Näytetään tekstit, joissa on tunniste jäljet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jäljet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Blondi: Bilehajatelmia

Merkintä 8.7.2014

Takana on nyt toiset pervobileeni oman kotikaupunkini ulkopuolella. Bilefiilis ei ollut lähtiessä kovin häävi. Olin bileitä edeltävänä iltana sairastanut rajun migreenin, ja en ollut oikeasti lauantaina bile- tai missään muussakaan kunnossa. Mietin pitkään, että lähdenkö lainkaan, mutta maksettu ja sovittu matka ratkaisi asian. Jälkeen päin ajateltuna kotiin jääminen olisi ollut se oikea ratkaisu, mutta jossittelu ei tunnetusti kannata. Peikko oli nukkunut pari yötä huonosti, ja hänenkin vireystasonsa oli heikommanpuoleinen. Tämän kaiken lisäksi perheemme teini oli ahdistuneessa mielentilassa, mikä ei helpottanut lähtöä.

Vaikka en päässytkään nousujohteiseen bilemoodiin koko iltana, tapahtui minulle kuitenkin monia muistelemisen arvoisia asioita. Tapasimme Peikon kanssa kaksi kanssabloggaria – molemmat tapaamiset olivat erittäin miellyttäviä. Kiitos teille Alaoksilla ja Sinun otteessasi –blogia kirjoittaville ihanille naisille. Oli hienoa tavata ja saada kasvot teksteille. Virittelin illan aikana ajatusta jopa erillisestä pervobloggarimiitistä – eivätkö leivontabloggaritkin kokoonnu yhteen leipomaan ja käsityöblogistit taas neulomaan yhdessä… Mainitsen tapaamani bloggarit vain ja ainoastaan siksi, että heidän omissa blogeissaan kerrotaan läsnäolosta tapahtumassa.

Peikko oli päättänyt, että bileissä minun oli aika kuitata rangaistukseni luvattomasta hyrrän käytöstä, josta jo aiemmin kirjoitinkin. Rangaistukseksi Peikko oli tällä kertaa piiskan sijaan valinnut julkisen nöyryytyksen. Herkkua jollekin, äärimmäisen haastavaa minulle. Näin Peikon kiertelevän yksin biletilaa ja pian hän saapuikin luokseni. Otti minua napakasti kädestä ja veti syrjäiseen nurkkaan. Tai niin syrjäiseen kuin nyt isossa hallissa joku nurkka voi olla.

Peikko komensi minua riisumaan kengät ja polvistumaan eteensä. Itse hän istahti matalalle korokkeelle, veti kiltin kalunsa edestä syrjään ja sanoi, että rike kuitataan tällä kertaa suuseksillä julkisella paikalla. Ajattelin, että hän ei ole tosissaan ja yritin selitellä itseäni pois tilanteesta. 'Kulta kun mä en voi. Mä en oikeasti voi. Kun täällä on näin paljon ihmisiä ja kaikki katsoo.' Peikko ilmoitti, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa ja veti minut kilttinsä alle. Sen alla Peikko oli kivikova. Kiltti oli häveliäästi minun pääni päällä, mutta kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, mitä tilanteessa tapahtui. Muutaman kerran keskeytin työni ja otin pääni pois kiltin alta, mutta Peikko komensi minut sinne kerta toisensa jälkeen takaisin.

Peikko lähes laukesi suuhuni, mutta antoi minun lopettaa ennen sitä. Piti minulle tiukan puhuttelun. Näin käy tuhmille tytöille. Kun sä olet kulta ollut tuhma. Kerrotko vielä mitä sä teit? Tunnustin kakistellen syntini ja kerroin olleeni tuhma tyttö ja että jatkossa olisin kiltti ja muistaisin paremmin. Jokaisen sanan lausuminen tuotti tuskaa. En pystynyt katsomaan Peikkoa silmiin, koska olin niin häpeissäni tapahtuneesta. Seuraavaksi mä sitten laukeankin julkisesti sun suuhun ja pyyhin spermat sut naamaan, niin ehkä sä muistat paremmin. 'Jooh, kyllä mä nyt jo muistan ja olen kiltti.' Peikko auttoi minut ylös lattialta ja kengät jalkaani. Huomenna sä jo tykkäät tästä. Ja minä kaiken sen huikaisevan häpeän keskellä tykkäsin jo. Nautin vaikka en kehdannut muuta kuin tuijottaa lattiaa posket punaisina.

Illan aikana lavalla nähtiin paljon ohjelmaa, joista yhtä odotin erityisellä mielenkiinnolla. TörkyTeatteri –niminen viiden hengen poppoo veti lavalla shown, johon kuului eritteistä virtsaa ja oksennusta. Tiesin hieman, mitä on tulossa ja menin lähes eturiviin katsomaan. Koska oksentaminen kiehtoo minua. Tiesin myös, että näkisin lavalla oksentamassa naisen, jonka oksennusaiheisia tekstejä olen lukenut pervofoorumilla. Oksentaminen ei kiihota minua ainakaan toistaiseksi, mutta naisen intensiiviset kuvaukset aiheesta ovat olleet todella kaunista luettavaa. Suhteeni oksentamiseen, siihen kun joku muu oksentaa, on neutraali. Olen tehnyt vuosia töitä syömishäiriötä sairastavien kanssa, ja minulle oksennusjutut ovat ihan kelvollista kahvipöytäkeskustelua eikä oksentaminen herätä minussa minkäänlaista inhoa.

Show oli hienosti käsikirjoitettu ja siinä oli iso kasa huumoria ja mikä parasta pervoyhteisölle monesti niin vierasta itseironiaa. Voi olla ihan uskottava pervo, vaikka panisikin itseään välillä halvalla – ja nyt tarkoitan ihan kirjaimellisesti. Showssa oli kohta, jossa mainitsemani nainen oksensi. Hän työnsi tylpän esineen kurkkuunsa, ja oksensi. Antoi itselleen aikaa. Kakoi pitkään, ennen kuin mitään tuli ulos. Koko toimitus oli minusta hyvin kaunis ja kiehtova, koska näin ja ymmärsin, miten paljon nainen itse nauttii tekemästään. Hän oli koko ajan kasvot yleisöön päin, joten minä sain katsella tiivisti hänen kasvojaan. Ilmeitä. Intensiteettiä. Puhdasta mielihyvää. Siinä ei ollut mitään rumaa tai pelottavaa, pelkästään nautintoa. Nainen oli todennäköisesti tankannut ennen esitystä jugurttia tai muuta sileää oksennettavaa, sen verran puhdasta, valuvaa tavaraa suusta tuli ulos. (Teksti oli tässä kuvaillulla henkilöllä hyväksyttävänä, ja hän tarkensi, että tankattu aine oli värjättyä soijajugurttia.)

Kävin esityksen jälkeen henkilökohtaisesti kiittämässä naista kiehtovasta ja mielenkiintoisesta esityksestä. Hän oli kiitoksestani melko hämillään, koska on varmasti yleensä tottunut hieman erilaiseen palautteeseen. Kättelimme ja sanoin, että toivottavasti näen hänet toistekin lavalla. Olemme omissa suihkuleikeissämme tehneet usein sitä, että Peikko työntää sormensa syvälle kurkkuuni ja yökin limaa päälleni. Oksennusrefleksini ei toimi kovin hyvin, joten varsinaisesta oksentamisesta ei ole ollut kyse. Toistaiseksi.

Myöhemmin illalla pyysin, voisiko Peikko naputella minua hieman uudella, tapahtumasta ostetulla rottinkipiiskalla, jollaisesta olemme jo pitkään haaveilleet. Peikko istutti minut jalat auki piiskauspukin päälle ja aloitti naputtelun sisäreisilleni. Kovensi otteita vähitellen ja hetken kuluttua reiteni kihelmöivät. Yritin vetää niitä välillä yhteen, mutta Peikko kiskoi joka kerta jalkani uudelleen auki ja jatkoi sisäreisien piiskaamista. Jos toisen silmän takana ei olisi väijynyt uudelleen läpitunkevaa migreenikohtausta, olisin saanut varmasti ihan kunnolla piiskaa. Minulle tämä oli jo kuitenkin iso askel, koska emme ole tehneet bileissä keskenämme mitään julkisesti. Peikko naureskeli minun tiukasti kiinni olevia silmiäni, jotka loivat illuusion yksityisyydestä ihmismassan keskellä.

Yöllä ennen kotiinlähtöä reiteni olivat kauniinpunaisilla viiruilla. Nyt paria päivää myöhemmin ne ovat sen näköiset kuin niitä olisi käsitelty pesäpallomailalla – sinisenvihreänkellertävät. Eli ei bikineitä ylle tällä viikolla. Tänään makustelimme uudelleen rottinkia varovaisen piiskauksen muodossa. Se maistui hyvälle kummastakin, vaikka mitään suurta kipu- tai alistuspitoista leikkiä emme olleet tekemässäkään. Lähinnä molemminpuolista fiilistelyä ja hakemista, että miltä piiska pitkän tauon jälkeen tuntuu. Olen usein haaveillut kokovartalopiiskauksesta ja uskon, että rottinki sopisi joustavuutensa ansiosta siihen hyvin. Kädet, vatsa ja selkä kestäisivät sitä varmasti melko hyvin maltillisesti tehtynä. Ostimme rottinkipiiskan tämän sivun ylläpitäjältä ja voimme suositella sitä jo nyt lämpimästi.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Blondi: Yksin suihkussa

Peikko piiskaili minua hyvän tovin. Testailimme legendaarista Mustaa Kostajaa, jonka eräs pervoystävämme on omin käsin tehnyt. Piiskan tai oikeammin sanottuna lyömävälineen - sen verran kunnioitusta herättävä tuo kapine on - nimi syntyi sattumalta eräällä pervoklubilla, kun leikkimielisessä piiskaohjelmanumerossa esiteltiin erilaisia välineitä. Illan juontaja vetäisi hatusta, että tässä meillä onkin sitten seuraavana testattavana Musta Kostaja. Ja legenda oli syntynyt. Mustan Kostajan lanseeraustilaisuudesta voitte lukea Tetriksen blogista.

Itse pidin välineen tasaisesta pinnasta ja isosta lyömäpinta-alasta. Kipeää se toki teki, mutta ei sietämättömällä tavalla koska lyöntivoima oli räätälöity kipukynnykselleni, jonka Peikko tuntee erittäin hyvin. Peikolla on tullut tavaksi viimeistellä pidempi piiskaus kapealla Bastardolla - toistaiseksi vain yksi kaunis, mutta erittäin kivulias viilto takapuoleen. Väline rikkoo aina ihoni, halkaisee takapuoleeni kauniin punaisen verisen juovan, joten kovin paljon kerralla sitä ei voi käyttää. Pidän itse siitä ajatuksesta, että minut on merkitty kauniisti tarkoin harkittuun paikkaan.

*****

Leikin jo rauhoituttua päädymme yhdessä suihkuun. Piiskauksen jälkeisillä ylikierroksilla kun kävin, niin ei haluamisestani tullut mitään loppua. Peikko lykkää minulle lelun käteen. Haluatko vielä itsellesi yhden? Puristan lelua suihkussa tiukasti sylissäni. Mutta en mä voi kulta leikkiä, jos sä katselet. No, mä kuivaan itseni ja jätän sut tänne. Laskeudun suihkukopin lattialle kyykkyyn.Valutan itseni kyykystä istumaan lattialle. Selkä harmaata savulasia vasten, jalat haralleen siten että kantapääni ovat vastakkaisen seinän kaakeleissa. Tuttu asento, jossa olet leikkinyt itselleni sadat orgasmit. Tumma savulasi luo minulle illuusion yksityisyydestä. Odotan. Peikko kuivailee itseään hitaasti, mutta lähtee lopulta.

Väännän käsisuihkusta suihkupään irti ja suuntaan vesisuihkun klitorikselleni. Laitan lelun sisääni. En mieti mitään. Vie jonkun aikaa, ennen kuin nautinto tulee. Leikin rauhassa ja maltan nautiskellakin, koska olen lauennut jo monta kertaa Peikon toimesta. En sensuroi ääntelyäni. Tiedän, että Peikko kuulee minut ja tilanne on järkyttävän kiihottava. Laukean ääneen huutaen. Kuten aina.

Nousen lattialta heikoin jaloin ja pesen itseni. Peikko makoilee sängyllä hymyssä suin, ja minä katselen nurkkiin ja lattiaan. Hymyilen puoliksi nolostuksesta, puoliksi tyytyväisyydestä. Pystyin johonkin, mihin en olisi koskaan uskonut pystyväni.

Musta Kostaja, Bastardo ja lempilelu
Puemme vaatteet päälle ja lähdemme syömään lähikorttelin viihtyisään ravintolaan. Ravintolassa iskee väsymys, kun endorfiinit laskevat. Olen unenomaisessa tilassa, enkä tahdo jaksaa istua tuolilla. Olo on kuitenkin jotenkin nautittava, koska minun ei tarvitse jaksaa muuta kuin syödä ja nauttia. Ravintolasta suuntaan suoraan kotiin. Sänkyyn ja peiton alle. Jäsenet lyijynraskaina. En kuitenkaan nuku, vaan mieleni pyörittelee mukavalla tavalla juuri tapahtunutta. Nousen ylös reilun tunnin kuluttua, keitän pannullisen espressoa ja yritän heräillä.

Olen oppinut sen verran itsestäni pervourani aikana, että intensiivisemmän piiskauksen jälkeen minusta ei ole enää samana päivänä mihinkään. Euforia kestää puolisen tuntia, mutta sen jälkeen en ole toimintakykyinen. Kroppa ei toimi, pää ei toimi. Kun välittäjäainetasot laskevat, minusta tulee hajamielinen zombie loppupäiväksi. Osaamme jo huomioida tämän leikkiessä. Jos tiedossa on joku meno, leikimme muulla kuin piiskalla.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä kanssapervoilta, jotka olette piiskauksen ottavana osapuolena, että millainen teidän jälkitilanne piiskauksen jälkeen on. Väsynyt? Energinen? Mitä mielessä tapahtuu? Entä kehossa?

*****

Toiset kasvot (Peikko kertoo)

Piiskauksen ja usean orgasmin jälkeen blondi kävi vielä järkyttävillä kierroksilla, ja ideoin viimeisteleväni hänet käsisuihkulla ja sormilla. Suihkuttelu on yleensä jättänyt hänet haukkomaan happea suihkun lattialle, ja nyt sellaiselle oli selvä tilaus.

Astuessamme suihkukoppiin painoin blondin selän seinään, pyöritin suihkuletkun irti suihkuosasta ja suuntasin veden hänen klitorikselleen. Toisen käden muutamat sormet upotin hänen sinäänsä. Blondi oli hyvin herkkänä, ja pyysi lupaa itse käyttää letkua, johon suostuin, ja viimeistelin häntä sormillani. Pian hän laukesi kaareutuen voimakkaasti päälleni.

Kun blondini oli hetken haukkonut happea kysäisin, että onko nyt paikat puhtaat, ja vein suihkun ja käden vielä blondin haarojen väliin. Blondin kierrokset nousivat samantien punaiselle, mutta tällä kertaa leikin vain hetken, jonka jälkeen pesin itseni.

Ojensin suihkun blondille, ja noustessani pois suihkukaapista huomasin blondin lempilelun lavuaarin reunalla. Nappasin sen, ja raotin vielä suihkukaapin ovea.

- Haluaisitko leikkiä vielä tällä?

Jätin tahallaan kertomatta sen enempää.

- Juuh, sain hennon vastauksen.

- Ole hyvä, sanoin ja ojensin lelun

Blondi otti lelun vastaan hämmentyneenä. Tiesin, mitä pian seuraisi, mutta olin kuin en ymmärtäisi.

- En mä voi jos sä olet siinä...

- No mä tässä kuivattelen ja pian lähden

En pitänyt kiirettä. Blondi sivusilmällä katseli kuivattalemistani, hiusten kampaamista, dödöä kainaloon ja pientä lisäkuivattelua. Sillä välin blondi oli valunut suihkukaapin seinää alaspän (selvästi tottuneesti), asetellut jalkansa (selvästi tottuneesti) ja viritellyt suihkua (selvästi tottuneesti). Minua hän ei kuitenkaan katsonut. Oli aika poistua.

Myöhemmin oli monella tavalla kiihottavaa kuunnella "ulkopuolisena" blondin ääntelyä. Tämä aiheutti paljon aatoksia, joihin palaan varmaan joskus.

Hiukan ennen lähtöämme syömään sain ylpeän tytön viereeni, joka ylpeänä esitteli viirua takamuksessaan ja kaakelikarttaa selässään.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Blondi: Miten kertoa pervoilusta äidille?

Olen pohtinut, että pitäisikö minun tai haluanko ylipäätään kertoa pervoilusta äidilleni. Äiti on aina ollut minulle tärkeä ja läheinen, vaikka välit eivät täysin ristiriidattomat olekaan.

Asia jätettiin kuitenkin sattuman ratkaistavaksi, ja jouduin tilanteeseen, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiasta. Olin sopinut äitini kanssa treffit kaupungille – shoppailemme ja kahvittelemme yleensä yhdessä muutaman kerran kuussa.

Äidilläni on melkoisen rankka tausta, ja hän on nuorena joutunut useamman miehen pahoinpitelemäksi. Lisäksi hän päätyi avioliittoon alkoholistin kanssa – avioliitto hajosi viinaan ja pahoinpitelyyn. Tästä johtuen äitini on äärettömän tarkka siitä, että seurustelen sellaisen miehen kanssa, joka ei ole alkoholisti tai lyö minua. Muuten hän ei asioihini puutu. Kun kerroin äidille ensimmäisen kerran Peikosta, tsekkasi hän juomistaipumukset minulta heti silloin, ja Peikko läpäisi testin, koska ei juuri piittaa alkoholista.

Tapahtui siis eräänä lauantaina isossa suomalaisessa kaupungissa. Paikkana tavaratalon kosmetiikkaosaston jono

Äiti: Voi kauhea, kun sulla on iso mustelma käsivarressa!

Blondi: Ai jaa, katos niin onkin. (Kasvojen punotusta ja sisäistä manailua, kun ei muistanut tarkistaa peilistä, että ovatko t-paidan hihat tarpeeksi pitkät. Käsivarressa iso mustelma Peikon hampaiden jäljiltä)

Äiti: Mitä sulle on tapahtunut?

Blondi: (Huokailee sisäisesti, koska tietää jo, mihin keskustelu johtaa.) Äiti, sä et oikeasti halua tietää.

Äiti: Mitä? Oletko sä kaatunut pyörällä?

Blondi: (Posket punaisina, kosmetiikkaosaston kanssa virnuilee merkitsevästi.) No en.

Äiti: Mistä sulle on sitten tullut tuollainen mustelma?

Blondi: Äitiiiiiiii. (Äidin vastausta vaativaa tuijotusta) No, seksistä. (Kassa nauraa jo melkein ääneen, ostokset maksettu, suunta tavaratalon ulko-ovelle)

Äiti: Ai jaa, voiko seksistä tulla tuollaisia jälkiä?

Blondi: No voi vähän sellaisesta kovakouraisemmasta, jota me tykätään välillä harrastaa. Kyllä sä tiedät, että mulla on sellainen iho, että siihen tulee tosi helposti mustelmia. (joka on siis ihan totta)

Äiti: (miettii ensin vähän aikaa) Ei kyllä mistään seksistä voi jäädä noin kauheita mustelmia? Ei kai sua vaan lyödä?

Blondi: Äitiiiiii, oikeasti ei lyödä, mustelmat ovat seksistä. (Pohtii jo alistuneena, että miten kertoa asiasta, koska äiti näkee mustelmia varmasti jatkossakin, joten selitys satunnaisesta kovakouraisemmasta seksistä ei mene toista kertaa läpi.)

Siirrymme kahvilaan.

Blondi: (puolikaan siiderin rohkaisemana) Kun mä äiti tykkään vähän sellaisesta kovakouraisemmasta seksistä. Sellaisesta, että mua satutetaan.

Äiti: Ai jaa?

Blondi: Niin, että me sitten harrastetaan Peikon kanssa sellaista seksiä.

Äiti: (pääsee vähitellen kartalle) Ai jaa? No tykkääkö Peikko sitten sellaisesta seksistä kanssa?

Blondi: (hokee mielessään: ”ei ole todellista, että käyn tätä keskustelua äitini kanssa”) No joo, kyllä se tykkää. Me tykätään molemmat.

Äiti: Antaako se sulle piiskaa?

Blondi: (naama punaisena) Äitiiiiii, mä en halua puhua enää tästä. No, antaa se.

Äiti: Ai jaa. No kyllä mä olen tuollaisesta lukenut. Mutta mä olen aina luullut, että tuo on sellaista vanhojen miesten hommaa. Että ne menevät johonkin pimeään kellariin piiskattavaksi.

Blondi: No ei se ihan pelkästään sellaista ole. Me tavattiin Peikon kanssa sellaisella netin keskustelupalstalla, jossa käy tällaisia meidänlaisia ihmisiä.

Äiti: Ai siellä netissä on sellaisiakin?

Blondi: Siellä netissä on ihan mitä vaan.

Äiti ja Blondi: (hieman vaivaantunutta keskustelua ihan muista arkisista asioista)

Blondi: Uskothan sä äiti oikeasti, että Peikko ei lyö mua? Se on maailman kiltein ihminen, eikä koskaan vahingoittaisi mua mitenkään. Mä teen tätä ihan vapaaehtoisesti ja nautin siitä.

Äiti: Mä kyllä itse ajattelen, että mä tykkäisin enemmän sellaisesta, että toinen silittelee ja hellii.

Blondi: Mutta äiti, meillä on tosi paljon silittelyä ja hellimistä. Varmasti enemmän kuin missään muussa mun parisuhteessa koskaan. Ei ne sulje toisiaan pois, päinvastoin.

No, äiti uskoi vihdoin. Ehkä palaamme joskus vielä aiheeseen jonkun yhtä absurdin keskustelun merkeissä. Pääasia on, että äiti uskoi, että minua ei todellakaan lyödä eikä pahoinpidellä. Äiti on onneksi erittäin suvaitsevainen ihminen, jota erilaisuus ei ole koskaan kauhistuttanut. Päinvastoin hän on melko utelias kaikkea uutta kohtaan ja olisi varmasti kysellyt minulta aiheesta enemmänkin. En usko, että äiti ymmärtää, mutta olen varma, että hän suvaitsee.

Äidit…