Mitä yhteistä on pillimehulla ja nahkahupulla?

Ennen kuin olimme nahkatytön kanssa edes tavanneet, niin olimme tavanneet toistemme mielihaluja ja fetissejä läpi. Minä olin saanut kuulla tarinoita siitä, miten juuri tietynlaiset nahkahanskat saavat nahkatytön aivan sekaisin. Silloin minulla ei ollut pienintäkään aavistusta missä määrin, vaikka silloin toisin uskoinkin. Kaivoin lelulaatikon pohjalta vuosia aikaisemmin ostamani, hyvin istuvat nahkahansikkaani. Laitoin ne käsiini, puristelin, ihmettelin ja taisinpa muutaman kuvankin lähettää eteenpäin.

Muistan kun tavailimme minun mielihalujani, ja päästyäni kertomaan niiden harhailevan useasti akselilla kipu-rinnat-orgasmit, taisi nahkatyttö vastata, että kuulostaa juuri sopivalta. Minäkin omassa päässäni järkeilin, yhä ne juuri puetut hanskat käsissäni, että mikseipä se onnistuisi näidenkin kanssa.

Kuitenkin aina kun jotain uutta tapahtuu, jää jotain yleensä myös taakse - sehän on täysin ymmärrettävää. Tässä tapauksessa nahkatyttö oli jättänyt hiljan jotain taakseen. Asia oli heilauttanut häntä sen verran, että sen jälkeen hänen orgasminsa olivat oleet piilossa. Kyllähän ne sieltä kuulemma löytyvät omin käsin, mutta jos joku muu on samassa tilassa, niin henkinen tulppa tuntuu pitävän räjähdyksen sisällä. Edellisistä keskusteluistamme johtuen nahkatyttö otti puheeksi olenko jotenkin pettynyt, koska iso O oli hetkellisesti hukassa. Kerroin, että mitä enemmän hän asiaa pohtii, niin sitä enemmän tulppa laajenee. Ymmärrän tilanteen, ja luottamuksen myötä uskon, että asia tulee muuttumaan. Hän tuntui olevan tyytyväinen vastaukseen, mutta...

Olin sitonut nahkatytön tiukasti sänkyyn kiinni ja kiusannut häntä monin erilaisin nahkaisin keinoin. Nahkahuppu tiukasti päässä käteni painaen hänen kaulaansa sen läpi, toisen käteni sormettaessa häntä rajusti, kuulen hupun läpi huokailua, johon sekoittuu hänen mielihyvänsä materiaalista yhdistettynä fyysiseen stimulointiin.

Poistan välillä hupun ja annan hänen hengittää helpommin, ja jokaisen poiston yhteydessä hänen naamaltaan paistaa pettymys ja toive saada huppu takaisin. Välillä painan käteni tiukasti hupun läpi peittäen hänen hengitystiensä hetkeksi. Tilanne on hieman absurdi, koska hän ei pyristele juurikaan vastaan vaan haluaa tiukempaa kokemusta. Irroitan käteni ja kiristän hupun kaulan kohdalla olevalla narulla.

Siirryn hänen jalkojenväliinsä ja nappaan hyrrän käteeni. Levitän liukkaria kädessäni olevaan nahkahanskaan ja tungen kaksi sormea hänen sisään ja pian yhden lisää toiseen reikään. Käynnistän wandin ja painan sen toisella kädellä klitorikselle ja alan töihin. Käteni työstäessä nahkatytön reikiä ja hyrrän hyristellessä, kuulen hupun sisältä nautinnollista ulinaa. Ei aikaakaan kun huomaan sormieni ympärillä, että tulppa alkaa irrota. Lisään vielä vähän vauhtia ja tunnen kuinka hänen reikänsä supistelevat vahvasti hansikastani vasten.

Jos hän olisi pyörein subin silmin väittänyt jälkikäteen lauenneensa, en olisi epäillyt, mutta siinä hetkessä en ollut täysin vakuuttunut. Mutta silti paras oli vielä tulossa. Lopetin tulpan pyörittelyn ja vedin hupun hänen päästään. Nahkatyttö katseli minua surullisin silmin selkeästi turhautuneena omasta tulpastaan, orgasmin katoamisesta, nahkahupun riisumisesta ja ja ja. Hän purskahti turhautuneeseen itkuun, ja samalla hetkellä muistin miten suuri vaikutus pillimehulla saattaa olla pikkuisiin.

- Et nyt kyllä ala pillittämään omaa turhautumistasi, sanoin ja poistuin huoneesta keittiöön juomaan. Hidastelin tahallani matkalla ja kuuntelin nyyhkytystä. Viimein palattuani takaisin kävelin suoraan hänen taaksen ja laitoin hupun hänen päähänsä. Itku loppui kuin seinään, ja hupun sisältä kuului rauhallista ja tasaista hengitystä.

Pikkulutka Peikon leikkihuoneella

Meillä on ollut Peikon kanssa onni tutustua blogimme kautta moniin ihaniin ihmisiin. Usein myös pariskuntiin, kuten pikkuneiti Lutkiksenkin tapauksessa. Olemme istuneet iltaa yhdessä ja parantaneet maailmaa. Puhuneet arkisia juttuja, mutta myös pervoja. Haluista. Ajatuksista. Olemisesta tässä maailmassa ja parisuhteissa. Joskus tuttavuudet muuttuvat ystävyydeksi, ja seurauksena voi olla jotain alla kuvatun kaltaista. Lutkis - stage is yours!

*****

Ultraraskaan työpäivän jälkeen juna parkkeerasi Turun asemalle, ja raahauduin laukkuni kanssa vastaan tulleen Peikon luo. Tarvitsin tähän väliin hengähdystauon ja ruokaa palautuakseni tuosta raskaasta työ- ja ajatusmäärästä päässäni. Ilokseni löysin pian edestäni ihanaa ruokaa ja Peikon, jolla tiesin olevan suunnitelmia varalleni. Olin miettinyt aiemmin, että hermostuttaisiko minua, mutta miten voisin jännittää seurassa jossa tunnen olevani kotona ja oma itseni? Syötyäni päätin suunnata vessaan, ja sain Peikolta laukkuuni jotain pyöreää ja painavaa, jonka asettaa paikoilleen. Pikkulutkaa hihitytti vessassa, kun laitoin kuulat paikoilleen. Ihme, että ne pysyivät sisällä määränpäähän asti.

Perillä ihmettelin leikkihuonetta ja istuskelin rennosti retrotuolilla. Sitten Peikko pyysi minut istumaan sängylle jalkojensa väliin selkä häneen päin. Peikko käski kertoa tarinoita siitä, kun sisäinen pikkulutkani on ollut vauhdissa. Samalla hän otti tiukasti hiuksista kiinni ja kiusasi nännejä niin, että ulisin kivusta. Tätä jatkui muistaakseni hetken aikaa, mutta yksityiskohdat ovat päässäni melko hataria, sillä pääni läpi meni leveä kaista ristiriitaisia ajatuksia.

Nautin, mutta vihasin kipua samaan aikaan niin paljon. Pelotti, mutta oli jotenkin tosi turvallinen olo. Peikko jatkoi pyörittelyä ja käski ottamaan pikkarit pois. Niissä olikin hommaa sukkanauhavyön takia, ja pikkulutka jatkoi haparoivaa selittelyä.

Sitten tuli pari ihan oikeaa muistikatkosta. En kuollaksenikaan muista, mitä tapahtui kun Peikko antoi litsareita ja sylki naamalle – filmi lyö ihan tyhjää. Kävin varmaan jossain pienellä mutkalla päässäni. Peikko puhui minulle alentavasti, jotain lutkaa pitäisi heitellä seinille tai jotain mutta en oikein kuullut sanoja kunnolla. Sain lähimuistista juuri ja juuri kaivettua viimeiset sanat kun Peikko pyysi toistamaan sen, mitä oli sanonut. Nämä tajunnankarkaamiset olivat ihania, ja muistan olleeni helpottunut kun kykenin muistamaan minulle sanotut sanat. voi haluta niin kovasti jotain sellaista, jota vihaa siinä hetkessä niin paljon. Se, että Peikko yhtäkkiä kovensi otteita ja painoi minut kovalla voimalla sänkyyn ja antoi tulla poskille – se säikäytti ja pelotti, ja tuntui jotenkin samaan aikaan niin turvalliselta ja hyvältä.

Mietin myöhemmin, mikä se vihlaiseva pahanolon tunne oli, joka käväisi päässäni tuossa hetkessä – se oli tunne pienestä lapsesta, joka on jätetty yksin pakkaseen ulos. Se arvottomuuden tunne siinä ohikiitävässä hetkessä oli jollain lailla pelottavaa ja vapauttavaa – ei voinut muut kuin ottaa iskut vastan ja alistua kohtaloonsa. Tarkemmin en osaa sitä mitenkään eritellä, sillä muistikuvat ovat tuolta osin hataria.

Tätä ennen Peikko oli nostanut jalkani kohti kattoa ja lämmitteli kämmenellä pakaroitani. Se teki niin kipeää, että päässäni alkoi murtumaan jokin. Muistan vilauttaneeni pari jarrusanaa, niin rajoilla mentiin kivun kanssa. Jokainen turvasana, jonka sanon, ottaa jonkin verran päähän, sillä haluaisin pystyä kaikkeen, jota minulle annetaan.

Pieni hengähdys ja sain kauniit kahleremmit jalkoihin sekä sidontarannekkeet ranteisiin. En voinut lakata ihailemasta kahleita ja sitä, miltä ne näyttivät siroissa nilkoissa. Sain levittää vartaloni isoon nojatuoliin jalat haralleen ja kädet selän taakse. Siinä paikat auki, tukka tahallaan pystyyn harottuna, naama syljellä ja kämmeneniskuilla sutattuna, oloni oli riisuttu ja kaunis. Tuli olo, että haluaisin paikalle kuvaajan, joka ikuistaisi minut mustavalkoiseen sensuelliin valokuvaan juuri tässä asennossa ja valossa. Ilokseni nänneihini laitettiin roikkumaan toisissaan ketjulla kiinni olevat nännipuristimet, ja ketju laitettiin suuhuni ohjeella, että ketju ei sitten putoa. Ihana värkki! Säälin nännejäni, sillä Peikolla tuntui olevan kova tahtotila kiduttaa niitä.

Peikko runkkasi minua paksulla mustalla varsidildolla ja surruutti wandilla. Voiko dildoon rakastua? Se oli komea kaveri se. Raskaan työpäivän jälkeen koin sen mitä parhaimpana palkintona. Halusin kovasti tulla, mutta mitä kovemmin yritin, sitä kauemmaksi se jotenkin karkasi. Mietinkin jälkeenpäin, että miksi en tule niin helposti kuin haluaisin – ylipäänsä. Se ottaa päähän, vaikka eihän se ole minkään mitta. Ja miksi koetan runkkauksessa miellyttää liikaa toista ja tulla toisen mieliksi.

En osaa päästää irti ylimääräisistä ajatuksista ja siksi en kiihotu siitä niin paljon, että tulisin. Lisäksi olen tottunut vahtimaan kehon kipuja ja tuntemuksia ja analysoimaan niitä liian tarkasti, jotta tiedän milloin sanoa että sattuu. En saa ääntäni päässä hiljenemään, en saa jarruja pois. Paitsi silloin kun Peikko pisti minut täyteen sauvoja, kun makasin selälläni. Siinä vaiheessa koin ihanaa avautumista, ja tuntui kuin olisi tullut tai ollut lähellä, eri lailla kuin mitä normaalissa seksissä. Tunsin kaiken tämän jälkeen oloni kauniiksi leikkikaluksi, joka on astetta enemmän oma itsensä. Astetta enemmän nainen.

Asia, joka minua eniten mietityttää on se, että onko minussa jokin jäinen kuori aina – kuori, jota ei voi kukaan minusta riisua vaikka mikä olisi. Kuori, jonka alla on jokin kaikkein kipein ydin, jota kaikella muulla peitän pois näkyvistä. Mene tiedä. Mutta ärsyttää, että silmiin katsominen ei ole niin helppoa kuin mitä haluaisin. Lisäksi ylianalysoin itseäni ja muita aivan liikaa – tämä häiritsee omaa elämääni välillä ihan normaalioloissakin. Tästä piirteestäni en päässyt irti tälläkään kertaa, ja Peikolla meni leikisti jo hermot minun jatkuvaan purppasuuni. ;) Miksi mietin liikaa! Miksi en päästä irti. Ja kuten Peikko sanoi: ei kaikkea tarvitse analysoida – jokainen on sellainen kuin on, jostain syystä.

Vierekkäin maatessamme, juttelimme lutkasta, joka minussa on ollut ja joksi olen tulemassa. Tajusin, että huomiohuora, joka sisälläni on ollut, onkin ehkä se juttu joka minussa haluaa elää ja kasvaa. Tämä lutka haluaa olla esillä, palvella ja olla käytettävänä. Isommassa porukassa, puolijulkisesti. Tekemässä sitä, mitä häneltä satutaan haluamaan siinä hetkessä. Sisälläni syttyi monta kutkuttavaa ajatusta, miten tätä voisi järkevästi jalostaa eteenpäin ja vapauttaa lutka sisälläni täyteen voimaansa.

- Lutkis

Blondi: Hyvästi kesä

Kesä 2016 jää minun muistoihini mahdollisuuksien kesänä ja se antoi esimakua siitä, millaista elämämme Peikon kanssa on parin vuoden kuluttua. Mitään erityistä ja ihmeellistä ei tapahtunut, mutta tapahtui kuitenkin. Vapaus tulla ja mennä itsenäistyvän lapsen myötä. Pieniä kotimaanreissuja. Mökkeilyä pervoporukalla. Alastonuinnit. Ystävien luona vietettyjä iltoja ja viikonloppuja. Kirjoja. Paljon kirjoja. Minulle sopiva viileähkö ilma. Kuitenkin myös riittävästi lämpöä. Elämää. Ihmisiä. Paljon rakkautta. 

Leikkimuisto helteiseltä kesäpäivältä

Kiitos kesä 2016 - olit minulle hyvä <3.

Blondi: Emätinorgasmi - totta vai tarua?

Miten te hyvät lukijat määrittelette emätinorgasmin? Onko se sellainen orgasmi, joka saadaan pelkässä penetraatiossa (kalun tai dildon kanssa) vai onko se kokonaan oma erillinen orgasmityyppinsä? Jonkun teorian mukaan emäntinorgasmi taas on sama on kun g-pisteen kautta saatu orgasmi.

Ja onko klitorisorgasmi sitten sellainen, jossa on aina klitorisstimulaatio mukana? Entä jos laukeaa niin, että stimulaatiota on sekä klitorikselle että emättimelle, kuten minun tapauksessani?

Tämän pohdinnan laittoivat alulle melko tuoreet ja vähän hämmentävätkin havainnot omista orgasmeistani. Laukean aina siten, että Peikon kalu tai joku dildoistamme on sisälläni ja hyrrä klitoriksellani. Tunnen hyvin selkeästi, koska orgasmi on tulossa ja ehdin aina kysyä siihen nätisti luvan. Kun orgasmi tulee, on se hurja. Voimakas ja melko nopea. Keho kramppaa kaarelle, ja kaikki lihakset jännittyvät. Usein tällaisen orgasmin seurauksena pääsee myös puhdistava itku, koska orgasmi on fyysisesti niin voimakas. Tällaisen orgasmin tullessa minun täytyy saada hyrrä heti pois klitorikselta ja hengähtää hetki jos toinenkin, koska paikat ovat niin herkät, etteivät ne siedä oikein minkäänlaista kosketusta. 

Viime aikoina seksiä harrastaessamme on tapahtunut muutaman kerran jotain hyvin hämmentävää. Tuntuu aivan siltä, että laukeaisin. Sellainen suuri ja nopea, lähes räjähdyksenomainen huippu kuitenkin puuttuu. Tunnen sen sijaan äärettömän miellyttävän ja lämpimän tunteen ja sen, miten emättimeni lihakset supistuvat, supistuvat ja supistuvat. Todella vahvasti. Ja syvältä. Puristus on niin voimakas, että lelua on vaikea liikuttaa sisälläni. Siltä ainakin minusta tuntuu. Koska sellainen superhuippu jää näissä pois, voin painaa hyrrää klitorikselle todella lujaa samalla kun lämmin tunne valtaa minut päästä jalkoihin. Ja Peikko voi työstää minua loputtomiin - yleensä pumpattavalla dildolla tai varsidildolla. Minä vain supistelen ja supistelen ja voihkin, ja Peikko työstää minua. Painan hyrrää klitorikselle kaksin käsin enkä haluaisin irrottaa lainkaan. Kipua tai arkuutta ei tule, vaan voisin ottaa vastaan miten paljon tahansa. 

Tällaisen session jälkeen emättimen lihakset supistelevat vielä pitkään, lähes tunnin ja vatsalihakset tuntuvat helliltä seuraavana päivänä.

En toistaiseksi edes ymmärrä kysyä lupaa tälle hekumoinnille, koska en oikeasti tiedä, laukeanko vai mitä tämä on. Tunne on jollain tapaa samanlainen kuin ejakuloidessani, sellainen pitkä, lämmin nautinto ilman selkeää alkua ja loppua. Tosin ejakuloidessa emättimeni lihakset eivät supistu lainkaan, mutta muuten tuntemuksessa on paljon samaa. Paitsi no, lakanat pysyvät kuivina tässä supistelevassa versiossa.

Onko tämä nyt se kuuluisia emätinorgasmi, jollainen jonkin lähtee mukaan on naisille mahdollinen, toiset lähteet eivät taas edes tunnusta moista? No, ihan se ja sama - tuntuu sen verran hyvältä, että haluan näitä lisää!

Pahoittelen sekavaa tekstiä ja tajunnanvirtaa - nousin juuri sängystä tällaisen supistelusetin jälkeen, joten olo on tätä kirjoittaessa lievästi levoton, jalat tärisevät ja supistelen edelleen.

Pyhiinvaellusmatka

Blondini sanoo useasti, että jokaisessa parisuhteessa pitäisi olla seksileluja. Hyvät lelut nostavat paljon seksin, leikin ja sitä myötä parisuhteen tasoa.

Olemmekohan vähän tylsiä sillä meidän leikeissä on melkein aina mukana McHurtilta tilattu Wicked Wand, jota siis hyrräksi kutsumme. Olemme testailleet yhdessä varmaan toistakymmentä erilaista wandia katuporasta lähtien, mutta edellä linkatun jälkeen muut eivät ole mestaria horjuttaneet. Niinpä tuntui luonnollisesti tehdä "pyhiinvaellusmatka" McHurt -liikkeeseen, kun lomailimme Berliinissä.

Lomamme Berliinissä oli myöhästynyt häämatkamme, joka ajoittui sopivasti German Fetish Ball -viikkoon. Matkaseuranamme olivat rakkaat ystävämme Kanji ja Takayumi. Kerron bilekokemuksestani myöhemmin omassa postauksessa.

Berliinin Fetish-viikkoon oli mahdutettu myös seksilelumessut, mutta päätimme säästää rahamme ja tutustua mm. Holocaust Monumentiin ja muihin nähtävyyksiin. Messuilta poisjääminen olikin hyvä veto, sillä tapahtuma oli kuulemma ollut kuin vapputori eli täynnä krääsää.

McHurt sijaitsee metromatkan päässä Alexanderplatzilta, ja lähimmältä metroasemalta kävelymatkaa jää vain muutama sata metriä. Liike ei itseään ulospäin mainosta, ja jos ei tiedä mitä hakee, niin epähuomiossa kävelee helposti ohitse. Liike on kyllä ihan näkyvällä paikalla, mutta ainoa näkyvä elementti on pienen pieni kyltti ovessa.

Itse liike oli mitä mainioin myyjiään myöten. Paikalla oli kaksi reipasta myyjää, joiden kanssa kauppa kävi englanniksi (sinänsä melko harvinaista Berliinissä). Myytävät tuotteet koostuivat pitkälti erilaisista laadukkaista nahkatuotteista alkaen pienistä piiskoista päätyen isompiin makuupussiviritelmiin. Kaikki tuotteet olivat näkyvillä, kosketeltavissa ja jopa testattavissa.


Olimme etukäteen suunnitelleet hankkivamme ainoastaan samanlaisen hyrrän kuin meillä jo on, ihan vaan varuiksi ja bilekäyttöön, mutta toisin kävi. Minä ihastuin ensin muutamiin piiskoihin ja pitkän pohdiskelun jälkeen valitsin itselleni yhden, joka myöhemmin sai tulikasteen bileissä. Nappasimme samantien käsiimme myös havittelevamme hyrrän, mutta myyjä toikin testiin ihka aidon ja alkuperäisen Hitachin (Euroopassa nimellä Europe Magic Wand). Vaikka hinta aluksi hirvitti, niin sen äänettömyys ja paino vakuuttivat meidät. Pääsimme myös ensi kertaa kunnolla tutustumaan pumputtaviin dildoihin, ja lopulta sellainenkin päätyi kassiimme.

Lopulta otin vielä vitriinistä eräänlaisen ruostumattomasta teräksestä tehdyn raapimislelun, koska minä onneton olen liian innokas puremaan kynsiä. McHurtista jäi hyvä fiilis ja suosittelen lämpimästi.

Kanji & Takayumi olivat jollain aikaisemmalla Berliinin-reissullaan käyneet paikallisessa armeijatavaran erikoisliikkeessä, joka oli kuitenkin silloin ollut kiinni. Tällä kertaa otimme junan Alexanderplatzilta ja kävelimme vielä parisen kilometriä päälle. Omat odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta liike yllätti hyvällä valikoimallaan (pääosin vaatetta) ja melko sopivalla hintatasolla. Sovittelin useampaakin vaatetta ja lopulta tein kaupat makeasta t-paidasta ja itsenikin yllättäen ohuesta sadetakista. Kosteita kelejä odotellessa!

Blondi Berliinissä

Berliini on minun ja Peikon osalta koettu. Samoin ensimmäinen yhteinen matkamme muutamaa lyhyttä kotimaanmatkaa lukuun ottamatta. Matka sujui erinomaisesti, eikä siltä olisi voinut toivoa enää paljon enempää. Lähinnä harmituksen aiheita tuotti oman jaksamiseni rajallisuus. 

Lentomme Suomesta lähti niin aikaisin, että vuorokausirytmini sekosi siitä täysin. Niinpä ensimmäinen päivä ihanan kesäisessä Berliinissä meni puolilla valoilla. Toisena päivänä olo oli jos mahdollista vieläkin huonompi. Sellainen jäätävä kokovartaloväsymys, joka lamaannutti sekä mielen että kehon. Melkein itkin Peikolle huonovointisuuttani ja ajattelin, että minusta ei oikeasti ole enää matkustamaan. 

Onneksi koitti kolmas päivä ja mieli ja kehoi alkoivat vihdoin toimia. Lisäksi muistin, että näinhän se matkustaminen on minulla aikaisemminkin mennyt. Ensimmäisen päivän sinnittelee adrenaliineilla kunnes toisena päivänä iskee täydellinen lamaannus. Jatkossa suunnittelen matkaohjelman siten, että toisena päivänä ohjelmassa on ainoastaan lepoa ja kevyttä jaloittelua. 

German Fetish Ballin pääbileet olivat kolmantena matkapäivänä, mutta totesin, ettei minusta ole juhlijaksi. Vaikka olisi aseella uhattu, en olisi jaksanut lähteä hotellilta enää illalla mihinkään. Lisäksi valvominen olisi tainnuttanut minut koomaan koko loppumatkan ajaksi, ja sitä en olisi kestänyt. Onneksi Peikko kuitenkin tuntee rajalliset voimavarani eikä loukkaantunut päätöksestäni vaan päinvastoin kannusti minua kuuntelemaan itseäni. Myös ystäväpariskuntamme suhtautui asiaan hyvin ymmärtäväisesti - suuri kiitos heille myötäelämisestä. Peikko sai myytyä hankkimani ennakkolipun hyvään hintaan bilepaikalla, joten rahallista tappiota ei poisjäännistä juuri koitunut. Kun muu porukka suuntasi kohti bilepaikkaa, minä painoin pääni tyynyyn ja nukahdin välittömästi. 

Kaikenkaikkiaan matka oli kuitenkin hieno elämys, ja uskon, että palaan Berliiniin toistekin. Mitään maailmaa mullistavaa Berliini-huumaa en kokenut, mutta nautin kaupungin välittömästä ilmapiiristä ja keskieurooppalaisesta elämänmenosta. Kaupungin selkeydestä, lievästä rujoudesta, toimivuudesta, puhtaudesta, edullisesta hintatasosta, rennoista ihmisistä. Auringosta, kesästä, valosta, helppoudesta olla oma itsensä. 

Nämä jäivät erityisesti mieleen:

Kaupungin puistot ja vihreys sekä väljä arkitehtuuri. Mihin tahansa suuntasimme, löytyi läheltä aina puisto istuskelua varten. 

Minua on aina kiehtonut Berliinin muuri ja sen historia kaikessa absurdiudessaan. Muurin murtuminen ja Itä-Euroopan murros olivat aikoinaan ensimmäisiä isoja yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia, joita aidosti mielenkiinnolla seurasin. Niinpä Berlin Wall Memorial -muurimuseo olikin must see -listallani. Vietin täällä pitkän hetken vuodattaen ison lätäkön kyyneleitä. Edellinen käyntini Berliiniin sijoittui pari vuotta muurin murtumisen jälkeen, ja tuolloin muuri oli vielä todellisuutta. Sitä oli paljon jäljellä, ja Itä-Berliini oli osittain vielä suljettu paikka, johon metrot eivät kulkeneet. 

Euroopassa murhattujen juutalaisten muistomerkki keskellä Berliiniä vaikutti myös kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan. Voisin kirjoittaa tähän pitkät pätkät saksalaisten kollektiivisesta syyllisyydestä, joka juontaa juurensa toisesta maailmansodasta ja holokaustista, mutta antaa olla. 

Dönerit, kebabit - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Imren Grill Kreutzbergissä tarjosi meille ikimuistettavan kebab-elämyksen. Suosittelen <3. Valittu monta kertaa Berliinin parhaaksi kebaberiaksi. 

W-Der Imbiss -hipsterimestan tunnelma ja naan-pizzat Kastanienalleella  Peikko itki ilosta syödessään savulohella varustettua Jewish naan -annostaan, minä hurmaannuin tuoreista salaateista. 

Vietnamilaiset herkut Good Morning Vietnam -ravintolassa Mitten ravintolakeskittymässä, jossa söimme herkullisia wokkeja ja joimme riisiviinaan tehtyjä drinksuja - lasitölkeistä totta kai. Kotisivut eivät tee oikeutta ravintolalle, tämä on pakko kokea itse.

Myöhäinen tyttöjen lounas rakkaan ystävän kanssa jossain intialaisessa ravintolassa, jonka nimi ei ole jäänyt mieleen. Ruoka ja extraisot ja vahvat drinkit sen sijaan jäivät. Ja se superflirtti tarjoilija. 

Mojitot ja caipirinjat, jotka maistuivat siltä kun niiden kuuluu maistua. Isot määrät minttua, rommia, sokeriruokoviinaa ja limeä. Koska en juo olutta, eikä kaupungista juuri saanut siideriä, nautin ihanista jäämurskadrinkeistä ja helteestä.

Galeria-tavaratalon Benefitin kosmetiikkapisteen ystävällinen myyjä, joka teki minusta lähes ihmisen näköisen toisena matkapäivänä erilaisilla anti puffing -tuotteilla ja turvotusta laskevilla rasvoilla. Benefitiä ei Suomesta saa, joten mukaan kertyi muutama kullanarvoinen tuote.

DM Drogerie Markt -päivittäiskosmetiikka/yleissälä -myymälät ja niiden mahtavan edulliset luonnonkosmetiikkamerkit ja valikoimat. Ihonhoitotuotteita ei tarvitsekaan sitten ostaa, hmmm, pariin vuoteen. Rahaa liikkeeseen meni n. 50 euroa, josta ostettiin omat voiteet ja rasvat sekä runsaat tuliaiset kolmelle naispuoliselle henkilölle. Minulla on paha addiktio erilaisiin hammastahnoihin sekä silmänympärystuotteisiin, joten niitä kannettiin kotiin. 

McHurtin myymälä livenä vihdoin <3. Sen superystävälliset, asiantuntevat ja asialliset myyjät, jotka todella tunsivat myymälän tuotteet ja myös kehottivat kokeilemaan niitä rohkeasti. Kadulta katsottuna huomaamattomaan myymälään pääsi kätevästi metrolla. Monet laadukkaimista ja parhaimmista

leluistamme ovat peräisin McHurtin nettikaupasta, mutta oli mahtava päästä testailemaan tuotteita livenä. Mukaan tarttui reissun kallein ostos - uusi hyrrä, Europe Magic Wand, jonka pitäisi olla samanlainen kuin aito, alkuperäinen jenkkiversio. Tätä en olisi koskaan raskinut ostaa, ellen olisi livenä päässyt testaamaan lähes äänetöntä ja uskomattoman tehon omaavaa kapinetta. Lisäksi mukaan tarttui melko iso pumpattava dildo sekä Peikolle piiska ja raapimiseen tarkoittu haarukan näköinen lelu. Raporttia leluista tulossa myöhemmin, kun koeajot on saatu tehtyä. 

Kiitos Berliini, tullaan toistekin!

Miten mä voin kysyä lupaa, kun en tiedä miltä orgasmi tuntuu?

Sain eräältä naiselta viestin, jossa hän pohti mahdollisuuttaan ja rohkeuttaan osallistua yhteen Turun Baletin tapahtumaan. Kutsun naista tästä eteenpäin tanssijaksi. Koska itsellänikin oli pieni rooli kyseisessä tapahtumassa, niin rohkaisin häntä mukaan ja liittymään seuraamme tai jopa tulemaan tilaisuuteen kanssamme. Kävimme pientä sähköpostiviestittelyä etukäteen. Siinä kävi selväksi, että hän oli erinäisten sattumien jälkeen löytänyt alistuvan puolensa, mutta hänellä ei ollut ajatustakaan miten tätä tietoa voisi viedä pidemmälle. Erityisesti mieleeni jäi hänen lauseenpätkänsä, jossa hän kertoi "Luulen haluavani piiskaa." Pienellä suostuttelulla hän lupautui tulemaan tilaisuuteen kanssani.

Baletissa me otamme kaikki uudet ihmiset sukupuolesta ja suuntautumisesta riippumatta iloisena vastaan. Esittelemme uudelle kasvolle tuttuja nikkejä, näytämme paikat, kerromme säännöt, opastamme miten toimia sekä mikä on turvallista ja mikä ei. Näin tapahtui nytkin. Päästessämme esittelyssämme crossin luo, mainitsin hänen toiveestaan saadaa piiskaa. Kerron, että jos hän haluaa sitä minulta niin nyt olisi loistava hetki. Kerroin myös kuitenkin, että hän voi aivan itse päättää haluaako edes piiskaa tai olenko edes minä tähän hänen mielestään sopiva. Hän jähmettyi hetkesi eteeni mutta pian vastasi myöntyvästi.

- "Otanko nyt kaikki vaatteet pois?"
- "Voit aivan itse tietenkin päättää tämän."

Hänen riisuutuessa kaivoin kassistani muutaman piiskan. Kiinnitin hänet ensin crossiin naama kohti seinään ja lämmitten hänen pakaroitaan floggerilla. Pikkuhiljaa siirryin ohuempiin piskoihin samalla jutellessani hänelle ja kehuessani hänen vartaloaan. Tilanne oli hänelle luonnollisesti uusi ja vähintäänkin outo, mutta hän selvästi nautti tilanteesta. Hänen suustaan ei tullut juurikaan huokauksia kuluvampia ääniä, vaikka piiskana oli melko ohut keppi. Totesin hänelle hänen kipukynnyksensä olevan melko korkea.

-"Olen tottuntu kipuun baletissa."

Käänsin hänet ympäri crossilla ja jatkoin piiskaamista floggerilla hävylle ja ohuemmilla kepeillä reisille. Välillä hän sanoi muutaman kerran, että nyt taitaa riittää, mutta kuitenkin hän halusi vähän lisää. Siirryin hänen iholleen ja kysyin onko ok jos kosketan sinuun. Hän antoi myöntävän vastauksen. Kaivoin hänen rintansa esille ja leikin hetkein nänneillä ja vedin niistä. Myöhemmin kun nännit olivat lämmitetyt, laitoin niihin perhosnipistimet ja niiden välissä olevan ketjun hänen suuhunsa.

- "Nyt pidät tästä kiinni sen aikaa kun piiskaan."

Ja hän piti.

Annoin sormieni kulkea hänen vartalollaan ja etsiä tuottamiani jälkiä. Hän säpsähti aina kun sormenpääni löysivät punaisia uria hänen sääristään. Sormeni hakeutuivat pikkuhiljaa kohti hänen jalkoväliään, mutta varmistin häneltä ensin, että tämä oli paikka jonne saisin mennä. Sain innokkaan nyökyttelyn. Painoin sormeni ja pian toisenkin hänen läpimärkään reikäänsä."Eikö ole merkillistä mitä piiskaus saa aikaan?" Pyörittelen sormiani hänen klitoriksellaan, ja se tuntui tuottavan hänestä enemmän ääntä kuin piiskaus. Lopulta runkkasin häntä rajusti sormillani.

- "Sun on turha yrittää saada minua laukeamaan", hän huokaili sormetukseni välissä.
- "Mä voin kuule tehdä tätä ihan vaan siksi että tykkään."

Myöhemmin illalla JR tuli luokseni ja kysyi, voisinko lainata hänelle auttavaa kättä - hän kun oli "ikävästi" päässyt kahden subin loukkuun. JR on hyvä ystäväni, ja hänen kanssaan tekeminen on aina mitä helpointa ja mukavinta ja suostuikin luonnollisesti tähän pyyntöön. Koska tanssija oli ensimmäistä kertaa tutustumassa tapahtumiimme, kysyin haluaisiko hän tulla seuraamaan leikkiämme. Tosin luonnollisesti etukäteen olin varmistanut sekä JR:ltä, Minkiltä ja Tetrikseltä, että tanssijan mukaan tulo katselijana olisi suotavaa.

Päädyimme tekemään käsitöitä mukavaan huoneeseen, josta löytyi sopiva tasanne, johon JR sijoitteli subinsa. JR:nn keskittyessä Minkkiinsä sain melko vapaat kädet työstää upeaa Tetristä. Orkutteluksihan se meni. Pahimman ja hauskimman kerran. Sadistinen JR, jota on mitä mukavin seurata, antoi mitä mukavimpia käskyjä Minkilleen.

- Kädet asentoon!
- Suu auki!
- Kieli ulos!
- Lausu se Tommi Tabermanin runo rakkaudesta!
- Pyydä kauniimmin! 

Ja mukavinta oli totta kai oli vierestä seurata kuinka kauniisti Minkki totteli ja lopulta pidätettyään pienen ikuisuuden, laukesi huutaen ja käskystä toisenkin kerran.

Itselläni oli kädet täynnä Tetriksen kanssa. Aikaisemmin illan aikana olin laittanut merkille, kuinka esimerkillisesti Tetris oli hoitanut JR:n hänelle antamia käskyjä, joten itsekin olin palkintotuulella. Kädet komennettuna pään yli päätyseinään jalat auki edessäni työstin tetristä varsidildolla, kädellä ja hyrrälle. En tiedä, onko suloisempaa työstettävää kuin subi, joka unohtaa sovitut säännöt aina orgasmin lähestyessä, oli sitten kyseessä vaikka käsien asento tai puhetapa. Onneksi orgasmin saa yleensä aina keskeytettyä ja harjoittelun aloitettua alusta. Monenmoisen selityksen ja rimpuilun jälkeen sai Tetriskin huutaen omansa. Itse hän oli vahvasti sitä mieltä että yksi kerta olisi riittävä, mutta nautiskelimme vielä toisenkin erän.

Kun tämä hetkemme oli päättynyt, halasimme ja juttelimme Tetriksen ja Minkin kanssa tovin viereisellä sohvalla heidän vetäessään happea ja pukiessa vaatteitaan takaisin päälle. Poistuessamme tilasta tanssija seisoskeli huoneemme reunassa hieman keinuttaen itseään. Kerroin JR:lle että he voisivat mennä edellä ja tulisin myöhemmin perässä.

- "Miltä se näytti?"

Pitkä hiljaisuus

- "... mielenkiintoiselta ..."
- "Haluatko kokeilla?"

Pitkä hiljaisuus. Myöntyminen ja riisuutuminen.

Laitoin kumihanskan käteeni, varsidildoon ja hyrrään uuden kondomin ja meniin suoraan asiaan. Upotin dildon hänen katselulla kostutettuun märkään reikäänsä ja painoin hyrrän hänen klitorikselleen. Ja jos hänestä ei aikaisemmin lähtenyt ääntä niin nyt lähti. Ja koska desibelit olivat sen verran nousseet mainitsin, että laukeamiseen kysytään aina lupa.

- "Miten mä voin kysyä lupaa, kun en tiedä miltä orgasmi tuntuu?"

Kyllä hän näköjään kykeni, kaksi kertaa ja kauniisti.

Hieman myöhemmin poistuessamme huoneesta kerroin, että nyt tanssija menee blondini luo ja kertoo hänelle, mitä juuri on tapahtunut.

Seksileluja hankkimassa

Olen saanut Peikolta varmasti yli puoli vuotta sitten tehtäväksi hankkia meille kaksi uutta seksilelua. Pumpattavan dildon ja pumpattavan anustapin. Olen ottanut projektin alulle muutamaan otteeseen, mutta se on aina jäänyt tekemättä. Osa syynä tähän on ollut se, että nettikauppoja selaillessa ja hintavertailuja tehdessä menee paljon aikaa. Olemme jo aikoja sitten oppineet kantapään kautta, että emme osta huonoja seksileluja. Lisäksi lelujen täytyy olla mustia. Niinpä hakeminen ja vertailu on tuntunut sellaiselta savotalta, että homma on jäänyt tekemättä. Ehkä joku runkkauskielto tai muu rangaistus olisi saanut minuun vauhtia, mutta kummankaan energia ei riittänyt kytkemään ds-asetelmaa päälle tätä toimintoa varten.

Meitä lähestyi pelastava enkeli yhteistyötarjouksen muodossa – ehkä liittyen postaukseen bloggauksesta ja niistä goodie bageista J. Saimme yhteydenoton www.seksileluja.com -portaalista. Seksileluja.com ei myy itse mitään, vaan kerää yhden sivun alle useita seksikauppoja. Tätä kirjoittaessa portaalista löytyy 15 eri kauppaa. Näin ollen vertailu on helppoa ja näppärää, eikä käyttäjän tarvitse surffata sivustolta toiselle. Portaali on toteutettu fiksusti ja freesin näköisesti – lisäksi sivujen tekninen toimivuus ja hakutoiminto ovat huolella tehty. Myös sivuston taustatoimijan tiedot ovat kunnossa.

Lelujen lisäks Seksileluja.com pitää sisällään myös tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta – siitä iso plussa. Vaikka me pervot olemmekin usein seksilelujen suurkuluttajia ja tietoisia seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista, eivät ne todellakaan ole itsestään selviä kaikille. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että kaikkien pitäisi hankkia parisuhteensa ja seksielämänsä tueksi seksileluja. Itse en enää suostuisi elämään ilman niitä, koska minun laukeamiseeni tarvitaan aina hyrrä. Lisäksi tykkään sivuston nimestä. Ei mitään pikkusievää kivojajuttujaaikuisille, nautintoakansalle, kukkiajamehiläisiä, vaan suoraan asiaan. Eli niitä seksileluja. Toki sivustolta löytyy iso kasa myös vaatteita ja bdsm-tarvikkeita, joita kaikkia ei voi ihan suoraan kutsua seksileluiksi.

Sellainen pieni miinus täytyy antaa, että ainakaan toistaiseksi Antishopin valikoimia ei löydy portaalista ja siten moni kiva, vähän pervompi tuote jää portaalin ulkopuolella. Joten hoi, hankkikaa vielä Antishop listoillenne, niin palvelu on kutakuinkin täydellinen.

Ai niin. Ne meidän haluamme pumpattavat seksilelut. Ne löytyivät <3.

Hoitsu häkissä

Kerroin taannoin olleeni mökkeilemässä ja samalla tutumassa lemmikin sielunelämään. Etukäteen en olisi voinut kuvitella, että tavallisesta isosta koirankuljetushäkistä voisi irrota niin paljon hupia ja ideoita, mutta olin ilomielin väärässä. Nyt tässä ollaan jo "perustamassa" lemmikkikoulua, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

Piiskatessani nukkea mökillä, oli hoitsukin saapunut yllättäen paikalle. Yllättäen siksi, että olin kuvitellut hänen jättävän mökkeilyn väliin. Halasimme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Olin huomaavinani hoitsun olemuksessa poikkeuksellisesti väsyä, mikä ei sinällään ollut ihme ottaen huomioon hänen senhetkiset haasteensa. Ehkäpä juuri siksi oli erittäin upeaa nähdä hänet tovin kuluttua istumassa häkissä hymy korvissa. Kuvittelin nuken passittaneen hänet sinne kokeilemaan, miltä häkki maistuu. Siitä hetkestä eteenpäin oli nähtävissä ja vaistottavissa hoitsun tulleen kotiin.

Hän istui jalat ristissä häkissä katsellen ympäristöään kuin ensi kertaa häkitetty lemmikki. Leikkimielisesti tämä lemmikki virnuili ja kauniisti hymyili, mutta kuitenkin sellainen naarasleijonailme kuonollaan - "uskallapas koskea tai tulla häkkiini". Hän oli täydellisesti mukavuusalueellaan, ja saatoin kuvitella hänet oikeasti kehräämässä, jos joku olisi nätisti osannut lähestyä ja rapsutella oikeasta paikasta.

Istuimme grillaamassa lemmikin istuessa häkissään hieman sivummalla. Sain vierestä ilomielin seurata, kuinka nukke kesytteli lemmikkiään. Ja mikäs onkaan parempi keino kesyttämiseen kuin hyvät makupalat. Häkin ristikon välistä tarjoiltiin varovasti erinäisiä herkkuja kuten inkiväärimarinoitua possua, avokadoa ja grillattuja vaahtokarkkeja. Erityisesti viimeiset tuntuivat olevan parasta kesytysruokaa. Nukke ojensi varovasti makupaloja häkkiin selkeiden komentojen kera, "varovasti, nätisti, otatko lisää?" ja lemmikki vaikutti hyvin säyseältä ja kesyltä.

Myöhemmin siirryttyämme jo sisälle, nn tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, oliko kenties lemmikki sähissyt kouluttajalleen vai oliko kouluttaja vain päättänyt näyttää lemmikilleen paikkansa, mutta lemmikille sovittettiin suuhun pallogägiä. Muutenkin koulutus oli saamassa hauskoja bdsm-virikkeitä. Nukke kaipasi selvästi vähän apukouluttajaa, ja ideoimme, että lemmikin kädet voisi kiinnittää kahleilla häkin toisen pään ylänurkkiin ja jalat taas toiseen. Kumarruin ja menin häkkiin rohkeasti ja sanoin lemmikille, että nyt on oikea hetki poistaa housut, jos sellaista halajaa. Lemmikki nyökkäsi silmillään. Vedin hänen alushousut pois jalasta, ja kiinnitimme hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa kahleet, jotka taasen kiinnitimme häkin ylänurkkiin. Voi kuinka söpö pakkaus vaikka lemmikki joutuikin nojaamaan ylävartalollaan vaikean näköisesti häkin toiseen päätyyn.

Jouduimme siirtämään häkkiä lemmikin kiinnittämisen jälkeen ja teimme sen työntämällä häkkiä varovasti lattialla maton päällä. Teimme tämän tietenkin hyvin varovaisesti, sillä emme halunneet tuottaa lemmikille turhaa tuskaa. Hän kuitenkin alkoi liikkua ja yritti viestittää meille jotain silmillään ja gägin takaa. Ilmoille ehti jo tulla pieni hätä, että lemmikillä ei olisi kaikki hyvin. Että joku raaja kramppaisi, kiinnitys olisi liian tiukka tai hengittäminen olisi vaikeaa. Avasimme nopsaan luukun ja poistimme gägin, jotta lemmikki pääsi kertomaan asiansa. Yllätyksemme oli suuri kun lemmikki sanoi kiukkuisesti "Olkaa varovaisia lemmikin häkin kanssa, ettei se vaan hajoa!" Tämä sananparsi tuli ulos aidosti huolissaan eikä kouluttajia härnätän. Purskahdimme nauruun ja kiinnitimme gägin uudestaan paikoilleen.

Kävin lelukassilla ja toin mukanani varsidildon ja hyrrän. Kerroin lemmikille, mitä aion niiden kanssa tehdä, ja hän nauroi minulle gägin takaan. Kerroin, että lemmikki varmasti itsekin ottaa huomioon häkkinsä rajallisen kestävyyden eikä rimpuile ollenkaan toimenpiteen aikana, Lemmikki yritti vielä hetken näyttää sähisevältä tilanteen hallussapitävältä villieläimeltä, mutta lelun upotessa häneen ja hyrrän käynnistyessä hänellä oli täysi työ pitää raajansa paikallaan ja ajatukset kasassa. Hyvin lemmikki tsemppasi raajat väristen. "Saisinko tulla?", kuulosti kovin eläimelliseltä gägin takaa. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin koulutus, niin lupaa ei herunut heti. Raajat ja lemmikki värisivät, silmät katosivat ja kun hän sai lopulta luvan, kahdestikin, niin lemmikki tärisi ja tuli, mutta nätisti häkkiä varoen.

Lemmikki kertoo

Auto kaartaa tietä eteenpäin. Ja mä en osaa sanoa mun ystävälle miksi mua jännittää ja pelottaa. Miksi mun rintaa puristaa. Mä olen väsynyt. Arvoin monta päivää lähdenkö, jaksanko, riittääkö mun voimat. Elämä on niin muuttumassa. Mutta mä lähdin. Halusin. Mulla oli vähän ikävä mun laumaa. Kun mä pääsin sinne, mä menin rantaan. Kahlasin polvia myöten veteen. Siinä tuntui että mä olen paikallani, en häily, en häviä, en ole säästöliekillä. 

En olisi halunnut sanoa Nukelle etten osaa olla, halusin olla vahva, halusin näyttää sitä mun henkistä hiekkalinnaa, kovis naamaa. Niin mä sille sanoin. Sanoin etten osannut olla. Ja rintaa ei enää puristanut. Katsottiin kaloja laiturilta. Ne oli pieniä ja säikkyjä mutta ne pääsi syvemmälle pakoon jokaista epäilyttävää ääntä. Niillä oli se samea vesi. 

Nukke halusi näyttää häkin mulle. Istuttiin teltassa häkin vieressä. Se kysyin haluanko kokeilla ja ennen kuin se ehti lausetta loppuun, mä olin jo puoliksi menossa. 

Kerälle. Häkin pohjalle. Sielä oli pehmeää. Ja aivan kun mun kehosta olisi sulanut vanhat steariinit päältä. Hiekkalinna jäi rannalle. Se sotkisi kovin teltan ja häkin jos sitä yrittäisi kantaa mukana. 

Mä en tiedä mistä se hymy tuli. Häkissä olin turvassa. Ja vapaa. On hullua ajatella ja tuntea olevansa vapaa häkissä. Häkissä jossa voin istua ja maata. Eikä häkki purista. Se vain rajaa. Minut on laitettu sinne rauhoittumaan. Kokemaan fyysiset rajat. Se antaa minulle herkimmilläni turvamuurit. Mä voin katsoa ulos häkistä. Nojata kylmään metalliin. Rapsutetaan, ruokitaan. En voi itse valita mutta voin. Sen mitä otan vastaan ja mitä en. Voin vielä puhua. Jutella, nauraa, hyristä kun kissaeläin. 

Alkaa sataa, viedään häkki sisälle. Pyydän lupaa käydä vessassa ja salaa toivon, että Nukke käskee minut ulos pissalle, kuten sisäsiistien lemmikkien kuuluukin. Kaikkien silmien alle. Ulos, kun luvan saa. 

Häkki seisoo tyhjänä keskellä lattiaa. Häkin sisällä oleva tyhjiö, minun tilani, vetää ja tahdon jo takaisin. Sanoin aikaisemmin että minua kiehtoo ajatus siitä etten voi kommunikoida puheella. Sido mun suu. 

Ja palloa sovitetaan suuhun ja kiristetään. Käsiin kiertyy nahkaa. Nukke pitelee mua mun selän takana. Hengitys mun korvalla, Nukke on ihan siinä. Mun omistaja. Mun ihminen. Yksi niistä.

Ja Peikko kumartuu mun eteen. Istun omilla jaloillani enkä voi liikkua. Sen kädet on kovat ja kasvot pehmeät. Etsii käsiinsä mun rinnat. Ja mä sähisen kun se nappaa kiinni. Kovaa, mä ulisen vastaan ja mä pidän siitä. 

Nukke komentaa minut takaisin häkkiin. Mies tulee lähemmäs ja nahkaa napsahtaa nilkkoihinkin. 

"Tämän jälkeen pikkareita ei saa enää pois. Otetaanko pois?" tiukka kysymys. 

Mä nyökkään niin nopeasti kuin ehdin. Ota ne pois, ota. 

Jalat ripustetaan ylänurkkiin, samoin kädet. Makaan häkin pohjalla. Esillä. Näytillä. Ja se lämmittää. Hyrisyttää, hymyilyttää, silmien takana leiskuu. Olen mun laumassa. Mun lauman käytettävänä. 

Ihmiset ympärillä alkaa siirtää häkkiä. Mä pelkään, että se hajoaa, että leikki loppuu siihen. Että multa viedään raja mun ja ympäristön välillä. Musta tuntuu että se on niin hauras. Se mun tunne. Vahva ja hauras. Tulee melkein hätä, hakkaan häkkiä jalalla. 

"Älkää rikkoko mun häkkiä!" 

Se ei ollu hyvä syy pyytää puhekykyään takaisin, tiesin sen, mutta hätäännyin. En tahtonut vielä pois. 

Nukke istuu omistajan elkein mun vieressä. Ja Peikko tulee lähemmäs multa kontrollin rikkovien aseiden kanssa. Häkin ovi avataan mun jaloista. 

"Sä varmaan pidät sitten itsekin huolen siitä ettei häkki mee rikki, eikö vaan." 

Dildo uppoo muhun. Ja hyrrä hurahtaa käyntiin. 

"Sä tiedät miten tää toimii." Toteamus, ei kysymys. 

Peikko ja Nukke kirkkaina. Ne on siinä. Muut häipyy kasvottomaksi joukoksi, ne on lämpimiä ja sykkiviä, samalla kun mä päästän irti ympäristö tummuu ja pehmenee. Mun on helppo päästää irti. Helppo, pehmeä, hyvä. 

Mä anon, huudan lupaa tulla, ja luvan saan kahdesti. Sumenee ja mä tuun, lujaa, sähkö kulkee varpaista päänahkaan ja taas takaisin. 

Ympäristö sykkii takaisin. En pääse vielä irti. Nukke antaa mun jäähdytellä. Mutta vaan hetken ja mä haluan lisää. Sormet mun sisään. Kieli. Ja sähkö kerääntyy. Mun omistaja maistaa omaansa. Ja mä varon rikkomasta häkkiä. Ja taas mä joudun pyytämään. Anomaan ja saan luvan. Tähän leikkaus. 

Lemmikki poistuu häkistään vasta kun saa luvan. Omistajaltaan.

Do I look like your mom?

Olimme blondin kanssa viikonlopun evakossa, hyvästä syystä. Onneksi apu oli lähellä ja vietimme mukavan viikonlopun nuken asunnolla. Kassiimme pakkasimme hieman leluja ja hyvän mielen.

Lauantai-illalla makoilimme alastomina lueskellen olohuoneen lattialle raahatulla futonilla. Blondini kysyi, voisimmeko katsoa yhdessä pornoa. Olin aikaisemmin puhunut yhdestä videosta, jonka halusin blondille näyttää. Syynä tähän oli se, että videossa tekemisen kohteena on ehdoton suosikkini Penny Barber ja ko. videossa on elementtejä, joista erityisesti pidän. Penny on muuten suosikkini siksi, että hänessä on huumoria sekä särmää ja hän näyttää naiselta eikä anorektiselta pallotissibimbolta.

Kyseisessä videossa, yllätys yllätys, leikittiin Pennyn orgasmeilla. Ensin niitä laskutettiin kymmenen plussapallon verran ja jälkitoimituksena neuvoteltuna vielä toiset mokamat lisää. Viimeisessä kohtauksessa Penny oli sidottuna jalat auki pienelle pöydällä ja häntä dildotettiin kahteen reikään hyrrän päristessä klitalla. Pennyn silmät näyttivät valkoista Domin sanoessa hänelle:

- Double penetration anal pain slut milf you are. Tell me!
- No I'm a fine lady!!!! Ooh I'm coming.

Ja Dom lopetti leikkinsä ja sai läjäpäin kiukkuisia katseita kohdalleen. Pian hän aloitti alusta, ja joka kerta kun Penny oli laukeamassa ilman tunnustustaan, Dom lopetti ja jätti Pennyn tärisemään pöydälleen.

- Tell me what you are?
- DO I LOOK LIKE YOUR MOM!!!!

Blondi: Mulla tekee hirmuisesti mieli.

Ja niin video siirtyi syrjään pikaisesti. Minä siirryin kiusaamaan blondiani, joka kävi kovilla kierroksilla. Ensimmäinen kosketus hänen nänneillään sai aikaan kovan äänehdyksen, jonka jälkeen painoin käteni hänen suulleen ja sanoin, etten halua kuullaan yhtään ääntä, ainoastaan hengitystä. Jatkossa minä tein parhaani, jotta saisin äänähdyksen ulos blondista kun hän taas pidätteli parhaansa mukaan. Tätä kissahiirileikkiä jatkui tovi, kunnes olimme niin kiimoissa ettemme enää huomanneet ja välittäneet ja lopulta huusimme itsemme tyhjiksi, niin että toivottavasti nukke ei saa varoitusta liiallisista äänistä.

Blondi: Kaikkimullehetinyt?

Eräs lukija kysyi viitaten vanhempaan postaukseen (jota en nyt kuolemaksenikaan löydä), että mitä haasteita tai mahdollisia vaaroja minun kaikkimullehetinyt-syndroomani aiheuttaa ja mitä asialle voisi tehdä.

Kaikkimullehetinyt-problematiikka oli ajankohtaisempi pervoidentiteettini löytymisen alussa ja minun ja Peikon seurustelusuhteen alkuvaiheessa. Kun halusin kokea koko pervomaailman kirjon heti. Saada mahdollisimman paljon mahdollisimman rankkoja kokemuksia. Laueta, laueta ja laueta. Kerta toisensa jälkeen.

Toki taustalla oli minun kohdallani myös se fakta, että en ole koskaan aikaisemmin nauttinut seksistä tai saanut siitä juuri mitään. Joten takaisinotettavaa oli todella paljon. Että minä pystynkin nauttimaan. Osaan nauttia. Pystyn laukeamaan muutenkin kuin runkatessa.

Mitään suoranaista vaaraa ei tuosta ”syndroomasta” ole aiheutunut, koska minulla oli alusta asti Peikko kumppaninani. Peikko, joka tehokkaasti jarrutteli minua, laittoi rajoja ja paimensi kuin pientä lasta. Vaikka rajat ärsyttivät, olivat ne ehdottoman hyvä asia ja tarpeellisia. Vaikka turhauduin ja välillä raivostuinkin, olen tyytyväinen, että rajat olivat. Näin sekä pääni että kehoni pysyi mukana kaikessa uudessa, mitä tuli vastaan. Näin saimme Peikon kanssa mahdollisuuden tutkia yhdessä rauhassa kaikkea uutta, mitä pervomaailma meille/minulle tarjosi.

Jos olisin ollut ilman vakinaista kumppania ja rakastettua, olisin varmastikin ahnehtinut paljon enemmän. Lähtenyt monenlaisten ihmisten matkaan – pääsääntöisesti dominoivien miesten. Antanut tehdä itselleni asioita, joihin en ehkä olisi ollut vielä valmis. Ylittänyt rajojani liian nopeasti. Kovin huonoon seuraan tuskin olisin joutunut – sen verran omanarvontuntoa tähän ikään mennessä on jo ehtinyt kertyä. Muutenkin kohtuullisen hyvä itseluottamus ja perusterve psyyke ovat varmasti kohdalleni niitä suojaavia tekijöitä. Ja se, että en koe tarvetta näyttää kenellekään mitään. Mutta tämä on totta kai jossittelua, koska puhutaan tilanteesta, jota ei kohdalleni koskaan onneksi sattunut.

Toki puolimaaninen mielentilani oli haasteellinen Peikolle, koska olisin halunnut leikkiä koko ajan. Aina kun olimme yhdessä. Koin ajanhaaskaukseksi sen, että jos olimme yhdessä ja meidän piti tehdä jotain muuta kuin leikkiä. Vaikkapa lähteä ulos ystävien pariin. Peikko kuitenkin kesti hyvin, vaikka hänellä varmasti oli välillä tekemistä kanssani.

*****

Nykyään tilanne on aika lailla toinen ja olen melkoisen lailla rauhallisempi. Monenkin asian suhteen, mutta en vähiten seksin ja pervoilun, jotka minulle kulkevat usein käsi kädessä. Energiaa on vapautunut muihinkin asioihin. Olen jo aika hyvin sisäistänyt sen, että Peikko ja pervoilu eivät katoa minulta mihinkään. Jos en pysty kokemaan jotain asiaa tänään, voin kokea sen vaikka vuoden päästä. Jos minulla ei ole mahdollista pervoilla tänään, voin tehdä sitä vaikka seuraavalla viikolla. Riittää enimmäkseen, kunhan saan jotain kivaa noin kerran viikossa. Useimmiten saan sitä kivaa paljon useammin, mutta mutta…

Aina se kiva ei kuitenkaan ole mahdollista teinin sisältävässä uusperheessä, jossa lapsi asuu luonamme 24/7. Ja silloin minuun tahtoo iskeä kaikkimullehetinyt-ajattelutapa. Lapsi on sen verran vanha, että on irtautumassa monessakin suhteessa kodista, mutta kuitenkin vielä niin nuori, että tarvitsee myös konkreettista huolenpitoa. Enimmäkseen lapsi huitelee monta iltaa viikossa harrastuksissa ja leikki-aikaa on tarpeeksi, mutta aina ei ole näin.

Joskus kahdenkeskinen aika Peikon kanssa on kuitenkin kortilla esim. lapsen ollessa omasta tahdostaan riippumattomalla treenitauolla. Lisäksi minun ja Peikon menot saattavat mennä joko töiden tai harrastusten takia muuten vaan ristiin. Haussa on siis sellainen aika, että olisimme kahdestaan kotona. Että voisimme irrotella ilman, että tarvitsisi miettiä, mitä ääniä makuuhuoneestamme kantautuu seinän toiselle puolelle. Että minä pystyisin rentoutumaan ja laukeamaan. Koska minä nyt en vain pysty laukeamaan, jos minun tarvitsee samalla pitää kontrollista kiinni. Siitä, että en saa pitää ääntä. Lisäksi hyrrä, joka laukeamiseeni vaaditaan, pitää sen verran kovaa ääntä, ettei sitä voi käyttää lapsen kotona ollessa. 

Tällaiset tilanteet kiristävät luonnollisesti vannetta. Varmasti yhtälailla myös Peikon vannetta, mutta ehkä suuremmassa määrin minun. Peikko kuitenkin laukeaa nätisti ja hiljaa kanssani ihan tavallisessa seksissäkin. Ja saa siitä myös tyydytystä. Toki ilman leikkiä myös Peikolle joku puoli jää vajaaksi.

Ehkä jo tässä vaiheessa suhdettamme kestäisin sen, jos Peikko kieltäisi minua laukeamasta. Huom. sana ehkä. En siis oikeasti tiedä. Se vaatisi varmastikin kovaa kuria ja kunnon seinille heittelyä, koska, noh, orgasmit nyt vain ovat minulle merkityksellisiä. Suhteemme alussa Peikko on muutaman kerran jättänyt minut ilman, ja melko katastrofaalisilla seurauksilla. Aiheesta on aina kehkeytynyt oikea riita, ja täysin ds-kontekstin ulkopuolella. Koska asia on ollut minulle niin iso, että olen ottanut kieltämisen henkilökohtaisena loukkauksena. Syvänä sellaisena.

Mutta sitä en tahdo kestää, että en voi laueta lapsen olemassa olon takia – niin hienosti kun yhdessä asumisemme sujuu. Että olosuhteet ovat ne mitä ovat. Vapaaehtoisesti lapsettomana minun on edelleen välillä todella vaikea hyväksyä sitä, että en voi lapsen takia tehdä tiettyjä juttuja. Toteuttaa itseäni. Harrastaa juuri sellaista seksiä kuin haluan. Ds ratkaisee arjessamme paljon ongelmia, mutta tätä nimenomaista se ei pysty ratkaisemaan. Se, että Peikko käskee tai se, että ei lapsen takia voi, ovat kaksi täysin eri asiaa. Ainakin minulle. Tai ehkä mä olen vaan paskasubi? Tai jopa karkkikauppasellainen?

Kun voitan, en tule - jos en voittaisi, niin tulisin

Olin mukana yhdessä iltatapahtumassa, jonne saapui melkeen heti ovien auettua nainen ilman seuralaista. Jo toimeenkuvanikin puolesta siirryin samantien naisen pöytään, esittelin itseni ja kysyin kaipaisikohan juttuseuraa. Hän esitteli itsensä neiti x:ksi ja kysyi "Olenko näin selvä tapaus?" "Kyllä sinä olet", vastasin.

Hän oli omasta mielestäni hyvin klassinen tapaus, niin kuin minä ja blondikin. Hän oli aina tiennyt mitä on ja haluaa, mutta elämä vei, ja koskaan ei ollut tullut sopivaa hetkeä ja ihmistä eteen. Nyt oli kuitenkin tullut jokin sopiva hetki ja hän oli rohkeasti ottanut ensiaskeleen. En usko, että hän enää katsoo taakseen.

Keskustelu oli alusta asti helppoa ja melko rajatonta. Vastailin moniin kysymyksiin, jotka alkoivat sanoilla "Voinko kysyä..."  tai "Mitä jos..." Hän oli lukenut blogiamme ja halusi tavata myös blondini. Pyysin blondini hänelle juttuseuraksi, kun velvollisuuteni veivät muualle.

Pitkin iltaa vaihdoimme pikkutuhmia lauseita punan noustessa hänen kasvoilleen. Tuo nainen tarvitsee niin kuria.

Myöhemmin illalla blondi pääsi toteuttamaan itseään, ainakin sen illan osalta (blondin Domme-look on tappava), ja minä ihailin sitä toimintaan vierestä katsellen. Näin teki myös neiti x, joka posket tummina seurasi blondin työskentelyä. Kävin kuiskaamassa x:n korvaan, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, johon hän sai naurunsekaisesti vastattua jotain epämääräistä.

Muutaman hetken päästä törmäsimme käytävällä. Pysäytin hänet, otin kädestä kiinni ja sanoin, että "Sinä palavasti haluat tuonne samanmoiseen käsittelyyn. Minä vien sinut sinne nyt, mutta voit tietenkin sanoa EI, jos et halua." 
"Tarviiko minun olla alasti?", hän kysyi.
"Sinä määrittelet rajat, joten voimme sopi että vaatteiden päältä kosketellaan."
"Entä jos hajoan?", hän jatkoi
"Kyllä minä sen verran luen ihmisiä, että osaan himmailla ja lopettaa, jos siltä näyttää."

Niin menimme, minä taluttaen neitä kohti laitetta. Kuulin takaani noin 10 kysymystä. "Onhan blondille täysin ok?", "Eihän blondille tule paha mieli?", "Onko....", "Eihän.....". Perillä harmikseni, lopulta onneksemme ko. laite oli varattu, ja niinpä ohjasin neidin erääseen hämärään istumavälikköön. Kysymysten tulvalle ei näkynyt loppua. Istutin neidin välikköön, tartuin hiuksista tiukasti kiinni, komensin kädet selän taakse ja jalat auki. Hän totteli kiltisti. "Nyt kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella, niin voit lopettaa nuo kysymykset. Kaikki on kunnossa."

Silitin hänen sisäreisiään, ja siinä samalla hänen kätensä tuli ohjaamaan käsiäni. Tiukka komento Kädet takaisin!, sai kädet välittömästi paikoilleen. Hän työnsi häpyään kohti käsiäni kuitenkaan niitä saavuttamatta. Kaivoin esille pienen piiskan, jolla piiskasin sisäreisiä hänen toistellessa mantraansa "tää on niin noloa, uuh, aah, lisää, mä niin valun..." Silittelin taasen hänen jalkojaan, ja hänen suustaan pääsi spontaani lausahdus "mä niin haluaisin..." "Niin mitä haluaisit?", kysyin rauhallisesti. Hän katsoi silmiini ja pudisti päätään, "mä en kehtaa." "Mitä haluaisit?", kysyin uudestaan ja tiukesin otettani hiuksista ja annoin muutaman läpsyn hänen kasvoilleen. Hetken hän kakisteli, kunnes päästi suustaan vauhdilla "haluan imea sun kyrpää!". "Sähän oikein tuhma narttu olet", naurahdin.

Kaivoin hyrrän kassista ja hyrräilin neidin sukkahousujen läpi, enkä tiedä kumpi surisi lujempaa. "Haluan sormet sisääni", hän tokaisi. "Mielestäni neiti juuri teki säännön, että koskettelemme vaan vaatteiden päältä", vastailin ja jatkoin hyrräilyä. Neiti ei tiennyt, miten päin olisi ollut, mutta onnistui aloittamaan neuvottelut sääntöjen laajentamisesta. Minä tietenkin heittäydyin vähän tyhmäksi ja otin tilanteesta kaiken irti. Useamman yrityksen ja erehdyksen kautta hän onnistui kuitenkin pyytämään kauniisti josko saisi sormeni sisäänsä, ja josko voisin vaikka koskea rintojakin. Päätin suostua, kun minulta noin kauniisti pyydettiin. Sormeni upposivat lämpimään reikään, desibelien noustessa. "Anna nuolen sormet", hän tokaisi. Lyhyt on kiimaisen nartun muisti, ja niinpä keskustelimme hetken, miten se kauniisti pyytäminen tapahtuikaan. Samalla kun neiti harjoitteli pyytämistä, silittelin kosteilla sormillani hänen kasvojaan. Kun sormet lopulta pääsivät suuhun asti ne putsattiin antaumuksella. Hyvin tehty.

Eipä aikaakaan kun housuista haluttiin luopua ja jalat nostaa mukavammin oikein pöydällä. Toinen rintakin sai purukalustostani merkinnän. Pian leikkimme kohtasi kliimaksin, mutta neiti tahtoi lisää. Omien sanojensa mukaan hän olisi halunnut tulla lisää holtitomasti. Itse katsoin, että tämä oli varsin sopiva ensimmäiseksi kerraksi ja lopetin leikin. Halasimme. Varmistelin, että hän voi hyvin ja autoin hänelle vaatteet päälle. Lopuksi komensin hänet vessaan putsaamaan lelun. "En mä kehtaa mennä tämä kanssa tuonne." "Kyllä sinä kehtaat, ja voit vaikka nostaa vähän leukaa ylös menessäsi."

En onnistunut tässä tarinassani kirjoittamaan sitä, mikä sai minun sukkani pyörimään, vaikka olisin halunnut. Neiti oli omien sanojensa mukaan "voittanut" aina kaikki seksipartnerinsa, vaikka ei olisi halunnut. Tottumus on toinen luonto, ja niin hän yritti kanssani joka välissä puskea auktoriteettini päälle joko sanoin tai käsin. Palautin hänet joka ainoa kerta entistä tiukemmin ruotuun. Lopulta hän jo ymmärsi paikkansa, ja minä nautin.

Myöhemmin baaritiskillä hän oli ostamassa juotavaa, kun tulin hänen viereensä. Neiti hetken mietti ja esitti vielä yhden kysymyksen "Niin, siis kuuluuko mun nyt tarjota sinulle, kun sinä leikitit minua?" Vastasin totisena "Juu meillä on sellainen sääntö, että jos toinen laukeaa, joutuu hän tarjoamaan koko illan." Katsoimme hetken toisiamme, kunnes aloimme nauraa.

Blondi: Meidän lelut

Tetriksen ja Pihlan innoittamana tartuinpa minäkin välinepaljasteluun. Meillä pervoleluja säilytetään Peikon Antiikkimessuilta ostamassa vanhassa puisessa arkussa. Arkku on makuuhuoneessa paraatipaikalla sisustusesineenä.

The Arkku

Lapsia, sekä kotona asuvaa että kyläileviä kiinnostaa aina silloin tällöin arkun sisältö. Pienille lapsille on helppo selittää, että arkun avain on kadonnut ja kukaan ei tiedä, missä se on. Että tämä on tällainen aarrearkku.

Peikon tytöt ovat vuorotelleen ihmetelleet arkkua ja halunneet nähdä sen sisältöä etenkin siinä kohtaa, kun arkkuun hankittiin lukko. Tämä siis ennen parisuhdettamme. Nyt uteluita ei enää tule, ja uskon, että kotona asuva teini-ikäinen lapsi hahmottaa, että arkussa on aikuisten juttuja ja sillä selvä.

Arkku kätkee sisäänsä monenlaista härpäkettä. Osa on yhteisiä leikkejämme varten, osa taas muita leikkejä. Yhteiselomme aikana arkun sisältö on vähitellen hioutunut vastaamaan meidän molempien tarpeita. Olemme siivonneet arkusta pois kaikki huonolaatuiset lelut ja panostaneet sen sijaan laatun. Ja mustaan väriin :). Peikko ei siedä arkisten esineiden käyttämistä pervoleluina, joten meillä kaikenlaiset paistinlastat ja muut Ikea-välineet loistavat poissaolollaan.

Sisältöä

Meistä kumpikaan ei tunnustaudu välineurheilijaksi, ja suurin osa arkun leluista onkin melko vähäisellä käytöllä. On kuitenkin mukava tietää, että välineitä on moneen tarpeeseen. Ison osan arkun tilasta vievät Peikon askartelemat massiiviset floggerit, jotka nostin kuvausta varten lattialle.

Peikon lempivälineitä

Niin, mitä välineitä meillä sitten oikeasti käytetään? Arkena käytössä on ehdottomasti eniten hyrrä. Ja dildot. Piiskaamiseen floggeri ja rottinki. Sitomiseen nopeakäyttöiset tarroilla varustetut käsi- ja nilkkakahleet, joissa on pitkät remmit erilaisia kiinnityksiä varten.

Näitä meillä eniten käytetään

Nukumme futonilla. Futonin runkoon on sisäpuolelle porattu D-lenkkejä kiinnityksiä varten. Katosta löytyy koukku, jonka kiinnityksestä olen kirjoittanut aiemmin. Erilaiset huonekalut ovat käytössä luovasti, viimeisenpänä innovaationa olohuoneen iso sohvapöytä nurinpäin käännettynä. Pervoilla voi lähes täysin ilman välineitä, mutta muutama ajatuksella valittu väline tekee siitä nautittavampaa. Kummallekin osapuolelle.

Juhla, juhliin kutsu ja salasuhde-mainos

Olen kesän mittaan välillä jännittänyt erästä tilaisuutta. Kutsu tähän arvokkaaseen juhlaan tuli blondin avecina, enkä mistään hinnasta olisi halunnut jättää sitä väliin. En ole ollut vastaavassa juhlassa aikaisemmin, ja niinpä minulle pukkasi pienimuotoinen vaatekriisi.

Syy tähän kriisiin oli hyvin yksinkertainen. Olen vahvasti sitä mieltä, että ruuminrakenteelleni ei sovi tumma puku ja vielä vähemmän se sopii omaan mielenlaatuuni. Mutta hätä ei ollut tämännäköinen, koska vaatekaapistani löytyi kuitenkin jotain, jonka laittaisin smart casual -termin alle. Mutta silti kiemurtelin peilin edessä ja pohdin lähteväni Dressmaniin. Sitten blondi heitti ihan puskista, että laita pervobilevaatteet päälle. Tähän väliin lienee hyvä huomauttaa että pervovaatteeni eivät ole kovinkaan "pervoja". Vaikka täytän niillä dress code -vaatimuksen, minun pitää onnistua jotenkin miellyttämään myös itseänikin. Niinpä dress coden täyttävät bilevaatteet ovat minulle maiharit, kiltti, valkoinen paitapusero, liivi ja jokunen koru kaulassa. No ei, taisin huudahtaa, mutta blondin vakuuteltua kuinka "outoja" kaikki muutkin juhlijat olisivat, pidin lopulta ajatusta hyvänä ja jopa kiinnostavana.

Juhlapäivä oli hektinen blondin ollessa töissä koko päivän, osin myös järjestelemässä tulevia juhlia. Itse taas olin aamusta asti kisailemassa ja jouduin luovuttamaan paikkani varamiehelle kiiruhtaessani minimimarginaaleilla kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Nopea suihku, vermeet päälle ja kävellen kohti bussipysäkkiä. Naapuri tuli vastaan pihakäytävällä ja hän moikkasi normaalisti ilman kummempaa tuijottamista. Bussipysäkillä tilanne olikin toisin, vaikka siinä yksin seisoskelinkin. Vähintään joka toisesta autosta suorastaan tuojotettiin lasit huurussa, ja taisipa yksi auto jopa jarruttaakin, jotta sai tarkennuksen kohdalleen. En tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa.

Blondi oli kuitenkin oikeassa, ja juhlijat olivat juuri niin rentoja ja sinut maailmojensa kanssa kuin hän oli kertonutkin. Omakin oloni oli juhlissa varsin rento ja iltajuhla oli menestys.

*****

Mutta onhan niitä dress coden mahdollistaviakin tilaisuuksia tulossakin ja nyt seuraa pieni mainos.

Turun Baletti järjestää lauantaina 20.9.2014  Fetish Clubin. Ennen tätä clubia pidän uusien infon, jonne olet kovin tervetullut jos tunnet pienenkin kipinän.

Turun Baletin infotilaisuus uusille juhlijoille ja BDSM:stä hiljattain kiinnostuneille

Mietitkö mitä bileissä tapahtuu? Mitä saa tehdä ja mitä ei? Onko pakko tehdä jotain? Millaista on turvallinen juhliminen ja BDSM? Mitä turvallisuustekijöitä BDSM:ssä olisi hyvä ottaa huomioon?

Aika: la 20.9.2014 klo 19-20 ennen Fetish Clubia. Osallistuminen ei edellytä bileisiin jäämistä.
Paikka: Showtime, Käsityöläiskatu 10, Turku
Pitäjä: Karwanaama

Infossa käydään läpi mm.
-   yleisiä BDSM-pelisääntöjä
-   turvallisuustekijöitä
-   bile-etikettiä
-   Turun Baletin toimintaa
-   aikaa on varattu myös kysymyksille ja keskustelulle

Ilmoittautumiset sähköpostilla karwanaama(at)gmail.com viimeistään 17.9. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Olethan ajoissa! Info pidetään ihan sisäänkäynnin lähellä olevassa tilassa, joten et pääse eksymään, kun löydät sisään.

Infon jälkeen voit halutessasi siirtyä jouhevasti Fetish Clubille Karwanaaman esitellessä sinulle paikat, laittet yms.

*****

Saimme muuten sähköpostia "Pohjois-Euroopan johtavalta salasuhdesivustolta", joka ystävällisesti tiedusteli haluaisimmeko mainostaa heidän sivuaan blogissamme. Heillä oli hieno yhteistyöohjelma, johon olisimme päässeet mukaan. Klikkasin mielenkiinnosta linkkiä ja kävin lukemassa heidän ehdotuksensa, vaikka vastauksemme oli jo selvä ennen koko sähköpostia. Mutta silti emme voineet välttyä siltä hauskalta ajatukselta, että jos vaikka Hitachi lähettäisi kontillisen hyrriä, niin voisimme ilomielin ne testata ja kertoa kokemuksistamme.

- Peikko

Blondi: Ei niin pervoa

Merkintä viime sunnuntailta

Pervorintamalla sekä on että ei ole hiljaista. Kotona Peikon kanssa ei tapahdu kovin paljon kirjoittamisen arvoista tällä hetkellä. Tai kyllä se kaikki on kirjoittamisen arvoista, mutta kovin pitkään en jaksa toistaa itseäni. Leikkipostausten kirjoittaminen tuntuu jotenkin niin kovin vieraalta.

Seksi ja leikkiminen Peikon kanssa on edelleen yhtä mahtavaa kuin ennenkin. Seksiä on paljon, se on monipuolista, enemmän tai vähemmän pervoa. Mieltäni ja kehoani ei juuri kiinnosta alistuminen tällä hetkellä. Seksi Peikon kanssa ei ole koskaan täysin vaniljaista, mutta pidemmästä leikistä, jossa olisi tapahtunut jotain aivan uutta, on jo aikaa. Eikä asia vaivaa minua. Ei myöskään Peikkoa. Toteamme, että näin on hyvä ja riittävä juuri nyt. Ehkä pientä muutosta on tapahtunut siinä suhteessa, että kun jumitan erilaisiin minulle haitallisiin toimintoihin tai tunnetiloihin, palauttaa Peikko minut napakasti takaisin tähän todellisuuteen yksinkertaisesti käskemällä. Nyt sä kulta lopetat tuon. Heti. Käskeminen arjessa juuri tuollaisissa tilanteissa tuntuu hyvälle ja saa minut taas raiteilleen.

Yhtä usein kuitenkin nautimme toinen toisemme seurasta ilman seksiä. Käpertyminen ja nukahtaminen toisen viereen, toisen vierestä aamulla herääminen. Arjen nousut ja laskut. Valtava kiitollisuuden ja onnellisuuden tunne siitä, että on rakastettu ja rakastaa itse.

Arki on myös lapsen arjen seurailua ja lapsen elämässä mukana olemista. Teini-iän välillä raastavia tunteita. Surua siitä, että kontaktia lapsen ja äidin välillä ei ole. Iloa siitä, että lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia ja ottaa isoja askeleita kodin ulkopuolella. Solmii uusia ystävyyssuhteita ja löytää toivottavasti vielä lisää ihmisiä ympärilleen. Ylpeyttä, että olen saanut olla myötävaikuttamassa lapsen kasvuun ja arvoihin ehkä paljon enemmän kuin ajattelin. Lapsesta on kasvamassa suvaitsevainen nuori aikuinen, joka kyseenalaistaa monia asioita. Joka antaa kaikkien kukkien kukkia. Puolustaa eläinten oikeuksia. Tekee paljon vapaaehtoistyötä. Pohtii isoja kysymyksiä.

Arki koostuu tällä hetkellä normaaleista uusperheen palasista. Välillä kipuilen edelleen lapsen olemassaoloa arjessamme. Kuitenkin yhä vähemmän ja vähemmän sitä mukaa mitä tärkeämmäksi lapsi minulle muodostuu. Kuitenkin mikä parasta - en ole lapselle enää lainkaan Peikosta mustasukkainen nyt kun asumme yhteisessä kodissa. Koska yhteistä aikaa ja yhdessäoloa on niin paljon. Meidän kaikkien kolmen kesken, mutta myös eri kokoonpanoilla.

Joskus pidempikestoinen kahdenkeskinen aika Peikon kanssa on kortilla. Pienellä vaivalla sitä saa kuitenkin järjestettyä - tästä suuri kiitos kuuluu isommalle lapselle, joka ottaa teini-ikäisen säännöllisesti luokseen yökylään. Ajoittain hermostun myös lapsen äitiin, joka pommittaa Peikkoa erilaisilla sähköposteilla. Joskus myös minua. En lue posteja koskaan, joten en tiedä, mitä niissä lukee. En kuitenkaan jaksa tuntea vihaa tai katkeruutta ihmistä kohtaan, jota en tunne. Ajattelen aina, että olisi kauheaa, jos minulle täysin vieras ihminen onnistuisi viemään energiaani ja saamaan minua tuntemaan negatiivisia tunteita. Onneksi tähän ei tarvitse suostua ja yhteydenotot voi eri keinoin rajata minimiin. Yritys lyödä kiiloja minun ja Peikon parisuhteeseen ei ole myöskään tuottanut tulosta. En usko, että liioittelen jos sanon, että minulle ei pysty kertomaan Peikosta mitään sellaista, jota en jo tietäisi. Koska olemme valinneet, että meillä ei ole luurankoja kaapissa toinen toistemme suhteen. Kipeät, rankat ja hävettävätkin asiat menneisyydestä on nostettu pöydälle ja juteltu selviksi.

Tänään vietimme rennon ja aurinkoisen sunnuntain lapsen ollessa poissa kotoa. Aamukahvin ja –palan jälkeen suuntasimme pyörillä läheiselle saarelle. Saarella noin kymmenen kilometrin rento kävelylenkki luonnossa, meren läheisyydessä. Paljon puhetta ja rentoa yhdessäoloa. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Vierailu kasvitieteellisessä puutarhassa. Mukaan pieni greippipuun taimi lapselle kotona olevan sitruunapuun seuraksi, minulle perinteinen juoru orkideoiden silmiinpistävän täydellisyyden vastapainoksi. Kotona yhdessä kokkailua ja herkullista ruokaa. Näin pervoa siis tänään.

Ai niin. Peikon ollessa iltapäivällä yksin elokuvissa (asia, josta hän nauttii suunnattomasti) sain luvan leikkiä kotona. Ja myös laueta. Käytin runkkaamiseen vahingossa hyrrää. En yksinkertaisesti muistanut kysyä lupaa sen käyttöön. Muuten saan runkkailla millä leluilla tahansa, mutta hyrrä on varattu Peikolle ja sen käyttöön minun täytyy pyytää aina erikseen lupa. Tajusin erehdykseni vasta kun Peikko kyseli minulta leikkini toteutusta. Hups...

Taikasauvan kosketus

Olen välillä kertonut Ystävättärestäni, ainakin edellisten Turun Baletin isojen bileiden jälkeen. Keskusteluni tämän Ystävättären kanssa, kutsun häntä jatkossa vaikka Rouvaksi, on hyvin satunnaista. Välillä syväluotaamme alistamisen syvimpiin vesiin, välillä kellumme skenen kevyissä pintavesissä.

Ilokseni sain sivumennen kuulla, että Rouvalla oli hyvin mieluinen ongelma. Hän on viime vuosina ollut muutamissa tilaisuuksisa katselemassa taikasauvan (hyrrä, wandi) kosketusta naisiin ja ehkä jopa ihmetellen seurannut sen vaikutusta. Kuulin myös, että kesän alussa hän oli jopa päässyt kosketusetäisyydelle ko. ihmeen kanssa, mutta joko ajanpuutteen tai tilanteen vuoksi sauva oli jäänyt testaamatta. Minä sitten herrasmiehenä uhrauduin demoamaan ko. laitetta darkkarissa Turun bileissä, tosin ihan varuiksi lisäsin ehdotukseeni hymiön loppuun.

Tästä alkoi hupaisa mutta totinen keskustelu jossa pohdittiin mm. että,
 "meneekö maine jos teknisten vempeleiden vastustajana tunnettu Rouva alkaakin vikisemään hyrräillessä ja pyytämään jopa lisää."

"Mitä mieltä blondi on jos ystävällismielisesti testailemme laitetta?"

Kunnes pidemmän chattimme jälkeen päädyin kysymykseen: "Eli panetko pahaksesi pahaksesi jos jossain välissä tutulla miesporukalla sinua hyrräillään?"

Johon Rouva vastasi: "en usko että panisin pahakseni, kunhan porukka on tuttua."

Joidenkin kanssa asioiden sopiminen on vaan niin helppoa ja asiallista. Itse en jaksa koskaan arvailla tällaisissa tilanteissa, vaan ennemmin nostan speksit pöytään ja keskustelen pelin hengen selväksi. Sovimme lopulta, että annamme itse tilanteen viedä. Se kummasta tuntuu sopivammalta, on aloitteellinen. Rouva lupasi huolehtia asiat seuralaisensa kanssa siten, että saisin seuralaisen apukuskiksi käyttööni. "Kerrot mitä pitää tehdä, hani toimii niin kuin se olisin minä, joka ohjeistaa."

Alkuilta bileissä oli kiireinen ja aika riensi nopeasti. Kaikenlaista pikkusäätöä ja esittäytymistä ”tutuille” nikeille. Jossain vaiheessa pienen kiireen loppuvaiheilla Rouva otti minut sivuun ja kertoi että nyt saattaisi olla sopiva hetki. Pyysin paria minuuttia ja sen sain.

Sen parin minuutin jälkeen kävin katsastamassa darkkarin, jossa oli täyttä. Pohdin, että jäisinkö jonottamaan, mutta päädyin kuitenkin ehdottamaan katsomon piippuhyllyn sopivan hiljaista ja hämärää takanurkkaa. Rouva kevyenä exhipparina innostui paikasta. Niinpä tartuin hänen kädestään kiinni ja talutin hänet katsomon eteen Rouvan hanin seuratessa meitä. Komensin hanin riisumaan rouvaa ja mainitsin, että hän varmastikin osaa sen hyvin. Hani alkoi innolla töihin minun viritellessäni taikasauvaa ja siihen kumista suojakuorta päälle. Ojensin käteni Rouvalle ja ohjasin hänet istumaan piippuhyllyn yläkulmaan. Hani seurasi perässämme. Siirryin seisomaan Rouvan jalkojen väliin ja painoin jaloillani hänen säärensä auki. Nostimme hanin kanssa yhteistuumin Rouvan rintaliivit rintojen yläpuolelle, jotta hani apukuskin ominaisuudessa pystyisi keskittymään niihin. Siirsin sormeni Rouvan jalkojen väliin ja huomasin sormeni uppoavan häneen liukkaasti. Huomasin, kuinka Rouva sulki silmänsä ja kallisti päätään taaksepäin huokaisten. Otin käyttöön toisen ja kolmannenkin sormen ja käynnistin hyrrän. Välillä imin toista rintaa, välillä toinen käteni piti tiukasti kiinni Rouvan hiuksista, kaulasta, kasvoista tai sormeni hakeutuivat Rouvan suuhun, toisen käteni sormet tiukasti Rouvan sisällä samalla pitäen hyrrästä kiinni.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Rouva kertoi sovitusti saaneensa kokeesta tarpeekseen (tällä erää). Käskin hanin istumaan Rouvan viereen. Komensin häntä aukaisemaan suunsa ja työnsin Rouvassa kostutetut sormet hänen suuhunsa ja komensin häntä pesemään ne. Hän teki sen suurella antaumuksella ja ruokahalulla. Kokemus, kun Hani imi sormiani oli hurjan kiihottava vai olisiko oikea termi seksikäs.

Meillä oli hauskaa keskustellessamme jälkikäteen tapahtuneesta. Rouva totesi olevansa yhä enemmän luomuihminen ja kertoi sormieni toimineen paremmin kuin hyrrä. Minä taas naureskelin sille, että vaikka kyseessä olikin testilabra, niin silti oma pikku D-kupla muodostui helpostui. Samaa kuplaa Rouvakin kiitteli, ja pohdimme, mitä olisi tapahtunut yhteisessä kuplassamme ilman taustamelua, kovaa penkkiä, bilettä. Hieman lupailimme toisillemme ottavamme joskus asiasta selvää.

Kaikkihan tietää että bileissä tapahtuneita asioita ei kerrota bileiden ulkopuolella. Haluankin mainita, että tämän tekstin ovat etukäteen lukeneet ja hyväksyneet sekä Rouva että hani.