Enpä olisi uskonut, että nahkahansikkaat näyttelisivät joskus näin isoa roolia leikeissäni. En ole kuitenkaan ollut täysin ummikko hansikkaineni, sillä useampi vuosi sitten hankin nahkaiset ajohansikkaat oikein Stockmannilta, buustaamaan fiilistäni Uniformal-bileisiin.
Sittemmin nämä hansikkaat ovat olleet käytössä vain bileissä tai suojaamassa käsiäni, jos olen avokämmenin hurjasti innostunut piiskaamaan. Nyttemmin kyseiset hanskat ovat olleet jo sen verran useasti nahkatytön sisällä, että eipä niistä taida olla edes buustiksi.
Tässä hiljan kävin rautakaupassa, ja kuinka ollakaan, siellä oli nahkahansikkaita tarjouksessa. Koska hinta oli hyvin edullinen, niin päätin ostaa uudet leikkivälineet. Aikaisemmin olin yrittänyt nahkatytöltä onkia tietoa, millaiset hanskat eniten pyörittävät pikkareita, mutta olin saanut aika huonoja ja epämääräisiä vastauksia.
Löysin Lontoosta vintagekirpparilta omiin silmiini ja kätösiini sopivat täydelliset, vanhat, ohuet ja erityisesti tiukat hansikkaat. Pistin käden napakasti nyrkkiin ja tykitin kuvan Suomeen. Vastaus tuli salamana, "ääh, mustat ne pitää olla". Jatkoin matkaani seuraavaan karkkikauppaan, mutta vieläkin harmittelen, että hanskat jäivät sinne. En oikeasti uhrannut asialle sen enempää aikaa, joten seisemän euron Puuilo-hansikkaat saisivat toimia. Valitsin koon sen mukaan, että sain hansikkaat juuri ja juuri voimalla vedettyä käteeni, ja toivoin, että ne jatkossa vähän venyisivät.
Koska oikeiden hansikkaiden valinta nahkatytön maailmassa näyttäisi oleva tärkeään ihmissuhteen etsimiseen verrattava asia, en odottanut suurta menestystä näiltä hanskoilta. Kuitenkin ne jonkinmoisen muistijäljen tuntuivat häneen jättävän, kun niitä välillä yllättäen sivuttiin keskusteluissamme. Tällöin en tosin vielä tiennyt kuinka "vakavasta" asiasta on oikeastaan kyse, kunnes...
Mainitsin yksi ilta chättäilessäni nahkatytön kanssa, että "hanskat ovat menneet hukkaan. Vai oisko kaverin koira ne syönyt kun tuoksuivat pillulle", yrittäen olla tapani mukaan olla hauska. Luonnollisesti nahkatyttö arvelikin oikein minun vaan kiusaavan. Pysyin kuitenkin tovin ja jopa viikon tarinassani, ja lopulta tarina alkoi elämään omaa elämäänsä.
Muutama viikkoa myöhemmin sama asia nostettiin uudestaan esille, mutta tällä kertaa totisemmin. Nahkatyttö kertoi, että nämä "kadonneet" hansikkaat vaivaavat hänen mieltään kovasti, ja että hänellä menee joka päivä aikaa yllättävän paljon, kun hän pohtii, mikä niiden kohtalo on. Lisäksi hän kertoi, että hän voisi tulla etsimään hanskoja, kun niitä tuskin on käytetty asuntoni ulkopuolella. Pieni huumorilla alkanut lausahdus oli selkeästi kasvanut sellaisiin mittoihin, joihin en osannut edes kuvitella. Oli luonnollisesti fiksua kertoa hansikkaiden voivan hienosti.
Jokunen viikko myöhemmin palasimme asiaan ohimennen, tai sanoisinko, että minulta kysyttiin varsin suoraan seuraavaa:
"Voisitko laittaa kuvan niistä nahkahanskoista sinun kädessä? Ei silleen kämmenellä kädessä vaan silleen kädessä... Oikeastihan oon kuvitellut videota asiasta useamman päivän, mutta tota... saat päättää ihan ite..."
Sinänsä kiva että sain ihan itse päättää josko kuva vai video, mutta koulutushan on kesken ja pidän tämän tyylisestä kommunikoinnista. Niinpä kännykkä makaamaan läppärin kylkeen, kamera tarkennettuna hansikkaisiin. Tein muutaman kymmenen sekunnin videon, jossa vedän hitaasti tiukat hansikkaat käteeni ja sen tehtyäni lyön nyrkillä avokämmeneeni. Läps.
"Istun täällä sohvalla, kun menee väreitä vähän joka puolella ja sykkii ja sellasta. Ja vähän säpsähtelen."
Tiesin jo alunperin, mihin tämä oli menossa, mutta eihän minulla ollut kiirettä. Joten hetken kuluttua:
"Anna kun arvaan. Joka kerta kun haluan runkata tuota katsoessa ni minun pitää pyytää siihen lupa?"
Klo 22.33 nahkatyttö sai luvan leikkiä 5 orgasmin verran videota katsellen. Siis oletan että katsellen. 58 minuuttia myöhemmin tuli kuitti että orgasmikiintiö oli käytetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti