O.D

Pervokoulutuksissani kerron usein tarinaa ystävästäni, jolla oli vahva fantasia tulla käytetyksi hämyisässä kellarissa käsiraudoissa katossa riippuen. Kaunis fantasia fantasiana, mutta ei toteutettuna, sillä tarina jatkuu tylsästi kun hän kerran pääsi toteuttamaan tätä skenaariota ja tajusi ettei ihmisen ranteet ole luotu kestämään roikkumista käsiraudoista. Nyt tätä fantasiaa ei enää ole koska todellisuus hajoitti kuplan.

Nahkatytöllä on fantasia, johon hän on palannut tasaisesti tuntemamme ajan. Aluksi se olikin vaan fantasia, mutta pikkuhiljaa se alkoi muodostua mahdolliseksi ja lopulta sovituksi skenaarioksi. Jälkikäteen ja enemmän nahkatyttöä tuntien ymmärsin, että koska kyseinen fantasia vaatii useamman henkilön, tytön ja 4 miestä, niin se vaatii myös luotettavan henkilön, joka toimii kapelimestarina. Minun ja nahkatytön luottamus oli kasvanut sen verran suureksi, että hän aikaisin keväällä alkoi kysellä että suostuisinko kapellimestariksi? Itse skenaario on siitä erikoinen, että miespuoliset eivät saa siitä suurtakaan tyydytystä, enemminkin seurata hetken friikkisirkusta, niimpä suostuin pyyntöön ehdolla, että nahkatyttö hoitaa aikataulut sekä muut osallistuja ja minä ostan uuden tahtipuikon. Eikä aikaakaan kun orkesterimme ja ensi-ilta oli sovittuna. Mutta kuten monet tietävät, niin ensi-ilta ei aina mene ihan sovitusti ja niin kävi nytkin. Nahkatyttö sairastui ensi-illan kynnyksellä ja huolimatta kaiken maailman pohdinnoista "että jos nyt jotenkin kuitenkin", niin löin nyrkkini pöytään ja sanoin että sovimme uuden aikataulun.

Uusi aikataulu osui toukokuun alkuun ja tähän tilaisuuteen valmistauduttiin jopa paremmin kuin alkuperäiseen. Nahkatyttö oli kirjoittanut jokaiselle osallistujalle viestin, jossa hän kertoi mitkä ovat rajat, kuka on kapellimestari, mitä hän oli sopinut kanssani jälkihoidosta jne. Viesti ei kuitenkaan ollut mikään käsikirjoitus vaan fiksu viesti, jolla poistettiin osallistujien ajatuksista turhaa kohinaa.

Ensi-iltapäivänä nahkatyttö saapui luokseni, koska olimme sopineet, että hän voi osana jälkihoitoa nukkua vieressäni. Nahkatyttö meikkaili ja valmistautui iltaan kun minä taas teatraalisesti etsin mukahävinneitä nahkahanskojani ja pakkailin tarvikkeita. Hiukan myöhemmin kassit täynnä nahkaa suuntasimme clubille.

Nahkahupun sisältä

Klo 14.47 sain kuvan mustista nahkahansikkaista (ei edes Peikolta), mihin viestiin vastasin "10/10 ajoitus". Tein loput työni noin kahdessa erittäin tiukkaan puristetussa minuutissa ja lähdin viikonlopun viettoon eli rituaalimaiseen valmistautumiseen sessioiltaan. Clubille mentäessä olin jo sen verran jännittynyt, että suuntasin kaiken keskittymiseni ajamiseen ja vastaukseni Peikon kanssa käytävään keskusteluun olivat luokkaa "Mm. Mm. Joo. Mm." Clubilla ryhmittäydyin kaverieni kylkeen jännittämään ja odottelemaan, että koko neljän hengen leikkikaveriporukka saapuisi paikalle. Taisin käyttää erään kissaneidon rintoja stressipuruleluna, vaikka hän väittikin ettei ole mikään purulelu tai stressilelu, mutta olen eri mieltä ja niin hänen silmänsäkin aina ovat.

Sessiomuistini palailee aina vain pätkittäin ja niin nytkin. Jossain vaiheessa huomasin olevani sohvalla Peikon ja yhden leikkikaverin kanssa lämmiteltävänä. Itse asiassa miehet heittivät ensin läppää keskenään, nahkahansikkaita pukiessaan, että voisivat lämmitellä toisiaan siinä ja olin että "JOO, voin katsoa!" mutta en itse asiassa voinut katsoa nanosekuntia pidempään kun tuli liian kuumat oltavat. Niinpä siirryin itse leluksi. Pitkä odotus (sessio oli siirtynyt aiemmin) teki rauhallisesti nautiskelusta mahdotonta ja niinpä säpsähtelin tapani mukaan suht holtittomasti kun minua kosketeltiin ja käsiteltiin. Peikko joillain sanoilla kehotti minua olemaan vähän "nukkemoodissa", jotta pysyisin edes jotenkin paikallani ja se oli ensimmäinen kerta sinä iltana kun aivoissani napsahti tuntuvasti. Menin minulle aiemmasta kinkyelämästä tuttuun nukkemoodiin eli liikkumattomaan tilaan, jossa kehoni jähmettyi paikalleen ja pystyin vain passiivisesti ottamaan vastaan nahkan kosketusta. Kokemus oli erikoinen, sillä tavanomaisesti nukkena en voi nauttia minulle tehtävistä asioista vaan pelkästään "olen" - sellaisiahan nuket ovat. Nyt, ykkösmateriaalifetissini ollessa kyseessä, oli tilanne kuitenkin aivoissani ristiriitainen ja koin siirtymistä havainnoivaan rooliin. Peikko palautti minut nopeasti reagoimaan ja minut siirrettiin aivan mainiolle nahkapäällysteiselle kevyesti pehmustetulle "pöydälle", johon minut sidottiin remmein ja nahkaremmein kiinni. Koko leikkisession sadistisimpia elementtejä; se yksi ei-nahkainen remmi keskivartaloni päältä, joka tulisi estämään kehoani taipumasta kaarelle orgasmeissa ja remmi, joka selvästi tuntui tekokuituiselta ja liian kapealta.

Mutta mitä sitten tapahtui? Tämä on se kohta elokuvassa, jossa tulisi niitä alta sekunnin välähdyksiä eri kohtauksista. Muistan kuulleeni vuorosanoja:

"Jos en tietäisi paremmin, luulisin että toi on aineissa."
"Tervetuloa vaan koittamaan."
"Nyt on lakisääteinen kahvitauko."
"Tää on viimeksi ollut sun pillussa."
"Nyt joltain oikeasti unohtui ne nahkahanskat!"

Minua siliteltiin hansikkain tosi nätisti. Varmasti tärisin vähemmän nätisti. Kun Peikko laittoi nahkahupun päähäni, ei minulla ollut huolen häivää sen jälkeen. Ujona exhibbarina huppu tarjoaa minulle suojan, että voin olla paljastettuna mutta silti turvassa. Muistan, miten Peikko ja muut vuorottelivat sen kanssa, että kosketaanko minua vai jätetäänkö hetkeksi ilman mitään stimulaatiota. Kamalaa! Ja aivan lemppariani. Yhden kerran kun kaikki otteet irtosivat kerralla, karkasi suustani hallitsematon "VITTUSAATANA!" ja - tumps - löin takaraivoni nahkapöytään. Porukka puhui siinä keskenään jotakin, heitti kai läppää ja luultavasti nauroi huvittuneena reaktioilleni. Jossain vaiheessa homma jatkui ja sain päälleni useamman nahkavuodan. Muistan pääni heittelehtineen puolelta toiselle. Kehoni vain riehuu mielihyvää ulos, kun sitä on niin paljon ettei se mahdu kehon sisään. Samaan tapaan mieleni alkoi olla kierroksilla. Kun nahkavuotien ihana, raskas paino tuntui päälläni ja sain stimulaatiota kutittamisesta silittelyyn, puristamiseen, nyrkeillä jalkapohjien hakkaamiseen, piikkihanskojen kevyen kiusaavaan kosketukseen, hengityksen estämiseen ja mitä kaikkea muuta.. en tiedä... alkoi mieleni hajoilla. En pystynyt enää erottamaan, mitä osaa kehostani koskettiin, millä ja miten, mutta mielihyvä vain kasvoi. Maailma ja muodot vääristyivät ja siinä kohtaa minä nauran - kun en enää tajua mitä tapahtuu. Käsittääkseni speissailunauruni kuulostaa aivan sekopäiseltä ja niinpä yritän välillä hillitä sitä. Kuitenkin Peikko ja muut jatkoivat (olisinpa nähnyt heidän ilmeensä!) ja niinpä repeilin holtittomaan nauruun kerta toisensa jälkeen. Rakastan niitä hetkiä. Silloin olen vapaa.

Jossain kohtaa Peikko raotti huppuani niin, että ainakin sumeasti näin hyvinpitelijäni. Alaviistosta. Se oli hetki jossa viihdyin ja jossa tuntui samaan aikaan hyvin kärsimättömältä. Salaa ja no, Peikolle vähemmän salaa toivoin, että voitaisiin nyt vain jatkaa darkkariin playrape-meiningeissä. Kuitenkin, ennalta keskustellusti se ei tuntunut minusta riittävän turvalliselta ja toimivalta vaihtoehdolta ensimmäiseksi rankaksi kimppasessioksi. Niinpä pysyin pöydällä ja Peikko kutsui myös muita uteliaita paikalla olijoita koskettelemaan nahkan päältä ja siinä kohtaa sain dominoivasta sen tuen, mitä ajoin tarvitsen. Toinen voi viedä minut pidemmälle kuin minne itsenäisesti kykenisin. Sain nauttia todella monista käsistä enemmän kuin mitä olisi ollut mahdollista ilman tuota kutsua. Jälkikäteen olen ollut iloinen erityisesti siitä, että ihmiset kunnioittivat minua sekä Peikon antamia ohjeita eli minua ei kertaakaan koskettu kielletyille alueille tilanteessa, jossa olin täysin puolustuskyvytön. Se on merkittävää, sillä se tarkoittaa, että seuraavalla kerralla tulen haluamaan askeleen tai pari pidemmälle, koska pystyn luottamaan ihmisiin.

Tänä aamuna heräsin Peikon vierestä ja vietimme loikoilevaa päivää, ennakoiden ja ehkäisten subdroppia viimeisestä isommasta sessiokerrasta oppineina. Minä jonkin aikaa nahkapannan pehmeä ja halaava puristus kaulalla, sillä se panta oli jotain konkreettista, minkä saatoin ottaa mukaani tuleviin päiviin laskeutuessani takaisin todellisuuteen. Ennen sessiota olin nukkunut peräkkäiset kolme yötä omat unimaksimini ja viettänyt suht rauhallisen viikon, joten tällä kertaa dropista ei toistaiseksi ole ollut tietoakaan. Sain myös lyhyesti tavata ihanan Keijun ja olla iloinen siitä, että Peikon elämässä tuntuu paistavan nyt aurinko.

(Jos haluat kirjoittaa minulle, niin minut tavoittaa osoitteesta: nahkatytto87@gmail.com)

Räjähdys kirkon rappusilla

Niin kuin arvelinkin, sai runkkausKIELTONI yhden innokkaan ja yhden uhittelijan ilmoittautumaan. Tämän innokkaan voisi laittaa myös uhittelijalokeroon, mutta syytön hän siihen on, jos ei sopivaa suunnannäyttäjää ole tullut vastaan.

Kielto alkoi iloisesti, kuunnellen ja keskustellen. Innokas asuu kaukana, joten keskustelut käytiin chattailen, välillä kaksin ja välillä kolmisin blondin ollessa mukana. Innokas oli innokas kuulemaan mielipiteitämme, ajatuksia dynamiikastamme ja kertomaan omasta elämästään ja kokemuksistaan. Taustalla kuitenkin nakutti koko ajan ajatus, että nyt hänen orgasminsa olivat minun.

Innokas lähti työmatkalle ja sain matkalta mielenkiintoisia viestejä kuten:

Eka 2 h ajettu kohti xxx. Yleensä nautin ajamisesta. Kiva ajatella kaikkea ja sit stopata runkkaamaan, kun ei muuta voi enää. Että mitäs ne normaalit ihmiset tekee, ettei puudu rattiin? Ai niin pullakahvit. Just. En anele. Vielä.

Ja niin leikki jatkui. Innokkaan kiima nousi, ja sitä myötä kielenkäyttö pikkuhiljaa nöyrtyi. Ensin asioita kerrottiin ja rajoja etsittiin kuin tavalliselle kamulle ikään, kuten:

pieni räpläyshän ei siis haittaa mitään?

Tai ehkä jopa parempi yritys:

Lasketaanko kaikki, myös peppuorkut?

Lisäksi innokas yritti käydä kauppaa rangaistuksista. Mitä tapahtuisi, jos hän ilmaan lupaa vähän helpottaisi oloaan. Kerroin saman vastauksen kuin aina - en käy kauppaa. Lisäksi ilmoitin, että kyseessä on myös arvostus, jota hän nauttii minua kohtaan ja minä häntä. Rikkomalla sovitut säännöt hän pelaa myös arvostuksella. Selitin että helpompi, parempi ja arvostettavampi tapa on nöyrtyä ja kaivaa ne oikeat sanat.

mun hotellikotiutuminen yleensä: kamat rymps lattialle, kunnon runkkaus, ettei matkustaminen enää väsytä ja sit vasta kone auki ja verkkoon.

Niinpä niin oli aika lyödä löylyä valmiiksi kosteille kiville. Annoin innokkaalle tehtävän. Otat nyt leikkihetken. Joka tarkoittaa mahdollisimman pian, kun olen lopettanut tämän kirjoittamisen. Hitaan kaavan mukaan. Osaat kyllä. Ja lopulta kun pääset klitorikseen asti, niin leikität itsesi huipulle ja jätät siihen. Ei orkkua. Ja kun tehtävä on suoritettu, kuittaat tähän. Ymmärretty.

12 minuuttia myöhemmin:

Voisinko saada tulla. Nyt mun ois kyllä ihan pakko tulla. Saisinko? Kiltti? Mun on pakko saada. Mitäs mulla on rangaistuksia?

Kaupantekijää minusta ei tullut vieläkään. Mutta uusin saman tehtävänannon seuraavaksi aamuksi, jonka innokas kiltisti suoritti ja kauniisti kiitti tehtävästään. Loppuvuoden muutamat työpäivät sujuivat kuulemma rattoisasti tuolin reunalla keikkuen. Mutta...

Mutta mietipä - en silti vielä vakavissani harkitse kerjäämistä.

Ja vielä yksi harjoitus ennen kotiinlähtöä. Polvistuminen lattialle, muutama mielikuva, josta pitää kiinni ja runkkaaminen minulle. Mutta vain huipun juurelle, ei loppuun asti. Aikaa 30 minuuttia. Lisäksi halusin lukea aamulla kuvauksen tapahtuneesta. Chattiin oli tullut vinkumista ja anelemista yön tunteina. Tarina odotti minua aamulla...

Kävin polvilleni lattialle. Nöyrässä kumarassa painan käteni jalkoväliini kupiksi. Valun. Kiimaa on kaikkialla. Sormeni ovat litimärät...
 ... Tässä istun, valun kiimaani. Voihkin turhautuneena. Hyvää yötä ja huomenta! 

Kotimatka siis alkoi, ikkunat huurussa kuulemma. Runkkauskielto alkoi puremaan pikkuhiljaa myös innokkaan käytökseen ja kielenkäyttöön, ja niinpä kotiin päästyään hän esitti illalla pari reipasta kysymystä.

Haluaisin ihan valtavasti antaa orgasmini sinun käsiisi - saisinko tehdä niin?

Ja kun aikansa harjoittelee, niin...

Voisitko...Voisinko pyytää... Herraa päättämään mitä tarvitsen?

Kysyin koska hänellä olisi seuraava sopiva leikkihetki, ja sain kuulla, että tämä olisi noin klo 21.30, kun lapsi nukkumassa. Annoin hänelle puhelinnumeroni (emme olleet vielä puhuneet puhelimessa) ja käskytin häntä lähettämään minulle tekstarin, kun tilanne illalla olisi sopiva.

Itse vietin päiväni arkisissa askareissa sukkuloiden.  Ilta oli minulle siinä mielessäkin kovin sopiva, koska tiesin olevani kävelemässä kotiin tekstarin tullessa. Kymmeneltä tekstari tuli sisältäen pyynnön päästä kertomaan jokin päivällä sattunut aksidentti.

Vastasin, että hän voi soittaa ja kertoa asiansa, mutta ei turhia lässytyksiä. Ja niinpä kävimme ensimmäisen keskustelumme. Innokas oli eksynyt siivoamaan lelukaappiaan tekosyynään etsiä jokin kadoksissa ollut lelu. Mietin hänelle ääneen, että olikohan tuo nyt kovin fiksua. Innokas oli hyvin onnistunut perustelemaan itselleen, miksi tämä siivous olisi juuri nyt tehtävä.

Huoh. Ja niin oli käynyt että sormi oli lipsahtanut housuun, kuulemma ihan refleksinomaisesti ilman, että pienen innokkaan mieli oli ehtinyt sanoa STOP. Ja niinpä ne sormet olivat pikkasen käyneet siellä, missä niillä ei ollut lupaa käydä. Mutta kuitenkin samalla hetkellä hän oli tajunnut virheensä ja korjannut tilanteen. Arvostin tarinaa ja jopa uskoin sen. Arvostin sitä suoruutta millä hän kertoi erheensä ja oli valmis soittamaan (ensimmäistä kertaa) ja kertomaan, mitä oli tapahtunut. Olin jopa hieman vaikuttunut.

Onko nartulla pyykkipoikia? Ei ollut. Nyt otat sen löytämäsi lempitapin ja laitat sen sisääsi.  Sen jälkeen lempilelusi ja menet lattialle leikkimään. Ja soitat minulle kun hetki on sopiva, tiedät kyllä milloin. Aikaa kymmenen minuuttia. 

Mmm, hmmm...

Painoin punaista luuria. Kotitalomme oli näkyvissä. Kävelin kirkon rappusia. Puhelin soi. Annoin soida. Tarkistin ajan. 6 minuuttia 30 sekuntia. Vastasin rauhallisesti.

uuh, ooh, Herrani saisinko tulla. Haluasin niin kauheasti laueta, Kiltti Herra saisinko tulla?

Kävelin rauhallisesti rappusia ja nautin upeasta illasta. Nyt narttu kuuntelee. Puhuin rauhallisesti. Pidät koko puhelun ajan lelun klitoriksellasi.

Uuh, ooh, kyllä Herra.

Lasken viidestä yhteen. Kun pääsen yhteen sinä TULET! Niinpä laskin, hyvin hyvin hitaasti, kuunnellen lihan värinää ja huokailua toisessa päässä. Sanoin kolme ja luurissa ääni hiljeni ja innokas odotti. Hitaasti "kaksi", ei ääntäkään. Vielä hitaammin "yksi" ja luuri räjähti. Siirsin puhelimen kauemmas korvastani ja nautiskelin siitä vallastani ja isosta orgasmista. Yritin sanoa jonkun ajan kuluttua jotain väliin, mutta innokas vaan laukesi. Ensin hän huusi, sitten itki ja lopulta vaan huohotti. Lopulta kysyin Mitä sanotaan?

Kiitos, Herra.

Nyt leikit itsellesi toisen orkun jonka jälkeen lähetät viestin minulle välittömästi ja lopetat siihen.

Kyllä herra, kiitos herra.

Blondi: Meillä oli onni tavata tämä fiksu ja innokas nainen tänään.  Tapaaminen oli onnistunut ja miellyttävä varmasti kaikkien osapuolten mielestä. Puhetta ja naurua riitti - toki pervoilusta mutta ihan myös siitä itsestään eli elämästä. Toivottavasti innokkaan tiet suuntaavat jatkossakin kohti kotiseutuamme ja voimme jatkaa tutustumista. Kiitos <3.

Kolmen kimppa - suunnittelua osa 1/2

Olen ja olemme useasti miettineet mikä alistumisessa tai alistamisessa viehättää. Olemme onnellisessa asemassa senkin puolesta, että kumpikaan meistä ei ole kiinnostunut kokeilemaan toisen roolia. Minulla oli joskus sovittuna leikki erään Dommen kanssa, mutta senkin fuktio oli täysin opetusmainen. Halusin yrittää päästä edes pikkaisen kiinni alistuvan mielentilaan, ja näin ehkä oppia itsekin jotain. No, se ei koskaan toteunut, ja tällä hetkellä en ole asiasta kovin kiinnostunut, eikä sopivaa Dommeakaan ole näköpiirissä.

Blondi kokee omalta osaltaan roolinsa samoin. Hän haluaa pysyä visusti omassa alistuvuudessaan ja hyvä niin. Joskus olemme toki leikillämme pohtineet, mitä tapahtuisi, jos roolit vaihtuisivat, mutta jo pelkkä ajatus ja mielikuvat saavat meidät huvittumaan.

Pysykäämme siis rooleissamme ja syventäkäämme niitä. Blondille käytettävänä oleminen on yksi nautinnollisimmasta asioista. Käytännössä mitä enemmän häntä käyttää, sitä syvemmälle kuplaansa hän vajoaa. Usein merkillistä kyllä, mitä syvemmälle hän vajoaa, sitä syvemmälle hän haluaa. Tämä aiheuttaa tilanteita, jolloin blondi haluaa, haluaa ja haluaa vaan lisää, lisää ja lisää. Kerran tällaisen leikin jälkeen, jo muutamia kuukausia sitten, blondi kertoi että ”olisi kiva että kaksi miestä käyttäisi minua niin, etten sen jälkeen jaksaisi nousta sängystä.” Hmm, ajatteli Peikko.

Olen tarkka omistamastani, ja leikkiminen oman naisen ja toisen miehen kanssa ei ole ollut omalla listallani ylimpänä. Olemme keskustelleet yleensäkin paljon mustasukkaisuudesta, ulkopuolisista leikkikavereista ja tähän liittyvistä tunteista ja peloista. Kaikki tämä keskustelu on ollut yleisellä tasolla - ohjenuoranamme kuitenkin se, että suhteemme ajaa kaikkien edelle, ja meillä pitää olla hyvä ja helppo olla, olisi sitten joskus pyörässämme useampikin apuratas kiinni.

”Hmm”, ajatteli siis Peikko ensimmäisen kerran kuukausia sitten, ja alkoi pohtia fantasiaa. Ensin pohdiskelin asiaa paljon omalta kannaltani. Yksinkertaisesti miltä tuntuisi nähdä ja olla mukana kun joku toinen mies työstää minun blondiani. Aluksi ajatus oli vaikea, mutta mikäpä hyvä asia ei tässä maailmassa olisi sitä joskus.

Palailin blondin kanssa hänen fantasiaansa aina silloin tällöin sivumennen. Välillä olemme puhuneet, että kolmas pyörä olisi nainen, välillä niin, että blondi ja nainen leikkisivät kaksin, ja minä katselisin. Aina kun tähän ko. fantasiaan ollaan palattu, olen pyrkinyt pitämään sensorini herkillä ja fiilistellä, mitä blondi oikeasti tahtoisi. Pikku hiljaa blondin fantasia on mielessäni muodostunut meidän fantasiaksemme, ja olen saanut luotua jopa pienen käsikirjoituksen aikaiseksi, miten hetkemme toimisi. Nyt haluan vielä mainita, että tätä kirjoittaessa ja suunniteltaessa blondilla ei ole ollut mitään aavistusta, kuinka pitkällä suunnitelmani ovat, ja että minäkään en ole varma tilanteen ollessa käsillä, kuulenko blondin suusta ensimmäisen kerran turvasanan.

Päästyäni itseni kanssa sinuiksi apupyöräajatuksen kanssa, aloin pohtia sopivaa leikkikaveria. Vaatimuksia oli oikeastaan kolme. Hänen pitää olla kiinnostava blondin mielestä, dynamiikka minun ja tämän miehen välillä pitää olla hyvä ja miehen pitää olla hetero kuten minäkin, tai ainakin tiedostaa, että mitään bi-elementtejä ei leikissämme oleteta. Koska en voinut kuvitella lähteväni hakemaan seuraa netistä tai treffi-ilmoituksella, päätin pysyä pervoystävissämme.

Mielessäni skannailin vaihtoehtoja läpi, mutta jostain syystä aina tuli eteen jotain, joka ei täysin sopinut kriteereihin. Sitten eräänä iltana, yllättäen, palaset loksahtivat paikoilleen. Mies oli seisonut lähempänä kuin kuvittelinkaan. Täydelliset speksit vaatimuksiani kohtaan jopa vielä niin, että mies on alistuva, ja voisin ottaa hänet haltuuni leikkimme ajaksi. Samaista miestä blondi oli kehunut komeaksi, reippaaksi ja oikein mukavaksi. Mitä enää vitkastelin? Oli aikaa ottaa yhteyttä hänen omistajaansa.

Heti seuraavan aamuna otin yhteyttä ystävääni, jota kutsun tässä yhteydessä Rouvaksi, ja otin puheeksi hänen sotapojunsa lainaamisen.

Tässä ote keskustelustamme: 

-  Moikka

-  Moi!

-  Voinko mennä suoraan asiaan?

-  Menehän, puran samalla vanhaa joustinpatjaa.

- Tämä on nyt sitten täysin hypoteettista ja vaan meidän kahden keskistä. Sopiiko?

-  Toki. Apua, osaanko mä sanoa mitään?

-  Blondilla on haave / fantasia.

- Apua… Tarvitsette multa tai meiltä apua?

-  Jossa kaksi miestä (minä toinen) käyttäisi sitä rajusti, jopa niin, ettei jaksaisi nousta sängystä sen jälkeen. Olen pohtinut asiaa ja ihmisiä, joita tunnen, ja anoa kenen kanssa voisin kuvitella tämän tekeväni ja myös blondi voisi (tiedän tämän) olisi sotapojusi. Voitko mitenkään kuvitella, että voisi onnistua?

- Ymmärrän kyllä idean, ja lainaisin pojua kyllä, mutta en tiedä, kuinka innostunut se itse on.

-  Juu, ja siksi puhun sulle enkä pojullesi

Tämän jälkeen kävimme monta asiaa periaatteellisella tasolla läpi niin, että Rouva sai kaikki haluamansa tiedot, ja minä kerroin mitä odotan ja mitä en odota. Tietenkin keskustelimme myös turvallisuuskysymykset läpi aloittaen turvaseksistä ja päättyen jälkihoitoon, jota myös sotapojukin saattaisi tarvita. Keskustelu kiihtyi loppua myöden, ja huomasin, että lopuksi ideoimme jo leikkiä yhdessä. Mietimme myös miten saisimme siihen yhdistettyä pojun omia fetissejä ja fantasioita, jos Rouva vaikka komentaisi sotapojunsa käyttööni leikin ajaksi. Innostuin asiasta kovin.

Pojulla oli tiukka rutistus elämässään juuri seuraavien kahden päivän aikana, joten Rouva lupasi ottaa asian puheeksi heti kun tilanne olisi sopiva.

Seuraava keskustelu käytiin minun ja Rouvan välillä pari päivää myöhemmin:

- Huomenta

-  Huomenta. Puhuin sotapojun kanssa eilen videochatissa. Vaikutti ihan innostuneelta ;). Siitä sun ideasta siis. Eli toinen kynnys ylitetty, jos eka oli mun lupa ja toinen sotapojun kiinnostus. Loppu onkin onneksi ihan teidän niskoillanne.

-  Eli voin jatkossa ideoida asiaa sotapojusi kanssa?

-  Kyllä

Suunnittelin kirjoittavani pojulle seuraavana päivänä, mutta yllätyksekseni hän oli jo itse (innoissaan) kirjoittanut minulle. Kävimme hieman sähköpostikeskustelua, jossa ensin kerroin omat suunnitelmani ja näkemykseni ja sen,  miten poju niihin liittyisi. Onneksi pojulla ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan (jopa päinvastoin), että minä olen ohjaksissa myös hänen suhteensa (uusi kokemus meille molemmille).

”Ja se on kyllä ihan ok, jos pomotat tilanteessa, ehkä jopa ihan mukavakin vivahde. Tosin jos aiot käskyttää, niin sitten ei saa unohtaa käskeä nuolemaan pillua! ;)”

Kävimme läpi tarkkaan turvaseksin tuomat rajoitukset, ja lopuksi pohdimme yllätyksemme ajankohtaa. Erinäisistä kesäkiireistä johtuen ensimmäinen sopiva ajankohta oli noin heinäkuun puolessa välissä, joka oli noin kuukauden päässä siitä hetkestä, kun tätä tekstiä alun perin kirjoitin.

Kärsimättömänä ihmisenä leikin siirtyminen aluksi yli kuukauden päähän oli pienoinen pettymys. Nyt kuitenkin kun olen päässyt kirjoittamaan omia ajatuksiani ylös, ja keskustellut pojun ja Rouvan kanssa, niin alan kääntymään ajatukseen, että kuukausi tekee minulle hyvää. Saan rauhassa kohdata omat pelkoni ja ajatukseni (esim. mustasukkaisuudesta), ja mahdollisesti pehmittää blondiani tulevaan koetukseen, josta aion kertoa seuraavassa päivityksessä lisää...

Kun blondi valuu molemmista päistä

Aino Kainen esitti jokin aikaa sitten kysymyksen kommetissaan: Mitä alistava kokee alistetun ollessa noin reunalla, itkiessä? Aihe on ollut mielessäni aikaisemminkin mutta en ole siihen tarttunut. Nyt tartun aiheeseen, mutta palaan hetkeksi oman dominointini alkuvaiheisiin.

Olin sessioinut subini kanssa erittäin onnistuneesti. Hän oli lähtenyt jo kotiinsa, ja minä fiilistelin tapahtunutta makoillen alasti viileällä lattialla, sillä takana oli äärettömän kuuma kesäpäivä. Mielialani meni positiivisilla aalloilla ylös ja alas, ja lopulta itkin. En ole varma miksi, mutta sekä itkiessä että sen jälkeen minulla oli hyvä mieli.

Blondi on itkenyt suhteemme aikana paljon. Leikkisästi sanon hänelle, että yleensä hän valuu ainakin toisesta päästä. Pidän siitä että aidot tunteet näytetään kun niitä on. Itsekin pyrin siihen. Leikkiessämme hän on itkenyt muutaman kerran ja leikin jälkeen useammin. Näillä tapauksilla on mielestäni selvä ero, joten nyt kirjoitan noista ensimmäisestä.

En muista aivan tarkalleen mitä tein, kun tämä tapahtui blondin kanssa ensimmäisen kerran. Varmastikin lopetin sen, mitä olin tekemässä. Siirryin hänen kasvojensa eteen ja pyyhin kyyneleitä blondin poskilta. Nostin kädellä hänen rintaan painunutta leukaansa ylöspäin ja kysyin kysymyksen jonka välillä leikkiessämme kysyn. "Kaikki ok?"

Turvasana tuntuu olevan yleensäkin vaikea blondin sanoa, vaikka otettaisiin pidempiäkin askelia rajan ylitse. Itse kyllä pidän ajatuksesta, että suuresta luottamuksesta huolimatta blondilla on aina vaihtoehto lopettaa leikki sanomalla turvasana. Sitä taas en tiedä, onko turvasanan sanominen helpompaa kuin taisteleminen kovan pään kanssa. Tässä hiljan olin sitonut blondin kädet kohti kattoa. Hänellä oli pallo suussa, ja kädessään hän puristi avainnippuani joka toimi turvasanana. Avainten kolahtaessa maahan leikki loppuisi.

Käytin floggeria ja kämmentä takamuksen ja jalkojen lämmittelyyn. Myöhemmin vaihdoin päällystettyyn bambuun. Aluksi naputtelin tällä kevyemmin takamusta ja jalkoja läpi välillä iskien lujempaa ja välillä taas naputellen. Aina sillon tällöin pidin pienen hengähdystauon ja jatkoin samalla kaavalla.

Blondin ääntelystä ja vartalonkielestä saattoi lukea, että menimme hyvin rajoilla, mutta silti rystyset valkoisena hän pusersi avainippua. Jatkoin vielä tovin ja huomasin että nyt askel oli otettu. Olimme jossain, missä emme olleet aikaisemmin käyneet, eikä aikaakaan kun blondi antoi periksi. Hän pudotti painoaan käsien varaansa ja alkoi lohduttomasti itkeä avaimet nyrkissään. Olimme käyneet tämän läpi aikaisemmin, joten en antanut sen vaikuttaa toimintaani. Jatkoin piiskaamista edellisen kaavan mukaan, mutta nyt blondi ei enää siihen reagoinut. Hän oli päästänyt irti jostain muusta kuin avaimista.

Tilanne on minun silmissäni äärettömän kaunis. Naiseni, edessäni, antaa minulle jotain suurta, ja minä käytän tätä hyväkseni ottaen itselleni jotain yhtä suurta (power exchange). Lopulta hän lopettaa taistelun oman päänsä sisällä ja päästä kaiken tauhkan ulos, jonka mukana ymmärtääkseni ja toivoakseni tulee ulos muutakin kuin sen hetki ja kipu. Tunnen ylpeyttä ja olevani etuoikeutettu siitä, että voin tuottaa ja kokea jotain tuollaista.

Aino Kainen oliko tämä sopiva vastaus?

Ps. Otamme mielellämme vastaan kirjoitusaiheita lukijoitamme kiinnostavista aiheista.

*****

Blondi: Pääsiäistarinan loppu

Peikko vapauttaa jalkani ja käteni ja ottaa pallon pois suustani. Käteni putoava voimattomina alas ja hieron niitä. Niistän räkää.

Minut ohjastetaan makaamaan antiikkisen lelulaatikkomme päälle. Arkku on juuri sopivan kokoinen. Pääni mahtuu lepäämään sen päällä eikä roiku alaspäin. Käteni vedetään taas pään yli ja kytketään arkun päässä olevaan kantokahvaan. Olen itkun jäljiltä uupunut ja haen turvaa Peikon käsistä samalla kun hän sitoo minua. Silittelen hänen käsiään, ja se tuntuu hyvälle. Seuraavaksi jalkani sidotaan paikoilleen. Makaan arkun päällä auki. Suojattomana. Tiedän, että jos kipu jatkuu vielä, niin minun täytyy kakistaa keltainen kurkustani, koska en enää pysty ottamaan kipua vastaan.

Saankin sisälleni Peikon sormet. Vuorotellen sormia, lempileluani ja hyrrää. Ehkä myös kaikkia samanaikaisesti. En tiedä. En muista. En hahmota. Mutta ei lupaa laueta. Roikun orgasmin partaalla ikuisuudelta tuntuvan ajan. Peikko puhuttelee minua, koska olen lauennut kaksi kertaa ilman lupaa. Ja aina kun alan anella lupaa laueta, niin pitää taukoa. Koska tietää, että vaikka hän miten kieltäisi minua tulemasta, niin olen niin herkillä, että laukean hetkenä minä hyvänsä, jos hän jatkaisi vähänkin pidempään. Hän kysyy jotain. Minä vastaan. Jotain. Että lupaan yrittää paremmin. Olla kiltimpi. Tottelevaisempi. Tai sitten ihan jotain muuta. En tiedä. Muistan vain aneluni ja pyyntöni. 

Ja vihdoin saan tulla. Laukean holtittomasti selkä kaarella ääneen huutaen. Orgasmi jatkuu ja jatkuu, ja huomaan taas itkeväni. Jossain vaiheessa olen niin poikki,  että pyydän Peikko lopettamaan. Kiltti en jaksa enää. Kiltti en pysty enää laukeamaan. Voi voi. Kun mua ei yhtään kiinnosta. Peikko hieroo g-pistettäni lujasti sormillaan. Tunnen järkyttävää mielihyvää ja jotain kuumaa jalkojeni välissä. Tiedän ejakuloivani. Teen sitä nykyään melko usein. Nostan pääni ja katselen Peikon kättä sisälläni. Sähän kastelet meidän arkunkin. Voi sua. Peikko ottaa märän kätensä pois sisältäni ja ravistaa omat nesteeni siitä päälleni. Ele on käsittämättömän kiihottava.

Minut irrotetaan arkun päältä. Saat mennä sängylle. En pääse arkun päältä omin voimin mihinkään. Peikko auttaa minut sängylle, kietoo minut peiton sisälle lämpimään koteloon ja tulee viereeni. Leijailen jossain kaukana. Laskeudun tälle planeetalle pikkuhiljaa ja turvallisesti. Hengitykseni tasoittuu. Peikko pitää minusta kiinni ja silittelee minua hellästi. Avaan silmäni. Matka on tällä kertaa ohi. 

Pääsiäiskiusauksen kahdet kasvot, osa 2

Peseydyn suihkussa verkaisesti. Fiilistelen tilannetta ja tilaa, johon blondini jätin. Arvailen blondini käyvän hitaalla kuten aina käskytettäessa kesken leikin, ja niinpä kuivatellessa itseäni huudaan ovenraosta "Joko valmista?", mihin saan ujon vastauksen "ei vieläh". Sidon pyyhkeen lantiolleni ja suuntaan makuuhuoneeseen, missä blondi kiinnittää toista sukkanauhaansa selin minuun. Kävelen hänen taakse ja kaappaan hänen rintansa voimakkaasti kouriini. Blondi jähmettyy ja lopettaa kiinnittämisen. Pyörittelen hänen nännejään sormieni välissä ja kuiskaan hänen korvaansa "älä anna minun häiritä". Hän kumartuu takaisin kiinnityksensä pariin voihkaisten.

Asettelen lattialle viltin ja talutan blondin sen päälle. Kiinnitän nahkaiset käsikahleet hänen ranteisiinsa ja ne kiinni toisiinsa selän taakse. "Polvistu!" annan selkeän käskyn. Tämä on tiukka paikka blondille, sillä polvistuminen toisen edessä pelkästään käskien on ollut hänelle vaikeaa. Huomaan, kuinka hän taistelee itsensä ja tilansa kanssa, ja muutaman sekunnin kuluttua olen valmis avittamaan komentoa tiukalla otteella hiuksista, mutta liikahtamiseni saa blondin välittömästi polvistumaan.

Katselen häntä kiireettömästi lattialla. Blondi on painanut päänsä alas, hänen hengityksensä on kiihtynyt, ja hän odottaa käskyäni tai kosketustani. Tällä kertaa hän saakin odottaa. Kiertelen rauhassa, välillä sormeni hipaisevat hänen kaulaansa tai niskaansa aiheuttaen huokauksen, välillä käyn leululaatikolla hakemassa tarvikkeita tai kuiskuttelen hänen korvaansa kauniita sanoja. Pudotan pyhkeeni lattialle ja siirryn hänen etupuolelleen. Painan penikseni hänen kasvojaan vasten, ja hän ottaa sen heti ahnaasti suuhunsa. Hetken blondini saa leikkiä peniksellä omaan tahtiinsa, mutta pikkuhiljaa siirryn itse ohjaksiin. Ensin napakka ote hiuksista jonka jälkeen saan itse määrätä tahdin ja syvyyden. Välillä vauhti yltyy voimakkaaksi suuhun naimiseksi, joka pysähtyy hetkeksi blondin haukkoessa happea, mutta pian hän taas on hanakasti työssään. Välillä taas nautiskelen varmoista hitaista työnnöistä pohjaan saakka. Välillä pidän pienen tauon.

Katselen blondin leualta valuvaa kuolavanaa, ja tahdon ikuistaa sen. Käyn etsimässä blondin kameraa mutta tuloksetta. Palaan kysymään häneltä kameran sijaintia. Hän kyllä ymmärtää hitaasti kysymykseni, mutta ei muista vastausta. Miten näin järjestelmällinen ihminen ei muista, missä hän pitää kameraa? Palaan takaisin, ja kuvauksen sijaan tyydyn levittämään kuolaa blondin kasvoille. Jatkan suunkäyttöä vielä hetken jonka jälkeen komennan ja autan hänet ylös.

***

Polvillesi. Käsky, jota en vieläkään pysty ottamaan vastaan kovin hyvin. Pääni tappelee vastaan. Peikko odottaa kärsivällisesti. Juuri kun Peikko on ottamassa hiuksistani kiinni ja painamassa minua polvilleni, polvistun itse. Kädet selän taakse. Saan käsiini nahkaiset käsikahleet, jotka napsautetaan kiinni selkäni taakse. Peikko istuu sängyn reunalla, minä olen polvillani hänen jalkojensa välissä. Hän nai minua suuhun kovin ottein. Valun kuolaa ja limaa. Peikko sotkee niillä kasvojani.

Minut nostetaan jaloilleni. Kädet ylös. Käteni kiinnitetään köysillä katossa olevaan koukkuun. Saan pallon suuhuni. Emme ole käyttäneet sitä pitkään aikaan, joten se tuntuu alussa vieraalta suussani, ja pääni totuttelee ajatukseen. Peikko laittaa käteeni jotain painavaa ja metallista. Jos sun tarvitsee sanoa keltainen, niin sä tiputat tuon lattialle. Ymmärsitkö? Katson Peikkoa. Voit nyökätä, sun ei tarvitse puhua. Nyökkään.

Muistan piiskaa. Hapsupiiskaa. Bambua. Paljon piiskaa. Koko vartalolle. Peikko puree piiskattuja nännejäni. Kovin. Jossain vaiheessa hän kiinnittää nilkkoihini levittimen, jotta en saa vedettyä jalkojani yhteen. Ja sietokykyni ylittyy. En pysty kuitenkaan pudottamaan metalliesinettä lattialle. Pääni ei taivu siihen. En pysty puhumaan. En sanomaan, että ei enää. Tosin siitä ei olisi mitään hyötyä. Kiukusta, nöyrtymisestä ja kivusta sekaisin en pysty enää tekemään muuta kuin itkemään.  Puristan metalliesinettä kädessäni ja itken.

Peikko vapauttaa jalkani ja käteni ja ottaa pallon pois suustani. Käteni putoava voimattomina alas ja hieron niitä. Niistän räkää.

Blondi: Intro

Odotan Peikkoa luokseni. Olen saanut häneltä aamulla kiusoittelevia tekstiviestejä, joissa on kerrottu, että raasu ei sitten tänään muuten laukea. Minua hermostuttaa.

Peikko määräsi minut parin päivän leikkikieltoon koska olin lauennut ilman lupaa kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä. Tahattomia tosin (kai?), koska en yksinkertaisesti ollut ehtinyt kysyä lupaa, mutta ei se muuta asiaa mihinkään. Parin päivän odottaminen sujui kohtuullisen hyvin, vaikkakin ajatus siitä, että en saa leikkiä itsekseni, kuumotti takaraivossa ja sai minut totta kai haluamaan. Sitä, jota en juuri sillä hetkellä voinut saada. Lisäksi Peikko oli pyytänyt, ei käskenyt, minua kirjoittamaan  ajatuksistani käskemisen suhteen. Olin samaan tekstiin kirjoittanut myös sen, että olen mielestäni päässyt alistumisessa viime aikoina melko vähällä, sekä fyysisesti että psyykkisesti – voisiko rajoja kenties hieman venyttää?

***

Olen toivonut sinulta enemmän käskemistä. On vaikea avata, mitä oikeasti haluaisin, ja mitä käskemisellä edes tarkalleen tarkoitan, kun en oikein tiedä, mitä se voi pitää sisällään. Että käskisit minun tehdä asioita kun leikimme? Että käskisit minua arjessa? Että vaatisit minulta enemmän asioita? Varmasti kaikkea.

Leikkiessä pidän mm. siitä, kun käsket minua ottamaan housut pois, samalla kun olet suussani. Siitä nolosta kiemurtelusta, jota joudun tekemään saadakseni housuni pois. Tai ylipäätään kun käsket minua riisuutumaan. Pidän siitä, kun käsket minua hakemaan leluja laatikosta. Pidän siitä, että käsket minut joskus orgasmin jälkeen kiittämään. Pidän siitä, kun käsket minua katsomaan tai pitämään silmät auki.

Voisin pitää siitä, että käskisit minut tekemään asioita itselleni. Tosin en ole varma, pystyisinkö. Laittamaan tapin itse sisääni. Laittamaan muitakin asioita sisääni. Nuolemaan sormesi puhtaaksi. Kalusi puhtaaksi (noh, tämän teen käskemättäkin...). Käskisit minut odottamaan. Kosketusta. Orgasmia. Pyytämään, kerjäämään. Anelemaan. Hipaisisit ja jättäisit minut valumaan. Laittaisit minulle pannan kaulaan ja antaisit odottaa. Kosketusta. Kävisit välillä koskemassa kasvojani. Ja jättäisi taas odottamaan. Käskisit minut katsomaan peilistä itseäni. Käskisit siten, että minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin totella. Tai sanoa turvasana. Käskiessä kanssani pitää olla jämäkkä ja luja. Jos huomaan, että minulla on mahdollisuus lipsua haastavasta tehtävästä pois, niin teen sen helposti. Koska edellisen kaltainen alistuminen on minulle haastavaa. Mutta haluaisin kuitenkin oppia sitä ja uskoisin nauttivani siitä. Häpeän tunteen voittamisesta.

Huomaan lipsuvani säännöistä ja sovituista asioista helposti, jos huomaan, että niistä ei seuraa mitään. Konditionaalin käytöstä. Siitä, että vastaan sinulle sovitusti ääneen sen sijaan, että nyökyttelen tai pudistelen päätäni. Jopa siitä, että kysyisin lupaa laueta. Olen esim. lähiaikoina lauennut kaksi kertaa kanssasi ilman, että olen kysynyt lupaa. En ole tehnyt tätä kuitenkaan tahallaan. Tai en tiedä. Ehkä alitajunnassa on kuitenkin joku pieni ääni, joka sanoo, että älä kysy. Koska näistä luvattomista laukeamisista tai muista lipsumisista ei ole seurannut mitään. Itse kaipaan johdonmukaisuutta näissä asioissa, koska mieleni vaatii sitä. Jos se huomaa, että siltä ei vaadita systemaattisesti asioiden noudattamista, alkaa se lipsua. Testailla rajoja ja sitä, että onko niitä.

***

Kuulen Peikon avaavan oveni. Omalla avaimellaan totta kai.