Ru(n)kkaset

Enpä olisi uskonut, että nahkahansikkaat näyttelisivät joskus näin isoa roolia leikeissäni. En ole kuitenkaan ollut täysin ummikko hansikkaineni, sillä useampi vuosi sitten hankin nahkaiset ajohansikkaat oikein Stockmannilta,  buustaamaan fiilistäni Uniformal-bileisiin.

Sittemmin nämä hansikkaat ovat olleet käytössä vain bileissä tai suojaamassa käsiäni, jos  olen avokämmenin hurjasti innostunut piiskaamaan. Nyttemmin kyseiset hanskat ovat olleet jo sen verran useasti nahkatytön sisällä, että eipä niistä taida olla edes buustiksi.

Tässä hiljan kävin rautakaupassa, ja kuinka ollakaan, siellä oli nahkahansikkaita tarjouksessa. Koska hinta oli hyvin edullinen, niin päätin ostaa uudet leikkivälineet. Aikaisemmin olin yrittänyt nahkatytöltä onkia tietoa, millaiset hanskat eniten pyörittävät pikkareita, mutta olin saanut aika huonoja ja epämääräisiä vastauksia.

Löysin Lontoosta vintagekirpparilta omiin silmiini ja kätösiini sopivat täydelliset, vanhat, ohuet ja erityisesti tiukat hansikkaat. Pistin käden napakasti nyrkkiin ja tykitin kuvan Suomeen. Vastaus tuli salamana, "ääh, mustat ne pitää olla". Jatkoin matkaani seuraavaan karkkikauppaan, mutta vieläkin harmittelen, että hanskat jäivät sinne. En oikeasti uhrannut asialle sen enempää aikaa, joten seisemän euron Puuilo-hansikkaat saisivat toimia. Valitsin koon sen mukaan, että sain hansikkaat juuri ja juuri voimalla vedettyä käteeni, ja toivoin, että ne jatkossa vähän venyisivät.

Koska oikeiden hansikkaiden valinta nahkatytön maailmassa näyttäisi oleva tärkeään ihmissuhteen etsimiseen verrattava asia, en odottanut suurta menestystä näiltä hanskoilta. Kuitenkin ne jonkinmoisen muistijäljen tuntuivat häneen jättävän, kun niitä välillä yllättäen sivuttiin keskusteluissamme. Tällöin en tosin vielä tiennyt kuinka "vakavasta" asiasta on oikeastaan kyse, kunnes...

Mainitsin yksi ilta chättäilessäni nahkatytön kanssa, että "hanskat ovat menneet hukkaan. Vai oisko kaverin koira ne syönyt kun tuoksuivat pillulle", yrittäen olla tapani mukaan olla hauska. Luonnollisesti nahkatyttö arvelikin oikein minun vaan kiusaavan. Pysyin kuitenkin tovin ja jopa viikon tarinassani, ja lopulta tarina alkoi elämään omaa elämäänsä.

Muutama viikkoa myöhemmin sama asia nostettiin uudestaan esille, mutta tällä kertaa totisemmin. Nahkatyttö kertoi, että nämä "kadonneet" hansikkaat vaivaavat hänen mieltään kovasti, ja että hänellä menee joka päivä aikaa yllättävän paljon, kun hän pohtii, mikä niiden kohtalo on. Lisäksi hän kertoi, että hän voisi tulla etsimään hanskoja, kun niitä tuskin on käytetty asuntoni ulkopuolella. Pieni huumorilla alkanut lausahdus oli selkeästi kasvanut sellaisiin mittoihin, joihin en osannut edes kuvitella. Oli luonnollisesti fiksua kertoa hansikkaiden voivan hienosti.

Jokunen viikko myöhemmin palasimme asiaan ohimennen, tai sanoisinko, että minulta kysyttiin varsin suoraan seuraavaa:

"Voisitko laittaa kuvan niistä nahkahanskoista sinun kädessä? Ei silleen kämmenellä kädessä vaan silleen kädessä... Oikeastihan oon kuvitellut videota asiasta useamman päivän, mutta tota... saat päättää ihan ite..."

Sinänsä kiva että sain ihan itse päättää josko kuva vai video, mutta koulutushan on kesken ja pidän tämän tyylisestä kommunikoinnista. Niinpä kännykkä makaamaan läppärin kylkeen, kamera tarkennettuna hansikkaisiin. Tein muutaman kymmenen sekunnin videon, jossa vedän hitaasti tiukat hansikkaat käteeni ja sen tehtyäni lyön nyrkillä avokämmeneeni. Läps.

"Istun täällä sohvalla, kun menee väreitä vähän joka puolella ja sykkii ja sellasta. Ja vähän säpsähtelen."

Tiesin jo alunperin, mihin tämä oli menossa, mutta eihän minulla ollut kiirettä. Joten hetken kuluttua:

"Anna kun arvaan. Joka kerta kun haluan runkata tuota katsoessa ni minun pitää pyytää siihen lupa?"

Klo 22.33 nahkatyttö sai luvan leikkiä 5 orgasmin verran videota katsellen. Siis oletan että katsellen. 58 minuuttia myöhemmin tuli kuitti että orgasmikiintiö oli käytetty.

Blondi: Ei niin pervoa

Merkintä viime sunnuntailta

Pervorintamalla sekä on että ei ole hiljaista. Kotona Peikon kanssa ei tapahdu kovin paljon kirjoittamisen arvoista tällä hetkellä. Tai kyllä se kaikki on kirjoittamisen arvoista, mutta kovin pitkään en jaksa toistaa itseäni. Leikkipostausten kirjoittaminen tuntuu jotenkin niin kovin vieraalta.

Seksi ja leikkiminen Peikon kanssa on edelleen yhtä mahtavaa kuin ennenkin. Seksiä on paljon, se on monipuolista, enemmän tai vähemmän pervoa. Mieltäni ja kehoani ei juuri kiinnosta alistuminen tällä hetkellä. Seksi Peikon kanssa ei ole koskaan täysin vaniljaista, mutta pidemmästä leikistä, jossa olisi tapahtunut jotain aivan uutta, on jo aikaa. Eikä asia vaivaa minua. Ei myöskään Peikkoa. Toteamme, että näin on hyvä ja riittävä juuri nyt. Ehkä pientä muutosta on tapahtunut siinä suhteessa, että kun jumitan erilaisiin minulle haitallisiin toimintoihin tai tunnetiloihin, palauttaa Peikko minut napakasti takaisin tähän todellisuuteen yksinkertaisesti käskemällä. Nyt sä kulta lopetat tuon. Heti. Käskeminen arjessa juuri tuollaisissa tilanteissa tuntuu hyvälle ja saa minut taas raiteilleen.

Yhtä usein kuitenkin nautimme toinen toisemme seurasta ilman seksiä. Käpertyminen ja nukahtaminen toisen viereen, toisen vierestä aamulla herääminen. Arjen nousut ja laskut. Valtava kiitollisuuden ja onnellisuuden tunne siitä, että on rakastettu ja rakastaa itse.

Arki on myös lapsen arjen seurailua ja lapsen elämässä mukana olemista. Teini-iän välillä raastavia tunteita. Surua siitä, että kontaktia lapsen ja äidin välillä ei ole. Iloa siitä, että lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia ja ottaa isoja askeleita kodin ulkopuolella. Solmii uusia ystävyyssuhteita ja löytää toivottavasti vielä lisää ihmisiä ympärilleen. Ylpeyttä, että olen saanut olla myötävaikuttamassa lapsen kasvuun ja arvoihin ehkä paljon enemmän kuin ajattelin. Lapsesta on kasvamassa suvaitsevainen nuori aikuinen, joka kyseenalaistaa monia asioita. Joka antaa kaikkien kukkien kukkia. Puolustaa eläinten oikeuksia. Tekee paljon vapaaehtoistyötä. Pohtii isoja kysymyksiä.

Arki koostuu tällä hetkellä normaaleista uusperheen palasista. Välillä kipuilen edelleen lapsen olemassaoloa arjessamme. Kuitenkin yhä vähemmän ja vähemmän sitä mukaa mitä tärkeämmäksi lapsi minulle muodostuu. Kuitenkin mikä parasta - en ole lapselle enää lainkaan Peikosta mustasukkainen nyt kun asumme yhteisessä kodissa. Koska yhteistä aikaa ja yhdessäoloa on niin paljon. Meidän kaikkien kolmen kesken, mutta myös eri kokoonpanoilla.

Joskus pidempikestoinen kahdenkeskinen aika Peikon kanssa on kortilla. Pienellä vaivalla sitä saa kuitenkin järjestettyä - tästä suuri kiitos kuuluu isommalle lapselle, joka ottaa teini-ikäisen säännöllisesti luokseen yökylään. Ajoittain hermostun myös lapsen äitiin, joka pommittaa Peikkoa erilaisilla sähköposteilla. Joskus myös minua. En lue posteja koskaan, joten en tiedä, mitä niissä lukee. En kuitenkaan jaksa tuntea vihaa tai katkeruutta ihmistä kohtaan, jota en tunne. Ajattelen aina, että olisi kauheaa, jos minulle täysin vieras ihminen onnistuisi viemään energiaani ja saamaan minua tuntemaan negatiivisia tunteita. Onneksi tähän ei tarvitse suostua ja yhteydenotot voi eri keinoin rajata minimiin. Yritys lyödä kiiloja minun ja Peikon parisuhteeseen ei ole myöskään tuottanut tulosta. En usko, että liioittelen jos sanon, että minulle ei pysty kertomaan Peikosta mitään sellaista, jota en jo tietäisi. Koska olemme valinneet, että meillä ei ole luurankoja kaapissa toinen toistemme suhteen. Kipeät, rankat ja hävettävätkin asiat menneisyydestä on nostettu pöydälle ja juteltu selviksi.

Tänään vietimme rennon ja aurinkoisen sunnuntain lapsen ollessa poissa kotoa. Aamukahvin ja –palan jälkeen suuntasimme pyörillä läheiselle saarelle. Saarella noin kymmenen kilometrin rento kävelylenkki luonnossa, meren läheisyydessä. Paljon puhetta ja rentoa yhdessäoloa. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Vierailu kasvitieteellisessä puutarhassa. Mukaan pieni greippipuun taimi lapselle kotona olevan sitruunapuun seuraksi, minulle perinteinen juoru orkideoiden silmiinpistävän täydellisyyden vastapainoksi. Kotona yhdessä kokkailua ja herkullista ruokaa. Näin pervoa siis tänään.

Ai niin. Peikon ollessa iltapäivällä yksin elokuvissa (asia, josta hän nauttii suunnattomasti) sain luvan leikkiä kotona. Ja myös laueta. Käytin runkkaamiseen vahingossa hyrrää. En yksinkertaisesti muistanut kysyä lupaa sen käyttöön. Muuten saan runkkailla millä leluilla tahansa, mutta hyrrä on varattu Peikolle ja sen käyttöön minun täytyy pyytää aina erikseen lupa. Tajusin erehdykseni vasta kun Peikko kyseli minulta leikkini toteutusta. Hups...

Blondi: Kenelle orgasmini kuuluvat?

Tämä päivitys kumpuaa edellisen postauksen kommenteista. Kiitos kommentoijille hyvin muotoilluista ja perustelluista ajatuksista. Yritän valottaa omaa suhtautumistani alistumiseen, muut saattavat kokea asiat täysin eri tavoin.

Alistuminen on minulla hyvin vahvasti suhteessa koko seksuaalisuuteeni, niitä ei pysty irrottamaan toisistaan. Toki alistuminen on myös muuta kuin pelkästään seksuaalista toimintaa. Enemmänkin olotila. Mielentila. State of mind.

Vaikka minulle alistuminen on jotain myötäsyntyistä, on se myös aktiivinen tahtotila ja valinta. Alistuminen ei ole aina kivaa eikä mukavaa, enimmäkseen kylläkin. Olen itse valinnut, että alistun Peikolle kohtuullisen kokonaisvaltaisesti silloin kun kyse on seksuaalisuudestani. Perusarkeeni eli kotitöihin, työkuvioihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen pervoporukan ulkopuolella ei alistumiseni taivu eikä Peikko sitä haluakaan. Jos minun ei tarvitsisi käydä töissä, uskoisin, että alistumiseni ulottuisi paljon enemmän myös muuhun arkeeni.

Kun tapasin Peikon, ilmoitti hän heti ensimmäisillä treffeillämme, että minä en enää laukea ilman lupaa. Että minun orgasmini ovat hänen. Tuolloin ihmettelin ja kummastelin asiaa, mutta hyväksyin sen kuitenkin heti, ja sääntö tuntui kiehtovalta. Peikko ole juuri koskaan yhdessäolon aikanamme rajoittanut orgasmeitani. Kunhan kysyn luvan etukäteen, saan pääsääntöisesti leikkiä itsekseni niin paljon kuin haluan. Myönnän, että joskus sääntö turhauttaa jos olen esim. yksin kotona ja sopivassa vireessä enkä saa Peikkoa puhelimella kiinni. Yleensä en saa lupaa etukäteen, mutta poikkeuksia on joskus. Jos Peikko tietää, että hän on päivän poissa eikä pysty vastaamaan pyyntöihini ja minä olen yksin kotona, voin pyytää luvan jo seuraavaksi päiväksi. Saan sen, kunhan perustelen asian hyvin. Yleensä osaan perustella asiani siten, että lupa tulee. Kun mä vaan haluan ei riitä perusteluksi.

Joskus minulla on kielto olla runkkaamatta. Tai saan runkata juuri niin paljon kuin haluan, mutta en laueta. Tällöin kyseessä on lähes poikkeuksetta rangaistus jostain rikkeestä. Rangaistuksia ei tule koskaan mielivaltaisesti, vaan kyseessä on aina sääntörikkomus säännöistä, jotka olemme yhdessä pervosuhteellemme laatineet. Säännöistä vain yksi on Peikon määrittelemä, ja se on juuri tuo laukeamissääntö. Kaikki muut säännöt ovat sopimuksessa minun toiveestani tai siksi, että minä tarvitsen niitä.

Peikko ei ole myöskään yhdessä leikkiessämme jättänyt minua montaakaan kertaa ilman orgasmia. Joitain kertoja rangaistukseksi, mutta ne kerrat ovat hyvin vähissä. Koska orgasmit ovat minulle tärkeitä ja haluan laueta, mieluummin noudatan sääntöjä kuin olen noudattamatta. Jos laukeaminen on evätty minulta, olen aina tiennyt, että kyseessä on rangaistus yhdessä sovittujen sääntöjen rikkomisesta, ei mielivalta. Peikko voisi totta kai halutessaan jättää minut ilman. Olemme keskustelleen asiasta paljon, ja se herättää minussa aina vahvoja tunteita. Koska olen koko aikuisikäni elänyt ilman laukeamista parisuhteessa ja nyt kun siihen pystyn oikean henkilön ja oikeanlaisen asetelman kanssa, en halua, että sitä otetaan minulta pois. Olen esittänyt Peikolle toiveen, että jos hän kieltää minua laukeamasta niin toivon, että siihen olisi joku syy. Tällä hetkellä en pystyisi ottamaan vastaan pelkkää mutta kun mä voin –selitystä, vaan todennäköisesti laittaisin tilanteen poikki turvasanalla. Tässäkin toisen tunteminen on kaiken a ja o. Että tietää, mihin toinen pystyy ja mihin hän ei vielä pysty.

Minulle alistuminen on myös paljon enemmän ja muuta kuin tapa harjoittaa omaa seksuaalisuuttani. Se on jotain, joka on minussa hyvin syvällä, ja siksi erilaiset säännöt tukevat sitä ja tuovat minulle hyvää oloa ja selkeyttä. Olen usein kirjoittanut, että Peikko omistaa minut ja sitä kautta myös orgasmini. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että ei kukaan ihminen voi absoluuttisesti omistaa toista. Se ei ole mahdollista missään olosuhteissa. Pervokontekstissa haluan kuitenkin olla Peikon, ja siten myös orgasmini ovat hänen.

Voisin valita toisinkin. Voisin sanoa Peikolle, että en enää halua noudattaa orgasmisääntöä. Se on kuitenkin niin sisäänrakennettu pervoiluumme ja horjuttaisi dynamiikkamme, että en näe mitään syytä, miksi tekisin niin. Jos haluaisin luopua säännöstä, olisi se varmasti ison keskustelun paikka. Enkä näin reilun kahden vuoden jälkeen osaisi edes laueta ilman lupaa. Tai ainakin se tuntuisi hyvin oudolta. Voisin myös aina keskeyttää erilaiset tilanteet käyttämällä turvasanaa. Jos Peikko määräisi minut orgasmikieltoon xxx pituiseksi ajaksi, ja kokisin, että en selviä siitä, voisin puhaltaa tilanteen poikki sanomalla turvasanan. Toistaiseksi sanaa ei ole vielä tarvittu, mutta se on minun valintani. Olen tähän mennessä selvinnyt tilanteista, joita Peikko on tuonut eteeni eikä turvasanaa – ei keltaista eikä punaista ole tarvittu. Ja tämä ei ole kehu, vaan mielestäni osoitus siitä, että Peikko tuntee minut hyvin ja vie minut rajoilleni pieni pala kerrallaan. Peikko on kerran itse heittänyt punaisen kortin pöytään, ja keskeyttänyt liian pitkälle menneen tilanteen.

Vaikka valitsenkin itse, että alistun, en koe kuitenkaan, että kyseessä olisi keinotekoisesti ylläpidetty illuusio. Minulle ja uskallan sanoa, että meille, se on totta, vaikka asetelma ei olekaan päällä 24/7. Minulle alistuminen on pitkälti myös vapautta olla sellainen kuin olen. Vapautta tietyistä yhteiskunnan normeista ja konventioista. Vapautta monista turhista asioista ja huolista. Koska olen luovuttanut vallan pois ihmiselle, jota rakastan ja kunnioitan. Ja jolle minulla on halu alistua. Silloinkin kun se ei ole kivaa. 

Blondi: Leikitä, leikitä...

Oloni alkaa vähitellen normalisoitua. Lääkkeet tehoavat, ja kivut ovat olleet poissa jo reilun viikon. Mieli on korkealla ja jaksaminen plussan puolella ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Olen nauttinut arjesta ja kivuttomuudesta sekä virkeydestä. Jaksanut valvoa yli kymmeneen. Keskittyä olemiseen ja elämiseen. Tehdä jotain muuta kuin itkeä. Ehkä ymmärrän ensi vuonna aloittaa lääkkeet ennen kuin kaamosmasennus iskee täysillä päälle. Mietin, että kumpi oli muna ja kumpi kana. Tuliko ensin paha migreeniputki, joka laski mielialan alle kriittisen pisteen? Vai oliko mieliala valmiiksi jo niin alhaalla, että migreeni ja somaattiset kivut tulivat siksi? Asiaan en tietenkään tule koskaan selvyyttä. Samanlaisia vyyhtejä on elämässäni takana jo sen verran monta, että onneksi jossain kohtaa aina ymmärrän, että mistä oikeasti on kyse. Popsin pillereitä vielä viikon tai kaksi, ja sitten kun päivä alkaa pidetä – ja siihen ei muuten ole enää paljon aikaa, ajan kuurin alas.

Kaamosmasennusoireilun jäljiltä fyysinen vastustuskykyni on terveistä elämäntavoista ja noin kymmenestä päivittäisestä vitamiinipilleristä huolimatta alhaalla. Poden sitkeää flunssaa, ja eilen sain vielä kurkunpääntulehduksen riesakseni. Ensimmäinen kerta koskaan. Tauti on siitä jännä, että kurkku ei satu lainkaan, mutta sieltä ei yksinkertaisesti tule ääntä. Pystyn kuiskaamaan vähän, mutta kuiskaaminen on täysin kiellettyä, koska se voi vahingoittaa tulehtunutta kurkunpäätä pysyvästi. Niinpä olen tällä hetkellä hiljaa. Kirjaimellisesti. Vaivat ovat kuitenkin kipujen jälkeen pientä, ja olen erinomaisella tuulella sairaslomasta huolimatta. Apteekkireissulla shoppailin itselleni törkeän kalliin vaatekappaleen (ah, Noolan), jonka olin suunnitellut ostavani vasta veronpalautusrahoista. Noh, pari päivää sinne tänne.

*****

Jaksoin tänään ehdottaa Peikolle seksiä töiden jälkeen lapsen ollessa harrastuksissa. Käydessäni vessassa kuulin Peikon availevan leluarkkua, ja pohdin, että mitähän on tulossa. Tiesin, että ei rajua eikä kovakouraista minun ollessani puolikuntoinen, mutta epäilemättä jotain. 

Kömmin sänkyyn peiton alle Peikon seuraksi, näen tyynyn vieressä hyrrän. Lämmittelen Peikkoa suullani, ja viime aikojen vähäisestä seksimäärästä johtuen Peikko huokaisee ja sanoo olevansa niin herkillä, että laukeaa pian. Jos kykenisin puhumaan, niin naurahtaisin ja sanoisin, että koska meidän seksi on ollut sun laukeamisesta kiinni. Pienen alkulämmittelyn jälkeen asettaudun mukavasti Peikon päälle istumaan. Liikumme rauhallisesti toinen toistamme tiiviisti silmiin katsoen, minä myös hymyillen ja hiljaa hyristen.

Peikko laittaa hyrrän klitorikselleni, ja ottaa nänneistäni lujaa kiinni. Puristaa ja vääntää samaan aikaan. Haukon henkeä kivusta ja intensiivisestä nautinnosta. Jollain tavalla pakotettu äänettömyyteni tekee tunnelmasta tavallistakin jännittyneemmän – toki myös pitkä leikkitauko. Peikko tarkkailee reaktioitani, ja katsoo, mitä pystyn ottamaan vastaan. Yritän vetää Peikon kättä kasvoilleni ja toivon, että hän läpsisi kasvojani lujaa. Olen kaivannut sitä. Vastaukseksi eleeseeni saan huvittuneen hymähdyksen ja isällisen taputuksen poskelle.

Kun Peikko huomaa, että selviän ja nautin, kaivaa hän yöpöydältään klipsut ketjuineen. Tunnelma on kaunis ja rauhallinen, kun hän sovittelee klipsut nänneihini. Antaa minun tottua rauhassa painon ja puristuksen tunteeseen. Ja alkaa sitten leikkiä ketjulla. Joka kerta kun hän vetää ketjusta, kiristyivät klipsut tiukemmin nännien ympärille. Nautin, ja huomaan nojaavani hieman taaksepäin ja hakevani lisää puristusta nänneihin. Peikko ottaa ketjun hampaidensa väliin, nykäisee minut eteenpäin. Äännähdän kivusta, mutta hengittelen rauhassa.

Jossain kohtaa Peikon kädet siirtyvät kasvoihini. Hän kysyy, onko pääni jo täysin kivuton. Nyökkään. Saan Peikon sormet suuhuni. Hän pakottaa suuni auki. Peikon sormet suussani kuolaan hänen päällensä. Tunne on kiihottava. Peikko siirtää kädet suuni päälle. Ynisen hiljaa mielihyvästä. Kädet siirtyvät kaulalleni. Hellästi. Tunnen miellyttävän paineen, happi kulkee koko ajan vapaasti. Vajoan syvällä omaan tilaani. On vain tämä hetki. Kunnes tunnen terävän sivalluksen poskellani. Tätä olen odottanut lähes kuukauden. Peikon käsi sivaltaa poskiani. Kerta toisensa jälkeen.

Peikko viskaa minut sängylle selälleni. Työntää sormensa suuhuni kastellakseen ne. Ja sitten sisääni. Saan hyrrän klitorikselleni enkä kestä kauan. Istun puoli-istuvassa asennossa ja saan juuri ja juuri kuiskaamalla kysyttyä, että saisinko kiltti laueta. Laukean lähes äänettä, koska kurkustani ei tule muuta kuin voimakasta sisään- ja uloshengitysääntä. 

Peikko komentaa minut makaamaan selälleni ja työntyy sisälleni. Vetäytyy kuitenkin pian pois. Hän kaivaa jotain leluarkusta. Kuulen liukkaripullon napsahtavan auki. Peikko voitelee kätensä ja työstää sillä minua avonaisemmaksi. Seuraavaksi saan sisääni ison mustan dildon. Sillä naidaan minua rajusti, ja tunnen orgasmin lähestyvän. Peikko lopettaa. Ottaa dildon pois, heittää sen vatsalleni ja työntyy taas sisääni. Lopettaa. Työntää dildon sisälleni ja antaa minulle hyrrän käteen. Leikipä nyt, niin mä katselen. Peikko siirtyy polvilleen rintakehäni ja kaulani viereen ja alkaa runkata. Katson häntä hypnotisoituneena. Saan heti toruja. Sä leikit nyt, etkä yhtään kurki sieltä. En voi silti olla katsomatta, ja saan kovan läpsäisyn poskelleni. Nyt sä keskityt siihen leikkimiseen. Suljen silmät ja keskityn. Orgasmi tekee tuloaan. Kysyn lupaa. Sä saat tulla, mutta mun jälkeen. Peikko runkkaa itselleen orgasmin ja laukeaa kaulalleni. Tunnen kuumia pisaroita myös leuallani. Nyt sä saat tulla.

Tulen taas äänettä, jalat yhteen puristuen. Sähän olet ihan sotkussa, kulta. Peikko levittää spermaa kasvoilleni, kaulalleni, rinnoilleni. Sotkuinen tyttö. Toivoisin tilanteen jatkuvan ikuisesti. Pyydän Peikolta äänettä viiruja takapuoleeni. Hän kertoo, että olen vielä niin puolikuntoinen, että ne jäävät tällä kertaa väliin. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä, koska tunnen jo itkun tulevan. Itken ilosta, helpotuksesta, vähän kaikesta. Peikko vetää minut syliini ja kysyy, että onko kaikki hyvin. Nyökkään ja itken lisää. Hän hellittelee minua ja toruu leikkisästi juuri vaihdettujen petivaatteiden sotkemisesta.

Jään makoilemaan. Peikko käy syömässä pikaisesti ja palaa takaisin sänkyyn. Vetää käteni jalkoväliinsä. Mä haluan, että sä teet mut kovaksi. Voit käyttää joko käsiä tai suuta. Valitsen suun. Peikko kovettuu hetkessä ja tulee sisälleni. Nai itselleen orgasmin nopeasti ja rajusti. Kierähtää pois päältäni, tulee viereeni ja ottaa minut kainaloon. Huokaisee. Toi tuli niin tarpeeseen. Nyt mulla on tyydytetty olo. 

Blondi: Normipäivä

Kahdenkeskinen aika on viime aikoina ollut Peikon kanssa kortilla. Lapsen harrastukset ovat olleet pari viikkoa tauolla, lisäksi minun ja Peikon menot ovat menneet sen verran ristiin, että leikkimiselle ei ole ollut aikaa. Huomaan yhä vahvemmin, että miten käytetyksi tuleminen on minulle todella perustavanlaatuinen tarve, josta on vaikea tinkiä ja jota ilman on vaikea elää. Nyt kun sen makuun on päässyt – 40 vuotta elämästäni sujui toki ilman sitä. Jos en saa seinille heittelyä säännöllisesti, oloni on irtonainen ja hajanainen. Alan kontrolloida pikkuasioita ympärilläni normaalia enemmän, lisäksi kontrolloin itseäni tavallisessa seksissä, koska en uskalla päästää irti. En ennen kuin kontrolli otetaan minulta pois.

Olemme puhuneet asiasta Peikon kanssa. Kuten myös siitä, että kahdenkeskisen ajan ottamiseen täytyy panostaa. Monesti kahdenkeskinen aikamme on sitä, kun istumme iltaa ystäväporukalla tai olemme pervoriennoissa. Jolloin kyse ei ole kahdenkeskisestä ajasta. Onneksi yhteistä aikaa on nykyään kuitenkin paljon enemmän kuin aiemmin erillämme asuessamme, joten en kauheasti kipuile sen suhteen. Olemme paljon yhdessä, ja Peikko tasapainottaa minua pelkällä läsnäolollaan. Myös kolmisin vietetty aika on kivaa, samoin myös lapsen kanssa kahden kesken vietetty. Erilaista, mutta kivaa.

Yllättävä rako leikkihetkelle ilmaantui, kun Peikko piti töistä etäpäivän työstääkseen ja lukeakseen kirjallisia töitä. Sovimme, että poikkean kotiin lounaalla ja katsotaan mitä tapahtuu. Noh, kyllä sen jo etukäteen tiesi, mitä tapahtuu. Peikko on kertonut, että hänen piiskakättään on syyhyttänyt jo pidemmän aikaa. Minä olen taas puolestani kaivannut sotkuista, äänekästä seksiä – käyttämistä, ottamista, alistetuksi tulemista. Työpäiväni alkoi kokouksella, joka meni ihan mallikkaasti. Olin aktiivinen, toin hyvin esiin näkemyksiäni ja ajatus pysyi kasassa. Kuitenkin pyöräillessäni muutaman kilometrin matkan kotiin, huomaan olevani aivan märkä jo astuessani pyörän satulaan.

*****

Tunnen, miten sydän hakkaa kun avaan oven. Sanailemme Peikon kanssa kevyesti päiväkahvihetkestämme. Huomaan, että leluarkku on valmiiksi auki, ja saan käskyn riisua vaatteet. Peikko käskee minua laittamaan käsi- ja jalkakahleet paikoilleen ja kaivaa köysinipun laatikosta. Kuittailen jotain siitä, että kahleiden kiinnitys ei ole minun työtäni. Täällähän ollaan niin sanavalmiita tänään. Peikko nostaa käteni ylös ja ripustaa minut kattokoukkuun niin kireälle, että minulla ei ole mahdollisuutta suojata itseäni käsillä mitenkään. Saan käskyn valita sängyn päällä olevista uusista, itse askarrelluista hapsupiiskoista kaksi. Toisen rintoja varten, toisen vartaloa varten. Kerron, että en halua. Peikko kaivaa bastardon arkusta, joten päätän totella. Osoitan Peikolle jalallani kahta piiskaa. Toista pienempää rinnoille, toista isompaa muuhun käyttöön. Peikko käsittelee rintojani kohtuullisen nätisti, mutta vartaloni saa kipeästi kyytiä. Jossain kohtaa pyydän, että ei kiltti niin kovaa. Sanomallani ei ole tietenkään mitään vaikutusta. Kipu on sen verran kova, että huomaan itkeväni, hiljentyväni ja käpertyväni sisäänpäin.

Käteni irrotetaan köysistä. Saan venytellä puutuneita käsiä hetken, kunnes Peikko komentaa minut polville lattialle. Peikko nai minua syvälle suuhun. Pitää päästäni tiukasti kiinni. Noin, laitapa ne huulet kiinni sieltä juuresta. Juuri noin. Paljon parempi. Käännän katseeni ylöspäin ja katselen Peikkoa mitään näkemättömin silmin. Katso nyt sua, sä olet ihan kuolassa. Tahmainen. Tuollaisenako sä menet takaisin töihin? Keskitypä nyt siihen imemiseen äläkä mun silmiin. Olisiko kiva, jos mä nyt laukeaisin sun kasvoille? Nyökkään. Noh, ehkä sä saat sitä vielä joskus. Välillä vetäydyn irti haukkoakseni happea. Peikko lyö minua kovaa kasvoille. Kovempaa kuin pitkään aikaan. Hieroo kuolaa kasvoihini ja hiuksiini.

Saan käskyn siirtyä sängylle selälleni. Nostapa peppu ylös. Kiepautan jalat pään yli. Saan tyynyn takapuoleni alle. Jalat uudelleen ylös. Tunnen kylmän liukuvoiteen, ja saan tapin peppuuni. Sen suurimman. Täällä ei ole pitkään aikaan käytykään kunnolla. Rentoudu ja hengitä ihan rauhassa. Teen työtä käskettyä. Lopulta tappi asettuu kauniisti paikoilleen. Peikko työntyy sisälleni ja laittaa hyrrän klitorikselleni. Laukean välittömästi – saan siihen luvan. Peikko tietää, miten herkillä olen, ja että kestä pitkään. Hän työstää minua lujaa sormillaan. Kääntää kämmenensä ja sormensa kuperaksi ja hieroo g-pistettäni. Tunne on sanoinkuvaamattoman ihana ja lämmin, ejakuloin tyynyn märäksi. Nousen puoli-istuvaan asentoon ja näen, miten neste roiskuu minusta Peikon käden tahtiin. Peikko lopettaa, roiskii nesteet kädestään päälleni ja kasvoilleni. Sotkuinen tyttö. 

Lopuksi Peikon naidessa minua, hän kysyy, että haluanko hänen laukeavan rinnoilleni. Haluan, kiltti haluan. Se tarkoittaa sitten sitä, että sä  menet sotkuisena takaisin töihin. Olemme aiemmin puhuneet paljon siitä, että pervoilu ja työ pidetään erillään, niitä ei sotketa toisiinsa. Joten siksi asiaa kysytään minulta. Sä saat pestä kasvot, et muuta. Mietin hetken. Mä haluan, että sä laukeat mun rinnoille. Sitten sä sanot, että sä haluat mennä sotkuisena töihin. Keräilen itseäni pitkältä tuntuvan ajan. Jos mä ehdin nyt laueta sun sisälle, niin se on sitten voi voi. Sitten sulta jää sotkut saamatta. Haluaisin mennä sotkuisena töihin. Kiltti. Saan sanottua lauseen mallikkaasti loppuun asti.

Peikko vetäytyy sisältäni ja tulee pääni taakse seisomaan. Hän runkkaa itselleen kiihottavasti orgasmin minun katsellessa alhaaltapäin. Peikko laukeaa kauniisti kaulalleni, rinnoilleni. Levittää kaiken sperman kasvoilleni, hiuksiini, vartalolleni. Nyt sä olet sotkuinen tyttö. Messy. Ihan tahmea ja sotkuinen. Saan myös tehtävän. Seuraavaksi kun minä ja lapsi olemme poissa kotona ja sä olet yksin niin sä leikit itsellesi yhden orgasmin. Riippumatta siitä, tekeekö sun mieli. Ja raportoit siitä mulle tekstarilla. Ohje toistetaan pyynnöstäni vielä myöhemmin, koska en muista kuulemaani. Kysyn vielä tehtävään tarkennusta. Entä jos mulla on silloin migreeni? Kipeänä ei tietenkään tarvitse, minulle tarkennetaan.

*****

Käyn pesemässä kasvoni. Onneksi en ripsiväriä lukuun ottamatta meikkaa, ja sekin on aina vedenkestävää. Joten kasvot näyttävät ihan normaaleilta punaisia poskia lukuun ottamatta. Hiuksiini ja vartalooni en koske. Niissä on kuolaa, ejakuloimaani nestettä sekä Peikon spermaa. Hiukseni ovat niin ultralyhyet tällä hetkellä, että laitan ne vahalla pystyyn, joten ne ovat aina siistit. Nytkin. Mieleeni nousee kohtaus elokuvasta Sekaisin Marista, jossa Cameron Diaz levittää hiuksiinsa sattuman kautta spermaa geelin sijaan. Tai jotain sinne päin. Naurattaa. Tuleepa tämäkin testattua käytännössä. Vedän työvaatteet takaisin päälle. Syön pari voileipää mitään maistamatta. Peikko naureskelee minulle. Yritä nyt muistaa pureskella välillä. Sulla on niiiiin saaneen näköiset silmät. Kokoan itseni ja pyöräilen takaisin töihin. Ruokatunti venähti vähän pidemmäksi kuin normaalisti, mutta onneksi on ylitöitä sisällä josta ottaa. Töissä teen työkaverini kanssa tehokkaasti suunnittelua ja suuntaan vielä iltapäiväksi kokoukseen. Olen yllättävän fokusoitunut, ehkä jopa ylikierroksilla. Vuorovaikutustyylini on muutenkin aktiivinen, joten todennäköisesti kukaan ei huomaa mitään poikkeavaa. Olen jatkuvasti intensiivisen tietoinen siitä, mitä hiuksissani ja vartalossani on. Yritän haistella itseäni ja totean, että kuivuneet eritteet eivät tuoksu miltään. Ehkä häivähdys Peikkoa silloin tällöin, välillä häivähdys seksiä.

*****

Kun tulen töistä kotiin, Peikko ja lapsi ovat jo kotona. Saan iloisen tervehdyksen ja kysymyksen, miten päiväni sujui. Peikko kyseli, missä olin käynyt syömässä ja oliko hyvä työpäivä. Ihan normi, kuittaan takaisin. Ei mitään erityistä. Saan Peikolta vielä tehtäväksi siivota keittiötä. Olemme puhuneet paljon erilaisista tehtävistä, joilla alistumistani voisi vahvistaa ja joita voisin tehdä meditatiivisesti, läsnä ollen. Olen kertonut Peikolle, että esim. joku siivousjuttu voisi olla mieltäni rauhoittava. Ei tylsää perussiivousta, jota en voi sietää, vaan jotain pientä, keskittymistä vaativaa hankaamista, josta nautin ja johon saan keskittyä. Hellan nappuloihin keskittyminen, kahvinkeittimen pesu, roskiskaapin kuuraus, tiskialtaan kiillotus, mikron puhdistaminen, kaakeleiden pesu…

Muuten on selvää, että siivoamme normaalisti kaikki kolme yhdessä, ja huolehdimme yhdessä, että asunto on siisti. Minä katson näin aluksi vielä päältä, ohjailen ja neuvon. Neuroottinen kun olen. Toisten puolesta en kuitenkaan tee. Peikon lapsi on luonnostaan siisti ja tarkka, Peikko sitten taas kaikkea muuta… Olemme kumpikin samaa mieltä, että alistumiseen ei saa liittyä toisten jälkien korjailua tai yhteisiä siivoustehtäviä, vaan jotain muuta. Ylimääräistä. Niinpä Peikon lähdettyä harrastuksiin kuuraan keittiön puhtaaksi. Ajatuksella. En lattiasta kattoon itseäni uuvuttaen, mutta pieniä juttuja. Minulle merkityksellisiä. Tällä kertaa erityisen merkityksellisiä.

Peikon lapsi ilmoitti alkuillasta lähtevänsä lenkille. Samalla kun ovi painui kiinni, hoidin toisenkin tehtäväni pois alta. Laukesin nopeasti ja holtittomasti ja raportoin Peikolle sovitusti tehtävän suorittamisesta. Hyvä raasu. Hyvin toimittu. Että sellainen normipäivä! Ja mulla mitään sotkemisfetissiä ole...

Blondi: Kuittailua

Olen ollut puutteessa. En niinkään seksin vaan käyttämisen puutteessa. Olemme Peikon kanssa olleet tämän viikon niin väsyneitä, että lähes jokailtainen seksi on jäänyt väliin. Olemme viettäneet kuitenkin paljon aikaa toistemme iholla. Arjessamme on paljon koskettelua ja hellyyttä. Iltaisin silittelemme toisiamme pitkään, myös niinä väsyneinä iltoina. Nukahdamme lähekkäin. Aamulle kiehnaamme kellon soimisen jälkeen sylikkäin ennen kuin nousemme ylös.  Meistä kumpikin nukkuu yhteisessä sängyssä todella hyvin. Peikko uniongelmaisena nukkuu levollisemmin ja paremmin kuin vuosiin. Minä nukun muutenkin kohtuullisen hyvin, jos vain maltan mennä ajoissa sänkyyn ja keskittyä nukkumiseen. Tällä hetkellä meillä on joku sellainen rauha toinen toistemme vieressä, että nukkuminen on helppoa. Joten olemme panostaneet siihen. Nukahdan kuin pieni lapsi, nukun koko yö sikeästi heräämättä ja havahdun aamulla sarastusvaloon.

Meille on Peikon kanssa muodostumassa arkeen kiva leikkirytmi lapsen harrastusten mukaan. Toki aikaa saisi olla joskus enemmänkin kuin se muutama tunti, mutta yritän olla kärsivällinen J.

*****

Peikko tulee töistä kotiin. Istun keittiön pöydän ääressä juomassa kahvia. Halaamme hetken, ja Peikko työntää kätensä paitani sisään. Puristaa lujaa nänneistä. Silittelee kasvojani ja kaulaani. Läpsii poskeani hellästi. Kunnes tunnen kovan, terävän – mutta nautinnollisen iskun poskellani. Olen odottanut ja kaivannut sitä pitkään.

Vaatteet pois. Käyn luvan kanssa vessassa, riisun vaatteet ja menen makuuhuoneeseen, jossa Peikko odottaa minua leluarkku auki. Kädet sängylle. Kumarrun. Tunnen, miten minua katsotaan. Piiska hivelee takapuoltani ja häpyäni. Jalat auki. Tottelen. Saan hapsupiiskaa, jossain kohtaa myös hyrrän jalkojeni väliin. Välillä Peikko hivelee häpyäni kevyesti. Minulla on loppumassa olevat menkat, ja haluaisin vain jotain sisääni, joten kosketus tuntuu niin hyvälle, että olen huutaa turhautumisesta. 

Nouse seisomaan. Käänny ympäri. Kädet selän taakse ja jalat auki. Seison kasvot Peikon kasvoja vasten. Nojaan häneen ja hengitän hänen kaulaansa. Katsopa tänne. Nostan katseeni. Nahkaläpyskä kiertää vartaloani. Reisiä, vatsaa, rintoja, häpyä, käy poskillani. Ja minä nautin. Välillä tunnen kovemman iskun, ja muutaman kerran vedän kädet rintojeni suojaksi. Kädet selän taakse. Iskut jatkuvat. Katsomme välillä toisiamme silmiin, välillä pidän silmiä kiinni.

Polvillesi ja kädet selän taakse. Epäröin vain hetken ja laskeudun polvilleni. Pääni taipuu jo polvistumiseen, Peikon ei tarvitse enää pakottaa minua lattialle. Nojaan kädet selän takana sänkyyn ja Peikko nai minua suuhun. Rauhallisesti, mutta syvälle kurkkuun. Pitää niskastani ja päästäni kiinni ja puristaa minua itseään vasten. Limaa ja sylkeä valuu leukaani pitkin rintojen väliin ja vatsalle. Oksennusrefleksini ei aktivoidu kovin helposti, mutta tällä kertaa niin käy – iso kuppi kahvia juuri ennen leikkiä kostautuu. Pulautan sitkeää limaa rinnoilleni, mutta en jaksa välittää. Olemme Peikon kanssa keskustelleet asiasta, ja hän on kertonut, että vaikka joskus kakoisinkin jotain muutakin kuin limaa, niin se ei haittaa häntä. Saan hengittää hetken, ennen kuin Peikko komentaa minut taas kädet sängylle.

Sä tulit viimeksi kaksi kertaa ilman lupaa, etkö? Miksi sä tulit ilman lupaa? Mä en ehtinyt kysyä. Kun tuntui niin hyvältä. En tajunnut. Sä saat nyt kaksi viirua takapuoleen muistinvirkistämiseksi. Niin sä ehkä seuraavalla kerralla muistat paremmin. Muistatko sä? Mä yritän. Tiedän, mitä on tulossa, mutta silti kipu yllättää. Bastardo viiltää syvät jäljet kumpaankin kankkuun. Haukon happea ja yritän selvitä kivusta. Tunnen, että lyönnit ovat olleet poikkeuksellisen kovia. Miten sanotaan? Kiitos. Peikko vetää minut syliinsä ja tasaa kipua.

Hän taluttaa minut suihkuun ja kääntää minut kasvot seinään päin. Lämmin vesi tekee ensin kipeää rikkinäiselle iholle, mutta huuhtoo lopulta kivun pois. Käänny ympäri. Jalat auki. Kädet selän taakse. Terävän nautinnollinen vesisuihku klitoriksella ja Peikon sormet sisälläni saan vihdoin laueta. 

Mä kulta haluaisin, että sä katsot kun mä leikin, kuulen itseni sanovan. No millä sä haluaisit leikkiä? Dildolla ja suihkulla. Ja sillä hetkellä todella haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Kuuman suihkun klitorikselleni, ison mustan dildon sisälleni ja Peikon katseen. Ole hyvä. Dildo ojennetaan minulle. Yhä edelleen minua ujostuttaa leikkiminen Peikon nähden. Peikko painaa minut hiuksista suihkukopin lattialle ja läpsäisee lujasti poskelle. Nyt sä kulta leikit. Sovittelen lelua sisälleni. Peikko seisoo yläpuolellani ja katsoo minua tiiviisti silmiin. Välillä suljen silmät, välillä katson Peikkoa. Laukeaminen Peikon katsoessa ei käy edelleenkään ihan käden käänteessä, vaan vaatii aikansa. Että osaan rentoutua. Että pystyn päästämään irti. Saan kuitenkin käyttää sen ajan, minkä tarvitsen ja tulen lattialla istuen. 

Peikko astuu ulos suihkukopista ja alkaa kuivata itseään, minä istun edelleen lattialla lelu sisälläni ja suihku kädessäni. Saisinko mä kulta leikkiä vielä kerran? Oletko sä tosiaan noin kiimainen? Peikko katsoo minua hymy huulillaan. Jooh, olen mä. Sä saat leikkiä itsellesi vielä yhden orgasmin. Peikko poistuu kylpyhuoneesta ja jättää minut yksin. Leikin pitkään. Olen jossain kohtaa jo varma, etten pysty enää tulemaan, kunnes orgasmi tulee rajusti ja nopeasti. Pesen itseni hitaasti kuumalla vedellä, vedän kylpytakin päälle ja poistun suihkusta. 

Kiehnaan Peikossa ja haluan lisää. Kiltti käytä mua. Kiltti mä tahdon. Kiltti mä tarvitsen. Kiltti. Okei, mä jatkan niin kauan, että seuraavaksi sä pyydät mua lopettamaan. Peikko kiskaisee minut makuuhuoneeseen, komentaa kädet sängylle ja vetää kylpytakin ylös paljastaen takapuoleni. Hapsupiiska ja bastardo lyövät niin kovin, että kestän noin minuutin. Kiltti ei enää, kiltti. Peikko lopettaa. Ja sitten siivoat lelut arkkuun. Keräilen itseäni hetken ja siivoan makuuhuoneen. Kaivaudun Peikon syliin ja annan itkun tulla.

*****

Keskustelemme myöhemmin leikistämme. Peikko kertoi, että hänen olisi tehnyt mieli laittaa minut todelle koville bastardon ja nahkaläpyskän kanssa. Katsoa, mitä pystyn ottamaan vastaan ja miten reagoin. Kerron, että ajatus on kiihottava mutta myös vähän pelottava. Vaikka minulla turvasana onkin. Juttelemme myös sellaisesta skenaariosta, jossa Peikko härnäisi minua koko päivän antamatta minun laueta. Ja palauttaisi aina rajusti piiskalla ruotuun, kun hyppelisin seinille. Vielä puoli vuotta sitten ajatus olisi ollut minulle mahdoton. Olisin vetänyt herneen nenään, koska en olisi kestänyt olla ilman. En uhkailun, kiristyksen enkä lahjonnan avulla. Nyt mieleni voisi taipua siihen. Puhumme myös siitä, miten käskeminen ja asennot tuntuivat minusta hyviltä korvien välissä. Siitä, miten pystyn nyt jo melko hyvin ottamaan käskyjä vastaan.

Illalla ennen kuin nukahdamme, Peikko tyydyttää vielä itsensä suuhuni. Hyvä tyttö. Reipas tyttö. Se oli hienosti tehty. Sun suu ja kädet kuuluvat mulle. Mä kuulun kulta kokonaan sulle.

Peikon kasvot: Poistun kylpyhuoneesta ansaitulle ruokatauolle. Teen rauhassa muutaman näkkileivän ja istahdan keittiön pöydän ääreen syömään ja kuuntelemaan blondini leikkiä. Kylpyhuoneesta kuuluu selvästi blondin nousut ja laskut ja lopuksi melkoinen nousu, jonka jälkeen suihku hiljenee. Blondi saapuu posket punoittaen kääriytyneenä kylpytakkiinsa. Hetken päästä hän hivuttautuu kihnaamaan kylkeeni keskeyttäen ruokahetkeni. Koetan nätisti ilmoittaa leikin jo loppuneen, mutta tällä kertaa se ei auta (menkat lienevät tehneensä tehtävänsä). Kiehnaus, vonkaus ja tyrkyttäminen jatkuu. Tähän on olemassa vain yksi lääke.

Blondi: Häpeästä ja hipeltämisestä

Tällainen pari kuukautta vanha teksti löytyi arkistojen kätköistä. Painavaa asiaa siis sunnuntain kunniaksi.

*****

Jos ette ole vielä huomanneet, niin olen melko estynyt tapaus. Häpeän kokeminen ja tunteminen ovat minulle vaikeita.  En oikein selviä myötähäpeänkään tunteista.  En ole päässyt kiinni siihen, että mistä vaikeus kokea ja kohdata häpeää johtuu.

Toki myös universaalissa mielessä tunne on haastava. Häpeä on mielenkiintoinen tunne, etenkin kun sitä vertaa syyllisyyteen. Häpeä on syyllisyyttä intiimimpi, salatumpi ja kokonaisvaltaisempi tunne. Se koskettaa hyvin primitiivisellä tavalla ihmisen itseisarvoa.

Häpeää on sekä positiivista että negatiivista. Positiivisella häpeällä on suojaava vaikutus, koska se saa ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Se toimii suojamekanismin tavalla. Häpeän erottaa syyllisyydestä se, että häpeään liittyy todellinen tai kuviteltu yleisö kun taas syyllisyyteen liittyy jokin yleisöstä riippumaton  asia kuten moraalisääntö, normi tai tapa.

Negatiivinen häpeä taas vie voimavaroja, koska se kohdistuu omaan itseen, ja häpeä näyttäytyy kelpaamattomuutena, huonommuutena tai mitättömyytenä. Negatiivinen häpeä pyritään salaamaan ja torjumaan monin keinoin. Häpeästä kiinnostuneille suosittelen Ben Malisen ajatuksiin tutustumista. 

Tunnistan itsessäni ennen kaikkea Malisen kuvaileman torjujan. Ja osittain myös salailijan. Torjujat eivät pysty näkemään häpeäänsä, vaan näkevät itsensä pärjäävinä ja menestyvinä. Torjujasta tulee usein itseriittoinen, ja hänen on vaikea myöntää epätäydellisyytensä.

Itseni kaltaisella ihmisellä häpeä yleensä kahlitsee elämää. Kun ei uskalla tai osaa elää täysillä ja näyttää heikkouttaan, elämästä jää paljon kokematta. Tunne-elämää kaventaa myös se, kun ei esimerkiksi voi suuttua. Koska suuttuminen on jotain hävettävää ja se täytyy kieltää. Torjujan häpeä voi ilmetä syyllisyydentunteina, suruna tai vihana. Torjuja blokkaa esiin pyrkivän ahdistuksen järkiperäisellä ajattelulla tai uppoutumalla johonkin konkreettiseen. Eli suorittamalla ja ylianalysoimalla. Juuri niin kuin olen tehnyt koko ikäni.

Salailija rakentavat vahvan muurin oman epätäydellisyytensä ja pelokkuutensa suojaksi. Malinen kertoo, että usein salailijat yliherkistyvät lapsena muiden tarpeille. Olen pienestä pitäen ollut ilmapuntari, joka on vaistonnut kaikkien ihmisten tunnetilat, etenkin painostavan ja ristiriitaisen ilmapiirin lapsuudenkodissa. Olen aina ollut mestari mukautumaan joukkoon kuin joukkoon. Usein sen kustannuksella, että minun on ollut vaikea tunnistaa kuka ja mikä itse oikeasti olen. Malisen mukaan salaaja piilottaa häpeäntunteensa usein vahvan roolin taakse. Hän ei uskalla tuntea tunteita tai ainakin peittää ne muilta ihmisiltä. The story of my life!

Positiivisesta häpeästä ei missään nimessä kuulu päästä eroon, koska se kuuluu elämään – suojaavana tekijänä. Negatiivisesta, energiaa vievästä häpeästä on sen sijaan hyödyllistäkin opetella pois. Häpeästä voi opetella pois altistumalla sille pikkuhiljaa. Tätä olemme tehneet Peikon kanssa.

Pervoilu on ollut mahtava mahdollisuus työstää ja tutkailla häpeän tunnetta. Mahdollistanut varovaisen tarkkailun ja kokemisen pikkuhiljaa. Työskentely häpeän kanssa on ollut antoisaa, mutta ei helppoa. Olemme Peikon kanssa edenneet varovasti tällä alueella. Onneksi. Jos häpeän tunne kasvaa liian suureksi leikissä, lamaannun ja vetäydyn tilanteesta. Peikko lukee minua todella hyvin ja tietää, milloin rajoja voi venyttää ja milloin ei. Häpeän kohtaamiseen liittyy Peikon halu saada minut leikkimään itseni kanssa hänen katsellessa. Haluan sitä myös itse, joten tahtotila on yhteinen. Kuitenkin, kirottu häpeä nostaa joka kerta päätään.

Enää en kuitenkaan lamaannu täysin, kun eteen tulee jotain aiheeseen liittyvää. Ensimmäisen kerran kun Peikko lykkäsi hyrrän käteeni ihan vaan pideltäväksi, jähmetyin enkä kyennyt liikkumaan. Hädin tuskin  hengittämään. Olemme vähitellen siirtynee siihen, että pystyn jo kohtuullisen sujuvasti oikeassa mielentilassa (lue hyvin käytettynä) ottamaan hyrrän käteeni, laittamaan sen päälle ja vieläpä kohdistamaan sen oikeaan paikkaan. Ja jopa nauttimaan. Hyvä minä! Lisäksi tyydytin itseni taannoin melko sujuvasti suihkussa Peikon ollessa viereisessä huoneessa. Edistystä. Jonkin aikaa Peikko on tehnyt sitä, että kun istun hänen päällään, vie hän käteni klitorikselleni. Laitan kyllä vastaan, mutta Peikko on vahvempi. Viime aikoina olen ollut melkein sinut sen kanssa, että käsi on klitoriksella. Pystyn myös liikuttamaan sitä, kun pidän silmät tiukasti kiinni. Ihan kuin pieni lapsi. Kun suljen silmäni, toinen ihminen lakkaa olemasta.  En kuitenkaan nauti itseni koskettelusta noissa tilanteissa, omat sormeni eivät tunnu miltään. Korvien väli ei kykene ottamaan nautintoa vielä vastaan. Pystyn myös laittamaan pyykkipojat omiin rintoihini, kun tiukasti käsketään.

*****

Eilen Peikko ajoi minut orgasmin partaalle monta kertaa ilman, että sain laueta. Lopuksi hän totesi, että saan laueta, jos leikin itse itselleni orgasmin. Ei yhtään siimaa. Ei hellittämistä. Ei ulospääsyä tilanteesta. Sä laitat ton lelun sisällesi, kun mä puen päälleni, ja leikit itsellesi orgasmin. Tarpeeksi monen käskyn ja kasvoille läpsimisen jälkeen sain lelun sisälleni ja jopa sormeni klitorikselleni. Onnistuin myös liikuttamaan käsiä jonkun verran, mutta ei puhettakaan siitä, että olisin pystynyt rentoutumaan tai laukeamaan. Orgasmi pakeni kauas pois. Kuitenkin nautin tilanteesta ja pidin sitä kiihottavana. Myös Peikko näki, että oikeasti yritin ja myös ylitin itseni. Palkkioksi siitä sain leikkiä itselleni yhden orgasmin hänen lähdettyään.

Innostuin häpeänkukistamissuorituksen jälkeen leikkimään itseni kanssa peilin edessä – asia, jota en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Minä yksin peilin edessä. Hihaton paita nostettuna korviin. Rinnat ulkona kupeista, pyykkipojat molemmissa nänneissä. Kuten Peikko minut lähtiessään jätti. Lattiassa imukupeilla kiinni kaksi dildoa. Noh, lopun varmasti arvaattekin?

PS. Kiitos M:lle otsikossa olevasta hipeltely-sanasta. Kysyin M:ltä, että millä voisin korvata runkata-sanan, josta en pidä (lue jota en kehtaa käyttää, koska hävettää). Niinpä hän kehitti minulle termin hipeltää. Käytän jatkossakin.

PPS. Teksti ei kaikilta osin pidä enää paikkansa. Nykyään leikin melko sujuvasti itseni kanssa Peikon katsellessa. Lisäksi olen opetellut sujuvasti käyttämään runkata-sanaa. Eli se siitä häveliäisyydestä...

Unta vai ei?

Olen aina nähnyt voimakkaita unia. Siis voimakkaita. Unia, joiden matala- tai korkeapaineissa saattaa pahimmillaan ja joskus parhaimmillaan mennä kaksikin vuorokautta. Koska omaan melko traagisen menneisyyden, niin yleensä unien jälkipainit käydään matalapaineissa. Tänään kävi kuitenkin iloisesti toisin.

On ollut tuskastuttavan kuuma ilma ja Peikkohan ei silloin pysty nukkumaan. Tästä systä hän raahautui parina yönä avoimen parvekkeen oven eteen nukkumaan viileälle lattialle. Tänä aamuna kuitenkin heräsin omasta sängystä, mutta kurkkuni oli kuin hiekkapaperia ja pääni kuumeisen oloinen. En mennyt töihin, vaan jäin kotiin hoitamaan itseäni ja jatkoin unia samantien. Tällä kertaa uneni vei minut tuntemattomalle mökille, jossa oli paljon pervoja, sekä tuntemattomia että ystäviämme. Hetken päästä huomasin olevani itse täydessä touhussa, ja myöhemmin seurasin kun blondini leikki yhden tutun ystäväpervon kanssa,  ja se sai kierrokseni nousemaan. Sain seurata näiden kauniiden naisten leikkiä kolmessa eri muodossa, kunnes kipeä kurkkuni puski nautinnon läpi. Heräsin kauheissa kierroksissa, ja oli pakko itsekseen helpata oloa.

Sairaslomapäivänä meni tämän unen jälkimainingeissa. Kerroin blondillekin unesta ja muutamasta maukkaasta yksityiskohdasta. Myöhemmin illemmalla torkahdin uudestaan ja vaikka unia en nähnyt niin herätessäni oli sama oiva kutkutus päällä. Oli pakko tekstata blondille ja kertoa että peikko tarvitsee "hoitoa" kurkkukipuun. "Täällä minä olen kotona, tervetuloa."

Saimme puolin ja toisin varsin vaniljaista hoitoa, mutta kuten useasti blondin moottori käynnistyessään enemmin kiihtyy kuin jarruttelee. Niinpä siinä sängyllä maatessaan, kipeää kurkkuaan nieleskellen Peikolle kerrottiin kuinka sopivan liukas blondi juuri nyt olisi, kun kerran olin lauennut hänen sinäänsä. Hyvin hienovarainen vihje, voisi sanoa.

Kävin lelulaatikolla, josta toin mukanani 4 pyykkipoikaa ja blondin lempidildon. Kiinnitin kaksi pyykkipoikaa blondin häpuhuuliin, painoin hyrrän hänen klitorikselleen ja työnsin muutaman sormen hänen sisäänsä. Heitin kaksi pyykkipoikaa blondin mahalle ja komensin häntä kiinnittämään nänneihin, mutta kuten usein, blondin orgasmi ajaa kaikesta ohi. Niinpä hän hetken päästä pyöriskelee kätteni alla ja pyytää lupaa laueta. Sanon laskevani viiteen ja sitten hän saa tulla. Nelosen kohdalla sammutan lelun, vedän sormeni ulos ja kysyn mitä noille kahdelle yksinäiselle pyykkipojalle pitäisi tehdä. Blondi turhautuneena alkaa vetämään toppiaan ja rintaliivejään pois päältä.

Toistamme saman sormiharjoituksen muutaman kerran ilman, että annan blondille lupaa. Hän alkaa selvästi turhautua. "Mä niin haluaisin tulla..." Laitan hänen lempilelunsa hänen käteensä ja sanon että "Ole hyvä. Mä käyn pukeutumassa ja pesulla ja sä voit tulla sillä aikaa." Blondi näyttää surkealta. "Mä en pysty jos sä olet tässä." 

Taputtelen vähän hänen poskeaan, ja kertaan että harjoittelulla hän vielä joskus pystyy. Käyn pukeutumassa ja juomassa, mutta makuhuone kuulosti kumman hiljaiselta. Käyn kurkkaamassa ja huomaan blondin jumittavan kädet ja lelu jalkojenvälissään.  Annan hieman vauhtia omilla käsilläni, ja kun orgasmi lähestyy uudestaa vaihdan leikin blondin käsiin.

Käyn kerämässä tavaroitani ja pukemassa loput vaatteet. Nyt makuuhuoneesta kuuluu jotain, ja toivon blondin päässeen vauhtiin. Pieni edistymisaskel on selvästi otettu, mutta ilmestymiseni hänen viereensä jähmettää hänet. "Mä en pysty rentoutumaan...", hän vaikeroi.
- Haluatko sinä tulla?
- Juu, mä haluun leikkiä.
- Pitääkö mun lähteä jotta sä voit laueta?
- Joo
- Eli sä haluat että mä lähden pois sun asunnosta, jotta sä voit saada orgasmin? (Tiedän, epäreilu kysymys mutta maukas)

Blondi pyörittelee silmiään eikä löydä sopivaa vastausta. Hetken päästä hän jatkaa.

- Mä niin haluaisin leikkiä

Suutelen häntä huulille muutaman kerran, ja sanon että hän saa leikkiä, ja poistun asunnosta. Pysähdyn kaupassa ostamassa kurkkupastilleja ja tekstaan blondilleni.

"Onnistuiko?"