O.D

Pervokoulutuksissani kerron usein tarinaa ystävästäni, jolla oli vahva fantasia tulla käytetyksi hämyisässä kellarissa käsiraudoissa katossa riippuen. Kaunis fantasia fantasiana, mutta ei toteutettuna, sillä tarina jatkuu tylsästi kun hän kerran pääsi toteuttamaan tätä skenaariota ja tajusi ettei ihmisen ranteet ole luotu kestämään roikkumista käsiraudoista. Nyt tätä fantasiaa ei enää ole koska todellisuus hajoitti kuplan.

Nahkatytöllä on fantasia, johon hän on palannut tasaisesti tuntemamme ajan. Aluksi se olikin vaan fantasia, mutta pikkuhiljaa se alkoi muodostua mahdolliseksi ja lopulta sovituksi skenaarioksi. Jälkikäteen ja enemmän nahkatyttöä tuntien ymmärsin, että koska kyseinen fantasia vaatii useamman henkilön, tytön ja 4 miestä, niin se vaatii myös luotettavan henkilön, joka toimii kapelimestarina. Minun ja nahkatytön luottamus oli kasvanut sen verran suureksi, että hän aikaisin keväällä alkoi kysellä että suostuisinko kapellimestariksi? Itse skenaario on siitä erikoinen, että miespuoliset eivät saa siitä suurtakaan tyydytystä, enemminkin seurata hetken friikkisirkusta, niimpä suostuin pyyntöön ehdolla, että nahkatyttö hoitaa aikataulut sekä muut osallistuja ja minä ostan uuden tahtipuikon. Eikä aikaakaan kun orkesterimme ja ensi-ilta oli sovittuna. Mutta kuten monet tietävät, niin ensi-ilta ei aina mene ihan sovitusti ja niin kävi nytkin. Nahkatyttö sairastui ensi-illan kynnyksellä ja huolimatta kaiken maailman pohdinnoista "että jos nyt jotenkin kuitenkin", niin löin nyrkkini pöytään ja sanoin että sovimme uuden aikataulun.

Uusi aikataulu osui toukokuun alkuun ja tähän tilaisuuteen valmistauduttiin jopa paremmin kuin alkuperäiseen. Nahkatyttö oli kirjoittanut jokaiselle osallistujalle viestin, jossa hän kertoi mitkä ovat rajat, kuka on kapellimestari, mitä hän oli sopinut kanssani jälkihoidosta jne. Viesti ei kuitenkaan ollut mikään käsikirjoitus vaan fiksu viesti, jolla poistettiin osallistujien ajatuksista turhaa kohinaa.

Ensi-iltapäivänä nahkatyttö saapui luokseni, koska olimme sopineet, että hän voi osana jälkihoitoa nukkua vieressäni. Nahkatyttö meikkaili ja valmistautui iltaan kun minä taas teatraalisesti etsin mukahävinneitä nahkahanskojani ja pakkailin tarvikkeita. Hiukan myöhemmin kassit täynnä nahkaa suuntasimme clubille.

Nahkahupun sisältä

Klo 14.47 sain kuvan mustista nahkahansikkaista (ei edes Peikolta), mihin viestiin vastasin "10/10 ajoitus". Tein loput työni noin kahdessa erittäin tiukkaan puristetussa minuutissa ja lähdin viikonlopun viettoon eli rituaalimaiseen valmistautumiseen sessioiltaan. Clubille mentäessä olin jo sen verran jännittynyt, että suuntasin kaiken keskittymiseni ajamiseen ja vastaukseni Peikon kanssa käytävään keskusteluun olivat luokkaa "Mm. Mm. Joo. Mm." Clubilla ryhmittäydyin kaverieni kylkeen jännittämään ja odottelemaan, että koko neljän hengen leikkikaveriporukka saapuisi paikalle. Taisin käyttää erään kissaneidon rintoja stressipuruleluna, vaikka hän väittikin ettei ole mikään purulelu tai stressilelu, mutta olen eri mieltä ja niin hänen silmänsäkin aina ovat.

Sessiomuistini palailee aina vain pätkittäin ja niin nytkin. Jossain vaiheessa huomasin olevani sohvalla Peikon ja yhden leikkikaverin kanssa lämmiteltävänä. Itse asiassa miehet heittivät ensin läppää keskenään, nahkahansikkaita pukiessaan, että voisivat lämmitellä toisiaan siinä ja olin että "JOO, voin katsoa!" mutta en itse asiassa voinut katsoa nanosekuntia pidempään kun tuli liian kuumat oltavat. Niinpä siirryin itse leluksi. Pitkä odotus (sessio oli siirtynyt aiemmin) teki rauhallisesti nautiskelusta mahdotonta ja niinpä säpsähtelin tapani mukaan suht holtittomasti kun minua kosketeltiin ja käsiteltiin. Peikko joillain sanoilla kehotti minua olemaan vähän "nukkemoodissa", jotta pysyisin edes jotenkin paikallani ja se oli ensimmäinen kerta sinä iltana kun aivoissani napsahti tuntuvasti. Menin minulle aiemmasta kinkyelämästä tuttuun nukkemoodiin eli liikkumattomaan tilaan, jossa kehoni jähmettyi paikalleen ja pystyin vain passiivisesti ottamaan vastaan nahkan kosketusta. Kokemus oli erikoinen, sillä tavanomaisesti nukkena en voi nauttia minulle tehtävistä asioista vaan pelkästään "olen" - sellaisiahan nuket ovat. Nyt, ykkösmateriaalifetissini ollessa kyseessä, oli tilanne kuitenkin aivoissani ristiriitainen ja koin siirtymistä havainnoivaan rooliin. Peikko palautti minut nopeasti reagoimaan ja minut siirrettiin aivan mainiolle nahkapäällysteiselle kevyesti pehmustetulle "pöydälle", johon minut sidottiin remmein ja nahkaremmein kiinni. Koko leikkisession sadistisimpia elementtejä; se yksi ei-nahkainen remmi keskivartaloni päältä, joka tulisi estämään kehoani taipumasta kaarelle orgasmeissa ja remmi, joka selvästi tuntui tekokuituiselta ja liian kapealta.

Mutta mitä sitten tapahtui? Tämä on se kohta elokuvassa, jossa tulisi niitä alta sekunnin välähdyksiä eri kohtauksista. Muistan kuulleeni vuorosanoja:

"Jos en tietäisi paremmin, luulisin että toi on aineissa."
"Tervetuloa vaan koittamaan."
"Nyt on lakisääteinen kahvitauko."
"Tää on viimeksi ollut sun pillussa."
"Nyt joltain oikeasti unohtui ne nahkahanskat!"

Minua siliteltiin hansikkain tosi nätisti. Varmasti tärisin vähemmän nätisti. Kun Peikko laittoi nahkahupun päähäni, ei minulla ollut huolen häivää sen jälkeen. Ujona exhibbarina huppu tarjoaa minulle suojan, että voin olla paljastettuna mutta silti turvassa. Muistan, miten Peikko ja muut vuorottelivat sen kanssa, että kosketaanko minua vai jätetäänkö hetkeksi ilman mitään stimulaatiota. Kamalaa! Ja aivan lemppariani. Yhden kerran kun kaikki otteet irtosivat kerralla, karkasi suustani hallitsematon "VITTUSAATANA!" ja - tumps - löin takaraivoni nahkapöytään. Porukka puhui siinä keskenään jotakin, heitti kai läppää ja luultavasti nauroi huvittuneena reaktioilleni. Jossain vaiheessa homma jatkui ja sain päälleni useamman nahkavuodan. Muistan pääni heittelehtineen puolelta toiselle. Kehoni vain riehuu mielihyvää ulos, kun sitä on niin paljon ettei se mahdu kehon sisään. Samaan tapaan mieleni alkoi olla kierroksilla. Kun nahkavuotien ihana, raskas paino tuntui päälläni ja sain stimulaatiota kutittamisesta silittelyyn, puristamiseen, nyrkeillä jalkapohjien hakkaamiseen, piikkihanskojen kevyen kiusaavaan kosketukseen, hengityksen estämiseen ja mitä kaikkea muuta.. en tiedä... alkoi mieleni hajoilla. En pystynyt enää erottamaan, mitä osaa kehostani koskettiin, millä ja miten, mutta mielihyvä vain kasvoi. Maailma ja muodot vääristyivät ja siinä kohtaa minä nauran - kun en enää tajua mitä tapahtuu. Käsittääkseni speissailunauruni kuulostaa aivan sekopäiseltä ja niinpä yritän välillä hillitä sitä. Kuitenkin Peikko ja muut jatkoivat (olisinpa nähnyt heidän ilmeensä!) ja niinpä repeilin holtittomaan nauruun kerta toisensa jälkeen. Rakastan niitä hetkiä. Silloin olen vapaa.

Jossain kohtaa Peikko raotti huppuani niin, että ainakin sumeasti näin hyvinpitelijäni. Alaviistosta. Se oli hetki jossa viihdyin ja jossa tuntui samaan aikaan hyvin kärsimättömältä. Salaa ja no, Peikolle vähemmän salaa toivoin, että voitaisiin nyt vain jatkaa darkkariin playrape-meiningeissä. Kuitenkin, ennalta keskustellusti se ei tuntunut minusta riittävän turvalliselta ja toimivalta vaihtoehdolta ensimmäiseksi rankaksi kimppasessioksi. Niinpä pysyin pöydällä ja Peikko kutsui myös muita uteliaita paikalla olijoita koskettelemaan nahkan päältä ja siinä kohtaa sain dominoivasta sen tuen, mitä ajoin tarvitsen. Toinen voi viedä minut pidemmälle kuin minne itsenäisesti kykenisin. Sain nauttia todella monista käsistä enemmän kuin mitä olisi ollut mahdollista ilman tuota kutsua. Jälkikäteen olen ollut iloinen erityisesti siitä, että ihmiset kunnioittivat minua sekä Peikon antamia ohjeita eli minua ei kertaakaan koskettu kielletyille alueille tilanteessa, jossa olin täysin puolustuskyvytön. Se on merkittävää, sillä se tarkoittaa, että seuraavalla kerralla tulen haluamaan askeleen tai pari pidemmälle, koska pystyn luottamaan ihmisiin.

Tänä aamuna heräsin Peikon vierestä ja vietimme loikoilevaa päivää, ennakoiden ja ehkäisten subdroppia viimeisestä isommasta sessiokerrasta oppineina. Minä jonkin aikaa nahkapannan pehmeä ja halaava puristus kaulalla, sillä se panta oli jotain konkreettista, minkä saatoin ottaa mukaani tuleviin päiviin laskeutuessani takaisin todellisuuteen. Ennen sessiota olin nukkunut peräkkäiset kolme yötä omat unimaksimini ja viettänyt suht rauhallisen viikon, joten tällä kertaa dropista ei toistaiseksi ole ollut tietoakaan. Sain myös lyhyesti tavata ihanan Keijun ja olla iloinen siitä, että Peikon elämässä tuntuu paistavan nyt aurinko.

(Jos haluat kirjoittaa minulle, niin minut tavoittaa osoitteesta: nahkatytto87@gmail.com)

Pikkulutka Peikon leikkihuoneella

Meillä on ollut Peikon kanssa onni tutustua blogimme kautta moniin ihaniin ihmisiin. Usein myös pariskuntiin, kuten pikkuneiti Lutkiksenkin tapauksessa. Olemme istuneet iltaa yhdessä ja parantaneet maailmaa. Puhuneet arkisia juttuja, mutta myös pervoja. Haluista. Ajatuksista. Olemisesta tässä maailmassa ja parisuhteissa. Joskus tuttavuudet muuttuvat ystävyydeksi, ja seurauksena voi olla jotain alla kuvatun kaltaista. Lutkis - stage is yours!

*****

Ultraraskaan työpäivän jälkeen juna parkkeerasi Turun asemalle, ja raahauduin laukkuni kanssa vastaan tulleen Peikon luo. Tarvitsin tähän väliin hengähdystauon ja ruokaa palautuakseni tuosta raskaasta työ- ja ajatusmäärästä päässäni. Ilokseni löysin pian edestäni ihanaa ruokaa ja Peikon, jolla tiesin olevan suunnitelmia varalleni. Olin miettinyt aiemmin, että hermostuttaisiko minua, mutta miten voisin jännittää seurassa jossa tunnen olevani kotona ja oma itseni? Syötyäni päätin suunnata vessaan, ja sain Peikolta laukkuuni jotain pyöreää ja painavaa, jonka asettaa paikoilleen. Pikkulutkaa hihitytti vessassa, kun laitoin kuulat paikoilleen. Ihme, että ne pysyivät sisällä määränpäähän asti.

Perillä ihmettelin leikkihuonetta ja istuskelin rennosti retrotuolilla. Sitten Peikko pyysi minut istumaan sängylle jalkojensa väliin selkä häneen päin. Peikko käski kertoa tarinoita siitä, kun sisäinen pikkulutkani on ollut vauhdissa. Samalla hän otti tiukasti hiuksista kiinni ja kiusasi nännejä niin, että ulisin kivusta. Tätä jatkui muistaakseni hetken aikaa, mutta yksityiskohdat ovat päässäni melko hataria, sillä pääni läpi meni leveä kaista ristiriitaisia ajatuksia.

Nautin, mutta vihasin kipua samaan aikaan niin paljon. Pelotti, mutta oli jotenkin tosi turvallinen olo. Peikko jatkoi pyörittelyä ja käski ottamaan pikkarit pois. Niissä olikin hommaa sukkanauhavyön takia, ja pikkulutka jatkoi haparoivaa selittelyä.

Sitten tuli pari ihan oikeaa muistikatkosta. En kuollaksenikaan muista, mitä tapahtui kun Peikko antoi litsareita ja sylki naamalle – filmi lyö ihan tyhjää. Kävin varmaan jossain pienellä mutkalla päässäni. Peikko puhui minulle alentavasti, jotain lutkaa pitäisi heitellä seinille tai jotain mutta en oikein kuullut sanoja kunnolla. Sain lähimuistista juuri ja juuri kaivettua viimeiset sanat kun Peikko pyysi toistamaan sen, mitä oli sanonut. Nämä tajunnankarkaamiset olivat ihania, ja muistan olleeni helpottunut kun kykenin muistamaan minulle sanotut sanat. voi haluta niin kovasti jotain sellaista, jota vihaa siinä hetkessä niin paljon. Se, että Peikko yhtäkkiä kovensi otteita ja painoi minut kovalla voimalla sänkyyn ja antoi tulla poskille – se säikäytti ja pelotti, ja tuntui jotenkin samaan aikaan niin turvalliselta ja hyvältä.

Mietin myöhemmin, mikä se vihlaiseva pahanolon tunne oli, joka käväisi päässäni tuossa hetkessä – se oli tunne pienestä lapsesta, joka on jätetty yksin pakkaseen ulos. Se arvottomuuden tunne siinä ohikiitävässä hetkessä oli jollain lailla pelottavaa ja vapauttavaa – ei voinut muut kuin ottaa iskut vastan ja alistua kohtaloonsa. Tarkemmin en osaa sitä mitenkään eritellä, sillä muistikuvat ovat tuolta osin hataria.

Tätä ennen Peikko oli nostanut jalkani kohti kattoa ja lämmitteli kämmenellä pakaroitani. Se teki niin kipeää, että päässäni alkoi murtumaan jokin. Muistan vilauttaneeni pari jarrusanaa, niin rajoilla mentiin kivun kanssa. Jokainen turvasana, jonka sanon, ottaa jonkin verran päähän, sillä haluaisin pystyä kaikkeen, jota minulle annetaan.

Pieni hengähdys ja sain kauniit kahleremmit jalkoihin sekä sidontarannekkeet ranteisiin. En voinut lakata ihailemasta kahleita ja sitä, miltä ne näyttivät siroissa nilkoissa. Sain levittää vartaloni isoon nojatuoliin jalat haralleen ja kädet selän taakse. Siinä paikat auki, tukka tahallaan pystyyn harottuna, naama syljellä ja kämmeneniskuilla sutattuna, oloni oli riisuttu ja kaunis. Tuli olo, että haluaisin paikalle kuvaajan, joka ikuistaisi minut mustavalkoiseen sensuelliin valokuvaan juuri tässä asennossa ja valossa. Ilokseni nänneihini laitettiin roikkumaan toisissaan ketjulla kiinni olevat nännipuristimet, ja ketju laitettiin suuhuni ohjeella, että ketju ei sitten putoa. Ihana värkki! Säälin nännejäni, sillä Peikolla tuntui olevan kova tahtotila kiduttaa niitä.

Peikko runkkasi minua paksulla mustalla varsidildolla ja surruutti wandilla. Voiko dildoon rakastua? Se oli komea kaveri se. Raskaan työpäivän jälkeen koin sen mitä parhaimpana palkintona. Halusin kovasti tulla, mutta mitä kovemmin yritin, sitä kauemmaksi se jotenkin karkasi. Mietinkin jälkeenpäin, että miksi en tule niin helposti kuin haluaisin – ylipäänsä. Se ottaa päähän, vaikka eihän se ole minkään mitta. Ja miksi koetan runkkauksessa miellyttää liikaa toista ja tulla toisen mieliksi.

En osaa päästää irti ylimääräisistä ajatuksista ja siksi en kiihotu siitä niin paljon, että tulisin. Lisäksi olen tottunut vahtimaan kehon kipuja ja tuntemuksia ja analysoimaan niitä liian tarkasti, jotta tiedän milloin sanoa että sattuu. En saa ääntäni päässä hiljenemään, en saa jarruja pois. Paitsi silloin kun Peikko pisti minut täyteen sauvoja, kun makasin selälläni. Siinä vaiheessa koin ihanaa avautumista, ja tuntui kuin olisi tullut tai ollut lähellä, eri lailla kuin mitä normaalissa seksissä. Tunsin kaiken tämän jälkeen oloni kauniiksi leikkikaluksi, joka on astetta enemmän oma itsensä. Astetta enemmän nainen.

Asia, joka minua eniten mietityttää on se, että onko minussa jokin jäinen kuori aina – kuori, jota ei voi kukaan minusta riisua vaikka mikä olisi. Kuori, jonka alla on jokin kaikkein kipein ydin, jota kaikella muulla peitän pois näkyvistä. Mene tiedä. Mutta ärsyttää, että silmiin katsominen ei ole niin helppoa kuin mitä haluaisin. Lisäksi ylianalysoin itseäni ja muita aivan liikaa – tämä häiritsee omaa elämääni välillä ihan normaalioloissakin. Tästä piirteestäni en päässyt irti tälläkään kertaa, ja Peikolla meni leikisti jo hermot minun jatkuvaan purppasuuni. ;) Miksi mietin liikaa! Miksi en päästä irti. Ja kuten Peikko sanoi: ei kaikkea tarvitse analysoida – jokainen on sellainen kuin on, jostain syystä.

Vierekkäin maatessamme, juttelimme lutkasta, joka minussa on ollut ja joksi olen tulemassa. Tajusin, että huomiohuora, joka sisälläni on ollut, onkin ehkä se juttu joka minussa haluaa elää ja kasvaa. Tämä lutka haluaa olla esillä, palvella ja olla käytettävänä. Isommassa porukassa, puolijulkisesti. Tekemässä sitä, mitä häneltä satutaan haluamaan siinä hetkessä. Sisälläni syttyi monta kutkuttavaa ajatusta, miten tätä voisi järkevästi jalostaa eteenpäin ja vapauttaa lutka sisälläni täyteen voimaansa.

- Lutkis

Pervot, jotka vihaavat miehiä, jotka eivät ymmärrä sanaa ei

Olen joskus kirjoittanut huhuista ja varoitteluista, mutta kun pikkusisko kirjoitti upean tekstin paskapuheesta (go Shriverini), sitten samaa asiaa pohdittiin blondin postauksen kommenttiraidoilla, ja kun vielä itsekin olen päässyt tätä samaa herkkua maistamaan, niin lienee hyvä hetki kierrättää omaakin ongelmajätettäni.

Varoittelua on ytimekkäästi kahta sorttia, aiheellista ja aiheetonta. Sama pätee myös varoittelijoista varoitteleviin. Motiivit näihin varoituksiin ovat mitä monimuotoisemmat, joskin uskon että yli 90% tapauksista menee joko mustasukkaisuuden, katkeruuden tai kateellisuuden piikkiin. Exät, exän nyksät ja nyksän exät ovat loistava ja helppo kohde. Samalla kun kirjoittaa uuteen treffi-ilmoitukseensa olevansa keskustelutaitoinen, voi puskaratioon tuutata eetterillisen sontaa exästään. Tuleepa samalla nostettua vähän kolhiintua itsetuntoa toisten kustannuksella.

Kateellisuus on uskomaton luonnonvara. Ärsyttävän naapurin uusi Mersu vituttaa, vaikka kuinka tietäisi, että velalla se hankittiin. Saatika jos keskustelupalstalla olet ollut eri mieltä toisen massun kanssa piiskaustekniikasta ja joku sattuu kysäisemään mielipidettä tästä henkilötä, niin kusipään paperit siitä eteenpäin jaellaan.

Asiathan monimutkaistuvat, ainakin miesten keskuudessa, jos kuvioihin sotketaan uusi tai kokematon subi. Jos tämä subi vielä laittaa deitti-ilmoituksen ja keskustelee muutaman ehdokkaan kanssa ja jopa vähän ristiin. Saattaa subirukka tarvita vähintään vuokaaviota, jotta saa varoittelijoiden varoittelijoista varoittelevat kansiin ja järjestykseen.

Itse olen leikkinyt liikennevaloilla, kun sitä on pyydetty. Useimmiten näytän vihreää valoa, kertomalla, etten tunne ko. Herraa tai subia muuten kuin nettikeskusteluiden perusteella eli en juuri ollenkaan. Toisaalta usein tarjoudun kyselemään yhdeltä luotettavalta taholta lisää, mutta vain tältä yhdeltä, johon kovasti luotan. Jos satun tietämään tai taholta kuulemaan jotain epäilyttävää, kerron sen sellaisena eteenpäin. En kerro asiaa totuutena, jollen ole siitä varma, vaan kerron että tällainen huhu liikkuu, jolloin henkilö voi itse kysellä asianomaiselta lisää. Mutta voin sanoa, että kyllä se silti kirpaisee, jos joku leikkikaveri kysyy suositusta toisesta Masterista. Takaraivossa hakkaa ajatus, että en minä sinua kenellekään muulle halua - en, vaikka et ole minun. En, vaikka meillä ei ole suhdetta. En vaikka minulla ei olisi sinulle aikaa. Silti sormeni ovat painautuneet vihreälle napille. Ei toisen onni ja mahdollisuus saisi olla muilta pois.

Tutkimuksen mukaan softan kehityksessä löydetyt bugit korreloivat suoraan siiheen, paljonko bugeja on vielä löytymättä. Eikä suinkaan niin, että jos softasta löytyy paljon bugeja, voisi olettaa, että niitä ei ole enää paljoa jäljellä. Vaan juuri päinvastoin. Haluaisin väittää, että sama koskee huhuja. Omiin korviini on kantautunut kaksi huhua itsestäni, joten olen varma, että ainakin toinen mokoma vielä leijailee vapaana. Sinänsä lienee kohtalon ironiaa, että se ainoa kerta, kun olisin jotenkin voinut huhun itsestäni hyväksyä, ei ole siirtynyt puskaradion lähetyksiin. Tai enhän voi olla varma, onko radioni vain väärällä taajuudella.

Olen kerran ollut todistamassa humalaisen truumassun väkivallantekoa, jonka hän selvittyään lajitteli tietenkin normaalin BDSM-kuvionsa alle. Olin eri mieltä ja aloitin keskustelun hänen kanssaan. Keskustelussa oli mukana muitakin henkilöitä. Tämän väkivallanteon jälkimainingeissa kaksi subia vaihtoi hamsteriaan, ja tietenkin syy oli minun. Siltikin vaikka kumpikaan subi ei "siirtynyt" minulle tai sitä olisin edes yrittänyt. Mutta mikä parasta, en enää edes muista sitä huhua, joka lähti minusta liikkeelle. Ja mikä mukavinta - tästä herrasta on välillä kyselty suosituksia.

Olin kerran bileissä menossa piiskaamaan erästä kaunista neitoa. Piiskauksen jälkeen häntä lähestyi pariskunta, joka kertoi Peikon oleva mies, joka ei ymmärrä sanaa EI. Myöhemmin sain kuulla, että samainen pariskunta olisi yrittänyt houkutella piiskattavaani kolmanneksi pyöräksi siinä onnistumatta. Huoh. Mutta tiedoksi tälle pariskunnilla ja miksei muillekin. En ymmärrä leikkiessäni sanaa EI, vaan rakastan sitä. Mieluiten kuulen sen turhautuneena, kiihkeänä, orgasmin hetkellä tai piiskan iskeytyessä ihoon. Jos vastakappaleeni haluaa oikeasti lopettaa hän tietää minkä väristä nappia hän painaa.

Blondi: Masteria mä metsästän...

... ja tahdon saada suuren. Älkää huoliko, sillä minä en ole metsästysretkellä. Mutta moni muu kahlailee juuri nyt isossa, tuntemattomassa pervoviidakossa sitä täydellistä vastakappaletta metsästäen.

Peikko täyttää edelleen täydellisesti kaikki tarpeeni, ja sen lisäksi minulla on riittävä määrä vapautta tehdä asioita minulle tärkeiden henkilöiden ja mukavien ystävien kanssa. Mutta jos nyt jostain syystä sattuisin etsimään itselleni täydellistä vastakappaletta pervokontekstissa, olisi vastakappale alistava mies.

Minulle kukaan alistava mies ei ole lähtökohtaisesti master eikä dom, ei isäntä eikä sir. Ne ovat titteleitä, jotka ansaitaan ajan kanssa. Peikko ei ole minulle mitään näistä, minä yksinkertaisesti alistun hänelle. Ei siksi, etteikö hän olisi ansainnut kunnioitustani, vaan siksi, että termit eivät istu keskinäiseen dynamiikkaamme.

En ala tähän listaamaan ominaisuuksia, joita alistavalta mieheltä vaatisin, vaan tarkoituksenani on pohtia pervoilun turvallisuusnäkökohtia. Itse en ole pervourani aikana ehtinyt saada siipeeni, koska törmäsin heti Peikkoon. Olen kuitenkin muussa deittailussa, etenkin avioeron jälkeisissä maanisissa säätömoodeissa tehnyt asioita myös vähemmän turvallisesti. Olemme keskustelleet turvallisuusnäkökohdista paljon myös Peikon kanssa – hän kun mentoroi mielellään kanssapervoja, yleensä alistuvia naisia, ja jakaa heille minun mielestäni paljon viisaita mielipiteitä ja tietoa aiheesta.

Minun mielipiteeni ovat yksin minun. Minun mielipiteeni ja kokemukseni kumpuavat vain ds-suhteesta, muunlaisesta pervoilusta minulla ei ole kokemusta. Mielipiteideni taustalla on ajatus naispuolisesta alistuvasta ja miespuolisesta dominoivasta henkilöstä. Toki monet asiat pätevät myös muunlaisiin kuvioihin ja sukupuoliasetelmiin.

Näin pervoilet alistuvana naisena turvallisesti ja vastuullisesti

Tiedä arvosi. Sinä olet arvokas. Sinun arvostuksesi ansaitaan. Aina. Se, että joku on dominoiva, ei tarkoita, että hän olisi sinun yläpuolellasi tai että hänellä olisi määräysvalta sinuun. Ennen kuin asiasta yhteisesti sovitaan.

Jos joku mainostaa itseään kokeneena masterina, kysy suosituksia pervopiireistä. Jos olet rekisteröityneenä esim. BDSM-baarissa tai Fetlifessä, verkostoidu ja tutustu ihmisiin, kysele suosituksia. Seuraile keskusteluja. Pyydä masterehdokkaalta hänen nikkiään, jos hänellä sellaista on. Sen kanssa voit aloittaa sujuvasti kyselyn.

Mikäli nikkiä ei löydy, eikä kokenut master ole koskaan ollut jäsenenä missään nettiyhteisössä, kysy tähän syytä. Kysy myös, mistä hän on tähän mennessä alistuvansa löytänyt. Jos et saa masterista näitä tietoja irti, pyydä hänen entisten tai nykyisten leikkikavereidensa yhteystietoja. Lähes kaikilla tuntemillani pervoilla on anonyymi sähköpostiosoite, joka on helppo luovuttaa tällaisia kyselyitä varten. Kysy ja keskustele masterin entisten tai nykyisten leikkikavereiden kanssa.

Jos joku ei halua antaa itsestään mitään tietoja, on tähän yleensä joko syy. Luultavimmin masterehdokas on liikkeellä luvatta tai hän ei ole se, mitä esittää olevansa. Jos hän ei pysty esittämään sinulle mitään em. tiedoista, unohda leikki. Älä usko selityksiä.

Jos taas kyseessä on aloitteleva master, voitte alkaa yhdessä tutkimusmatkalle, mikäli kemianne kohtaavat.

Oletetaan, että olet tässä kohtaa tutustunut ihmiseen netin kautta ja suunnittelet ensimmäistä tapaamista.

Sovi ensimmäinen tapaaminen AINA julkiseen paikkaan.

Kysy tapaamisenne aikana paljon kysymyksiä. Kartoita mieltymyksiä ja kokemuksia. Kerro mahdollisimman tarkasti omista haaveistasi ja toiveistasi. Kerro myös peloistasi ja asioista, joita et halua tehdä. Jos olet täysin kokematon, se ei haittaa. Osaat joka tapauksessa ilmaista jotain kiinnostuksen kohteistasi. Vastaa rehellisesti myös sinulle esitettyihin kysymyksiin. Näin tehdessäsi et ole karkkikauppasubi (hui, se vasta olisikin  kamalaa…), vaan kerrot ja välität tärkeitä asioita vastapuolelle. Sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

Kerro haetko parisuhdetta, satunnaista leikkiseuraa, vakileikkikaveria tai jotain muuta. Kysy tämä myös vastapuolelta. Mikäli hän on varattu, mutta kertoo olevansa luvan kanssa liikkeellä, voit vaikka pyytää, että saisitko puhua parisuhteen toisenkin puoliskon kanssa.

Jos ja kun kemianne kohtaavat ja sovitte ensimmäiset leikkitreffit, niin varmista, että tiedät masterin koko nimen, oikean siis, sekä jotkut luotettavat yhteystiedot, josta saat hänet kiinni. Kerro vastavuoroisesti omat tietosi. Jos et saa yhteystietoja, unohda koko juttu.

Käytä googlea ja maalaisjärkeä. Googlaa master, jonka aiot tavata. Jos google ei tunne häntä ja saat nolla osumaa, kysy syytä tähän. Jos osoitetiedot ja puhelinnumero eivät ole julkisia, kysy myös tähän syytä. Lähes kaikki ihmiset löytyvät nykyään netistä.

On ensiarvoisen tärkeää, että saat yhteyden masteriisi luotettavasti ja varmasti myös leikin jälkeen. Miksikö? Jos jotain jää hampaankoloon ja asia tarvitsee purkua. Jos koet subdropin ja tarvitset psyykkistä jälkihoitoa vielä sen jälkeen, kun olette lähteneet eri suuntiin. Jos olet saanut jonkun odottamattoman fyysisen vamman leikistä, etkä tiedä, miten asian kanssa pitäisi menetellä. Jos olette olleet yhdynnässä, ja ehkäisy pettää. Jos koet, että sinulle onkin tehty seksuaalista väkivaltaa… Lista on loputon.

Kerro ennen ensimmäistä leikkiä fyysisistä ja mahdollisesti myös psyykkisistä rajoitteistasi tai sairauksista, jotka voivat vaikuttaa leikkiin ja siihen, mitä leikin aikana voi tehdä. Esim. minun päätäni niskavammaisena ei voi taivuttaa hirveän kovakouraisesti taaksepäin. Jos saan migreenikohtauksen heti leikin jälkeen, täytyy minusta pitää huolta, koska en välttämättä itse pysty siihen. Tiedät kyllä itse, mitä sinun täytyy toiselle kertoa.

Älä suostu ensimmäisissä leikeissä kaikkeen. Toimi vastuullisesti ja turvallisesti, pidä rajoistasi kiinni. Niistä rajoista ja säännöistä jotka olette yhdessä käyneet läpi. Älä anna tuntemattoman ihmisen sitoa sinua liikuntakyvyttömäksi paketiksi pallo suussa. Fiksuna ihmisenä ymmärrät kyllä miksi. Mikäli rajojasi rikotaan heti ensimmäisen leikin aikana, unohda koko juttu.

Vastuullinen master huolehtii AINA jälkihoidosta - sitä ei tarvitse erikseen pyytää. Sylittelyä. Kainalossa oloa. Ihokosketusta. Tai mitä jälkihoitoa nyt tarvitsetkaan ja haluatkaan. Kokenut ja fiksu vastapeluri osaa kyllä antaa sitä sinulle. Jos masterisi hyppää leikin jälkeen suoraan sängystä ylös ja poistuu ovesta heipat huutaen, saat vetää herneen ihan syystä nenään.

Jos joku kertoo käyneensä jotain mystistä BDSM-akatemiaa tai muuta hämärää opistoa, juokse karkuun. Jos joku ensimmäiseksi kertoo, että haluaa murtaa mielesi, juokse karkuun. Jos joku vaatii sinulta heti asioita, joihin et ole valmis ja vaatiminen muuttuu painostamiseksi, juokse karkuun.

Älä koskaan leiki tuntemattoman masterin kanssa ilman turvasanaa. Kun suhteenne on vahvemmalla pohjalla, voitte itse päättää toisin. Turvasana turvaa sinua sekä myös toista osapuolta. KUMMALLAKIN on mahdollisuus puhaltaa leikki kesken. Jos turvasanaa ei kunnioiteta tai rajojasi rikotaan, älä tapaa ihmistä toista kertaa.

*****

Enimmäkseenhän tällaista muistilistaa ei tarvita. Pääsääntöisesti pervot, joita olen tavannut, ovat liikkeellä avoimin mielin ja puhtaat jauhot pussissaan. Kuitenkin joukkoon, kuten mihin tahansa ihmisjoukkoon, mahtuu mätiä omenoita ja väärillä vaikuttimilla liikkeellä olevia ihmisiä. Pervoilussa ollaan niin kiinteästi seksuaalisuuden ja psyykeen kanssa tekemisissä, että siksi(kin) leikkikaveri kannattaa skannata tarkasti. Mutta vaikka kuinka varmistelisi ja olisi huolellinen, voi silti joskus käydä huono tuuri. Työtapaturmia sattua aina. Elämässä kun ei ole mahdollisuus kontrolloida kaikkea. 

Muista myös vastavuoroisuus. Kun vaadit, että sinua kohdellaan hyvin, kohtele itse vastapuoltasi hyvin. Kunnioituksesta, huumorista, joustavuudesta ja ihmisenä olemisesta syntyvät parhaat leikit.

Miten sinä huomioit turvallisuuden pervoillessa? Vinkit ja täydennykset ovat tervetulleita. 

Blondi: Pöytä nurin

Kesäaamu ja yksin hereillä. Peikko nukkuu, lapsi on leirillä. Minä nautin kahvista ja kirjoitan. En muista, että olisin koskaan ollut ensimmäisenä hereillä sinä aikana kun olemme asuneet yhdessä. Peikko herää aina ensin, vaikka menee usein viimeisenä nukkumaan. Peikon jälkeen herään lapsi ja sitten minä. Arkenakin. Nautin pitkistä yöunista ja tarvitsen paljon unta. Kesän valoisina päivinäkin.

Arkena Peikko nousee aikaisin töihin, vaikka hänen ei tarvitsisi. Vetää vaatteet päällensä ja lähtee pyörällä matkaan. Heräämisen ja ulko-oven kolahduksen välissä on noin viisi minuuttia. Ei aamupalaa, ei kahvia. Seuraavaksi herää teini. Kolistelee vessan ja keittiön välillä. Syö aamupalan omassa huoneessaan. Vasta sitten minä alan heräillä. Juon ison mukin kahvia, luen Hesaria koneelta tai jotain keskeneräistä kirjaa. Lapsi tietää, että ennen aamukahvia minulle juuri kannata puhua. Oli sitten arki tai pyhä. Kun lapsi on poistunut kouluun, nautin hetken omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Syön aamupalan, puen vaatteet päälle, vedän ripsivärit paikoilleen ja lähden pyöräilemään töihin. Olen onnekas, kun saan itse säädellä työaikani. Olen yleensä töissä puoli yhdeksän aikoihin. Ja näin ollen myös aina viimeisenä kotona.

*****

Mutta nyt on loma. Minulla ja Peikolla on takana lapsivapaa viikko. Olemme hyödyntäneet kahdenkeskisen ajan hyvin. Alkuviikosta parin päivän matka minulle kohtuullisen vieraaseen kaupunkiin, loppuviikko kotimaisemissa. Olen ottanut koko loman rauhallisesti. Ennen loman alkamista sairastin lähes kolmen viikon migreeniputken, josta toipuminen on ollut hidasta. Kipuradat eivät ole vieläkään täysin rauhoittuneet, ja tiedän, että ei vaadita kovin paljon ärsykkeitä, jotta kipu nousee taas pintaan. Siksi olen ottanut rauhallisesti, panostanut nukkumiseen ja välttänyt alkoholia ja ennen kaikkea valvomista.

Olemme Peikon kanssa myös panostaneet seksiin. Sitä on harrastettu paljon, monipuolisesti ja ennen kaikkea äänekkäästi. Eilen heräsin päiväunilta, kun Peikko tuli kotiin. Hän otti vaatteet pois ja tuli sänkyyn kanssani nauttimaan läpi asunnon puhaltavasta läpivedosta. Seksiä harrastettiin, puolivaniljaista ja vähän pervompaa. Tai ainakin sen verran pervoa, että se sai minun kierrokseni korkealle. Kerroin Peikolle, että mulla on nyt sellainen olo, että haluaisin että olisin ihan rättipoikkiloppuunkäytetty. Peikko alkoi pohtia ääneen, että hän oli nähnyt Fetlifessä kuvan, jossa oli hyödynnetty pöytää kekseliäällä tavalla. Pöytä oli käännetty väärinpäin kansi kohti lattiaa ja nainen sidottu käsistä ja jaloista pöydän jalkoihin kiinni. 

Mehän voitais kokeilla toimiiko tuo meidän olohuoneen pöydällä? Nyt mars olkkariin! 'Ai nytkö. Mähän kulta valun sun spermaa.' Tämä ei ollut sitten pyyntö. Käänsimme pöydän, joka on kohtuullisen kookas suorakaiteen mallinen ja vankkaa 60-luvun täysipuista tekoa ylösalaisin. Ja nyt sä haet kaksi tyynyä, viltin ja pyyhkeen. Laitat toisen tyynyn pepun alle ja toisen pään alle. Teen kuten Peikko sanoo. Ja nyt sä menet tuohon makaamaan. Makaan väärinpäin olevan pöydän päällä, joka on juuri sopivan mittainen minulle. Kuulen kuinka Peikko kaivelee arkusta jotain.

Hän saapuu olohuoneeseen ja alkaa sitoa minua kiinni pöytään. Vetää ensin jalkani auki ja asettelee ne pöydän jalkojen ulkopuolelle siten, että pöydänjalat pitävät jalkani täysin avoinna. Koska pöydänjalat ovat reisieni välissä, en pääse painamaan jalkojani yhteen. Jalkani sidotaan reisistä kiinni pöydänjalkoihin. Pieni paniikki alkaa nostaa päätään, koska ymmärrän, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta suojata itseäni tai saada jalkojani vedettyä yhteen. Ensimmäistä kertaa koko suhteemme aikana minut on sidottu täysin puolustuskyvyttömäksi. Ranteisiini pujotetaan kankaiset tarrakahleet, joissa on pitkät narut. Peikko sitoo käteni ristiin pääni yläpuolelle.

Nyt sä sitten saat, mitä pyysit. Saan sisääni varsidildon ja klitorikselleni hyrrän. Mehän ei olla vielä kokeiltu tämän uuden hyrrän kakkosvoimakkuutta lainkaan. Olin jo aiemmin lauennut kerran, melkein toisenkin, joten tiesin, että toinen kerta ei irtoaisi kovin helpolla. Peikko työsti minua säälimättömästi pyynnöistäni, kiemurteluistani ja ein hokemisestani huolimatta. Sä tiedät kulta, millä sä saat tämän loppumaan. Sanoi Peikko turvasanaan viitaten. 

Orgasmi ei ole tullakseen ja Peikko hakee arkusta lisää leluja. Saan jotain suurelta tuntuvaa takapuoleeni. Kohta laukean niin isosti, että en muista vastaavaa. Pakotettu orgasmi lyö läpi koko kehon ja mielen. Toinen jalkani irtoaa orgasmin voimasta pöydänjalasta sidonnan pettäessä. Huudan ja kouristelen ja saan vedettyä toisen jalan puolittain suojakseni. Peikko jatkaa sitä, mitä oli tekemässä. Pyydän ja anon häntä lopettamaan. Itken. Minua sattuu väärällä tavalla kahden ison lelun työstäessä minua. Hetkeä ennen kuin olen sanomassa turvasanan, Peikko lukee minua täydellisesti ja lopettaa. Irrottaa minut hellästi köysistä. Kysyn pärjäänkö yksin, jos hän käy suihkussa. Pudistan itkun keskellä päätäni. Peikko auttaa minut ylös ja taluttaa minut sänkyyn, jossa itken itkun loppuun Peikon kainalossa. Mieltäni ei ole pitkään aikaan laitettu näin koville, joten sen kestää toipua ja rauhoittua. Hengähdettyäni saan Peikolta tehtäväksi kirjoittaa tämän tekstin. 

Mutta hei, se 60-luvun pöytä selvisi hyvin kokeilusta – sitä käytetään toivottavasti samankaltaiseen toimintaan jatkossakin :). 

Blondi: Kenelle orgasmini kuuluvat?

Tämä päivitys kumpuaa edellisen postauksen kommenteista. Kiitos kommentoijille hyvin muotoilluista ja perustelluista ajatuksista. Yritän valottaa omaa suhtautumistani alistumiseen, muut saattavat kokea asiat täysin eri tavoin.

Alistuminen on minulla hyvin vahvasti suhteessa koko seksuaalisuuteeni, niitä ei pysty irrottamaan toisistaan. Toki alistuminen on myös muuta kuin pelkästään seksuaalista toimintaa. Enemmänkin olotila. Mielentila. State of mind.

Vaikka minulle alistuminen on jotain myötäsyntyistä, on se myös aktiivinen tahtotila ja valinta. Alistuminen ei ole aina kivaa eikä mukavaa, enimmäkseen kylläkin. Olen itse valinnut, että alistun Peikolle kohtuullisen kokonaisvaltaisesti silloin kun kyse on seksuaalisuudestani. Perusarkeeni eli kotitöihin, työkuvioihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen pervoporukan ulkopuolella ei alistumiseni taivu eikä Peikko sitä haluakaan. Jos minun ei tarvitsisi käydä töissä, uskoisin, että alistumiseni ulottuisi paljon enemmän myös muuhun arkeeni.

Kun tapasin Peikon, ilmoitti hän heti ensimmäisillä treffeillämme, että minä en enää laukea ilman lupaa. Että minun orgasmini ovat hänen. Tuolloin ihmettelin ja kummastelin asiaa, mutta hyväksyin sen kuitenkin heti, ja sääntö tuntui kiehtovalta. Peikko ole juuri koskaan yhdessäolon aikanamme rajoittanut orgasmeitani. Kunhan kysyn luvan etukäteen, saan pääsääntöisesti leikkiä itsekseni niin paljon kuin haluan. Myönnän, että joskus sääntö turhauttaa jos olen esim. yksin kotona ja sopivassa vireessä enkä saa Peikkoa puhelimella kiinni. Yleensä en saa lupaa etukäteen, mutta poikkeuksia on joskus. Jos Peikko tietää, että hän on päivän poissa eikä pysty vastaamaan pyyntöihini ja minä olen yksin kotona, voin pyytää luvan jo seuraavaksi päiväksi. Saan sen, kunhan perustelen asian hyvin. Yleensä osaan perustella asiani siten, että lupa tulee. Kun mä vaan haluan ei riitä perusteluksi.

Joskus minulla on kielto olla runkkaamatta. Tai saan runkata juuri niin paljon kuin haluan, mutta en laueta. Tällöin kyseessä on lähes poikkeuksetta rangaistus jostain rikkeestä. Rangaistuksia ei tule koskaan mielivaltaisesti, vaan kyseessä on aina sääntörikkomus säännöistä, jotka olemme yhdessä pervosuhteellemme laatineet. Säännöistä vain yksi on Peikon määrittelemä, ja se on juuri tuo laukeamissääntö. Kaikki muut säännöt ovat sopimuksessa minun toiveestani tai siksi, että minä tarvitsen niitä.

Peikko ei ole myöskään yhdessä leikkiessämme jättänyt minua montaakaan kertaa ilman orgasmia. Joitain kertoja rangaistukseksi, mutta ne kerrat ovat hyvin vähissä. Koska orgasmit ovat minulle tärkeitä ja haluan laueta, mieluummin noudatan sääntöjä kuin olen noudattamatta. Jos laukeaminen on evätty minulta, olen aina tiennyt, että kyseessä on rangaistus yhdessä sovittujen sääntöjen rikkomisesta, ei mielivalta. Peikko voisi totta kai halutessaan jättää minut ilman. Olemme keskustelleen asiasta paljon, ja se herättää minussa aina vahvoja tunteita. Koska olen koko aikuisikäni elänyt ilman laukeamista parisuhteessa ja nyt kun siihen pystyn oikean henkilön ja oikeanlaisen asetelman kanssa, en halua, että sitä otetaan minulta pois. Olen esittänyt Peikolle toiveen, että jos hän kieltää minua laukeamasta niin toivon, että siihen olisi joku syy. Tällä hetkellä en pystyisi ottamaan vastaan pelkkää mutta kun mä voin –selitystä, vaan todennäköisesti laittaisin tilanteen poikki turvasanalla. Tässäkin toisen tunteminen on kaiken a ja o. Että tietää, mihin toinen pystyy ja mihin hän ei vielä pysty.

Minulle alistuminen on myös paljon enemmän ja muuta kuin tapa harjoittaa omaa seksuaalisuuttani. Se on jotain, joka on minussa hyvin syvällä, ja siksi erilaiset säännöt tukevat sitä ja tuovat minulle hyvää oloa ja selkeyttä. Olen usein kirjoittanut, että Peikko omistaa minut ja sitä kautta myös orgasmini. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että ei kukaan ihminen voi absoluuttisesti omistaa toista. Se ei ole mahdollista missään olosuhteissa. Pervokontekstissa haluan kuitenkin olla Peikon, ja siten myös orgasmini ovat hänen.

Voisin valita toisinkin. Voisin sanoa Peikolle, että en enää halua noudattaa orgasmisääntöä. Se on kuitenkin niin sisäänrakennettu pervoiluumme ja horjuttaisi dynamiikkamme, että en näe mitään syytä, miksi tekisin niin. Jos haluaisin luopua säännöstä, olisi se varmasti ison keskustelun paikka. Enkä näin reilun kahden vuoden jälkeen osaisi edes laueta ilman lupaa. Tai ainakin se tuntuisi hyvin oudolta. Voisin myös aina keskeyttää erilaiset tilanteet käyttämällä turvasanaa. Jos Peikko määräisi minut orgasmikieltoon xxx pituiseksi ajaksi, ja kokisin, että en selviä siitä, voisin puhaltaa tilanteen poikki sanomalla turvasanan. Toistaiseksi sanaa ei ole vielä tarvittu, mutta se on minun valintani. Olen tähän mennessä selvinnyt tilanteista, joita Peikko on tuonut eteeni eikä turvasanaa – ei keltaista eikä punaista ole tarvittu. Ja tämä ei ole kehu, vaan mielestäni osoitus siitä, että Peikko tuntee minut hyvin ja vie minut rajoilleni pieni pala kerrallaan. Peikko on kerran itse heittänyt punaisen kortin pöytään, ja keskeyttänyt liian pitkälle menneen tilanteen.

Vaikka valitsenkin itse, että alistun, en koe kuitenkaan, että kyseessä olisi keinotekoisesti ylläpidetty illuusio. Minulle ja uskallan sanoa, että meille, se on totta, vaikka asetelma ei olekaan päällä 24/7. Minulle alistuminen on pitkälti myös vapautta olla sellainen kuin olen. Vapautta tietyistä yhteiskunnan normeista ja konventioista. Vapautta monista turhista asioista ja huolista. Koska olen luovuttanut vallan pois ihmiselle, jota rakastan ja kunnioitan. Ja jolle minulla on halu alistua. Silloinkin kun se ei ole kivaa. 

Blondi: Villasukkaleikkejä

Pyöräilin juuri lähes -20 asteen pakkasessa aamuseiskan junaan, hrrrr. Nautin kuitenkin kun talvi on tullut – minulle pakkanen on aina ollut vain pukeutumiskysymys. Hieman lunta läntisessä Suomessakin, mutta niin paljon enemmän valoa. Heräilen rauhassa junassa ja sulattelen sormia kirjoittamalla.

Sain eilen pitkästä aikaa piiskaa. Olen ollut sen tarpeessa. Muutama sääntörikkomus on odottanut kuittaamistaan, mutta mieli on kaivannut puhdistautumista monenlaisestakin muustakin kuonasta. Myös Peikko on vihjaillut lähes viikon päivät, että hänen kämmeniään syyhyää piiskaamisen puutteesta.

Vaikka yhteistä aikaa on nykyään runsain mitoin, tuntuu leikkiajan ottaminen joskus hankalalta. Olemme usein kahdestaan, kun tulemme töistä kotiin, mutta on haastavaa hypätä suoraan työpäivän jälkeen leikkimoodiin. Usein myös iltaan sattuvat kahdenkeskiset hetket ovat sellaisia, että enemmin olemme viime aikoina harrastaneet puolivaniljaista nautiskeluseksiä maustamalla seksin vaikka hyrrällä ja erilaisilla nipistimillä.  Lisäksi huomaan, että uudet roolit toinen toistemme avopuolisoina muuttavat jonkin verran myös dynamiikkaamme. Kun jakaa arjen toisen kanssa sen nousuineen ja laskuineen tasavertaisena kumppanina, vaatii alistuminen selkeästi enemmän. Siirtymä arkiroolista alistuvan mielentilaan ei käy aina helposti.

Eilinen leikki lähti käyntiin pikkuhiljaa. Kävin suihkussa lapsen vielä ollessa kotona. Tein rauhoittavaa rutiininomaista oman itseni hoitamista. Värjäsin hiukset (no vaaleaksi tietenkin…), nypin kulmia, kuorin ihoa. Menin jalkarasvapurkin kanssa Peikon vierelle sohvalle istuskelemaan ja kysyin, että voisiko hän rasvata jalkani. Sain pitkän ja rauhoittavan jalkojen rasvauksen hieronnan kera. Jotta ei menisi liian romanttiseksi, niin samalla kyselin sujuvasti lapselta sanoja ja kielioppia ruotsin kokeeseen. Kun ulko-ovi sulkeutui, ja lapsi lähti harrastuksiinsa, kävi Peikko suihkussa ja siirtyi omaan mielentilaansa.

*****

Kun Peikko tulee suihkusta, kaappaa hän tiukan otteen minusta ja taluttaa makuuhuoneeseen. Keskustelemme ja vitsailemme jotain kevyttä alkuun. Kuten tavallista, minulla on villasukat jalassa. Kysyn, saanko pitää sukat jalassa. Pakko kai sun on. Kylmällä ilmalla leikkimisestä ilman villasukkia ei tule mitään, koska toiminta keskeytyisi heti alkuunsa suonenvedon  tai jalkakrampin takia, joten parempi näin. Makuuhuone on muutenkin kotimme viilein huone, koska kumpikin haluaa nukkua viileässä. Näin kovilla pakkasilla se on sitten oikeasti kylmä, reilusti alle 20 astetta.

Peikko komentaa minut nojaamaan käsilläni sänkyyn. Takapuoleni on hänen käytettävissään. Tiedätkö sä, mitä varten me ollaan tässä? Sulla kun on noita sääntörikkomuksia tilillä aika paljon? Muistatko sä? Kerron, että olen omasta mielestäni ollut enimmäkseen todella, todella kiltti. Vaikka muistan varsin hyvin sääntörikkomukset. Tunnelma on vielä hyvin kevyt, hakeva jopa. Peikko lämmittelee takapuoltani kämmenillä ja floggerilla. Sä olet ollut kiltti, mutta sä olet myös rikkonut sääntöjä. Muistatko sä? Jooh. Lisää iskuja kämmenistä. Peikko kaivaa hyrrän laatikosta. Hyrrä ei inahdakaan ilman johtoa. Sä et ole ladannut tätä? Olen oikeasti hämmästynyt, koska tiedän täysin varmasti, että olen ladannut hyrrän. Kerron asian Peikolle. Vakuuttelen hänelle vielä muutaman otteeseen, että olen varmasti ladannut hyrrän. Peikko ei leikkiessäkään korota koskaan ääntään minulle, mutta nyt hän tekee sen. Nyt sä jätät sen hyrrän mielestäsi, ja keskityt muuhun. Kavahdan ja vetäydyn hetkeksi pois tilanteesta, mutta pääsen pian takaisin oman mielentilaani.

Peikko asettaa uudet nipistimet, raskaat, kylmät, metalliset selkäni päälle. Ja tekee jotain. Lyö ehkä kovemmin floggerilla. Nipistimistä toinen tippuu lattialle. Noi nipistimet eivät sitten enää tipu. Saan todennäköisesti piiskaa, ja yritän pitää itseni liikkumattomana. Onnistun.

Jostain syystä pidän silmiäni kiinni. Tunnen, kuinka Peikko ripustaa raskaat nipistimet nänneihini. Tiukkaan. Ehkä kiristää niitä säädettävistä ruuveista. Tiedän, että Peikko on askarrellut minulle joululahjaksi ostamiinsa painoihin koukkuja kiinnittämistä varten. Tunnen, miten nipistimien paksuihin ja ennestään painaviin lenkkeihin ripustetaan painoja. Peikko tekee sen rauhassa. Antaa rintojeni tottua painon tunteeseen. Inahtelen nautinnosta. Peikko koskettelee rintojani hellästi. Nännejä. Vetää nipistimistä kevyesti.

Saan vuorotellen hyrrää ja sormia, sitten taas piiskaa. Sä pidät sitten huolen, etteivät noi painot osu missään vaiheessa kiinni sänkyyn. Ymmärsitkö sä? Jooh. Tehtävä on melko haastava, koska nipistimet paksuine metallirenkaineen ovat itsessään melko pitkät ja painojen kanssa pituutta tulee lähelle sängynpeittoa. Peikko lisää painoja. Jostain syystä en halua katsoa rintojani, koska ajattelen, että ne näyttävät painojen kanssa hassuilta, joten nautin tuntemuksista. Peikko lisää painoja useaan otteeseen. Paineen tuntu rinnoissa ja nänneissä on miellyttävä, mutta jossain kohtaa alkaa myös kipu.

Tässä kohtaa Peikko kaivaa leluarkusta joululahjaksi saamani lätkän – siis yhden variaation piiskasta. Lätkä on puinen, pingismailan tapainen, siinä on sileä puupinta. Peikko käsittelee sillä takapuoltani ja reisien ulkosyrjiä, jotka ovat kipuherkät. Tuntuu, että kipu nänneissä ja kipu reisissä on yhteensä liikaa. Kulta mulla on nyt liikaa kipua. Se ei kiinnosta mua yhtään, sulla on olemassa sitä varten turvasana. Hengittelen syvään ja yritän rentoutua. Turvasanan sanominen ei ole tässä kohtaa vaihtoehto. Joudun jatkuvasti keskittymään myös siihen, etteivät painot osu sänkyyn. Se tarkoittaa sitä, että joudun joko pyöristämään selkääni tai seisomaan kevyesti varpaillani. Nämä asennot yhdistettynä piiskaan, sormiin ja hyrrään vievät energiaa ja tuntuvat lihaksissa.

Minua puhutellaan taas. Sullahan on ollut noita sääntörikkomuksia. Muistatko sä? Jooh, muistan. No luetteles nyt, mitä sä olet tehnyt. Keräilen itseäni ja yritän vastata selkeästi. Mä olen lukenut töissä blogia ilman lupaa ja lauennut ilman lupaa. Kuinka monta kertaa sä olet lauennut ilman lupaa? Mietin kuumeisesti. Kaksi. Mieti uudelleen. Keskityn ja mietin. Kaksi. Sä olet kulta lauennut kolme kertaa ilman lupaa. Mä haluan, että sä lasket nyt kolme iskua tästä lätkästä. Ja tällä kuitataan vain ne laukeamiset. Ymmärsitkö sä, mitä sun täytyy tehdä. Toistan ohjeet ja kerron, että ymmärsin. Kysyn vielä, että laskenko yhdestä kolmeen vai kolmesta yhteen. Saat itse valita. Ja noi painot eivät sitten missään välissä kosketa sänkyä.

Hengitän syvään ja valmistaudun. En tiedä yhtään, mitä on tulossa, koska minua ei ole aiemmin käsitelty lätkällä. Saan ensimmäisen iskun. Se on kova, mutta kipu ei ole sietämätöntä. Kykenen olemaan paikoillani ja pitämään painot irti sängystä.  Yksi. Toinen isku on kovempi mutta pysyn paikallani. Kaksi. Kolmatta joudun ottamaan pitkään. Kun se tulee, on se lyöntivoimaltaan kova. Vedän vaistomaisesti toisen jalkani ylös lattiasta. Jalka takaisin lattiaan. Keräilen itseäni. Kolme. Saan sanotuksi.

Seuraavaksi saan Peikon käden syvälle sisääni. Hyrrän klitorikselleni. Olen ollut laukeamaisillani piiskauksen aikana jo monta kertaa sormista ja hyrrästä, mutta aina kun olen ollut tulossa, on Peikko lopettanut. Tunnen miten Peikko taittaa kevyesti kätensä sisälläni ja alkaa hieroa g-pistettäni. En laukea koskaan, kun Peikko tekee niin. Tai en ole ihan varma. Tunne on sellainen huumaavan nautittava – kuin minuutteja kestävä pitkä orgasmi ilman varsinaista huippuvaihetta. Alan ejakuloida tapani mukaan lähes välittömästi, kun Peikko käsittelee g-pistettäni. Tunnen, miten kuumaa nestettä valuu ja valuu minusta. Reisiä pitkin, nilkkoihin, lattialle. Ja niihin villasukkiin totta kai. Peikko on päättänyt kastella minut kunnolla. Ejakuloin pitkään ja paljon ja olen täysin omassa maailmassani. On vain polttava kuumuus, lämmöntunne, nautinto. Käytetyksi tuleminen.

Jossain kohtaa Peikko lopettaa. Katso nyt kulta, miten sä olet kastellut. Tämä lattiahan on aivan märkä. Hän pyytää minua hengittämään syvään. Tajuan käskyn tarkoituksen vasta sitten, kun hän ottaa nipistimet pois rinnoistani. Kipusäikeet tavoittavat aivot nopeasti. Vetäydyn sängyn päälle huohottamaan kädet rintojen päällä.

Selällesi. Pääni yrittää ymmärtää käskyjä. Käännyt hitaasti selälleni. Jalat ylös. Ota kiinni polvien takaa. Kiitän jälleen kerran notkeaa selkääni, kun heitän jalat pääni yli ja nappaan polvien takaa kiinni. Jossain kohtaa Peikko on sisälläni, jossain kohtaa hänen sormensa. Tunnen, että orgasmi on lähellä. Saisinko kiltti avata jalat? Ole hyvä. Laukean lopulta Peikon käsille. Laukeamien on aina ejakuloimisen jälkeen vaikeaa – en tiedä miksi. Onko se kuitenkin niin lähellä orgasmia, että keho ja mieli luulevat jo lauenneensa? Nousen puoli-istuvaan asentoon. Peikko puhuu minulle kauniisti ja rauhallisesti. Katsomme toisiamme silmiin. Katso nyt sua raasu, kun sä olet ihan sotkuinen. Sellainen sotkuinen, vinkuva raasu, jolle mä voin tehdä ihan mitä tahansa. Peikko pitää toisella kädellä hiuksistani kiinni ja toisella kädellä hän laittaa minut taas ejakuloimaan. Pyyhkii välillä märkää kättänsä rintoihini, hiuksiini, kasvoihini. Läpsii kasvojani. Välillä hellästi silittäen, välillä tiukasti avokämmenellä.

Makaan taas selälläni. Kuulen, miten Peikko levittää liukuvoidetta. Saan varsidildon sisälleni ja hyrrän omaan käteeni. Peikko leikittelee dildolla. Nai sillä minua välillä nopeammin, välillä hitaammin. Tärisen. Tunnen, miten iso orgasmi lähtee tulemaan. Ehdin juuri ja juuri kysyä lupaa tulla. Ja tulen. Tulen lujaa. Orgasmi vetää minut sikiöasentoon. Samalla tulee myös hillitön itku. Itken lähes huutaen. En tiedä, mikä on orgasmia ja mikä itkua. Makaan kippurassa kuin pieni lapsi. Itken ja itken. Peikko silittelee minua. Hän pakottaa jalkani auki. Ottaa dildon pois sisältäni ja sammuttaa hyrrän. Vetää minut kainaloonsa. Saan itkeä siinä pitkään. Vihdoin itku loppuu ja muuttuu hymyksi. Olen taas kulkenut pitkän matkan ja saanut sisältäni paljon tunteita ulos. Pääni on täysin tyhjä ajatuksista.

Kun olen rauhoittunut, kysyn Peikolta kauniisti, että saisinko muutaman viirun. Viirut tarkoittavat merkitsemistä bastardolla. Peikko empii, koska hänen täytyy lähteä hetkeksi pois luotani leikin jälkeen. Pärjäätkö sä hetken yksin viirujen kanssa? Kyllä mä pärjään. Hän päättää lopulta, että saan pyytämäni viirut. Käskee minut samaan asentoon, mistä leikki alkoikin. Hengitän ja valmistaudun kipuun. Kun isku tulee, salpaa sen hengityksen ja saa minut kiipeämään pieneksi kasaksi sängyn päälle. Piiska osui poikkeuksellisen ylös, herkälle alaselän alueelle, ja lyönti kirvelee pitkään. Kun olen valmis, asettaudun paikalleni seuraavaa iskua varten. Se lyö minut taas kaksinkerroin sängylle. Sä saat kulta näitä ihan niin monta kuin sä haluat. Voisitko lopettaa nyt, kiltti. En kestä tänään enempää.

Leikin lopuksi Peikko nai itselleen orgasmin ja laukeaa sisälleni. Saan käskyn leikkiä vielä vartin itseni kanssa ja luvan yhteen orgasmiin. Sanon, että en tarvitse enää kiitos, olen jo saanut tarpeeksi. Mua ei kulta yhtään kiinnosta. Jos sä oikein keskityt, niin sä saatat laueta vielä kerran. Saan itse valita, miten leikin. Menen dildon kanssa lämpimään suihkuun. Otan kylpyhuoneeseen myös kännykän, johon laitan tunnollisesti hälytyksen vartin päähän. Leikin nautinnollisesti, mutta ilman orgasmia. Käsky tuntuu kuitenkin hyvälle korvien välissä.

Ennen nukkumaanmenoa puramme vielä leikkiä. Minua itkettää taas. Kerron Peikolle, että minusta tuntui pahalta, kun hän korotti ääntänsä. Keskustelemme siitä, että kyseessä oli leikkiin kuuluva elementti. Jonka minä luonnollisesti ymmärrän. Peikko tietään kuitenkin, että olen täysin allerginen huutamiselle ja äänen korottamiselle. Minulle on pienenä huudettu niin paljon isäni toimesta, että huutaminen laukaisee minussa lähes aina itku-ja ahdistusreaktion.

Käperryn Peikon selkää vasten nukkumaan. Siinä on minun paikkani.

Peikon kasvot: Minusta Dominoivan ei tarvitse koskaan korottaa ääntä saadakseen jonkun asian perille tai tehdyksi. Lisäksi omalta kohdaltani olen kuullut tässä elämässä niin paljon huutoa, että olen sille melko allerginen itsekin. Tilanne, jossa komensin kovaäänisesti blondiani oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että blondi otti sen huutona ja minä taas en. Tiedän blondin jäävän helposti jumiin omiin ajatuksiinsa, tilanteisiin tai jopa wc:n siivoukseen. Omaan korvaani särähti, kun huomasin hänen alkavan pohtia lataamatonta hyrrää ja minusta sen hetki ei ollut silloin ja tein asian kerralla selväksi. Hakemista hakemista...

Pieni opaskirja Dominoiville

Olen mielenkiinnolla lukenut ja kommentoinutkin BDSMbaarissa käytävää keskustelua kiteytettynä aiheesta: Opas Mastereille. Aihe on mitä parhain ja hyvin lähellä sydäntäni, joten sen sijaan, että esittelisin ja perustelisin mielipiteitäni enempää baarissa, teen sen nyt täällä. Edellä mainittua keskustelua vaivaa mielestäni julistaminen. Monet mielipiteet tai toimet esitetään totuuksina ikäänkuin kuin koko D/s-kehys mahtuisi ohueen putkeen, jonka päästä Dominoiva siihen kurkkii. Niinpä kaikki, mitä tästä asiasta jatkossa kerron, ovat vain minun omia nöyriä mielipiteitäni. En halua julistaa mitään, enkä väittää, että olisin oikeassa. Kerron miten asian näen, tunnen ja elän. Jos satut saamaan näistä palasista jonkun itsellesi sopivan tai uuden ajatuksen, niin olen iloinen ja mieluusti kuulisin siitä vaikka kommenttikentässä.

Edelliseen liittyen julistajia ja arvostelijoita on skenessä paljon. On niitä, jotka kertovat että suhteesi ei ole aito, jos käytössäsi on turvasana tai saat arvostelua siitä jos satut hieromaan alistuvasi hartioita (sillä tosimasterit eivät toimi niin). Muista, että arvostelijoita ja kateellisia löytyy aina. Vain sinä itse ja alistuvasi rakennatte suhteenne. Miten teidän dynamiikkaanne pelaa, ja mitä siihen kuuluu, on vain ja ainoastaan teidän oma asianne. Älä anna ulkopuolisten johdatella ja ohjata teidän onneanne.

Hyvä D/s-suhde on yhteinen matka, jossa opitaan yhdessä. Molemmat palvelevat, antavat ja saavat. Ensiaskeleet ovat kovin haasteelliset. Olet saattanut saada vastauksen deitti-ilmoitukseesi tai toisinpäin tai ehkäpä lähestynyt sopivaa ihmistä chatista tms. Muista aina hyvät käytöstavat ja ennenkaikkea se, että vaikka olet kuinka Dominoiva, ja vaikka olet lähestymässä alistuvaa osapuolta, se ei tarkoita, että ensimmäiset kysymyksesi pitäisivät koskea joko kuppikokoa tai sperman nielemistä. Hyvä Dominoiva voi ja hänen kuuluu olla ylpeä hyvistä käytöstavoistaan. Hyvän Dominoivan ei tarvitse boostata itseään korulausein tai kehuin kuten "Minulla on 126 erilaista piiskaa" tai "Minulla on 30 vuoden kokemus Masterina olosta, joten tiedän kyllä miten subin kuuluu käyttäytyä". 

Olet uuden suhteen äärellä, jonka vastapuolena on aito uusi ihminen, jolla on luultavasti täysin uudet halut, toiveet ja fantasiat, joihin olet tottunut. Nyt tarvitaan sitä (tunne)älyä ja todellista dominoivuutta, jolla otat tilanteen haltuun. Keskustelet, otat toiseen huomioon, olet kriittinen ja rehellinen itsellesi ja vastaparillesi. Et lupaa asioita, joita et aio pitää. Ymmärrät, että toimivan D/s-suhteen perusta on kunnioitus, arvostus ja rehellisyys, ja että mitään noista et saa ilmaiseksi mistään. Sekä kunnioitus, arvostus ja rehellisyys ansaitaan vain ja ainoastaan sinun toimillasi, ja niitä et voi vaatia ulkopuolelta.

Muista, että sinulla ei ole Dominoivan asemaa (omistussuhdetta) alistuvaasi ennen kuin näin olette yhdessä sopineet. Tästä voit lukea lisää täältä. On sitten kysymys yhteisestä sopimuksestanne, pannoituksesta tms., niin sinun tulee tietää paikkasi. On hyvä pitää myös mielessä, että alistuva ihan itse päättää haluaako alistua juuri sinulle.

Alkuhuumassa saattaa tehdä helpommin vääriä päätöksiä ja päästellä suusta jopa valheita, kun into ja halu voittavat järjen äänen. Jos kerrot esim. ymmärtäväsi hyvin masokistin ajatusmaailmaa, vaikka sinulla ei ole siitä kokemusta, niin ammut itseäsi nilkkaan. Vastaavasti jos et etsi 24/7 D/s-suhdetta, mutta vastapuoli sitä etsii, ei kannata valehdella uusia rivejä ansioluetteloosi, vaan ennemminkin kertoa asiat suoraan ja rehellisesti niin kuin ne ovat. Valheella on lyhyet jäljet, ja tällä kertaa ne voivat johtaa edellä mainitun kunnioituksen ja arvostuksen loppumiseen.

Jos alistuva päättää alistua juuri sinulle, se on sinulle kuin lottovoitto. Tämä upea, kaunis alistuva ihminen päättää, että juuri SINÄ olet hänen alistumisesi arvoinen. Juuri sinä pääset toteuttamaan itseäsi hänen kauttaan. Juuri sinä pääset viemään hänet paikkoihin, tilanteisiin ja tiloihin, jonne hän ei pääse muiden kanssa. Juuri sinä pääset toteuttamaan hänen kiihoittavimpia, salaisimpia ja tärkeimpiä fantasioitaan, joita hän ei välttämättä halua eikä pysty kertomaan kenellekään muulle kuin sinulle. Hän haluaa olla sinulle kuin avoin kirja. Palvella parhaansa ja sovitun mukaan. Hän kehrää huomatessaan olevansa sinun "hyvä tyttösi", joka pitää kiinni sovituista, ja jolle kerrotaan, jos käytöksessä on korjattavaa. Hän haluaa olla sinun omasi.

Kun suhde alkaa, niin sinun työsi ja hupisi alkaa. Sinä olet keskustellut, kasvattanut luottamusta ja saanut arvostusta olemalla se, mitä haluatkin olla. Olet(te) ehkä tehneet joitain (kirjallisia) sääntöjä, miten alistuvan kuuluu käyttäytyä sessiossa ja ehkäpä jopa arjessa. Sääntöjä ja kieltoja tehdessä suosittelisin käyttämään sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Alistuvalle saattaa olla (usein on) kaikkein tärkein asia olla mieliksi ja toimia niin kuin olet käskenyt. Muista tehdessäsi sääntöjä, että määrä ei korvaa laatua, ja säännöt eivät saisi olla tuulesta temmattuja. Itse arjessani suosin sääntöjä, jotka oikeasti tukevat blondini arkea ja hyvinvointia. Älä tee sääntöjä ja määräyksiä niiden itsensä vuoksi, vaan mieti millä olisi jotain lisäarvoa teidän dynamiikassanne. Ota alistuvasi mukaan tähän pohdintaan. Kysy ja havannoi.

Muista olla määrätietoinen. Sääntojä ei ole tehty huvin vuoksi toteltaviksi, noudatettaviksi ja seurattaviksi. Jos teet sääntöjä, on ensiarvoisen tärkeää, että katsot myös niiden perään. Se, että olet dominoivassa suhteessa arjessanne ei anna sinulle lupaa olla välinpitämätön. Yhtälailla kun sinä odotat, että alistuvasi pitää kiinni sovitusta, niin alistuvasi odottaa, että sinäkin pidät vallastasi. Valtaasi ei kuulu tänään olla huomioimatta sääntörikkeitä, koska on huono päivä ja huomenna toisinpäin.

Sinulla ei ole kiire minnekään. Tässä lajissa ei pääse maaliin. Jos tänään annat 20 raipaniskua, voi huomenna 10 olla liikaa. Jos tänään pannoitat alistuvasi, niin ensi viikolla ei ole vielä aika toteuttaa hänen suurinta gangbang-fantasiaansa, ei vaikka hän sitä kuinka toivoisi. Sinun tehtäväsi on pitää huoli alistuvasi hyvinvoinnista, sekä hyvässä että "pahassakin". Sinä rajoitat ja kiihdytät tarpeen mukaan niin, että hänen vauhtinsa on sopivaa jopa silloinkin kun omat testosteronitasosi ovat huipussaan.

Muista antaa palautetta. Kukaan meistä ei ole ajatuksenlukija, vaikka niin helposti luullaan. Alistuvasi toivoo palautettasi teki hän väärin tai oikein. Positiivisen palautteen antaminen on erittäin tärkeää. Pieni taputus pepulle tai poskelle kehun kanssa tekee ihmeitä. Vaikka alistuvasi makaisi aivan tiloissaan tiukan rangaistuspiiskaukseen jälkeen, niin syliin otto ja pieni kehu hänen sinnikkyydestään tekee ihmeitä. Muista myös, että alistuva ei ole sylkykuppisi. Huono päivä töissä tai hävitty sählymatsi on huonoin syy kaivaa piiskaa esiin. Muutenkaan parsiuhdeongelmia ei kuulu ratkaista sessioissa eikä niiden ratkaisemiseen kuulu käyttää omistamaasi valtaa.

Valta on ihmeellinen asia ja se huumaa helposti. Dominoiva asenne saattaa helposti nousta hattuun, ja tietyt asiat sen myötä muuttua itsestäänselvyyksiksi. Pieni nöyryys elämän ja suhteesi edessä tekee välillä hyvää. Älä ota alistuvaasi itsestäänselvyytenä, sillä sitä hän ei sinulle ole. Älä ajattele, että sinä yksin tietäisit kaikki ratkaisut jokaiseen tilanteeseen suhteessanne. Vahva Dominoiva osaa kommunikoida ympäristönsä kanssa, eikä tee joka toisesta asiasta ongelmaa omalle ylpeydelleen.

Teet mitä tahansa ja viet alistuvasi mihin tiloihin tahansa, niin jälkihoito kuuluu samaan pakettiin aina. Sinulla ei ole oikeutta sekoittaa paloja alistuvasi mielessä ja jättää hänet kokoamaan palapelin itse. Vastuuntuntoinen ja kunnioitettava Dominoiva pitää aina huolen siitä, että hänen alistuvansa voi luottaa, että häntä ei jätetä yksin, ei fyyisesti eikä varsinkaan psyykkisesti.

*****

Muutama jälkisana. Moni varmasti nyt miettii, että elänkö itse kuten kirjoitan. Voin rehellisesti sanoa, että en ole aina elänyt, vaan olen tehnyt monia virheitä. Olen kuitenkin myöntänyt virheeni, ja ottanut opikseni. Tiedän myös, etten varmasti pysty aina noudattamaan jatkossakaan kaikkea, mitä olen tässä kirjoittanut, mutta tiedän myös tarpeen vaatiessa pystyväni pyytämään anteeksi. Mutta aion tehdä parhaani.

Alistuvan ja alistavan arvo

Helposti usein luullaan, että Ds-suhde ei olisi tasa-arvoinen. Selväähän on että perus-Virtasten mielestä näin ei olekaan. Helposti unohtuu, että aidossa Ds-suhteessa toinen haluaa alistua ja toinen taas haluaa alistaa. Eli jos kaksi ihmistä tekevät yhdessä asioita tai elävät elämäänsä juuri niin kuin se tekee heidät aidosti onnelliseksi, niin eikö se juuri ole tasa-arvoa? On hyvä myös muistaa, että Ds-suhteet sisältävät paljon variaatioita. On olemassa 24/7-suhteita, joissa alistuva on antanut kaiken vallan Alistajalleen jopa palkkatulojaan myöten, ja sitten taas niitä jotka silloin tällöin haluavat piristystä seksielämäänsa, ja sitovat kumppaninsta sängynpäätyyn ja läpsyttelvät kämmenillä pakaroille ja tuhansia sävyjä tältä väliltä. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa toteuttaa Ds:ää. Kaikki tavat ovat silmissäni yhtä arvokkaita.

On hyvä pitää mielessä, että alistava (käytän jatkossa lyhennettä D) ei ole jumala, kaikkitietävä tai edes kumppani, joka aina voisi tehdä oikean ratkaisun alistuvan (käytän jatkossa lyhennettä s) puolesta. Toki monelle s:lle olisi ihannetilanne löytää D, joka ottaisi tilanteen kuin tilanteen haltuun, kertoisi mitä ja miten pitäisi toimia talossa ja puutarhassa. Moni s olisi tällaisesta tilanteesta kovin onnellinen. D.n vastuu on melkoinen, ja useasti tuntuu, että tämän vastuun ymmärtäminen jää monilta puolitiehen. Jos nyt blondini haluaisi ehdottomasti minun ottavan tiukempaa otetta hänen elämästään, vaikka päättämällä mitä hän syö tai millaisia vaatteita hän ostaa tms., niin ystävällisesti kieltäytyisin. En olisi valmis kantamaan sitä vastuuta (en nyt ja tuskin koskaan), koska en voisi olla varma mikä ratkaisu/päätös olisi blondilleni paras. Toiseksi tiedän, että en jaksaisi panostaa näihin blondille tärkeisiin asioihin sen vaatimalla vakavuudella.

Helposti ajatellaan, ja jopa monet D:kin ajattelevat, että on helppoa olla D.

Tässähän nyt voi olla ja tehdä mitä haluaa. 

Soitanpas tuosta subilleni ottamaan minulta suihin, kun samalla katselen jalkapalloa. 

Kappas, hyvä D-kaverini on lähdössä TAFFin bileisiin, annanpa oman subini sille lainaan, niin sillä on vähän tekemistä.

Vastuu ja kunnioitus unohtuvat helposti. Jokaisen D:n pitäisi olla ylpeä s:tään. Jopa niin, että D tietää aidosti, mikä on s:lle parasta ja toimii sen mukaan. Toki on tilanteita, paljonkin, joissa D tekee ja päättää vain omista lähtökohdistaan, mutta silloinkin suhteen rajat ovat selvät, ja nämä tilanteet ovat usein molemmille nautinnollisia. Päätöksiä tehdessään D:n pitäisi olla hyvin tietoinen oman suhteensa dynamiikasta ja siitä, missä vaiheessa suhde on rakentumassa. Turhan usein näkee ja kuulee tilanteita joissa D on vienyt s:nsa kavereidensa piiskattavaksi tai viihdyttäjäksi. Ei sillä, etteikö tämä voisi oikeasti olla s:nkin halu, mutta parin kuukauden tuttavuuden jälkeen? Minne katosi se puhe vastuusta ja kunnioituksesta?

Ds-suhteessa ei ole mihinkään kiire. Jos tänään 5 cm:n tappi mahtuu sisälle, niin ei tarvitse harjoitella koko viikkoa, jotta ensi viikolla se 10 cm:n  jo mahtuisi. Tai jos on kovin ja juuri kokenut ensimmäisen kinkymiitin, niin se seuraava askel ei tarvitse välttämättä olla orjasopimuksen allekirjoitus. Ja vaikka varsinkin uusilla s:lla tuntuu olevan 110 lasissa, ja kaikki pitää kokea heti. Ja vaikka se D:sta tuntuisi kovin imartelevalta kun oma uusi s haluaisi kokea kaiken ja heti, niin vastullinen D pitää huolen siitä, että viikon, kuukausien ja vuosienkin päästä s on kunnossa.

Omasta mielestäni s antaa kauneimman asian itsestään D:n käyttöön, itsensä. Tätä kannattaa pysähtyä miettimään. Onko se kallein ja kaunein asia sama kuin ovimatto, jota tallotaan ja johon pyyhitään liat? Onko s likakaivo johon D voi kaataa oman pahan mielensä? Onko todellakin niin, että kun D on tyytyväinen niin s:kin on? Tiukkoja kysymyksiä joillekin. Monen D:n mielestä pienenkin siiman antaminen tai heikkouden näyttäminen on pois heidän auktoriteetistään. Onko todellakin niin? Onko "hajota ja hallitse" joskus toiminut ihmisen historiassa? Vai onko se vaan niin pirun helppo polku kulkea, my way or highway? Itse olen sitä mieltä, että jos D ei pysty näkemään kuin oman polkunsa, niin hän katselee tätä maailmaa liian tiukan pillin läpi.

Muutama hypoteettinen tilanne. Kuten blogiani lukevat tietävät, olen pohdiskellut viime aikoina paljon kolmen kimppaa. Kuinka helppoa ja kuinka helposti edessä olisi tilanne, jossa kaivaisin lelulaatikosta sen kaikkein ikävimmän piiskan, ja esittelisin pojulle kuinka hienoja jälkiä se jättäisikään blondini iholle. Mitäs jos esittelisin muutaman iskun liikaa, ihan vaan pikkuisen jotta poju näkee kuinka kova D olenkaan? Todella luotettavaa ja arvostettavaa.

Mitäs jos D on bileissä s:nsa kanssa. Samassa tilaisuudessa on D2 joka on D:n kamu, mutta samalla ihminen, jota s ei voi arvostaa, koska on nähnyt hänen piiskaavan humalassa. Miten toimii kunnioitettava D?

a) Käskee s:nsa tervehtiä ja käyttäytyä kunnioittavasti D2:ta kohtaan?

b) Käy keskustelun suoraan D2:n kanssa ja säästää s:nsa ikävältä tilanteelta?

c) Jotain muuta?

Helpoin tie ei ole aina se kunniakkain.

Jos joskus heti leikkimme jälkeen komentaisin blondini pukeutumaan ja hakemaan minulle lähikaupasta jotain, niin olen varma että hän unohtaisi, mitä on tekemässä ja eksyisi ulkona. Sain leikkiä hänen kanssaan ja toteuttaa syvimpiä halujani ja fantasioitani hänen kanssaan, mutta minussa ei ollut miestä hoitamaan hänet tähän maailmaan takaisin. Jälkihoidon poisjättämiselle ei ole olemassa (teko)syitä. Mielestäni on raukkamaista leikkiä, jos ei pysty antamaan jälkihoitoa. Arvostus ansaitaan teoilla - ei sillä, kenellä on pisin kokemus tai komeimmat piiskat.

Omasta mielestäni hyvä D on sekoitus monesta asiasta. Hän on keskustelutaitoinen, tunneälyinen ihmistenlukija sekä tiukka käskijä. Hän on opettaja ja oppilas (hyväksykää tämä). Hän on kunnioitettava ja luotettava ystävä, johon s tietää tilanteen kuin tilanteen tullen pystyvänsä luottamaan. Hän pitää huolta s:nsa seksuaalisista tarpeista (tämä sisältää tosin monen monta aspektia). Ja parhaassa tapauksessa hän on myös kumppani ja rakas. Mitä D saa tästä kaikesta? Hän saa s:nsa, kokonaan.

No olenko minä tätä kaikkea? EN. Olen tehnyt samoja virheitä, joista tässä paasaan. Pyrin toimimaan niin kuin tässä kirjoitan, ja välillä tuntuu että onnistun. Hyväksyn sen, että eteen tulee tilanteita, joihin en ole varautunut, mutta se mikä vaikuttaa pätöksentekooni eniten on suhteemme. Mikä on blondilleni parasta ja mikä on Minulle parasta. Olen vielä oppilas.

Nyt kun luin tekstini uudestaan oikolukiessani, huomaan paasaavani. Syyllistyn siihen, kun joku asia on minulle tärkeä. Nyt sinulla on mahdolisuus haastaa mielipiteeni ja keskustelisin kanssasi mieluusti. Ja usko pois mieluusti muutan myös mielipidettäni, jos siihen on syytä. Mutta älä laita perusteluksi "koska näin olen tehnyt jo 30 vuotta".

*****

Blondi kommentoi

En tiedä, onko olemassa yhtään sellaista alistuvaa, joka ei haluaisi kaikkea heti. Jos on, niin kuulisin sen mielelläni. En myöskään tiedä, onko olemassa sellaisia alistuvia, jotka kokisivat saaneensa tarpeeksi. Ainakin minuun on sisäänkirjoitettu tarve saada aina vaan lisää ja enemmän. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 

Juuri tämän vuoksi alistavan rooli on pelottavan vastuullinen. Rajoittaa, rajoittaa ja vielä kerran rajoittaa. Päättää ja siten myös tietää, että mitä toinen on milloinkin valmis kestämään ja ottamaan vastaan. Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Leikissä ja leikin ulkopuolella. Lisäksi alistavalla on huomioitavana vielä oma jaksamisensa. Miten kehoni voi tänään? Miten mieleni voi tänään? Mitä olen valmis antamaan? Mistä olen valmis kantamaan vastuun? Miten saatan loppuun aloittamani siten, että molempien hyvinvointi on turvattu? 

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että myös alistavalla on käytössään turvasana, jolla hän voi laittaa leikin poikki. Jos huomaa alistuvan olevan sellaisessa mielentilassa, että on syytä lopettaa, mutta alistuva ei itse ymmärrä tätä. Uskokaa pois, näinkin voi käydä. Ainakin meille on käynyt näin. Tai jos alistava on itse haukannut liian ison palan kakkua, ja huomaa olevansa keskellä sellaista tilannetta, jota ei enää hallitse tai jossa on ehkä jopa menty jo vähän liian pitkälle. 

Yhtä tärkeä on myös alistavan jälkihoito. Sen merkitys on nollata tilanne myös alistavalle. Normalisoida tilanne, jossa alistava on tehnyt asioita, joita hän ei tavallisessa elämässä tee. Satuttanut, nöyryyttänyt, alistanut, nimitellyt, lyönyt kasvoille... Laittanut oman mielensä lujille, vaikka toki nauttien. Meillä Peikon jälkihoito tulee aina sen jälkeen, kun minut on saateltu takaisin ihmisten ilmoille. Se sisältää usein silittelyä, hellää suuseksiä ja muuta Peikon mieltä tyynnyttävää. 

Peikko kirjoittaa yllä sellaisesta skenaariosta, että alistuvan tulisi osoittaa kunnioitusta kaikilla alistaville. Minulle ajatus on hyvin vieras. En voi osoittaa kunnioitustani ihmiselle, jota en tunne pelkästään sen perusteella, mikä hänen roolinsa pervoyhteisössä on. Olen valinnut, että alistun Peikolle. Se ei tarkoita, että automaattisesti olisin alistuva muille. Ei missään tilanteissa. Ystävissäni on alistavia henkilöitä, joita kunnioita syvästi. Mutta en siksi, että he ovat alistavia, vaan siksi, että he ovat ystäviäni ja ansainneet kunnioitukseni.

Arvonsa tunteva