Näytetään tekstit, joissa on tunniste seurustelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seurustelu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Joskus vuosi voi tuntua viikolta

Aika menee nopeasti kun on mukavaa. Tapasin blondini ensimmäistä kertaa noin 366 päivää sitten. Paljon on mahtunut tähän vuoteen. Ajattelin kirjoittaa jostain muistikuvista tältä ajalta.

Palatkaamme ensimmäiseen yhteiseen yöhömme. Tilanne oli päässyt kiihkeäksi, jo siinä määrin että edessäni oli kaunis paljasrintainen nainen joka sanoi:
- Minä en ole sitten oikein koskaan nauttinut kun tissejäni kosketaan.
- Mitä?!?, ehdin ajatella. Pienenä rintafettarina ajatukset sinkoilivat vähän sinne ja tänne ja muistan pohtineeni että tämä "juttu" oli sitten tässä, mutta otetaan ilo irti tästä illasta.
Missä sitten olemme saman asian kanssa nyt? Muutaman päivä sitten, 1-vuotispäivänämme, olin ylättäen blondin luona kylässä. Molemmilla kiireinen päivä takana ja blondilla vielä samanmoinen iltakin edessä. Yhteistä aikaa oli vain n. 20 minuuttia. Blondi kiehnasi päälläni ja kysyi: voisitko vähän kosketella rintojani kun se tuntuu niin älyttömän hyvältä?

Olen kyllä ollut onnekas kun olen saanut kouluttaa blondiani tähän alistumisen kauniiseen maailmaan aivan alusta asti. Olen ollut meistä se kokeneempi ja olen "nähnyt" joitain asioita etukäteen. Otetaan nyt vaikka piiskaus.

Piiskaamista meillä on ollut mukana alusta asti. Aluksi ihan vaan osana leikkiä, myöhemmin myös rangaistuksina. Blondilla oli alussa hyvin ristiriitainen suhtautuminen piiskaamiseen. Hän kyllä nautti alistumisesta piiskaustilanteessa mutta kipu ei ollut hänen juttunsa. Muistan hyvin useasti käymämme keskustelun jossa blondi ensin kertoo että 
- en tule koskaan nauttimaan piiskauksesta tai kivusta
johon minä vastasin:
- olen varma että tulet vielä pyytämään piiskaa
Tätä kommenttiani blondi ei uskonut.

Viime viikolla keskustellessamme aiheemme kääntyi pervoiluun, sääntöihin, rikkomuksiin ja rangaistuksiin. Heitin pienen letkeän kommentin siitä, että blondin olisi syytä olla kiltti tyttö tai muuten seuraksena saattaisi olla piiskausrangaistus.
- sen kun näkisi. Hän vastasi hieman pilke silmäkulmassaan mutta hieman turhautuneena (hän niin jo odottaa rangaistusta muutamasta sääntörikkeestä).

Vuoteen mahtuu paaaljon muutakin kuin pervoilua, mikä saattaa unohtua tätä blogia lukiessa. Olen tutustunut ilolla blondin äitiin, veljen perheeseen ja hänen ystäviinsä. Lisäksi blondi on tutustunut lapsiini ja ystäviini. Blondin ja tyttärieni välit eivät voisi olla juuri paremmat. Vanhemmasta tyttärestäni (jo täysi-ikäinen) ja blondista on tullut hyvät ystävät ja he myös viettävät kaksin aikaa ja nauttivat selvästi toistensa seurasta. Tyttärelläni on selvästi asioita joista hänen on helpompi puhua blondin kuin minun kanssani. En välttämättä osaa edes kertoa kuinka hyvältä se minusta tuntuu. Nuoremman tyttäreni ja blondin kanssa vietämme osa-aika uusperhe arkea nousuine ja laskuineen, ja pääosin se sujuu todella hyvin. Lapseni ovat iloisia kun näkevät minut iloisena.

Olemme vuoden aikana myös tutustuneet pervoystäviini joista monet vaikuttavat myös paikallisessa pervoyhdistyksessä. Luonnollisesti kaikki oli aluksi blondille uutta ja hyvin jännittävää. Ensimmäiset bileet ja tapaamiset olivat hyvin hyvin jännittävät. Nyttemmin kun hän on huomannut että jokaisen kumipuvun, subin, Masterin tms. takaa löytyy mielenkiintoinen, mukava, suvaitsevainen ihminen, jopa ystävä nykyään, minusta tuntuu että hän alkaa löytää paikkansa tässä maailmassa.

Vuosi ei ole ollut kuitenkaan pelkästään ruusuilla tanssimista. Loppujen lopuksi olemme blondin kanssa hyvin erilaisiat. Itse olen hyvin boheemi intiaani ja blondi taas hyvin järjestelmällinen kaupunkieläjä. Olemme vuoden aikana törmänneet useasti tapojemme, arkemme, ajatustemme erilaisuuteen ja kyyneliltä ja pahalta mieleltä ei olla vältetty. Meillä on kuitenkin halu ja taito ymmärtää toisiamme ja vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi keskustelemalla. Meitä on myös ravisteltu hurjasti suhteemme ulkopuolelta, mutta kärsivällisyydellä ja keskustelemalla olemme hyvin selvinneet kaikesta.

Hypätäämpä vielä hetkesi tähän päivään. Kirjoittelen tätä tekstiä blondin sängyllä hänen ollessa hoitamassa vapaaehtoistointaan. Minun, lasteni ja blondin on takoitus myöhemmin tänään syödä yhdessä täällä. Minun ja blondin oli tarkoitus huomenna mennä käymään lähialueen markkinoilla, jossa blondin isä on myymässä valmistamiaan tuotteita. Minä omaan tapaani olin sekoittanut päivät ja niimpä huomenna olenkin kisailemassa, mutta koska en ollut tavannut blondin isää päätin käyttää tilanteen hyväksi ja pyöräillä tänne markkinoiden kautta. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin oikean kojun.

- Te olette varmaan xxx
- Kyllä
- Minä olen yyy, sanoin ja ojensin käteni
- Aah juuh, olisihan minun pitänyt tunnistaa tai mistä minä olisinkaan voinut tunnistaa...

Juttelimme myyntikojuista, kaupankäynnistä, kirjoista (olin menossa divariin), blondista. Hän kertoi kuinka blondi luki pienenä aina, iltaisin jopa salaa taskulampun valossa peiton alla. Hän kertoi sytyttäneensä valon pikkublondin huoneeseen ja pyytäneen häntä lukemaan kunnon valossa. Minä mietin siinä, leikilläni, että mitäköhän tämä sanoisi jos pyytäisi hänen tyttärensä kättä? Saattaa olla, että joskus kirjoitan siitä.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Blondi: Kun yksi kosketus riittää

Olemme seurustelleet Peikon kanssa kohta vuoden. Vuoteen mahtuu aivan järkyttävä määrä seksiä. Monenlaista, monipuolista, ihanaa seksiä. Enemmän seksiä kuin koko siihenastiseen elämääni.

Söimme Peikon kanssa eilen vatsamme täyteen, ja menimme päiväunille alasti peiton alle. Peikko otti minut tiukasti syliinsä. Hengitimme ja olimme lähekkäin. Peikko puristi nänniäni. Tunsin, miten päästä varpaisiin levisi tulikuuma halun aalto. Intensiivinen tunne, joka säteili jalkoväliini ja sai minut välittömästi märäksi.

Olen etuoikeutettu, kun lähes vuoden jälkeen yksi kosketus saa aikaan tuollaisen reaktion.

Edit: Peikko kysyi, haluaisinko kirjoittaa päivitykseen pienen täydennyksen. Blogiimme on tullut muutamia kysymyksiä/kommentteja, mikä ilahduttaa meitä todella paljon. Hienoa, että ihmiset lukevat ja löytävät samaistumispintaa.

Olen saanut tänään Peikolta luvan leikkiä jo kerran itsekseni. Peikko oli ystävällisesti hankkinut minulle muutaman uuden pervofilmin, joita sitten kotikoneella katselin. Filmistä eräs kohta kolahti todella lujaa, ja laukesin, noh, kovin ja kovaäänisesti. Ajattelin juuri kysyä lupaa toiseen kertaan, kun sain koneelle tuon täydennyspyynnön.

Kysyin, että jos vastaan kysymyksiin kauniisti, niin saisinko sitten leikkiä vielä toisen kerran. Peikko jätti vastauksen roikkumaan, joten kirjoitan tätä täydennystä toivottavasti orgasmipalkalla.

Meiltä on kysytty, että mikä kapistus tuo usein mainitsemamme hyrrä on. Noh, se on sellainen alun perin niskahierontaa varten kehitetty härpäke, jonka pervot ja siveellisen amerikkalaiset kotirouvat ovat ottaneet omakseen. Tässä yksi versio hyrrästä. Kun Peikko ensimmäistä kertaa tuli luokseni kylään, oli hänellä iso treenikassi mukana. Kassista löytyi mm. tuo hyrrä, jota silloin vähän hämmästelin. Nyttemmin olen oppinut, että hyrrä on lukuisten pervojen standardiväline numero yksi. Tuolla hyrrällä syntyy uskomaton määrä uskomattoman isoja orgasmeja. Suosittelen. Meillä hyrrää käyttää vain Peikko. Minulla ei ole lupaa koskea siihen, kun leikin itsekseni. Hyrrä on siis meidän lempinimemme sauvalle tai wandille –meidän korviimme ne kuulostavat turhan kylmiltä nimityksiltä.

Meiltä kysyttiin myös, että olemmeko lukeneet Fifty shades of Grey –trilogiaa, ja kommentoitiin, että tapahtumat siinä vastaavat melko paljon meidän vaiheitamme. Meistä kumpikaan ei ole toistaiseksi lukenut trilogiaa. Itse olen selaillut sitä. Luulen, että minulta intohimoisena lukutoukkana ja kirjallisuuden ystävänä jää kyseinen trilogia lukematta, koska sen kieli on niin kömpelöä, että itse tuskastuin siihen kielellisistä syistä. Suomeksi käännettynä en uskalla edes avata teosta. Tiedä, olen kieli- ja kirjallisuuspoliisi, mutta minkä ihminen luonteelleen voi. Mutta mahtavaa, että joku löytää meistä yhtymäkohtia kirjan pariskuntaan. Olemme ilmeisesti onnistuneet antamaan itsestämme turhankin hienostunen kuvan blogissamme .

Peikolta vastausta odotellen…

torstai 4. lokakuuta 2012

Kaveri kysyy, miten teillä riidellään

Hyvä vaniljaystäväni kysyi minulta hiljan, miten me riitelemme. Tietenkin hän oletti, että me emme riitele, vaan D/s-suhteissa dominoiva päättää senkin asian. Kysymys oli minulle ja meille kohdistettuna hankala, sillä me ei (juurikaan koskaan) riitele, emme ainakaan siinä perinteisessä mielessä mitä ajattelin hänen tarkoittavan. Yritin vastata hänelle niin kuin itse asian näen tai miten luulisin meidän riiitelevän. Nyt yritän tehdä teille samaa jopa tuoreen esimerkin kera.

D/s-suhteessa niin kuin vaniljasuhteessakin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ääriesimerkkinä orjana toimiva aviopuoliso jolla ei ole valtaa eikä hän myös sitä haluaisikaan. Vaikka D tekisi tässä suhteessa kaikki päätökset ja s olisi tilanteeseen hyvin tyytyväinen, niin silti hän vaikuttaa päätöksentekoon. Hän ei varmastikaan sano mitään, tuskin ainakaan vastaan, hän ei välttämättä edes nyökkää myöntymisen merkiksi, mutta kuitenkin olemalla juuri siinä hän vaikuttaa päätökseen. Samalla tavalla kun aikanaan sidottuna.net.ssä törmäsin paljonkin kinkyihin joille oli erityisen tärkeää se, että heillä ei ollut leikissään mitään rajoja, turvasanaa tai sääntöjä. Näinhän voi tietenkin sanoa, mutta silloinkin leikissä on rajat mitkä ovat yhtä kuin D.n rajat. Muistan myös keskustelun erään subin kanssa, joka kertoi tavoitteeksen alistua niin, että vaikka keskellä huudettavaa riitaa hänen Masterinsa voisi hiljentää hänet käskyllä ja hän nielisi kiukun ja alistuisi kohtaloonsa. Se, mitä nyt yritän edellisellä sanoa on, että huolimatta suhteen laadusta ja kellä on valta ja kellä ei, niin silti kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Olemme blondin kanssa sitä tyyppiä, jotka vihaavat riitelyä. Toinen meistä ei sitä edes osaa, ja toinen on joutunut sitä niin paljon näkemään aikaisemmassa elämässä, että on asialle hyvin allerginen. Tietenkään emme ole niin naiveja, että uskoisimme, ettei nahjauksia tule vastaan ja leikillämme olemme tehneet numeroa mm. petivaatteiden viikkauksesta tai millä hyllyllä tavaroita pidetään jääkaapissa. Tässä yhtenä iltana sitten kosahti vähän lujempaa. En halua avata syytä, koska se on epärelevantti, mutta sanotaan että tilanne tuli välittömästi leikin jälkeen. En osannut laittaa tilannetta / kiukuttelua poikki ja niinpä lopputulemana myöhemmin illalla käänsimme selkämme, molemmat pettyneinä, harmissaan, vähän vihoissaan ja jopa ahdistuneena uudesta tilanteesta.

Vielä hetkeä aikaisemmin tilanne oli vasta kytemässä, minä mietin hyvinkin kuumeisesti miten sen voisin ratkaista. Koska koko riidan syy oli tyhmä (tiesimme sen jo silloin), ja jo silloin tiesimme myös, että blondi oli tehnyt kärpäsestä norsusen, eikä hän vaan onnistunut päästämään ajatuksesta irti, niin minä mietin miten tilanteen voisi ratkaista oikeaoppisesti. Mitä Tosi Masteri tekisi? Käytännössä minulla oli kolme ajatusta jotka kaikki olivat perusteltavia ja toimivia.

1.) Yrittää rauhallisesti jutella, selittää tilanne ja rauhoitella blondia
2.) Napata piiska sängyn vierestä ja lopettaa turha kiukuttelu sen avulla
3.) Napata tiukka ote hiuksista, painaa kasvomme vastakkain ja selittää mikä tilanne on ja kertoa hänen kiukuttelunsa olevan turhaa

Rankkojakin vaihtoehtoja kylmiltään nuo kaksi viimeistä, mutta muutama sana niiden puolesta. Jos riitelisin arkisesta asiasta kuten vaikka nyt petivaatteiden viikkauksesta, niin Ds ei ole koskaan ratkaisu enkä siihen lähtisi. Nyt kiukuttelun aihe, mikä kasvoi riidaksi, sai siemenensä leikistä ja jo silloin tiesin että kyseessä on suurimmaksi osaksi blondin tiukka asenne tai peräänantamattomuus tietyssä asioissa, niin siksi tosissaan mietin noita vaihtoehtoja. Olin kuitenkin pelkuri tuossa tilanteessa ja valitsin ykköskohdan ja niinpä iltamme päättyi selät vastakkain erittäin pahalla mielin.

Seuraavana aamuna emme kohdanneet koska blondi lähti kukonlaulun aikaan työmatkalla, ja minä jäin nukkumaan. Sain kuitenkin aamutuimaan pusun ja myöhemmin päivän aikana tekstareita, joissa pahoiteltiin ja selitettiin eilistä käytöstä. Minä kirjoitin blondille päivällä sähköpostin, jossa kerroin omista ajatuksistani ja mielipiteistäni ja sen luettuaan keskustelimme asian halki mesessä. Hän olisi valinnut vaihtoehdoista kolmosen. Nyt olemme toivottavasti taas vähän vahvempia toistemme kanssa ja ymmärrämme toisistamme ja käyttäytymisestämme enemmän.

Puhukaa toisillenne!

- Molinay

Ps. Pahoittelut Kamulleni! Et saanut suoraan vastausta kysymykseesi, mutta lupaan palata kanssasi aiheeseen jos me riitelemme. Toivottavasti siis en palaa.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Loppuja ja uusia alkuja

Elin pitkään sairaassa avioliitossa. Tässä liitossa oli toinen sairas aikuinen joka tuntui välillä tekevänsä kaikkensa jotta sekä minulla että jälkikasvullamme olisi mahdollisimman paha olo. Jotkut teot olivat jopa niin pahoja että vielä tänään, vuosienkin jälkeen, niitä haavoja paikkaillaan. Tässä liitossa olivat kulissit tärkeimmät. Oli uusia kirjoja / tauluja joita teekutsuilla ihmeteltiin. Oli oma erinomaisuus jonka takaa oli helppo miettiä mitä kummaa ne naapurin pikkuporvarit oikein tekivät ja miten he lapsiansa kasvattivat. Oli kiva kesämökki jota hehkutettiin kaikille ja "onneamme" siellä vaikka oikeasti paikka oli kahden erilaisen aikuisen riitaisa sotatanner.


Olin pahassa raossa. Lapset olivat pieniä ja he tarvitsivat minua, edes yhtä aikuista. En päässyt irti, joten minun piti keksiä selviytymiskeino. Aloin pelata hänen peliään. Purin hammasta ja kestin. Hymyilin, join välillä teetä ja välillä jopa mietin naapureiden "outoa" menoa.  Sanoin vuosikausia "rakastan sinua", vaikka sanat sattuivat ja olisin halunnut oksentaa. Kasvatin kuorta. 

Vihdoin mieli läikkyi liikaa. Tein nopean päätöksen ja astuin samantien ulos vankilasta. Ilma oli heti kevyempää. Ihmiset hymyilivät. Sain kertoa omia ajatuksiani ja tuntea omat haluni. Näin mitä olen ja aloin opetella sitä lisää. Tajusin että matka olisi pitkä, mutta en halunnut katkeroitua. Halusin tuntea olevani vielä aidosti onnellinen. Pitää huoltaa jostakin, rakastaa ja olla rakastettu. Tein päätöksen, että enää en sanoisi "minä rakastan sinua", muuta kuin silloin kun se tuntuu oikealta, hyvältä ja aidolta.

Blondin kanssa elämä on tuntunut paremmalta, oikealta ja aidommalta kuin kenenkään kanssa koskaan. Tunteemme ja suhteemme on syventynyt huimasti ja olen löytänyt itsestäni uusia piirteitä mihin en ole koskaan aikaisemmin törmännyt. On ollut jo jonkin aikaa täysin selvää että olen rakastanut. Kuitenkin edellä kertomani oli aiheuttanut sen, että en ollut heti saanut näitä sanoja suustani. Ja kun ne eivät heti olleet tulleet niin niistä oli tullut jo jonkinmoinen "peikko" itselleni. (Olen joissain asioissa melko ankara itselleni.) Sitten eräänä iltana herkän rakastelun jälkeen. Makaamme kainalokkain unen ja valveen rajamailla. Sormeni piirtelevät blondin selkää ja hän on nukahtamaisillaan viereeni kun sanat tulevat aivan itsestään, suunnittelematta, tunteella ja spontaanista. Minä rakastan sinua.  

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Blondi: Ajatelmia, hajatelmia, lomatunnelmia

Olen kesälomalla. Laiskottelen. Luen. Nukun päiväunia. Luen lisää. Juon kahvia. Juon lisää kahvia. Pukeudun pitkähihaisiin paitoihin, koska käsivarteni ovat niin mustelmilla Peikon hampaiden jäljiltä, ettei niiden kanssa voi esiintyä julkisilla paikoilla. Pohdin, miten mustelmaiset kanssapervot pukeutuvat kesäisin. Yritin eilen etsiä pitkähihaista, mustaa kevyttä pellavapaitaa, tuloksetta. Että kukaan ei myy kesällä mustia vaatteita? Että pastellia muka mun päälle? Pitäkää paitanne!

Parisuhteemme on saanut uuden jännittävän käänteen. Olemme alkaneet harrastaa panemista. Jos nyt muutamaan kertaa vielä harrastamiseksi voi sanoa. Olemme luopuneet kondomista puhtaiden testitulosten jälkeen. Halusin itse testauttaa itseni vauhdikkaan alkuvuoden jälkeen, vaikka harrastinkin turvaseksiä. Koska olen hysteerisen tarkka näistä asioista, kävi Peikkokin testeissä. Kuulemma ihan mielellään. Koska kumpikaan meistä ei lisäänny, ei ehkäisyasioita tarvitse onneksi miettiä.

Minulla on ristiriitainen suhde panemiseen. Olen tehnyt sitä pitkään entisessä elämässäni, ja enimmäkseen se on ollut ahdistavaa. Ajattelin vielä kuukausi sitten, että en enää koskaan halua sitä, se ei voi tuntua missään olosuhteissa hyvältä tai nautittavalta. Että sen täytyy olla tylsää. Ja että ahdistun.

Peikon kanssa paneminen on kuitenkin saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Siksi puhukin mieluummin rakastelusta, koska no – välillämme se on sitä. Hän tuntuu aidosti hyvältä sisälläni, ja rakastelu on muutakin kuin sitä iänikuista sisäänulosjuttua ja sitten välillä vaihdetaan vähän asentoa. Kunnes mies tulee, ja se on sitten siinä. Koen, että Peikon kanssa rakastelu on vain yksi osa seksiä eikä lainkaan se tärkein osa. Siinä pääsee fyysisesti niin kovin lähelle toista, ja mikä tärkeintä, siinä näkee toisen kasvot.

Saan itse Peikon silmiin katsomisesta aivan järkyttävän suuret kiksit. Leikkiessäni silmäni ovat enimmäkseen auki, ja Peikko myös hyvin usein pyytää minua pitämään ne auki. Nautin kun saan katsoa Peikkoa silmiin, ja menen nopeasti tosi syvälle vain häntä silmiin katsomalla. Peikon silmät ovat intensiiviset ja ne kannattelevat minua. Niihin on turvallista upota ja vain hengittää ja olla. Levollisena. Läsnä.

Koska tähän mennessä Peikko on lauennut lähes sataprosenttisesti suuhuni, en ole päässyt näkemään hänen kasvojaan hänen lauetessaan. Lisäksi hän on sanonut, ettei koskaan pystyisi pitämään silmiään auki lauetessaan. Rakastellessa toisen kasvojen tutkiminen on kuitenkin mahdollista. Myös sen katseleminen, kun toinen laukeaa. Herätin tänään aamulla Peikon silittelemällä häntä. Seuraavaksi olinkin jo keinumassa hänen päällään –molemmat vielä puoliunessa. Nautiskelin ja pidin poikkeuksellisesti silmät kiinni. Kun tunsin, että Peikko on tulossa, otti hän minua tiukasti hiuksista kiinni ja sanoi avaa silmät. Avasin ne, ja Peikko laukesi tiivisti silmiini katsoen. Kaunista!

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Lähellä

Hyvä ystäväni kommentoi blogini sisältöä mainitsemalla, että hän haluaisi täältä löytyvän myös arkea eikä vaan paljasta pintaa. Koska itse tykkään sanasta Ds-elämäntapa ja näen minut ja Blondini tällaisessa, niin yritänpä siitä muutaman sanan kertoa. Olen nyt maistellut aihetta useampana päivänä ja mitä enemmän sitä pohdin sitä vahvemmin tajua kuinka vaikea siitä onkaan kertoa. Yritetäänpä kuitenkin.

Olemme ihan normaalissa parisuhteessa missä Blondini on aina tyttöystäväni joskus myös pikkuinen, lemmikki tai lelu. Riippuu tietenkin tilanteesta. Elämme hyvin hyvin tasa-arvoista elämää, ja minä en odota, että pöydällä on lämmin ruoka odottamassa kun tulen töistä tai että minulle kannetaan olut kouraan samalla kun katson selviytyjiä televisiosta. Ennemmin teen asioita Blondini kanssa yhdessä niin kuin tasa-arvoisessa suhteessa tehdään. Tykkäämme mm. kokkailla toisillemme ja yhdessä (asumme siis eri asunnoissa) ja muutenkin pitää toista hyvänä. Arvostamme toisiamme kovasti monella tasolla.

Itse vierastan kovasti D/s -suhteita joissa alistuvan rooli on melkein sama kuin orjan. Meillä kuitenkin kaikki perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, arvostukseen, luottamukseen ja välittämiseen. Pitkälti nuo kaikki kulkee käsi kädessä. Luottamus, arvoitus ja kunnioitus ansaitaan, niitä ei saa piiskaamalla tai kertomalla olleensa true kinky jo 20 vuoden ajan (minä en halua olla koskaan true kinky).

Tietysti olemme onnekkaita kun kaksi näinkin sielultaan samannäköistä ihmistä on törmännyt. Se mitä sitten kuuluu meidän Ds-arkeemme, onkin monikutoisempi juttu. Sanoisin että yksi pilari on taustavire mikä suhteessamme on. Molemmat saavat olla juuri sitä mitä haluavat. Välillä voimme elää ihan kiltisti kun taas toisaalta voin nostaa Blondini kesken ruuanlaiton vaikka apupöydälle ja "leijuttaa" häntä vähän. Tavallaan kaikki liittyy kaikkeen ja se Ds kulkee takataskuissamme koko ajan.

Viime viikolla vietimme todella mukavan päivänä ja tässä ytimekkäästi päivän kulku. Aamupäivällä pidempi kävelylenkki jonka jälkeemme suuntasimme katsomaan valokuvanäyttelyä. Yhdessä vanhassa kuvassa hyvinkin tyytyväisen pariskunnan miehellä oli piiskaamisen sopiva kävelykeppi kädessä ja vitsailimme tietävämme mistä nuo hymyt heidän kasvoilleen olivat tulleet. Jatkoimme matkaa kirpputorille ja siitä vierailemaan Blondin äidin luo. Saimme siellä nauttia mm. jäätelöstä ja Blondini muisti sanoa hyvin kuuluvalla äänellä että "Peikko ainakin tykkää kovin vaniljasta". Myöhempi ilta meni leppoisasti enemmän tai vähemmän toisen iholla, pitkälti kuitenkin kainalokkain.

Ai niin ja vielä edellisiin päivityksiini viitaten puhelimeni soi taas yhtenä yönä. En vastannut enkä saanut viestiä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Blondi: Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo

Jottei blogi anna aivan liian ruusuista kuvaa suhteemme alkamisesta, niin raotettakoon suhteemme alkuaskelia vähän laajemmalti. Voin toki puhua vain omasta puolestani, Peikko kertokoot itse omista ajatuksistaan, jos haluaa niitä jakaa.

Kun tapasin Peikon, olin eronnut yli 15 vuotta kestäneestä parisuhteesta muutamaa kuukautta aikaisemmin. Vaikka olin itse lopettanut näennäisen onnellisen ja ristiriidattoman suhteen, olin melkoisen tuuliajolla itseni kanssa. Tiesin, että päätös lähteä suhteesta oli ainoa oikea, mutta muuta en sitten tiennytkään. 

Olen aina tiennyt, että haluan alistua. Minun ei ole koskaan tarvinnut pohtia asiaa eikä edes nimetä sitä. Joidenkin asioiden kanssa vain syntyy. Aiemmassa suhteessani minulla ei ollut mahdollisuutta toteuttaa halujani, joten asia jäi unohduksiin pitkäksi aikaa. Surffailin toki satunnaisesti erilaisilla palstoilla, lueskelin aiheesta ja katselin kuvia. Koska olin mennyt naimisiin sillä ajatuksella, että olen avioliitossa lopun ikääni, en kummemmin edes miettinyt uinuvaa pervoidentiteettiäni. Koska oli helpompi olla. Koska ei tarvinnut miettiä eikä kyseenalaistaa. Koska ei tarvinnut tuntea tai ajatella. Koska olin omasta mielestäni onnellinen. 

Eron jälkeen aloitin maanisen säätämisen useiden, useiden ja useiden miesten kanssa. Koska tuo kaikki tuntuu nyt hyvin kaukaiselta, on minun vaikea uskoa, että olen todellakin kahden kuukauden aikana pannut kaikkea mikä liikkuu kahdella jalalla. No, lievä kärjistys sallittakoon – fiksuja, miellyttäviä ja ihmisennäköisiä miehiä kaikki. Osa miehistä jäi täysin kertakäyttöisiksi, osan kanssa tapailin seksin merkeissä säännöllisesti.

Tapaamieni miesten joukossa oli myös pari kinkymiestä. Ensimmäinen heistä löytyi aivan sattumalta perusnettipalstan kautta. Profiilitekstissä annettiin kuitenkin selvästi ymmärtää, mistä on kysymys. Tapailimme joitain kertoja ja harrastimme melko alkeellista pervoilua, mutta pervoilua kuitenkin verrattuna entiseen. Toista osasin jo etsiä kinkychatistä. Tapasimme vain kerran – kemiamme eivät kohdanneet. 

Nämä kokemukset repussani kohtasin kinkychatissa Peikon, ja tutustuimme hänen kertomallaan tavalla. Kyse ei kummankaan meidän kohdallamme ollut rakkautta ensi silmäyksellä –kohtaamisesta. Peikko oleili itse parisuhteessa, jonka Facebook varmasti arvioisi luokkaan ”vaikea määrittää” eikä ollut etsimässä parisuhdetta vaan leikkiseuraa. Ja kertoi totta kai asian minulle heti ensitapaamisellamme. Itse en missään nimessä etsinyt parisuhdetta, ja kerroin tämän myös Peikolle. Juuri eronneena olin tehokkaasti muutaman ystäväni avustuksella saanut itseni psyykattua sellaiseen mielentilaan, että en voi missään nimessä alkaa seurustella vielä pitkään aikaan. En voi, koska erosta on niin vähän aikaa. En voi, koska minun täytyy oppia olemaan yksin. En voi, koska en osaa vielä rakastaa. En voi, koska en tiedä mitä haluan.

Pidin Peikosta alusta asti paljon, ja seksi - no, se oli jotain jota en voinut verrata mihinkään aiemmin kokemaani. Olin totta kai täysin seksin lumoissa, ja jokainen päivä oli minulle kuin jouluaatto. Aina jotain uutta. Aina jotain erilaista. Aina jotain, josta nautin vielä enemmän… Puhuimme myös alusta asti todella paljon. Elämän tärkeistä ja vaikeistakin asioista helposti ja vaivattomasti. Ihmettelin ja ehkä jopa kauhistelin, miten avoimesti Peikko puhui tunteistaan. Koska itse en oikein edes osannut tuntea niitä. Vieraita. Vaikeita. Pelottavia. Meni ehkä pari viikkoa, ennen kuin aloin nähdä seksin taakse. Oikean ihmisen. 

Kun tapasimme ensimmäisen kerran, kerroin Peikolla avoimesti säädöistäni ja siitä, että tapailen säännöllisesti paria-kolmea miestä hyvän seksin merkeissä. Hän kertoi, että asia on ihan ok hänelle. Keskustelimme ensimmäisen illan aikana myös yksiavioisuudesta ja totesimme kumpikin, että emme usko siihen… Tapasin mainitsemiani miehiä vielä muutamia kertoja sen jälkeen kun olin tutustunut Peikkoon. Tavallinen seksi tuntui kuitenkin ahdistavalta ja mikä pahinta, seksi jonka olin luullut olevan hyvää, ei yht´äkkiä tuntunutkaan miltään. Yksi tällainen ”kun mikään ei tunnu miltään” –kokemus miehen kanssa, jolta olin siihen mennessä mielestäni saanut elämäni parasta seksiä, sai vihdoin silmäni avautumaan ja ymmärsin, että paluuta entiseen ei ole. Oivallus oli huikea, mutta kipeä. Itkin asiaa Peikolle, ja hän ymmärsi. Koska oli itse joutunut aikoinaan tekemään omat oivalluksensa. Koska tiesi, mitä käyn läpi. 

Tämän kokemuksen jälkeen ilmoitin ystävällisesti kaikille säädöilleni, että tapailen erästä mukavaa miestä, enkä ole enää käytettävissä hauskanpitoon. Vähän ennen minua Peikko oli tehnyt oman ratkaisunsa ja päättänyt oman parisuhteen tapaisensa. En kuitenkaan vieläkään uskaltanut ajatella seurustelevani. Oli helpompaa sanoa, että tapailen Peikkoa. Iso ja tärkeä oivallus tuli, kun istuin hyvän ystäväni kanssa siiderillä, ja puhuimme aiheesta. Hän sanoi jotain, mitä en edes tarkalleen muista, mutta se liittyi joka tapauksessa vankiloihin, joita oma mielemme meille rakentaa. Vihdoin sisäistin ja ymmärsin! 

Vasta tämän oivalluksen jälkeen olen antanut itselleni luvan ihastua. Tykätä. Rakastua. Nykyään ilmoitan kaikille ylpeänä, että olen parisuhteessa. Seurustelen. Olen täysin yksiavioinen. Iloitsen siitä, että hammasmukissani on kaksi hammasharjaa. Iloitsen siitä, että peilikaappiini ilmestyy Peikon tavaroita. Peikon lelut ovat muuttaneet luokseni lähes kaikki, koska useimmiten leikimme ja yövymme minun luonani ihan käytännön syistä. Joskus harvoin, kun päädymme Peikon luokse leikkimään, saa hän käyttää mielikuvitustaan kun lempilelut ovatkin minun luonani. No, onneksi se ei ole minun ongelmani – sorry, leluista huolehtiminen ei kuulu minun toimenkuvaani, kuten Peikolle asian sanoisin.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Blondi: Miten kertoa pervoilusta äidille?

Olen pohtinut, että pitäisikö minun tai haluanko ylipäätään kertoa pervoilusta äidilleni. Äiti on aina ollut minulle tärkeä ja läheinen, vaikka välit eivät täysin ristiriidattomat olekaan.

Asia jätettiin kuitenkin sattuman ratkaistavaksi, ja jouduin tilanteeseen, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiasta. Olin sopinut äitini kanssa treffit kaupungille – shoppailemme ja kahvittelemme yleensä yhdessä muutaman kerran kuussa.

Äidilläni on melkoisen rankka tausta, ja hän on nuorena joutunut useamman miehen pahoinpitelemäksi. Lisäksi hän päätyi avioliittoon alkoholistin kanssa – avioliitto hajosi viinaan ja pahoinpitelyyn. Tästä johtuen äitini on äärettömän tarkka siitä, että seurustelen sellaisen miehen kanssa, joka ei ole alkoholisti tai lyö minua. Muuten hän ei asioihini puutu. Kun kerroin äidille ensimmäisen kerran Peikosta, tsekkasi hän juomistaipumukset minulta heti silloin, ja Peikko läpäisi testin, koska ei juuri piittaa alkoholista.

Tapahtui siis eräänä lauantaina isossa suomalaisessa kaupungissa. Paikkana tavaratalon kosmetiikkaosaston jono

Äiti: Voi kauhea, kun sulla on iso mustelma käsivarressa!

Blondi: Ai jaa, katos niin onkin. (Kasvojen punotusta ja sisäistä manailua, kun ei muistanut tarkistaa peilistä, että ovatko t-paidan hihat tarpeeksi pitkät. Käsivarressa iso mustelma Peikon hampaiden jäljiltä)

Äiti: Mitä sulle on tapahtunut?

Blondi: (Huokailee sisäisesti, koska tietää jo, mihin keskustelu johtaa.) Äiti, sä et oikeasti halua tietää.

Äiti: Mitä? Oletko sä kaatunut pyörällä?

Blondi: (Posket punaisina, kosmetiikkaosaston kanssa virnuilee merkitsevästi.) No en.

Äiti: Mistä sulle on sitten tullut tuollainen mustelma?

Blondi: Äitiiiiiiii. (Äidin vastausta vaativaa tuijotusta) No, seksistä. (Kassa nauraa jo melkein ääneen, ostokset maksettu, suunta tavaratalon ulko-ovelle)

Äiti: Ai jaa, voiko seksistä tulla tuollaisia jälkiä?

Blondi: No voi vähän sellaisesta kovakouraisemmasta, jota me tykätään välillä harrastaa. Kyllä sä tiedät, että mulla on sellainen iho, että siihen tulee tosi helposti mustelmia. (joka on siis ihan totta)

Äiti: (miettii ensin vähän aikaa) Ei kyllä mistään seksistä voi jäädä noin kauheita mustelmia? Ei kai sua vaan lyödä?

Blondi: Äitiiiiii, oikeasti ei lyödä, mustelmat ovat seksistä. (Pohtii jo alistuneena, että miten kertoa asiasta, koska äiti näkee mustelmia varmasti jatkossakin, joten selitys satunnaisesta kovakouraisemmasta seksistä ei mene toista kertaa läpi.)

Siirrymme kahvilaan.

Blondi: (puolikaan siiderin rohkaisemana) Kun mä äiti tykkään vähän sellaisesta kovakouraisemmasta seksistä. Sellaisesta, että mua satutetaan.

Äiti: Ai jaa?

Blondi: Niin, että me sitten harrastetaan Peikon kanssa sellaista seksiä.

Äiti: (pääsee vähitellen kartalle) Ai jaa? No tykkääkö Peikko sitten sellaisesta seksistä kanssa?

Blondi: (hokee mielessään: ”ei ole todellista, että käyn tätä keskustelua äitini kanssa”) No joo, kyllä se tykkää. Me tykätään molemmat.

Äiti: Antaako se sulle piiskaa?

Blondi: (naama punaisena) Äitiiiiii, mä en halua puhua enää tästä. No, antaa se.

Äiti: Ai jaa. No kyllä mä olen tuollaisesta lukenut. Mutta mä olen aina luullut, että tuo on sellaista vanhojen miesten hommaa. Että ne menevät johonkin pimeään kellariin piiskattavaksi.

Blondi: No ei se ihan pelkästään sellaista ole. Me tavattiin Peikon kanssa sellaisella netin keskustelupalstalla, jossa käy tällaisia meidänlaisia ihmisiä.

Äiti: Ai siellä netissä on sellaisiakin?

Blondi: Siellä netissä on ihan mitä vaan.

Äiti ja Blondi: (hieman vaivaantunutta keskustelua ihan muista arkisista asioista)

Blondi: Uskothan sä äiti oikeasti, että Peikko ei lyö mua? Se on maailman kiltein ihminen, eikä koskaan vahingoittaisi mua mitenkään. Mä teen tätä ihan vapaaehtoisesti ja nautin siitä.

Äiti: Mä kyllä itse ajattelen, että mä tykkäisin enemmän sellaisesta, että toinen silittelee ja hellii.

Blondi: Mutta äiti, meillä on tosi paljon silittelyä ja hellimistä. Varmasti enemmän kuin missään muussa mun parisuhteessa koskaan. Ei ne sulje toisiaan pois, päinvastoin.

No, äiti uskoi vihdoin. Ehkä palaamme joskus vielä aiheeseen jonkun yhtä absurdin keskustelun merkeissä. Pääasia on, että äiti uskoi, että minua ei todellakaan lyödä eikä pahoinpidellä. Äiti on onneksi erittäin suvaitsevainen ihminen, jota erilaisuus ei ole koskaan kauhistuttanut. Päinvastoin hän on melko utelias kaikkea uutta kohtaan ja olisi varmasti kysellyt minulta aiheesta enemmänkin. En usko, että äiti ymmärtää, mutta olen varma, että hän suvaitsee.

Äidit…

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kiltti, voisitko laskea nopeammin?

Juhannukseksi oli leppoisia suunnitelmia ja onneksi suunnitelmat myös pitivät.
Aattona puoliltapäivin suuntasimme juna-asemalle päämääränämme mennä "maalle" (lue lähikaupunkiin) ystävä kinkypariskunnan luo. Suurin osa juhannus matkaajista olivat jo lähteneet, joten juna oli melko tyhjä, semminkin kun olimme lemmikkivaunussa.
Maalla keskityimme olennaiseen eli lautapelailuun, lonkeron juomiseen, grillailuun, syömiseen ja mukavaan jutusteluun. Tulipa taas keskusteltua suomen kinkypiirien sisäsiittoisuudesta ja jopa sen ahdasmielisyydestä, mistä melkeen kaikki keskustelijat olivat saaneet osansa.

Kotiuduimme vielä samana iltana ja tällä kertaa lemmikkivaunu olikin täysin tyhjä. Blondini makoili penkillä poikittain jalat sylissäni. Hän oli ihanasti pukeutunut ohueen hameeseen ja kuinka ollakkaan pian käteni silittelivät hänen sisäreisiään. Annoin sormieni juosta lähellä nivusia ja häpyä hellästi kiusaten välillä hitaammin ja välillä voimmakkaamin. Käteni kävivät välillä hänen polvellaan mutta palasivat pian lähemmäs lämmintä jalkojenväliä. Tämä oli mukavaa kevyttä leikkiä vaikkakin hyvin kilttiä sellaista. Myöhemmin Blondini kuitenkin kertoi että hän valui ja vaan toivoi että olisi saanut sormeni sisälleen. Vaunu oli tyhjä joten nyt jäi kyllä yksi hieno kokemus käyttämättä. Mutta onneksi meillä on aikaa.

Illalla purimme kyllä toistemme paineet ja nukuimme lämpimästi kainalokkain. Seuraavana päivänä laitoin meille ruokaa asunnossani ja Blondini tuli lounaalle. Makoisan lounaan jälkeen siirryimme päiväunille mistä heättyämme emme pystyneet pitämään näppejämme erossa toisistamme. Tämä osio elämästämme ehkä kaipaisi pientä tarkennusta jopa ihan oman blogitekstin muodossa mutta ehkäpä nyt on oikea hetki siitä edes vähän kertoa. Eli, me emme juurikaan "sekstaile" sanan perinteisessä merkityksessä. Penikseni on hyvin harvoin Blondini sisällä, jos suuta ei lasketa. Me pidämme toistemme käsistä ja suusta millä 99% tyydytämme toisemme. Tämän lisäksi tietenkin tarpeen ja fiiliksen mukaan käytämme nipistimiä, piiskoja, köyttä, rautoja, vibroja, tappeja yms. Tämä on meidän juttumme ja se toimii erittäin hyvin.

Minun pitäisi kirjoittaa myös tiloista (sub space, blond space, sub drop), mutta toistaiseksi se on jäänyt suunnitelmaksi, mutta palaan aiheeseen 100% varmasti. Kuitenkin lyhyesti aiheesta, Blondini menee tiloihin nopeasti oikein käsiteltynä. Napakka ote hiuksista, katse syvälle silmiin ja se on menoa. Kun hän saa sormeni sisäänsä hän on nopeasti jossain minne en enää mukaan pääse, mutta mistä osaan hänet turvallisesti ja kauniisti taluttaa takaisin. Monesti leikki lähtee spontaanisti liikkeelle mutta pian olemme syvissä vesissä ja mikäs se nautinnollisempaa.


Tällaisen spontaanin leikin jälkeen Blondini makoili mahallaan ja tiloissaan sängyssäni n. 5 orgasmin jälkeen minun taluttaessa häntä takaisin. Useasti käy niin, että palattuaan Blondini käy hyvin kovilla kierroksilla ja useasti hän alkaa pyytämään lisää käsittelyä. Riippuen siitä kuinka kauniisti hän osaa asiansa esittää ja siitä kuinka pyynnön otan vastaan, mitä tapahtuu jatkossa. Nyt minut valtasi olo että haluan Blondini olevan tilassa missä hän ei enää halua lisää käsittelyä. Niimpä hänen maatessa sängylläni mahallaan hän sai ensin kokea avokämmet pakaroillaan ja kun hän siitä kokemuksesta kokosi itseään kävin hakemassa narua ja pyykkipoikia. Nostin hänet hiuksista ylös ja talutin vanhan merimiesarkun luo ja laskin hänet makaamaan arkun päälle selälleen. Sidoin hänen kätensä pään yli arkun päässä olevaan lenkkiin ja jalat sidoin nilkoista levälleen niin että naru kiersi arkun. Siinä Blondini makoili avuttomana, alistuneena, tiheästi hengittäen, tulevaa odottaen ja niin kauniina.
Blondini sai aluksi pyykkipoikia rintoihinsa  jonka jälkeen piiskasin bambukepillä hänen rimpuilevia jalkojaan sekä rintoja. Välillä läpsin avokämmenellä hänen häpyään ja kun hän oli rajoilla kivun kanssa vaihdon tämän kovaan sormetukseen. Joka kerta kun hän pyysi lupaa laueta, lopetin sormetuksen ja aloitin piiskauksen alusta. Loppujen lopuksi hän oli hyvin herkillä, vinkui, rimpuili ja anoi lupaa laueta. Kun hän lopulta sai luvan, pelkäsin hänen tippuvan arkulta, mitä ei tietenkään tapahtunut. Jatkoin tietenkin leikkiä ja useamman orgasmin (ehkä jopa tilanteeseen jo totutun tavan mukaisesti) Blondini kysyi lupaa laueta hieman liian myöhään ja kun vastasinkin kieltävästi hän anteeksi pyytäen laukesi käsilleni. Koska tällainen käytöshän ei ole Blondilleni sopivaa, levitin hänen jalkansa levälleen ja menin itse seisomaan niiden väliin jotta ne varmasti pysyvät tiukasti auki.
Tämän jälkeen avokämmenelle läpsin hänen häpyään rajusti ja kauan samalla kertoen hänelle säännöistä joita olemme yhdessä laatineet. Hän rimpuili ja yritti karkuun, mutta turhaan. Kun lopulta rankaisu oli ohi, työnsin 3 sormea hänen sisäänsä ja kerroin että harjoittelemme orgasmin pidättelyä. Eikä aikaakaan kun olimme somassa yksityisopetuksessa hänen pyytäessä lupaa laueta. Kerroin laskevani kymmeneen ja sinne päästyäni hän saisi laueta. Aloitin laskemisen (tuskallisen hitaasti tietenkin) sormieni tehdessä työtä hänen sisällään. Blondini tärisi, värisi, vinkui ja aneli, mutta laskin hitaasti eteenpäin. Hän kiemurteli tuskissaan ja nautinnossaan ja näin kyllä että hän yritti kaikilla voimillaan pidätellä. "Kiltti, voisitko laskea nopeammin." kuulin hänen anovan kun olin ehtinyt laskuissani noin viiteen. Näin, tunsin ja tiesin hänen antaneen minulle jälleen kaikkensa, mistä johtuen kirin hieman tahtia ja päästin hänet kiljuen "piinastaan". Hieman myöhemmin avasin hänet köysistä, nostin hänet istumaan, halasin hellästi ja juotin hänelle vettä. Hetkeä myöhemmin talutin hänet fyysisesti sängylle ja henkisesti takaisin jälleen viereeni missä meillä on maailman paras paikka.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Pikakelausta

Olen muutaman päivän, erityisen voimakkaasti, pohtinut miten monet asiat ovat loksahtaneet paikoilleen viimeisen kahden kuukauden aikana jona Blondini on ollut elämässäni.  Onkohan niin että kun tuntee ja tietää löytäneensä jotain aitoa ja mitä on etsinyt jo pidempään, niin mielikin eheytyy ja ohjaa sinut oikeisiin ratkaisuihin. Juuri nyt tuntuu vahvasti tältä. 

Viimeiset pari viikkoa on ollu hyvin onnellista aikaa. Yksi todella iso ja mieltäni päivittäin kalvanut ikävä asia tuli eilen päätökseensä ja ratkaisu oli vielä sopiva kannaltani. Tästä stressistä johtuen olin melko lamaantunut eilen odottaessani ratkaisua ja kun se viimein tuli, niin lopppuilta meni helpottuneissa tunnelmissa mutta kroppa kävi kovilla kierroksilla. Jätin jopa Blondini nätin kyselyn iltakävelystä väliin, koska tiesin että en olisi ollut hyvää seuraa.

Viimeiseen pariin viikkoon mahtuu monia arkisia pieniä mukavia tapahtumia, niimpä jätän kinky tarinoinnit myöhemmäksi ja kerron enemmän näistä tapahtumista, mutta pikakelauksella.

Kävin Turun Baletin järjestämissä kinky bileissä missä teemana oli Helvetti. Oli mukavaa tavata tutttuja ja tuntemattomia sekä saada kasvoja tutuille nikeille. Monet olivat todella upeasti panostaneet illan teemaan ja pukeutuneet sen mukaisesti. Ohjelma oli loistavaa ja Lucky Hell:n show oli kaikkinensa aivan huikea. Todella näyttävä nainen joka otti yleisönsä eikä varmasti jättänyt ketään kylmäksi.

Seuraava dia kertoo köysikaupoista, sillä tilasin Kuitulinjalta 5mm ja 6mm juuttinarua. Koko tilaus ja sen käsittely oli melko koomista sillä 10 päivän odottelun jälkeen soittelin tilaukseni perään mihin sain hyvin tiukan vastauksen että kaikki tilaukset kyllä lähtee heti seuraavana päivänä ja että posti on kämmännyt näitä paketteja useasti jne. Hän kuitenkin otti sukunimen ylös ja lupasi tarkistaa asian ja kolmen päivän sähläyksen ja kinauksen jälkeen huomattiin että rahani ovat kyllä tulleet heidän tililleen, mutta tilausta verkkokaupasta ei olisi koskaan myyjällä asti tullut. No hyvityksenä parin viikon odotuksesta sain yhden kelan ylimääräistä 5mm juuttinarua.
Kun paketti vihdoin saapui, kävin varaamassa pyykkituvan. Vedin kelat suoraksi ja väljäksi kelaksi käden ympärille, minkä sitten sidoin tiukasti kiinni. Sitten kolme nippua köyttä pesukoneeseen pienen määrän pesuainetta kera. Pesun jälkeen vedin köydet suoraksi ja ripustin ne talonyhtiön kuivaushuoneeseen pyrkien siinäkin vetämään vielä köydet mahdollisimman tiukasti telineeseen. Sitten kuivuri puhaltamaan hellästi ja odottelemaan köysien kuivumista.
Kuivat köydet purin vielä suoraksi pyrkien poistamaan loputkin kierrot. Tämän jälkeen leikkasin muutaman noin 8m palan mihin laitoin solmut päihin. Öljysin vielä köydet Natusanin vauvaöljyllä ja vihdoin ne olivat valmiit.
Kerran nämä köydet ovat jo kiertyneet Blondini ranteiden ympäri kiertäen sängyn alta tiukasti. Siitä sidonta jatkui rintojen ympäri päättyen toiseen nilkkaan mikä piti hänen toista jalkaa kivasti koukussa ja levällään. Mutta näistä enemmän joku toinen kerta ja mahdollisesti kuvien kera.

Blondin kanssa olemme viettäneet paljon aikaa tutustuen toisiimme. Arkeemme kuuluu paljon naurua, hyvää mieltä, keskustelua, koskettelua ja ajatustenlukua. Olemme alkaneet myös ulkoutua makuuhuoneesta ja viime viikko olikin sosiaalisesti aktiivinen. Tapasin, ensimmäistä kertaa, Blondin äidin ja tunnelma oli varsin lämmin ja mukava vaikka hän luulikin minua viherpiipertäväksi puunhalaajaksi.

Samana iltana oli vuorossa yhden kinkyystävä pariskuntani järjestämät illanistujaiset missä syötiin ja juotiin äärettömän hyvin, ehkä jopa liiankin. Blondini sulautui mahtavasti porukkaan ja myös hänestä pidettiin kovasti Hauskaa juttua sekä naurua riitti yömyöhään.

Ice Ice Iceman
Sitten vielä seuraavana päivänä teimme pienen junaretken lähimpään kaupunkiin, Blondin ystäväpariskunnan luo, tarkoituksenamme "pervoilla" oikein kunnolla. Ja sellaiseksi se touhu menikin. "Pervoilut" hoitivat lähinnä Blondini ja hänen huikea ystävätär. Me miehet lähinnä komppasimme taustalle ja ihmettelimme menoa. Ja tämä "pervoilu" tapahtui vaatteet päällä, kiljuen, nauraen, yläfemmoja lyöden ja uskomattomia salaliittoteorioita keksien, pöytä täynnä poppareita, juomaa ja irtokarkkeja. Ota siitä sitten selvää.

Lämmintää kesänalkua kaikille.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Blondi: Mistä näitä orgasmeja oikein tulee?

Keskustelimme miehen kanssa eilen orgasmeista. Keskustelemme niistä melko usein. Ehdotin, että mies kirjoittaisin niistä blogiinsa, mutta hän ei innostunut asiasta vaan sanoi, että kirjoita sinä. Niinpä päätin kirjoittaa. Ensin täytyy kuitenkin ratkaista eräs ongelma. En tiedä, miksi kutsua miestä tekstissäni. En voi kirjoittaa hänestä vain miehenä tai Miehenä, koska silloinhan hän ei erotu muista miehistä. Kysyin mieheltä, että miten haluat itseäsi kutsuttavan. Hän ei tiennyt, saan päättää itse. Mies itse kutsuu itseään usein menninkäiseksi tai peikoksi. Kutsun häntä siis jatkossa Peikoksi. En tiedä, mistä hän on keksinyt kutsumanimen itselleen, mutta sen on varsin osuva. Kaikki, jotka ovat lukeneet Johanna Sinisalon teoksen Ennen päivänlaskua ei voi, tietävät millainen Peikko on. Ne, jotka eivät ole teosta vielä lukeneet – suosittelen lämpimästi.

Omat orgasmini eivät ole kovin kiinnostavia. Saan niitä Peikon kansa paljon ja helpolla. Välillä ne ovat pieniä ja niitä tulee kuin K-kaupan mainoksessa Plussa-palloja. Plop. Plop. Plop. Plop. Hups, vielä yksi. Plop. Pienet orgasmit jättävät minut epätoivoiseksi. Haluan koko ajan lisää. Olo on turhautunut, ja hypin seinille. Tai yleensä Peikon silmille. Saan myös isoja orgasmeja. Huikeita. Ne kulkevat päästä varpaisiin hyökyaallon lailla. Tunnen kun aalto lähtee tulemaan, eikä sitä voi enää siinä vaiheessa pysäyttää. Tämä tietysti aiheuttaa minulle silloin tällöin pieniä kuritoimenpiteitä, koska en saa laueta ilman lupaa. Koskaan. Useimmiten ehdin/ymmärrän/tajuan/pystyn kysymään luvan, aina kuitenkaan en.

Peikon orgasmit sen sijaan ovat huikean kiinnostavia. Ne ovat niin intensiivisiä ja kauniita. Peikko ei ole tottunut siihen, että häntä hellitään, silitellään, pidetään ehdoitta hyvänä. Opetan sitä hänelle. Kärsivällisesti. Kuin pienelle lapselle. Hän nauttii, kun kosken ja silitän. Vielä vähän aikaa sitten hänen oli vaikea ottaa vastaan koskettamista ja rentoutua. Vain olla ja nauttia. Heittäytyä. Koska emme juurikaan harrasta tavallista seksiä (lue panemista), ei Peikko koskaan laukea sisälleni. En edes tiedä miltä se tuntuu. Hän saa omat orgasminsa aina leikin jälkeen. Kun makoilemme ja olemme lähekkäin. Leikin aikana laukeaminen ei ole hänelle luontevaa, koska silloin hän on jossain muualla. Jossain, josta minä en tiedä mitään. Koska olen itse eri paikassa. Ja kuitenkin olemme yhdessä.

Peikolla on kaunein kalu, jonka olen koskaan nähnyt. Voisin leikkiä sillä vaikka kuinka pitkään. Sitä on ihana silitellä, mutta ennen kaikkea nautin siitä, kun saan Peikon kalun suuhuni. Lämpimästä ja intiimistä tunteesta. Siitä, kun pääsee niin lähelle. Siitä kun saan tehdä toiselle hyvää ja tuottaa nautintoa. Olen aina pitänyt erityisesti suuseksin antamisesta. En kuitenkaan siitä, että mies laukeaa suuhuni. Miehille laukeaminen on usein väkivaltaista rynnimistä. Peikon kanssa kaikki on kuitenkin toisin. Hän makoilee sängyssäni kauniisti paikallaan ja malttaa nauttia. Kun otan hänet suuhuni, katoaa Peikko jonnekin. Itseltään. Ei kuitenkaan minulta. Kuulostelen häntä. Hänen huokailujaan ja pieniä äännähdyksiä. Leikittelen hänen kalullaan, pitkitän laukeamista. Peikolla olisi kaikki valta ottaa hiuksistani kiinni ja naida suuhuni juuri niin kovaa ja nopeasti kuin hän itse haluaa. Hän ei kuitenkaan koskaan leikin jälkeen tee sitä. Joskus hän ottaa hellästi hetkeksi hiuksistani kiinni tai silittelee suutani. Saan kuitenkin itse määrätä tahdin. En ymmärrä, miten hän pystyy odottamaan ja nauttimaan, koska olen itse niin kärsimätön.

Kun Peikko tulee, tuntuu se minusta aivan uskomattoman upealta. Hengitys tihenee, ja hän laukeaa suuhuni. Sitä mukaan kun tutustumme toisiimme paremmin ja tunteemme syvenevät, Peikko saa koko ajan yhä vain pidempiä ja pidempiä orgasmeja. Syviä ja syvempiä, jotka vievät hänet jonnekin muualle. Pidän häntä laukeamisen jälkeen suussani pitkään, jotta hän ehtii rauhoittua. Nautiskelen ja nuolen hänet puhtaaksi. Odotan, kerrankin kärsivällisesti, kun hän laskeutuu takaisin maan pinnalle. Taas yksi oppitunti ehdottomasta rakkaudesta ja välittämisestä on takana.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Dies irae

Mikä on johtanut siihen, että viimein päättäväisenä olen kirjoittamassa ensimmäistä postausta blogiini, jonka olen luonut jo melkein vuosi sitten. Syitä on varmasti useita, ja luulenpa, että alkuun on hyvä päästää ne ulos.

Minulla on rankka historia (mutta ajatuksenani ei ole siitä kirjoittaa), ja vaikka kuinka väittäisin olevani täysin sinut historiani kanssa, niin näinhän asia ei ole. Kyllä tapahtuneet kulkevat mukanani loppuelämäni ja varmasti ovat osaltaan muovanneet minua ihmisenä siihen mitä olen nyt. Pienenä yksityiskohtana voin kuitenkin mainita, että historian tapahtumat eivät olleet itseaiheutettuja.

Osaltaan edelliseen liittyen olen eronnut joitakin vuosia sitten. En aio puida yksityiskohtia blogissani, vaikka aihetta kyllä piisaisi. Yleensäkään ottaen en halua katsella taaksepäin. Historiaani en voi vaikuttaa. Tulevaisuuteeni taas pystyn vaikuttamaan ja niinpä keskityn elämässäni siihen. Tämä perusajatukseni lienee myös siunaukseni, ja osaltaa syynä siihen miksi olen tällä hetkellä näinkin hyvässä kunnossa.

Joitakin aikoja sitten (muistaakseni viime kesänä) sain raskaan ahaa elämyksen. Pohdiskelin onnellisuutta. Mikä tekee minut onnelliseksi? Miten voin päästä sinne? Koska olen ollut viimeksi aidosti onnellinen? Tajusin, että en osannut vastata viimeiseen kysymykseeni. Enkä tarkoita nyt onnen tunnetta, jonka saa vaikka kohteliaisuudesta tai kissanpennun silittämisestä, vaan onnen tunteesta, jonka tietää kestävän ja kantavan vielä vuodenkin päästä. Olin varsin säikähtänyt tuosta tunteesta. Minullahan on monet perusasiat todella hyvin. On hyvä työpaikka ja työ. On harrastuksia, ystäviä ja terveyttä. On kaksi upeaa lasta.

Mitä minulta sitten puuttuu? Vastaus: toimiva, rento, draamatonta kaunis Ds-parisuhde. Naista joka ymmärtää että en ole ihan perinteinen pallontallaaja, vaan minussa on monta puolta, joita haluan kauniisti yhdessä hänen kanssaan toteuttaa.  Nainen jonka edessä voin olla sekä heikko että vahva. Nainen kenen kanssa voimme yhdessä kauniisti tutkia mihin mielemme haluavat meidät johtaa ja yhdessä tutkia mitä kaikkea upeaa sieltä löytyykään. Ja tämä kaikki vain meille kahdelle.

Nyt olen kahden ison asian edessä. Näistä pienempi on uusi oma asunto johon pääsen muuttamaan ensi kuussa. Näistä suurempi on kaunis ja fiksu nainen joka sopii täydellisesti edellisessä kappaleessa kertomaani kuvaukseen. Siispä tämä blogi kertokoon suuremmaksi osaksi siitä mitä tapahtuu minun onnellisessa tulevaisuudessani. Eli juuri tästä hetkestä eteenpäin.

Teille lukijat jotka ihmettelette sanaa Ds, niin pääsette allaolevista linkeistä alkuun.
http://en.wikipedia.org/wiki/Dominance_and_submission
http://www.bdsmbaari.net
Voit myös halutessasi jättää minulle kysymyksen.

- Molinay