Panenko itseni mukavuusalueeltani?

Olen miettinyt viime aikoina paljon rakastelua/sekstailua omista lähtökohdistani, ja nyt sekstailulla tarkoitan penetraatioseksiä. Olen melkein aina pitänyt sekstailua yliarvostettuna, hyvin fyysisenä sisään-ulos -suorittamisena. Voisin jopa väittää, että oman kinkyilyhistoriani aikana olen sekstaillut vain noin joka kymmenennessä sessiossa. Jälkihoitona tai muuten vaan toki paljon useammin. Edellä kerrottuun on muutama syy, joita on vaikea laittaa järjestykseen. Mutta koska ne kaikki ovat osaltaan minulle hyvin tärkeitä, koetan selittää.

Sekstailuun liittyy minulla aina tunnetta. Ajatus satunnaispanosta juuri baarissa tavatun naisen kanssa kuulostaa minusta pelottavalta. En tunne häntä, en luota häneen, en tiedä mistä hän tykkää ja ennen kaikkea en tiedä, miksi hän haluaa minua. Minulle on tärkeää, että kahden ihmisen välillä on jokin toimiva sovittu side tai suhde, on se sitten rakkaus-, ystävyys-, orja- tai vaikka leikkisuhde. Kun tällainen side on olemassa, pystyn toimimaan ja nauttimaan haluamallani tavalla ja uskon saman koskevan vastapuoltakin.

Jos edelliset kriteerit täyttyvät, kaivan esiin uuden. Inhoan kumin käyttöä, koska se vie parhaimman terän fyysisestä nautinnostani. Kuulostan varmasti itsekkäältä, mutta todellisuudessa olen kiltisti jättäytynyt usein ilman mainitsematta asiasta, sillä en halua kiusallisia tilanteita. Miten sitten tämä asia järjestettäisiin? Jos olisin tilanteessa, jossa blondin lisäksi olisin jossain toimivassa suhteessa, jossa sekstailu tulisi ajankohtaiseksi, se tarkoittaisi sitä, että kävisimme molemmat sukupuolitautipolilla tarkistuttamassa itsemme, jonka jälkeen voisimme touhuta vapaasti. Lapsiahan en voi enää saada. Edellä kerrottuun liittyy myös suuri luottamus siihen, että suojaamattomia harha-askelia ei suhteemme ulkopuolella oteta. Luottamus pitää olla kunnossa.

Meillä on sopimus blondin kanssa, että emme sekstaa, ainakaan edellä mainitun määritelmän mukaan muiden kanssa. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa tätä sääntöä olisi pitänyt kyseenalaistaa. Kuitenkin olen ollut tilanteissa, joissa olisin palavasti halunnut napata alistuvaa hiuksista kiinni ja painaa penikseni hänen kurkkuunsa. Uudestaan, uudestaan, uudestaan - kunnes kyyneleet ja meikit valuvat poskilla. Kunnes hän haukkoisi henkeä ja katsoisi nöyrästi väsyneenä kohti lattiaa. Ilman, että olisin lauennut. Ilman, että olisin edes halunnut laueta.

Usein leikkiessä, myös muiden kuin blondin kanssa, panetukseni on melkoinen. Sillä hetkellä se ei juurikaan minua haittaa, vaan ennemminkin pitää minut vireessä. Kotona "ongelma" on helppo ratkaista, koska paineet voin aina purkaa blondiin, mutta reissussa tilanne on toinen. Joskus jos koti on lähellä, blondi voi auttaa tässäkin tilanteessa ja joskus sitten vaan kärvistelen.

Mitäs sitten jos tilanne olisi erilainen? Kriteerit täyttyisivät ja säännöt joustaisivat jonkun henkilön kohdalla? Eniten työtä, ainakin minun kohdallani, aiheuttaisi oma epävarmuuteni. Olen aina sanonut, että jos blondi suo minulle jotain, olen valmis suomaan sen myös hänelle. Koska olen huomattavasti enemmän mustasukkainen kuin blondini, niin tässä olisi minulla iso kasvun paikka. Tällaisessa tilanteessa tavallaan jopa toivoisin, että blondi olisi samanmoisessa tilanteessa, jotta punttimme olisivat tasan, vaikka ajatusmaailmani tältä osin ei olekaan ihan reilassa. Joka tapauksessa tapahtuisi asia kummin päin vaan, niin kotiin tullessa pitäisi olla tyytyväinen siitä, mitä on tapahtunut. Lisäksi kotona pitäisi odottaa samasta syystä tyytyväinen vastakappale.

PS. Testi on muhinut luonnosarkistossa jonkin aikaa. Elämä on vienyt eteenpäin ja tilanteet ovat muuttuneet tekstin kirjoittamishetkestä. Päivitystä seuraavissa teksteissä.

PSS. Ei se kumin käyttö nyt niin pahalta tuntunutkaan...

Blondi: Parisuhdekurssi, luurankoja ja joogaa

Olimme Peikon kanssa viikonloppuna parisuhdekurssilla. Kumpikin elämämme ensimmäisellä sellaisella.

Joitain läheisiämme ajatus on kummastuttanut – samoin aluksi perheemme teiniä. Ai parisuhdekurssi? Mihin te sellaista tarvitsette? Onko teidän parisuhteessa joku vialla? Teinin kanssa keskustelu oli nopeasti käyty. Ei kun me mennään kurssille siksi, että meidän parisuhde tulee entistä paremmaksi. Ok, no sitten. Kerroimme kurssin ohjelmasta ja aiheista sekä näytimme hänelle kurssiohjelman. Toi on ihan kuin sellainen aikuisten protuleiri, totesi hän tyytyväisenä ohjelman nähtyään, eikä asiasta tarvinnut enää puhua. Kurssin jälkeen kerroimme hänelle yleisellä tasolla siellä käsitellyistä aiheista. Sanojen sijaan jotkut reagoivat myös paljon puhuvalla hiljaisuudella. 

Mielestäni parisuhteen hoitaminen on vähän sama asia kuin gynekologilla tai hammaslääkärillä käyminen. Lääkärissäkin käydään vuosittain eikä vain silloin, kun on jotain akuuttia vaivaa. Pitämässä huolta itselle tärkeistä asioista. Meille kurssi tuotiin ikään kuin tarjottimella työpaikkani tarjoamana koulutuksena. Jotta voin auttaa muita, täytyy minun olla sinut omien varjojeni kanssa. Myös parisuhteessa olevien. 

Kurssi oli antoisa ja täynnä suuria tunteita. Olen tottunut käsittelemään omia varjojani vuosien varrella eri keinoin, joten niiden kaivaminen ei jännittänyt. Aloin jännittää siinä vaiheessa, kun aidosti ymmärsin, että menen kurssille Peikon kanssa kaksin ja käsittelemme asioita yhdessä. Kurssi keskittyi oman menneisyyden ymmärtämiseen ja siihen, miten omat menneisyytemme näkyvät parisuhteessamme. Teimme ohjaajien johdolla paljon avaavia harjoituksia, osa pitkiä ja rankkoja, joissa menneisyyden kipupisteitä kohdattiin sekä itse työskennellen että muiden työskentelyä katsoen ja havainnoiden.

Olen muutenkin avautunut viimeisen kuukauden aikana Peikolle eräästä isosta luurangosta, jota olen säilyttänyt kaapissani. Luuranko liittyy entiseen parisuhteeseeni, ei Peikkoon. Silti asia on vaivannut minua. Koko suhteemme ajan noussut välillä mieleeni. Vienyt minulta paljon energiaa. Pitäisikö minun kertoa? Kuuluuko Peikon tietää?

Eräänä iltana töksäytin sitten asian suustani kyynelten saattelemana. Peikko suhtautui asiaan hyvin. Kerroin, miksi haluan hänen tietävän. Asia ei ollut Peikolle kovin merkityksellinen, mutta kerroin sen siksi, että en halua, että välillämme on salaisuuksia. Pointti ei ollut itse asia, vaan se, että yhden avioeron koettuani haluan elää sellaisessa parisuhteessa, jossa kipeätkin asiat kerrotaan ja nostetaan pöydälle. Mielestäni luurankojen kanssa on helpompi tanssia kuin yrittää pitää ne kaapissa. Asia ei ole vaivannut mieltäni sen jälkeen, kun sain sen ulos suustani. Seuraavana päivänä tullessani töistä kotiin minua odotti Peikon tuoma kukkakimppu. Kiitokseksi siitä, että uskalsin kertoa. Osoitukseksi siitä, että meidän parisuhteemme perustuu rehellisyydelle.

*****

Syksy on ollut minulle ja Peikolle kuten koko uusperheellemme rauhallista aikaa. Parisuhteemme kukoistaa, ja elämä on sopivan seesteistä. Alistuminen on enemmän tai vähemmän taka-alalla ajatuksissani, vaikka leikittyä tuleekin säännöllisen epäsäännöllisesti. Olemme myös tarkoituksella pitäneet taukoa pervobileissä käymisestä – bileet alkoivat ikävästi toistaa itseään. Bileissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta annostelemme ne jatkossa harkitummin, jolloin myös jännitys ja mielenkiinto säilyvät paremmin.

*****

Olen taas pitkän tauon jälkeen saanut joogarytmin kuntoon. Teen astangaa pari-kolme kertaa viikossa - keho ja mieli nauttivat säännöllisestä joogarytmistä. Olen päättänyt tällä kertaa joogata niin lempeästi, että kehoni kestää fyysisesti haastavan astangajoogan. Astangajooga on ollut tavalla tai toisella mukana elämässäni useita vuosia. Harjoitus koostuu voimakkaan hengityksen tahtiin tehtävistä liikkeistä, asanoista. Liikkeet toistuvat aina samassa järjestyksessä. Kun järjestyksen oppii, voi harjoitellessa heittää aivot narikkaan ja keskittyä hengittämään. Toisto tekee harjoituksesta minun psyykeelleni sopivan. Aina samat liikkeet samassa järjestyksessä. Kuitenkaan harjoitus ei ole koskaan samanlainen. Keho ja mieli ovat joka kerta erilaisia ja toimivat aina eri tavoin. Toisto harjoituksessa mahdollistaakin kehon ja mielen tutkailemisen huikaisevalla tavalla. Tänään lähden tekemään joogaharjoitusta hieman väsähtäneenä aamuisesta migreenikohtauksesta yhä toipuvana. Kuitenkin kiitollisena siitä, että jooga on tällä hetkellä täysipainoisesti arjessani läsnä.