Orgasmi aitiopaikalta

Vaikka näennäisesti voisi kuvitella leluni olevan varsin rauhallinen pakkaus, mitä hän onkin arjessamme, mutta sängyssä hänestä kuoriutuu melkoinen willikissa. Hän rimpuilee, raapii, puree tyynyä, ryömii, kierii, yrittää ohjailla ja kastelee futonini kerta toisensa jälkeen. Parasta tässä aktiivisuudessa on se, että hän ei muista tästä toiminnastaan juuri mitään jälkikäteen, mutta hänen lihaksensa tosin muistuttavat tästä viimeistään aamulla. Joku voisi kuvitella, että moinen käytös voisi olla kiva kitkeä pois, mutta rakastan tätä kaikkea. Muutaman kerran tosin hänen nyrkkinsä on eksynyt penikseni ympärille suunnilleen samalla hetkellä kun leluni on lauennut ja olen pienessä paniikissa joutunut vääntämään hänen nyrkkinsä auki varsin ripeästi. 

Joskus kuitenkin on kiva työstää leluani ihan rauhassa ja joko kiinnittää hänet tiukasti tai sitten vaan muuten rajoittaa liikkumista kevyemmin. Tässä yhtenä iltana arkisessa tilanteessa leluni halasi itseään tai ainakin se minulta näytti tältä. Tässä hetkessä jokin mielessäni napsahti, niin kuin usein tällaisissa tilanteissa saattaa käydä ja hetkeä myöhemmin hänellä olikin rannekahleet, kädet vedettynä tiukasti vartalon yli etupuolelta tiukkaan halaukseen ja olin kiinnittänyt kahleet tiukasti hänen selkänsä takaa narun kanssa. Talutin hänet futonille ja tuuppasin hänet mahalleen. Työnsin ison lieriötyynyn hänen lantionsa alle, jotta hänen takapuolena olisi kivasti esillä ja revin housut hänen päältään. 

Minulle valtadynamiikka perustuu paljon tilanne- ja tunneälyn varaan. Minusta meillä kaikilla on paljon kiihottavia asioita, joista haaveilemme, mutta jokin blokki päässämme estää sen toteuttamista tai jopa siitä puhumisen. Minusta toimivalla valtasuhteella on mitä parhain pohja purkaa tällaisia blokkeja ja jopa lopulta murtaa ne, jolloin kokonaisuus voi muuttua entistä nautinnollisemmiksi. 

Istuin lelun jalkojen päällä kämmenet hänen pakaroillaan ja tokaisin jotain seuraavaa. Nyt minulla on hyvä hetki tutkia sinua peppuasi. Huolimatta siitä, että lelun peppu on kyllä välillä kovassakin käytössä, niin hänelle ajatus siitä että katselen ja "tutkin" sitä, on kerrassaan sietämätön. Mutta lelu on luotu käytettäväksi ja jopa sietämätön asia voi kiihottaa lisää. Niinpä levittäessäni hänen pakaroitaan alkoi taas se julmettu rimpuilu ja neuvottelu aiheesta. Tällä kertaa tosin hänen neuvotteluvaltit olivat melko vähissä sillä hänen kädet olivat tiukasti kiinni ja olin jo valmiiksi fyysisesti niskan päällä. "Ei, ei, ei, ei noin voi tehdä!", allani rimpuileva lelu kuvitteli saavasi tahtonsa läpi. Levitin hänet pakarat auki ja sanoin "Nyt kuule tuijotan suoraan sinun peppureikääsi ja se tuijottaa minua takaisin". Rimpuilu ja neuvottelu jatkui entistä kovempana.

Hetkeä myöhemmin kyllästyin neuvottelun desibeleihin ja tukin lelun suun pallogägillä. Voi kuinka  kuolalla voikin olla rauhoittava vaikutus ja pian vastustelut alkoivat keventyä eikä aikaakaan kun allani oli täysin muovailtava lelu. Asettelin anaalikoukun lelun sisään, jonka jälkeen allani olikin omassa subtilassaan leijaileva kiimainen nainen. Leikittelin koukun kanssa ja annoin kiiman kasvaa. Otin sormeni avuksi ja täytin hänen toisenkin reikänsä. Hänen vartalonsa ja elekielensä kertoi suunnattomasta kiimasta. Hetkeä myöhemmin työnsin penikseni hänen sisäänsä samalla leikkien koukun kanssa. Kuulin pallon takaa aneluja orgasmista, mutta mielessäni olikin jotain muuta. Nautiskelin tovin lelustani, kunnes aloin laskea hänellä hyvin hitaasti. Lelu yritti pallon läpi viestittää, ettei pystyisi pidättelemään, mutta näihin neuvotteluihin en usko. Hänen orgasminsa ovat Minun. Niinpä tyydyttelin itseäni hitaasti eteenpäin ja päästyäni numero neljään, oli lelu jo tapansa mukaan ajanut itsensä täysin odottavaan tilaan. Irtaannuin hänestä nopeasti ja sanoin että "Ei vielä!".

Lelu aloitti itkupotkuraivarinsa, jota säestettiin huudoin "Ei ei ei!! Noin ei saa tehdä!! Miksiiiiiii!!!". Kysyin rauhallisella äänellä kumpi meistä hänen orgasmeistaan päättää, mutta vastaus oli epämääräistä ei-muminaa. Istahdin uudestaan lelun jalkojen päälle ja aloin läpsia lujaa hänen pakaroitaan samalla muistuttaen kumpi näistä orgasmeista päättää. 

Hieman myöhemmin työnnyin uudestaan leluuni. Toinen käteni painoi hänet niskasta vahvasti patjaa vasten ja toinen käteni leikitteli koukun kanssa. Pian olimme taas kiiman kieputtimessa. Aloin uudestaan laskea lelulleni, mutta tällä kertaa vielä hitaammin jos mahdollista, kuitenkin koko ajan leikkien koukun kanssa. Päästyäni neljään irtaannuin lelusta kokonaan, pitäen kiinni ainoastaan koukusta. Lopulta päästin irti koukusta ja nousin seisomaan sängyn viereen ja sanoin "Viisi". Leluni laukesi "yksin" kiemurrellen edessäni. Koin etuoikeutetuksi itseni kun voin kokea jotain tällaista. 

 

10 orgasmin hypnoottinen tuijotus

 Aloitteleva Daddy kysyi tovi sitten, "Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?" Luettuani tämän postaukseni nyt uudestaan, niin huomasin etten ollut kutsunut leikkikaveriani millään nimellä, joten olkoon hän tästä eteenpäin pikkuinen. Ei ehkä siksi että hän olisi juuri pikkuinen, mutta hän on sillä jännällä tavalla säihkysilmillään ja usein pukeutumisellaan sen verran kivasti pikkuinen, jotta likaisen sedän mielikuvitus lähtee lentoon. Kontrastina tälle kaikella pitää kertoa, että tämä pikkuinen on ärsyttävän fiksu ja hänellä on upea taito pohdiskella eri suhdemuotoja tai kinkyyksien ulottovuuksia tavalla joka useasti saa minunkin mietiskelyni löytämään selkeämpiä polkuja. Niinpä huolimatta siitä, ettemme kovin usein tapaa, eikä se ole ollut edes tarkoituksemmakaan, aina välillä saatamme käydä pitkiäkin pohdiskeluja ääniviestien ja meemien keinoin. 

Viime aikoina olemme puhuneet deittailusta ja siihen liittyvistä suhdemuodoista. Uskon pikkuisella olevan vientiä suuntaan jos toiseen, mutta hän tietää tarkkaan mitä kaipaa ja mieluummin odottaa Severuksen poimivan hänet talteen kuin hyppäävän tavallisen prinssin matkaan. Minä taas kipuilen kovasti sen kanssa mitä oikeasti haluan ja vaikka tunnun välillä olevan itse selkeys ajatusteni kanssa, niin epävarmuus ui liiveihin toitottaen että sellaista ei löytyisi. Niinpä olemme päätyneet pikkuisen kanssa turhautumaan ja haaveilemaan yhdessä. Joitakin hetkiä sitten yhteinen turhautuminen ajoi meidät tilanteeseen, missä laitoin hänelle viestin, jossa puolileikillään (toivoin kuitenkin kyllä vastausta) laitoin hänelle viestin, että pitäisikö hänen tulla näyttämään uutta rintatatuointiaan? Pikkuinen ymmärsi yskän välittömästi ja vastasi hetki ja heti perään, lähden tunnin kuluttua. 

Noin kolme tuntia myöhemmin pikkuinen makasi mahallaan jalkojeni päällä, pikkuhousut nilkoissaan (yllättävää että hänellä edes oli moiset) ja minun käteni läpsien häntä pakaroilleen. Olin kiusannut häntä ajatuksella koeajavani uudet seinälläni olevat koukut ja niinpä talutin hänet pakarat hehkuen koukkujen luo. Kiinnitin hänet naama seinää vasten, kädet kiinnitettyinä Y-asentoon ja laitoin paksun lieriötyynyn roikkumaan hänen napansa kohdalle. "Tämä tuo takamuksesi hyvin esiin piiskausta varten." Seuraavat puoli tuntia pikkuinen sai piiskaa floggerilla, ohuella kepillä ja pienelle ratsupiiskalla (jota hän kuulemma inhosi). Vuorottelin välineitä parhaan tapani mukaan ja joka ainoa kerta kun huomasin kipurajan lähestyvän punaista niin upotin sormeni häneen ja työstin hänen pilluaan rajusti. Joka ainoa kerta hän alkoi heti vikisemään lupaa laueta, mutta näillä kerroilla ei lupaa herunut. Aloitin piiskauksen uudestaan, siirryin reisille, pohkeisiin, floggerin kanssa hänen häpylleen ja taas kun raja lähestyi upotin sormeni hänen litimärkään reikäänsä ja sama vikinä alkoi. Esitin hellyväni ja sanoin laskevani viiteen, jonka jälkeen hän voisi laueta ja voi sitä tärinän ja odotuksen määrää, kun tärisevät jalat eivät meinanneet jaksaa kannatella kiimaa. Lopetin laskemisen neljään ja pikkuinen räjähti turhautuneeseen itkuun. "Voin pientä kun ihan oma kiima itkettää", rohkaisin häntä isällisesti. Jatkoin tätä kiertoajoa tovin ja huvituin aina kun piiska vaihtui floggeriin, sillä pikkuinen painoi poskensa kylmää seinää vasten, työnsi takamuksensa vielä enemmän esille ja hymyili. "Aivan liian hauskaa", totesin.

Minulla on hankittuna valokuvaus tarkoitukseen 70-luvun nahkatuoli. Kuitenkin tätä ei ole koskaan käytetty kuvausrekvisiittana, mutta sessiointiin se on täydellinen. Irrotin pikkuisen seinältä ja istutin hänet tuoliin. Vedin hänen kätensä selkänoja yli ja kiinnitin ne tuolin taakse. Jalat levitin tuolin molemmin puolin ja kiinnitin takimmaisiin jalkoihin. Tämän jälkeen liukastin pumpattavan dildon, jonka työnsin hänen sisälleen ja pumppasin siihen sen verran ilmaa, jotta se pysyisi hänen sisällään ja kävin noutamassa wandin. Asento oli loistava ajella wandilla, ihailla uutta rintatatuointia, naputella kepillä reisille ja katsella kuinka kiimoissaan nainen voi olla. Painoin lopulta wandin hänen pyhimpäänsä ja sanoin laskevani viiteen. Aloin laskea hitaasti samalla ottaen tiukan otteen hänen nänneistään. Leikin nänneillä laskiessani ja kun lopulta pääsin viiteen, pikkuinen laukesi ja minä vedin nänneistä niin lujaa kuin uskalsin. Pikkuinen huusi nautinnosta ja kivusta "Vittttuuuuuuuuu!" ja loi minuun murhahimoiseen katseen. Silittelin hänen poskeaan ja totesin säännön, jonka hän tiesikin, että kanssani ei kiroilla. Katse muuttui silmänräpäyksen katuvaksi ja hänen suustaan tuli anteeksipyyntö. "Harjoitellaanpa uudestaa.", totesin johon sain nöyrän nyökkäyksen. Ja niin me harjoiteltiin, pikkuinen laukesi ja minä vedin nänneistä, eikä yhtään kirosanaa. Jotkut oppivat kovin helposti.

Hain pitkän kiinnittämiseen tarkoitetun nahkavyön ja vedin sen tuolin istuinosan ympäri ja kiinnitin wandin tiukasti sopivaan asentoon. Tämän jälkeen siirryin sohvalle istumaan ja syömään lakritsaa. Pikkuinen pyöri tuolillaan, kiimoissaan, anellen lupaa laueta. Minä kerroin tilanteen vetävän vertoja jopa elokuvissa istumiselle. Karkkia ja viihdykettä. Välillä touhusin jotain arkista, vedin matkallani töpselin pois seinästä ja annoin pikkuisen hengähtää. Hetken päästä laitoin töpselin takaisin ja kuuntelin voihkintaa. Istahdin sohvalle ja sanoin rauhallisesti, että laskeminen toimisi varmasti sohvaltakin käsin ja laskin hitaasti yhdestä viiteen. Mieleeni tuli fantasiat kauko-ohjattavasta nartusta, jota voisi ohjailla kaukosäätimellä. Nyt kaukosäätimeni toimi sanani, jotka ajoivat täysin saman asian.

Loppusuoralle päästyäni istuin rauhallisesti pikkuisen eteen. Katselin hänen silmiinsä ja kerroin että hän saisi nyt laueta ilman lupaa niin monta kertaa kuin haluaisi, mutta hänen katseensa ei saisi irrota silmistäni. Hän nyökkäsi ja antoi mennä. Hän tuijotti minua tiukasti silmiin ja tällä kertaa orgasmit olivat eleistä päätellen selkeästi pehmeämpiä ja erilaisia. Hän uppoutui silmiini ja minä hänen. Tilanne vei minut täysin mukanaan ja huomasin että näkökenttäni laitamat alkoivat hämärtyä ja upposin vain tilanteen intensiteettiin. En osaa sanoa kauanko tätä jatkui, mutta jossain vaiheessa dynamiikka muuttui ja tuli molemminpuolinen rauha ja rentous. Huomasin pikkuisen tulleen maalinsa. Irrotin hänen kainalooni.

Myöhemmin pikkuinen kysyi.

- Käskitkö minun laueta 10 kertaa?

- En, vaan sanoin että voit laueta niin monta kert aa kuin haluat.

- Luulin, että sanoit kymmenen kertaa ja minä laskin mielessäni jokaiseen kymmeneen saakka ja sitten ne loppuivat.

Merkityksellisiä kohtaamisia II

Tämän tekstin omistan kiirehtivälle lammaspojalle.

Yritin kesällä etsiä jonkinmoista seikkailuseuraa, ja vaikka sen tiimoilta tuli tutustuttua todella hienoihin kanssakinkyihin, niin mitään kahvitteluja pidempää en onnistunut niistä synnyttämään. Annoin koko asian jo loppukesästä olla ja luotin, että jos jotain hyvää elämässä tällä saralla on tapahtuakseen, niin kyllä se sitten tapahtuu. Ja kuinkas kävikään.

Olin suunnitellut skippaavani Baletin ja Turun Seta:n yhteisbileet, jotka pidettiin Turku Priden tiimoilta. Kävi kuitenkin hassusti, sillä eräs ahkera aktiivimme tuli kipeäksi juuri bileiden alla ja hänelle tarvittiin tuuraajaa bileisiin pariksi tunniksi hoitamaan mahdollisia bilepiiskauksia ja huolehtimaan, että crossiamme käytetään turvallisesti. Tämä riittikin mainiosti motivaattorikseni, ja löysinkin itseni opastamassa kanssajuhlijoita piiskauksen ihanaan maailmaan.

Nakkivuoroni sujui vauhdikkaasti, sillä mukavaa ja sosiaalista tekemistä oli paljon. Puolessa välissä vuoroani eteeni leijaili yksin kaunis nuori nainen, joka kertoi etsivänsä luotettavaa piiskaajaa. Koska olin "talon" puolesta moista tekemässä, hän rohkaistui tulla juttelemaan asiasta. Minä taas muistin tämän naisen heti reilun vuoden takaa - joskin hieman eri ympyröistä. Kasvoja en unohda koskaan, nimet hetimiten.

Nainen kysyi kainosti piiskauksen mahdollisuutta, ja minä innosta sykkyränä olin ohjastamassa häntä crossille. Hän kuitenkin jatkoi, ettei olisi valmis tulemaan julkisesti piiskattavaksi, joten olisiko jotain muuta mahdollisuutta. Katsoin harmistuneena kelloa ja kerroin nakkivuoroni loppuvan tunnin päästä, jolloin voisimme etsiä rauhassa syrjäisemmän kolon. Hän totesi hieman pettyneenä, että saattaa olla nukkumassa jo silloin. Minä taas tähän taisin lohkaista muka nokkelasti, että "sehän olisi sitten sinun tappiosi". Jäimme kuitenkin yhteisymmärrykseen, että hän tulee juttusilleni, kun vuoroni loppuu jos hän on vielä paikalla.

Vuoroni loputtua hän tuli kuin tulikin seisoskelemaan katse-etäisyydelleni kainosti vilkuillen. Luovutin ilomielin piiskausnakin seuraavalla ja siirryin juttelemaan tällä naiselle, jota tästä eteenpäin kutsun Pisamaksi. "Onneksi ei liikaa nukuttanut", lohkaisin ja nappasin neidon kädestä kiinni ja lähdin ohjaamaan häntä kohti pimeitä nurkkauksia. Sellainen löytyikin yllättävän helposti, ja pian Pisama olikin poikittain jalkojeni päällä takapuoli paljaana. Vedin nahkahansikaat käsiini ja aloitin taputtelun, joka välillä yltyi kovempaan käsittelyyn ja välillä silittelyyn. Ja se olikin sitten siinä ja sitten ei taas ollutkaan.

Koko tilanteessa oli jotakin erityisen makeaa ja kutkuttavaa. Onneksi sain sen sanottua myös ääneen ja onneksi Pisamakin oli samaa mieltä. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että moista kutkuttavaa fiillistä olisi sääli jättää jatkossakin kokematta, joten me sovimme treffit parin päivän päähän. Ja siitä se sitten lähti.

Kokemukseni: German Fetish Ball

Vielä pieni flashback Berliinistä

*****

German Fetish Ball Weekend on hieman hämäävä nimenä, sillä virallisia tapahtumia on jo pitkin viikkoa alkaen keskiviikkona ja päättyen sunnuntaihin. Minun ja blondini Berliinin-loma sijoittui sopivasti samalle viikolle alkaen torstaina. Olimme kuunnelleet rakkaita ystäviämme ja matkaseuralaisiamme Kanjia ja Takayumia ja tilanneet bileliput pääbileisiin German Fetish Ball jo kotisuomesta. Lippujen hinta oli aavistuksen suolainen - etukäteen tilattuna 55€/kpl. Arvelimme kuitenkin kokemuksen olevan joka tapauksessa rahanarvoinen ja ainutlaatuinen, sillä bileet ovat ymmärtääkseni kooltaan Euroopan TOP-3 listalla. Tilatut liput tulivat postissa nopeasti etukäteen.

Bilepäivänä huoli jaksamisesta vei blondin ajatukset muualle, ja pitkän pohdinnan jälkeen hän teki viisaan päätöksen jäädä hotellille lepäämään ja jätti bileet väliin. Minä lupasin yrittää myydä hänen lippunsa ovella.

Koska hotellihuoneemme olivat matkaseuramme kanssa vierekkäin ja niitä yhdisti yhteinen väliovi, jonka ystävällinen hotelli henkilökunta kävi avaamassa, päätimme järjestää Turun viralliset bile-etkot huoneissamme.

Noin kymmenen aikaan tilasimme taksin hotellille, ja Kanjia lainaten "marssimme täydessä gearissa läpi hotellin". Hotellimme edessä odottaessamme taksia pyöriä siinä eräs juhlatunnelmissa oleva miesporukka. Yksi miehistä tuli juttusille ja kysäisi minne olemme menossa, koska näytimme niin upeilta. No Takayumia hän lienee tarkoittanut. Bileseura näytti kaverille kaulassa roikkuvaa VIP-passiaan. Olisit kaupannut sen ylimääräisen lippusi sille!

Bilepaikkana oli Spindler & Klatt -niminen ravintola Berliinin keskustassa aivan Spree-joen rannalla. Ulkona oli melko hämärää saapuessamme paikalle, mutta ravintola näytti aivan jonkinmoiselta konttiläjältä keskellä satamaa, mikä tavallaan loi jännää tunnelmaa. Blondin lipunmyynti kävi kivuttomasti kolmannen kysymykseni jälkeen. Oli siis aika astua sisälle.

Sisäänkäynti aukesi isolle terassille, joka oli aivan joen vieressä. Hieman alempana joella oli vielä kelluva terassi, mutta sinne ei tänä iltana päässyt. Kuulemma aikaisempina vuosina se oli kuitenkin ollut bileiden aikana auki. Sisälle bilepaikkaan pääsi kahdesta eri ovesta. Ovet aukesivat isoon ja korkeaan pääsaliin, jonka reunoilla olivat baaritiskit ja päässä isompi esiintymislava. Alkuillasta tällä lavalla esiintyi muutama kumivaateshow, ja näiden jälkeen avoin tila toimi isona tanssilattiana.

Biletila jatkui vasemmalle, josta löytyi matala ja hämyisempi "luola", jonka musatarjonta ja volyymi olivat eri luokkaa. Paikka oli tupaten täynnä tanssivia ihmisiä, joskin reunoilta löytyi aina hyviä paikkoja istahtaa tai nojailla.

WC:t olivat mitä mainioimmat, sillä ne oli tehty vanhoista laivakonteista, jotka oli sijoiteltu päälavan viereen. Miesten WC:ssä oli yksi nerokkaimmista keksinnöistä, mitä olen tässä yhteydessä nähnyt. Miesten pisuaari oli täytetty jääpaloilla, joita tuotiin jatkuvasti lisää, ja nämä eivät siis loppuneet koko illan aikana. Jääpalat olivat vielä valaistu, joten virtsaaminen oli joka kerta mukava kokemus, kun pääsi laskemaan montako jääpalaa sai toimituksen aikana sulatettua.

WC:n edessä oli jonkinmoinen kumienkiillotuspromous menossa, jossa kahdessa eri pisteessä pääsi käsityönä kiillotuttamaan päällään olevat kumit. No luonnollisesti se ei ollut minun juttuni, mutta kyllä siinä silmä hetken lepäsi, kun kuuma kumikissa kiillotti toista.

Darkkari, jos se sellainen nyt oli, löytyi WC:n päältä. Sinne noustiin kapeita rappusia ja se sijaitsi noin kolme metriä biletilan yläpuolella aidattuna. Alkuillasta tila toimi lähinnä pönötysalustana, jossa osa bileväestä nojaili aitoihin ja katseli bilemenoa alempana, kun taas loppuillasta tilassa tapahtui muutakin. Joskin olin kuvitellut etukäteen, että bilesessioita olisi ollut enemmänkin käynnissä. Tilasta löytyi muutama peruslaite, jotka olivat melko vähällä käytöllä. Joka tapauksessa minulla oli ilo päästä vähän piiskaamaan ja leikkimään bileseurani kanssa ja samalla koeajamaan McHurtista ostamani piiska.

Bileet olivat nimensä mukaisesti hyvin fetish-värittyneet ja vieläpä niin, että varmasti yli 90% oli pukeutunut kumiin. Koin itseni siis vähemmistöön, mutta se ei haitannut. Ihmiset olivat iloisia, ystävällisiä enkä törmännyt yhteenkään liian humalaiseen juhlijaan. Useimmat juhlijoista olivat pukeutuneet todella näyttävästi, ja monet olivat käyttäneet hurjasti vaivaa pukujensa eteen. Yhtenä parhaimpana avaruuspukuiset naiset, jotka saivat paljon huomiota.

Paikalla näki aika vähän D/s- kontekstissa olevaa toimintaa tai pareja. En hirmuisesti innostu ponileikeistä, mutta paikalla oli yksi kolmikko, jossa ponit olivat niin upeita silmälappuja myöten, etten voinut olla hyräilemättä. Huolimatta siitä, etten ollut aivan kotonani näissä bileissä, niin kello vierähti aamuviiteen, ennen kuin otimme taksin hotelille. Tästä saa varmasti kiittää mahtavaa bileseuraa, silmäniloa ja iloista meininkiä. Suosittelen.

Lisää virallisia bilekuvia löydät täältä ja täältä.

Miten mä voin kysyä lupaa, kun en tiedä miltä orgasmi tuntuu?

Sain eräältä naiselta viestin, jossa hän pohti mahdollisuuttaan ja rohkeuttaan osallistua yhteen Turun Baletin tapahtumaan. Kutsun naista tästä eteenpäin tanssijaksi. Koska itsellänikin oli pieni rooli kyseisessä tapahtumassa, niin rohkaisin häntä mukaan ja liittymään seuraamme tai jopa tulemaan tilaisuuteen kanssamme. Kävimme pientä sähköpostiviestittelyä etukäteen. Siinä kävi selväksi, että hän oli erinäisten sattumien jälkeen löytänyt alistuvan puolensa, mutta hänellä ei ollut ajatustakaan miten tätä tietoa voisi viedä pidemmälle. Erityisesti mieleeni jäi hänen lauseenpätkänsä, jossa hän kertoi "Luulen haluavani piiskaa." Pienellä suostuttelulla hän lupautui tulemaan tilaisuuteen kanssani.

Baletissa me otamme kaikki uudet ihmiset sukupuolesta ja suuntautumisesta riippumatta iloisena vastaan. Esittelemme uudelle kasvolle tuttuja nikkejä, näytämme paikat, kerromme säännöt, opastamme miten toimia sekä mikä on turvallista ja mikä ei. Näin tapahtui nytkin. Päästessämme esittelyssämme crossin luo, mainitsin hänen toiveestaan saadaa piiskaa. Kerron, että jos hän haluaa sitä minulta niin nyt olisi loistava hetki. Kerroin myös kuitenkin, että hän voi aivan itse päättää haluaako edes piiskaa tai olenko edes minä tähän hänen mielestään sopiva. Hän jähmettyi hetkesi eteeni mutta pian vastasi myöntyvästi.

- "Otanko nyt kaikki vaatteet pois?"
- "Voit aivan itse tietenkin päättää tämän."

Hänen riisuutuessa kaivoin kassistani muutaman piiskan. Kiinnitin hänet ensin crossiin naama kohti seinään ja lämmitten hänen pakaroitaan floggerilla. Pikkuhiljaa siirryin ohuempiin piskoihin samalla jutellessani hänelle ja kehuessani hänen vartaloaan. Tilanne oli hänelle luonnollisesti uusi ja vähintäänkin outo, mutta hän selvästi nautti tilanteesta. Hänen suustaan ei tullut juurikaan huokauksia kuluvampia ääniä, vaikka piiskana oli melko ohut keppi. Totesin hänelle hänen kipukynnyksensä olevan melko korkea.

-"Olen tottuntu kipuun baletissa."

Käänsin hänet ympäri crossilla ja jatkoin piiskaamista floggerilla hävylle ja ohuemmilla kepeillä reisille. Välillä hän sanoi muutaman kerran, että nyt taitaa riittää, mutta kuitenkin hän halusi vähän lisää. Siirryin hänen iholleen ja kysyin onko ok jos kosketan sinuun. Hän antoi myöntävän vastauksen. Kaivoin hänen rintansa esille ja leikin hetkein nänneillä ja vedin niistä. Myöhemmin kun nännit olivat lämmitetyt, laitoin niihin perhosnipistimet ja niiden välissä olevan ketjun hänen suuhunsa.

- "Nyt pidät tästä kiinni sen aikaa kun piiskaan."

Ja hän piti.

Annoin sormieni kulkea hänen vartalollaan ja etsiä tuottamiani jälkiä. Hän säpsähti aina kun sormenpääni löysivät punaisia uria hänen sääristään. Sormeni hakeutuivat pikkuhiljaa kohti hänen jalkoväliään, mutta varmistin häneltä ensin, että tämä oli paikka jonne saisin mennä. Sain innokkaan nyökyttelyn. Painoin sormeni ja pian toisenkin hänen läpimärkään reikäänsä."Eikö ole merkillistä mitä piiskaus saa aikaan?" Pyörittelen sormiani hänen klitoriksellaan, ja se tuntui tuottavan hänestä enemmän ääntä kuin piiskaus. Lopulta runkkasin häntä rajusti sormillani.

- "Sun on turha yrittää saada minua laukeamaan", hän huokaili sormetukseni välissä.
- "Mä voin kuule tehdä tätä ihan vaan siksi että tykkään."

Myöhemmin illalla JR tuli luokseni ja kysyi, voisinko lainata hänelle auttavaa kättä - hän kun oli "ikävästi" päässyt kahden subin loukkuun. JR on hyvä ystäväni, ja hänen kanssaan tekeminen on aina mitä helpointa ja mukavinta ja suostuikin luonnollisesti tähän pyyntöön. Koska tanssija oli ensimmäistä kertaa tutustumassa tapahtumiimme, kysyin haluaisiko hän tulla seuraamaan leikkiämme. Tosin luonnollisesti etukäteen olin varmistanut sekä JR:ltä, Minkiltä ja Tetrikseltä, että tanssijan mukaan tulo katselijana olisi suotavaa.

Päädyimme tekemään käsitöitä mukavaan huoneeseen, josta löytyi sopiva tasanne, johon JR sijoitteli subinsa. JR:nn keskittyessä Minkkiinsä sain melko vapaat kädet työstää upeaa Tetristä. Orkutteluksihan se meni. Pahimman ja hauskimman kerran. Sadistinen JR, jota on mitä mukavin seurata, antoi mitä mukavimpia käskyjä Minkilleen.

- Kädet asentoon!
- Suu auki!
- Kieli ulos!
- Lausu se Tommi Tabermanin runo rakkaudesta!
- Pyydä kauniimmin! 

Ja mukavinta oli totta kai oli vierestä seurata kuinka kauniisti Minkki totteli ja lopulta pidätettyään pienen ikuisuuden, laukesi huutaen ja käskystä toisenkin kerran.

Itselläni oli kädet täynnä Tetriksen kanssa. Aikaisemmin illan aikana olin laittanut merkille, kuinka esimerkillisesti Tetris oli hoitanut JR:n hänelle antamia käskyjä, joten itsekin olin palkintotuulella. Kädet komennettuna pään yli päätyseinään jalat auki edessäni työstin tetristä varsidildolla, kädellä ja hyrrälle. En tiedä, onko suloisempaa työstettävää kuin subi, joka unohtaa sovitut säännöt aina orgasmin lähestyessä, oli sitten kyseessä vaikka käsien asento tai puhetapa. Onneksi orgasmin saa yleensä aina keskeytettyä ja harjoittelun aloitettua alusta. Monenmoisen selityksen ja rimpuilun jälkeen sai Tetriskin huutaen omansa. Itse hän oli vahvasti sitä mieltä että yksi kerta olisi riittävä, mutta nautiskelimme vielä toisenkin erän.

Kun tämä hetkemme oli päättynyt, halasimme ja juttelimme Tetriksen ja Minkin kanssa tovin viereisellä sohvalla heidän vetäessään happea ja pukiessa vaatteitaan takaisin päälle. Poistuessamme tilasta tanssija seisoskeli huoneemme reunassa hieman keinuttaen itseään. Kerroin JR:lle että he voisivat mennä edellä ja tulisin myöhemmin perässä.

- "Miltä se näytti?"

Pitkä hiljaisuus

- "... mielenkiintoiselta ..."
- "Haluatko kokeilla?"

Pitkä hiljaisuus. Myöntyminen ja riisuutuminen.

Laitoin kumihanskan käteeni, varsidildoon ja hyrrään uuden kondomin ja meniin suoraan asiaan. Upotin dildon hänen katselulla kostutettuun märkään reikäänsä ja painoin hyrrän hänen klitorikselleen. Ja jos hänestä ei aikaisemmin lähtenyt ääntä niin nyt lähti. Ja koska desibelit olivat sen verran nousseet mainitsin, että laukeamiseen kysytään aina lupa.

- "Miten mä voin kysyä lupaa, kun en tiedä miltä orgasmi tuntuu?"

Kyllä hän näköjään kykeni, kaksi kertaa ja kauniisti.

Hieman myöhemmin poistuessamme huoneesta kerroin, että nyt tanssija menee blondini luo ja kertoo hänelle, mitä juuri on tapahtunut.

Pennun tarina

Saimme kauniilta pennulta meren takaa tämä tekstin. Harvasta ihmisestä voi sanoa, että joku on ihmisenä kaunis, mutta pentu on sitä. Todella. Siksi teksti kosketti minua. Itketti. Pentu, meilä molemmilla on sinua ikävä <3.

//blondi

*****

Herään. Ja aavistan mitä on tulossa. En saa käydä pissalla heräämiseni jälkeen. Tämä oli sääntönä. Ei ennen kuin saan luvan. Eikä ole hätäkään, tai varmasti olisi, mutta en hetkellisesti omista rakkoa. Urheasti juon silti energiajuomaa kun ajan Nuken pihaan. Ja itsehän tätä pyysin. Hymyilevä Nukke avaa oven, pusuja, lisää hymyjä, halaus. Nousen portaat eteiseen hymyillen. Palleassa kipristelee jännitys, mihin mä olen taas itse laittanut.

"Etpä tulekkaan siitä yhtään eteenpäin, jäät siihen eteiseen. Jos nyt on jotain kerrottavaa, sanottavaa, kysyttävää, niin nyt on se hetki. Kohta me ei enää puhuta samaa kieltä."

Hämmentyneenä hymyilen ja kysyn haluaako Nukke ostaa mun pyörän, loogista, tiedän. Ja että saanko juoda energiajuoman loppuun. Kerron että selkä hermostuttaa hieman. Peikko tulee nurkan takaa, halaus. Sovitaan miten kerron jos tulee joku oikea hätä. Hyvä.

"Nyt sä riisut kaikki vaateet."

Tauko. Mä odotan. Vapaa pudotuksen reuna.

"Ja puet nuo penkillä olevat asiat päällesi."

Taas tauko. Reuna katoaa, tämä ei menekään niin helposti. Mun sisukset kiipeää portaita, jokaiselle portaalle astuminen on työlästä. Kun hyppäisi sellaisen kehikkoon viritetyn paksun pahvin läpi, ylämäkeen, jokaisella lauseella, tietämättä mitä sen takana on. Nurmikko jalkojen alla, juoksu askeleita, hyppään, olkapää edellä.

"Ja kun sä olet valmis, menet tohon lattialle polvilleen."

Selvä. "Ja haukahdat kahdesti"

Mitä? Haukun. Minä. Ja hyppy pahvin läpi.

Nukke poistuu eteisestä. En nää Peikkoa enkä Nukkea. Kuulen hiljaista puhetta. Riisu nyt. Riisuminen on helppoa. Seison alasti eteisessä, hyppy. Katson tavaroita penkillä. Panta kaulaan. En olekaan koskaan pitänyt pantaa, hyppy.

Vilkaisen peiliin, se on kaunis. Nahkaa ranteisiin, tuttu ystävä.

Polvisuojat, hyppy. Polvilleen lattialle, hyppy.

Hauku. Ei en. Hauku. Kahdesti vain. Hauku. Ei en pysty. Hauku. Nauran hiljaa itselleni, hermostuneesti. Hauku nyt! Ääni tarttuu kurkkuun. Tee se. Hauku. Hyppän taas ja Nukke tulee hihnan kanssa.

Tänään olen koira, pentu, Virosta. Löytö Narttu. En voi vastata, en puhu omistajieni kanssa samaa kieltä. Rangaistuksenkseni oli kirjattu että minun on huolehdittava puhumattomuudestani itse. Mun suuta ei sidota. Aluksi vaikea olla luistamatta, ajatus luiskahtaa käpälistä. Omat pikkuhousut teipattuna suuhun eivät muistuta kokoajan. Vaikka olisin halunnut, kuola valui alku viikosta jo vain ajatuksesta. Mutta se vapauttaa minut. Jälleen. Mun ei tarvitse kommunikoida, osallistua keskusteluun, olen paikalla ja en ole. Voi katsoa, päästää ääniä mutta en puhua. Se rauhoittaa, siinä on rauhaa. Minut on vapautettu itsestäni. Persoonastani.

Juon kupistani. Missä se pissahätä on. Konttaan, pitkin lattiaa. Katse lattiassa.

Nukke asettaa eteeni lattialle kaksi häntää. Toinen kiinnitetään, pitää valita kumpi. Tassulla. Valitsen, hyppy. Nukke kiinnittää hännän. Plugi minussa toisen kerran elämässäni. Se tuntuu hyvältä.

Olen vielä kiinni kehossani, siinä mitä teen. Miten konttaaminen tuntuu hassulta. Mitenköhän mun keho liikkuu, miten päästää irti. Taistelen irti kehostani ja sen rajoituksista ja miten se rajoittaa mun mieltä. Kaikki mikä ei satu väärällä tapaa on hyvä, unohda se ihmiskeho.

Noudan kiltisti mustaa silikonista dildopalloani. Aina en tarpeeksi nopeasti, rottinkia pakaraan.

Kun olen kuuliaisesti toteuttanut saamani käskyt. Minut on tutkittu suuta myöten. Pääsen omalle paikalleni, lattialle. Lepäämään. Sisuksissa hurisee kehräys. Tässä minun kuuluu olla. Lattialla, omistajani jaloissa. Rapsutuksia, silityksiä. Hiljaista puhetta, naurahduksia. En tiedä mistä puhutaan, en ymmärrä ihmisten kieltä, vapaapudotus häilyy tietoisuuden rajoilla. Rauha.

Madotus. Mitä. Silmät auki. Peikko hakee jotain, rapistelee paketista ulos paperia, kiertää sen auki. Puhuu jotain heisimadoista. Mitä tää nyt on. Mitä te teette mulle. Nojaan sohvaan, en huomaa pyörittäneeni päätäni Nuken kysyessä mun loistilanteestani tai koskeneeni koirilta kiellettyyn sohvaan. Rottinkia, pakaroille, kovaa. Ulisen. Kyynel, kipu aiheuttaa sen. Kaksi käsiparia pitää kiinni, rauhoittelee, rauhallinen ääni lukee edelleen tuoteselostetta.

"Pidäpä sen huomio hetki muualla niin saadaan tää lääke annettua."

Mitä te laitatte mun suuhun! Mitä se on! 20 millin ruisku tuodaan mun kasvojen eteen, Peikon lämpimät kädet nappaa mun poskista kiinni. Hyppy.

"Nää ei yleensä pidä siitä kun niitä tällee lääkitään. Se on sitten vaan pakko väkisin."

Ruisku kiilataan hampaiden väliin. Ei, ei mitä tää on. Mitä tää on. Käsi suun eteen.

"Niele."

Ja mä nielen kakoen ja kyynelehtien sen niljakkaan happaman mitä mun suuhun on laitettu.

Vapaa pudotus aaltoilee ja sykkii. Mua viedään taas hihnassa. Pissalle. Nukke yrittää mua ulos. Jämähdän eteiseen. En varmasti tule! Kisko vaan, kisko kuinka paljon vaan. En tule. En hyppää.

Rappuset alas. Ne vie mut kylpyhuoneeseen. Lattia on vuorattu sanomalehdellä. Pennut opetetaan sisäsiisteiksi. Pitää pissata siihen paperille. Lattialle. Pää hakkaa vastaan. Ja rakkoa ei ole vieläkään. Miten on mahdollista hävittää yksi elin. Ei onnistu. Yritän. Pettymystä omistajan äänessä kun en onnistunut. Mun olisi pitänyt.

Mua pestään, kovakouraisesti. Vettä suussa, silmissä. Päälle heitetään saippua vettä. Kahdet kädet kiskoo, käsiä joka puolella, vettä. Joka kerta kun kädet käy sisäreisillä mun selkärangassa rätisee. Sormet mun sisään. Ulvahdan. Siinähän se rakko on. Lisää. Kovempaa. Ne sormet mun sisään. Pestään perusteellisesti. No ainakin tuli puhdasta. Mä olisin halunnut että ne kädet jatkaa. Lyö jo! Tehkää jotain! Mä kellun! Upottakaa! Mutta nyt ei tulisi tapahtumaan niin, tämä ei ollut helppo.

Mun pään sisällä oli hiljaista, äänet kuulostaa pehmeiltä ja kaukaisilta. Mulla ei ole enää mun ihmispersoonaa. Kristallipallon päälle on vedetty hopean harmaa, valoa läpi päästävä kangas.

Kun tää pentu on jätetty rauhoittumaan hetkeksi hiljaisuuteen se kuivataan. Raput ylös, helpompi kuin alas. Peikko ottaa syliin, sellaiseen keho lukkoon, jalat auki. Pitää narttu pennut astuttamiseenkin totuttaa. Nukke pukee vyötä päälle. Ja mä tahdon jo tulla, mä tahdon tulla jo!!!

Astutetaan. Niin että korvissa soi.

Ja mä huudan. Makaan alasti kerällä sohvalla. Ja saan luvan puhua. Tuntuu kankealle. Puhua ääneen. Ihan kuin ei tunnistaisi omaa ääntään, se tuntuu hetkellisesti vieraalle.

On kevyt polkea yövuoroon panta kaulassa. Tämä oli viimeinen leikki ennen lähtöäni merien taa. Ja tätä jälkeen päin miettiessäni se on todella arvokas muisto. Ja pieni narttupentu kantaa tätä muistoa ja nukelta saamaansa pantaa suunnattomalla ylpeydellä.

Saisinko pelätä? Ole hyvä.

Olen pohtinut muutaman viime päivän ajan paljon pelkoja. Minä pelkään monia asioita. Monet peloistani ovat varmasti samanlaisia kuin muillakin, joskin pelkään pelkääväni joitain asioita aivan liikaa. Osa peloistani on normaalia vanhempana olemista. Onhan tyttärellä valot pyörässä ja järki päässä? Osa taas kummallisia pelkoja, jotka saavat minut säpsähtämään kun puhelin soi tai vihaamaan kaamosta, joka kiusaa blondini jaksamista.

Tämä pohdintani lähti liikkeelle merkillisestä tapahtumasarjasta liittyen misuun. Muistattekohan häntä? Minun ja misun välillä on hieno kasvava jännite, ystävyys ja arvostus, jota on hankala sanoittaa. Jännitettä on ladattu lukuisilla keskusteluilla, joissa olemme avoimesti kertoneet mitä toisessa ja maailmassamme näemme ja mihin kaikkeen se voisi johtaa. Esimerkiksi harmitteluun siitä, että misun iltalenkkipolut eivät kulje Turussa päin.

Olemme leikkineet tasan kerran, mikä on tavallaan sulaa hulluutta ja siihen on linkki yllä. Joku voisi nyt ihmetellä, miksi sitä jännitettä nyt niin kannattaa varastoida? Sitä välillä ihmettelemme mekin. Olemme sanoittaneet tilanteen niin, että kumpikaan meistä ei  osaa leikkiä kalenterin kanssa. Jos polkumme sopivasti kohtaavat, niin katsomme mihin jännite riittää. Mutta kuinkas hieman yllättäen kävikään? Loppujen lopuksi hyvin, mielestäni.

Olin pelireissulla misun kotikaupungissa. Olin tietoisesti ylimalkaisesti kertonut etukäteen olevani kaupungissa. Kuitenkin harrastukseni luonteeseen kuuluu, että kisat voivat loppua tunnin päästä tai kymmenen. Näin ollen olin ilmoittanut epämääräisesti, että minun varaani ei voi sen päivän suhteen laskea, mutta saatan soittaa, jos ehtisin kahville. Kävi kuitenkin niin, että suoritukseni jäi osuman päähän finaalista ja olin hieman yllättäen vapaana jo aamupäivästä.

Tämä vaihtoehto oli kummitellut mielessäni jo koko kuluvan viikon, ja niinpä olin varuiksi pakannut kassiini tarvikkeita, joiden avulla olisin halunnut koettaa mielestäni yhtä erityisen makoisaa juttua misun kanssa. Jotain sellaista mistä olimme puhuneet jonkin verran, ja rivien välistä olin ymmärtänyt sen olevan misullekin iso fantasia. Minun fantasiassani, jos vaan maailma toimisi tahtoni mukaan, olisin ottanut taksin, ajanut misun ovelle ja soittanut ovikelloa. Oven avauduttua olisin yllättänyt misun ns. housut kintuissa ilman mahdollisuutta valmistautua. Olisin painanut hänet seinää vastaan ja antanut kaksi sekuntia aikaa vastata, painanko kaasua vai jarrua. Koska maailmassani on kuitenkin liikaa muuttujia, otin puhelimen käteen ja soitin misulle.

Tavallaan kävi niin kuin eniten pelkäsin, vaikka olinkin siihen varautunut. Misulle ei tapaaminen sopinut, vaikka hän olikin pähkinöinä suunnitelmastani ja siitä, mitä kaikkea olisi voinutkaan tapahtua. Suunnitelmiani en toki hänelle paljastanut ja siksi en niistä tähänkään kirjoita. Hän oli sopinut itsensä kanssa jotain muuta. Jotain, jonka hän olisi voinut peruakin, mutta me molemmat tiesimme, että on turha puskea leikkiä, jos ajatukset osoittavat jo muualle. Sovimme puhelun lopussa, että hän viestittää, jos kuitenkin tulee jokin muutos. Misu jäi pohtimaan tilaansa.

Olin toki pettynyt, sillä hyvä suunnitelma meni sivu suun. Toisaalta olen aika rationaalinen ajatusteni kanssa ja jos jonkun haluaa näin yllättää, niin pitää pystyä nielemään pettymyksensä. Minä nielin omani mukisematta ja tiesin, että jännitteemme tästä varmasti kasvaa. Kurkkasin nopeasti juna-aikataulua ja huomasin seuraavan junani lähtevän n. 15 minuutin kuluttua. Asemalle olisi matkaa noin 10 minuuttia. Laitoin pikaisesti tavarani kasaan ja lähdin juoksujalkaan asemalle. Viestitin vielä misulle, että toivottavasti en sekoittanut päivääsi. Kiiruhtaessani luonnollisesti pohdin että anti-kliimaksi koko päivälle olisi, että päästyäni junaan saisinkin misulta viestin, vaikka sitä en kovin todennäköisenä pitänyt. Päätin kuitenkin soittaa hänelle vielä kertoakseni lähdöstäni, mutta en saanut häntä kiinni seuraavaan 20 minuuttiin. Junassa sain seuraavan viestin:

Oi sekoitit kyllä! Et päivääni, vaan pääni. Lämmittelelin suihkussa ja tajusin olevani kuin säikähtänyt eläin ajovalossa.

Olin lievästi sanonut ihmeissäni ja niinpä me seuraavat kaksi tuntia kirjoittelimme peloista.

Jos mä olisin nyt kuvitellut esim. että tavataan ja mennään kahville tms, niin olisin ollut heti valmis.

Kun mä tajusin, että jotain ennalta arvaamatonta on tiedossa, niin menin ihan paniikkiin ja karkasin...tajuatko?

Tajusin. Kerroin, että tajusin sen jo etukäteen ja siksi halusinkin toimia näin. Ravistella häntä, tuottaa yllätyksen ja antaa vain vähän valmistautumis- ja miettimisaikaa. Vaikka misu on avoin, luonteva, reilu ja kokeileva, niin silti minua olisi ihan pikkuisen kiinnostanut nähdä tämän misun taakse.  Ja vaikka misu kirjoitti mulla lähti miljoona sekaista ajatusta risteilemään päässä ja sekosin siihen kaaokseen, niin lopulta saimme vähän siitä kaaoksesta kiinni. Se möykky mikä muodostui epäonnistumisen pelosta, rooleista tai niiden kadoksissa olemisesta ja ulkonäköpaineista, ajoi tällä kertaa tämän eläimen kuumaan suihkuun. Pohdimme mitä ikiaikaiset roolit tekevätkään meille. Kun tottuu yhteen rooliin, niin saattaa haudata sen toisen niin kauas, ettei enää löydä sitä tai ainakin pelottaa kaivaa se esille. Tottumuksesta saattaa tulla toinen nimemme. Kun sitten lopulta haluaisi kaivaa sen toisen roolin esille, niin helposti ylös tulee myös pelko. Osaanko minä vielä? Kelpaanko? Enhän tuota pettymystä?

Minä kerroin omista peloistani. Mietin useasti ennen kuin tapaan jonkun, että riitänkö, olenko tarpeeksi hyvä tai niin kuin tälläkin kertaa onko suunnitelmissani mitään järkeä? Minua auttaa näissä peloissani tieto siitä, että vastakappaleeni hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Edellä kirjoitettu on varmasti myös iso kriteeri omissa ystävissäni. Jos joskus välillä saan jonkun hullun idean, vaikka pelkäänkin sen epäonnistumista, niin mitä sitten? Mitään ei saa jollei yritä. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että hyvät ystävyydet kestävät pelotkin ja niiden mukanaan tuomat pettymykset.

Pentu saapui taloon

Olin hieman yllättynyt, kun nukke kertoi hankkineensa narttukoiranpennun. Kuulemma oikein suloisen ja ihanan. Nimeksi tälle ihanalle otukselle oli annettu Narttu. Kuitenkin nukke oli hieman huolissaan, jos uusi pentu olisi kuriton tai huonotapainen ja kysyi josko voisin osallistua sen koulutustilaisuuteen. Tarkoitus oli että nukke hoitaa kouluttaminen, ja minä toimisin vaan auttavana käsiparina. Aikaisempi koirankoulutustaustani liittyy aitoihin nelijalkaisiin, mutta pohdittuani asiaa totesin että varmasti Nartun koulutus menee pitkälti samalla konseptilla.

Ennen pennun saapumista kävimme nuken kanssa useamman keskustelun siitä, miten käyttäytyisimme, jotta pennulla olisi mahdollisimman turvallinen ja luonteva olo uudessa kodissaan. Pentu oli saanut myös etäkäteissäännön, joka kielsi wc:ssä käynnin useamman tunnin ennen saapumistaan. Jännittyneenä istuimme sohvalla odottamassa ovikellon soidessa. Vihdoin uusi pentu saapui taloon, ja olimme innoissamme. Jotta pennun ensiaskeleet uudessa kodissaan olisivat mahdollisimman rauhalliset, jäin odottamaan sohvalle nuken mennessä vastaan. Kuulin nuken ohjeistavan tulokasta eteisessä.

Onko sinulla nyt jotain kerrottavaa etukäteen? Turvasana on tämä ja turvaele on tämä. Et ymmärrä kouluttajien kieltä, joten et saa reagoida puhuttuihin sanoihin. Pentu ei saa puhua muuta kuin turvaeleen jälkeen. Ymmärretty? Hyvä. Nyt riisut kaikki vaatteet ja puet nämä. Nukke jatkoi osoittaen kaulapantaa ja polvisuojia. Kun olet valmis haukahdat kaksi kertaa.

Odotimme sohvalle pennun valmistautumista ja pitkien hetkien jälkeen kuulimme kaksi vaimeaa haukahdusta. Nukke nouti pennun eteisestä ja talutti hänet juomakipon kautta olohuoneeseen, jossa hän antoi pennun ruhassa tutkia paikkoja. Olin kovasti häkeltynyt pennun asenteesta. Pennulla oli uusi koti ja tilanne, mutta silti se kantoi itsensä tilaan ja tilanteeseen isolla arvokkuudella. Rotunarttu sanon minä. Nukke talutti pennun pöydän ääreen, jossa oli kaksi pörröistä häntää ja komensi pennun valitsemaan itselleen mieluisimman tassullaan. Tämän jälkeen pentu sai upean hännän, josta se oli kovin iloinen.

Nukke opetti pennulle erinäisiä perustemppuja, kuten istu, maahan, anna tassu ja erityiseksi ylpeydenaiheeksi noussut kieri -komento joka sekin onnistui hienosti. Mikä hämmästyttävintä, kun pennulle heitti sellaista mustaa kumista suonikasta lelua, se hypähteli innokkaasti lelun perän ja toi sen suussaan omistajalleen. Ainoastaan maahan komento aiheutti pieniä vaikeuksia, mutta muutama näpäkkä ohjaus rottingilla sai pennun heti ymmärtämään nuken ajatukset.

Teimme pennulle pienen kehontarkastuksen. Kävimme sen kehon tarkasti läpi ja etsimme mahdollisia ruhjeita, puremisjälkiä, lihasjumeja tms. Mitään hälyttävää emme löytäneet, mutta iloksemme huomasimme pennun osaavan hieman heiluttaa häntäänsä tarkastuksemme aikana.

Olimme hieman huolissamme olisiko pentu mahdollisesti jo sisäsiisti. Kyseessä oli kuitenkin pelastettu löytökoira, niin kaikista sen oppimista tavoista meillä ei ollut varmuutta. Pentu ei ollut vielä pyytänyt ulos, mutta pelkäsimme että vahinko saattaa tapahtua, niinpä nukke lähti taluttamaan häntä kohti wc:tä. Kuitenkin eteisessä nukke vaihtoikin suuntaa ja avasi ulko-ovet ja lähti taluttamaan pentua pihalle. Pentu kuitenkin jämähti keittiön ovenpieleen eikä suostunut liikahtamaan senttiäkään. Koetimme vähän kovempiakin otteia rottingin avulla ilman menestystä, niinpä päättelimme että pennulla tuskin olisi vielä hätää.

Talutimme pennun takaisin olohuoneeseen ja teimme sille pedin jalkojemme juureen, jossa tämä tuntuikin viihtyvän erinomaisesti. Kukapa ei viihtyisi omistajansa hellän rapsutuksen alla. Meillä oli kuitekin vielä paljon tekemistä. Aloin pohtia ääneen onkohan pentua koskaan madotettu, johon nukke ei tiennyt vastausta. Onneksi olimme varautuneet madotukseen.

Tapahtui aiemmin viikolla. Menin apteekkiin ostamaan madotuskuuria. Ystävällinen myyjä ohjasti minut eläinlääkehyllyn eteen ja kysyi mitä tarvitsisin. Kävimme suunnilleen seuraavan keskustelun.

- Mitä saisi olla?
- Tarvitsisin matokuurin.
- Koiralla vai kissalle?

Mietin hetken aivan liian pitkään pohtiessani että kummallekohan. Sain kuitenkin vastatutuksi.

- Koiralle.
- Meillä olisi tällainen tablettikuuri joka annetaan kolmena peräkkäisenä päivänä.

Tiesin tarkkaan, mitä halusin, mutta tämä oli nyt pelattava loppuun asti.

- Onko teillä sellaista pastaa mikä annetaan ruiskeesta. Meidän koira syö sitä mielellään.
- On meillä tällainen jota annetaan painon mukaan. Kuinka paljon koira painaa?
- Koira on tosi pikkainen (piirrän ilmassa pienen pallon syliini), joten uskon että pienin riittää.

Myyjä alkaa ärsyttävästi aukaista pakkauksia ja kertoa, kuinka paljon sitä tarvitaan, ja että rittääkö se varmasti ja ja ja... Näen kuitenkin tutun näköisen paketin hyllyllä ja sanon sen näyttävän tutulta ja otan sen. Ostan vielä tarvikkeena yhden tyhjän muoviruiskun.

Avaan madotuslääkkeen sohvalla ja alan lukea tuoteselostuksesta, mihin kaikkiin loisiin kyseinen lääke pätee. Huomaan, että pentu yrittää kuunnella tarkkaavaisesti, liekö aavistellut jotain. Kerron nukelle, että lääke annetaan ruiskeesta, joka painetaan koiran suuhun. Pentu liikahti levottomasti. Poistun keittiöön paketin kanssa ja vedän ostamaani tyhjään ruiskuun muutaman sentin valkoista viiliä ja palaan takaisin olohuoneeseen. Kehotan nukkea tekemään pennun kanssa jotain mieluisaa toimintaa, jotta saamme salakalavasti ujutettu lääkkeen hänen suuhunsa. Tämä on vanha kikka, minkä muistan toimineen kaikkien koirieni kanssa. Pentu selvästi vaistosi jotain eikä ollut oikein yhteistoiminnallinen. Nukke rapsutteli pentua ja minä yritin puristaa lääkkeen sen suuhun. Pentu kuitenkin painoi huulensa tiukasti suppuun ja näytti vähän pelokkaalta ja vihaiselta. Muistin kuitenkin, että näinhän se useasti lemmikkien kanssa menee. Kokemuksesta painoin pennun posket etusormella ja peukalolla sisään, painoin ruiskun pään pennun huulien välistä sisään ja painoin männän tyhjäksi. Niin kuin koirat usein, tämäkin pentu taisteli oksennusrefleksinsä kanssa, yritti rimpuilla otteestani ja pyöritteli kauhistuneen lääkettä suussaan uskaltamatta nielaista. Painoin käden pennun kuonolle, kehuin sitä ja viimein se nielaisi. Kokemus taisi olla pennulla melko rankka, sillä hän alkoi täristä toimenpiteen jälkeen holtittomasti ja taisipa kyynelkin vierähtää pennun silmistä. Silitimme pentua kovasti ja kehuimme kuinka reipas se olikaan.

Hieman myöhemmin olimme huolissamme siitä mahtaako pennulla olla pissahätä. Muistelin että joskus pennut tykkäävät tehdä tottumuksesta tarpeensa sanomalehden päälle, ja niinpä virittelimme kylpyhuoneeseen sanomalehtiä lattialle ja talutimme pennun sinne. Aluksi näytti, että pääsisimmekin maaliin, sillä pentu istahti nätisti paperille aivan sen näköisenä kuin tekisi tarpeensa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.  Pohdimme että läsnäolomme ja katselevat silmämme olisivat liikaa, joten suljimme oven ja annoimme pennulle pissarauhan. Hetken päästä kun tulimme takaisin, pentu isui nurkassa ja paperit olivat kuivat. Ehkäpä pennulla ei vaan ollut hätä. Koska kuitenkin olimme valmiiksi jo kylpyhuoneessa, päätimme pestä pentumme. Teimme valmiin tervapesuaineseoksen ämpäriin, ja riisuin itseni, koska en halunnut vaatteideni kastuvan, mutta pistin kuitenkin käsiini ihan varmuudeksi kumihanskat. 

Pesin pennun vanhasta muististani läpikotaisin pesuaineella nuken suihkuttaessa vettä käsisuihkusta pennun päälle. Kuten koirat usein, niin ei tämäkään yksilö oikein pesusta pitänyt. Välillä se yritti karkuun ja välillä rimpuilla pesuaineen tai suihkun alta pois. Lopulta kaadoimme loput pesuaineet pennun päälle ja teimme vielä lopullisen huuhtelun. Pohdin ääneen nukelle, että pitäisiköhän pentu pestä vielä sisältäkin käsin, ihan vaan varmuudeksi tämäkin. Nukke oli ehdottomasti samaa mieltä ja niinpä kumihanskan ja suihkun avulla pesimme pentumme vielä sisäisestikin, josta hän tuntui tykkäävän erityisen paljon. Jopa niin paljon että lopetettuamme pentu näytti ensimmäisiä vahvoja kiintymyksen merkkejä puskemalla kuonollaan sekä minun ja nuken käsiin. Luimme tämän huomionosoituksen pyynnöksi jatkaa hieman sisäistä pesua. Pidimme kuitenkin huolen siitä, ettei pentu innostuisi aivan liikaa.

Pesun jälkeen ohjasimme pennun pieneen pehmustettuun kellarikoppiin kuivumaan. Kopin ovella hän kuitenkin turvaeleen kanssa ilmoitti haluavansa kokeilla pissaamista uudelleen. Levitimme sanomalehdet uudestaan lattialle ja veimme pennun takaisin kylpyhuoneeseen. Pentu istahti heti paperien päälle ja selvästi yritti hoitaa asiansa katsovien silmiemme edessä. Se yritti ja yritti, jopa pieneen tuskastumiseen saakka tuloksetta. Suljimme oven ja päätimme antaa hänelle pienen rauhan, eikä aikaakaan kun kylppäristä kuului iloinen lorina. Päätimme kuitenkin antaa pennulle vähän lisää rauhaa jos sattuisi olemaan isompikin hätä.

Siivosimme pissaset paperit lattialta ja samalla hieman toruvasti kerroimme pennulle, miten paljon vähemmällä olisimme päässeet jos tämä olisi onnistunut ensimmäisellä kerralla. Pentu istui nurkassa ja katseli lattiaan. Onneksi se tuntui selvästi ymmärtävän turhan työmme ja häpesi hieman. Pikapesimme pennun uudestaan ja ohjasimme sen takaisin kuivumaan kellarikoppiin. Itse poistuimme hetkeksi kahville ja pohtimaan olisiko koirasta tekemään pentuja.

Kahvitelun jälkeen nukke haki pennun kopistaan ja talutti sen takaisin olohuoneeseen. Pohdimme ääneen pitäisikö astutusta vähän harjoitella. Huomasimme pennun vähän säpsähtävän ajatusta. Nukke oli hankkinut astutukseen sopivia välineitä, joita hän haki olohuoneeseen. Virittelimme sohvalle sopivan alustan harjoittelua varten. Istuin sohvan perälle ja otin pennun syliini niin, että levitin sen takajalat omien jalkojeni ulkopuolelle. Etutassut kiinnitimme tiukasti yhteen. Pidin pennusta tiukasti kiinni, kun nukke suoritti astutuskokeen. Hieman yllättäen pentu tuntui kovin pitävän tilanteesta. Nukke suoritti harjoitusta pitkään, huolellisesti ja pohjaan saakka. Itselläni oli sähköllä toimiva astutuksen apuväline, jonka sain ujutettua vielä oikeaan paikkaan, ja lopulta astutus päättyi useampaankin onnistuneeseen lopputulokseen.

Otimme ylpeydellä reippaan pentumme syliimme. Silittelimme sitä ja kehuimme kuinka upea narttu hän olikaan.

*****

Blondi kysyin myöhemmin mikä oli parasta. Kerroin, että suihkutilanteessa oli jotain todella primitiivisen kiimaista. Pentu istuu lattialla katse maassa, märkänä, surkeana, odottavana, käytettynä, käytettävänä ja kiimassa. Minä pesen häntä hieman kovakouraisesti nuken suihkuttaessa vettä pennun päälle. Myöhemmin istuin nartun kanssa ulkorappusilla ja kävimme suunnilleen seuraavan keskustelun.

- Jossain toisessa tilanteessa olisin voinut raiskata sinut sinne suihkuun.
- Olisit raiskannut. Mä kyllä vähän sitä odotin.
- Ei ehkä ihan sopivaa kuitenkaan koiralle.
- No ei, mutta olisin tykännyt silti.

Fantasia ja unelma toteen

Olemme Blondin kanssa seuranneet Cunt on display -blogia jo vuosia. Tässä blogissa, jonka löydätte blogilistaltammekin, seurataan pitkälti vahvasti alistuvan cuntin kirjoituksia säestettynä muutamilla huonoresoluutioisilla videoilla. Kuitenkin huolimatta videoiden teknisestä laadusta, niiden sisältö on useasti aivan huikeaa. Kiteytettynä cunt on käynyt pidemmän koulutusohjelman läpi ja hän on kutakuinkin, ainakin videoiden sessiotilanteissa, täydellisesti Masterinsa hallussa. Jopa niin, että videossa saatetaan kuvata cuntia esim. kontillaan odottamassa usean minuutin. Videolta kuuluu lähinnä cuntin kiihottunut ja kiihkeä hengitys. Muutaman minuutin päästä videolta kuuluu Masterin vaimea mutta määrätietoinen NOW-käsky, jonka jälkeen cunt laukeaa ja ejakuloi holtittomasti useamman minuutin. Tämä kaikki ilman ensimmäistäkään fyysistä kosketusta videon aikana. Ja pahus kuinka käteni meinaa työntyä housuihini.

Olemme blondin kanssa puhuneet paljon cuntin blogista, pohtineet cuntin psyykettä ja miten ihmeessä tuollaiseen tilanteeseen päästään. Olemme tulleet siihen tulokseen, että moisen orgasmikontrollin toteuttaminen vaatii loistavan dynamiikan, hyvän koulutuksen ja ennen kaikkea erityisen psyykeen. Tästä psyykeestä voisin yrittää kirjoittaa joskus.

Joka tapauksessa edellä mainitun tapahtuman onnistuminen on ollut oma fantasiani numero yksi - aina ja läpi elämän. Sellainen fantasia, joka saa välittömästi alavartalon sekä mielen lämpimäksi ja nostaa kaikki naamakarwat pystyyn. Pidän kuitenkin fantasiat aina fantasioina enkä anna niiden määritellä minua saatika ohjata minut tekemään jotain typerää.

Muistatte varmasti pimun? Meidän kissa-hiiri leikkimme on jatkunut tapaamisemme jälkeenkin ja hyvä niin, sillä kierroksemme nousevat tämän myötä selvästi ihan itsestään. Olemme vaihtaneet jonkin verran ajatuksia, kokemuksia ja fantasioita. Ja kuinka ollakaan näissä keskusteluissa on sivuttu myös tiukkaa käskytettyä orgasmikontrollia. Kuinka sopivaa. Arjessa elämämme ovat kuitenkin kovin kaukana toisistaan, ja niinpä näemme melko harvoin, mikä ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole välttämättä huonokaan asia. Olimme kuitenkin molemmat ilmoittautuneet erääseen samaan tapahtumaan ja hän vienosti kysyi etukäteen, olisiko hänen mahdollista saada huomiotani illan aikana. Vastasin hänelle suorasti että ko. tapahtumassa ovat mukana myös blondi ja nukke, joten en voi enkä halua luvata mitään, mutta kauniisti kysymällä paikanpäällä se selviää. Olin melkein sataprosenttisen varma, että pimu ei kauniisiin kysymyksiin taivu, ei ainakaan vielä, mutta olin niin väärässä.

Pikkutunneilla minä, blondi, viirutettu nukke ja pehmennetty hoitsu istuimme pienen pöydän ääressä. Pimu saapuu kauniina ottaen suoran katsekontaktin, polvistuu minun ja sylissäni istuvan nuken eteen ja kysyy posket punoittaen jotenkin näin: ”Ajattelin, että hmm, mietin jos sattuisit tarvitsemaan jotain?” Päätin ottaa ilon irti epämääräisestä pyynnöstä ja vastasin. ”Voisin ottaa vaikka yhden lonkeron.” Pimu meni vastauksesta hieman lukkoon ja muutaman minuutin, pienen ohjauksen ja hyvin avuliaan pöytäseurueemme ansiosta pimu sai lopulta tarkennettua kysymystä niin, että ymmärsimme hänen olevan vailla pientä sormiteatteria. ”Noin kaunista pyyntöä ei voi jättää noteeraamatta”. Tartuin pimun ranteesta kiinni ja kerroin vieväni hänet blondin pyynnön mukaisesti darkkarin gynepöydälle. Pimu tuntui olevan ajatuksesta kauhuissan, mutta hänen "onnekseen" darkkari oli täynnä, joten päädyimmekin puolijulkiseen peep show -darkkariin.

Tartuin pimun hiuksista kiinni ja komensin riisumaan housut alas. Housut laskeutuivat polvisaappaiden takia vain polviin asti. Otin tiukan silmäkontaktin, komensin ”suu auki!”, ja työnsin sormet hänen suuhunsa. ”Ime kunnolla!”. Ja hän imi kuin ei olisi koskaan jäätelöä saanut. ”Jalat auki!” Upotin sormeni hänen märkään rakoonsa. Pimun polvet notkahtivat välittömästi ja hän melkein kaatui, mutta siitä huolimatta runkkasin häntä rajusti. Pimu otti tukea minusta, mutta komensin kädet pois. Hän oli kaatua uudestaan, joten työnsin hänet selälleen lattialle. Painoin sormeni uudestaan hänen sisäänsä. Hänen kätensä siirtyivät olkapäälleni ja komensin ne taas tiukasti pois. Pimu kiemurteli ja vaikeroi allani. ”Saisinko laueta?” ”ET. Uskallapa tulla!” Hän kiemurteli, vikisi ja aneli. ”Saisinko, saisinko, SAISINKO, SAISINKO?”. Viimein annoin luvan ja hän kääntyi allani mutkalle ja huusi. Ennen kuin orgasmi oli ohi aloitin uuden komentaen ”Jalat auki!” ja sama vikinä ja kiusaus alkoi uudestaan. Sylkäisin hänen kasvoilleen ja sivalsin häntä poskille kämmenillä ja sanoilla hänen anellessa uudestaan lupaa. Kiusasin, venytin ja nautin. Tiesin, että hän pystyy pidättelemään ja odottamaan lupaa paljon pidempään. Kerroin laskevani viiteen, jonka jälkeen hän saisi tulla. Hitaasti ja määrätietoisesti laskin 1, 2, 3, 4, 5 samalla runkaten häntä rajusti. Pimu laukesi rajusti.

Otin sormeni pois hänen sisältään ja painoin kämmeneni kevyesti hänen häpynsä päälle. Siirsin toisen käteni hänen kaulalleen ja painoin hänet tiukasti lattiaa vasten. ”Nyt lasken uudestaan ja TULET!” Hänen kätensä siirtyivät koskemaan kurkulla olevaan kättäni ja komensin ne pois. Pimu katsoi epätoivoisesti minua. Huomasin sivusilmällä blondin seisovan takanamme katsoen tapahtumaa. Laskin hitaasti, yksi… kaksi… kolme… neljä… viisi… ja kuin taianomaisesti pimu puski käskystä orgasmin ulos itsestään ilman muuta fyysistä kosketusta kuin kevyt liikkumaton kämmeneni hänen hävyllään mutta tiukka kupla ympärillämme. ”Tulet vielä kerran!” ”Eih, en pysty”, pimu vastasi ja katsoi pyöreillä silmillään. ”TULET VIELÄ KERRAN!” Tiesin että blondi takanamme ei kovinkaan hyvin nähnyt ja kuullut tapahtumaa, joten nostin käteni pimun kaulalta ylös ja näytin blondilleni yhden sormen ja sanoin ääneen ”yksi”, hetken päästä kaksi sormea ja ”kaksi”. Kun viimein pääsin viiteen, pimu räjähti. Selkä kaarella, silmät näyttäen osin valkoista hän korisi, rimpuili ja huusi. Minunkin pääni räjähti.

Sloggintäyteinen ja ilmeikäs puolisokkotreffi

Olen tainnut onnistua menestykkäästi linkkaamaan muutaman pervon toisilleen. Pääni toimii niin, että jos toisilleen tuntemattomat ihmiset osuvat mielestäni samaan pervoon viitekehykseen, mieluusti virittelen amorinjouseni tiukaksi ja koetan osua.

Nuken viitekehys on joten kuten selvillä, ja ymmärtääkseni minä ja blondi sovimme siihen mainiosti. Mutta kehys on melko laaja, ja tiedän, että siinä voisi olla ja onkin nuken toivomuksesta tilaa muillekin. Vaikka olen lievästi mustasukkainen muista nuken elämässä, niin voinko olla esteenä hänen onnelleen? En tietenkään. Mutta mitäpä jos törmään johonkin mukavaan ihmiseen, jonka suhteen voisin viritellä joustani hänen ja nuken välillä? Ei kai se selviä kuin kokeilemalla.

Pistin nukelle ensiksi viestiä, että kiinnostaisko häntä puolikkaat sokkotreffit. Tarkensin, että tulisin moikkaamaan häntä yhden tutun hoitsun kanssa. Tosin treffit voisivat olla ilman minuakin, mutta sääli, jos en pääsisi mukaan leikkimään nukkemasteria. Nukke oli hieman yllättynyt, mutta pian myös kiinnostunut ja innostunutkin. Tästä seurasi lisää keskustelua ja kevyttä facebook-vakoilua, jonka jälkeen hän näytti vihreää valoa. Vaikein osuus hoideltu. Pistin saman kysymyksen hoitsulle, enkä yllättynyt kun vastaus tuli minuutissa "JOOOOO!".

Treffipäivänä pistin hoitsulle viestin, että pakkaa yhdet tukevat sloggit mukaan. Mitä, häh! Miksi? Kerroin, että hoitsun tehtävä oli vaan totella. Olimme sopineet menevämme nuken luo yhdessä, mutta arki pamahti pahasti väliin. Juutuin erääseen tapaamiseen ja jouduin tekstaamaan sieltä nukelle, josko hän menisikin hoitsua vastaan. No, muuttuipa puolisokkotreffit sitten ihan kokonaiseksi.

Hieman ärsyyntyneenä viivästyksestäni pääsin paikalle vasta melkein tunnin myöhässä. Tytöt olivat ilokseni kuitenkin hienosti teen ja jutun ääressä. Nautimme kevyttä iltapalaa ja pohdimme mm. sitä, miten hankalaa on välillä olla vaniljaystävien kanssa, kun ei voi avoimesti olla sitä mitä on.

Pian komensin nuken syliini minun ja hoitsun väliin. Kaivoin hänen rinnat esiin hoitsun katsellessa ja päästin pienen sadistini valloilleen. Levitin nuken jalat auki ja kehotin hoitsua osallistua toimintaan, ja hän ottikin tehtävän ilolla vastaan. Hieman myöhemmin kiepautimme nuken jalkojemme päälle makaamaan mahallaan ja annoimme Peikon ja hoitsun kädestä. Kun nuken vartalo oli hyvin lämmitelty, komensin hänet riisumaan loputkin vaatteet pois ja saattelin meidät kolme yläkertaan.

Sidoin nuken kädet kattoparruun kiinni ja piiskailin häntä lujaa takaapäin sekä floggerilla että bambukepillä. En aivan tarkkaan huomannut mitä nuken etupuolella tapahtui, mutta välillä olin kuulevani herkempiä hetkiä ja välillä avokämmenen läpsähdyksiä. Ärsykkeitä joka tapauksessa nuken vartalo täynnä.

Siirryin takavasemmalle ja nautiskelin silmilläni tyttöjen leikeistä. Hellää ja välillä niin julmaa. Kaivoin kassista toisetkin käsikahleet ja kiinnitin ne leikin lomassa myös hoitsulle, joka selvästi otti ne innoissaan vastaan. Seuraavaksi kieppi narua ja hoitsukin niputettiin samaan kattoparruun kiinni tyttöjen rinnat vastakkain. Tytöt sopivasti pusutteluetäisyydellä annoin piiskani laulaa. Välillä toiselle, toisen odottaessa vuoroaan ja toisinpäin. Kun molempien pakarat olivat punaisena, vaihdoin välineeksi ohuen bambun ja annoin selkeät ohjeet. Nyt saatte lujasti piiskaa, todella lujasti. Ja heti kun haluat antaa periksi sanot hep, mikä tarkoittaa, että vaihdan piiskattavaa. Ja niin me piirileikimme. Tuskaisia voihkaisuja pusuttelun keskellä ja lopulta hikiset, viiruiset ja punaiset takapuolet molemmilla.

Päästin nuken pois kahleista ja komensin hänet sängylle. Kaivoin hoitsun kassista sloggit ja puin ne hänen päällensä. Kaivoin omasta kassistani hyrrän jonka asettelin nätisti hoitsun klitalle ja jätin sen surisemaan. Itse siirryin kiusaamaan nukkea sängylle - tällä kertaa nautinnon kera. Hoitsu kiemurteli hyrrän kanssa ja nukke allani. Lopuksi otin nuken kainaloon ja katselimme hoitsun liikehdintään. Nyt sä voit laueta kerran meille! Sain vastaukseksi kainon pyynnön korjata hyrrän asentoa. Tein sen ilomielin ja siirtyessäni takaisin nuken viereen taisi suuni olla melkoisessa virneessä, koska nukke sanoi Voi vitsi mikä ilme sulla on ja naurahti perään. Niin me sylikkäin katselimme, kuinka hoitsu ajoi itsensä orgasmiin.

Hoitsua hoivaamassa

Blondille, tai oikeastaan teille molemmille:

Mä kiemurtelin koko viikon töissä, kotona, kaupassa, bussissa. Mä huomasin turhan usein, että mä ajaudun miettimään sitä, miten iho huutaa piiskaa. Ja miten mä en voi tulla ennen sitä. Mä tunsin vaatteet mun päällä koko viikon. Ei vaatteitaan ajattele koskaan. Tän viikon mä ajattelin niitä. Ja sitten perjantai. Mä mietin vielä kotiin tullessakin, et lähteeköhän se mun kämppis ajoissa, niin kuin oli luvannut, lähtihän se. Mä sanoin sille ennen kun se lähti, että mua jännittää, mutta se ei ollu se jännitys mitä aikasemmin on tuntenut. Sekotus jotain rauhaa, zeniä, positiivista pelkoa siitä mitä tulee tapahtumaan.

Mulla oli musat täysillä ja kävelin kämppää edes takaisin. Mä vähän tanssinkin, sellasta hölmöä kun en mä tiennyt mitä sillä 20 minuutilla olis muuten tehnyt. Ovikello. Huh. Mies tulee ovesta sisään, hymyilee, mua jännittää ja hymyilyttää. Ja mä haluan, että se lyö mua kasvoille. Se istuu sohvalle ja taputtaa sohvaa, tuu tähän. Mä istun, ja se tietää mitä se tekee. Vetää mut siihen sen rintaa vasten. Ne kädet ei riuhdo, vaan ohjaa, vetää mut siihen. Ne tietää, mitä ne tekee. Ja mä mietin, mitä ne tekee seuraavaksi. Mutta mä kerron mun päivästä. kun se kysyy, ja mä haluankin, se ei ollut mukava päivä. Ja kun se alkaa kerätä mun hiuksia sen käsiin, niin mä toivon, et se kiskoo jo, ja mä käsken itseäni olemaan kärsivällinen. Ja mä suljen mun silmät. Ja se nappaa kiinni, ja kiristää jos mä riuhdon. Sormet mun suuhun, en voi hengittää, yökkään, riuhtaisen päätä pois päin. Hiukset kiristyy nyrkissä. Kädet pitää mun päätä, mun suuta. Lyö mua kasvoihin. Mun rinnat on tulessa. Ja tuntuu, kun jotain lämmintä valuis mun kallon sisäpuolella. Tuntuu, että mä olen mun pään sisällä paikalla vahvemmin, jotenkin korostetusti. Aistimukset on kirkkaita.

Ekat lyönnit tuntuu aina helvetin kipeiltä. Tiedän mitä mä haluan ja mitä mun iho haluaa, mutta mä huudan, mä huudan kovaa, kun iho on niin kylmä. Eikä se kestä vielä. Ja ne varmat kädet on yhtäkkiä mun pillulla. Ja taas ne tietää, mitä ne tekee, ja mä en voi olla huohottamatta, tää pehmentää lyöntejä. Mutta se tönäisee mut vapaapudotuksen reunalle.

Mä oon paha suustani, tiedän sen. Sen kädet ajaa mua orgasmiin, se haluaa että mä pyydän. Ja mä tiedän, et se hetki tulee, kun mun on pakko pyytää, mut vitut, en pyydä vielä. En ainakaan helpolla. Mä en edes huomaa, kun mun suusta pääsee "Ei vittu", kun ne kädet ajaa mua eteenpäin, ja mä yritän jollain tahdon voimalla puskee vastaan, sadasosa sekunnin leikin ajatuksella, että en pyydä, tuun vaan. Mutta en ehdi sen ajatuksen kanssa sinne asti.

"Ei yhtään kirosanaa enää tänään." 

"Ei" 

"Ei vaan mitä?"

"Ei yhtään kirosanaa enää tänään." 

Se lupaus kesti ehkä minuutin. 

"Ei vittu..." 

En edes tajunnut, kun se tuli, tai tajunnut, että rikoin lupaukseni ennen kuin se purkautui mun suusta. Mä en keskittynyt, kuin sormiin mun sisällä. Vaikka vakaasti sadasosa sekunnin päätinkin, että en sano sitä enää. Niin silti. Lupasin jotain, mitä en tajunnut voivani pitää. Vitutti, ankarasti. Ja rangaistus siitä, että rikoin lupaukseni, sattui, sattui niin paljon, ja silti mun pään sisällä oli lämmintä, pehmeetä ja lämmintä ja itketti, ei se että mua sattuu, ei se että mua rangaistaan, vaan se että mä petin mun lupauksen. Okei itketti vähän myös siksi että sattui. Ja samalla nauratti, koska tajusin, että mä en totellut, tiedostamattani en totellut. Se hetkellinen voiton riemu. Se melkeen lipahti vielä kerran, mutta mä en tajunnut taaskaan ennen kuin asiasta huomautettiin, ja taisin protestoida vastaan. 

Piskaa, kovaa. Lyöntejä ja sylkäisy suoraan kasvoihin. Mä huusin ja itkin rangaistustani, se kiskoi mua vaan syvemmälle siihen nestemäiseen pehmeeseen, missä mun uholla tai periksiantamattomuudella ei ole mulle enää mitään merkitystä. Reaktiot valuu primitiiviseen vaistomaisuuteen. Kun päätöksen teko muuttuu, uho vaihtuu yhtäkkiä lennossa siihen, että on pyydettävä, mutta en ole itse ohjaamassa sitä enää, en voi enkä kykene enkä tahdokaan, voin tapella vastaan tiettyyn pisteeseen asti, sitten mies vaihtaa vaihteen mun puolesta ja suunta muuttuu hetkessä uhoavasta hymystä ulinaan ja pyyntöihin, ja joka kerta vaihteen vaihtoa oli vaikea uskoa todeksi koska en itse ohjannut. Vaikka kovasti yritinkin.  

Mä taisin hetken vielä jaksaa tapella vastaan. Keho on lämmin, ja hengitys on lämmin kun sisuksissa palaa. Mä voin huutaa, mutta vaimennetusti ja purra kumia, kun se aloittaa taas. En ole ihan varma miten monta kertaa mä olen jo tullut, mutta olen pyytänyt suhteellisen kauniisti lupaa. Eikä yhtään kirosanaa ole päässyt enää mun suusta. Ja voi luoja se tietää mitä tehdä. Ja mä olen saanut ja saanut ja saanut, vaikkakaan lupaa ei ihan hevillä heru ja mä kiljun ja sihisen, koska en saa tulla, vaikka se on ihan siinä, mutta mun pitää pitää se kurissa.

Alan olla jo niin herkillä, että kosketuksesta sekoaa pää, ja maailma ympärillä sykkii välillä pois ulottuvilta. Kehossa jyllää sellainen määrä endorfiineja ja adrenaliinia, että jokainen kosketus on kirkas ja terävä, kivun rajamailla. Ja niitä kosketuksia satelee. Ja mä putoan vaan, mutta tiedän, että en osu maahan, tässä pudotuksessa ei osu. Ja mä tajusin heti kun se loppui, että maailma hetkeksi katosi, oli vaan aistiärsykkeiden jatkumo, en tiennyt enää mitä tapahtuu mutta tiesin että tapahtuu. Ja viimeistään nyt en enää voi valita koska pyydän. Ne sanat purkautuu minusta tahtomattani. Mies, sen kädet ja hyrrä kaivaa ne musta esiin. Ne tulee jostain todella syvältä ja se tuntuu siltä. Se olen minä joka ne sanon, se olen minä joka pyydän, mutta se on jokin niin primitiivinen ja syvällä oleva minuus joka huutaa: "saisinko tulla, saisinko tulla, saisinko tulla!" En muista kuulleeni vastausta ihan joka kerta. Mutta pakko mun oli se kuulla ja sisäistää, koska tulin, taas. Yhtäkkiä mies on ihan lähellä mun korvaa, kiinni mun kehossa, ja murisee mun korvaan "tuuppa sitten vielä kerran" ja mä tuun ja se on sähköä.  

Jalat ja kädet irtoaa toisistaan ja mut kaapataan kainaloon. Kestää, ennen kuin palaa maan pinnalle, ja silti leijuu sentin lattian yläpuolella.  Mun vaatteet on kiertynyt mun keskivartalon ympärille, mun tukka on sotkussa, mun kasvot haisee mun omalta pillulta, niissä on sylkeä, mun omaa hikeä, miehen hikeä. Ripsarit ei enää oo niin kauniisti ripsissä. Mä valun liukkaria ja omia nesteitäni. Ja mies kruunaa sen tulemalla mun päälle. Mä olisin voinut maata siinä lattialla tää kaikki päälläni vaikka kuinka kauan. Siinä oli rauhaa, mä päästin irti, ja se tuntui vapaudelta. Sanoin miehellekin jälkeenpäin, että jotkut meditoi istumalla staattisesti yhdessä asennossa tekemättä mitään. Mä leikin, siitä tulee mun zen. 

Mihin me olemme oikein menossa?

Sain seuraavan viestin ja vastasinkin siihen johon privaatisti, mutta myöhemmin mietin, josko joku muukin pohtii samoja kysymyksiä. Kysyin kirjoittajalta luvan ja sain julkaista kysymyksen ja vastauksen näin blogimuodossa.

Olen ymmärtänyt blogistanne, että leikitte paljon myös muiden ihmisten kanssa. Ja kun olen lukenut muitakin bdsm-blogeja, niin huomaan tämän olevan ns. yleinen tapa. Se mietityttää, että kuuluuko avoimet suhteet ja tuollainen vapaamielinen seksuaalisuus automaattisesti näihin piireihin? Onko aivan tuhoontuomittua etsiä yksiavoista parisuhdetta? 

Muutenkin hieman vierastan sitä, että sessiointi on jollain tavalla avointa ja julkista. Esim bileissä leikkiminen... Tosin voihan sitä tehdä myös ei-julkisesti... Onko bileiden tarkoitus leikkiä julkisesti? Onko siellä outolintu, jos ei halua osallistua piiskausessioihin tms.

Ja sitten vielä: tuleeko jokaisesta sub-naisesta automaattisesti jossain vaiheessa dominoiva esim muita naisia kohtaan? Se tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta omalla kohdalla...

Tietenkin vastaan vain omalta osaltani. Olet tavallaan ymmärtänyt meidät väärin ja tavallaan oikein. Omasta mielestämme emme leiki paljon muiden kanssa, blondi tuskin ollenkaan. Meillä on todella toisiamme kunnioittavat yhdessä sovitut säännöt leikkiessämme muiden kanssa. Esimerkkinä vaikka se, että emme harrasta penetraatiota muiden kanssa. Tylsää eikös? Lisäksi leikkiminen muiden kanssa ei ole itseisarvo, ja sitä tapahtuu vain ihmisten kanssa, jotka voin myös laskea olevan meille molemmille enemmän kuin tuttuja. Parhaassa tapauksessa ystäviä tai jopa enemmän. Tästä syystä en katso eläväni avoimessa suhteessa (ja ei minun pääni sitä kestäisikään), mutta toki olen jossain määrin vapaamielinen. Olkoon ne hyvät ystävät vapaamielisyytemme rajoina.

En olisi vielä vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta jos oma suhde on kunnossa, niin satunnainen leikkiminen muiden kanssa tuo kyllä tähän rakkaussuhteseemme hurjasti positiivista säpinää. Mutta tietenkin rajansa kaikilla. Jos loukkaisin blondia, niin en toimisi näin.

En ole ollenkaan sitä mieltä, että yksiavioisen seuran etsiminen olisi mahdotonta. En ollenkaan, vaan jopa toisinpäin. Alussa mekin olimme sitä vahvasti. Eikä sitä, mitä ja mitä sinä itse olet, määrittele kukaan muu. Ei skene, en minä, ei blogit, eikä tuleva Masterisi, vaan teet sen ihan itse. Varmasti määrittelette oman yhteisen polkunne ja tarinanne, mutta ette sinua.

Bileissä vain murto-osa leikkii julkisesti ja esim. blondia ei leikitetä bileissä koskaan. Viime aikoina hän on innostunut bileissä vähän "leikkimään" PaskaDommea   ™ ja leikittänyt jotain kivaa ystäväämme kaveripohjalta. En välttämättä edes laskisi tätä sessioimiseksi, vaan enemminkin hauskaksi hullutteluksi hyvien ystävien kanssa. Mutta kuten todettua, vain pieni osa bileissä leikkii julkisesti, ja vain NE JOTKA SITÄ HALUAVAT. Leikkiminen bileissä ei ole itseisarvo, eikä se tee juhlijasta yhtään sen enemmän kinkyä/pervoa/hyväksyttyä kuin muista juhlijoista. Joten rohkeasti mukaan toteamaan mukava ja rento ilmapiiri.

Kenestäkään ei tule automaattisesti tai pakosti mitään. Ei ole blondistakaan tullut. Hänhän ei ole dominoiva, ei vaikka hän tykkää leikkiä Dommea. Kukapa ei haluaisi tuottaa mielihyvää ystävilleen. Voinet verrata sitä tässä yhteydessä vaikka siihen, että annat hyvälle ystävälle hartiahierontaa, jos tiedät että hän siitä pitää.

Blondi: Blogiin tullut kysymys oli hyvä, ja sai meidät kummatkin taas miettimään muiden kanssa leikkimistä. Kuten Peikko kirjoittikin, on hän ollut meistä se aktiivisempi osapuoli. Yksinkertaisesti siitä syystä, että minua eivät viehätä muut ihmiset tällä hetkellä seksuaalisesti. Muutamaa kaunista naista lukuun ottamatta. En voisi tällä hetkellä kuvitella leikkiväni kenenkään muun miehen kuin Peikon kanssa. En tiedä, miksi näin on. Ei tee mieli – siis muita. En jaksa lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin – siinä mielessä. Saan Peikolta kaiken mitä haluan ja tarvitsen.

Itse ajattelen, että vaikka muiden kanssa leikkiessämme meillä on melko tiukat säännöt, voidaan niistä kuitenkin joustaa. Muistan, että joskus olin ehdottoman kielteinen esim. penetraation suhteen. Nyt penetraatio tai vaikka suuseksi muiden kanssa ei herätä minussa mitään suuria negatiivisia tunteita. Se, mikä niissä huolettaa, on turvaseksi, koska olen sen kanssa todella hysteerinen. Joten parempi olla ilman, koska se ei ole kummallekaan se juttu.

Viime aikoina Peikolla on ollut jonkin verran parisuhteemme ulkopuolista leikkiseuraa. Hän ei ole kovin aktiivisesti hakenut sitä, vaan sitä on ikään kuin tullut eteen. Monet yhteydenotoista tulevat alistuvilta naisilta blogin kautta. Joiden kanssa yleensä kumpikin kirjoittelemme, jos kemiat sattuvat kohtaamaan ja jos asia kiinnostaa meitä. Kukaan ei ole koskaan ottanut yhteyttä kysyen leikkiseuraa. Yleensä kysymys, kommentti tai huolenaihe on aivan joku muu. Joskus kuitenkin yksi asiaa johtaa toiseen, blogitutusta onkin tullut ystävä ja ystävästämme Peikon leikkikaveri.

Peikko on hillittömän kiinnostunut uusista ihmisistä. Siis aidosti kiinnostunut. Ja saa helposti uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä. Minä olen meistä se näennäisesti sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, mutta Peikkoon verrattuna lähes introvertti – asia, joka huvittaa minua kovin. Saatan puhua uusien ihmisten kanssa paljon – sellaista kahvipöytäkeskustelua, mutta Peikko haluaa tietää ihmisistä kaiken ja päästä heidän ajatuksiinsa. Ihon alle. Ja taas yksi asia voi johtaa toiseen.

Muiden kanssa leikkimisestä seuraa myös se, että olemme luonnollisesti puhuneet paljon mustasukkaisuudesta. Siitä, onko sitä. Minä en osaa olla kenestäkään ihmisestä mustasukkainen Peikon lapsia lukuun ottamatta. Koska en voi kuitenkaan omistaa ketään. Peikolle mustasukkaisuus on isompi haaste.

Sain uutena vuotena ystävältäni kysymyksen, josta saimme aikaiseksi vilkasta keskustelua. Etkö sä koskaan pelkää, että Peikko löytää jotain sinua parempaa ja kiinnostavampaa leikkiessään muiden kanssa? Kun sä annat sille noin vapaat kädet, niin ethän sä voi tietää, mitä sille tulee eteen. Vastasin kysymykseen rehellisesti. En pelkää. Koska en yksinkertaisesti osaa. Ei siten, että ajattelisin olevani niin täydellinen, että Peikko ei koskaan voisi rakastua kenenkään muuhun. Vaan koska en voi kontrolloida tai hallita toisen ihmisen tunteita. En voi, enkä halua edes yrittää. Ei ole minun vallassani, rakastuuko Peikko joskus johonkin muuhun. Toteaa ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Ei rajoittaminen ole siihen mikään ratkaisu – mielestäni päinvastoin. Kun aidan toisella puolella voi käydä säännöllisen epäsäännöllisesti molemmin puoleisesti sovittujen sääntöjen kanssa, on yleensä kiva palata kotiin. Voi totta kai olla, että olen niin naiivi, että en edes osaa ajatella mahdollisuutta. Minua ei ole tietääkseni missään parisuhteessani petetty eikä jätetty, enkä osaa edes ajatella sen mahdollisuutta. Jos niin joskus käy, niin kyse ei ole siitä, mitä minä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kyse on aina yksilön omasta valinnasta. Johon minä en pysty vaikuttamaan.

Lisäksi minulla on sellainen ominaisuus, että aidosti nautin, kun Peikko leikkii muiden kanssa. Luen aina Peikon ja hänen leikkikaveriensa kirjeenvaihdon, ja keskustelemme asioista paljon etukäteen. Jo ennen leikkiä. Totta kai myös leikin jälkeen. Jos Peikko kiihottuu ja kiinnostuu tekemisestä, niin minä taas lukemisesta. Kun suhde alkaa muodostua, ja teksteihin alkaa tulla sähköä. Tietyllä tavalla ajattelenkin, että vaikka fyysinen leikki tapahtuisikin vain Peikon kanssa, psyykkisesti myös minä olen läsnä. En edes kovin alistuvana osapuolena, vaan aktiivisesti suunnittelemassa. Sehän vois tykätä muuten siitä? Oletko miettinyt, että tuo saattaisi toimia? Musta sun kannattaisi sen kanssa olla varovainen tuossa, koska…