Viimeinen postaus (ei blogiin)

Minulla on elämässäni muutamia ohjenuoria ja yksi niistä on, että pyrin karsimaan elämästäni asioista  jotka tuovat enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia. Tästä syystä olen päättänyt ottaa etäisyyttä rakkaaseen BDSM-yhteisöön. Päätökseeni ei liity mitään dramatiikka tai viime aikaisia tapahtumia vaan se on ainoastaan pidemmän ajan ja pahanolon tulos. 

Konkreettisena toimena se tarkoittaa, että tämän postauksen jälkeen poistan tunnukseni BDSM-baarista ja jatkossa entistä vähemmän osallistun myöskään pääkaupunkiseudun tapahtumiin. 

Miksi sitten edes avaudun tästä? Yhteisömme on antanut minulle paljon. Koen olevani etuoikeutettu niistä kaikista tapahtumista ja ihmisistä jotka ovat suoraan tai välillisesti tuoneet iloa elämääni skenemme läpi. Minulla on yhteisössä paljon ystäviä ja paljon paljon enemmän tuttuja, niin olkoon tämä selityksenä häviämisestäni heille. 

Toivoisin ympärillemme ymmärrystä ja itsetutkiskelua. Hyvin harvoin asiat ovat mustavalkoisia. Emme voi mitenkään ymmärtää ympäristöämme, vaikka niin helposti luulemmekin, ennen kuin ymmärrämme itseämme. 

Minä tulen jatkossa keskittymään entistä enemmän positiivisiin asioihin elämässä ja suosittelen sitä ihan kaikille.

Positiivisia asioita toivotellen,

Peikko

Blondi: Pervo kaapissa vai pervokaapissa?

Pervobloggareiden joukkoon ovat liittyneet Mr. Inathu ja hänen pikkulintunsa laadukkaalla blogillaan. Käykää ihmeessä tutustumassa. 

Ennen varsinaista aihetta minun on pakko tunnustaa, että eläessäni vielä vaniljana, mutta vieraillessani kuitenkin säännöllisesti erilaisilla pervofoorumeilla, olin todella ihastunut Inathun teksteihin ja novelleihin. Kun minä nähkääs sytyn sanoista. Sekä kirjoitetuista ja puhutuista. Pornon katselu ei ole mitään verrattuna hyvin kirjoitettuun tekstiin. Olen usemman kerran runkannut Inathun tekstien lukemisen jälkeen, niiden virittämänä. Erityisesti minuun kolahti tuolloin tämä kertomus.

Nyt kun olen julkisesti tunnustanut ihastukseni ja keräilen vielä rohkeutta pyytää häntä kahville, käyn otsikon kimppuun. 

Inathu kirjoitti tässä postauksessa omassa kaapissa olostaan. Kukin valitsee itse, miten seksuaalisuutensa kanssa elää - minä olen valinnut kohtuullisen avoimen linjan.

Teen itse töitä suvaitsevaisessa työyhteisössä, mutta varsin herkällä alalla, jossa ollaan tekemisissä ihmisten arjessa pärjäämisen kanssa melkoisen syvällä tasolla. En tykkäile somessa aktiivisesti pervoaiheisista jutuista/yhdistysten sivuista enkä kuulu mihinkään Facen pervoryhmään tai pervoyhdistyksen ryhmään. Erilaisia seksuaalinen tasavertaisuus -aiheisia postauksia ja jakoja minulta toki löytyy melko paljon.

Totta kai minut saa erittäin helposti yhdistettyä Balettiin, kunhan vähän selailee Face-kavereitani tai tekee muuta tutkimustyötä netin syövereissä. Tämä ei itseäni kuitenkaan haittaa. Ajattelen, että jos joku näkee sen vaivan, että stalkkaa minut, niin hän on tietonsa ansainnut ja todennäköisesti itse myös samoista asioista kiinnostunut. 

Kärsin itse jonkin verran tästä some-kaapissaolosta, ja olenkin pohtinut viime aikoina, että mitä jos nyt vaan ihan reilusti kävisin tykkäämässä minulle tärkeistä pervoyhteisöistä ja liittyisin muutamiin ryhmiin. Kuitenkin profiilini on niin avoin, että yli puolet kavereistani on tavalla tai toisella minuun sidoksissa työn kautta. Vaihtoehtona olisi luoda toinen tili, jossa voisin sitten huseerata ihan mitä haluaisin tai sanoa mitä haluaisin. Toki tämähän kai oli alun perin somen tarkoituskin…

Tähän minun kaapissaoloni sitten loppuukin. Perheestäni minulle merkitykselliset ihmiset tietävät pervoudestani, samoin Peikon lapset - heille sopivalla tavalla. 

Viimeisen reilun neljän vuoden aikana ystäväpiirini on kutistunut lähes pelkästään pervoihin. Tai kutistua on väärä sana, koska minulla on tällä hetkellä enemmän ystäviä ja sosiaalista elämään kuin koskaan aiemmin. Muutama ystävä, jotka minulla on vanhasta elämästäni jäljellä, tietää pervoidentiteetistäni. 

Koen itse todella tärkeänä, että voin ja saan olla minulle tärkeiden ihmisten kanssa juuri se, mikä minä olen. Seksuaalisuus on kuitenkin niin osa identiteettiä, että jos sitä joutuisi piilottelemaan kaapissa, kokisin itse, että joutuisin kätkemään jotain liian tärkeää. 

On ihanaa, että voin äidilleni tai kollegalleni sanoa, kun he kysyvät kuulumisiani tai mitä viikonlopun suunnitelmiini kuuluu, että me mennään kaveriporukan kanssa kinkyklubille tai istumaan iltaa tai mitä nyt ikinä kalenterissa onkaan. Äitini tai kollegani ei tarvitse tietää sen tarkemmin, mitä kenenkin kanssa teen tai jätän tekemättä. Tosin kollegani on myös läheinen ystäväni, joten hänen kanssa tulee puhuttua pervoilusta vähän enemmänkin. 

Minulle ehdottomasti tärkeintä kuitenkin on, että olen kaikille ystävilleni täysin ulkona kaapista. Noh, luonnollisesti, koska 90 % heistä on pervoja. Olemme käyneet pervoystävieni kanssa hyviä keskusteluja siitä, miten haastavaa vaniljaihmisten kanssa on olla tekemisissä. Kun vuorovaikutuksesta jää aina puuttumaan se jokin. On niin paljon asioita, jotka täytyy jättää kertomatta. Silotella. Selitellä. Kierrellä. Varoa puheitaan ja sanojaan.

Harvoin pervoystävien kanssa tulee arjessa niin hirveästi mitään pervoa edes puhuttua, mutta tärkeintä on tieto siitä, että se on mahdollista. Enimmäkseen keskustelu on ihan tavallista vuorovaikutusta. Mutta jos nyt haluaa puhua seksileluista, niin sen voi tehdä. Viime viikolla muistelimme hyvän ystäväni kanssa lenkillä steariinikokemuksiamme ja seuraavassa lauseessa hyppäsimme sujuvasti kesälomasuunnitelmiin. 

Lisäksi ainakin meidän pervoystäväporukassamme kosketellaan huomattavasti enemmän kuin missään vaniljaporukassa, jossa olen koskaan ollut. On paljon halailua ja silittelyä. Sylissä istumista. Koskettelua. Pussailua. Usein ihan neutraalia sellaista - jonka ei ole tarkoitus johtaa mihinkään. Kosketuksen voima on todella terapeuttinen ja iho kuitenkin ihmisen suurin elin eli sen vaikutusta ei pidä aliarvioida. Tässä minulle ne tärkeimmät syyt, miksi en suostu olemaan kaapissa.

Millaisessa pervokaapissa sinä asustat?

PS. Alkoi harmittaa oma Facebook-kaappiuteni sen verran, että kävin reilusti tykkäämässä Baletin sivusta. Tästä se somepervous alkaa!

Puolivallaton karkkikauppamaisteri

Minä niin myöhästyin. Kävimme Viridianin kanssa keskustelua siitä, ovatko dominoivat loppupeleissä vain palvelijoita. Koska aihe oli makoisa, kysyin, josko sitä voisi lainata blogiin. Samalla selvisi, että Viridian on tekemässä kolumnia aiheesta. Sovimme, että kyllä tähän skeneen mahtuu kaksi tekstiä samasta aiheesta. Mietimme jopa josko teksit olisi saatu eetteriin suunnilleen samoihin aikoihin, mutta minä myöhästyin.

*****

Mites se Ds-suhde menikään? Ensin tutustutaan ja kasvatetaan luottamusta. Sovitaan yhdessä säännöt ja alistuva kertoo rajansa. Sitten hypätään leikin syövereihin ja nautitaan. Hetkinen, hetkinen! Kun säännötkin ovat yhteiset ja alistuva on määritellyt rajat, niin päätänkö minä dominoivana enää mistään? Missä se minun valtani luuraa, jos kaikki on jo määritelty? Olenko minä ainoastaan alistujan temppuradan suunnittelija ja toteuttaja? Kumpi tässä nyt palvelee ja kumpaa?

Kun asian esittää noin, se kieltämättä kuulostaa hassulta mutta myös tutulta, sitä en voi kieltää. Välillä pohdin, onko valtani vain lumetta vai oikeaa ja yleensä päädyn siihen tulokseen, että onko sillä edes väliä. Jos ajattelisin kovin tiukasti tai valtani olisi minulle erittäin tärkeää, eläisin varmastikin ajatuksineni dilemmassa, valta-suhteessa ilman valtaa. Jos egoni tätä valtaa kaipaisi, se voisi pahimmillaan viedä minut tilanteeseen, jossa ottaisin sen väkisin seurauksista välittämästä.

Jos taasen pysyisin kiltisti sovituissa rajoissa, niin olisinko hyvinkin vallaton karkkikauppamasteri, joka vain rakentelisi temppuratoja ja jakelisi hyvästä suorituksesta tikkariaan palkinnoksi? Varmasti olisin, mutta olisiko silläkään väliä, jos suhde toimisi?

Mitäpä jos rakentaisin elämäni session? Sellaisen, jossa mannerlaatat päässäni värähtelevät. Sellaisen, johon aina ajatuksissani palaisin, kun muistelisin, että ennen oli kaikki paremmin. Minulle tällainen sessio tarkoittaisi, että tsunami osuisi myös vastakappaleeseeni - jopa lujepaa kuin minuun. Eli elän ja nautin vahvasti vastakappaleeni kautta. Kyllä! Palvelenko siis myös vastakappaleeni haluja ja toiveita? Ilman muuta!

Missä se minun valtani sitten luuraa? Näen vastauksen kovin kaksitahoisena.

Se mitä voin tehdä blondilleni, eroaa ymmärtääkseni kovasti siitä, miten normaalit suhteet tai käsitykset suhteista toimivat. Jos kerron vaniljaystävälleni, mitä meillä tapahtuu, niin hänen silmissään olen varmasti vallankäyttäjä. Samassa valtakuplassa elänemme myös minä ja blondi.

Sääntömme/rajamme eivät ole kiveenkirjoitettu raamattu. Käytännössä kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Rajojen viereen kurkkiessa minua ei aja eteenpäin kovinkaan vahvasti vallantunne, vaan enemminkin uuden yhteisen tutkiminen. Toisaalta kuitenkin taustalla paistaa aina valtaan liittyvä ajatus - teen näin koska voin tehdä.

Toisaalta nyt olen rakentanut hyvin huojuvaa valtatornia, jonka kuka tahansa voi puhaltaa kumoon. Ehkäpä mitä kovemmin vielä puhkuu, sitä lujemmat ovat kuplan reunat. Minusta ei ole niinkään tärkeää, millainen valta suhteissa piilee, vaan se millainen olo niistä jää molemmille osapuolille. Kun molemmat nauttivat siitä, että alistuva luovuttaa vaikka rahankäyttöoikeutensa dominoivalle tai siitä että alistuva laukeaa, kun kuulee sanan "NYT", niin eikö silloin pohjimmiltaan kyse ole nautinnoista?

Kun voitan, en tule - jos en voittaisi, niin tulisin

Olin mukana yhdessä iltatapahtumassa, jonne saapui melkeen heti ovien auettua nainen ilman seuralaista. Jo toimeenkuvanikin puolesta siirryin samantien naisen pöytään, esittelin itseni ja kysyin kaipaisikohan juttuseuraa. Hän esitteli itsensä neiti x:ksi ja kysyi "Olenko näin selvä tapaus?" "Kyllä sinä olet", vastasin.

Hän oli omasta mielestäni hyvin klassinen tapaus, niin kuin minä ja blondikin. Hän oli aina tiennyt mitä on ja haluaa, mutta elämä vei, ja koskaan ei ollut tullut sopivaa hetkeä ja ihmistä eteen. Nyt oli kuitenkin tullut jokin sopiva hetki ja hän oli rohkeasti ottanut ensiaskeleen. En usko, että hän enää katsoo taakseen.

Keskustelu oli alusta asti helppoa ja melko rajatonta. Vastailin moniin kysymyksiin, jotka alkoivat sanoilla "Voinko kysyä..."  tai "Mitä jos..." Hän oli lukenut blogiamme ja halusi tavata myös blondini. Pyysin blondini hänelle juttuseuraksi, kun velvollisuuteni veivät muualle.

Pitkin iltaa vaihdoimme pikkutuhmia lauseita punan noustessa hänen kasvoilleen. Tuo nainen tarvitsee niin kuria.

Myöhemmin illalla blondi pääsi toteuttamaan itseään, ainakin sen illan osalta (blondin Domme-look on tappava), ja minä ihailin sitä toimintaan vierestä katsellen. Näin teki myös neiti x, joka posket tummina seurasi blondin työskentelyä. Kävin kuiskaamassa x:n korvaan, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, johon hän sai naurunsekaisesti vastattua jotain epämääräistä.

Muutaman hetken päästä törmäsimme käytävällä. Pysäytin hänet, otin kädestä kiinni ja sanoin, että "Sinä palavasti haluat tuonne samanmoiseen käsittelyyn. Minä vien sinut sinne nyt, mutta voit tietenkin sanoa EI, jos et halua." 
"Tarviiko minun olla alasti?", hän kysyi.
"Sinä määrittelet rajat, joten voimme sopi että vaatteiden päältä kosketellaan."
"Entä jos hajoan?", hän jatkoi
"Kyllä minä sen verran luen ihmisiä, että osaan himmailla ja lopettaa, jos siltä näyttää."

Niin menimme, minä taluttaen neitä kohti laitetta. Kuulin takaani noin 10 kysymystä. "Onhan blondille täysin ok?", "Eihän blondille tule paha mieli?", "Onko....", "Eihän.....". Perillä harmikseni, lopulta onneksemme ko. laite oli varattu, ja niinpä ohjasin neidin erääseen hämärään istumavälikköön. Kysymysten tulvalle ei näkynyt loppua. Istutin neidin välikköön, tartuin hiuksista tiukasti kiinni, komensin kädet selän taakse ja jalat auki. Hän totteli kiltisti. "Nyt kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella, niin voit lopettaa nuo kysymykset. Kaikki on kunnossa."

Silitin hänen sisäreisiään, ja siinä samalla hänen kätensä tuli ohjaamaan käsiäni. Tiukka komento Kädet takaisin!, sai kädet välittömästi paikoilleen. Hän työnsi häpyään kohti käsiäni kuitenkaan niitä saavuttamatta. Kaivoin esille pienen piiskan, jolla piiskasin sisäreisiä hänen toistellessa mantraansa "tää on niin noloa, uuh, aah, lisää, mä niin valun..." Silittelin taasen hänen jalkojaan, ja hänen suustaan pääsi spontaani lausahdus "mä niin haluaisin..." "Niin mitä haluaisit?", kysyin rauhallisesti. Hän katsoi silmiini ja pudisti päätään, "mä en kehtaa." "Mitä haluaisit?", kysyin uudestaan ja tiukesin otettani hiuksista ja annoin muutaman läpsyn hänen kasvoilleen. Hetken hän kakisteli, kunnes päästi suustaan vauhdilla "haluan imea sun kyrpää!". "Sähän oikein tuhma narttu olet", naurahdin.

Kaivoin hyrrän kassista ja hyrräilin neidin sukkahousujen läpi, enkä tiedä kumpi surisi lujempaa. "Haluan sormet sisääni", hän tokaisi. "Mielestäni neiti juuri teki säännön, että koskettelemme vaan vaatteiden päältä", vastailin ja jatkoin hyrräilyä. Neiti ei tiennyt, miten päin olisi ollut, mutta onnistui aloittamaan neuvottelut sääntöjen laajentamisesta. Minä tietenkin heittäydyin vähän tyhmäksi ja otin tilanteesta kaiken irti. Useamman yrityksen ja erehdyksen kautta hän onnistui kuitenkin pyytämään kauniisti josko saisi sormeni sisäänsä, ja josko voisin vaikka koskea rintojakin. Päätin suostua, kun minulta noin kauniisti pyydettiin. Sormeni upposivat lämpimään reikään, desibelien noustessa. "Anna nuolen sormet", hän tokaisi. Lyhyt on kiimaisen nartun muisti, ja niinpä keskustelimme hetken, miten se kauniisti pyytäminen tapahtuikaan. Samalla kun neiti harjoitteli pyytämistä, silittelin kosteilla sormillani hänen kasvojaan. Kun sormet lopulta pääsivät suuhun asti ne putsattiin antaumuksella. Hyvin tehty.

Eipä aikaakaan kun housuista haluttiin luopua ja jalat nostaa mukavammin oikein pöydällä. Toinen rintakin sai purukalustostani merkinnän. Pian leikkimme kohtasi kliimaksin, mutta neiti tahtoi lisää. Omien sanojensa mukaan hän olisi halunnut tulla lisää holtitomasti. Itse katsoin, että tämä oli varsin sopiva ensimmäiseksi kerraksi ja lopetin leikin. Halasimme. Varmistelin, että hän voi hyvin ja autoin hänelle vaatteet päälle. Lopuksi komensin hänet vessaan putsaamaan lelun. "En mä kehtaa mennä tämä kanssa tuonne." "Kyllä sinä kehtaat, ja voit vaikka nostaa vähän leukaa ylös menessäsi."

En onnistunut tässä tarinassani kirjoittamaan sitä, mikä sai minun sukkani pyörimään, vaikka olisin halunnut. Neiti oli omien sanojensa mukaan "voittanut" aina kaikki seksipartnerinsa, vaikka ei olisi halunnut. Tottumus on toinen luonto, ja niin hän yritti kanssani joka välissä puskea auktoriteettini päälle joko sanoin tai käsin. Palautin hänet joka ainoa kerta entistä tiukemmin ruotuun. Lopulta hän jo ymmärsi paikkansa, ja minä nautin.

Myöhemmin baaritiskillä hän oli ostamassa juotavaa, kun tulin hänen viereensä. Neiti hetken mietti ja esitti vielä yhden kysymyksen "Niin, siis kuuluuko mun nyt tarjota sinulle, kun sinä leikitit minua?" Vastasin totisena "Juu meillä on sellainen sääntö, että jos toinen laukeaa, joutuu hän tarjoamaan koko illan." Katsoimme hetken toisiamme, kunnes aloimme nauraa.

Pervot, jotka vihaavat miehiä, jotka eivät ymmärrä sanaa ei

Olen joskus kirjoittanut huhuista ja varoitteluista, mutta kun pikkusisko kirjoitti upean tekstin paskapuheesta (go Shriverini), sitten samaa asiaa pohdittiin blondin postauksen kommenttiraidoilla, ja kun vielä itsekin olen päässyt tätä samaa herkkua maistamaan, niin lienee hyvä hetki kierrättää omaakin ongelmajätettäni.

Varoittelua on ytimekkäästi kahta sorttia, aiheellista ja aiheetonta. Sama pätee myös varoittelijoista varoitteleviin. Motiivit näihin varoituksiin ovat mitä monimuotoisemmat, joskin uskon että yli 90% tapauksista menee joko mustasukkaisuuden, katkeruuden tai kateellisuuden piikkiin. Exät, exän nyksät ja nyksän exät ovat loistava ja helppo kohde. Samalla kun kirjoittaa uuteen treffi-ilmoitukseensa olevansa keskustelutaitoinen, voi puskaratioon tuutata eetterillisen sontaa exästään. Tuleepa samalla nostettua vähän kolhiintua itsetuntoa toisten kustannuksella.

Kateellisuus on uskomaton luonnonvara. Ärsyttävän naapurin uusi Mersu vituttaa, vaikka kuinka tietäisi, että velalla se hankittiin. Saatika jos keskustelupalstalla olet ollut eri mieltä toisen massun kanssa piiskaustekniikasta ja joku sattuu kysäisemään mielipidettä tästä henkilötä, niin kusipään paperit siitä eteenpäin jaellaan.

Asiathan monimutkaistuvat, ainakin miesten keskuudessa, jos kuvioihin sotketaan uusi tai kokematon subi. Jos tämä subi vielä laittaa deitti-ilmoituksen ja keskustelee muutaman ehdokkaan kanssa ja jopa vähän ristiin. Saattaa subirukka tarvita vähintään vuokaaviota, jotta saa varoittelijoiden varoittelijoista varoittelevat kansiin ja järjestykseen.

Itse olen leikkinyt liikennevaloilla, kun sitä on pyydetty. Useimmiten näytän vihreää valoa, kertomalla, etten tunne ko. Herraa tai subia muuten kuin nettikeskusteluiden perusteella eli en juuri ollenkaan. Toisaalta usein tarjoudun kyselemään yhdeltä luotettavalta taholta lisää, mutta vain tältä yhdeltä, johon kovasti luotan. Jos satun tietämään tai taholta kuulemaan jotain epäilyttävää, kerron sen sellaisena eteenpäin. En kerro asiaa totuutena, jollen ole siitä varma, vaan kerron että tällainen huhu liikkuu, jolloin henkilö voi itse kysellä asianomaiselta lisää. Mutta voin sanoa, että kyllä se silti kirpaisee, jos joku leikkikaveri kysyy suositusta toisesta Masterista. Takaraivossa hakkaa ajatus, että en minä sinua kenellekään muulle halua - en, vaikka et ole minun. En, vaikka meillä ei ole suhdetta. En vaikka minulla ei olisi sinulle aikaa. Silti sormeni ovat painautuneet vihreälle napille. Ei toisen onni ja mahdollisuus saisi olla muilta pois.

Tutkimuksen mukaan softan kehityksessä löydetyt bugit korreloivat suoraan siiheen, paljonko bugeja on vielä löytymättä. Eikä suinkaan niin, että jos softasta löytyy paljon bugeja, voisi olettaa, että niitä ei ole enää paljoa jäljellä. Vaan juuri päinvastoin. Haluaisin väittää, että sama koskee huhuja. Omiin korviini on kantautunut kaksi huhua itsestäni, joten olen varma, että ainakin toinen mokoma vielä leijailee vapaana. Sinänsä lienee kohtalon ironiaa, että se ainoa kerta, kun olisin jotenkin voinut huhun itsestäni hyväksyä, ei ole siirtynyt puskaradion lähetyksiin. Tai enhän voi olla varma, onko radioni vain väärällä taajuudella.

Olen kerran ollut todistamassa humalaisen truumassun väkivallantekoa, jonka hän selvittyään lajitteli tietenkin normaalin BDSM-kuvionsa alle. Olin eri mieltä ja aloitin keskustelun hänen kanssaan. Keskustelussa oli mukana muitakin henkilöitä. Tämän väkivallanteon jälkimainingeissa kaksi subia vaihtoi hamsteriaan, ja tietenkin syy oli minun. Siltikin vaikka kumpikaan subi ei "siirtynyt" minulle tai sitä olisin edes yrittänyt. Mutta mikä parasta, en enää edes muista sitä huhua, joka lähti minusta liikkeelle. Ja mikä mukavinta - tästä herrasta on välillä kyselty suosituksia.

Olin kerran bileissä menossa piiskaamaan erästä kaunista neitoa. Piiskauksen jälkeen häntä lähestyi pariskunta, joka kertoi Peikon oleva mies, joka ei ymmärrä sanaa EI. Myöhemmin sain kuulla, että samainen pariskunta olisi yrittänyt houkutella piiskattavaani kolmanneksi pyöräksi siinä onnistumatta. Huoh. Mutta tiedoksi tälle pariskunnilla ja miksei muillekin. En ymmärrä leikkiessäni sanaa EI, vaan rakastan sitä. Mieluiten kuulen sen turhautuneena, kiihkeänä, orgasmin hetkellä tai piiskan iskeytyessä ihoon. Jos vastakappaleeni haluaa oikeasti lopettaa hän tietää minkä väristä nappia hän painaa.

Juhla, juhliin kutsu ja salasuhde-mainos

Olen kesän mittaan välillä jännittänyt erästä tilaisuutta. Kutsu tähän arvokkaaseen juhlaan tuli blondin avecina, enkä mistään hinnasta olisi halunnut jättää sitä väliin. En ole ollut vastaavassa juhlassa aikaisemmin, ja niinpä minulle pukkasi pienimuotoinen vaatekriisi.

Syy tähän kriisiin oli hyvin yksinkertainen. Olen vahvasti sitä mieltä, että ruuminrakenteelleni ei sovi tumma puku ja vielä vähemmän se sopii omaan mielenlaatuuni. Mutta hätä ei ollut tämännäköinen, koska vaatekaapistani löytyi kuitenkin jotain, jonka laittaisin smart casual -termin alle. Mutta silti kiemurtelin peilin edessä ja pohdin lähteväni Dressmaniin. Sitten blondi heitti ihan puskista, että laita pervobilevaatteet päälle. Tähän väliin lienee hyvä huomauttaa että pervovaatteeni eivät ole kovinkaan "pervoja". Vaikka täytän niillä dress code -vaatimuksen, minun pitää onnistua jotenkin miellyttämään myös itseänikin. Niinpä dress coden täyttävät bilevaatteet ovat minulle maiharit, kiltti, valkoinen paitapusero, liivi ja jokunen koru kaulassa. No ei, taisin huudahtaa, mutta blondin vakuuteltua kuinka "outoja" kaikki muutkin juhlijat olisivat, pidin lopulta ajatusta hyvänä ja jopa kiinnostavana.

Juhlapäivä oli hektinen blondin ollessa töissä koko päivän, osin myös järjestelemässä tulevia juhlia. Itse taas olin aamusta asti kisailemassa ja jouduin luovuttamaan paikkani varamiehelle kiiruhtaessani minimimarginaaleilla kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Nopea suihku, vermeet päälle ja kävellen kohti bussipysäkkiä. Naapuri tuli vastaan pihakäytävällä ja hän moikkasi normaalisti ilman kummempaa tuijottamista. Bussipysäkillä tilanne olikin toisin, vaikka siinä yksin seisoskelinkin. Vähintään joka toisesta autosta suorastaan tuojotettiin lasit huurussa, ja taisipa yksi auto jopa jarruttaakin, jotta sai tarkennuksen kohdalleen. En tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa.

Blondi oli kuitenkin oikeassa, ja juhlijat olivat juuri niin rentoja ja sinut maailmojensa kanssa kuin hän oli kertonutkin. Omakin oloni oli juhlissa varsin rento ja iltajuhla oli menestys.

*****

Mutta onhan niitä dress coden mahdollistaviakin tilaisuuksia tulossakin ja nyt seuraa pieni mainos.

Turun Baletti järjestää lauantaina 20.9.2014  Fetish Clubin. Ennen tätä clubia pidän uusien infon, jonne olet kovin tervetullut jos tunnet pienenkin kipinän.

Turun Baletin infotilaisuus uusille juhlijoille ja BDSM:stä hiljattain kiinnostuneille

Mietitkö mitä bileissä tapahtuu? Mitä saa tehdä ja mitä ei? Onko pakko tehdä jotain? Millaista on turvallinen juhliminen ja BDSM? Mitä turvallisuustekijöitä BDSM:ssä olisi hyvä ottaa huomioon?

Aika: la 20.9.2014 klo 19-20 ennen Fetish Clubia. Osallistuminen ei edellytä bileisiin jäämistä.
Paikka: Showtime, Käsityöläiskatu 10, Turku
Pitäjä: Karwanaama

Infossa käydään läpi mm.
-   yleisiä BDSM-pelisääntöjä
-   turvallisuustekijöitä
-   bile-etikettiä
-   Turun Baletin toimintaa
-   aikaa on varattu myös kysymyksille ja keskustelulle

Ilmoittautumiset sähköpostilla karwanaama(at)gmail.com viimeistään 17.9. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Olethan ajoissa! Info pidetään ihan sisäänkäynnin lähellä olevassa tilassa, joten et pääse eksymään, kun löydät sisään.

Infon jälkeen voit halutessasi siirtyä jouhevasti Fetish Clubille Karwanaaman esitellessä sinulle paikat, laittet yms.

*****

Saimme muuten sähköpostia "Pohjois-Euroopan johtavalta salasuhdesivustolta", joka ystävällisesti tiedusteli haluaisimmeko mainostaa heidän sivuaan blogissamme. Heillä oli hieno yhteistyöohjelma, johon olisimme päässeet mukaan. Klikkasin mielenkiinnosta linkkiä ja kävin lukemassa heidän ehdotuksensa, vaikka vastauksemme oli jo selvä ennen koko sähköpostia. Mutta silti emme voineet välttyä siltä hauskalta ajatukselta, että jos vaikka Hitachi lähettäisi kontillisen hyrriä, niin voisimme ilomielin ne testata ja kertoa kokemuksistamme.

- Peikko

Blondi: Masteria mä metsästän...

... ja tahdon saada suuren. Älkää huoliko, sillä minä en ole metsästysretkellä. Mutta moni muu kahlailee juuri nyt isossa, tuntemattomassa pervoviidakossa sitä täydellistä vastakappaletta metsästäen.

Peikko täyttää edelleen täydellisesti kaikki tarpeeni, ja sen lisäksi minulla on riittävä määrä vapautta tehdä asioita minulle tärkeiden henkilöiden ja mukavien ystävien kanssa. Mutta jos nyt jostain syystä sattuisin etsimään itselleni täydellistä vastakappaletta pervokontekstissa, olisi vastakappale alistava mies.

Minulle kukaan alistava mies ei ole lähtökohtaisesti master eikä dom, ei isäntä eikä sir. Ne ovat titteleitä, jotka ansaitaan ajan kanssa. Peikko ei ole minulle mitään näistä, minä yksinkertaisesti alistun hänelle. Ei siksi, etteikö hän olisi ansainnut kunnioitustani, vaan siksi, että termit eivät istu keskinäiseen dynamiikkaamme.

En ala tähän listaamaan ominaisuuksia, joita alistavalta mieheltä vaatisin, vaan tarkoituksenani on pohtia pervoilun turvallisuusnäkökohtia. Itse en ole pervourani aikana ehtinyt saada siipeeni, koska törmäsin heti Peikkoon. Olen kuitenkin muussa deittailussa, etenkin avioeron jälkeisissä maanisissa säätömoodeissa tehnyt asioita myös vähemmän turvallisesti. Olemme keskustelleet turvallisuusnäkökohdista paljon myös Peikon kanssa – hän kun mentoroi mielellään kanssapervoja, yleensä alistuvia naisia, ja jakaa heille minun mielestäni paljon viisaita mielipiteitä ja tietoa aiheesta.

Minun mielipiteeni ovat yksin minun. Minun mielipiteeni ja kokemukseni kumpuavat vain ds-suhteesta, muunlaisesta pervoilusta minulla ei ole kokemusta. Mielipiteideni taustalla on ajatus naispuolisesta alistuvasta ja miespuolisesta dominoivasta henkilöstä. Toki monet asiat pätevät myös muunlaisiin kuvioihin ja sukupuoliasetelmiin.

Näin pervoilet alistuvana naisena turvallisesti ja vastuullisesti

Tiedä arvosi. Sinä olet arvokas. Sinun arvostuksesi ansaitaan. Aina. Se, että joku on dominoiva, ei tarkoita, että hän olisi sinun yläpuolellasi tai että hänellä olisi määräysvalta sinuun. Ennen kuin asiasta yhteisesti sovitaan.

Jos joku mainostaa itseään kokeneena masterina, kysy suosituksia pervopiireistä. Jos olet rekisteröityneenä esim. BDSM-baarissa tai Fetlifessä, verkostoidu ja tutustu ihmisiin, kysele suosituksia. Seuraile keskusteluja. Pyydä masterehdokkaalta hänen nikkiään, jos hänellä sellaista on. Sen kanssa voit aloittaa sujuvasti kyselyn.

Mikäli nikkiä ei löydy, eikä kokenut master ole koskaan ollut jäsenenä missään nettiyhteisössä, kysy tähän syytä. Kysy myös, mistä hän on tähän mennessä alistuvansa löytänyt. Jos et saa masterista näitä tietoja irti, pyydä hänen entisten tai nykyisten leikkikavereidensa yhteystietoja. Lähes kaikilla tuntemillani pervoilla on anonyymi sähköpostiosoite, joka on helppo luovuttaa tällaisia kyselyitä varten. Kysy ja keskustele masterin entisten tai nykyisten leikkikavereiden kanssa.

Jos joku ei halua antaa itsestään mitään tietoja, on tähän yleensä joko syy. Luultavimmin masterehdokas on liikkeellä luvatta tai hän ei ole se, mitä esittää olevansa. Jos hän ei pysty esittämään sinulle mitään em. tiedoista, unohda leikki. Älä usko selityksiä.

Jos taas kyseessä on aloitteleva master, voitte alkaa yhdessä tutkimusmatkalle, mikäli kemianne kohtaavat.

Oletetaan, että olet tässä kohtaa tutustunut ihmiseen netin kautta ja suunnittelet ensimmäistä tapaamista.

Sovi ensimmäinen tapaaminen AINA julkiseen paikkaan.

Kysy tapaamisenne aikana paljon kysymyksiä. Kartoita mieltymyksiä ja kokemuksia. Kerro mahdollisimman tarkasti omista haaveistasi ja toiveistasi. Kerro myös peloistasi ja asioista, joita et halua tehdä. Jos olet täysin kokematon, se ei haittaa. Osaat joka tapauksessa ilmaista jotain kiinnostuksen kohteistasi. Vastaa rehellisesti myös sinulle esitettyihin kysymyksiin. Näin tehdessäsi et ole karkkikauppasubi (hui, se vasta olisikin  kamalaa…), vaan kerrot ja välität tärkeitä asioita vastapuolelle. Sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

Kerro haetko parisuhdetta, satunnaista leikkiseuraa, vakileikkikaveria tai jotain muuta. Kysy tämä myös vastapuolelta. Mikäli hän on varattu, mutta kertoo olevansa luvan kanssa liikkeellä, voit vaikka pyytää, että saisitko puhua parisuhteen toisenkin puoliskon kanssa.

Jos ja kun kemianne kohtaavat ja sovitte ensimmäiset leikkitreffit, niin varmista, että tiedät masterin koko nimen, oikean siis, sekä jotkut luotettavat yhteystiedot, josta saat hänet kiinni. Kerro vastavuoroisesti omat tietosi. Jos et saa yhteystietoja, unohda koko juttu.

Käytä googlea ja maalaisjärkeä. Googlaa master, jonka aiot tavata. Jos google ei tunne häntä ja saat nolla osumaa, kysy syytä tähän. Jos osoitetiedot ja puhelinnumero eivät ole julkisia, kysy myös tähän syytä. Lähes kaikki ihmiset löytyvät nykyään netistä.

On ensiarvoisen tärkeää, että saat yhteyden masteriisi luotettavasti ja varmasti myös leikin jälkeen. Miksikö? Jos jotain jää hampaankoloon ja asia tarvitsee purkua. Jos koet subdropin ja tarvitset psyykkistä jälkihoitoa vielä sen jälkeen, kun olette lähteneet eri suuntiin. Jos olet saanut jonkun odottamattoman fyysisen vamman leikistä, etkä tiedä, miten asian kanssa pitäisi menetellä. Jos olette olleet yhdynnässä, ja ehkäisy pettää. Jos koet, että sinulle onkin tehty seksuaalista väkivaltaa… Lista on loputon.

Kerro ennen ensimmäistä leikkiä fyysisistä ja mahdollisesti myös psyykkisistä rajoitteistasi tai sairauksista, jotka voivat vaikuttaa leikkiin ja siihen, mitä leikin aikana voi tehdä. Esim. minun päätäni niskavammaisena ei voi taivuttaa hirveän kovakouraisesti taaksepäin. Jos saan migreenikohtauksen heti leikin jälkeen, täytyy minusta pitää huolta, koska en välttämättä itse pysty siihen. Tiedät kyllä itse, mitä sinun täytyy toiselle kertoa.

Älä suostu ensimmäisissä leikeissä kaikkeen. Toimi vastuullisesti ja turvallisesti, pidä rajoistasi kiinni. Niistä rajoista ja säännöistä jotka olette yhdessä käyneet läpi. Älä anna tuntemattoman ihmisen sitoa sinua liikuntakyvyttömäksi paketiksi pallo suussa. Fiksuna ihmisenä ymmärrät kyllä miksi. Mikäli rajojasi rikotaan heti ensimmäisen leikin aikana, unohda koko juttu.

Vastuullinen master huolehtii AINA jälkihoidosta - sitä ei tarvitse erikseen pyytää. Sylittelyä. Kainalossa oloa. Ihokosketusta. Tai mitä jälkihoitoa nyt tarvitsetkaan ja haluatkaan. Kokenut ja fiksu vastapeluri osaa kyllä antaa sitä sinulle. Jos masterisi hyppää leikin jälkeen suoraan sängystä ylös ja poistuu ovesta heipat huutaen, saat vetää herneen ihan syystä nenään.

Jos joku kertoo käyneensä jotain mystistä BDSM-akatemiaa tai muuta hämärää opistoa, juokse karkuun. Jos joku ensimmäiseksi kertoo, että haluaa murtaa mielesi, juokse karkuun. Jos joku vaatii sinulta heti asioita, joihin et ole valmis ja vaatiminen muuttuu painostamiseksi, juokse karkuun.

Älä koskaan leiki tuntemattoman masterin kanssa ilman turvasanaa. Kun suhteenne on vahvemmalla pohjalla, voitte itse päättää toisin. Turvasana turvaa sinua sekä myös toista osapuolta. KUMMALLAKIN on mahdollisuus puhaltaa leikki kesken. Jos turvasanaa ei kunnioiteta tai rajojasi rikotaan, älä tapaa ihmistä toista kertaa.

*****

Enimmäkseenhän tällaista muistilistaa ei tarvita. Pääsääntöisesti pervot, joita olen tavannut, ovat liikkeellä avoimin mielin ja puhtaat jauhot pussissaan. Kuitenkin joukkoon, kuten mihin tahansa ihmisjoukkoon, mahtuu mätiä omenoita ja väärillä vaikuttimilla liikkeellä olevia ihmisiä. Pervoilussa ollaan niin kiinteästi seksuaalisuuden ja psyykeen kanssa tekemisissä, että siksi(kin) leikkikaveri kannattaa skannata tarkasti. Mutta vaikka kuinka varmistelisi ja olisi huolellinen, voi silti joskus käydä huono tuuri. Työtapaturmia sattua aina. Elämässä kun ei ole mahdollisuus kontrolloida kaikkea. 

Muista myös vastavuoroisuus. Kun vaadit, että sinua kohdellaan hyvin, kohtele itse vastapuoltasi hyvin. Kunnioituksesta, huumorista, joustavuudesta ja ihmisenä olemisesta syntyvät parhaat leikit.

Miten sinä huomioit turvallisuuden pervoillessa? Vinkit ja täydennykset ovat tervetulleita. 

Mistä tiedät, että on kesä?

Työni kautta joudun/saan työskennellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa, ja tätä tukemaan olen saanut jopa vähän koulutusta. Viimeaikoina yksi tällainen koulutus on pyörinyt mielessäni liipaten kinkyskeneä, ja yritänkin nyt pirun pitkän huojuvan aasinsillan kanssa saada kirjoitetuksi aiheesta. Aluksi toivoisin, että suljet hetkeksi silmäsi ja mietit oman vastauksesi kysymykseeni: Mistä tiedät että on kesä?

Aistimukset ovat mielteitä (mielikuvia, kuulokuvia, tuntemuksia). Näiden aistiemme kautta luomme oman ”karttamme” todellisuudestamme. Jokaisen meidän karttamme on hieman erilainen. Ihmisten kanssa keskustelu on helppoa, mutta väitetään että kontakti syntyy vasta, kun toinen ihminen kohdataan hänen omassa maailmassaan, miellejärjestelmässään.

Ihmisen miellejärjestelmät ovat:

-          Visuaalinen

-          Kinesteettinen

-          Auditiivinen

-          Loogis-rationaalinen

Joku edellä mainituista on meille ensisijainen, vaikka käytämmekin miellejärjestelmistä kaikkea. Jos palaamme edellä esitettyyn kysymykseeni, ja jos mielikuviisi tuli kaunis kesäinen maisema, jossa silmäsi lepää, niin luultavasti ensisijainen miellejärjestelmäsi on visuaalinen. Jos taas mielikuvissasi kuulit lintujen laulun tai veden liplatuksen, olet luultavasti auditiivinen. Jos taas mielikuvissasi tunsit itsesi uimassa lämpimässä vedessä tai ruohikon kutittelevan jalanpohjaasi, niin saattaisit olla kinesteettinen. Jos taas kurkkaisit lämpömittaria ja huomaisit sen näyttävän 25 astetta, olet loogis-rationaalinen.

Nyt saatat miettiä, miten näitä asioita voidaan ottaa huomioon keskusteltaessa muiden ihmisten kanssa. Annan hieman kärjistetyn esimerkin. Jos olisin kiinteistövälittäjä ja myisin sinulle asuntoa. Visuaaliselle ihmiselle kehuisin asunnon muotokieltä sekä asunnon visuaalista ilmettä, jossa asiakkaan silmä lepää. Kineettiselle kehuisin taas asunnon pintaratkaisuja, marmoria tasoissa ja lattialämmitystä varpaiden alle. Auditiiviselle kehuisin asunnon akustiikkaa ja mahdollisuutta kuulla kesällä linnunlaulua terassilla ja että moottoritien äänet eivät kantaudu asunnolle asti. Loogis-rationaaliselle kertoisin kuinka hyvin talo on suunniteltu. Kertoisin kuinka vesieristeet, salaojat ja kattomateriaalit ovat markkinoiden parasta laatua.

Nyt olen päässyt sortuvan aasinsiltani alkuun ja hyppään skeneemme. Mielestäni ymmärrän ihmisiä melko hyvin, mutta usein suurimpia (joskus ylitsepääsemättömiä) ongelmia kohtaan loogis-rationaalisten ihmisten kanssa. Tälle tyypille on ominaista, että kaikki on ja pitää olla mitattavissa. Tällä tavalla heidän maailmansa pysyy järjestyksessä. Miten tämä toimii puhuttaessa ihmissuhteista, kinkyilystä tai pervosuhteista? Minusta vähän huonosti, ja ehkä juuri siksi ajauduin (huomaa imperfekti) helposti törmäyskurssille tällaisten ihmisten kanssa.

Määrittele tai mittaa nyt sitten Ds-suhde tai helposti heitetty AITO Ds-suhde? Vaikeaa on, mutta väitän että loogis-rationaaliset ihmisten pyrkivät silti määrittelynsä tekemään. Luulen, että he tekevät jonkinlaisia mittayksiköitä ajatuksissaan (ehkä jopa ymmärtämättään), ja koska asiat ovat heille mitattavissa, yrittävät he esittää asioita muille totuuksina. Koska toimin vain puhtaasti oman karttani ja maailmani kautta, minun on vaikea antaa esimerkkiä, mutta haluan kuitenkin yrittää. Eräs loogis-rationaalinen ihminen haukkui minua tosissaan aisuriksi, koska haluan miellyttää naistani ja toteuttaa myös naiseni toiveita suhteessamme. Tämä masteri oli selvästi vetänyt rajansa juuri tähän. Ymmärsin hänen mittarinsa siten, että AITO Master ei subiltaan kysele, vaan tekee mitä haluaa. Me emme puhuneet samaa kieltä silloin emmekä selvästi vieläkään.

Olen kääntymässä ajatukseen, että loogis-rationaalisten ihmisten ongelma mittaamattomissa maailmoissa on se, että he ajavat itsensä loukkuun. He saattavat käpertyä oman ajatuksensa vangiksi, ja muualle ei uskalleta katsella tai muuta ei voida tuntea, koska muuten se oma mitattu maailma saattaa hajota.

Tietenkään asia ei ole ihan näin yksinkertainen, vaikka kuinka haluaisin uskoa niin. Varsinkin netin välityksellä käyty keskustelu on usein niin turhauttavan harhaanjohtavaa, että mieluummin tapaisin ihmiseni livenä. Roolit kun eivät ole sama asia kuin miellejärjestelmät. Ilokseni sain muutama viikko sitten huomata, kuinka eräs netissä kanssani meuhannut henkilö oli livenä totaalisen erilainen, jopa mukava ja mielenkiintoinenkin.

Olen viime aikoina todella yrittänyt ottaa opikseni. Viime aikoina olen hengittänyt enemmän ja muistuttanut itselleni, että en todellakaan puhu samaa kieltä kaikkien kanssa, eikä oikeaa kontaktia kaikkien kanssa välttämättä synny, koska emme kohtaa samassa ”maailmassa”. Vaikka kontaktia ei synny, niin minun maailmani pysyy ennallaan. Minun maailmani ei hajoa, ja suon ilomielin mitattavan maailman, vaikka parisuhteissa, kaikille jotka sitä tarvitsevat.

Mihin maailmaan Peikko sitten mahtaa kuulua. Ensisijaisesti siihen joka työntää kätensä hiekkaan ja…