O.D

Pervokoulutuksissani kerron usein tarinaa ystävästäni, jolla oli vahva fantasia tulla käytetyksi hämyisässä kellarissa käsiraudoissa katossa riippuen. Kaunis fantasia fantasiana, mutta ei toteutettuna, sillä tarina jatkuu tylsästi kun hän kerran pääsi toteuttamaan tätä skenaariota ja tajusi ettei ihmisen ranteet ole luotu kestämään roikkumista käsiraudoista. Nyt tätä fantasiaa ei enää ole koska todellisuus hajoitti kuplan.

Nahkatytöllä on fantasia, johon hän on palannut tasaisesti tuntemamme ajan. Aluksi se olikin vaan fantasia, mutta pikkuhiljaa se alkoi muodostua mahdolliseksi ja lopulta sovituksi skenaarioksi. Jälkikäteen ja enemmän nahkatyttöä tuntien ymmärsin, että koska kyseinen fantasia vaatii useamman henkilön, tytön ja 4 miestä, niin se vaatii myös luotettavan henkilön, joka toimii kapelimestarina. Minun ja nahkatytön luottamus oli kasvanut sen verran suureksi, että hän aikaisin keväällä alkoi kysellä että suostuisinko kapellimestariksi? Itse skenaario on siitä erikoinen, että miespuoliset eivät saa siitä suurtakaan tyydytystä, enemminkin seurata hetken friikkisirkusta, niimpä suostuin pyyntöön ehdolla, että nahkatyttö hoitaa aikataulut sekä muut osallistuja ja minä ostan uuden tahtipuikon. Eikä aikaakaan kun orkesterimme ja ensi-ilta oli sovittuna. Mutta kuten monet tietävät, niin ensi-ilta ei aina mene ihan sovitusti ja niin kävi nytkin. Nahkatyttö sairastui ensi-illan kynnyksellä ja huolimatta kaiken maailman pohdinnoista "että jos nyt jotenkin kuitenkin", niin löin nyrkkini pöytään ja sanoin että sovimme uuden aikataulun.

Uusi aikataulu osui toukokuun alkuun ja tähän tilaisuuteen valmistauduttiin jopa paremmin kuin alkuperäiseen. Nahkatyttö oli kirjoittanut jokaiselle osallistujalle viestin, jossa hän kertoi mitkä ovat rajat, kuka on kapellimestari, mitä hän oli sopinut kanssani jälkihoidosta jne. Viesti ei kuitenkaan ollut mikään käsikirjoitus vaan fiksu viesti, jolla poistettiin osallistujien ajatuksista turhaa kohinaa.

Ensi-iltapäivänä nahkatyttö saapui luokseni, koska olimme sopineet, että hän voi osana jälkihoitoa nukkua vieressäni. Nahkatyttö meikkaili ja valmistautui iltaan kun minä taas teatraalisesti etsin mukahävinneitä nahkahanskojani ja pakkailin tarvikkeita. Hiukan myöhemmin kassit täynnä nahkaa suuntasimme clubille.

Nahkahupun sisältä

Klo 14.47 sain kuvan mustista nahkahansikkaista (ei edes Peikolta), mihin viestiin vastasin "10/10 ajoitus". Tein loput työni noin kahdessa erittäin tiukkaan puristetussa minuutissa ja lähdin viikonlopun viettoon eli rituaalimaiseen valmistautumiseen sessioiltaan. Clubille mentäessä olin jo sen verran jännittynyt, että suuntasin kaiken keskittymiseni ajamiseen ja vastaukseni Peikon kanssa käytävään keskusteluun olivat luokkaa "Mm. Mm. Joo. Mm." Clubilla ryhmittäydyin kaverieni kylkeen jännittämään ja odottelemaan, että koko neljän hengen leikkikaveriporukka saapuisi paikalle. Taisin käyttää erään kissaneidon rintoja stressipuruleluna, vaikka hän väittikin ettei ole mikään purulelu tai stressilelu, mutta olen eri mieltä ja niin hänen silmänsäkin aina ovat.

Sessiomuistini palailee aina vain pätkittäin ja niin nytkin. Jossain vaiheessa huomasin olevani sohvalla Peikon ja yhden leikkikaverin kanssa lämmiteltävänä. Itse asiassa miehet heittivät ensin läppää keskenään, nahkahansikkaita pukiessaan, että voisivat lämmitellä toisiaan siinä ja olin että "JOO, voin katsoa!" mutta en itse asiassa voinut katsoa nanosekuntia pidempään kun tuli liian kuumat oltavat. Niinpä siirryin itse leluksi. Pitkä odotus (sessio oli siirtynyt aiemmin) teki rauhallisesti nautiskelusta mahdotonta ja niinpä säpsähtelin tapani mukaan suht holtittomasti kun minua kosketeltiin ja käsiteltiin. Peikko joillain sanoilla kehotti minua olemaan vähän "nukkemoodissa", jotta pysyisin edes jotenkin paikallani ja se oli ensimmäinen kerta sinä iltana kun aivoissani napsahti tuntuvasti. Menin minulle aiemmasta kinkyelämästä tuttuun nukkemoodiin eli liikkumattomaan tilaan, jossa kehoni jähmettyi paikalleen ja pystyin vain passiivisesti ottamaan vastaan nahkan kosketusta. Kokemus oli erikoinen, sillä tavanomaisesti nukkena en voi nauttia minulle tehtävistä asioista vaan pelkästään "olen" - sellaisiahan nuket ovat. Nyt, ykkösmateriaalifetissini ollessa kyseessä, oli tilanne kuitenkin aivoissani ristiriitainen ja koin siirtymistä havainnoivaan rooliin. Peikko palautti minut nopeasti reagoimaan ja minut siirrettiin aivan mainiolle nahkapäällysteiselle kevyesti pehmustetulle "pöydälle", johon minut sidottiin remmein ja nahkaremmein kiinni. Koko leikkisession sadistisimpia elementtejä; se yksi ei-nahkainen remmi keskivartaloni päältä, joka tulisi estämään kehoani taipumasta kaarelle orgasmeissa ja remmi, joka selvästi tuntui tekokuituiselta ja liian kapealta.

Mutta mitä sitten tapahtui? Tämä on se kohta elokuvassa, jossa tulisi niitä alta sekunnin välähdyksiä eri kohtauksista. Muistan kuulleeni vuorosanoja:

"Jos en tietäisi paremmin, luulisin että toi on aineissa."
"Tervetuloa vaan koittamaan."
"Nyt on lakisääteinen kahvitauko."
"Tää on viimeksi ollut sun pillussa."
"Nyt joltain oikeasti unohtui ne nahkahanskat!"

Minua siliteltiin hansikkain tosi nätisti. Varmasti tärisin vähemmän nätisti. Kun Peikko laittoi nahkahupun päähäni, ei minulla ollut huolen häivää sen jälkeen. Ujona exhibbarina huppu tarjoaa minulle suojan, että voin olla paljastettuna mutta silti turvassa. Muistan, miten Peikko ja muut vuorottelivat sen kanssa, että kosketaanko minua vai jätetäänkö hetkeksi ilman mitään stimulaatiota. Kamalaa! Ja aivan lemppariani. Yhden kerran kun kaikki otteet irtosivat kerralla, karkasi suustani hallitsematon "VITTUSAATANA!" ja - tumps - löin takaraivoni nahkapöytään. Porukka puhui siinä keskenään jotakin, heitti kai läppää ja luultavasti nauroi huvittuneena reaktioilleni. Jossain vaiheessa homma jatkui ja sain päälleni useamman nahkavuodan. Muistan pääni heittelehtineen puolelta toiselle. Kehoni vain riehuu mielihyvää ulos, kun sitä on niin paljon ettei se mahdu kehon sisään. Samaan tapaan mieleni alkoi olla kierroksilla. Kun nahkavuotien ihana, raskas paino tuntui päälläni ja sain stimulaatiota kutittamisesta silittelyyn, puristamiseen, nyrkeillä jalkapohjien hakkaamiseen, piikkihanskojen kevyen kiusaavaan kosketukseen, hengityksen estämiseen ja mitä kaikkea muuta.. en tiedä... alkoi mieleni hajoilla. En pystynyt enää erottamaan, mitä osaa kehostani koskettiin, millä ja miten, mutta mielihyvä vain kasvoi. Maailma ja muodot vääristyivät ja siinä kohtaa minä nauran - kun en enää tajua mitä tapahtuu. Käsittääkseni speissailunauruni kuulostaa aivan sekopäiseltä ja niinpä yritän välillä hillitä sitä. Kuitenkin Peikko ja muut jatkoivat (olisinpa nähnyt heidän ilmeensä!) ja niinpä repeilin holtittomaan nauruun kerta toisensa jälkeen. Rakastan niitä hetkiä. Silloin olen vapaa.

Jossain kohtaa Peikko raotti huppuani niin, että ainakin sumeasti näin hyvinpitelijäni. Alaviistosta. Se oli hetki jossa viihdyin ja jossa tuntui samaan aikaan hyvin kärsimättömältä. Salaa ja no, Peikolle vähemmän salaa toivoin, että voitaisiin nyt vain jatkaa darkkariin playrape-meiningeissä. Kuitenkin, ennalta keskustellusti se ei tuntunut minusta riittävän turvalliselta ja toimivalta vaihtoehdolta ensimmäiseksi rankaksi kimppasessioksi. Niinpä pysyin pöydällä ja Peikko kutsui myös muita uteliaita paikalla olijoita koskettelemaan nahkan päältä ja siinä kohtaa sain dominoivasta sen tuen, mitä ajoin tarvitsen. Toinen voi viedä minut pidemmälle kuin minne itsenäisesti kykenisin. Sain nauttia todella monista käsistä enemmän kuin mitä olisi ollut mahdollista ilman tuota kutsua. Jälkikäteen olen ollut iloinen erityisesti siitä, että ihmiset kunnioittivat minua sekä Peikon antamia ohjeita eli minua ei kertaakaan koskettu kielletyille alueille tilanteessa, jossa olin täysin puolustuskyvytön. Se on merkittävää, sillä se tarkoittaa, että seuraavalla kerralla tulen haluamaan askeleen tai pari pidemmälle, koska pystyn luottamaan ihmisiin.

Tänä aamuna heräsin Peikon vierestä ja vietimme loikoilevaa päivää, ennakoiden ja ehkäisten subdroppia viimeisestä isommasta sessiokerrasta oppineina. Minä jonkin aikaa nahkapannan pehmeä ja halaava puristus kaulalla, sillä se panta oli jotain konkreettista, minkä saatoin ottaa mukaani tuleviin päiviin laskeutuessani takaisin todellisuuteen. Ennen sessiota olin nukkunut peräkkäiset kolme yötä omat unimaksimini ja viettänyt suht rauhallisen viikon, joten tällä kertaa dropista ei toistaiseksi ole ollut tietoakaan. Sain myös lyhyesti tavata ihanan Keijun ja olla iloinen siitä, että Peikon elämässä tuntuu paistavan nyt aurinko.

(Jos haluat kirjoittaa minulle, niin minut tavoittaa osoitteesta: nahkatytto87@gmail.com)

En voi laskea jalkaani mihinkään.

Nahkatyttö makasi selällään tiukasti nahkaisessa pussissaan pää huputettuna nahkahupulla. Häntä oli ensin satutettu, jonka jälkeen hänen suutaan oli käytetty oksennuksen partaalle. Satutettu lisää ja käytetty syvemmälle ja hyvin pitkään, jolloin leikki sai jo hapetuksen piirteitä. Lopulta hapen loppuessa ja kauhun vallatessa nahkatytön liikkeitä vedän penikseni pois hänen kurkustaan ja hän alkaa heti haukkoa happea rajusti. Huputan hänen päänsä samantien uudelleen ja jätän hänet rauhoittumaan omaan kuplaansa.

Käyn itsekin rauhoittumassa keittiössä ja juomassa jotain. Kuulen outoa hihitystä keittiöön asti, ja palatessani makuuhuoneeseen hihitys jatkuu hupun sisällä. 

- "Mikäs on noin hauskaa?"

Hihitys jatkuu ilman vastausta.

- "Kuulitko? Mikä on noin hauskaa?"

- "Mun pää." kuuluu varovainen vastaus. "En tiedä mitä siellä tapahtuu. Sulaudun johonkin."

- "Sulaudu rauhassa."

Hieman myöhemmin nahkatyttö alkaa ähistellä ja rimpuilla paketissaan yrittäen poistaa nilkkasukat jaloistaan. Ihmettelen huvittuneena tapahtuvaa ja kysyn mitä ihmettä tapahtuu? Vastaukseksi sain, että "jalkapohjia kutiaa". Tiedä häntä olisiko tämä hyvä esimerkki topping from bottomista, sillä tiesin, että nahkatyttö pitää jalkapohjien piiskaamisesta. Mutta minunkin lihani on välillä heikkoa. Niinpä hain rottingin ja aloin piiskata nahkatytön jalkapohjia ensimmäistä kertaa. Pain is so close to pleasure, kirjoitti Freddy Mercury aikoinaan. 

Olimme leikkineet jo pitkän tovin, ja lopulta paita märkänä pistin itsekin maaten sänkyyn. Vedimme molemmat happea ja annoimme fiiliksen silitellä meitä kuplassamme. Makoilimme tovin päät sängyllä eri suuntaan puhumatta mitään. Taisinpa hetkeksi sulkea silmäni. 

Hetkeä myöhemmin kun avasin silmäni, huomasin katselevani suoraan nahkatytön piiskattuun jalkapohjaan. Jostain merkillisestä hetkessä elämisen intuitiosta löin nyrkilläni - jossa oli nahkahansikas - nahkatytön jalkapohjaan. Jos joku voi eleillään ja äänillään kertoa, että joku yksittäinen teko on kiihottava ja kuumottava, tapahtui nyt niin. Otin jalan syliini ja jatkoin jalkapohjan hakkaamista nyrkilläni nahkatytön huutaen, vavisten ja rimpuillen.

Nautinto oli sen verran suurta kivusta huolimatta, että irrotin otteeni jalasta ja sanoin, että "tämä herkku loppuu sillä hetkellä, kun vedät jalat pois sylistäni". Ja niinpä se jalka pysyi nätisti sylissäni hänen koko muu kehonsa täristen tulevan orgasmin alla, joka hetkeä myöhemmin räjäytti nahkatytön. Hän rimpuili ja huusi sen verran eläimellisesti, että katsoin paremmaksi siirtyä hänen päälleen makaamaan ja puristaa hänet tiukasti itseäni vasten. Pieni hetki palautusta ja toisen jalan vuoro. Jalka nätisti esille ja hakkasin hänen toisenkin jalkapohjansa, eikä aikaakaan kun hän laukesi uudestaan tällä kertaa pudoten patjalta lattialle.

Myöhemmin hän makasi täristen kainalossani pitäen toista jalkaansa ilmassa. 

- "En voi laskea jalkaani mihinkään, koska jos se koskee johonkin niin laukean"

- "Enemmän olisin huolissani siitä, että laukesit juuri kaksi kertaa ilman, että kysyit lupaa."  

Osoite: Nahkainen Hallusinaatiotie 1

Olen elänyt pienessä pimiössä ajatuksieni kanssa liittyen fetisseihin. Olen toki lukenut fetisseistä ja jopa pienessä mittakaavassa kouluttanut niistä terveydenhuollon ammattilaisia. Taidan itsekin pari sellaista kevyttä omistaa. Tämän lisäksi ystäväpiiriini kuuluu monenmoista fetisistiä, joiden tarinoita olen kuullut ja nähnyt laidasta laitaan. Voisi siis hassusti kuvitella, että ymmärtäisin tai tietäisin fetisseistä jotain, mutta itse asiassa minusta tuntuu nyt, että tiedän lähinnä sen miten vähän tiedän. Mutta onneksi käsissäni on nyt pienimuotoinen tutkimusalusta. Kerron, mikä sai edellä kirjoitetun liikkelle.

Nautin reaktioista ehkä jopa liikaa, koska pyrin kaivelemaan niitä välillä turhastikin esiin. Kuitenkin nautin, kun naama edessäni vääntyy kivusta tai naurusta. Jos kroppa käsissäni värähtelee holtittomasti liian monen orkun jälkeen, minunkin mieleni orgasmoi. Nahkatytöstä on helppo kaivella reaktioita. Jos vaikka laitan nahkahansikkaat käteeni hänen korvan juuressa ilman, että kosketan häntä, se riittää. Pelkkä se pieni natiseva ääni pukiessani hanskoja saa hänet veteläksi. Toisaalta jos hän takapuoli pystyssä odottaa piiskaa, ja laskenkin nahkaisen floggerin odottavan tytön selälle, hänen polvensa saattavat pettää alta.

Osaisinkin jättää tämän tähän. Nahkatyttö oli kylässä, ja häntä oli pyöritelty, satutettu, huputtettu ja kurkutettu ympäri sänkyä. Hän oli selällään sängylläni hänen päänsä taivutettuna patjan yli. Käteni (näköjään aina nahkahansikkaissa tässä kontekstissa) olivat hänen kaulallaan ja penikseni hänen kurkussaan, kaivelen reaktioita hänestä ulos ja niitähän pulppuaa.

Kuitenkin kiero mieleni mietti, mikä olisi tästä seuraava taso, ja yht'äkkiä muistin, että minullahan on useita nahkavuotia laatikossa odottamassa tulevia askarteluja. Laitan nahkatytölle hupu päähän, jolloin hän rauhoittuu ja jää kiltisti odottamaan, kun itse suuntaan hakemaan vuodat käyttöön. Tuon useamman vuodan mukanani ja alan kiertää niitä nahkatytön ympäri. Saan nätisti kierretty jalat tiukasti yhden vuodan sisään ja ylävartalon käsineen kahden muun sisään. Viimeistelen pika-askarteluni kiertämällä koko paketin ympäri useamman nahkavyön tiukkaan. Nahkatyttö oli vuorattu nahkaan niin että ainoastaan jalat nilkoista alaspäin olivat paljaat. Jo pelkkä askarteluni sai nahkatytön vapisemaan koko vartaloltaan holtittomasti. Tiukka paketointi sai tilanteen vähän rauhoittumaan, mutta en voinut välttää kiusausta ja työnsin vielä huppuun ja tytön jalkojen väliin lisää nahkaisia välineitä.

Jotain "erilaista" tapahtui minussa. Raotin huppua sen verran, jotta sain nahkatytön käyttööni. Käytännössä hän makasi edessäni nahkapaketissa suunsa käytössäni. Painoin penikseni pohjaan hänen suuhunsa hänen täristessä allani. Laskin käteni hänen tiukasti nahanpeittämille rinnoille ja koin jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut. En osaa pukea tunnetta vielä sanoiksi, mutta jos kerron sen sitä kautta, että en olisi ihmetellyt, jos olisi lauennut siihen paikkaan ilman sen kummempaa liikettä.

Jälkihoidossa nahkatyttö kertoi "nähneensä" edessään nahkaisen tien ja tajunneen sillä hetkellä, että hänen mielensä oli melkein alkanut hallusinoida siitä ärsykkeiden määrästä. Nyt varmaan pohdimme yhdessä, uskaltaisikohan sitä tietä kulkea?

Mitä yhteistä on pillimehulla ja nahkahupulla?

Ennen kuin olimme nahkatytön kanssa edes tavanneet, niin olimme tavanneet toistemme mielihaluja ja fetissejä läpi. Minä olin saanut kuulla tarinoita siitä, miten juuri tietynlaiset nahkahanskat saavat nahkatytön aivan sekaisin. Silloin minulla ei ollut pienintäkään aavistusta missä määrin, vaikka silloin toisin uskoinkin. Kaivoin lelulaatikon pohjalta vuosia aikaisemmin ostamani, hyvin istuvat nahkahansikkaani. Laitoin ne käsiini, puristelin, ihmettelin ja taisinpa muutaman kuvankin lähettää eteenpäin.

Muistan kun tavailimme minun mielihalujani, ja päästyäni kertomaan niiden harhailevan useasti akselilla kipu-rinnat-orgasmit, taisi nahkatyttö vastata, että kuulostaa juuri sopivalta. Minäkin omassa päässäni järkeilin, yhä ne juuri puetut hanskat käsissäni, että mikseipä se onnistuisi näidenkin kanssa.

Kuitenkin aina kun jotain uutta tapahtuu, jää jotain yleensä myös taakse - sehän on täysin ymmärrettävää. Tässä tapauksessa nahkatyttö oli jättänyt hiljan jotain taakseen. Asia oli heilauttanut häntä sen verran, että sen jälkeen hänen orgasminsa olivat oleet piilossa. Kyllähän ne sieltä kuulemma löytyvät omin käsin, mutta jos joku muu on samassa tilassa, niin henkinen tulppa tuntuu pitävän räjähdyksen sisällä. Edellisistä keskusteluistamme johtuen nahkatyttö otti puheeksi olenko jotenkin pettynyt, koska iso O oli hetkellisesti hukassa. Kerroin, että mitä enemmän hän asiaa pohtii, niin sitä enemmän tulppa laajenee. Ymmärrän tilanteen, ja luottamuksen myötä uskon, että asia tulee muuttumaan. Hän tuntui olevan tyytyväinen vastaukseen, mutta...

Olin sitonut nahkatytön tiukasti sänkyyn kiinni ja kiusannut häntä monin erilaisin nahkaisin keinoin. Nahkahuppu tiukasti päässä käteni painaen hänen kaulaansa sen läpi, toisen käteni sormettaessa häntä rajusti, kuulen hupun läpi huokailua, johon sekoittuu hänen mielihyvänsä materiaalista yhdistettynä fyysiseen stimulointiin.

Poistan välillä hupun ja annan hänen hengittää helpommin, ja jokaisen poiston yhteydessä hänen naamaltaan paistaa pettymys ja toive saada huppu takaisin. Välillä painan käteni tiukasti hupun läpi peittäen hänen hengitystiensä hetkeksi. Tilanne on hieman absurdi, koska hän ei pyristele juurikaan vastaan vaan haluaa tiukempaa kokemusta. Irroitan käteni ja kiristän hupun kaulan kohdalla olevalla narulla.

Siirryn hänen jalkojenväliinsä ja nappaan hyrrän käteeni. Levitän liukkaria kädessäni olevaan nahkahanskaan ja tungen kaksi sormea hänen sisään ja pian yhden lisää toiseen reikään. Käynnistän wandin ja painan sen toisella kädellä klitorikselle ja alan töihin. Käteni työstäessä nahkatytön reikiä ja hyrrän hyristellessä, kuulen hupun sisältä nautinnollista ulinaa. Ei aikaakaan kun huomaan sormieni ympärillä, että tulppa alkaa irrota. Lisään vielä vähän vauhtia ja tunnen kuinka hänen reikänsä supistelevat vahvasti hansikastani vasten.

Jos hän olisi pyörein subin silmin väittänyt jälkikäteen lauenneensa, en olisi epäillyt, mutta siinä hetkessä en ollut täysin vakuuttunut. Mutta silti paras oli vielä tulossa. Lopetin tulpan pyörittelyn ja vedin hupun hänen päästään. Nahkatyttö katseli minua surullisin silmin selkeästi turhautuneena omasta tulpastaan, orgasmin katoamisesta, nahkahupun riisumisesta ja ja ja. Hän purskahti turhautuneeseen itkuun, ja samalla hetkellä muistin miten suuri vaikutus pillimehulla saattaa olla pikkuisiin.

- Et nyt kyllä ala pillittämään omaa turhautumistasi, sanoin ja poistuin huoneesta keittiöön juomaan. Hidastelin tahallani matkalla ja kuuntelin nyyhkytystä. Viimein palattuani takaisin kävelin suoraan hänen taaksen ja laitoin hupun hänen päähänsä. Itku loppui kuin seinään, ja hupun sisältä kuului rauhallista ja tasaista hengitystä.

Nahkatytölle nahka(-p)askartelua

Kun kirjoitan jostain ihmisestä, niin minulle on tärkeää, että hänellä on blogissamme nimi joka kuvaa häntä hyvin. Joskus nimi syntyy suorastaan itsestään, ja joskus sitä joutuu hakemaan ja maistelemaan. Kuitenkin kun nimi on olemassa, niin tekstikin syntyy paremmin. Kuherruskuukauteni päättyessä kerroin olleeni kahvilla, ja tämä tapaaminen on pikkuhiljaa kasvanut korkoa jopa siinä määrin, että tällä viikolla olen pohtinut uutta nimeä. En tiedä olenko nimeen täysin tyytyväinen ja tästä syystä se saattaa vaihtua vielä, vaikka itse kohde näyttikin vihreää valoa nimelleen. Joka tapauksessa olen pikkuhiljaa tutustunut nahkatyttöön.

Pohjustan nimeä hieman. Minä pidän reaktioista ja haen niitä ravistelemalla ympäristöäni joskus vähän turhankin hanakasti. Kouluttaessani tai valmentaessani, siis pervokontekstin ulkopuolella, haluan ravistella yleisöä toivoen, että sitä myöten aukeaisi tilaisuus katsella jotain ongelmaa ihan uudelta suunnalta. Pervoillessa taas ne reaktiot tulevat ulos vastakappaleesta tuskana, ilona, itkuna, nautintona... ja minä niin nautin.

Nahkatyttö oli kertonut, että hänellä on kova fetissi nahkaan ja sen kosketus hänen ihollaan saa aikaan -"niin se voi saada aikaa vaikka mitä". Silmiäni avaavaa oli, kun ensi kertaa laskin itse tekemäni nahkaisen floggerin nahkatytön selälle. Samaisella hetkellä tämä tyttö alkoi voihkia, täristä ja kiemurrella yrittäen liikuttaa vartaloaan niin, että jokainen nahkasuikale koskettaisi vähän paremmin ja lujempaa. Ja floggeri ainoastaan kosketti liikkumatta nahkatytön selkää. Samalla hetkellä tajusin, miten vähän minä fetisseistä tiesinkään.

Nahka itsessään ei heiluta viisariani juuri enempää kuin esim farkkukangas, mutta jos reaktiot ovat edellisen luokkaa, niin mikä ettei. Niinpä tapaamisemme ovat enemmän tai vähemmän pyörineet tämän materiaalin ympärillä, ja enpä muista käyttäneeni nahkahansikkaita näin useasti koskaan. Ehkäpä hauskimpana yksityiskohtana raju sormettaminen tiukat nahkasormikkaat käsissä molempiin lähekkäin oleviin reikiin. Mutta nälkä kasvaa syödessä, ja pohdinkin mikä voisi olla seuraava sopiva askel, joka voisi  tuoda isompia reaktioita esiin.

Minulla oli jäljellä vielä muutamia isoja nahkapaloja floggeriaskartelujeni jäljiltä, ja pohdin josko osaisin tehdä niistä jotain käyttökelpoista. Luonnollisesti sen pitäisi olla jotain, joka olisi sekä käyttökelpoista että toisi jotain uutta meille molemmille. Muutaman opettavan Youtube-videon jälkeen päätin kokeilla, osaisinko tehdä jonkinmoisen nahkahupun. En lähtenyt tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan pyrin yksinkertaiseen lopputulokseen, jossa nahkatytön pään saisi huputettua ja sekoitettua.

Muutama uusi työkalua hankittuna mm. nahkapaska ja pirusti intoa puhkuen ja selkeä suunnitelma päässäni aloitin askartelun. Mittailin omaan päätäni, arvioin paljonko saumat vievät tilaa ja sitten piirsin hahmotelman isommalle nahkapalalle. Palaset irti, reunoihin reiät, hupun suuaukkoon purjerenkaat, muutama tiiserikuva nahkatytölle,
reunat neuloen narulla ja suuaukoon purjerenkaiden läpi naru, jotta sen voisi tarvittaessa kiristää kaualalle. Hämmästyksekseni myöhemmin samaisena iltana huppuni oli valmis, ja olin siihen jopa ihan tyytyväinen.

Samalla viikolla hyvä ystäväni lammaspoika (ei oikea nikki) kävi luonani, ja kerroin askarteluistani. Hän on myös jonkinmoinen nahkafani ja pyysi huppua näytille. Hieman nolostellen näytin sen hänelle. "Tää on just hyvä. Juuri sellainen kun laitetaan uhrin päähän ennen kaappausta." 

Jos ihmettelet, miksi täällä ei ole askartelusta parempaa kuvaa, niin se johtuu siitä, että nahkatyttökään ei ole nähnyt huppua kuin sisäpuolelta. Päätin, että parempi niin. Jotkut mielikuvat ja fantasiat on kiva pitääkin sellaisina.

Seuraavassa tekstissäni kerron mitä yhteistä on pillimehulla ja askartelemallani nahkahupulla...