiä. Mä pelkään, että se hajoaa, että leikki loppuu siihen. Että multa viedään raja mun ja ympäristön välillä. Musta tuntuu että se on niin hauras. Se mun tunne. Vahva ja hauras. Tulee melkein hätä, hakkaan häkkiä jalalla. 

"Älkää rikkoko mun häkkiä!" 

Se ei ollu hyvä syy pyytää puhekykyään takaisin, tiesin sen, mutta hätäännyin. En tahtonut vielä pois. 

Nukke istuu omistajan elkein mun vieressä. Ja Peikko tulee lähemmäs multa kontrollin rikkovien aseiden kanssa. Häkin ovi avataan mun jaloista. 

"Sä varmaan pidät sitten itsekin huolen siitä ettei häkki mee rikki, eikö vaan." 

Dildo uppoo muhun. Ja hyrrä hurahtaa käyntiin. 

"Sä tiedät miten tää toimii." Toteamus, ei kysymys. 

Peikko ja Nukke kirkkaina. Ne on siinä. Muut häipyy kasvottomaksi joukoksi, ne on lämpimiä ja sykkiviä, samalla kun mä päästän irti ympäristö tummuu ja pehmenee. Mun on helppo päästää irti. Helppo, pehmeä, hyvä. 

Mä anon, huudan lupaa tulla, ja luvan saan kahdesti. Sumenee ja mä tuun, lujaa, sähkö kulkee varpaista päänahkaan ja taas takaisin. 

Ympäristö sykkii takaisin. En pääse vielä irti. Nukke antaa mun jäähdytellä. Mutta vaan hetken ja mä haluan lisää. Sormet mun sisään. Kieli. Ja sähkö kerääntyy. Mun omistaja maistaa omaansa. Ja mä varon rikkomasta häkkiä. Ja taas mä joudun pyytämään. Anomaan ja saan luvan. Tähän leikkaus. 

Lemmikki poistuu häkistään vasta kun saa luvan. Omistajaltaan.

Uuden suuren edessä

Olen ja olemme leikkineet nukkeleikkejä. Kaikki kolme yhdessä syöden, mutta jälkiruoka nautittiin minä ja blondi istuen samalla puolen nuken nautiskellessa kädet kohti kattoa. Jälkihoitona oli keskustelua, naurua ja paljon koskettelua. Yhteistä maistelua siitä, mihin tämä voisi johtaa.

Nukke sai meiltä pannan. Tetriksen askarteleman, nätin, kevyen ja pelkistetyn. Pantaan ei liity mitään suuria omistajan elkeitä, vaan ainakin tällä hetkellä se on melkein kuin yksi elementti muiden joukossa, kuten vaikkapa piiska. Nukella pantaan elemettinä liittyy monenmoista mielenkiintoista, niin miksei hän voisi sen käyttöä harjoitella ja fiilistellä. Tällä hetkellä pantaan liittyy muutamia sääntöjä, joita olemme blondin kanssa asettaneet. Hyvin maukkailta ovat säännöt maistuneet tähän asti, puolin ja toisin.

Nukke oli kutsunut kutsunut meidät molemmat Soen keikalle. Blondi jättäytyi ilomielin pois, sillä proge ja migreeni eivät ole ylimmät ystävät. Aloitin iltamme vääntämällä nuken jalkojeni päälle takapuoli pystyssä lämmittäen sekä kämmeneni että nuken pakarat. Muutenkin ilta jatkui purkaen sadistisia paineitani ja se maistui erinomaiselta. Muutama "saisinko, pliis" anelunkin kuulin. Lopulta päädyin tekemään jotain, tosin aivan luvan kanssa, jota en ole viime vuosina tehnyt kuin blondini kanssa.

Ilta jatkui keikan parissa. Oli hieman kuumottavaa olla "vieraan" naisen kanssa liikenteessä paikassa, jossa periaatteessa voisin törmätä yhteisiin tuttuihin. Julkinen paikka on muutenkin kovin eri kuin makuuhuone. Kävin päässäni melko paljon keskustelua, miten vapautuneesti voisin koskea nukkeen julkisella paikalla. Vaikka olin täysin sovitusti liikenteessä ja tiesin, etten ollut tekemässä mitään mikä loukkaisi blondia, niin silti pääni hannasi vastaan. Saman hannauksen koin vahvasti aikaisemminkin illalla makuuhuoneessa. Ilta kuitenkin jatkuin ja mielikin vapautui. Loppuillasta nojailin seinää vasten nuken nojatessa minuun. Käteni vaelsi nuken hameen alle ja löysi hänen pyhimpäänsä. Nautin nuken kiihtyneen hengityksen tahdissa.

Kotimatkalla annoin nukelle tehtävän kirjoittaa blondille, mitä illan aikana tapahtui, Pyyntö oli kuulemma hieman outo, mutta hän lupasi yrittää. Herätyskello soi aamulla klo 6, ja tehtävän suoritus odotti sähköpostissamme.

Yöllä kotiin, rakkaan vierelle pyöräillessä, tuoksuen nukelle, päässäni sinkoili paljon ajatuksia. Mietin enimmäkseen kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen. Pohdin, kuinka hienoja asioita voikaan luottamuksellisesti tapahtua, kun avaa itsensä ja löytää ympärilleen hienoja ihmisiä. Mietin mustasukkaisuutta ja miten blondi pystyykin nauttimaan tästä tilanteesta.

Jos blondini haluaisi tehdä jotain samanmoista, niin olisinko valmis? Olen sanonut, että en voi tehdä mitään sellaista, mitä en olisi valmis hänelle suomaan ja se pitää. Olenko mustasukkainen nukesta, sillä hänen elämässään on muitakin? Olen tietenkin, mutta se ei saa mitenkään estää nukkea vastuullisesti toteuttamasta itseään. Kasvun paikka minulla. Ketäänhän ei voi omistaa, kuten blondi aina sanoo. Mietin vastuuta nukesta. Jos ja kun hän on osa meidän kuvioitamme, on meillä myös vastuu hänestä. Omalta osallamme voimme kantaa vastuuta hänen hyvinvoinnistaan, kasvustaan ja tarpeistaan. Saavun kotiin ja kömmin nukkuvan blondini viereen. Nukahdan hieman levottomana mutta onnellisena.

Aamupäivällä nukke viestittää, että rikkoo juuri sääntöään, koska ei ole riisunut pantaansa herättyään, vaan halunnut fiilistellä se päällä vielä hetken. Voiko noin suloista olentoa moisesta rankaista? Helposti...

Blondi: Hienovaraista, hienovireistä

Olin tällä viikolla opintojeni puitteissa Helsingissä. Kotimatkalla junassa yritin surffailla VR:n verkossa, mutta netti tökki niin pahasti, että viihdytin itseäni lukemalla koneeltani minun ja Peikon vanhoja Messenger-keskusteluja. Jotka ovat kaikki tallella. Olen lueskellut niitä monesti aikaisemminkin, nauranut ja itkenyt. Keskustelut vievät minut takaisin avioeron jälkeisiin melko sekaviin kuukausiin, joista en ehkä muistaisi kovinkaan paljon muuten.

Minun ja Peikon keskusteluyhteys on alusta asti ollut pelottavan hyvä. Itselläni ei ollut tuolloin oikeastaan mitään käsitystä siitä, mitä haluan. Onneksi Peikko oli kärsivällinen. Hän tiesi vakaasti, mitä hän itse halusi ja kaivoi ja tonki päätäni niin pitkään, että vähitellen palaset siellä asettuivat kauniisti järjestykseen. Peikko johdatteli minut läpi tunnemyrskyjen ja oli läsnä arjessani. Niin kauan, että meistä muodostui pari.

Bongasin keskusteluista junassa pätkän, jossa keskustelemme suustani. Olemme tunteneet toisemme reilun viikon, kun keskustelu on käyty. 

blondi: vaikka mä en tykkää mistään spermaleikeistä niin se oli eilen ihan järkyttävän kiihottavaa kun silitit mun suuta. kun mulla oli sun spermaa huulissa

Peikko: sä saanet kiksit kun katselet miten sua käytetään

blondi: jooh

Peikko: sun suu on herkkää aluetta

blondi: mä olen tajunnut sen vasta nyt

Peikko: näin olen ymmärtänyt

blondi: mahtava oivallus

Päästelen suustani usein hysteeristä huutonaurua, kun luen vanhoja sanojani. Jotka eivät oikeasti edes ole vanhoja. Vajaat kaksi vuotta sitten kirjoitettuja. Niin paljon ehdottomuuksia. Mä en tykkää tästätuostasiitä. Mä en koskaa sitätätätuota. Mutta olen myös lempeä itselleni. Enhän minä tuolloin voinut tietää.

Kerroin Peikolle eilen illalla peiton alla ollessamme lukemastani pätkästä. Ja siitä, että olimme jo tuolloin puhuneet paljon suustani. Koska sen koskettaminen ja käyttäminen ovat edelleen sellaisia asioita, jotka saavat jotain liikahtamaan syvällä sisälläni. Joista vaivun heti jonnekin kauas.

*****

Peikko vetää minut tiukasti kainaloonsa. Kääntää itseään vasten. Silittelee suutani lempeästi. Niinhän sä olet aina tykännyt. Tästä. Kun sun suuta, kasvoja, kaulaa koskee. Silittely ja puhe jatkuvat. Ja minä olen jossain syvällä. Turvassa. Peikon sormet vaeltavat suuni ympäri. Käyvät välillä suussani hakemassa kosteutta. Siirtyvät takaisin huulilleni. Märkinä. Vaativampina. Sormet kulkevat omistavasti hampaillani, kielelläni, työntyvät kurkkuuni. Ne tutkivat suuni jokaisen onkalon päätyen takaisin huulille. Koskettavat kovemmin. Vaatien. Ruhjoen. Puristaen. Siirtyvät kaulalleni. Käsi kurkkuni ympärillä. Puristamassa hellästi. Omistavasti. Rakastavasti. Sormet kulkevat takaisin kasvoilleni. Tutkivat lisää. Ei ole aikaa. Ei ole ajatuksia. On vain tämä hetki. Minun suuni. Sormet. Kasvot. Kaula. Peikon puhe.

Peikon sormet hakeutuvat hiuksiini. Ottavat lujasti kiinni. Kiepauttavat minut hiuksista jalkoväliin. Peikko on suussani kovana. Otan hänet syvälle suuhuni. Kurkkuun asti. Ohi kurkunpään. Puristan huulillani hänen kalunsa juurta. Paikkaa, josta tiedän hänen erityisesti nauttivan. Peikko nai minua suuhun voimakkaasti. Päättäväisesti. Ei ruhjo, eikä revi, otteet ovat ainoastaan määrätietoiset. Kun hän alkaa olla lähellä laukeamista, olen kuolasta märkä. Peikko hellittää otteensa hiuksistani. Rytmittää enää kevyesti. Kunnes ei voi enää pidätellä. Orgasmi on iso, ja tiedän, että se tulee syvältä. Tuntuu, että spermaa vain tulee ja tulee sykkivästä kalusta. Putsaan Peikon huolellisesti ja siirryn hieman ylemmäs. Hänen rintakehänsä päälle. Hyvä tyttö. Hienosti tehty. Ja taas jälleen kerran. Peikko pyyhkii spermaisen suuni. Levittää spermaa poskilleni. Kasvoilleni. Hiuksiini. Sotkuinen tyttö. Mun ja hyvällä tavalla sotkuinen.

Pyydän lupaa käydä vessassa pissalla ja saan sen. En koskaan pese sotkuja pois kasvoiltani yöksi. En puhdista suutani. Pissaan, hörppään pienen kulauksen vettä ja kömmin Peikon kainaloon. Koska siinä on minun paikkani. Minun. Etuoikeutetun.

Luennoimassa

Alkusyksystä Åbo Akademin psykologian laitokselta lähestyttiin Turun Balettia suunnilleen seuraavalla viestillä:

Hei Turun Baletti!
 Järjestän seksologia-kurssin Åbo Akademin psykologian laitoksella. Kurssin tarkoitus on että opiskelijat saisivat monipuolista tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaalisuuden ilmaisusta. Meillä on yleensä erilaisia vierasluennoitsijoita, ja haluaisin nyt kysyä jos joku Turun Baletista olisi kiinnostunut tulla luennoimaan. Luento olisi 1,5h pitkä, ja kurssilla on yleensä 20-35 opiskelijaa. Sisältö olisi aika vapaa. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa jos luennoitsija kertoisi Turun Baletin toiminnasta, mutta olen avoin ehdotuksille. Luento pitäisi valitettavasti olla ruotsiksi tai englanniksi, koska meillä on yleensä opiskelijat myös ruotsista. 

Innostuimme Mrs Whiteropen (myöhemmin WR) kanssa asiasta kovin ja olimme valmiit ottamaan haasteen vastaan, mutta koimme, että puhuminen muulla kuin omalla äidinkielellämme hukkaisi liikaa niitä sävyjä ja ajatuksia, joista haluaisimme kertoa. Toisaalta taas emme halunneet kääntää valmista tekstiämme englanniksi, ja lukea paperista, koska se vasta olisi ollut tylsää. Niinpä kävimme keskustelua järjestäjien kanssa, ja edellä mainituin argumentein yritimme saada erikoislupaa pitää luento suomeksi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä osa opiskelijoista on Ruotsista eivätkä ymmärrä sanaakaan suomea. Päätimme hylätä luennon kielimuurimme vuoksi. Onneksi WR kuitenkin varsin pian kysyi, että voimmeko oikeasti jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä. Päätimme siis kuitenkin ottaa askeleen oman mukavuusalueemme ulkopuolelle ja pitää esityksen englanniksi. Meni syteen tai saveen.

Aloitimme luomalla pari dokumenttia, joita voisimme erikseen päivittää, Google Driveen. Ideoimme luennon sisältöä, miten jakaisimme sen, ja kumpi kertoisi mitä ja milloin. Olimme onneksi saaneet varsin vapaat kädet, joten ideointimmekin oli sitä. Jatkoimme molemmat oman osiomme täydentämistä, ja lopulta pari päivää ennen luentoa istuimme yhdessä alas ja purimme tuotoksemme luennoksi. Lopulta menimme luennoimmaan yhden post-it lapun (luentorunko), yhden PowerPointin (16 sivua yhteistä ja minun osiota) sekä vihon kanssa, jonne WR oli raapustanut omia muistiinpanojaan.

Tapasimme luennon järjestäjän etukäteen ja menimme hänen kanssaa luentosaliin. Paikalle tuli noin 20 opiskelijaa, jotka tuntuivat olevan kautta linjan fiksuja noin 18-25 vuotiaita. Järjestäjä esitteli meidät etunimillämme (hän kysyi ensin onko tämä ok), ja sen jälkeen aloitimme. Kerroimme aluksi keitä ja mitä olemme, hieman samaan tapaan kuin Fetlife:ssäkin

Omalla kohdallani se näytti tältä:

Karwanaama 42M Dom

Western Finland, Finland 

relationship status: in a relationship with pikku-koo 

D/s relationship status: Master and Owner of pikku-koomentoring pikkusisko 

Play partners with various 

Orientation: Straight 

Active: I live the lifestyle when I can 

Is looking for: A play partner, Friendship

Kävimme yhdessä läpi, mitä kukin rivi tarkoitti keskittyen omasta mielestämme tärkeisiin asioihin, kuten että mentoring ei tarkoita seksisuhdetta, vaan ihan oikeasti opettamista ja mentorointia, play partnerin ei tarvitse tarkoittaa seksisuhdetta. Perheessämme asuu myös tyttäreni, joten elämämme on suurimmaksi osaksi ihan normaalia perusarkea. Kerron, että etsittävä play partner kohdallani tarkoittaa masokistia, ja että en etsi sellaista hampaat irvessä, vaan enemminkin toivon sellaisen tulevan eteemme, jos näin on tarkoitettu. Saman listan kävimme läpi WR:n esittelyssä, joka tietenkin oli piristävän erilainen.

Tämän jälkeen nostimme valkokankaan ylös, pyysimme järjestäjää sammuttamaan tykin. WR jatkoi isolla tussitaululla, jonne hän oli kirjoittanut sanan KINKY. Hän kyseli osallistujilta sanoja, joita heille tuli mieleen tästä sanasta ja kirjoitti jokaisen ylös taululle. Tämän jälkeen hän veti ansiokkaasti koko nipun kasaan kertomalla ja painottamalla sitä kuinka monimuotoista kaikki on. Hän pisti osallistujat pohtimaan, mihin loppuu vanilja, ja mistä alkaa kinky ja ennenkaikkea sitä, että onko sillä mitään väliä. Puhuimme siitä, että kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa, mitä olet, vaan että kaikki lähtee itsestä. Vaikka olisi kuinka tiukka D/s suhde, niin rajat (turvasanat) voivat tulla vastaan, ja jos näitä rajoja ei noudateta muuttuu toiminta violent (yksi sana taululla). WR kävi läpi myös edesmenneet tautiluokitukset ja paljon myyttejä/huhuja näihin liittyen.

Tämän jälkeen pyysin järjestäjää käynnistämään tykin, ja koska hän niin nätisti totteli kerroin kutsuvani häntä loppuluennon ajan lemmikiksi (PET). Kävimme läpi Baletin historiaa, toimintaperiaatteita ja jäsenten monimuotoisuutta. Kerroimme millaisia tapahtumia järjestämme (Dress Code -bileet, clubi-illat, uusien infot, workshopit) . Kerroimme bileiden järjestelyistä, säännöistä ja mitä niissä on tarjolla. Painotimme hyvää tunnelmaa, johon eivät kuulu känniääliöt eikä huono käytös. Esittelimme, mitä teemme yhdessä vapaa-aikana (peli-illat, saunaillat, lukupiiri). Haluaisin uskoa, että tätä myötä saimme muutaman uuden jäsenen.

Lopuksi kävin läpi omaa D/s suhdettani. Painotin, että kyseessä on yhden ihmisen näkemys. Kerroin pitkälti samoja asioita kuin blogissakin mutta varsin yleisellä tasolla. Päätermejäni olivat luottamus, kunnioitus ja arvostus, enkä voinut tietenkään pitää itseäni erossa lempiaiheestani arvokeskustelusta. Kerroin D/s -dynamiikastamme, miten se toimii arjessa ja varsinkin uusperheessä, jossa asuu myös tyttäreni.

Annoimme  myös Baletin ja omat yhteystietomme ja kerroimme ilomielin vastaavamme kysymyksiin vaikka sähköpostitse, jos ei tilaisuudessa uskaltanut kysyä.

Aivan lopuksi kävimme läpi kysymyksiä, joita toki esitettiin luennon aikanakin. Opiskelijat esittivät paljon hyviä kysymyksiä, joista osa oli varsin teoreettisia. Kerroimmekin, että ei ole olemassa "oikeaa" vastausta, ja ettemme ole eksperttejä, vaan puhumme pelkästään omista kokemuksistamme. Kysymyksiä tuli aina alaikäisen lesbotytön heräämisestä/kasvamisesta omien suhteidemme mahdollisiin mustasukkaisuuskuvioihin asti ja kaikkea siltä väliltä. Osallistujat olivat ihailtavan aktiivisia ja kiinnostuneita.

Itselleni jäi erittäin hyvä mieli luennosta, ja kokemuksena se oli positiivinen. Suora palaute yleisöltä oli kaikki positiivista. Osa sävyistä jäi selittämättä kielimuurin takia, ja sen varmasti yleisökin huomasi. Toisaalta se myös kertoi, kuinka monipuolisesta asiasta on kyse.

Jatko-osakin on jo hautumassa, mutta siihen palataan, jos se toteutuu.

*****

Mrs Whiterope kertoo:

Ensiksi nostan hattua Åbo Akademin psykologian laitokselle. Elävät tätä päivää, ovat jalat maassa ja silmät auki. Heillä seksologian kurssi kuuluu pakollisena psykologian perusopintoihin, ja vierailuluentoja on mm. stripparilta/pornonäyttelijältä, ProTukipisteeltä, Positiivisilta jne. Tavallisestihan nämä ryhmät eivät saa itse olla äänessä, vaan heistä vain esitetään tilastotietoja ja sosiologien lausuntoja. Esimerkiksi Turun yliopistossa seksologia se on psykologeille ja sosiaalityöntekijöille valinnainen, ja muiden yliopistojen opetusohjelmia en ole tutkinut.

Toiseksi nostan hattua opiskelijoille. Aloitimme varsinaisen luento-osuuden kirjoittamalla taululle isoin kirjaimin KINKY ja kysymällä yleisöltä ja kirjaamalla ylös, mitä asioita he mieltävät siihen kuuluvaksi. Porukka oli aktiivisesti mukana ja vastauksia tuli paljon enemmän kuin mitä ajattelimmekaan. Erittäin hyviä kysymyksiä nousi välillä esiin, ja opiskelijat tulivat hienosti mukaan pohtimaan seksuaalista moninaisuutta. Kukaan ei näyttänyt nukahtavan.

Kolmanneksi nostan hattua K:lle. Hän laittoi itsensä hienosti peliin omalla naamallaan ja nimellään kertomalla avoimesti ja asiallisesti omasta D/s-suhteestaan. Ensin siis tietysti kävimme läpi käsitteitä ja muuta perusasiaa. Joka vaiheessa tuli kuitenkin esiin asioiden suhteellisuus, ja että vaikkapa D/s tai turvasana heille merkitsee tätä, voi se jollekin muulle merkitä jotain ihan muuta. Oli varmaan vaikeaa työntää oma elämänsä  lokeroon ja käsitteiden alle siinä määrin, että siitä pystyy edes puhumaan skenen ulkopuolella.

Kotiin pyöräillessä tuli mieleen paljon asioita, jotka olisi voinut mainita (ja miten paljon helpompi olisikaan ollut puhua suomeksi...) Uskon kuitenkin, että tärkeimmät tuli mainituksi, ja onnistuimme välittämään opiskelijoille käsitystämme kinkystä seksuaalisuudesta monimuotoisena ilmiönä, jossa yhteisiä nimittäjiä ovat sisäsyntyisyys, vapaaehtoisuus, konsentuaalisuus, vuorovaikutus, luottamus ja toisten kunnioittaminen. Ehkä onnistuimme osaltamme rikkomaan myyttiä kinkyskestä elämästä hämyisten kellareiden salaseurana tuomalla sen luentosalin putkilamppujen alle. Ehkä emme onnistuneet. Olemme kuitenkin yrittäneet. Ja kokemus oli niin hyvä, että menisin mieluusti toistekin (etenkin jos saa puhua suomea).

Minäkin sinua

Viime aikoina on tapahtunut paljon tai oikeastaan yksi isompi asia, joka sivutekemisineen on pitänyt minut poissa blogimme äärestä. Muutin siis tyttäreni kanssa blondin kanssa saman katon alle. Ensin julmettu määrä pakkausta ja tavaroiden poisheittämistä. Myöhemmin uudessa asunnossa tavaroiden purkamista ja lisää poisheittämistä. Nyt me kaikki kolme totuttelemme uusille yhteisille tavoille ja toiveille.

Olen luonteeltani hyvin sopeutuvainen ja rento. Niinpä ajattelinkin, että muutto on vain seuraava sopiva askel blondin ja Peikon polulla, enkä osannut etukäteen jännittää tai murehtia mahdollisia tulevia ongelmia. Kun ongelmia tulee eteen ne hoidetaan pois. Olin ja olen varma, että uusperheessämme joskus ovet paukkuvat ja ääni nousee, mutta vielä suurimmilta kriiseiltä on vältytty. Soitellen sotaan emme kuitenkaan lähteneet, vaan yleisistä toiveista ja tarpeista olemme keskustelleet  kolmisin avoimesti kokoajan.  Olen positiivisesti yllättänyt siitä, miten tytär ja blondi keskenään keskustelevat, viettävät aikaa ja ottavat toisensa huomioon. Minusta on pikkuhiljaa alkanut tuntua, että itselläni on suurimmat demonit karkoitettavana.

Edellisessä elämässäni elin räjähdysalttiissa ympäristössä, jossa  pieni väärä sana, ele tai karkkilaatu johti usein räjähdykseen, jonka jälkeen minun ja lasteni itsetunto painettiin maanrakoon. Tämä käyttäytymismalli vain vahvistui suhteen loppua kohden saaden osaltaan aikaiseksi pysyvääkin henkistä vahinkoa.

Edellisen elämäni jälkeen olen elänyt pienen ajan yksin ja suuremman jälkikasvuni kanssa. Pikkuhiljaa opettelin elämään arkea ja kasvamaan henkisesti. Luojan kiitos en törmännyt blondiin jokunen vuosi sitten, sillä uskon, että olisin ollut silloin liian keskeneräinen ja rikki. Ehjä en ole vieläkään (alan uskoa, että tuskin täysin koskaan), mutta tiedostan sen, ja välillä tuntuu että blondi vaistoaa asian jopa minua paremmin. Minulla on kaapit ja unet täynnä demoneita, joita ajan pois. Tarkkailen arjessamme mitättömiä asioita, mitä jos tämä tai tämä... Haistelen voimakkain vedoin ilmapiiriä. Yritän pitää kaikki tyytyväisinä, jottei mieleni rakentaisi olematonta räjähdystä. Koen huonoa omatuntoa omasta ajastani. Ja kaikki tämä turhaa, niin turhaa. Onneksi edellä kerrotut kuvaukset ovat vain lyhyitä säpsähdyksiä historiastani, vaikkakin joskus ihan fyysisiä. Blondi näkee lävitseni. Hän tunnistaa näitä tilanteita, joskus ennen kuin ehdin edes kertoa. Hän antaa minulle tilaa ihan niin paljon kuin tarvitsen, ja tietää sen tärkeyden minulle. Hän ymmärtää että joskus pienen pieni asia voi olla minulle liikaa. Hän pitää minusta huolta juuri niin kun minä pidän hänestä huolta.

Blondi: Mieli lepää - arkiseksiä

Heinäkuu oli pervorintamalla täynnä monenlaista uutta. Nyt mieli on tyytyväinen, mutta väsynyt. En kykenisi tällä hetkellä ottamaan vastaan hirveästi mitään uutta. Kesäloma on tältä erää vietetty, ja yritän vähitellen palailla arkirytmeihin. Arkirytmiä seuraavat myös arkisäännöt. Enimmäkseen koneella ja pervosivustoilla oleilua rajoittavat säännöt. Kesälomalla mieli vaelteli positiivisen levottomasti, kun aloitti aamun lukemalla pervoblogeja - nyt se hupi jää tehtäväksi vasta työpäivän jälkeen.

*****

Olemme Peikon kanssa tutustuneet netin kautta erääseen viehättävään alistuvaan naiseen. Toivon, että saamme hänestä myös ihan liveystävän - sellaisia ei ole koskaan liikaa. Peikko on ottanut naisen lempeästi siipiensä suojaan, ehkä vähän myös minäkin. Peikko ei ole hakenut itselleen leikkikaveria, mutta on kuitenkin päätynyt joitakin kertoja leikkimään naisen kanssa netin välityksellä. Olen lukenut käydyt keskustelut. Ja nauttinut joka sanasta. Itse en nettileikkiin taivu (se mielikuvien puute…), mutta tykkään ajatuksesta hurjasti. Siitä, että Peikko voi antaa ihanalle naiselle kivan ja turvallisen sekä samalla nautittavan kokemuksen alistumisesta. Siitä, että nainen voi antaa Peikolle jotain, josta Peikko puolestaan nauttii. Kaikki tämä tuo suhteeseemme lisää, eikä ole keneltäkään pois. Roolit ovat selvät, samoin se, että leikki tapahtuu ystävinä.

Eräänä iltana pääsin seuraaman tällaista tilannetta livenä - siis kirjoitetussa muodossa. Taisinpa itsekin jotain leikkiin kirjoitella. Kokemus oli miellyttävä, ja siinä oli paljon tunnetta mukana. Kiihotuin nettileikistä niin paljon, että kun nainen oli lauennut kauniisti, oli minun pakko kysyä Peikolta lupa käydä leikkimässä itseni kanssa.

Kipinät minun ja Peikon välillä sinkoilivat vielä leikin jälkeisenäkin päivänä. Peikko harjoitutti minua pitkästä aikaa ottamaan hänen kättään sisälleni. Ja minä nautin ja nautin siitä täysinäisyyden tunteesta. Venymisestä. Ja kiireettömyydestä. Kun voi vaan rauhassa tunnustella ja kokeilla. Kuitenkin täysin ilman paineita suorittamisesta. Vaikka minä niin haluaisin sen käden joskus kokonaan sisälleni. Lopuksi hyrrän ja neljän sormen rauhallinen yhteispeli toivat minulle ison orgasmin.

Peikko päätti, että samalla harjoittelemme myös suujuttuja. Peikko nauttii, kun hänen kalunsa on syvällä kurkussani. Jaksoimme keskittyä tähänkin nautittavaan puuhaan ihan rauhassa. Nautin itsekin siitä tunteesta, kun kalun kärki ohittaa kurkunpääni ja saan huuleni puristettua aivan kalun juuren ympärille. Ja kun se kalun kärki liikkuu kurkunpään läpi edestakaisin, niin tunnetta on vaikea intiimiydessään kuvailla. Kunhan vain saan happea tarpeeksi, niin voisin jatkaa vaikka miten pitkään. Tänään sain Peikolta paljon hyvä tyttö –kehuja ja poskelle läpsyttelyä, kun jaksoin keskittyä kurkunpään rentouttamiseen ja hengittämiseen. Kiihottavinta suuhun nainnissa käyttävänä olemisen jälkeen on kyllä se kuola, jota tulee aivan hillitön määrä. Paksua sitkeää limaa, jolla on sitten kiva leikkiä. Lopuksi otin itselleni hieman vapauksia ja pitkitin Peikon laukeamista. Peikon orgasmi oli poikkeuksellisen voimakas ja äänekäs, ja hän laukesi pitkästä aikaa suuhuni. Jotenkin kaikki seksi oli äärettömän kaunista ja hellää, sellaista rauhallista kahden ihmisen yhdessäoloa.

*****

Loman loppumisen kunniaksi tilasin uusia seksileluja. Paketti tuli nopeaan postista, ja lelut päätyivät hyvässä järjestyksessä arkkuun. Heitin lähes kaikki vanhat dildot pois uusien tilalta. Panostin laadukkaisiin leluihin, jotka toivottavasti kestävät pitkään. Vanhat dildot olivat sellaisia halpiksia, sekalaisen värisiä. En pidä itse värikkäistä seksileluista, joten uudet dildot ovat näyttävän mustia. Hankin myös elämäni ensimmäiset geishapallot. Ajatus niistä sisälläni ei hirveästi sinänsä kiihota, mutta ajatus siitä, että minulla on pallot sisällä Peikon käskystä erinäisissä tilanteissa, kiihottaa kyllä. Mutta katsotaan, mihin kaikkeen pallot taipuvat.

Hankintalistalle jäi vielä pumpattava dildo. Onko kenelläkään kokemusta sellaisista? Jos on, niin minkä merkkisiä härpäkkeitä käytätte? Vinkkejä ja linkkejä tuotteista ja ostopaikoista saa laittaa tulemaan. 

I feel you

Olen aina pitänyt hyvää huolta lapsistani. Pienestä pitäen olen ollut täysillä mukana heidän elämässään. Tämä side on ollut niin vahva, että kun parisuhteeni heidän äitinsä kanssa päättyi, toinen lapsistamme halusi muuttaa, ja muuttikin pian luokseni, ja toinen lapsemme teki sen muutama vuosi myöhemmin.

Olen yrittänyt olla penkomatta tai kasvattamatta törkykasaa, joka lasten muuttoihin ja sitä seuranneisiin tilanteisiin on liittynyt. En tee sitä nytkään, mutta mainitsen että viimeisen parin kuukauden aikana olen naamatusten jutellut neljän eri sosiaalityöntekijän kanssa, sekä istunut alustavassa istunnossa käräjäoikeudessa.

Olen käynyt neljä lastensuojeluilmoituksen käsittelyä läpi. Näissä lasteni äiti on ”haukkunut” minua sadomasokistisesta suhteesta, dominoivasta asenteestani, adrenaliininhakuisesta elämästä jne. Lisäksi edellä mainituista asioista on puhuttu perheneuvolassa kahden asiantuntijan kanssa. Jokaista lastensuojeluilmoitusta leimaa se, että ne on tehty suurissa tunteissa ilman totuuspohjaa ottamatta asioista selvää. Tämän takia jokainen lastensuojeluilmoitus on katsottu aiheettomaksi viranomaisten toimesta. Viimeisimpään minua tai jälkikasvuani ei enää edes kutsuttu haastateltavaksi.

Jokaisen viranomaiskäynnin jälkeen olen saanut kiitosta siitä, että olen käynyt kertomassa oman kantani. Viranomaiset tietävät mitä on vastuullinen vanhemmuus, ja tunnistavat vastuullisen vanhemman hänet tavatessaan.

Koska viimeisestä lastensuojeluilmoituksesta kävi ilmi, että lasteni äiti lukee blogiamme, ja koska Blondi, joka vastoin omaa tahtoaan tuli vedetyksi huoltajuuskiistaan mukaan, haluaa oikaista joitakin hänen käsityksiään koskien meidän suhdettamme ja kykyämme huolehtia jälkikasvustani, annan nyt puheenvuoron Blondille.

Peikko

Hyvä Peikon lasten äiti!

En olisi välttämättä halunnut joutua mukaan elämääsi. Näin kuitenkin kävi sinun kirjoittaessasi nimeni viimeisimpään tekemääsi lastensuojeluilmoitukseen.

Mukavaa, että seuraat ahkerasti blogiamme. Olemme iloisia saadessamme sinut tänne vieraaksemme. Toivottavasti viihdyt täällä ja löydät asioita, josta saat kenties omaan elämääsi tarttumapintaa. Olet ainakin lukenut tekstimme perusteellisesti ja omistautuneesti, katsellut kuvia ja tutustunut jopa linkkivinkkeihin. Koska kirjoitat itsekin blogia, niin onkin hienoa, että voimme näin vuorotellen lukea toinen toistemme tekstejä. Kunnioitan integriteettiäsi, joten en julkaise blogisi osoitetta tässä enkä myöskään linkkivinkeissä.

Olemme otettuja siitä, että seuraat elämäämme muuallakin netissä. Pervoyhdistyksen kuviot ja Baarin keskustelutkin ovat sinulle tuttuja. Olisi kiva kuulla, millä nikillä palstoilla pyörit – ehkä löytäisimme jopa yhteisiä tuttuja tai kiinnostuksen kohteita. Kun kerran näillä sivustoilla liikut, tunnet varmasti hyvin toiminnan, jossa olemme mukana. Lukupiiriä, uusien kiinnostuneiden perehdyttämistä vastuulliseen BDSM-toimintaan, ennakkoluulojen hälventämistä omalla toiminnallamme, kokouksissa istumista…

Jos blogimme kuitenkin ahdistaa sinua ja koet sen sisällön epämiellyttävänä, herää kysymys, että mitä teet täällä. Tiedän yhden ihmisryhmän, joka nauttii epämiellyttävistä tuntemuksista ja itsensä kiduttamisesta epämiellyttävillä asioilla – niitä kutsutaan masokisteiksi, jollaiseksi minuakin väität.

Olet jättänyt kaksi lastensuojeluilmoitusta nuoremmasta lapsestasi, joka asuu Peikon luona omasta tahdostaan. Myös ystäväsi ovat jättäneet ilmoituksia, kiitos heillekin huolenpidosta.

Ensimmäisessä ilmoituksessa väität, että Peikon suhde nykyiseen naisystäväänsä eli minuun perustuu sadomasokismille. Ennen kuin esität asioita totena, toivoisin, että selvität faktat. Peikko ei ole sadisti, enkä minä masokisti. Jos olisit lukenut tekstimme vielä huolellisemmin, tietäisit tämän. Lisäksi väittämäsi sisältää toisen suuren virheen, jonka haluan korjata. Suhteemme perustuu rakkaudelle, välittämiselle, luottamukselle, kunnioitukselle ja tasa-arvolle. Hienoa, että ymmärrät nyt tämän asian.

Viittaat molemmissa lastensuojeluilmoituksissa huoleesi siitä, että lapsesi altistuu sadomasokistiselle materiaalille ja elämäntyylille. Minä ja Peikko olemme fiksuja aikuisia ja kiitämme sinua huolenpidosta. Meidänkään mielestämme mikään seksuaalinen toiminta ei kuulu lasten silmille eikä korville eli olemme kanssasi samaa mieltä asiasta. Pidämmekin arjessamme huolen siitä, että näin ei tapahdu. Kahden aikuisen välinen seksuaalisuus ei kuulu lapsille, oli seksuaalisuuden muoto sitten mikä tahansa.

Peikon luona lapsesi kuitenkin altistuu monelle muulle asialle. Hän saa isältään rakkautta, hellyttää, hoivaa ja välittämistä. Lisäksi hänen arkensa on turvallista ja varmasti melko tylsääkin murrosikäisen arkea. Lapsellasi on säännöllinen vuorokausirytmi. Hän saa riittävästi monipuolista ruokaa ja puhtaat vaatteet päällensä. Hänen arjessaan on paljon myös sosiaalisia suhteita ystävien kautta. Lapsesi ystävät tykkäävät kyläillä Peikon luona, koska heistä pidetään siellä huolta. Lapsellasi on myös velvollisuuksia. Hän joutuu tekemään läksynsä, hoitamaan harrastuksensa ja osallistumaan kotitöihin sekä kantamaan arjesta vastuuta sen verran kuin murrosikäisen kuuluukin. Lapsen isä on aina käytettävissä, sekä isoissa että pienissä murheissa.

Lapsesi altistuu myös kahden toisiaan rakastavan aikuisen ihmisen parisuhteelle. Hän näkee, miten kaksi ihmistä seurustelee keskenään, viihtyy yhdessä, osoittaa hellyyttä ja tunteita. Uskallan väittää, että hän altistuu tällä hetkellä terveelle parisuhteen mallille, ja toivonkin, että hän saa siitä jotain omaan tulevaisuuteensa. Itse en yritä leikkiä äitiä lapsellesi. Toimin hänelle luottoaikuisena, jolle voi puhua jos siltä tuntuu tai olla hiljaa, jos puhuminen ei huvita. Tosin teini-ikäiseltä ei puhuminen aina onnistu, joten teemme asioita yhdessä. Laitamme hiuksia, lakkaamme kynsiä, katsomme leffoja, käymme kaupassa. Sellaista perusarkea, jota hän varmasti sinun luonasi asuessaankin vietti.

Kirjoitat molemmissa lastensuojeluilmoituksissa, että Peikon elämäntyyli on adrenaliinihakuinen. Olemme olleet Peikon kanssa pian vuoden yhdessä, ja tämä väittämä tuleekin minulle suurena yllätyksenä. Itse näen Peikon tasaisena, luotettavana ihmisenä, jolle tavallinen arki on parasta elämää. Kuten itsellenikin. Peikko ei ota arjessaan turhia riskejä, vaan ajattelee aina, että mikä olisi lasten kannalta paras ja turvallisin vaihtoehto. Hän hoitaa työnsä, käy aivan tavallisissa harrastuksissa ja viettää arkea lapsenne toisena huoltajana. Meistä kumpikin tavoittelee selkeää ja yksinkertaista arkea – siihen eivät kuulu adrenaliininhakuisuus eivätkä extreme-kokemukset. Osaan työkokemukseni ja koulutukseni perusteella tunnistaa hyvin erilaisia ihmistyyppejä, joten luotan tässä omaan arvostelukykyyni ja siihen mitä näen Peikon ja teidän lapsenne arjessa.

Syytät Peikkoa lastensuojeluilmoituksissa myös siitä, että hän yrittää vieraannuttaa lastasi sinusta. Vakuutan, että huolesi on turha. Semminkin kun Peikko ei koskaan puhu pahaa sinusta tai arvostele sinua lasten kuullen. Itse asiassa nyt kun aloin miettimään asiaa, niin hän ei ole koskaan puhunut sinusta pahaa kenenkään kuullen, ei edes minun. Minusta se kertoo kypsästä ja aikuismaisesta käytöksestä, että entistä puolisoa ei mollata eikä mustamaalata. Olenkin Peikosta ylpeä, ettei hän tee tätä. Kun lapsesi kysyy Peikolta neuvoa sinua koskevissa asioissa esim. yhteydenpidon suhteen, pysyttelee Peikko hyvin neutraalina. Hän ei halua tehdä ratkaisuja lapsenne puolesta, vaan antaa hänen päättää itse. Hän kuuntelee, kyselee ja yrittää selvittää, mitä lapsi itse haluaa, ja antaa sitten lapsen päättää.

Tiedätkin varmasti, että sinulla on erittäin fiksu lapsi, joka osaa ajatella omilla aivoillaan. Olen erityisen ylpeä siitä, että lapsesi osaa ilmaista tunteitaan hyvin ja rakentavalla tavalla. Lapsesi syksy ja alkukevät ovat olleet aika rankkoja. On ollut mm. monenlaisia viranomaistapaamisia, joista varmasti oletkin tietoinen. Toivomme, että asiat ratkaisivat mahdollisimman pian, niin pääsimme kaikki jatkamaan elämäämme eteenpäin. Sinä ja Peikko lapsen huoltajina, minä Peikon naisystävänä. Meitä Peikon kanssa kiinnostaa vain lapsesi paras – sen varmasti tiedätkin.

Tiedän, että sinun ja Peikon välit ovat huonot eikä keskusteluyhteytenne toimi. Onkin ehkä liikaa vaadittu, että yrittäisitte jatkossa keskustella asiat selviksi, jos sinulla herää huoli lapsestanne. Mutta tiedätkö - voit aivan hyvin ottaa yhteyttä myös minuun ja puhua kanssani asiasta. Toivon tätä erityisesti silloin, kun tuot esille sellaisia asioita, jotka koskettavat myös minua. Saat halutessasi yhteystietoni Peikolta.

Kiitos kun kävit lukemassa, poikkea taas uudelleen joku kerta.

Ystävällisin terveisin

blondi

Blondi: Hups…

Meillä on Peikon kanssa kahdenlaisia sääntöjä. On leikkisääntöjä ja arjessa olevia sääntöjä. Ensimmäisen kerran yhdessäolomme aikana olen rikkonut yhdessä sopimiamme arkisääntöjä. Tai minähän ne säännöt olen laatinut omaksi hyvinvoinnikseni. Kirjallisessa muodossa. Parantamaan elämänlaatuani ja vähentämään arjestani käyttäytymismalleja, jotka ylläpitävät haitallisia toimintatapoja.

Säännöistä tasan yksi on Peikon sanelema. Minun kanssani et koskaan laukea ilman lupaa. Tämä sääntö on sekä leikki- että arkisääntö, ja se on voimassa aina. Arkisäännöt liittyvät kaikki enemmän tai vähemmän netin käyttöön ja siihen, millaista materiaalia siellä katson ja kuinka paljon aikaani siellä vietän. Nettiriippuvaista minusta ei saa tekemälläkään, mutta väsyneenä jumitan tietyille sivuille pidemmäksi aikaa kuin on minulle hyväksi. Joten säännöt ovat hyvin luonteva osa arkeamme. Minun vastuullani on totella sääntöjä, ja jos rikon niitä, niin kertoa välittömästi asiasta Peikolle. Ja Peikon vastuulla on, noh, se rangaistuspuoli.

Eilen illalla jumitin säännöistä huolimatta koneella. Tiesin, että rikon sääntöä, mutta en saanut itseäni koneelta irti. Jumituksen seurauksena nukuin huonosti. Huonosti nukkumisen seurauksena olen tänään allapäin. Ja kun arki on muutenkin haastavaa, niin itse aiheutettu paha olo tuntui vielä kurjemmalta.

Ilmoitin sääntörikkomuksesta Peikolle puolikkaalla lauseella joskus puolen päivän aikoihin. Ilman, että pyysin edes anteeksi. Ja kerroin vielä, että ajattelin ensin, että en kerro ollenkaan, koska en halua rasittaa Peikkoa. Sain kunnon läksytyksen asioiden oikeasti laidasta, luottamuksesta, pervoilun kulmakivistä ja toki omasta käytöksestäni. Koska on sovittu, että asiat tehdään tietyllä tavalla, niin ne tehdään. Piste. Minä en ole se ihminen, joka tekee ratkaisut sen suhteen, että onko hyvä vai huono hetki kertoa sääntörikkomuksesta. Piste. Minä noudatan aina sovittuja sääntöjä. Piste. Peikko kertoi myös, ettei ole asiasta vihainen ja toivoi, että minäkään en kantaisi rikkomuksesta huonoa omaatuntoa. Koska asiahan kuitataan hänen määrittelemällään tavalla…

Nyt sitten kiemurtelen löysässä hirressä, ja odotan, että miten rikkomus kuitataan. Ja koska se kuitataan. En tiedä, onko oloni hyvä vai huono, mutta ainakin jännittynyt se on. Koska vastaavaa tilannetta ei ole aiemmin tullut vastaan. Kuitattavia asioita on kuulemma kaiken kaikkeaan kolme. Itse saan kasaan niitä vain kaksi. Rikkomus ja tapa, jolla asian kerroin. Mutta se kolmas? Anteeksipyynnön puuttuminen? En oikeasti tiedä. Tiedän kuitenkin, että asia tehdään minulle jossain kohtaa harvinaisen selväksi.

Peikko puhuttelee minua tällä hetkellä pervokontekstissa raasuksi kolmannessa persoonassa. Raasu on nyt hiljaa ja kuuntelee. Raasulla taitaa kohta olla takapuoli viiruilla. Voi, voi raasua. Ja miten minä reagoin? Haluamalla seksiä, niin että sattuu. Voi raasua, miten mun ei käy sitä edes sääliksi… Ja tämä raasu hyppii seinille.

Olen tällä hetkellä masturbointikiellossa. En saa myöskään käyttää pornoa missään muodossa. Nou nou myös pervoblogien lukemiselle, koska ne sisältävät niin paljon kuvallista materiaalia. Omaa blogiamme saan kuitenkin lukea, koska se ei ole pornoa. Saan myös kirjoittaa blogiin tekstejä. Yritän muistaa koneella ollessamme kirjoittaa kauniisti muotoiltuja lauseita ja käyttää konditionaalia. Konditionaalin käyttäminen kirjoittaessa on yllättävän hankala muistaa, koska käytämme sitä lähinnä leikkiessä. Peikko kuittailee tekemistäni virheistä. Luulisi, että raasuna ollessa tuollaiset perusasiat olisi helppo muistaa.

Ja minua nolottaa. Puna nousee poskilleni. Tunnen, kuinka katseeni kääntyy maata kohden. Tunnen, kuinka mieleni asettuu alistuneeseen tilaan ja lakkaa myllertämästä. Koska tämä on se, mitä oikeasti olen. Tämä on sitä, mistä elän ja saan voimaa arjessani. Tätä tarvitsen voidakseni olla minä. Alistuminen pitää arkeni selkeänä silloinkin, kun muut asiat eivät sitä ole.

PS. Huomasin tätä kirjoittaessani oivaltaneeni taas jälleen kerran jotain oleellista itsestäni ja tarpeistani ja siitä kuinka paljon alistumista oikeasti tarvitsen. Nyt takaisin sinne löysään hirteen…

Blondi: Punaisia ja mustia palloja

Minun tehtäviini on kuulunut jo pitkään pitää huolta siitä, että hyrrä on aina valmiiksi ladattuna. Se toimii ihan näppärästi johdonkin kanssa, mutta mutta… Annettu tehtävä on tehtävä, ja siitä on pidettävä sovitusti kiinni. Lataan kiltisti hyrrän aika joka leikin jälkeen. Muistan kun sain tehtävän, niin saatesanat olivat: ”Se on sinun omaksi parhaaksesi.” Mikä on täysin totta, koska minähän siitä hyrrän käsittelystä pääsen nauttimaan. Eilen kuitenkin muistin lähes heti, kun Peikko otti hyrrän laatikosta, että olen unohtanut ladata sen sitten viime kerran. Leikimme pitkän hetken hellästi ja sain myös nauttia hyrrästä, jonka lataus veteli viimeisiään. Lopetimme siten, että Peikko laukesi sisälleni.

Makoilimme sängyllä ja keskustelimme unohtuneesta tehtävästäni. Vakuutin Peikolle, että olin ollut vain muistamaton, en välinpitämätön. Peikko muistutti minua myös yhdestä konditionaalivirheestä, jonka olin viime leikissä tehnyt. Muistin kyllä asian, koska rintani olivat edelleen arkoina virheen jäljiltä. Hyrrään liittyen vakuutin Peikolle, että se toimii johdon päässä ihan yhtä hyvin, ja annoin ymmärtää, että voisin ottaa vastaan vielä lisääkin seksiä.

Peikko hetken mietittyään totesi, että tästä tuleekin hauskaa. Koska en ollut muistanut ladata hyrrää, kertoi hän roikottavansa minua laukeamisen partaalla, mutta en saisi lupaa tulla. Hän kasasi tyynyjä selkäni ja niskani alle niin, että olin puoli-istuvassa asennossa, käski minun levittää jalkani ja pitää silmät koko ajan auki. Koska Peikko tietää jo erittäin hyvin mistä nautin, käytti hän tätä tietoa melko häikäilemättömästi hyväkseen. Hän työnsi neljä sormeaan spermasta valuvaan emättimeeni, otti hyrrän toiseen käteensä ja aloitti. Lempiasentoni, sormet, hyrrä, Peikon sperma, se että joudun katselemaan. Kerta toisensa jälkeen. Alusta lähes loppuun. Huipulle, mutta ei ihan. Anelin, pyysin, hoin kiltti kiltti kiltti Peikko, saisinko kiltti laueta. Koko ajan Peikkoa silmiin katsoen tai hänen kättään sisälläni katsoen.

Peikko: ”Sähän olet laskenut allesi.”

Blondi: ”Ei kun en mä ole, ne on sun…”

Peikko: ”Niin, mutta sä olet kuitenkin laskenut ne allesi…”

Blondi: ”Jooh.” Kuulen kun joku puhuu minulle jotain. Jostain kaukaa. Haluan vain laueta. Päässäni sinkoilee mustia ja punaisia palloja. Valun ja jalkani tärisevät. Kuulen, että Peikko puhuu, mutta en hahmota enkä ymmärrä sisältöä. Katson Peikkoa silmiin, mutta en kuitenkaan näe. Peikko lopettaa taas jälleen kerran.

Peikko: ”Kuulitko sä, mitä mä sanoin sulle? Että sulla oli jotain, joka sun pitäisi muistaa jatkossa vähän paremmin.”

Blondi: Tiedän, että Peikko puhuu minulle, mutta en hahmota edelleenkään sisältöä. Olen varmastikin vastannut jotain, mutta minulle ei ole ajatustakaan siitä, mitä olen sanonut. Rekisteröin Peikon puoliksi huvittuneen hymynpoikasen. ”Kiltti kiltti saisinko tulla? Antaisitko mun kiltti tulla?” Peikko sanoo taas jotain, ja yritän aidosti hahmottaa, mutta halu on liian suuri. En hahmota mitään muuta kuin jalkovälini. Hän lopettaa jälleen kerran, ehkä vähän pidemmäksi aikaa. En oikeasti tiedä. Ehkä hän läpsii minua kasvoihin. Ehkä hän pyyhkii spermaisia sormiaan kasvoihini. Ehkä sanon noin sata kertaa, että haluaisin tulla. En tiedä.

Peikko: ”Mä sanoin sulle jotain…”

Blondi: Kuulen puhetta yhdessä sovituista asioista ja säännöistä ja niiden noudattamisesta. ”Joo, mä lupaan.”

Peikko: ”Mitä sä lupaat? Sähän nyt lupaat tuossa tilassa vaikka kuun taivaalta. Sano, mitä sä lupaat.”

Blondi: Tunnen, että olen taas laukeamaisillani ja Peikko lopettaa. Kelailen hitaasti edelleen. ja katselen Peikkoa silmiin. Saan ehkä viidessä minuutissa huokailtua toimintakyvyttömästä päästäni esille lauseet sana kerrallaan. ”Lupaan, että huolehdin hyrrän latauksesta jatkossa. Lupaan, että käytän pyytäessäni konditionaalia. Saisinko nyt tulla, Peikko kiltti, saisinko kiltti?”

Peikko: ”Kumman sä luulet olevan sulle hyödyllisempää muistamisen kannalta – sen, että sä saat tulla nyt vai sen että mä jätän sut ilman?”

Blondi: Taas minulta kysytään jotain. Kelaan, kelaan, kelaan. Ja ymmärrän vihdoin kysymyksen. Aidosti pitkää pohdintaa. ”Et sä voi kysyä multa tuollaista!” Hermostunutta naurua. Koska en oikeasti pysty valehtelemaan Peikolle, niin vastaan epätoivoisesti nyyhkäisten: ”Sen, että sä jätät mut ilman.” Valahdan takaisin tyynyille puoli-istuvasta asennosta, johon olen itseni nostanut. Ja valmistaudun siihen, että sormet otetaan pois sisältäni ja jään ilman. 

Seuraava asia, jonka muistan, on kaksi peräkkäin tullutta maailmaa suurempaa orgasmia. Ehkä intensiivisimmät koskaan, mitä olen saanut. Muistan, että kysyin oikeaoppisesti niihin lupaa. Muistan hokeneeni noin sata kertaa kiltti, kiltti, kiltti. Teen sitä btw nykyään myös kun masturboin. Olen ehdollistunut kysymiseen niin hyvin, että en osaa edes tulla itsekseni, ilman että hoen kilttiä, tai anna, anna, anna. Muistan selkäni vääntyneen holtittomasti kaarelle, ja sen, että toinen orgasmi alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui.

Seuraava muistikuvani on siitä, kun Peikko kääri minut peiton sisälle. Kuulin veden kohisevan, ja ymmärsin Peikon olevan suihkussa. Yritin saada hengitystäni tasaantumaan. Jossain kohtaa Peikko tuli taas viereeni silittämään minua. Mustat ja punaiset pallot jatkoivat sinkoilemista päässäni. Tunsin olevani taas vähän kokonaisempi.

Blondi: Voisitko sä naida mua suuhun?

Pohdin pitkään tämän postauksen otsikkoa. Yritin keksiä sille jotain hienostuneempaa tai sivistyneempää nimeä. Pohdin, että kirjoitanko tekstiä ollenkaan. Haluanko ylittää sen häpeän tunteen, joka piileskelee jossain alitajunnassani? Kun mietin suuhun naimista ja kirjoitan siitä, tunnen punan kohoavan poskilleni. Teksti syntyy junassa työmatkalla, paluumatkalla väsyneenä kotiin. Vieressäni ei istu ketään, ja takanani on junavaunun seinä. Silti tuntuu siltä, että kaikki tietävät ja katsovat. Että kun ihmiset kulkevat ohi, he näkevät. Riettaan naisen minussa. Käytettävissä olevan. Seksiltä tuoksuvan. Pervouden, jota eivät kokousvaatteet ja läppäri peitä. Tunne ei kuitenkaan ole kiusallinen, vaan ehkä jopa vähän kutkuttava.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten nautin kun Peikko käyttää suutani, joten tämä postaus on looginen jatke sille.

Muistan kun joitain kuukausia sitten (niin, siitä on todella vasta niin vähän aikaa!) katsoin elämäni ensimmäisiä pervopornovideoita. Niistä tuli enimmäkseen paha ja ahdistava olo. Ainoa, johon pystyin niissä keskittymään, olivat naisten kasvot. Eniten ahdistuin kohtauksista, joissa naisia naitiin suuhun. Ne näyttivät ja ennen kaikkea kuulostivat täysin epäinhimillisiltä. Tukehtumaisillaan olevia naisia naama täynnä sylkeä ja spermaa, meikit poskilla, täysin käytettyinä. Ja se ääni, mitä ne naiset pitivät. Korinaa, kurlausta ja voihkinaa kaikkia samaan aikaan. Olen kuitenkin tähän mennessä oppinut Peikolta, että usein sellaiset asiat, mitkä herättävät vahvoja negatiivisia tunteita, ovat niitä, jotka todellisuudesta kiinnostavat ja kiihottavat eniten. Kunhan mieli vain pystyy sen myöntämään ja pääsemään asian kanssa sinuiksi.

Olen aina pitänyt suuseksin antamisesta, etenkin Peikolle. Hän pitää usein nätisti hiuksistani kiinni tai silittelee kasvojani ja suutani, kun annan hänelle suuseksiä. Viime aikoina hän on kuitenkin alkanut koventaa otteitaan. Huomannut, miten paljon minä nautin ja kaipaan sitä, kun hän, no – nai minua kunnolla suuhun ja käyttää suutani rajusti. Nähnyt ja vaistonnut, millaiseen tilaan se minut saattaa.  Mitä suuhun naiminen saa korvieni välissä aikaiseksi. Toistaiseksi samaan on pystynyt vain kasvoille läpsiminen.

Viimeksi kun leikimme, niin makasin jossain välissä poikittain sängyn reunalla pää lievästi alaspäin roikkuen. Peikon oli syvällä suussani ja kurkussani samalla käsistäni kiinni pitäen. Välillä hän kumartui ylleni nuollen minua, välillä hän irrotti kätensä käsistäni ja työnsi ne sisälleni. Hän rytmitti suuhun naimista niin, että sain välillä haukkoa happea – naama märkänä kuolaa valuen. Muistan, miten välillä hänen pitäessään taukoa ja vetäyessään pois suustani, hän läpsi kasvojani. Joko siksi, että hän saisi minut takaisin maanpinnalla tai siksi, että hän saisi minut vielä syvemmälle. En tiedä. Tunsin vain, miten vajosin koko ajan syvemmälle ja syvemmälle omaan tilaani. Peikko vaistosi sen, ja jatkoi. Suuhun naimista, kasvoihin läpsimistä, minun käyttämistäni.

Olemme tuon leikin jälkeen puhuneet suuhun naimisesta paljon. Siitä, miksi se tuntuu minusta niin hyvälle. Siitä, mitä se saa minussa aikaiseksi. Peikon omista fiiliksistä ja tuntemuksista. Siitä, miten minä en ole aikaisemmin ymmärtänyt, mistä siinä on pohjimmiltaan kysymys. Siitä, että Peikollakaan ei juuri ole asiasta kokemusta eikä hän tiennyt, miten hyvältä se hänestä tuntuu. Siitä, että hän olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään ja rajusti. Siitä, miksei hän kuitenkaan tehnyt sitä. Siitä, mitä minä olisin vielä ollut valmis vastaanottamaan. Erehdyn usein ajattelemaan, että Peikko on tehnyt pervoilun saralla paljon ja kaikkea, koska hän on harrastanut sitä niin paljon pidempään kuin minä. En muista, että pervoilu vaatii myös alistavalta osapuolelta luottamusta ja pikkuhiljaa etenemistä. Etenkin jos haluaa toimia vastuullisesti. Ja unohdan, että Peikolla on monen asian suhteen samanlainen tutkimusmatka edessä kuin minullakin. Ja vaikka hän olisikin tehnyt asioita muiden kanssa, ei hän kuitenkaan tiedä, miltä ne tuntuvat kanssani ja miten me reagoimme niihin yhdessä.

En ole löytänyt siihen mitään selitystä, miksi suuhun naiminen tuntuu niin hyvältä. Peikko spekuloi, että siinä alistuminen ja käytettävänä oleminen tulevat äärimmäisillä tavoilla näkyviksi ja siksi se saa korvieni välissä aikaan jotain hyvin poikkeuksellista. Jotain kovin primitiivistä, jota on vaikea pukea sanoiksi. Olen samaa mieltä, ja tyydyn toistaiseksi tähän selitykseen.

Peikko oli eilen luonani yökylässä. Ilta meni jutellessa, sylikkäin maatessa ja silitellessä. Zero pervoilua. Ennen kuin nukahdimme, kävimme seuraavan keskustelun:

Blondi: Voisitko sä joskus naida mua suuhun siten, että mun kädet olisivat sidottuina selän taakse?

Peikko: Missä sä sitten haluaisit olla. Sängylläkö?

Blondi: Ei kun lattialla polvillani.

Peikko: Ja sitten mä pitäisin samalla sua tiukasti hiuksista kiinni.

Blondi: Niiiinh

Peikko: Mä lupaan sulle, että sä saat olla niin vielä monta kertaa.

Blondi: Kiitos. Hyvää yötä rakas.

Peikko: Hyvää yötä kulta.

Näin sanoo siis nainen, joka vielä muutama kuukausi sitten sanoi Peikolle, että minä en muuten sitten KOSKAAN polvistu sinun eteesi käskystä. Jos haluat minun polvistuvan, niin saat käyttää siihen paljon fyysistä voimaa…

Luottamuksesta

Olen ollut pitkälti koko BDSM-elämäni jonkinmoisissa sessiosuhteissa, mikä ei tarkoita ettenkö olisi halunnut aitoa parisuhdetta alusta lähtien. Parissa aikaisemmassa suhteessani oli mukana parisuhde-elementtejä joskin pidempi välimatka välillämme teki osaltaan suhteen kehittymisen mahdottomaksi. Nyt olen tilanteessa jossa parisuhde ja BDSM linkittyy vahvasti yhteen ja näkyy joka päivä arjessamme. Onneksi tämä on kuitenkin sitä mitä me molemmat haluamme.

Osaksi parisuhdepohdiskeluani vasten aloin yhden rajun leikimme jälkeen pohtia luottamusta. BDSM suhteissa luottamuksen merkitystä ei voi liikaa painoittaa. Alistuva osapuoli saattaa olla nautinnollisessa tilassa, missä hänen oma ymmärrys ei edes riitä sanomaan turvasanaa, jolloin luottamus leikkikaveriin pitää olla erittäin korkealla tasolla. Luottamus siitä, että leikkikaveri tietää alistuvan rajat ja osaa hellittää tarvittaessa (ilman sitä turvasanaakin) ja että hän tuo alistuvan turvallisesti takaisin tähän maailmaan. Alistuvalla pitää olla hyvin ansaittu luottamus kun taas vastaavasti alistajalla on iso vastuu.

Tämän kirjotuksen tarkoituksena ei ole pohtia mistä luottamus syntyy. Lyhyesti sanottuna kuitenkin: luottamus ansaitaan, oikotietä ei ole.

Palataampa alussa mainitsemaani rajuun leikkiimme. En halua raottaa verhoa mikä on mielestäni rajua ja mikä ei, pääasia että minun ja blondin mittapuussamme se oli sitä. Olimme tilanteessa jossa minä olin vahvasti vallankahvassa blondin haukkoessa happea haarojeni välissä. Hän teki kaikkensa miellyttääkseen minua, mutta tällä kertaa minua ajoi eteenpäin voima, tila ja tunne mikä näkyi juuri blondista siinä hetkessä. Hän pyrki tekemään oloni nautittavaksi mutta samalla koko tilanteen intensiteetit vei hänet niin vahvasti mukanaan että hänen silmänsä ja eleensä huusivat minulle "Alista minua! Haluan olla pikkuinen raasusi jota käytetään armottovasti hyväksi!" Olisin voinut nojautua taaksepäin ja nauttia tilanteesta mutta hyppäsinkin siihen tilaan mukaan ja samalla hieman ulos omalta mukavuusalueeltani. Halusin venyttää blondini rajoja hieman. Tein asioita joita en olisi kuvitellut tekeväni vielä muutama kuukausi sitten ja näin blondistani kuinka hän vaan vajosi lisää tilaansa ja hänen vartalonsa, silmänsä ja suusta kuiskaavat sanat pyysivät lisää. Venytin blondini kumilankaa hieman lisää ja hän oli keskellä uutta tilannetta jossa hänen mielensä halusi lisää mutta hänenen fysiikkansa ei ja minä taas tilanteessa missä fysiikkani kestäisi lisää mutta mieleni ei. Oli aika lopettaa.

Myöhemmin pohdin luottamusta, mutta tälle kertaa puhtaasti omalta kannaltani. Tuossa tilanteessa luotin siihen että tunnen blondini niin hyvin ja pystyn lukemaan hänen eleensä, katsensa, ihonsa.... niin hyvin että tiedän milloin voin venyttää tilaa. Blondi sanoi jälkikäteen että hän olisi voinut jatkaa tilannetta vaikka kuinka pitkään. Itse olin ja olen vieläkin eri mieltä. Joka tapauksessa luulen että meillä molemmilla oli jälkikäteen voittajafiilis. Molemmat olimme ansaitusti luottaneet ja voittaneet myös itsemme.

- M

Ps., jos et ole vielä huomannut niin tuohon blogimme oikeaan laitaan on tullut pieni palautelaatikko, josta voit lähettää meille anonyymistä palautetta, kysymyksen tai vaikka toivoa kirjoitusaihetta. 

Blondi: Jumitusta ja sen hoitoa

Jumitan väsyneenä ja stressaantuneena erilaisiin yksityiskohtiin tai passiiviseen nettisurffaamiseen. Yksityiskohdista ja pikkuseikoista on helppo päästä eroon, koska tunnistan itse itseni tilanteissa ja osaan useimmiten lopettaa. Päätön nettisurffailu öisin on sen sijaa sellaista, josta en oikein tahdo päästä irti. En tee sitä usein, mutta silloin kun teen, se harmittaa minua koska koko seuraava päivä menee pilalle. Valvomisesta ajatus jumittaa entistä enemmän, pää tuntuu tahmaiselta ja vuorokausirytmi sekoittuu.

Juttelimme tuossa eräänä iltana Peikon kanssa koneella, kello oli jo melko paljon. Totesimme, että on aika mennä nukkumaan. Olemme muutenkin puhuneet unesta ja nukkumisesta paljon. Peikko tietää, että tarvitsen paljon unta ja kohtuullisen säännöllisen vuorokausirytmin voidakseni hyvin. Jumiuduin kuitenkin vielä keskustelumme jälkeen väsyneenä koneelle surffailemaan vaikka olinkin luvannut mennä sänkyyn. Seuraavaksi kello olikin jo puoli kaksi yöllä. Aamulla kello oli soimassa seitsemän aikoihin, joten tiesin, että en saa tarpeeksi unta.

Puhuimme seuraavana päivänä Peikon kanssa asiasta, ja kerroin, miten koneella jumittaminen harmittaa. Ehdotin itse, että voisimme sopia asian tiimoilta jonkunlaisen säännön. Pervoparisuhteissahan monilla kaiketi on erilaisia ja eriasteisia arjessa noudattavia sääntöjä, meillä niitä ei ole tähän mennessä ollut. Ainoa sääntö, joka meillä on, liittyy siihen, että en saa laueta ilman lupaa.

Sovimme, että kerron Peikolle, jos/kun jatkossa jumitan öisin koneella. Hän saa sitten päättää, mitä siitä seuraa. Emme sopineet mitään kellonaikaa tms. tarkkaa, konkreettista rajaa, emmekä keskustelleet mitään seuraamuksen laadusta. Tiedän itse, koska kyse on jumittamisesta ja koska tavallisesta netin käytöstä. Parisuhteemme perustuu kuitenkin luottamukselle ja toisen välittämiselle, joten tiedän myös, että tunnustan asian jatkossa Peikolle kiltisti. Kuten kaikki muutkin ”syntini”. Peikko taas puolestaan tietää, mitä voin ottaa vastaan ja mitä en…

Kuinka monta kertaa sana ’kiltti’ voi mahtua yhteen lauseeseen? Osa 1 / 2.

Olen aina halunnut tehdä asiani oikein. Harrastuksissani se on tarkoittanut sitä että olen pyrkinyt kuuntelemaan, opiskelemaan ja oppimaan konkareilta ennemmin kuin toiminut oman mieltymykseni mukaan. Ihmissuhteissani se on tarkoittanut sitä että olen pyrkinyt aina pitämään lähimmäisistäni hyvää huolta ja mielestäni siinä onnistunutkin ja päättyneissä ihmissuhteissani olen aina päätynyt jaloilleni ja pyrkinyt avoimesti siihen että taakseni ei ole jäänyt pahaa mieltä. Kinkyillessä voisi halkoa hiusta loputtomiin siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Itse olen sen kiteyttänyt niin että kaikilla osapuolilla pitää olla turvallinen olo, hauskaa ja nautinnollista.

Kinkyilyn aloittaminen oli minulle raskas prosessi. Minä tunsin ja tunnistin itsestäni vahvasti ne piirteet mitkä tarvitsivat vastakappaleen, mutta jostain syystä se kuva mikä minkä sain esim. suomi24 kinky chatista, ei tukenut ollenkaan minun ajatuksiani. Minulla oli kuitenkin vahva palo ja usko etten ollut ajatuksineni yksin ja onnekseni pian löysin hyvin samalla tavalla ajattelevan subin. Tämän subin kanssa kävimme paljon keskusteluja aiheista millainen on hyvä Master/sub tai mitä Master odottaa subilta ja toisinpäin meidän mielikuvissamme aidossa suhteessa. Meillä ei ollut missään vaiheessa suhdetta keskenämme vaan kävimme näitä keskusteluja kuin hyvä ystävä voi käydä toisen kanssa. Mustan kun joskus meilissämme oli lausealoituksia tyyliin ”Mitä sinä subina miettisit siitä että…”

Minulla oli kova palo tietää mistä Ds-maailmassa on kyse. Se että toinen haluaa alistua minulle ei riittänyt, vaan halusin tietää lisää.  Tilasin muutamia asiasta kirjoitettuja englanninkielisiä oppaita mitkä kahlasin läpi (tyttäreni tosin löysi ko. oppaat muuttoni aikana ja heitti ne pois).  Lisäksi otin tapani mukaan härkää sarvista ja lähestyin erästä Dommea viestitse jonka ajatusmaailma oli uskomukseni mukaan hyvin lähellä omaani. Se kannatti, sillä hänestä sain myös ystävän jolta saatoin kysellä mietityttäviä asioita ja tuntemuksia. Nämä edellä mainitut ystävyyssuhteet ovat kantaneet tähän päivään asti. Tällä hetkellä ”varastossani” on tämä 1 Domme ja 2 subia joiden kanssa voin puhua asiasta kuin asiasta ja tiedän saavani heiltä suoraa, aitoa ja rehtiä palautetta.

Mikä sitten olisi tärkein asia minkä olen tähän mennessä oppinut? Olen jäsenenä yhdessä englanninkielisessä nettiyhteisössä, jossa aina silloin tällöin järjestetään chat-koulutustilaisuuksia. En tiedä mikä olisi oikea termi tilanteelle, mutta ajatuksena se toimii niin että kaikki innokkaat saapuvat sivuston chattiin tiettynä aikana ja Admin nostaa esille jonkun aiheen liittyen Ds-maailmaan. Tämän jälkeen tästä aiheesta keskustellaan avoimesti ja reilusti. Koska aikaero näissä tilaisuuksissa Suomeen on iso, niin en ole näihin itse osallistunut, mutta halutessa nämä chatit voi lukea myöhemmin tekstimuodossa. Yhdessä tällaisessa keskustelussa oli minua lähellä oleva aihe missä pohdittiin sitä mikä on Masterin vastuu suhteessa ja mitä sub häneltä oikeasti odottaa vaikka aina ei sitä osaisi tai pystyisi kertomaan. Oman näkemykseni mukaan subit kaipaavat rajoja. Jotkut haluavat niitä loputtoman listan paperille ja toisille riittää se mitä on sovittu sanallisesti. Oli sääntö mikä tahansa niin subi odottaa huomiota ja ohjausta jos joku asia ei toimi hänen kohdallaan sovitusti. Hän halajaa sitä katsetta ja puhetta missä kerrotaan hänen toimineen väärin ja hänet ohjataan oikealle polulle. Mutta vaikka ohjaus tai koulutus olisi kuinka rankkaa niin hänellä pitää olla tieto siitä että hän on Masterilleen yhtä hyväksytty, ihana, kaunis, aito… jne. kuin ennenkin. Ja vihdoin pääsen siihen oppimaani asiaan. On äärimmäisen tärkeää Masterina pitää kiinni sovituista asioista edelliseen liittyen. Subi elää kaiken muun lisäksi Masterinsa huomiosta ja ohjauksesta. Jos subi tietää tehneensä väärin mutta Master jättää sen tietoisesti huomioimatta se saattaa jättää ikävän loven subin mieleen. Taas päästään lempisanoihin joihin en ole löytänyt sopivaa suomennosta. Power exchange. Molemmat saavat paljon, mutta antaa jopa enemmän.

Nyt edellä kirjoittamaani uudelleen lukiessa tulee mieleen että paasaan, opetan tms. En tarkoita tekstiäni sellaiseksi. Jokainen kukka saa kukkia miten haluaa kunhan kukaan ei sitä turhaan tai tyhmyyttään katkaise. Lisäksi huomaan että en päässyt tekstissäni edes otsikon luomaan mielikuvaan asti. Pahoittelen sitä ja lisään otsikkoon osa 1 / 2 ja lupaan palata asian pariin myöhemmin.

Muistakaahan. Rajat ovat rakkautta.

Blondi: Tunteista vol. 1

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa aiheesta nimeltä tunteet. Tunteet ovat aina olleet minulle vaikeita. Vaikeita tuntea. Vaikeita tunnistaa. Vaikeita hyväksyä. Olen vuosikausia oireillut fyysisesti ja psyykkisesti eri tavoilla, koska en ole saanut tunteita ilmaistua. En ole osannut. En ole uskaltanut. Olen oppinut paljon matkan varrella monien eri ihmisten avulla. Osa heistä on ollut ammattiauttajia – parhaimmat opettajat ovat kuitenkin tähän mennessä löytyneet ystäväpiiristäni. Toki myös aika on auttanut. Ikä on tuonut armeliaisuutta. Sisäiset vaatimukset, kontrolli, kriittisyys ja suorittaminen eivät ole enää muutamaan vuoteen tuntuneet niin tärkeiltä kuin aikaisemmin, jolloin ne pitivät elämääni kasassa. Silti paljon on vielä tekemistä.

Alistuminen on tarjonnut minulle mahtavan mahdollisuuden tunteiden tarkasteluun, niiden kohtaamiseen ja niiden kanssa työskentelyyn. Keskustelin viimeksi tänään aiheesta toivottavasti tulevan hyvän ystävän kanssa.

Alistuessani saan kohdata sen, kun minulta viedään kontrolli pois. Minulle kontrolli on joskus ollut kaikki kaikessa. Se on pitänyt elämäni kasassa ja määrittänyt kuka ja mikä olen. Tai näin olen luullut. Kontrollista on kohtuullisen helppo luopua. Nautin, kun se otetaan minulta pois. Nautin, kun minua käytetään. Nautin, kun tunnen itseni pieneksi ja avuttomaksi.

Alistuessani saan katsoa silmästä silmään häpeää. Huomaan, että mieleni tekisi kirjoittaa, että joudun, koska häpeä on minulle tunteista vaikein. En pysty kohtaamaan sitä vielä juuri millään tasolla. Onneksi Peikko tietää sen, ja on kärsivällinen. Kehoni ottaa vastaan oikeastaan mitä tahansa, eikä se juuri protestoi. Korvien väli on viisaampi ja huomattavasti hitaampi etenkin häpeän kohdalla. Häpeän tunne konkretisoituu leikeissämme siihen, että Peikko pyytää minua sanomaan jotain. On melkein sama, mitä minun pitäisi sanoa – useimmiten en pysty siihen. Häpeä on liian suuri. Kuulla omasta suustaan jonkun toisen valitsemia sanoja. Nolottaa. Rinnassa tuntuu iso musta möykky. Usein itken, ja pääsen purkamaan tunnetta sitä kautta. Ainoa asia, minkä pystyn sujuvasti ja ilman häpeää sanomaan on se, kun kysyn lupaa laueta.

Häpeä siitä, että en pysty puhumaan on erityisen suuri. Olen verbaalisesti lahjakas, ja pystyn AINA ilmaisemaan sen mitä haluan. Mutta kun sanoja ei tule. En pysty. Kammoan myös ajatusta siitä, että suuhuni laitettaisiin jotain esim. pallo tai suukapula ja sitten joutuisin puhumaan jotain. Toisaalta ajatus kiehtoo ja kiihottaa. Muistan kun näin ensimmäisiä kinkyvideoita netistä. Sellaisia, joissa alistuvien suussa oli jotain. Ahdistuin niin paljon, etten pystynyt katsomaan. Nykyään katson, ja mietin, että onkohan minusta koskaan tuohon. Pystynkö? Haluaisin kyllä. Peikko rauhoittelee, ja sanoo, että meillä ei ole mikään kiire. Että pystyn joskus jos olen pystyäkseni. Pieni sisäinen suorittaja iskee alistuessakin. Onneksi Peikko ajaa sen tiehensä.

Muutenkin tunteiden monipuolisuus, ailahtelevuus ja monet uudet tunteet ovat tulleet tutuksi sen jälkeen kun tutustuin Peikkoon. Parisuhteemme on äärimmäisen tasapainoinen, rauhallinen ja tasa-arvoinen. Kuitenkin alistuva-alistava –asetelma tuo siihen sellaisia elementtejä, jotka ovat tulleet itselleni yllätyksenä.

Olen ihmisenä tasapainoinen, rauhallinen enkä kaipaa elämääni mitään suurta draamaa. Olen itsenäinen ja pärjäävä. Olen aina tullut toimeen yksin vaikka pitkässä parisuhteessa olenkin lähes koko aikuisikäni elänyt. En ole koskaan aikuisiällä tarvinnut ketään toista ihmistä. Toki ilmaisu on kärjistetty, koska kaikki ihmiset tarvitsevat välillä toisia ihmisiä. Mutta tarvitsevuuden tunnetta en ole kokenut. En ole edes tiennyt, että sellaista on olemassa. Sellaista syvää, raastavaa tarvitsevuutta. Tarvitsevuutta korostaa vielä se, että en ole koskaan joutunut pyytämään seksiä. Pääsääntöisesti suhteissani miehet ovat vinkuneet seksiä, ja minä sitten olen ”määrännyt” koska sitä on ollut saatavilla. Nyt asetelma onkin käännetty päälaelleen, ja minä olen se joka usein vingun, anelen ja fiksusti argumentoin ”kun mä en vaan voi olla ilman”. Ilman on toki tässä kontekstissa hieman liioiteltu käsite, koska seksiä on aivan järkyttävä määrä kuten aina tuoreessa parisuhteessa.

Kuitenkin tarvitsevuus on outoa ja pelottavaa. Yhdistän tarvitsevuuden heikkouteen ja lähes pelkästään negatiivisiin asioihin. Tarvitsen vahvistusta sille, että Peikko on arjessani läsnä. Vaikka tiedän järjellä, että meillä on hyvä, toimiva parisuhde, niin tarvitsen silti vahvistusta sille, että Peikko on minulle olemassa. Tarvitsen sitä, että tiedän koska seuraavaksi tapaamme. Tarvitsen sitä, että sopimamme aikataulut suunnilleen pitävät. Tarvitsen jotain, joka ankkuroi Peikon elämääni. Jotain, joka muistuttaa minua pysyvyydestä ja Peikon olemassaolosta silloin, kun hän ei ole fyysisesti läsnä.

Olemme keskustelleet tarvitsevuuden tunteestani Peikon kanssa paljon. Häneltä olen oppinut, että se kuuluu oleellisena osana alistuva-alistaja-suhteeseen ja sitä kautta myös meidän parisuhteeseemme. Tarvitsevuus ei ole synonyymi heikkoudelle eikä itsekurin puutteelle. Peikkokin tarvitsee, mutta eri tavalla. Tarvitsemme kumpikin toinen toisiamme täydentämään olemistamme, tarpeitamme, halujamme. Englanninkielinen termi ”power exchange” kertoo hyvin, mistä tarvitsevuudessa on kyse. Olemme yhdessä puhuneet, että jos hankkisimme jotkut korut molemmille muistuttamaan toisen läsnäolosta silloinkin kun toinen ei ole fyysisesti läsnä. Näin teimmekin. Peikko heitti asian ilmaan jo heti suhteemme alussa, mutta en ymmärtänyt silloin, mitä hän tarkoitti. Ajattelemme koruista Peikon kanssa hieman eri käsitteillä. Hän mieltää korun enemmän pannaksi ja merkiksi sitoutumisesta alistuva-alistava –suhteeseen. Itse ajattelen asian kokonaisvaltaisemmin enkä osaa nähdä koruissa mitään kinkyelementtejä. Minulle yhteiset korut ovat merkki sitoutumisesta parisuhteeseen. Nyt korut on hankittu, ja ainakin itselleni asia on ollut merkityksellinen, ja auttanut selviytymään tarvitsevuuden tunteen kanssa. Ihailen koruani peilistä ja hymyilen. Kun Peikko ei ole läsnä, silittelen korua ja pidän sitä kädessäni.

En ole kuitenkaan vielä sinut tarvitsevuuden kanssa – saan tehdä sen kanssa paljon töitä. Itse sain paljon tästä artikkelista. Se valaisi minulle kuka ja mikä minä olen, ja miksi tunnen tarvitsevuutta. Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Blondi: Ajatelmia, hajatelmia, lomatunnelmia

Olen kesälomalla. Laiskottelen. Luen. Nukun päiväunia. Luen lisää. Juon kahvia. Juon lisää kahvia. Pukeudun pitkähihaisiin paitoihin, koska käsivarteni ovat niin mustelmilla Peikon hampaiden jäljiltä, ettei niiden kanssa voi esiintyä julkisilla paikoilla. Pohdin, miten mustelmaiset kanssapervot pukeutuvat kesäisin. Yritin eilen etsiä pitkähihaista, mustaa kevyttä pellavapaitaa, tuloksetta. Että kukaan ei myy kesällä mustia vaatteita? Että pastellia muka mun päälle? Pitäkää paitanne!

Parisuhteemme on saanut uuden jännittävän käänteen. Olemme alkaneet harrastaa panemista. Jos nyt muutamaan kertaa vielä harrastamiseksi voi sanoa. Olemme luopuneet kondomista puhtaiden testitulosten jälkeen. Halusin itse testauttaa itseni vauhdikkaan alkuvuoden jälkeen, vaikka harrastinkin turvaseksiä. Koska olen hysteerisen tarkka näistä asioista, kävi Peikkokin testeissä. Kuulemma ihan mielellään. Koska kumpikaan meistä ei lisäänny, ei ehkäisyasioita tarvitse onneksi miettiä.

Minulla on ristiriitainen suhde panemiseen. Olen tehnyt sitä pitkään entisessä elämässäni, ja enimmäkseen se on ollut ahdistavaa. Ajattelin vielä kuukausi sitten, että en enää koskaan halua sitä, se ei voi tuntua missään olosuhteissa hyvältä tai nautittavalta. Että sen täytyy olla tylsää. Ja että ahdistun.

Peikon kanssa paneminen on kuitenkin saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Siksi puhukin mieluummin rakastelusta, koska no – välillämme se on sitä. Hän tuntuu aidosti hyvältä sisälläni, ja rakastelu on muutakin kuin sitä iänikuista sisäänulosjuttua ja sitten välillä vaihdetaan vähän asentoa. Kunnes mies tulee, ja se on sitten siinä. Koen, että Peikon kanssa rakastelu on vain yksi osa seksiä eikä lainkaan se tärkein osa. Siinä pääsee fyysisesti niin kovin lähelle toista, ja mikä tärkeintä, siinä näkee toisen kasvot.

Saan itse Peikon silmiin katsomisesta aivan järkyttävän suuret kiksit. Leikkiessäni silmäni ovat enimmäkseen auki, ja Peikko myös hyvin usein pyytää minua pitämään ne auki. Nautin kun saan katsoa Peikkoa silmiin, ja menen nopeasti tosi syvälle vain häntä silmiin katsomalla. Peikon silmät ovat intensiiviset ja ne kannattelevat minua. Niihin on turvallista upota ja vain hengittää ja olla. Levollisena. Läsnä.

Koska tähän mennessä Peikko on lauennut lähes sataprosenttisesti suuhuni, en ole päässyt näkemään hänen kasvojaan hänen lauetessaan. Lisäksi hän on sanonut, ettei koskaan pystyisi pitämään silmiään auki lauetessaan. Rakastellessa toisen kasvojen tutkiminen on kuitenkin mahdollista. Myös sen katseleminen, kun toinen laukeaa. Herätin tänään aamulla Peikon silittelemällä häntä. Seuraavaksi olinkin jo keinumassa hänen päällään –molemmat vielä puoliunessa. Nautiskelin ja pidin poikkeuksellisesti silmät kiinni. Kun tunsin, että Peikko on tulossa, otti hän minua tiukasti hiuksista kiinni ja sanoi avaa silmät. Avasin ne, ja Peikko laukesi tiivisti silmiini katsoen. Kaunista!

Blondi: Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo

Jottei blogi anna aivan liian ruusuista kuvaa suhteemme alkamisesta, niin raotettakoon suhteemme alkuaskelia vähän laajemmalti. Voin toki puhua vain omasta puolestani, Peikko kertokoot itse omista ajatuksistaan, jos haluaa niitä jakaa.

Kun tapasin Peikon, olin eronnut yli 15 vuotta kestäneestä parisuhteesta muutamaa kuukautta aikaisemmin. Vaikka olin itse lopettanut näennäisen onnellisen ja ristiriidattoman suhteen, olin melkoisen tuuliajolla itseni kanssa. Tiesin, että päätös lähteä suhteesta oli ainoa oikea, mutta muuta en sitten tiennytkään. 

Olen aina tiennyt, että haluan alistua. Minun ei ole koskaan tarvinnut pohtia asiaa eikä edes nimetä sitä. Joidenkin asioiden kanssa vain syntyy. Aiemmassa suhteessani minulla ei ollut mahdollisuutta toteuttaa halujani, joten asia jäi unohduksiin pitkäksi aikaa. Surffailin toki satunnaisesti erilaisilla palstoilla, lueskelin aiheesta ja katselin kuvia. Koska olin mennyt naimisiin sillä ajatuksella, että olen avioliitossa lopun ikääni, en kummemmin edes miettinyt uinuvaa pervoidentiteettiäni. Koska oli helpompi olla. Koska ei tarvinnut miettiä eikä kyseenalaistaa. Koska ei tarvinnut tuntea tai ajatella. Koska olin omasta mielestäni onnellinen. 

Eron jälkeen aloitin maanisen säätämisen useiden, useiden ja useiden miesten kanssa. Koska tuo kaikki tuntuu nyt hyvin kaukaiselta, on minun vaikea uskoa, että olen todellakin kahden kuukauden aikana pannut kaikkea mikä liikkuu kahdella jalalla. No, lievä kärjistys sallittakoon – fiksuja, miellyttäviä ja ihmisennäköisiä miehiä kaikki. Osa miehistä jäi täysin kertakäyttöisiksi, osan kanssa tapailin seksin merkeissä säännöllisesti.

Tapaamieni miesten joukossa oli myös pari kinkymiestä. Ensimmäinen heistä löytyi aivan sattumalta perusnettipalstan kautta. Profiilitekstissä annettiin kuitenkin selvästi ymmärtää, mistä on kysymys. Tapailimme joitain kertoja ja harrastimme melko alkeellista pervoilua, mutta pervoilua kuitenkin verrattuna entiseen. Toista osasin jo etsiä kinkychatistä. Tapasimme vain kerran – kemiamme eivät kohdanneet. 

Nämä kokemukset repussani kohtasin kinkychatissa Peikon, ja tutustuimme hänen kertomallaan tavalla. Kyse ei kummankaan meidän kohdallamme ollut rakkautta ensi silmäyksellä –kohtaamisesta. Peikko oleili itse parisuhteessa, jonka Facebook varmasti arvioisi luokkaan ”vaikea määrittää” eikä ollut etsimässä parisuhdetta vaan leikkiseuraa. Ja kertoi totta kai asian minulle heti ensitapaamisellamme. Itse en missään nimessä etsinyt parisuhdetta, ja kerroin tämän myös Peikolle. Juuri eronneena olin tehokkaasti muutaman ystäväni avustuksella saanut itseni psyykattua sellaiseen mielentilaan, että en voi missään nimessä alkaa seurustella vielä pitkään aikaan. En voi, koska erosta on niin vähän aikaa. En voi, koska minun täytyy oppia olemaan yksin. En voi, koska en osaa vielä rakastaa. En voi, koska en tiedä mitä haluan.

Pidin Peikosta alusta asti paljon, ja seksi - no, se oli jotain jota en voinut verrata mihinkään aiemmin kokemaani. Olin totta kai täysin seksin lumoissa, ja jokainen päivä oli minulle kuin jouluaatto. Aina jotain uutta. Aina jotain erilaista. Aina jotain, josta nautin vielä enemmän… Puhuimme myös alusta asti todella paljon. Elämän tärkeistä ja vaikeistakin asioista helposti ja vaivattomasti. Ihmettelin ja ehkä jopa kauhistelin, miten avoimesti Peikko puhui tunteistaan. Koska itse en oikein edes osannut tuntea niitä. Vieraita. Vaikeita. Pelottavia. Meni ehkä pari viikkoa, ennen kuin aloin nähdä seksin taakse. Oikean ihmisen. 

Kun tapasimme ensimmäisen kerran, kerroin Peikolla avoimesti säädöistäni ja siitä, että tapailen säännöllisesti paria-kolmea miestä hyvän seksin merkeissä. Hän kertoi, että asia on ihan ok hänelle. Keskustelimme ensimmäisen illan aikana myös yksiavioisuudesta ja totesimme kumpikin, että emme usko siihen… Tapasin mainitsemiani miehiä vielä muutamia kertoja sen jälkeen kun olin tutustunut Peikkoon. Tavallinen seksi tuntui kuitenkin ahdistavalta ja mikä pahinta, seksi jonka olin luullut olevan hyvää, ei yht´äkkiä tuntunutkaan miltään. Yksi tällainen ”kun mikään ei tunnu miltään” –kokemus miehen kanssa, jolta olin siihen mennessä mielestäni saanut elämäni parasta seksiä, sai vihdoin silmäni avautumaan ja ymmärsin, että paluuta entiseen ei ole. Oivallus oli huikea, mutta kipeä. Itkin asiaa Peikolle, ja hän ymmärsi. Koska oli itse joutunut aikoinaan tekemään omat oivalluksensa. Koska tiesi, mitä käyn läpi. 

Tämän kokemuksen jälkeen ilmoitin ystävällisesti kaikille säädöilleni, että tapailen erästä mukavaa miestä, enkä ole enää käytettävissä hauskanpitoon. Vähän ennen minua Peikko oli tehnyt oman ratkaisunsa ja päättänyt oman parisuhteen tapaisensa. En kuitenkaan vieläkään uskaltanut ajatella seurustelevani. Oli helpompaa sanoa, että tapailen Peikkoa. Iso ja tärkeä oivallus tuli, kun istuin hyvän ystäväni kanssa siiderillä, ja puhuimme aiheesta. Hän sanoi jotain, mitä en edes tarkalleen muista, mutta se liittyi joka tapauksessa vankiloihin, joita oma mielemme meille rakentaa. Vihdoin sisäistin ja ymmärsin! 

Vasta tämän oivalluksen jälkeen olen antanut itselleni luvan ihastua. Tykätä. Rakastua. Nykyään ilmoitan kaikille ylpeänä, että olen parisuhteessa. Seurustelen. Olen täysin yksiavioinen. Iloitsen siitä, että hammasmukissani on kaksi hammasharjaa. Iloitsen siitä, että peilikaappiini ilmestyy Peikon tavaroita. Peikon lelut ovat muuttaneet luokseni lähes kaikki, koska useimmiten leikimme ja yövymme minun luonani ihan käytännön syistä. Joskus harvoin, kun päädymme Peikon luokse leikkimään, saa hän käyttää mielikuvitustaan kun lempilelut ovatkin minun luonani. No, onneksi se ei ole minun ongelmani – sorry, leluista huolehtiminen ei kuulu minun toimenkuvaani, kuten Peikolle asian sanoisin.

Kiltti, voisitko laskea nopeammin?

Juhannukseksi oli leppoisia suunnitelmia ja onneksi suunnitelmat myös pitivät.
Aattona puoliltapäivin suuntasimme juna-asemalle päämääränämme mennä "maalle" (lue lähikaupunkiin) ystävä kinkypariskunnan luo. Suurin osa juhannus matkaajista olivat jo lähteneet, joten juna oli melko tyhjä, semminkin kun olimme lemmikkivaunussa.
Maalla keskityimme olennaiseen eli lautapelailuun, lonkeron juomiseen, grillailuun, syömiseen ja mukavaan jutusteluun. Tulipa taas keskusteltua suomen kinkypiirien sisäsiittoisuudesta ja jopa sen ahdasmielisyydestä, mistä melkeen kaikki keskustelijat olivat saaneet osansa.

Kotiuduimme vielä samana iltana ja tällä kertaa lemmikkivaunu olikin täysin tyhjä. Blondini makoili penkillä poikittain jalat sylissäni. Hän oli ihanasti pukeutunut ohueen hameeseen ja kuinka ollakkaan pian käteni silittelivät hänen sisäreisiään. Annoin sormieni juosta lähellä nivusia ja häpyä hellästi kiusaten välillä hitaammin ja välillä voimmakkaamin. Käteni kävivät välillä hänen polvellaan mutta palasivat pian lähemmäs lämmintä jalkojenväliä. Tämä oli mukavaa kevyttä leikkiä vaikkakin hyvin kilttiä sellaista. Myöhemmin Blondini kuitenkin kertoi että hän valui ja vaan toivoi että olisi saanut sormeni sisälleen. Vaunu oli tyhjä joten nyt jäi kyllä yksi hieno kokemus käyttämättä. Mutta onneksi meillä on aikaa.

Illalla purimme kyllä toistemme paineet ja nukuimme lämpimästi kainalokkain. Seuraavana päivänä laitoin meille ruokaa asunnossani ja Blondini tuli lounaalle. Makoisan lounaan jälkeen siirryimme päiväunille mistä heättyämme emme pystyneet pitämään näppejämme erossa toisistamme. Tämä osio elämästämme ehkä kaipaisi pientä tarkennusta jopa ihan oman blogitekstin muodossa mutta ehkäpä nyt on oikea hetki siitä edes vähän kertoa. Eli, me emme juurikaan "sekstaile" sanan perinteisessä merkityksessä. Penikseni on hyvin harvoin Blondini sisällä, jos suuta ei lasketa. Me pidämme toistemme käsistä ja suusta millä 99% tyydytämme toisemme. Tämän lisäksi tietenkin tarpeen ja fiiliksen mukaan käytämme nipistimiä, piiskoja, köyttä, rautoja, vibroja, tappeja yms. Tämä on meidän juttumme ja se toimii erittäin hyvin.

Minun pitäisi kirjoittaa myös tiloista (sub space, blond space, sub drop), mutta toistaiseksi se on jäänyt suunnitelmaksi, mutta palaan aiheeseen 100% varmasti. Kuitenkin lyhyesti aiheesta, Blondini menee tiloihin nopeasti oikein käsiteltynä. Napakka ote hiuksista, katse syvälle silmiin ja se on menoa. Kun hän saa sormeni sisäänsä hän on nopeasti jossain minne en enää mukaan pääse, mutta mistä osaan hänet turvallisesti ja kauniisti taluttaa takaisin. Monesti leikki lähtee spontaanisti liikkeelle mutta pian olemme syvissä vesissä ja mikäs se nautinnollisempaa.

Tällaisen spontaanin leikin jälkeen Blondini makoili mahallaan ja tiloissaan sängyssäni n. 5 orgasmin jälkeen minun taluttaessa häntä takaisin. Useasti käy niin, että palattuaan Blondini käy hyvin kovilla kierroksilla ja useasti hän alkaa pyytämään lisää käsittelyä. Riippuen siitä kuinka kauniisti hän osaa asiansa esittää ja siitä kuinka pyynnön otan vastaan, mitä tapahtuu jatkossa. Nyt minut valtasi olo että haluan Blondini olevan tilassa missä hän ei enää halua lisää käsittelyä. Niimpä hänen maatessa sängylläni mahallaan hän sai ensin kokea avokämmet pakaroillaan ja kun hän siitä kokemuksesta kokosi itseään kävin hakemassa narua ja pyykkipoikia. Nostin hänet hiuksista ylös ja talutin vanhan merimiesarkun luo ja laskin hänet makaamaan arkun päälle selälleen. Sidoin hänen kätensä pään yli arkun päässä olevaan lenkkiin ja jalat sidoin nilkoista levälleen niin että naru kiersi arkun. Siinä Blondini makoili avuttomana, alistuneena, tiheästi hengittäen, tulevaa odottaen ja niin kauniina.

Blondini sai aluksi pyykkipoikia rintoihinsa  jonka jälkeen piiskasin bambukepillä hänen rimpuilevia jalkojaan sekä rintoja. Välillä läpsin avokämmenellä hänen häpyään ja kun hän oli rajoilla kivun kanssa vaihdon tämän kovaan sormetukseen. Joka kerta kun hän pyysi lupaa laueta, lopetin sormetuksen ja aloitin piiskauksen alusta. Loppujen lopuksi hän oli hyvin herkillä, vinkui, rimpuili ja anoi lupaa laueta. Kun hän lopulta sai luvan, pelkäsin hänen tippuvan arkulta, mitä ei tietenkään tapahtunut. Jatkoin tietenkin leikkiä ja useamman orgasmin (ehkä jopa tilanteeseen jo totutun tavan mukaisesti) Blondini kysyi lupaa laueta hieman liian myöhään ja kun vastasinkin kieltävästi hän anteeksi pyytäen laukesi käsilleni. Koska tällainen käytöshän ei ole Blondilleni sopivaa, levitin hänen jalkansa levälleen ja menin itse seisomaan niiden väliin jotta ne varmasti pysyvät tiukasti auki.

Tämän jälkeen avokämmenelle läpsin hänen häpyään rajusti ja kauan samalla kertoen hänelle säännöistä joita olemme yhdessä laatineet. Hän rimpuili ja yritti karkuun, mutta turhaan. Kun lopulta rankaisu oli ohi, työnsin 3 sormea hänen sisäänsä ja kerroin että harjoittelemme orgasmin pidättelyä. Eikä aikaakaan kun olimme somassa yksityisopetuksessa hänen pyytäessä lupaa laueta. Kerroin laskevani kymmeneen ja sinne päästyäni hän saisi laueta. Aloitin laskemisen (tuskallisen hitaasti tietenkin) sormieni tehdessä työtä hänen sisällään. Blondini tärisi, värisi, vinkui ja aneli, mutta laskin hitaasti eteenpäin. Hän kiemurteli tuskissaan ja nautinnossaan ja näin kyllä että hän yritti kaikilla voimillaan pidätellä. "Kiltti, voisitko laskea nopeammin." kuulin hänen anovan kun olin ehtinyt laskuissani noin viiteen. Näin, tunsin ja tiesin hänen antaneen minulle jälleen kaikkensa, mistä johtuen kirin hieman tahtia ja päästin hänet kiljuen "piinastaan". Hieman myöhemmin avasin hänet köysistä, nostin hänet istumaan, halasin hellästi ja juotin hänelle vettä. Hetkeä myöhemmin talutin hänet fyysisesti sängylle ja henkisesti takaisin jälleen viereeni missä meillä on maailman paras paikka.