Minun näköistä asumista

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.

Karitsan katse ja sen tuomat tunteet

Luulen että ADHD.ni takia olen aina ollut enemmän tai vähemmän oman polkuni kulkija. En kuitenkaan sellainen, joka laittaisi Camel Boots.t jalkaan ja lähtisi reppu selässä valloittamaan Etelä-Amerikkaa vaan ennemminkin sellainen joka on aina valinnut taistelunsa tarkkaan ja muulloin vaan kävellyt pois. Esimerkiksi nuoruudessani säästyin monelta harmilta kun vaan kävelin pois jonkin hölmöyden keskeltä mitä testosteroiiniä täynnä oleva ryhmäpaine toi tullessaan. Toisaalta moinen kävely toi mukanaan kiusaamista, mutta minä jotenkin onnistuin kävelemään siitäkin pois.

ADHD on siitä viheliäinen, että se pistää aivoni vertailemaan itseäni muihin melkein ihan kaikessa. Melkein jokainen vastaantuleva uros kääntyy päässäni tehokkaammaksi, komeammaksi, parempi kuntoisemmaksi, menestyneemmäksi jne. Koska aivoni päivittäin ovat saaneet minut tuntemaan itseni jollain tavalla (miljoonalla tavalla) riittämättömäksi, ei liene iso uutinen että usein katselen itseäni hyvin hyvin kriittisesti. 

Työelämässä olen onneksi vihdoin löytänyt paikkani ja ytimekkäästi se tarkoittaa sitä, että työssäni vahvuuteni ja heikkouteni hyväksytään ja saan pääosin työskennellä supervoimieni kera. Harrastuksessani olen joutunut tekemään itseni kanssa tuottavan sopimuksen, mikä pitää ajatukseni ja jossitteluni minimissään. Siitä huolimatta, että vertailen itseäni Suomen aivan huippuihin jatkuvasti olen onnistunut tekemään rauhan asian kanssa ja opetellut suuresti nauttimaan kilpailutilanteista ja ennen kaikkea siitä että en anna tuumaakaan periksi ja teen parhaani loppuun asti. Minulle on nykyään täysin ok hävitä peli jos olen varmasti yrittänyt kaikkeni, mutta jos illan tunteina käyn päässäni läpi kisatilanteita ja huomaan olleeni pelin "ulkopuolella", niin itsesyytösten määrästä ei tule loppua. Yön tunteina lähetän vielä pelikavereilla anteeksipyynnön. 

Pitkälti edellä kerrotuista syistä en ole koskaan pystynyt katsomaan itseäni ulkoisestikaan kovin armollisesti. Minä käytännössä ajattelin, ehkäpä typerästi, että en ole se kaveri mihin kiinnitetään huomiota ulkoisesti. Toisaalta huolimatta ulkonäkörasitteistani olen aina tiennyt omaavani hitokseen kivoja ominaisuuksia ja ne ovatkin kantaneet minua pitkälle. Huolimatta siitä että tässä nyt dissaan ulkonäköäni, niin kyllähän realisti minussa kuiskuttelee näkökulmani olevan vaan vinoutunut.

Kun täytin hiljan 50, päätin olla itselleni armollisempi. Dad bod on kuumaa valuuttaa kinkymarkkinoilla, vaikka se edellä en itseäni mainostanutkaan. Partani on saanut kivaa pituutta ja harmautta, mistä pidän erityisesti. Olen muutaman kerran ollut sitä mieltä että olen ihan ok.

Saaliista tuntuu pompsahtavan esiin uusia fetissejä ja nyt alan kallistumaan siihen, että vallan lisäksi hänellä on myös partafetissi. Hän on ostanut minulle parran hoitotuotteita ja muistuttaa minua kovin että niitä pitää myös käyttää. Minä taas "unohdan" tämän hoitamisen suunnilleen joka kerta, koska sitten Saalis intohimoisesti itse hoitaa partani. Usein kun olemme sylikkäin, minun käteni vaeltelevat hänen rinnoilleen samalla kun hänen sormensa harovat partaani. Usein saalis kääntää päänsä minua kohti, painaa partani hänen nenälleen ja vetää syvään henkeä. 

Parta on muuten pirun kiva fetissi jo siistäkin syystä kun se kulkee koko ajan mukana. Pussatessa voi antaa sen koskea muutaman hetken pidempää poskia ja kaulaa. Sitä voi haroa mietteliäänä samalla kun puhun ja tutkailla minne Saaliin ajatus harhautuukaan. Suuseksissä pääni nykyään kääntyilee hassusti ja  just kivasti, jotta partani osuu ainakin sisäreisiin ja usein syvemmällekin. Kun Peikko ottaa Saaliinsa rajusti ja upottaa samalla hampaansa Saaliiseensa hän usein pitää huolen siitä että partakin ottaa osaa tähän taistoon. 

Olen saanut Saaliin kiinni muutaman kerran katselemassa minua. Minä saatan olla keskittynyt vaikka lukemiseen tai tv.hen ja kun yllättäen katson Saalista kohti hän tuijottaa pyöreillä silmillään minua. Siinä katsessa minä näen paljon sellaista mitä en ole kuvitellut olevan mahdollista kohdallani. Hän säpsähtää katsettani ja kääntää katseensa nopeasti pois vienosti hymyillen.  

Toivottavasti et kuitenkaan saa kuvaa, että itsetuntoni laahaisi aina ja ikuisesti pohjamudissa, sillä se ei pidä paikkaansa. Minussa on onneksi niin iso ripaus realismia ja tunneälyä, jotta pystyn järkeilemään, että "se on vaan tunne". Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä edes paras. Minä harjoitan armollisuuttani itselleni päivittäin ja suosittelen sitä ihan kaikille. "Se on vaan tunne".

---

Ps. Viviana kysyi kommentissaan mikä on varsidildo ja hätäpäissäni lupasin laittaa siitä kuvan seuraavan (tähän) postaukseen. Mutta eipä se sopisi kuvituskuvaksi tähän tekstiin millään lailla, niin ajattelin avata leluarkkuni ja "luolani" seuraavassa postauksessa kuvien kera.

Pikkulutka Peikon leikkihuoneella

Meillä on ollut Peikon kanssa onni tutustua blogimme kautta moniin ihaniin ihmisiin. Usein myös pariskuntiin, kuten pikkuneiti Lutkiksenkin tapauksessa. Olemme istuneet iltaa yhdessä ja parantaneet maailmaa. Puhuneet arkisia juttuja, mutta myös pervoja. Haluista. Ajatuksista. Olemisesta tässä maailmassa ja parisuhteissa. Joskus tuttavuudet muuttuvat ystävyydeksi, ja seurauksena voi olla jotain alla kuvatun kaltaista. Lutkis - stage is yours!

*****

Ultraraskaan työpäivän jälkeen juna parkkeerasi Turun asemalle, ja raahauduin laukkuni kanssa vastaan tulleen Peikon luo. Tarvitsin tähän väliin hengähdystauon ja ruokaa palautuakseni tuosta raskaasta työ- ja ajatusmäärästä päässäni. Ilokseni löysin pian edestäni ihanaa ruokaa ja Peikon, jolla tiesin olevan suunnitelmia varalleni. Olin miettinyt aiemmin, että hermostuttaisiko minua, mutta miten voisin jännittää seurassa jossa tunnen olevani kotona ja oma itseni? Syötyäni päätin suunnata vessaan, ja sain Peikolta laukkuuni jotain pyöreää ja painavaa, jonka asettaa paikoilleen. Pikkulutkaa hihitytti vessassa, kun laitoin kuulat paikoilleen. Ihme, että ne pysyivät sisällä määränpäähän asti.

Perillä ihmettelin leikkihuonetta ja istuskelin rennosti retrotuolilla. Sitten Peikko pyysi minut istumaan sängylle jalkojensa väliin selkä häneen päin. Peikko käski kertoa tarinoita siitä, kun sisäinen pikkulutkani on ollut vauhdissa. Samalla hän otti tiukasti hiuksista kiinni ja kiusasi nännejä niin, että ulisin kivusta. Tätä jatkui muistaakseni hetken aikaa, mutta yksityiskohdat ovat päässäni melko hataria, sillä pääni läpi meni leveä kaista ristiriitaisia ajatuksia.

Nautin, mutta vihasin kipua samaan aikaan niin paljon. Pelotti, mutta oli jotenkin tosi turvallinen olo. Peikko jatkoi pyörittelyä ja käski ottamaan pikkarit pois. Niissä olikin hommaa sukkanauhavyön takia, ja pikkulutka jatkoi haparoivaa selittelyä.

Sitten tuli pari ihan oikeaa muistikatkosta. En kuollaksenikaan muista, mitä tapahtui kun Peikko antoi litsareita ja sylki naamalle – filmi lyö ihan tyhjää. Kävin varmaan jossain pienellä mutkalla päässäni. Peikko puhui minulle alentavasti, jotain lutkaa pitäisi heitellä seinille tai jotain mutta en oikein kuullut sanoja kunnolla. Sain lähimuistista juuri ja juuri kaivettua viimeiset sanat kun Peikko pyysi toistamaan sen, mitä oli sanonut. Nämä tajunnankarkaamiset olivat ihania, ja muistan olleeni helpottunut kun kykenin muistamaan minulle sanotut sanat. voi haluta niin kovasti jotain sellaista, jota vihaa siinä hetkessä niin paljon. Se, että Peikko yhtäkkiä kovensi otteita ja painoi minut kovalla voimalla sänkyyn ja antoi tulla poskille – se säikäytti ja pelotti, ja tuntui jotenkin samaan aikaan niin turvalliselta ja hyvältä.

Mietin myöhemmin, mikä se vihlaiseva pahanolon tunne oli, joka käväisi päässäni tuossa hetkessä – se oli tunne pienestä lapsesta, joka on jätetty yksin pakkaseen ulos. Se arvottomuuden tunne siinä ohikiitävässä hetkessä oli jollain lailla pelottavaa ja vapauttavaa – ei voinut muut kuin ottaa iskut vastan ja alistua kohtaloonsa. Tarkemmin en osaa sitä mitenkään eritellä, sillä muistikuvat ovat tuolta osin hataria.

Tätä ennen Peikko oli nostanut jalkani kohti kattoa ja lämmitteli kämmenellä pakaroitani. Se teki niin kipeää, että päässäni alkoi murtumaan jokin. Muistan vilauttaneeni pari jarrusanaa, niin rajoilla mentiin kivun kanssa. Jokainen turvasana, jonka sanon, ottaa jonkin verran päähän, sillä haluaisin pystyä kaikkeen, jota minulle annetaan.

Pieni hengähdys ja sain kauniit kahleremmit jalkoihin sekä sidontarannekkeet ranteisiin. En voinut lakata ihailemasta kahleita ja sitä, miltä ne näyttivät siroissa nilkoissa. Sain levittää vartaloni isoon nojatuoliin jalat haralleen ja kädet selän taakse. Siinä paikat auki, tukka tahallaan pystyyn harottuna, naama syljellä ja kämmeneniskuilla sutattuna, oloni oli riisuttu ja kaunis. Tuli olo, että haluaisin paikalle kuvaajan, joka ikuistaisi minut mustavalkoiseen sensuelliin valokuvaan juuri tässä asennossa ja valossa. Ilokseni nänneihini laitettiin roikkumaan toisissaan ketjulla kiinni olevat nännipuristimet, ja ketju laitettiin suuhuni ohjeella, että ketju ei sitten putoa. Ihana värkki! Säälin nännejäni, sillä Peikolla tuntui olevan kova tahtotila kiduttaa niitä.

Peikko runkkasi minua paksulla mustalla varsidildolla ja surruutti wandilla. Voiko dildoon rakastua? Se oli komea kaveri se. Raskaan työpäivän jälkeen koin sen mitä parhaimpana palkintona. Halusin kovasti tulla, mutta mitä kovemmin yritin, sitä kauemmaksi se jotenkin karkasi. Mietinkin jälkeenpäin, että miksi en tule niin helposti kuin haluaisin – ylipäänsä. Se ottaa päähän, vaikka eihän se ole minkään mitta. Ja miksi koetan runkkauksessa miellyttää liikaa toista ja tulla toisen mieliksi.

En osaa päästää irti ylimääräisistä ajatuksista ja siksi en kiihotu siitä niin paljon, että tulisin. Lisäksi olen tottunut vahtimaan kehon kipuja ja tuntemuksia ja analysoimaan niitä liian tarkasti, jotta tiedän milloin sanoa että sattuu. En saa ääntäni päässä hiljenemään, en saa jarruja pois. Paitsi silloin kun Peikko pisti minut täyteen sauvoja, kun makasin selälläni. Siinä vaiheessa koin ihanaa avautumista, ja tuntui kuin olisi tullut tai ollut lähellä, eri lailla kuin mitä normaalissa seksissä. Tunsin kaiken tämän jälkeen oloni kauniiksi leikkikaluksi, joka on astetta enemmän oma itsensä. Astetta enemmän nainen.

Asia, joka minua eniten mietityttää on se, että onko minussa jokin jäinen kuori aina – kuori, jota ei voi kukaan minusta riisua vaikka mikä olisi. Kuori, jonka alla on jokin kaikkein kipein ydin, jota kaikella muulla peitän pois näkyvistä. Mene tiedä. Mutta ärsyttää, että silmiin katsominen ei ole niin helppoa kuin mitä haluaisin. Lisäksi ylianalysoin itseäni ja muita aivan liikaa – tämä häiritsee omaa elämääni välillä ihan normaalioloissakin. Tästä piirteestäni en päässyt irti tälläkään kertaa, ja Peikolla meni leikisti jo hermot minun jatkuvaan purppasuuni. ;) Miksi mietin liikaa! Miksi en päästä irti. Ja kuten Peikko sanoi: ei kaikkea tarvitse analysoida – jokainen on sellainen kuin on, jostain syystä.

Vierekkäin maatessamme, juttelimme lutkasta, joka minussa on ollut ja joksi olen tulemassa. Tajusin, että huomiohuora, joka sisälläni on ollut, onkin ehkä se juttu joka minussa haluaa elää ja kasvaa. Tämä lutka haluaa olla esillä, palvella ja olla käytettävänä. Isommassa porukassa, puolijulkisesti. Tekemässä sitä, mitä häneltä satutaan haluamaan siinä hetkessä. Sisälläni syttyi monta kutkuttavaa ajatusta, miten tätä voisi järkevästi jalostaa eteenpäin ja vapauttaa lutka sisälläni täyteen voimaansa.

- Lutkis

Blondi: Emätinorgasmi - totta vai tarua?

Miten te hyvät lukijat määrittelette emätinorgasmin? Onko se sellainen orgasmi, joka saadaan pelkässä penetraatiossa (kalun tai dildon kanssa) vai onko se kokonaan oma erillinen orgasmityyppinsä? Jonkun teorian mukaan emäntinorgasmi taas on sama on kun g-pisteen kautta saatu orgasmi.

Ja onko klitorisorgasmi sitten sellainen, jossa on aina klitorisstimulaatio mukana? Entä jos laukeaa niin, että stimulaatiota on sekä klitorikselle että emättimelle, kuten minun tapauksessani?

Tämän pohdinnan laittoivat alulle melko tuoreet ja vähän hämmentävätkin havainnot omista orgasmeistani. Laukean aina siten, että Peikon kalu tai joku dildoistamme on sisälläni ja hyrrä klitoriksellani. Tunnen hyvin selkeästi, koska orgasmi on tulossa ja ehdin aina kysyä siihen nätisti luvan. Kun orgasmi tulee, on se hurja. Voimakas ja melko nopea. Keho kramppaa kaarelle, ja kaikki lihakset jännittyvät. Usein tällaisen orgasmin seurauksena pääsee myös puhdistava itku, koska orgasmi on fyysisesti niin voimakas. Tällaisen orgasmin tullessa minun täytyy saada hyrrä heti pois klitorikselta ja hengähtää hetki jos toinenkin, koska paikat ovat niin herkät, etteivät ne siedä oikein minkäänlaista kosketusta. 

Viime aikoina seksiä harrastaessamme on tapahtunut muutaman kerran jotain hyvin hämmentävää. Tuntuu aivan siltä, että laukeaisin. Sellainen suuri ja nopea, lähes räjähdyksenomainen huippu kuitenkin puuttuu. Tunnen sen sijaan äärettömän miellyttävän ja lämpimän tunteen ja sen, miten emättimeni lihakset supistuvat, supistuvat ja supistuvat. Todella vahvasti. Ja syvältä. Puristus on niin voimakas, että lelua on vaikea liikuttaa sisälläni. Siltä ainakin minusta tuntuu. Koska sellainen superhuippu jää näissä pois, voin painaa hyrrää klitorikselle todella lujaa samalla kun lämmin tunne valtaa minut päästä jalkoihin. Ja Peikko voi työstää minua loputtomiin - yleensä pumpattavalla dildolla tai varsidildolla. Minä vain supistelen ja supistelen ja voihkin, ja Peikko työstää minua. Painan hyrrää klitorikselle kaksin käsin enkä haluaisin irrottaa lainkaan. Kipua tai arkuutta ei tule, vaan voisin ottaa vastaan miten paljon tahansa. 

Tällaisen session jälkeen emättimen lihakset supistelevat vielä pitkään, lähes tunnin ja vatsalihakset tuntuvat helliltä seuraavana päivänä.

En toistaiseksi edes ymmärrä kysyä lupaa tälle hekumoinnille, koska en oikeasti tiedä, laukeanko vai mitä tämä on. Tunne on jollain tapaa samanlainen kuin ejakuloidessani, sellainen pitkä, lämmin nautinto ilman selkeää alkua ja loppua. Tosin ejakuloidessa emättimeni lihakset eivät supistu lainkaan, mutta muuten tuntemuksessa on paljon samaa. Paitsi no, lakanat pysyvät kuivina tässä supistelevassa versiossa.

Onko tämä nyt se kuuluisia emätinorgasmi, jollainen jonkin lähtee mukaan on naisille mahdollinen, toiset lähteet eivät taas edes tunnusta moista? No, ihan se ja sama - tuntuu sen verran hyvältä, että haluan näitä lisää!

Pahoittelen sekavaa tekstiä ja tajunnanvirtaa - nousin juuri sängystä tällaisen supistelusetin jälkeen, joten olo on tätä kirjoittaessa lievästi levoton, jalat tärisevät ja supistelen edelleen.

Hoitsu häkissä

Kerroin taannoin olleeni mökkeilemässä ja samalla tutumassa lemmikin sielunelämään. Etukäteen en olisi voinut kuvitella, että tavallisesta isosta koirankuljetushäkistä voisi irrota niin paljon hupia ja ideoita, mutta olin ilomielin väärässä. Nyt tässä ollaan jo "perustamassa" lemmikkikoulua, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

Piiskatessani nukkea mökillä, oli hoitsukin saapunut yllättäen paikalle. Yllättäen siksi, että olin kuvitellut hänen jättävän mökkeilyn väliin. Halasimme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Olin huomaavinani hoitsun olemuksessa poikkeuksellisesti väsyä, mikä ei sinällään ollut ihme ottaen huomioon hänen senhetkiset haasteensa. Ehkäpä juuri siksi oli erittäin upeaa nähdä hänet tovin kuluttua istumassa häkissä hymy korvissa. Kuvittelin nuken passittaneen hänet sinne kokeilemaan, miltä häkki maistuu. Siitä hetkestä eteenpäin oli nähtävissä ja vaistottavissa hoitsun tulleen kotiin.

Hän istui jalat ristissä häkissä katsellen ympäristöään kuin ensi kertaa häkitetty lemmikki. Leikkimielisesti tämä lemmikki virnuili ja kauniisti hymyili, mutta kuitenkin sellainen naarasleijonailme kuonollaan - "uskallapas koskea tai tulla häkkiini". Hän oli täydellisesti mukavuusalueellaan, ja saatoin kuvitella hänet oikeasti kehräämässä, jos joku olisi nätisti osannut lähestyä ja rapsutella oikeasta paikasta.

Istuimme grillaamassa lemmikin istuessa häkissään hieman sivummalla. Sain vierestä ilomielin seurata, kuinka nukke kesytteli lemmikkiään. Ja mikäs onkaan parempi keino kesyttämiseen kuin hyvät makupalat. Häkin ristikon välistä tarjoiltiin varovasti erinäisiä herkkuja kuten inkiväärimarinoitua possua, avokadoa ja grillattuja vaahtokarkkeja. Erityisesti viimeiset tuntuivat olevan parasta kesytysruokaa. Nukke ojensi varovasti makupaloja häkkiin selkeiden komentojen kera, "varovasti, nätisti, otatko lisää?" ja lemmikki vaikutti hyvin säyseältä ja kesyltä.

Myöhemmin siirryttyämme jo sisälle, nn tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, oliko kenties lemmikki sähissyt kouluttajalleen vai oliko kouluttaja vain päättänyt näyttää lemmikilleen paikkansa, mutta lemmikille sovittettiin suuhun pallogägiä. Muutenkin koulutus oli saamassa hauskoja bdsm-virikkeitä. Nukke kaipasi selvästi vähän apukouluttajaa, ja ideoimme, että lemmikin kädet voisi kiinnittää kahleilla häkin toisen pään ylänurkkiin ja jalat taas toiseen. Kumarruin ja menin häkkiin rohkeasti ja sanoin lemmikille, että nyt on oikea hetki poistaa housut, jos sellaista halajaa. Lemmikki nyökkäsi silmillään. Vedin hänen alushousut pois jalasta, ja kiinnitimme hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa kahleet, jotka taasen kiinnitimme häkin ylänurkkiin. Voi kuinka söpö pakkaus vaikka lemmikki joutuikin nojaamaan ylävartalollaan vaikean näköisesti häkin toiseen päätyyn.

Jouduimme siirtämään häkkiä lemmikin kiinnittämisen jälkeen ja teimme sen työntämällä häkkiä varovasti lattialla maton päällä. Teimme tämän tietenkin hyvin varovaisesti, sillä emme halunneet tuottaa lemmikille turhaa tuskaa. Hän kuitenkin alkoi liikkua ja yritti viestittää meille jotain silmillään ja gägin takaa. Ilmoille ehti jo tulla pieni hätä, että lemmikillä ei olisi kaikki hyvin. Että joku raaja kramppaisi, kiinnitys olisi liian tiukka tai hengittäminen olisi vaikeaa. Avasimme nopsaan luukun ja poistimme gägin, jotta lemmikki pääsi kertomaan asiansa. Yllätyksemme oli suuri kun lemmikki sanoi kiukkuisesti "Olkaa varovaisia lemmikin häkin kanssa, ettei se vaan hajoa!" Tämä sananparsi tuli ulos aidosti huolissaan eikä kouluttajia härnätän. Purskahdimme nauruun ja kiinnitimme gägin uudestaan paikoilleen.

Kävin lelukassilla ja toin mukanani varsidildon ja hyrrän. Kerroin lemmikille, mitä aion niiden kanssa tehdä, ja hän nauroi minulle gägin takaan. Kerroin, että lemmikki varmasti itsekin ottaa huomioon häkkinsä rajallisen kestävyyden eikä rimpuile ollenkaan toimenpiteen aikana, Lemmikki yritti vielä hetken näyttää sähisevältä tilanteen hallussapitävältä villieläimeltä, mutta lelun upotessa häneen ja hyrrän käynnistyessä hänellä oli täysi työ pitää raajansa paikallaan ja ajatukset kasassa. Hyvin lemmikki tsemppasi raajat väristen. "Saisinko tulla?", kuulosti kovin eläimelliseltä gägin takaa. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin koulutus, niin lupaa ei herunut heti. Raajat ja lemmikki värisivät, silmät katosivat ja kun hän sai lopulta luvan, kahdestikin, niin lemmikki tärisi ja tuli, mutta nätisti häkkiä varoen.

Lemmikki kertoo

Auto kaartaa tietä eteenpäin. Ja mä en osaa sanoa mun ystävälle miksi mua jännittää ja pelottaa. Miksi mun rintaa puristaa. Mä olen väsynyt. Arvoin monta päivää lähdenkö, jaksanko, riittääkö mun voimat. Elämä on niin muuttumassa. Mutta mä lähdin. Halusin. Mulla oli vähän ikävä mun laumaa. Kun mä pääsin sinne, mä menin rantaan. Kahlasin polvia myöten veteen. Siinä tuntui että mä olen paikallani, en häily, en häviä, en ole säästöliekillä. 

En olisi halunnut sanoa Nukelle etten osaa olla, halusin olla vahva, halusin näyttää sitä mun henkistä hiekkalinnaa, kovis naamaa. Niin mä sille sanoin. Sanoin etten osannut olla. Ja rintaa ei enää puristanut. Katsottiin kaloja laiturilta. Ne oli pieniä ja säikkyjä mutta ne pääsi syvemmälle pakoon jokaista epäilyttävää ääntä. Niillä oli se samea vesi. 

Nukke halusi näyttää häkin mulle. Istuttiin teltassa häkin vieressä. Se kysyin haluanko kokeilla ja ennen kuin se ehti lausetta loppuun, mä olin jo puoliksi menossa. 

Kerälle. Häkin pohjalle. Sielä oli pehmeää. Ja aivan kun mun kehosta olisi sulanut vanhat steariinit päältä. Hiekkalinna jäi rannalle. Se sotkisi kovin teltan ja häkin jos sitä yrittäisi kantaa mukana. 

Mä en tiedä mistä se hymy tuli. Häkissä olin turvassa. Ja vapaa. On hullua ajatella ja tuntea olevansa vapaa häkissä. Häkissä jossa voin istua ja maata. Eikä häkki purista. Se vain rajaa. Minut on laitettu sinne rauhoittumaan. Kokemaan fyysiset rajat. Se antaa minulle herkimmilläni turvamuurit. Mä voin katsoa ulos häkistä. Nojata kylmään metalliin. Rapsutetaan, ruokitaan. En voi itse valita mutta voin. Sen mitä otan vastaan ja mitä en. Voin vielä puhua. Jutella, nauraa, hyristä kun kissaeläin. 

Alkaa sataa, viedään häkki sisälle. Pyydän lupaa käydä vessassa ja salaa toivon, että Nukke käskee minut ulos pissalle, kuten sisäsiistien lemmikkien kuuluukin. Kaikkien silmien alle. Ulos, kun luvan saa. 

Häkki seisoo tyhjänä keskellä lattiaa. Häkin sisällä oleva tyhjiö, minun tilani, vetää ja tahdon jo takaisin. Sanoin aikaisemmin että minua kiehtoo ajatus siitä etten voi kommunikoida puheella. Sido mun suu. 

Ja palloa sovitetaan suuhun ja kiristetään. Käsiin kiertyy nahkaa. Nukke pitelee mua mun selän takana. Hengitys mun korvalla, Nukke on ihan siinä. Mun omistaja. Mun ihminen. Yksi niistä.

Ja Peikko kumartuu mun eteen. Istun omilla jaloillani enkä voi liikkua. Sen kädet on kovat ja kasvot pehmeät. Etsii käsiinsä mun rinnat. Ja mä sähisen kun se nappaa kiinni. Kovaa, mä ulisen vastaan ja mä pidän siitä. 

Nukke komentaa minut takaisin häkkiin. Mies tulee lähemmäs ja nahkaa napsahtaa nilkkoihinkin. 

"Tämän jälkeen pikkareita ei saa enää pois. Otetaanko pois?" tiukka kysymys. 

Mä nyökkään niin nopeasti kuin ehdin. Ota ne pois, ota. 

Jalat ripustetaan ylänurkkiin, samoin kädet. Makaan häkin pohjalla. Esillä. Näytillä. Ja se lämmittää. Hyrisyttää, hymyilyttää, silmien takana leiskuu. Olen mun laumassa. Mun lauman käytettävänä. 

Ihmiset ympärillä alkaa siirtää häkkiä. Mä pelkään, että se hajoaa, että leikki loppuu siihen. Että multa viedään raja mun ja ympäristön välillä. Musta tuntuu että se on niin hauras. Se mun tunne. Vahva ja hauras. Tulee melkein hätä, hakkaan häkkiä jalalla. 

"Älkää rikkoko mun häkkiä!" 

Se ei ollu hyvä syy pyytää puhekykyään takaisin, tiesin sen, mutta hätäännyin. En tahtonut vielä pois. 

Nukke istuu omistajan elkein mun vieressä. Ja Peikko tulee lähemmäs multa kontrollin rikkovien aseiden kanssa. Häkin ovi avataan mun jaloista. 

"Sä varmaan pidät sitten itsekin huolen siitä ettei häkki mee rikki, eikö vaan." 

Dildo uppoo muhun. Ja hyrrä hurahtaa käyntiin. 

"Sä tiedät miten tää toimii." Toteamus, ei kysymys. 

Peikko ja Nukke kirkkaina. Ne on siinä. Muut häipyy kasvottomaksi joukoksi, ne on lämpimiä ja sykkiviä, samalla kun mä päästän irti ympäristö tummuu ja pehmenee. Mun on helppo päästää irti. Helppo, pehmeä, hyvä. 

Mä anon, huudan lupaa tulla, ja luvan saan kahdesti. Sumenee ja mä tuun, lujaa, sähkö kulkee varpaista päänahkaan ja taas takaisin. 

Ympäristö sykkii takaisin. En pääse vielä irti. Nukke antaa mun jäähdytellä. Mutta vaan hetken ja mä haluan lisää. Sormet mun sisään. Kieli. Ja sähkö kerääntyy. Mun omistaja maistaa omaansa. Ja mä varon rikkomasta häkkiä. Ja taas mä joudun pyytämään. Anomaan ja saan luvan. Tähän leikkaus. 

Lemmikki poistuu häkistään vasta kun saa luvan. Omistajaltaan.

Blondi: Älä tule paha runkku, tule hyvä runkku

Olen tällä hetkellä yksin kotona. Peikko on harrastuksensa parissa pitkän viikonlopun poissa kotona, lapsi omansa. Suuntaan itsekin huomenna kyläilemään viikonlopuksi, mutta tämä vuorokausi on minun. Vain minun. Olen poikkeuksellisesti saanut etukäteen luvan runkata kahdesti vuorokauden aikana. Koska Peikko ei ole puhelimen päässä enkä pääse kysymään lupaa tavalliseen tapaan. Kaksi runkkauskertaa tulee myös toteuttaa. Se ei ole sitten mikään sellainen lupa, että sä voisit runkata vain jos tekee mieli. Vaan sä runkkaat mulle sen kaksi kertaa joka tapauksessa. Vuorokauden sisällä. Ja raportoit tekstiviestillä heti sen jälkeen.

Tulen rennon shoppailukierroksen jälkeen kaupungilta kotiin. Napsautan tietokoneen päälle. Tiedän jo valmiiksi, mitä haluan. Homopornoa. Ja sellaista pornoa, jossa tungetaan isoja juttuja. Kaikkiin reikiin. Maltan viihtyä pornon parissa puolisen tuntia. Se on minulta pitkään. Katson nykyään pornoa niin harvoin, että kiihotun nopeasti märäksi. Kaivan yöpöydän laatikosta hyrrän ja liukuvoiteen, lelulaatikosta kaksi isoa mustaa dildoa. Sovittelen niistä kummatkin sisälleni istuessani kesäauringon lämmittämällä puulattialla. Asetun kyykkyasentoon lattialle siten, että voin ratsastaa kummankin dildon päällä. Pienet imukupit nappaavat kohtuullisen hyvin kiinni puulattiaan. Edessäni on iso peili, josta näen itseni. Punaisena, turvonneena, täynnä. Molemmat reiät. Liikun hitaasti didojen päällä. Niin, että ne melkein napsahtavat ulos minusta. Käytän välillä hyrrää klitoriksella, mutta en malta laueta heti. Lopulta orgasmi tulee niin voimalla, että huudan ääneen. Naputtelen heti lauettuani Peikolle hänen pyytämänsä viestin, vasta sitten hoipun voimattomin jaloin vessaan pesulle.

Ajattelen säästää toisen orgasmin huomiseksi, mutta en malta. Pidän pienen tauon, lisää pornoa alkupaloiksi ja sama uusiksi sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Tällä kertaa kaksi lelua pillussa – yksi isompi sileä, toinen pienempi pallopäinen. Saan lelut hädin tuskin sisälleni ja liikutan niitä alussa varoen. Löydän kuitenkin sopivan kulman ja huomaan, että nautinto on vielä suurempi kun liikutan vain sileää lelua. Se painaa aina liikkuessaan palloa sisälläni, ja toinen orgasmi tulee nopeasti. Toistan raportoinnin sovitusti.

PS. Sana pillu mainittu ensimmäisen kerran tämän blogin historiassa :). 

Kaupunkilomalla. No missä? Turuus tietenkin.

Uusperheen dynamiikka on välillä suoraviivaisen monimutkaista. Jos omaa nopeat refleksit, hyvät hermot, keskustelutaitoa ja pikkasen tuuria, niin välttyy pahimmilta haavereilta.

Meillä piti olla blondini kanssa vapaa viikonloppu. En edes muista koska viimeksi olisi ollut moinen, eli tyhjä asunto ja vain me kaksi perjantaista sunnuntaihin. Lapsen piti olla uudessa haastavassa tilaisuudessa poissa kaupungista. Mutta kävi kuten niin usein käy. Lapsi arpoi pitkin viikkoa lähteäkö vaiko eikö, ja kun hän lopelta päätyi ei-vaihtoehtoon, olivat suunnitelmamme pilalla. Minä miehiseen tapaani ja hyvin tottuneena tähän arpomiseen osasin asian ottaa lunkisti, mutta luonnollisesti blondille se oli kova paikka.

Eipä tilanne ollut reilu miltään näkökulmalta, mutta onneksi keksimme loistavan ratkaisun. Nukkemme oli lähtenyt pidemälle työmatkalle, ja olimme saaneet hänen asuntonsa avaimet, jos vaikka haluaisimme lainata hänen saunaansa ja samalla tarkistaa, etteivät putket ole jäätyneet. Puhtaat lakanatkin oli kuulemma vaihdettu, ihan vaan varuiksi. Niinpä pakkasimme kassiimme leffan, hyvät ilta- ja aamupala-ainekset, paljon salmiakkia, köysiä, hyrrän. dildon ja liukkaria. Lähdimme päiväretkelle omaan kotikaupunkiimme. Lapsi oli kotona yksin ensimmäistä kokonaista yötä koskaan, mutta hän oli oikeastaan innostunut lähdöstämme ja mahdollisuudesta omaan rauhaan.

Kun tavarat oli purettu majapaikassamme, suunnistimme keskikaupungille. Vitsailimme uusista kuvakulmista, joita kaupunki tarjoili meille. Nautimme shoppailusta, hyvästä päivällisestä, hieman kulttuurista ja erikoiskahvista. Lopuksi matkalla majapaikkaan hankimme vielä jatkojohdon, jotta emme illalla sortuisi amatöörimokaan (lue: ettei hyrrän johto loppuisi kesken). Majapaikkaan päästessämme kokosimme yhteen valokuvaan koko illan annin jatkojohdosta dildoon ja toivotimme sen myötä nukellemme mukavaa viikonloppua.

Loppuilta blondin silmin

Kun saavuimme nukelle, menimme yläkertaan makoilemaan ja ihailemaan vanhan puutalon kauniita kattohirsiä. Purimme nopeasti viikon aikana kertyneet paineet, ja laukesin Peikon päälle alle viidessä minuutissa. Peikko ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan nappasi liukkarin käteensä, levitti sitä minuun ja sujahti peppuuni. Emättimeeni sain mustan, paksun dildon, jossa on sellainen alaosa, ettei se mene vahingossa sisääni. Peikon naidessa minua kumpaankin reikään laukesin vielä kahdesti. Peikko kävi pikaisella pesulla, tuli uudelleen sisääni, tällä kertaa emättimeeni (mä en osaa kirjoittaa pillu, sorry) ja otti oman orgasminsa hitaasti namutellen.

Makoilimme nuken sängyllä pitkään unen ja valveen rajamailla. Jossain kohtaa Peikko kävi laittamassa saunan päälle. Saunan jälkeen vuorossa oli leffaa ja salmiakkia.

Ja sitten taas sänkyyn. Tarkoituksena lukea. Sängyssä vihjailin kuitenkin Peikolle, että jotain kivaa voisi vielä tehdä. Peikko oli pakannut mukaan köydet sillä ajatuksella, että hän sitoisi minua pitkästä aikaa ihan rauhassa. Niinpä hän komensi minua ottamaan paidan pois päältä ja istumaan sängylle jalkojeni päälle.

Kun Peikko ottaa köydet esille, muuttuvat tunnelma ja dynamiikka täysin. Ilmassa on jotain. Käsinkosketeltavaa. Köydet kulkevat ensin rintojeni ali. Tiukasti. Napakasti. Köydet silittelevät ihoani selästä ja kiertävät takaisin. Menevät rintojeni yli. Sidonta rintojen välistä. Viistosti olkapään yli, solisluun poikki. Hengitän syvään ja nojaan Peikkoon. Peikko hymyilee ja viimeistelee sidonnan vetämällä köyden toisenkin olkapään yli. Peikko puree minua molempiin hartioihin. Toinen köysinippu otetaan käyttöön. Kädet selän taakse. Peikko sitoo käteni olkavarsista ranteisiin nippuun selän taakse. Keikauttaa minut selälleni. Makaan käsieni päällä.

Peikko vetää housuni pois ja siirtyy jalkoväliini. Nuolee minua hitaasti. Kiusoitellen. Puree reisiäni. Tunkee sormet sisälleni. Ottaa hyrrän käteensä. Tunnelma tiivistyy. Sä olet kulta mun panopuu. Sellainen, joka on ihan litimärkä. Jolle voi tehdä ihan mitä tahansa. Saan käskyn siirtyä sängyn reunalle.

Sä olet niin litimärkä. Ethän sä tartte edes liukkaria. Peikko tunkee lujasti dildon sisääni. Seuraavaksi muistan, kun Peikko on päälläni. Nimittelee minua nartuksi. Panopuuksi. Kaikeksi ihanaksi. Sylkee minua kasvoihin. Käskee minua avaamaan suuni. Kunnolla auki. Sylkee suuhuni. Uudelleen kasvoilleni. Nai minua dildolla ja hyrrällä. Sano, että saisiko panopuusi laueta. Jostain syystä lauseen muodostaminen ei tunnu vaikealta ja saan sen sanottua suustani. Laukean selkä kaarella huutaen. Kiltti voisitko sylkeä mua kasvoihin, kiltti? Sä tiedät, miten sun täytyy kysyä. Noh? Kiltti, sylkisitkö panopuutasi kasvoihin...

Blondi: Namia

Ikuisuudelta tuntuvan kuivan kauden jälkeen meillä on vihdoin kahdenkeskistä aikaa. Peikko käskee minut sängylle selälleen alastomana. Laita tyyny takapuolen alle. Tyyny löytää nopeasti paikkansa. Jalat auki. Pidä sun nilkoista kiinni. Nappaan käsilläni nilkoistani kiinni. Jalat ovat ihanan väsyneet eilisestä joogaharjoituksesta.

Sitten sä kulta pysyt ihan paikalla. Ja hiljaa. Jos sä liikut tai pidät ääntä, niin mä rankaisen sua. Nahkaläpyskä on löytänyt tiensä leluarkusta sängylle.

Peikko siirtyy jalkojeni väliin ja alkaa purra reisiäni. Juuri sopivalla voimakkuudella. Niin, että minä nautin. Peikon kieli hipaiseen klitoristani. Olen huutaa ääneen. Peikko siirtyy nuolemaan minua hellästi. Ynisen hiljaa mielihyvästä ja yritän muistaa hengittää. Puren huultani, jotta en huutaisi. Painan vaistomaisesti lantiotani kohti Peikon suuta. Keskeytys. Reisilleni sataa piiskaa. Kovia, napakoita iskuja. Peikko siirtyy takaisin jalkojeni väliin. Laittaa sormensa sisälleni. Olen litimärkä. Kestän taas vähän aikaa, kunnes kohotan lantiota. Lisää piiskaa reisilleni. On äärimmäisen kiihottavaa yrittää olla aivan paikalla ja hiljaa nautinnon ollessa jotain niin suurta. Jossain kohtaa tuntuu, että laukean Peikon suuta vasten, mutta en kuitenkaan pysty.

Nyt sä haet kaapista jotkut napakat alushousut. Tai sun joogasortsit. Tuon housut Peikolle. Hän virittää sisälleni WeViben, ja se pysyy hyvin paikoillaan housujen kanssa. Surisee sisälläni. Ärsyttävän hiljaa. Sen voimakkuus ei riitä minulle lainkaan, lähinnä ärsyttää.

Peikko repii minut hiuksista päälleen. Nai minua kurkkuun. Ohjastaa. Nyt kulta hitaasti alas asti. Niin, että sun huulet koskettevat aivan tyveä. Hyvä. Nyt paikka. Nyt pidät huulet kiinni ja nostat hitaasti ylöspäin. Yritän saada henkeä kulkemaan ja pysyä rauhallisena. Pari kertaa minun on kuitenkin pakko kiskaista itseni ylös kakomaan limaa ja haukkomaan happea. Vibra housuissani ei helpota keskittymistä.

Mene selällesi. Peikko kiskoo housuni pois ja nostaa jalkani kohti kattoa. Nai minua sormilla takapuoleen. Kiltti, saisinko tulla sun päälle? Kiltti? Mä haluaisin niin tulla sun päälle...

No, kun sä kerran osaat pyytää noin kauniisti, niin kyllä sä saat. Dynamiikka muuttuu rennommaksi. Kiipeän Peikon päälle ja ujutan hänet sisääni. Nappaan hyrrän klitorikselleni. Nain itselleni orgasmin. Hurjan sellaisen. Huudan, itken ja kouristelen Peikon päällä pitkään. Hänen on pidettävä minusta kovin kiinni, että pysyn paikallani - lähes painimme.

Peikko kääntää minut selälleni ja nostaa jalkani pystyyn ja heittää ne melkein pääni yli. Nai itselleen hitaasti orgasmin. Käärii minut peittoon ja ottaa kainaloonsa. Makoilemme ja hengittelemme pitkään.

Pyydän lupaa toiseen orgasmiin ja saan sen. Peikko nai sen minulle nopeasti ja tehokkaasti kahdella dildolla. Itken taas. Loppupäivän leijun omassa orgasmikuplassani. Olen onnellinen ja maailmani on taas paikallaan.

Viisminuuttinen

Minulta kysytään välillä mielipidettä, miten toimia orastavassa suhteessa. Yleensä vielä tilanteessa, jossa kroppa huutaa kokemuksien perään, mutta mieli sanoo muuta. Luulen, että me kaikki olemme joskus olleet tuossa tilanteessa. Minä ainakin ja silloin valitsin kokemuksen. Nyttemmin neuvon kaikkia kysyjiä kuuntelemaan itseään, sillä jos joku asia tuntuu oudolta tai väärältä, se hyvin usein sitä myös on.

Itse olen alkutaipaleeni jälkeen pitänyt tiukasti kiinni tuosta ajatuksesta ja luottanut intuitiooni. Varmasti olen menettänyt joitakin kokemuksia, mutta säästynyt draamoilta, mustasukkaisuuksilta, ihmissuhdepeleiltä... Kuitenkin viimeisen viikon sisällä jouduin tiukkaan paikkaan henkilökohtaisesti oppieni kanssa.

Jo yli vuosi sitten kun julkaisin treffi-ilmoituksen, siihen vastasi eräs nainen, olkoon hän misu, jonka en ikipäivänä olisi uskonut vastaavan ilmoitukseeni. Olin hieman häkeltynyt ja ihmeissäni, ja jälkikäteen on helppo tunnustaa, en uskaltanut myöskään tehdä asian suhteen mitään, vaikka maaperä olisi saattannut olla hyvinkin otollinen. Kuitenkin viestittely välillämme jatkui, joskin hyvin epäsäännöllisesti, mutta enemmän ja vähemmän vihjailevasti.

Viime kesänä tein pienin tripin ja kävin samalla moikkaamassa misua. Oli vapauttavaa heittää odotukset, mielikuvat ja huhut nurkkaan ja tavata ihminen. Kipinä ja viestittely jäi. Ehkä joskus?

Upea blondini lähti pienelle kahden päivän reissulle ja jopa kehoitti minua keksimään ohjelmaa itselleni. Niinpä minä sitten arvoin intuitioni kanssa ja kävin samalla keskustelua misun kanssa. Ja miksi näin? Hän on selvästi nainen, joka ei jätä ketään kylmäksi ja siksi varmasti myös hieman pelottava. Misu on suora, särmikäs ja omanarvonsa tunteva, jopa suorempi kuin minä, joka on hämäävää ja samalla hyvin arvostettavaa.

- En ole alistunut xx kuukauteen. 
- Minut ymmärretään usein väärin. 
- Saatan nauraa päin naamaan sessiossa ja minut ymmärretään myös siksi väärin. 
- En sano turvasanaa. 
- Jos minua ei ymmärretä saatan mennä moodiin josta en pääse pois mikä saattaa pahimillaan johtaa...
- En pysty sanomaan Herra sanaa.

Minun vaistoni ihmettelee, että jos tällainen misu ei löydä sopivaa leikkiseuraa, niin ensinnäkin miksi minä? Miksi hänen tuntosarvensa saavat minusta kiksit? Mitä jos homma meneekin ihan pipariksi ja päädymme johonkin typerään puhumattomaan tilaan? Kun näitä asioita pyörittelin, niin päätin, että jotkut asiat on hyvä jättää fantasiaksi eikä ottaa liian suurta askelta tuntemattomaan. Päätin lopulta perua koko jutun mihin vaikutti typerä pieni "fakta" joka lopulta osoittautui huhuksi.

Mutta tapahtui jotain hassua - jotain johon aina itsekin kannustan. Keskustelimme lisää, ja minun ajatukseni muuttuivat. Minusta alkoi tuntua, että jospa minulla olisi kuitenkin annettavaa hänelle ja hänellä on syynsä valita juuri minut. Kuitenkin jahkaamiseni oli johtanut siihen, että olin ehtinyt sopia jo lastenhoitotyötä aamupäiväksi ja matkaamistakin misun luo olisi muutama sata kilometri. Niinpä reippaasti My little Ponya ja Little Big Planet:ia aamupäivä, kiiruhtaminen juna-asemalle ja ehdin pelipaikalle iltapäiväksi.

Misu oli upea ja sellaisena olen tottunut hänet näkemäänkin. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta minulle naurettiin päin naamaa hetkellä jolloin asemani oli vahvimmillaan. Nauroin takaisin ja pyyhin naurun pois. En usko ymmärtäneeni häntä kertaakaan väärin, vaan päinvastoin painoin kaasua. En välitä arvonimistä kuten Herra tai Master, mutta koska haaste oli heitetty, niin kauniisti hän katsoi silmiini ja kysyi "Kiltti Herra, saisinko laueta?" Useasti.

Turvasanaa voi olla vaikea sanoa, eikä se ole minulle koskaan saavutus vaan merkki epäonnistumisestani. Mutta luin, että hänen oli vaikea päästää sitä koskaan suustaan. Joten pieni harjoittelu olisi aina paikoillaan. Hän laukesi käsilleni ja useamman minuutin työstön jälkeen uudestaan ja selvästi ilman lupaa. Otin hänet puhutteluun tästä rikkeestä, johon hän naama totisena selitti "että se oli sellainen viisminuuttinen orgasmi". Sanoin, että en usko moisiin (kyllä minä nyt uskon) ja komensin hänet nelinkontin. Ja sitten piiskasin häntä. Melko armottomasti, lopulta vähän seisten hänen päällään ja ilmoitin, että voit ihan itse päättää koska rangaistuksesi on kuitattu. Ja voi sitä mielen taistoa, takapuoli viiruilla, vartalo kiemurrellen ja riuhtoen karkuun ja viimein ne sanat: nyt vois olla kuitattu.

Loppu niitä viisminuuttisia tai monta minuuttista. Misun silmät katselivat jonnekin kaukaisuuteen, kädet sidottuina nilkkoihin ja työstin häntä varsidildolla ja hyrrällä. Hän tuli, tuli, tuli, kiemurteli karkuun, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. En enää pysty. Komensin jalat auki ja tulemaan vielä minulle kerran, kaksi... Lopuksi tärisevänä kainaloon.

En osaa ja halua nukkua vieraissa paikoissa, joskin vieraista paikoista tulee joskus myös tuttuja. Niinpä illan tullen lähdin juna-asemalle. Junassa kaivoin kassistani hyvää whiskyä ja maistelin sitä kotimatkalla. Pyöräilin kovassa pakkasessa yöllä hiljaisen kaupungin läpi kotiin. Nautin henkisestä viisminuuttisestani. Kotona lähetin tekstarin.

- Et varmasti arvaa, mitä nyt tekisi mieli?

Sain lyhyen vastauksen:

- Viisminuuttista?

*****

Sain kuulla seuraavana päivänä, että misu selvittää usein ajatuksiaan kirjoittamisen keinoin. Lisäksi blondi saa paljon kertomuksista, jos hän ei ole itse mukana leikissä. Iloisena yllätyksenä sain hänen tarinansa, jonka luin vasta edellä kirjoitetun jälkeen. Hän myös antoi luvan julkaista tekstinsä.

*****

Misun silmin

Mulla on niin vähän aikaa valmistautumiseen! Enkä sittenkään osaa muuta kuin istua alas ja odottaa, odottaa että tulee todellakin kiire. Kämppä hujan hajan edelleen, viimeisiä muuttolaatikoita ja pussukoita sisältöineen odottamassa paikoilleen pääsyä. Tukka pitäis värjätä, kynnet lakata, sheivata...mitä mä puen päälle? Mitä multa odotetaan? Tuota kysymystä en uskaltanut edes esittää. Tiedänhän olevani tekemisissä todella fiksun ihmisen kanssa, jonka olemuksesta huokuu rauha ja hyväksyntä. Tiesin että näin on hyvä, ei minulta odoteta mitään muuta.

Miten se alistuminen taas menikään? Hitto kun en osaa! Tiedän osaavani ottaa kyrvän suuhun, syvemmälle ja syvemmälle, tiedän ne naiselliset avuni, joilla miehiä huumataan, mutta jotenkin minusta tuntui ja vähän toivoinkin, että nyt en niillä pärjää. Näin ajatellen en sittenkään osannut yhtään arvailla, mitä oikeastaan on luvassa. Olimme viestitelleet viime päivinä ahkerasti, muttei mistään kovin konkreettisesta. Päätin etten ala laatimaan listoja, sillä olenhan tekemisissä ihmisen kanssa, jonka kanssa puheyhteys on ja se toimii. Katsotaan mitä tästä tulee. Olin kuitenkin kertonut vaikeudestani pyytämiseen liittyen sekä siitä, etten halua käyttää turvasanaa. 

Jossain keskustelussamme kerroin myös, että minulle on miltei mahdotonta kutsua ketään Herraksi. En vain pysty. Pakon edessä olen sen joskus tehnyt, mutta se kuulostaa kammottavalta ääneni hajotessa sen sanan kohdalla. Pyytämisen kanssa on vähän sama asia. Pyydän vain saadakseni, ellen saa, pyyntöni on ollut turha. Siispä vältän pyytämistä silloin kun on pienikin epäilys, etten saa haluamaani.

Tunnit hupenevat käsistä ja minä touhuan kaikkea muuta kuin pitäisi. Kahta tuntia ennen h-hetkeä pääsen kuitenkin käyntiin ja hyppään suihkuun ja alan valmistautumisen. Tukka jäi värjäämättä, pikainen siivous, meikki...mutta MITÄ mä puen päälle? Miten mun odotetaan pukeutuvan? Rakastan laittautumista ja asuja, roolien mukaan pukeutumista, mutten näin. Minä en voi pukea itseäni alistuvaksi. Alistumiseni lähtee kahden ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta, hyväksyvästä, arvostavasta, kunnioittavasta...ja sitten tarvitaan "se jokin". Kaikki edellä mainittu on olemassa, joten ei hätää, tää menee hyvin. Ellei muuta, niin me voidaan nauraa makeasti itsellemme yhdessä ja todeta, että käyhän se näinkin.

Tekstari:"taksissa", vedän syvään henkeä ja lähden alas sinua vastaan. Vaihdettiin hymyt, halit ja pikaiset kuulumiset. Katselin sinua siinä sohvalla istuessamme ja mietin, mitähän tästä tulee. Epävarmuutta tunsin kuitenkin vain itseni puolesta, miten osaan, menenkö lukkoon, jne.

Yllätyin hieman kun sinä sitten pyysit minut lähellesi, tai en siitä, vaan miten. Istumaan eteesi selkä sinuun päin ja laskin pääni sinun rintaasi vasten. Sekin yllätti, että se oli niin helppoa ja luontevaa. Juttelimme siinä vielä niitä näitä ja samalla aloitit pikkuhiljaa nännieni käsittelyn. Ensin varovaista ja tunnustelevaa, mutta hyvin pian minä jo vikisin kivusta. Riisuit ylävartaloni paljaaksi ja käsittely jatkui entistä kovakouraisempana ja tuntemani kipu oli ajoittain lähes sietämätöntä. Turvasana ei kuitenkaan käynyt edes mielessä. Minä haluan tuntea tätä kipua, haluan sitä seuraavan fiiliksen, sen rentouden mikä siitä seuraa. Siirryit sohvan käsinojan taakse, komentaen taivuttamaan käteni käsinojan yli ja pitämään ne siellä, jonka jälkeen jatkoit nännieni kovakouraista kiduttamista, kyllä, se oli minulle jo kiduttamista. Tuskanhiki liimasi selkäni kiinni sohvaan ja suustani pääsi jo joitain huudahduksia kivun pakottamana. 

Käskit minun pysyä siinä paikoillani kun lähdit hakemaan jotain kassistasi. Tämän täytyy olla se, "hyrrä"! Pujotat sen pikkuhousuihini ja jätät sen siihen tekemään työtään, jatkaen jo tulessa olevien nännieni parissa. En edes tiedä mitä niille teet, tunnen aaltoilevaa kipua, joka kadottaa kykyni keskittyä seuraamaan tapahtumia. Kivun sekaan alkaa vähitellen tunkeutua tunne kiihottumisesta, kiitos hyrrän...ja kivun, tai kivun...ja hyrrän, en edes tiedä, minä vain olen ja tunnen. 

Jossain kohtaa siirryt riisumaan housuni ja tulet istumaan jalkojeni väliin, komentaen ne pysymään levitettynä sivuille. Muistutat myös käsien paikasta. Tässä kohtaa tunnen hetken jotain häpeän kaltaista. Luotan sinuun, seurassasi on hyvä ja helppo olla, mutta silti! Makaan kuitenkin edessäsi alasti, pillu levällään ja kaiken lisäksi minulla on menkat. Ajatukseni tuosta häpeän kaltaisesta tunteesta väistyy sormiesi upotessa pilluuni.

Ei mene montaa sekuntia kun tajuan, että tämä mies osaa käsitellä pillua, siis todella! huh! Alan jo olla lähellä sitä hetkeä, jossa orgasmi aloittaa matkansa varpaankärjistä räjäyttäen joka soluni tuntemaan, kun sanasi tempaavat minut epäuskon kautta todellisuuteen: "Sinä ET sitten laukea ilman lupaa", johon vastaukseksi soperran jotain ymmärtämisen merkiksi. Lopullinen isku: "Sinä pyydät kauniisti lupaa ja tiedät kuinka kutsua minua, ymmärretty?" PAM!!!! Et jumalauta voi tehdä tuota, et voi! - mietin. Taitavat sormesi survovat taukoamatta pilluani samalla kun hyrrä tärisee klitallani, ja saan kuin saankin myönnyttyä vaateeseesi, joskin mieleni valtaa epätoivo. Näin ei voi tapahtua! Miten helvetissä kukaan voi keksiä tuollaista, minulle!? 

Jälkeenpäin mietin, miten kukaan ei koskaan aiemmin ole tuota tajunnut. Minun ei auta muu kuin taistella orkkua vastaan, minä nimittäin en tule kutsumaan sinua herraksi. Apua! En pysty! Tajuan, ettei orkku ole minun hallinnassa, ei tällä kertaa, nyt olen kuin se vietävä pässi narun päässä. Varpaat! Kihelmöivä tunne varpaissani kertoo, että kohta mennään ja lujaa. Mitä mun pitikään tehdä....eiiiiiii, mä en voi! En kuitenkaan mieti hetkeäkään laukeamista luvatta. Alan sopertaa jotain kysymyksen tapaista...."saisinko...?" "Saisinko mitä?" Kysyt ja jatkan "saisinko luvan laueta?" "Ei ei ei, pyydät kauniisti ja muistat miten kutsut minua."  Nyt olen jo epätoivoinen, miten ikinä saan muodostettua halutun lauseen. Minun on pakko, orkku nimittäin tuleeeeee! "Herra, saisinko luvan laueta?" 

Annoit luvan laskettuasi viidestä alaspäin. Se todella tuli mun suusta, mietin ja häpesin. Tunne vei jo hilkulla olleen orkun mennessään ja olin hämilläni. Kauaa en häpeääni ehtinyt tunnustelemaan, kun sormesi lypsivät minut jälleen huipulle ja räjähdin käsiisi. En tiedä lopetitko välillä vai et, mutta minulle se oli vain yhtä ilotulitusta, ilman alkuja ja loppuja. Leijuin, aaltoilin, säkenöin ja huusin, hajosin ja tipahdin, värisin ja ulvoin. Jossain kohtaa muistan sinun kysyneen, etten vain lauennut juuri ilman lupaa. Pienen patistelun jälkeen kerroin tuosta "viisiminuuttisesta", enkä vieläkään tiedä oliko se totta vai ei. Sen tiedän kuitenkin, että hetkeä myöhemmin se oli varmasti totta.

Komensit minut nelinkontin ja kerroit antavasi rangaistuksen tuosta luvattomasta laukeamisesta. Sanoit myös, että saan itse päättää, milloin katson rikkeen kuitatuksi. Piiskasi tuntui hyvältä ja nautin sen tuomasta lämmöstä ja kihelmöinnistä, kunnes sitten alkoi sattua. Kipu viilteli ihollani niin voimakkaasti, että se toi hyökyaaltona voimakkaan pahoinvoinnin tunteen. Ajattelin etten kehtaa pyytää sinua lopettamaan vielä. Mietin kuinka kauan minun pitäisi kestää, että olisin hyvä. Rauhallinen äänesi palautti minut typeristä ajatuksistani kun muistutit, että voin itse päättää, milloin katson rikkeen kuitatuksi. Sittenkin ajattelin kestää vielä hieman. Kevyemmät lyönnit tuntui todella nautinnollisilta ja kehräsin mielessäni. AU! Kipakoita iskuja peräjälkeen niin, ettei edellisen polte ehtinyt laantua seuraavan tieltä. Kauaa en sitä kestänyt ja kerroin rikkeen olevan mielestäni kuitattu. 

Tipahdin hetkeksi lepäämään, sinun poistuessasi hakemaan jotain. Tultuasi käskit minut selinmakuulle ja kiinnitit kahleet minulle ranteisiin ja nilkkoihin, sitten ranteet kiinni nilkkoihin, naps! Kun sitten näin sinun pitelevän mustaa melkoisen suurta varsidildoa kädessäsi, valtasi taas epäusko mieleni...ei tota voi työntää mun sisälle! -ajattelin. Hyrrä klitalle ja sitten aloit mahduttamaan tuota pelottavaa kapistusta sisääni. Tämän jälkeen en oikein selkeästi muista tapahtumia. Muistan sen, että pyysin, anelin, kutsuin sinua herraksi monta kertaa, katsoin silmiisi kun laukesin, laukesin ja laukesin. Jossain kohtaa se muuttui tuskaksi, olin pelkkä ylivirittynyt hermokimppu, johon syötettiin aina vaan lisää ärsykkeitä. Sinä päätit milloin tulen ja päätit milloin olen tullut riittävästi. Minä tulin enemmän kuin sillä hetkellä olisin pystynyt, tulin koska sinä laitoit minut tulemaan, niin kauan, että pyysin, pyysin kauniisti, että lopettaisit. Sellaisena äärimmilleen viritettynä ja reviteltynä kimppuna käperryin kainaloosi palautumaan.

Olen miettinyt tuota tapahtunutta paljon. Olen miettinyt kaikkea mikä siihen johti. Ehkä eniten olen miettinyt sitä niiden tärkeiden ihmisten kautta, niiden jotka olemassaolollaan ja hyväksynnällään mahdollistivat tuon upean hetken. Tänään ajatus siitä liikutti minut kyyneliin. Tunnen suurta kiitollisuutta, kiintymystä ja jotain aivan käsittämätöntä läheisyyttä heitä kohtaan. 

Kiitos Sinulle ja Teille <3. 

Harkkailua World Cupin varjossa

Tässä yhtenä iltana komensin blondin selailemaan lelukauppoja ja etsimään meille uusia leluja. Täytyyhän blondin saada fetissilleen täytettä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Vaihtoehtoja oli lukemattomia, jopa aivan liikaa. Kokemuksesta pitäydyimme laadukkaissa dildoissa. Blondilla oli muistissa jokin tuttu merkki, jonka valikoimista lopulta päädyimme valintamme tekemään. Loppujen lopuksi ostoskoriin jäi kaksi mustaa dildoa, joista toinen näyttäytyi mielikuvisamme tavallisena ja toinen hieman täyttävämpänä vaihtoehtona.

Hakiessani paperipussukan postista pohdin hieman paketin painoa, mutta kaipa laadukkaat lelut vaan painaa...

Kotona myöhemmin blondi tutki paketin sisältöä. Hän tuli hieman posket punoittaen kertomaan, että toinen dildoista on valtava. "Kiihottavalla tavalla iso", hän taisi lisätä. Pyysin tuomaan näytille uuden lelun, ja blondi sen toikin piiloitellen sitä ja katsettaan. Tarvittiin toinen sana, jonka jälkeen lelu ojennettiin minulle. Spontaani reaktioni oli kevyt nauru ja tokaisu "tuohan on kuin World Cupin pokaali." Tiedättehän sen kultaisen pokaalin, joka annetaan palkintona joka neljäs vuosi jalkapallon MM-kisojen voittajalle. Pokaalissa on  kaksi ihmishahmoa kannattalemassa maapalloa ja muotokieli siis tyvestä ohuempi ja päästä paksu.

Pokaali

Me pidimme alkusarjan ensimmäisen ottelun muutaman illan päästä. Viimeistelyharjoitukset olivat onnistuneet, ja lihaksemme olivat rentoina mutta valmiina toimimaan. Itse ottelu sujui rennosti, hauskasti ja huumorilla, vaikka tiukkoja paikkoja oli paljon. Aivan maaliin saakka ei päästy, mikä toisaalta olisi voinut olla vähän tylsääkin. Joka tapauksessa niin kuin aina mestarit tarvitsevat harjoittelua.

Tästä sisuuntuneena valmentaja loi blondille harkkaussuunnitelman. Meillä on sopivasti kerran viikossa yksi ilta kun blondi on yksin kotona. Niin usein blondi lähettää leikkipyynnön tällaisena iltana, mutta olen niin kiinni harrastuksissani, että harvoin huomaan tätä pyyntöä. Nyt muutimmekin tämän illan harkkausillaksi. Blondi saa silloin leikkiä uudella lelulla, ja jos harjoitus sujuu hänen mielestään hyvin hän saa leikkiä orgasmiin saakka. Myöhemmin illalla hän raportoi harjoituksistaan valmentajalle. Uskon että saamme vielä maalin aikaan.

Blondi: Olen tottunut työntämään sisälleni melkoisen isoa tavaraa, mutta tämän halon kohdalla iski kieltämättä lievä punotus poskille ja ajatus siitä, että tuo ei tule koskaan mahtumaan sisälleni. Ensimmäinen testikerta oli huumorivoittoinen ja sotkuinen, koska liukkaria, noh sitä kului paljon. Kaikesta yrityksestä huolimatta vehje ei mennyt sisälleni juuri lainkaan. Toki myös jännitin melkoisen paljon, joten sekä minä että Peikko tunsimme, että lihakseni ovat kaikkea muuta kuin rennot ja vastaanottavaiset.

Olen kerran harjoitellut vehkeen kanssa yksin, ja hieman paremmalla lopputuloksella. En saanut sitä silloinkaan sisälleni, mutta alkua kuitenkin. Pari pienempää dildoa alkuun, sitten vaihto isoon ja leikkimistä hyrrän kanssa lähes orgasmiin asti. Sitten taas pienempiä dildoja ja lopuksi orgasmi isolla ja hyrrällä. Katsotaan, mitä tästä tulee. Ainakin harjoittelu on hauskaa, jollei muuta!

PS. Sain Peikolta luvan uudistaa blogin ulkoasua ja tässä lopputulos. Jos joku tietää, miten tuon kuvabannerin saa säädettyä blogin levyiseksi ja vielä keskitettyä, niin neuvoja otetaan vastaan. Siihen asti yritän sietää epätäydellisyyttä. //blondi