Karitsan katse ja sen tuomat tunteet

Luulen että ADHD.ni takia olen aina ollut enemmän tai vähemmän oman polkuni kulkija. En kuitenkaan sellainen, joka laittaisi Camel Boots.t jalkaan ja lähtisi reppu selässä valloittamaan Etelä-Amerikkaa vaan ennemminkin sellainen joka on aina valinnut taistelunsa tarkkaan ja muulloin vaan kävellyt pois. Esimerkiksi nuoruudessani säästyin monelta harmilta kun vaan kävelin pois jonkin hölmöyden keskeltä mitä testosteroiiniä täynnä oleva ryhmäpaine toi tullessaan. Toisaalta moinen kävely toi mukanaan kiusaamista, mutta minä jotenkin onnistuin kävelemään siitäkin pois.

ADHD on siitä viheliäinen, että se pistää aivoni vertailemaan itseäni muihin melkein ihan kaikessa. Melkein jokainen vastaantuleva uros kääntyy päässäni tehokkaammaksi, komeammaksi, parempi kuntoisemmaksi, menestyneemmäksi jne. Koska aivoni päivittäin ovat saaneet minut tuntemaan itseni jollain tavalla (miljoonalla tavalla) riittämättömäksi, ei liene iso uutinen että usein katselen itseäni hyvin hyvin kriittisesti. 

Työelämässä olen onneksi vihdoin löytänyt paikkani ja ytimekkäästi se tarkoittaa sitä, että työssäni vahvuuteni ja heikkouteni hyväksytään ja saan pääosin työskennellä supervoimieni kera. Harrastuksessani olen joutunut tekemään itseni kanssa tuottavan sopimuksen, mikä pitää ajatukseni ja jossitteluni minimissään. Siitä huolimatta, että vertailen itseäni Suomen aivan huippuihin jatkuvasti olen onnistunut tekemään rauhan asian kanssa ja opetellut suuresti nauttimaan kilpailutilanteista ja ennen kaikkea siitä että en anna tuumaakaan periksi ja teen parhaani loppuun asti. Minulle on nykyään täysin ok hävitä peli jos olen varmasti yrittänyt kaikkeni, mutta jos illan tunteina käyn päässäni läpi kisatilanteita ja huomaan olleeni pelin "ulkopuolella", niin itsesyytösten määrästä ei tule loppua. Yön tunteina lähetän vielä pelikavereilla anteeksipyynnön. 

Pitkälti edellä kerrotuista syistä en ole koskaan pystynyt katsomaan itseäni ulkoisestikaan kovin armollisesti. Minä käytännössä ajattelin, ehkäpä typerästi, että en ole se kaveri mihin kiinnitetään huomiota ulkoisesti. Toisaalta huolimatta ulkonäkörasitteistani olen aina tiennyt omaavani hitokseen kivoja ominaisuuksia ja ne ovatkin kantaneet minua pitkälle. Huolimatta siitä että tässä nyt dissaan ulkonäköäni, niin kyllähän realisti minussa kuiskuttelee näkökulmani olevan vaan vinoutunut.

Kun täytin hiljan 50, päätin olla itselleni armollisempi. Dad bod on kuumaa valuuttaa kinkymarkkinoilla, vaikka se edellä en itseäni mainostanutkaan. Partani on saanut kivaa pituutta ja harmautta, mistä pidän erityisesti. Olen muutaman kerran ollut sitä mieltä että olen ihan ok.

Saaliista tuntuu pompsahtavan esiin uusia fetissejä ja nyt alan kallistumaan siihen, että vallan lisäksi hänellä on myös partafetissi. Hän on ostanut minulle parran hoitotuotteita ja muistuttaa minua kovin että niitä pitää myös käyttää. Minä taas "unohdan" tämän hoitamisen suunnilleen joka kerta, koska sitten Saalis intohimoisesti itse hoitaa partani. Usein kun olemme sylikkäin, minun käteni vaeltelevat hänen rinnoilleen samalla kun hänen sormensa harovat partaani. Usein saalis kääntää päänsä minua kohti, painaa partani hänen nenälleen ja vetää syvään henkeä. 

Parta on muuten pirun kiva fetissi jo siistäkin syystä kun se kulkee koko ajan mukana. Pussatessa voi antaa sen koskea muutaman hetken pidempää poskia ja kaulaa. Sitä voi haroa mietteliäänä samalla kun puhun ja tutkailla minne Saaliin ajatus harhautuukaan. Suuseksissä pääni nykyään kääntyilee hassusti ja  just kivasti, jotta partani osuu ainakin sisäreisiin ja usein syvemmällekin. Kun Peikko ottaa Saaliinsa rajusti ja upottaa samalla hampaansa Saaliiseensa hän usein pitää huolen siitä että partakin ottaa osaa tähän taistoon. 

Olen saanut Saaliin kiinni muutaman kerran katselemassa minua. Minä saatan olla keskittynyt vaikka lukemiseen tai tv.hen ja kun yllättäen katson Saalista kohti hän tuijottaa pyöreillä silmillään minua. Siinä katsessa minä näen paljon sellaista mitä en ole kuvitellut olevan mahdollista kohdallani. Hän säpsähtää katsettani ja kääntää katseensa nopeasti pois vienosti hymyillen.  

Toivottavasti et kuitenkaan saa kuvaa, että itsetuntoni laahaisi aina ja ikuisesti pohjamudissa, sillä se ei pidä paikkaansa. Minussa on onneksi niin iso ripaus realismia ja tunneälyä, jotta pystyn järkeilemään, että "se on vaan tunne". Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä edes paras. Minä harjoitan armollisuuttani itselleni päivittäin ja suosittelen sitä ihan kaikille. "Se on vaan tunne".

---

Ps. Viviana kysyi kommentissaan mikä on varsidildo ja hätäpäissäni lupasin laittaa siitä kuvan seuraavan (tähän) postaukseen. Mutta eipä se sopisi kuvituskuvaksi tähän tekstiin millään lailla, niin ajattelin avata leluarkkuni ja "luolani" seuraavassa postauksessa kuvien kera.

Hoitsu häkissä

Kerroin taannoin olleeni mökkeilemässä ja samalla tutumassa lemmikin sielunelämään. Etukäteen en olisi voinut kuvitella, että tavallisesta isosta koirankuljetushäkistä voisi irrota niin paljon hupia ja ideoita, mutta olin ilomielin väärässä. Nyt tässä ollaan jo "perustamassa" lemmikkikoulua, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

Piiskatessani nukkea mökillä, oli hoitsukin saapunut yllättäen paikalle. Yllättäen siksi, että olin kuvitellut hänen jättävän mökkeilyn väliin. Halasimme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Olin huomaavinani hoitsun olemuksessa poikkeuksellisesti väsyä, mikä ei sinällään ollut ihme ottaen huomioon hänen senhetkiset haasteensa. Ehkäpä juuri siksi oli erittäin upeaa nähdä hänet tovin kuluttua istumassa häkissä hymy korvissa. Kuvittelin nuken passittaneen hänet sinne kokeilemaan, miltä häkki maistuu. Siitä hetkestä eteenpäin oli nähtävissä ja vaistottavissa hoitsun tulleen kotiin.

Hän istui jalat ristissä häkissä katsellen ympäristöään kuin ensi kertaa häkitetty lemmikki. Leikkimielisesti tämä lemmikki virnuili ja kauniisti hymyili, mutta kuitenkin sellainen naarasleijonailme kuonollaan - "uskallapas koskea tai tulla häkkiini". Hän oli täydellisesti mukavuusalueellaan, ja saatoin kuvitella hänet oikeasti kehräämässä, jos joku olisi nätisti osannut lähestyä ja rapsutella oikeasta paikasta.

Istuimme grillaamassa lemmikin istuessa häkissään hieman sivummalla. Sain vierestä ilomielin seurata, kuinka nukke kesytteli lemmikkiään. Ja mikäs onkaan parempi keino kesyttämiseen kuin hyvät makupalat. Häkin ristikon välistä tarjoiltiin varovasti erinäisiä herkkuja kuten inkiväärimarinoitua possua, avokadoa ja grillattuja vaahtokarkkeja. Erityisesti viimeiset tuntuivat olevan parasta kesytysruokaa. Nukke ojensi varovasti makupaloja häkkiin selkeiden komentojen kera, "varovasti, nätisti, otatko lisää?" ja lemmikki vaikutti hyvin säyseältä ja kesyltä.

Myöhemmin siirryttyämme jo sisälle, nn tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, oliko kenties lemmikki sähissyt kouluttajalleen vai oliko kouluttaja vain päättänyt näyttää lemmikilleen paikkansa, mutta lemmikille sovittettiin suuhun pallogägiä. Muutenkin koulutus oli saamassa hauskoja bdsm-virikkeitä. Nukke kaipasi selvästi vähän apukouluttajaa, ja ideoimme, että lemmikin kädet voisi kiinnittää kahleilla häkin toisen pään ylänurkkiin ja jalat taas toiseen. Kumarruin ja menin häkkiin rohkeasti ja sanoin lemmikille, että nyt on oikea hetki poistaa housut, jos sellaista halajaa. Lemmikki nyökkäsi silmillään. Vedin hänen alushousut pois jalasta, ja kiinnitimme hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa kahleet, jotka taasen kiinnitimme häkin ylänurkkiin. Voi kuinka söpö pakkaus vaikka lemmikki joutuikin nojaamaan ylävartalollaan vaikean näköisesti häkin toiseen päätyyn.

Jouduimme siirtämään häkkiä lemmikin kiinnittämisen jälkeen ja teimme sen työntämällä häkkiä varovasti lattialla maton päällä. Teimme tämän tietenkin hyvin varovaisesti, sillä emme halunneet tuottaa lemmikille turhaa tuskaa. Hän kuitenkin alkoi liikkua ja yritti viestittää meille jotain silmillään ja gägin takaa. Ilmoille ehti jo tulla pieni hätä, että lemmikillä ei olisi kaikki hyvin. Että joku raaja kramppaisi, kiinnitys olisi liian tiukka tai hengittäminen olisi vaikeaa. Avasimme nopsaan luukun ja poistimme gägin, jotta lemmikki pääsi kertomaan asiansa. Yllätyksemme oli suuri kun lemmikki sanoi kiukkuisesti "Olkaa varovaisia lemmikin häkin kanssa, ettei se vaan hajoa!" Tämä sananparsi tuli ulos aidosti huolissaan eikä kouluttajia härnätän. Purskahdimme nauruun ja kiinnitimme gägin uudestaan paikoilleen.

Kävin lelukassilla ja toin mukanani varsidildon ja hyrrän. Kerroin lemmikille, mitä aion niiden kanssa tehdä, ja hän nauroi minulle gägin takaan. Kerroin, että lemmikki varmasti itsekin ottaa huomioon häkkinsä rajallisen kestävyyden eikä rimpuile ollenkaan toimenpiteen aikana, Lemmikki yritti vielä hetken näyttää sähisevältä tilanteen hallussapitävältä villieläimeltä, mutta lelun upotessa häneen ja hyrrän käynnistyessä hänellä oli täysi työ pitää raajansa paikallaan ja ajatukset kasassa. Hyvin lemmikki tsemppasi raajat väristen. "Saisinko tulla?", kuulosti kovin eläimelliseltä gägin takaa. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin koulutus, niin lupaa ei herunut heti. Raajat ja lemmikki värisivät, silmät katosivat ja kun hän sai lopulta luvan, kahdestikin, niin lemmikki tärisi ja tuli, mutta nätisti häkkiä varoen.

Lemmikki kertoo

Auto kaartaa tietä eteenpäin. Ja mä en osaa sanoa mun ystävälle miksi mua jännittää ja pelottaa. Miksi mun rintaa puristaa. Mä olen väsynyt. Arvoin monta päivää lähdenkö, jaksanko, riittääkö mun voimat. Elämä on niin muuttumassa. Mutta mä lähdin. Halusin. Mulla oli vähän ikävä mun laumaa. Kun mä pääsin sinne, mä menin rantaan. Kahlasin polvia myöten veteen. Siinä tuntui että mä olen paikallani, en häily, en häviä, en ole säästöliekillä. 

En olisi halunnut sanoa Nukelle etten osaa olla, halusin olla vahva, halusin näyttää sitä mun henkistä hiekkalinnaa, kovis naamaa. Niin mä sille sanoin. Sanoin etten osannut olla. Ja rintaa ei enää puristanut. Katsottiin kaloja laiturilta. Ne oli pieniä ja säikkyjä mutta ne pääsi syvemmälle pakoon jokaista epäilyttävää ääntä. Niillä oli se samea vesi. 

Nukke halusi näyttää häkin mulle. Istuttiin teltassa häkin vieressä. Se kysyin haluanko kokeilla ja ennen kuin se ehti lausetta loppuun, mä olin jo puoliksi menossa. 

Kerälle. Häkin pohjalle. Sielä oli pehmeää. Ja aivan kun mun kehosta olisi sulanut vanhat steariinit päältä. Hiekkalinna jäi rannalle. Se sotkisi kovin teltan ja häkin jos sitä yrittäisi kantaa mukana. 

Mä en tiedä mistä se hymy tuli. Häkissä olin turvassa. Ja vapaa. On hullua ajatella ja tuntea olevansa vapaa häkissä. Häkissä jossa voin istua ja maata. Eikä häkki purista. Se vain rajaa. Minut on laitettu sinne rauhoittumaan. Kokemaan fyysiset rajat. Se antaa minulle herkimmilläni turvamuurit. Mä voin katsoa ulos häkistä. Nojata kylmään metalliin. Rapsutetaan, ruokitaan. En voi itse valita mutta voin. Sen mitä otan vastaan ja mitä en. Voin vielä puhua. Jutella, nauraa, hyristä kun kissaeläin. 

Alkaa sataa, viedään häkki sisälle. Pyydän lupaa käydä vessassa ja salaa toivon, että Nukke käskee minut ulos pissalle, kuten sisäsiistien lemmikkien kuuluukin. Kaikkien silmien alle. Ulos, kun luvan saa. 

Häkki seisoo tyhjänä keskellä lattiaa. Häkin sisällä oleva tyhjiö, minun tilani, vetää ja tahdon jo takaisin. Sanoin aikaisemmin että minua kiehtoo ajatus siitä etten voi kommunikoida puheella. Sido mun suu. 

Ja palloa sovitetaan suuhun ja kiristetään. Käsiin kiertyy nahkaa. Nukke pitelee mua mun selän takana. Hengitys mun korvalla, Nukke on ihan siinä. Mun omistaja. Mun ihminen. Yksi niistä.

Ja Peikko kumartuu mun eteen. Istun omilla jaloillani enkä voi liikkua. Sen kädet on kovat ja kasvot pehmeät. Etsii käsiinsä mun rinnat. Ja mä sähisen kun se nappaa kiinni. Kovaa, mä ulisen vastaan ja mä pidän siitä. 

Nukke komentaa minut takaisin häkkiin. Mies tulee lähemmäs ja nahkaa napsahtaa nilkkoihinkin. 

"Tämän jälkeen pikkareita ei saa enää pois. Otetaanko pois?" tiukka kysymys. 

Mä nyökkään niin nopeasti kuin ehdin. Ota ne pois, ota. 

Jalat ripustetaan ylänurkkiin, samoin kädet. Makaan häkin pohjalla. Esillä. Näytillä. Ja se lämmittää. Hyrisyttää, hymyilyttää, silmien takana leiskuu. Olen mun laumassa. Mun lauman käytettävänä. 

Ihmiset ympärillä alkaa siirtää häkkiä. Mä pelkään, että se hajoaa, että leikki loppuu siihen. Että multa viedään raja mun ja ympäristön välillä. Musta tuntuu että se on niin hauras. Se mun tunne. Vahva ja hauras. Tulee melkein hätä, hakkaan häkkiä jalalla. 

"Älkää rikkoko mun häkkiä!" 

Se ei ollu hyvä syy pyytää puhekykyään takaisin, tiesin sen, mutta hätäännyin. En tahtonut vielä pois. 

Nukke istuu omistajan elkein mun vieressä. Ja Peikko tulee lähemmäs multa kontrollin rikkovien aseiden kanssa. Häkin ovi avataan mun jaloista. 

"Sä varmaan pidät sitten itsekin huolen siitä ettei häkki mee rikki, eikö vaan." 

Dildo uppoo muhun. Ja hyrrä hurahtaa käyntiin. 

"Sä tiedät miten tää toimii." Toteamus, ei kysymys. 

Peikko ja Nukke kirkkaina. Ne on siinä. Muut häipyy kasvottomaksi joukoksi, ne on lämpimiä ja sykkiviä, samalla kun mä päästän irti ympäristö tummuu ja pehmenee. Mun on helppo päästää irti. Helppo, pehmeä, hyvä. 

Mä anon, huudan lupaa tulla, ja luvan saan kahdesti. Sumenee ja mä tuun, lujaa, sähkö kulkee varpaista päänahkaan ja taas takaisin. 

Ympäristö sykkii takaisin. En pääse vielä irti. Nukke antaa mun jäähdytellä. Mutta vaan hetken ja mä haluan lisää. Sormet mun sisään. Kieli. Ja sähkö kerääntyy. Mun omistaja maistaa omaansa. Ja mä varon rikkomasta häkkiä. Ja taas mä joudun pyytämään. Anomaan ja saan luvan. Tähän leikkaus. 

Lemmikki poistuu häkistään vasta kun saa luvan. Omistajaltaan.

”Oletko sä joku eturauhasvaivainen?”

Kuvitellaanpa syntymäpervo alistuva kotirouva. Sellainen rouva, joka pahimmillaan sammuttaa aina valot ja runkkaa hiiren hiljaa peiton alla, mutta parhaimmillaan olisi valmis tyydyttämään koko legioonan. Sellainen rouva, joka osaa maalata kaikki tulevan session ja tapaamisen kauhukuvat mielessään tuhatkertaisesti. Sellainen rouva, joka lukee rivien välistä, pohtii ja tulkitsee, mutta ei varmista tulkintojaan, vaan pitää mieluummin epävarmuuden sisällään ja rakentaa vielä tämän ympärille paksut muurit. Tällaiseen rouvaan minulla on ollut ilo tutustua. Rouva on kaunis, menestyvä, puhelias ja elämässään hyvin pärjäävä. Saanko esitellä Aavan, joka on aiemminkin vieraillut blogissa.

Kuten ehkä muistattakin, Aavalla on aviomies, biljardikaverini Ilkka. Ja kuten Sydney Sheldoninkin kirjoissa, Ilkka on menestyvä, pitkä, komea ja rauhallinen ”jätkä”, jonka mieluusti kutsut jokaiseen saunailtaan ja juot hänen kanssaan oluen saunankuistilla parantaen maailmaa.

Ilkalla ja Aavalla on minusta ärsyttävä ongelma. Heillä molemmilla on pervoutensa/fetissinsä, mutta ehkäpä se suurin yhteinen tekijä on ollut häviksissä. Tai siis tuossahan se on ihan vieressä, mutta sen käyttöönotto on erinäisten asioiden takia hieman epäonnistunut. Muutaman hassun tapahtuman jälkeen olin mielenkiintoisessa ja kutkuttavassa tilanteessa, kun Ilkka oli järjestämässä rentoa yhteistä iltaa kolmisin. Suunnitelmissa oli jos ei muuta niin ehkäpä harjoitellaan vähän piiskan käyttöä.

Illan suhteen Ilkka taisi toivoa minusta jonkinmoista esimerkkiä ja käynnistävää voimaa. Aava taas ei uskaltanut toivoa mitään, sillä hän uskoi, että toiveet ja hän itse epäonnistuvat kuitenkin. Minä taas mielessäni toivoin ravistelua. Halusin töniä tätä pariskuntaa ja toivoa heidän kurkkivan vähän laatikon ulkopuolelle - irti päästämistä ja nauttimista. Muutaman Ilkan kanssa sovitun kuningasidean ja -suunnitelman kanssa astuimme iltaan.

Tarkoituksena oli viettää rento ilta ystävien kesken. Syödä hyvin ja juoda muutama lasillinen.  Jutella mukavia, kuunnella musiikkia ja katsoa mitä ilta tuo mukanaan. Sellaiseksi ilta meinasikin jäädä, kunnes Ilkka komensi naisensa suihkuun.

Kysyin Ilkalta, mitäs jos ravistelisin Aavaa hieman heti alkuun ja kävisin yllätyssuihkussa. Ilkka oli heti mukana suunnitelmassa. Harmikseni suihkun ovi oli lukossa ja koputukseni ja sanani minulla on pieni hätä aiheutti suihkun puolella pienimuotoiseen paniikin. Nytkö? Minulla ei ole vielä kaikki valmista? Ei voi olla totta! Eikö iso mies jaksa pidätellä muutamaa minuuttia? ja kaiken huippuna Oletko sä joku eturauhasvaivainen? Nyt se ovi auki heti! Mutta eihän se auennut, koska Aavan piti saada itsensä valmiiksi.

Oven avautuessa hän yritti luikkia karkuun. Tules takaisin tänne. Aava seisoi kylpytakki päällä katsoen lattiaan. Mä en voi uskoa tätä. Avasin hänen kylpytakkinsa ja komensin takaisin suihkuun. Kyllä sinä voit olla suihkussa sen aikaa, kun vieras mies virtsaa vieressä. Hän yritti häveliäästi peitellä käsillään vartaloaan, mutta peruutti takaisin suihkuun, veti suihkuverhon kiinni ja jatkoi pesuaan. Minä lorottelin vihellellen.

Tarpeeni tehtyäni riisuin vaatteeni ja astuin suihkuverhon taakse hyperventiloivan naisen luokse. Tulin pesettäväksi. Tärisevä käsi oli Aavan silmien edessä. Mä en pysty. Kyllä sä pystyt! Voisko nuo valot edes sammuttaa? Sittenhän mä en näe sun silmiä. Mä en pysty. Mä… Otin tiukan otteen Aavan hiuksista ja painoin hänet seinää vasten. Nappasin hänen toisesta kädestä kiinni ja vein sen penikselleni. Olet tehnyt tämän varmasti monta kertaa aikaisemmin. Ja niinhän hän olikin. Kiltisti hän pesi ja hiveli. Käskystä jopa silmiin katsoen. Mitä kauemmin tilanne kesti, sitä enemmän Aava nautti. Juuri kun nautintoa alkoi olla liikaa, ehkäpä jopa puolin ja toisin, kiitin hyvästä pesusta ja käskin tulemaan olohuoneeseen viihdyttämään herroja.

Kylläpäs se tuleminen olohuoneeseen kesti. Oli puettavana sukkaa, pikkuhousua, rintsikoita ja muitakin hepeniä. Oli vähän janokin ja piti vielä uudestaan käydä vessassa. Me annoimme Aavan jännittää ja selittää. Taisimme jopa nauttia siitä pienestä hermostuneisuudesta. Lopulta kun kauniit hepenet olivat päällä ja perustarpeet tyydytetty, Aava istutettiin eteemme nojatuoliin. Kauniit pikkuhousut käskettiin pois jalasta. Toinen jalka nostettiin sohvan reunaa vasten ja toinen levitettiin nojatuolin reunaan. Ilkka otti vuorostaan pallon ja jatkoi. Aava, olet ollut tuhma. Olet runkannut ilman lupaa (mikä tapahtui ed. yönä). Nyt on rangaistuksen vuoro. Nyt sinä runkkaat meille, ja me katsomme. Aava ei ollut uskoa tapahtunutta ja yritti tapansa mukaan puhua itsensä ulos tilanteesta vedoten olosuhteisiin, rangaistusta heikentäviin tekijöihin yms. Nyökyttelimme Ilkan kanssa hyvin ymmärtäväisenä ja komensimme Aavan toimeen. Mä en pysty laukeamaan tässä asennossa! Me ei haluta sun laukeavan vaan runkkaavan meille!

Niinpä hän aloitti mekaanisen runkkauksen. Häveten. Välillä käskystä silmiin katsoen. Hetken päästä Ilkka jatkoi. Tähän liittyy pieni lisätehtävä. Samalla kun sinä runkkaat, kerrot meille yhden oman aidon fantasiasi. Tähän tarinaan pitää sisältyä sanat kalu, pillu ja sperma. Aava aloitti hengittelyn ja tiukan henkisen ja sanallisen vastarinnan. En pysty. Pää lyö ihan tyhjää… Ja ei hän alkuun pystynytkään. Rajoilla liikuttiin. Vahvistimme käskyä pienen toimenpitein, ja lopulta Ilkka auttoi tarinan alkuun. Olemme mökillä… Ja niin se tarina alkoi. Ja mitä enemmän vauhtiin Aava pääsi, sitä pervommaksi tarina muuttui. Lopulta olin huomaavinani, että ulos tuli isompikin asia kuin vain fantasia. Lisäksi Aavan hengitys kiihtyi ja hän taisi alkaa nauttia omista sanoistaan runkkauksensa keskellä. Lopuksi kun tarinassa olimme virtsanneet Aavan päälle, oli rangaistus kuitattu. Ja koska tarinassa Aava konttasi paljon, niin hän sai komennuksen kontata kohti makuuhuonetta…

Olin upealla fiiliksellä illan päätteeksi. Vaikka Aava oli hermostunut, jännittynyt ja monen uuden asian edessä, hän hengitteli urheasti tilanteista läpi. Ilkka taas pisteli menemään dominoivan ottein ja uskon hänen löytäneen uusia puolia itsestään. Ja näinpä lopuksi vielä sellaisenkin Aavan silmät jotka huusivat tyhjyyttä. Tai ei ihan tyhjyyttä vaan tuokaa se legioona!

Blondi: Bilehajatelmia

Merkintä 8.7.2014

Takana on nyt toiset pervobileeni oman kotikaupunkini ulkopuolella. Bilefiilis ei ollut lähtiessä kovin häävi. Olin bileitä edeltävänä iltana sairastanut rajun migreenin, ja en ollut oikeasti lauantaina bile- tai missään muussakaan kunnossa. Mietin pitkään, että lähdenkö lainkaan, mutta maksettu ja sovittu matka ratkaisi asian. Jälkeen päin ajateltuna kotiin jääminen olisi ollut se oikea ratkaisu, mutta jossittelu ei tunnetusti kannata. Peikko oli nukkunut pari yötä huonosti, ja hänenkin vireystasonsa oli heikommanpuoleinen. Tämän kaiken lisäksi perheemme teini oli ahdistuneessa mielentilassa, mikä ei helpottanut lähtöä.

Vaikka en päässytkään nousujohteiseen bilemoodiin koko iltana, tapahtui minulle kuitenkin monia muistelemisen arvoisia asioita. Tapasimme Peikon kanssa kaksi kanssabloggaria – molemmat tapaamiset olivat erittäin miellyttäviä. Kiitos teille Alaoksilla ja Sinun otteessasi –blogia kirjoittaville ihanille naisille. Oli hienoa tavata ja saada kasvot teksteille. Virittelin illan aikana ajatusta jopa erillisestä pervobloggarimiitistä – eivätkö leivontabloggaritkin kokoonnu yhteen leipomaan ja käsityöblogistit taas neulomaan yhdessä… Mainitsen tapaamani bloggarit vain ja ainoastaan siksi, että heidän omissa blogeissaan kerrotaan läsnäolosta tapahtumassa.

Peikko oli päättänyt, että bileissä minun oli aika kuitata rangaistukseni luvattomasta hyrrän käytöstä, josta jo aiemmin kirjoitinkin. Rangaistukseksi Peikko oli tällä kertaa piiskan sijaan valinnut julkisen nöyryytyksen. Herkkua jollekin, äärimmäisen haastavaa minulle. Näin Peikon kiertelevän yksin biletilaa ja pian hän saapuikin luokseni. Otti minua napakasti kädestä ja veti syrjäiseen nurkkaan. Tai niin syrjäiseen kuin nyt isossa hallissa joku nurkka voi olla.

Peikko komensi minua riisumaan kengät ja polvistumaan eteensä. Itse hän istahti matalalle korokkeelle, veti kiltin kalunsa edestä syrjään ja sanoi, että rike kuitataan tällä kertaa suuseksillä julkisella paikalla. Ajattelin, että hän ei ole tosissaan ja yritin selitellä itseäni pois tilanteesta. 'Kulta kun mä en voi. Mä en oikeasti voi. Kun täällä on näin paljon ihmisiä ja kaikki katsoo.' Peikko ilmoitti, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa ja veti minut kilttinsä alle. Sen alla Peikko oli kivikova. Kiltti oli häveliäästi minun pääni päällä, mutta kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, mitä tilanteessa tapahtui. Muutaman kerran keskeytin työni ja otin pääni pois kiltin alta, mutta Peikko komensi minut sinne kerta toisensa jälkeen takaisin.

Peikko lähes laukesi suuhuni, mutta antoi minun lopettaa ennen sitä. Piti minulle tiukan puhuttelun. Näin käy tuhmille tytöille. Kun sä olet kulta ollut tuhma. Kerrotko vielä mitä sä teit? Tunnustin kakistellen syntini ja kerroin olleeni tuhma tyttö ja että jatkossa olisin kiltti ja muistaisin paremmin. Jokaisen sanan lausuminen tuotti tuskaa. En pystynyt katsomaan Peikkoa silmiin, koska olin niin häpeissäni tapahtuneesta. Seuraavaksi mä sitten laukeankin julkisesti sun suuhun ja pyyhin spermat sut naamaan, niin ehkä sä muistat paremmin. 'Jooh, kyllä mä nyt jo muistan ja olen kiltti.' Peikko auttoi minut ylös lattialta ja kengät jalkaani. Huomenna sä jo tykkäät tästä. Ja minä kaiken sen huikaisevan häpeän keskellä tykkäsin jo. Nautin vaikka en kehdannut muuta kuin tuijottaa lattiaa posket punaisina.

Illan aikana lavalla nähtiin paljon ohjelmaa, joista yhtä odotin erityisellä mielenkiinnolla. TörkyTeatteri –niminen viiden hengen poppoo veti lavalla shown, johon kuului eritteistä virtsaa ja oksennusta. Tiesin hieman, mitä on tulossa ja menin lähes eturiviin katsomaan. Koska oksentaminen kiehtoo minua. Tiesin myös, että näkisin lavalla oksentamassa naisen, jonka oksennusaiheisia tekstejä olen lukenut pervofoorumilla. Oksentaminen ei kiihota minua ainakaan toistaiseksi, mutta naisen intensiiviset kuvaukset aiheesta ovat olleet todella kaunista luettavaa. Suhteeni oksentamiseen, siihen kun joku muu oksentaa, on neutraali. Olen tehnyt vuosia töitä syömishäiriötä sairastavien kanssa, ja minulle oksennusjutut ovat ihan kelvollista kahvipöytäkeskustelua eikä oksentaminen herätä minussa minkäänlaista inhoa.

Show oli hienosti käsikirjoitettu ja siinä oli iso kasa huumoria ja mikä parasta pervoyhteisölle monesti niin vierasta itseironiaa. Voi olla ihan uskottava pervo, vaikka panisikin itseään välillä halvalla – ja nyt tarkoitan ihan kirjaimellisesti. Showssa oli kohta, jossa mainitsemani nainen oksensi. Hän työnsi tylpän esineen kurkkuunsa, ja oksensi. Antoi itselleen aikaa. Kakoi pitkään, ennen kuin mitään tuli ulos. Koko toimitus oli minusta hyvin kaunis ja kiehtova, koska näin ja ymmärsin, miten paljon nainen itse nauttii tekemästään. Hän oli koko ajan kasvot yleisöön päin, joten minä sain katsella tiivisti hänen kasvojaan. Ilmeitä. Intensiteettiä. Puhdasta mielihyvää. Siinä ei ollut mitään rumaa tai pelottavaa, pelkästään nautintoa. Nainen oli todennäköisesti tankannut ennen esitystä jugurttia tai muuta sileää oksennettavaa, sen verran puhdasta, valuvaa tavaraa suusta tuli ulos. (Teksti oli tässä kuvaillulla henkilöllä hyväksyttävänä, ja hän tarkensi, että tankattu aine oli värjättyä soijajugurttia.)

Kävin esityksen jälkeen henkilökohtaisesti kiittämässä naista kiehtovasta ja mielenkiintoisesta esityksestä. Hän oli kiitoksestani melko hämillään, koska on varmasti yleensä tottunut hieman erilaiseen palautteeseen. Kättelimme ja sanoin, että toivottavasti näen hänet toistekin lavalla. Olemme omissa suihkuleikeissämme tehneet usein sitä, että Peikko työntää sormensa syvälle kurkkuuni ja yökin limaa päälleni. Oksennusrefleksini ei toimi kovin hyvin, joten varsinaisesta oksentamisesta ei ole ollut kyse. Toistaiseksi.

Myöhemmin illalla pyysin, voisiko Peikko naputella minua hieman uudella, tapahtumasta ostetulla rottinkipiiskalla, jollaisesta olemme jo pitkään haaveilleet. Peikko istutti minut jalat auki piiskauspukin päälle ja aloitti naputtelun sisäreisilleni. Kovensi otteita vähitellen ja hetken kuluttua reiteni kihelmöivät. Yritin vetää niitä välillä yhteen, mutta Peikko kiskoi joka kerta jalkani uudelleen auki ja jatkoi sisäreisien piiskaamista. Jos toisen silmän takana ei olisi väijynyt uudelleen läpitunkevaa migreenikohtausta, olisin saanut varmasti ihan kunnolla piiskaa. Minulle tämä oli jo kuitenkin iso askel, koska emme ole tehneet bileissä keskenämme mitään julkisesti. Peikko naureskeli minun tiukasti kiinni olevia silmiäni, jotka loivat illuusion yksityisyydestä ihmismassan keskellä.

Yöllä ennen kotiinlähtöä reiteni olivat kauniinpunaisilla viiruilla. Nyt paria päivää myöhemmin ne ovat sen näköiset kuin niitä olisi käsitelty pesäpallomailalla – sinisenvihreänkellertävät. Eli ei bikineitä ylle tällä viikolla. Tänään makustelimme uudelleen rottinkia varovaisen piiskauksen muodossa. Se maistui hyvälle kummastakin, vaikka mitään suurta kipu- tai alistuspitoista leikkiä emme olleet tekemässäkään. Lähinnä molemminpuolista fiilistelyä ja hakemista, että miltä piiska pitkän tauon jälkeen tuntuu. Olen usein haaveillut kokovartalopiiskauksesta ja uskon, että rottinki sopisi joustavuutensa ansiosta siihen hyvin. Kädet, vatsa ja selkä kestäisivät sitä varmasti melko hyvin maltillisesti tehtynä. Ostimme rottinkipiiskan tämän sivun ylläpitäjältä ja voimme suositella sitä jo nyt lämpimästi.

Blondi: Bileistä ja bilepukeutumista

Paikallisen pervokerhon vuoden isoimmat bileet olivat ja menivät. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet. En ole koskaan ollut missään juhlien ohjelmassa mukana aiemmin, mutta tuli nyt korkattua sekin neitsyys. Tosin olin siveästi sidontamallina alkuillan vapaamuotoisessa kokeellisessa sidontaohjelmassa. Bileiden Industrial-hengen mukaisesti sidonta-alustana olivat isot, pystyasennossa olevat metallikehikot.

Mietin poikkeuksellisen pitkään sidontaan sopivaa asua. Vaikka en juuri toisten katseista saa kiksejä, olen jo pitkään haaveillut, että olisin joskus bileissä rinnat paljaina. Sidontanumero tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden. Tiesin, että minun täytyy venyä jonkin verran, joten laiton ylleni mustat sukkahousut, mustat Piruetin minisortsit (lempipervovaatteeni muuten) sekä rinnan alle ylettyvän metalliluisen mustan korsetin. Ja ne rinnat. No, ne olivat paljaina. Sain ystävälliseltä herrasmieheltä lainattua vaatteita pukiessani mustaa teippiä, jolla teippasin rastit nännien päälle. Olin itse tyytyväinen kokonaisuuteen ja tunsin oloni näyttäväksi asussani.

Sitojana ohjelmanumerossa toimi JR, jonka köysissä olen ollut aiemminkin. JR on muutenkin minulle sellainen rauhallinen luottohenkilö, jonka käsiin voin antaa itseni ja tiedän, että tulen käsitellyksi kunnioittavasti. JR silmäili aikansa telineitä ja kyseli minulta toiveitani sidonnan suhteen. Kerroin, että olisi kiva haastaa itseäni. JR sommitteli minulle sopivan tukala sidonnan ja lähti tekemään sitä pikkuhiljaa rakentaen. Industrial-teeman hengessä sidontamateriaaleina olivat perinteisen köyden lisäksi nippusiteet, muutama erilainen teippimateriaali ja kelmu. Sidonta kesti pitkään, joten pääsin fiilistelemään köysissä melkoisen ajan. Kun sidonta oli valmis, tuli itselleni mieleen hämähäkki roikkumassa seitissään. Tai no, ennemminkin kai olin se saalis, koska olin kiinni rautahäkeissä molemmista jaloistani ja käsistäni, lisäksi keskivartaloni ja kaulani oli köytetty rautaan kiinni. Kaula totta kai niin, ettei se päässyt kiristymään missään olosuhteissa. Vastuullisena sitojana JR kävi aina välillä kyselemässä vointiani ja testailemassa sormiani ja varpaitani ja varmistamassa raajojeni verenkierron. Roikkuessani köytettynä pääsin seuraamaan myös kahden muun mallin sitomista ja tarkastelemaan yleistä biletunnelmaa. Lisäksi täytyy todeta näin jälkeenpäin, että myös ihmisten katseet tuntuivat hyvälle. 

Peikko saapui päivän urheiluturnauksen jälkeen bilepaikalle vasta minun jälkeeni. Hän tuli juuri kun olin sanomassa, että nyt sidonta pitäisi purkaa. Peikko kävi suutelemassa minua köysissä ja silitteli paljaita rintojani. Myöhemmin illalla pääsin vielä uudelleen sidottavaksi rintoja mukavasti kohottavaan köysikorsettiin, jossa liikuskelin lähes juhlien loppuun asti.

Bileroolini on vaivihkaa muokkautunut passiivisesta tarkkailijasta aktiiviseksi toimijaksi. Olin nytkin mukana useammassa sessioksi laskettavassa tekevänä osapuolena. En alistavana vaan nimenomaan tekevänä. Ei minusta ole alistamaan ketään, mutta mielihyvän tuottaminen toiselle, joskin välillä kivun kautta, on aina yhtä antoisaa.

*****

Olemme käyneet muutaman sähköpostikeskustelun lukijoidemme kanssa bilepukeutumisesta ja sen säännöistä eli dresscodesta. Monelle dresscode näyttäytyy pelottavana asiana, niin myös minulle pari vuotta sitten. Onneksi suurin osa pervoyhdistysten bileitä on pukeutumiskoodittomia eli tule sellaisena kuin olet. Vuoden isoimpiin juhliin sen sijaan pukukoodi yleensä on. Itse kävin alussa Peikon kanssa pukeutumiskoodittomissa bileissä ihan vain fiilistelemässä ja tutustumassa tunnelmaan. Sekä myös katselemassa ihmisten pukeutumista ja mitä bileissä tapahtuu. Ihkaensimmäinen pukeutumiskoodittomien bileideni vaatetus koostui mustasta paitapuserosta, mustasta puolihameesta, keltaisista sukkahousuista, mustista polvisukista ja maihareista. Ei siis kovin pervoa. Asu, jossa voisin mennä koska tahansa mihin tahansa ravintolaan.

Monesti pukukoodi määritelläänkin sen kautta, mitä laittaisi päälle normaaliin ravintolaan/tilaan/juhliin ja mitä taas ei.

Tässä kuvaus Turun Baletin pukeutusmikoodittomista illoista:

"Pukeutuminen kiinnostaa ja kummastuttaa monia, etenkin ensikertalaisia. Ihan aluksi sanottakoon, että klubi-iltoihin pääsee sisälle vaatteissa kuin vaatteissa - tai vaikka ilmankin. Ns. dresscode eli kinky/fetish-pukupakko ei ole voimassa. Tästä huolimatta suosittelemme eläytymään rohkeasti kinkytunnelmaan myös omalla pukeutumisella. Normaali jakauma vaihtelee kinkysti pukeutuneiden osalta 75 - 90 prosenttiin, ja loput ovat arkisemmissa vaatteissa. Heitäkään ei siis katsota mitenkään kieroon: klubin tarkoitus on osaltaan juuri antaa mahdollisuus tutustua kinky-yhteisöön ilman liian korkeaa kynnystä. Klubilla on käytettävissä siistiä pukeutumistilaa niille, jotka haluavat viritellä asunsa kuntoon vasta paikanpäällä. Näissä tilaisuuksissa hyvinkin raflaava/seksikäs/paljastava/erikoinen sonnustautuminen todellakin on sallittua - jos mietit, onko asusi liian rohkea, niin ei se ole!" 

Eli em. iltoihin voi tulla farkuissa ja t-paidassa tai missä tahansa arkisen mukavassa asussa.

Rsyke ry:n sivuilta löytyy mainio ja kattava kuvaus dresscodesta:

"Dresscode, eli pukeutumiskoodi on yksinkertaisesti ”ei asennetta ja juhlavuutta, ei sisäänpääsyä”. Pukeutumiskoodin ensisijainen tarkoitus on luoda tapahtumaan juhlavaa tunnelmaa, ja toisaalta myös rohkaista ja antaa mahdollisuus säväyttää pukeutumisellaan sekä antaa ainutlaatuinen tilaisuus toteuttaa fetissejään. Lisäksi haluamme suojella juhlijoita ei-toivotuilta vierailta. 

Fetish-asu ei ole pakollinen, mutta muistathan kuitenkin että vaaleat farkut ja perinteinen t- paita eivät ole hyväksyttävä yhdistelmä. Jokaisella meillä on sen verran mielikuvitusta, että saa jotain kanssajuhlijoiden silmiä hivelevää aikaiseksi.

 Esimerkkejä ja ideoita pukeutumiseen:
- fetisismi
- glamour / juhlava pukeutuminen (iltapuku/tumma puku, smokki jne.)
- genderblending (sukupuolten sekoittaminen) / crossdressing (ristiinpukeutuminen)
- drag
- burlesque
- rooliasut
- mahdollisen teeman mukainen pukeutuminen
- erotiikka (alusasut, niukka pukeutuminen) 

Pukukoodissa pyritään joustamaan ja ymmärtämään ihmisten henkilökohtaisia ja persoonallisia fetissejä, tai niiden puuttumista. Juhlava pukeutuminen on kaiken a ja o."

Edellä mainittu kuvaus on mielestäni kattava ja antaa hyvin suuntaa pukeutumiselle. Minulla ja Peikolla ei ole kummallakaan mitään pukeutumisfetissejä (esim. kumi), joten emme luonnollisesti pukeudu näin. Peikolla on lähes aina bileissä kiltti, joita pervomiesten päällä näkee yllättävän paljon. Kiltin seurana Peikolla voi olla vaikka valkoinen paitapusero ja liivi, asusteena muutama sepän takoma kaulakoru ja nahkaiset rannekkeet. Monet miehet, joilla ei ole erityisiä fetissejä pukeutuvat myös mustaan pukuun, rock-henkiseen vaatetukseen tai armeijalookiin.

Naisilla pukeutuminen on varmasti helpompaa, koska variaatiota on enemmän luonnostaan. Myös pervopiireissä. Itse suosittelen kaikille bilepukeutumisen kanssa tuskaileville korsetin hankintaa, jos sen suinkin tuntee omakseen. Korsetti läpäisee pukeutumiskoodin aina. Hyviä, kohtuuhintaisia ja laadukkaita korsetteja kannattaa tilata vaikkapa täältä, josta omanikin ovat peräisin. 

Olen itse hankkinut pari mustaa korsettia juuri siksi, koska en jaksa miettiä pukeutumista, ja korsetin kanssa sitä ei tarvitse tehdä koskaan. Lempibileasuni on ylhäältä alaspäin: panta kaulassa, musta paitapusero, musta korsetti, Piruetin minisortsit, tyylikkäät sukkahousut sekä maltilliset korot tai maiharit. Toimii aina. Ylläkuvatut bileet olivat ensimmäiset, joissa näytin paljasta pintaa, muuten olen ollut kaulasta alaspäin hyvinkin verhottuna. Ei siis ole pakko näyttää paljasta pintaa, ei todellakaan.

Bileissä näkee totta kai myös paljastavia asuja. Alusvaateviritelmiä, sukkanauhoja, joskus lähes täydellistä alastomuutta. Ei minun juttuni, mutta toimii monille. Myös naiset pääsevät rockhenkisyydellä ja armeijatyylillä pitkälle ja täyttävät useimmiten myös pukeutumiskoodin vaatimukset. Maltillinen vilautus rintoja tai olkapäätä tai voimakkaampi meikki viimeistelevät asun.

Jos bileissä haluaa osoittaa alistuva-alistava –asetelmia, on siihenkin monta tapaa. Alistuvalla helpoin tapa on laittaa panta kaulaan. Tosin itse olen näistä symboleista melko pihalla, joten en ole ehkä paras henkilö neuvomaan. Itse juhlin usein panta kaulassa enkä silti käyttäydy lainkaan alistuvasti, päinvastoin. Meillä ei ole Peikon kanssa ollut keskenämme rooleja päällä koskaan bileissä enkä tiedä, toimisiko se. Haluan liikkua bileissä vapaasti, jutella ihmisten kanssa, osallistua tekemiseen nimenomaan tekevänä osapuolena. Vaikka sitten panta kaulassa.  Ehkä minun kohdallani panta osoittaa sen, että olen varattu – näin ainakin haluan ajatella.

Alistavalla helpoin keino viestittää suuntautumistaan lienee piiska. Usein piiska roikkuu vyöstä tms. lenkistä. Peikko ei kanna bileissä piiskaa näkyvillä, vaikka meillä onkin varustekassi bileissä aina mukana – kiitos vaan joogamattokassilleni.

Sinä, joka epäilet pervobileisiin osallistumista - älä epäile, vaan tule kokeilemaan. Uskon, että yllätyt positiivisesti. 

PS. Viimeksi tänään kävimme keskustelua bileistä toivottavasti tulevan hyvän ystävämme kanssa. Ehkä hänkin kertomamme perusteella innostuu vielä kokeilemaan ja saa myös miehensä mukaan. Kiitos sinulle M miellyttävästä illasta - tästä on hyvä jatkaa tutustumista!

Nyt ne ovat auki ja nyt ne ovat kiinni

Salilla tulee joskus luettua kuntopyörän selässä erilaisia lehtiä. Useinmiten luettavaksi nappaan joko 7 päivää, Imagen tai Tusarin. Jokunen viikko sitten Imagessa oli mielenkiintoinen artikkeli pornon katselusta. Juttuun oli valittu kaksi miestä haastateltavaksi, joista toinen oli pornon suurkuluttaja, joka katsoi pornoa päivittäin. Hän oli lopulta jopa vaihtanut parisuhteensa läppäriin ja omaan käteensä. Mutta toinen haastateltava oli mielenkiintoisempi, sillä hän ei ollut koskaan aikaisemmin eläissään katsonut pornoa. Tässä Imagen testissä hän altisti itsensä pornon katselulle joka päivä muutaman viikon ajan, vaikka ei siitä mitään saanut. Kun testi oli käynnissä hän alkoi pohtia, mitä hän itseasiassa katsoo katsoessaan pornoa. Hän ei katsellut sukupuolielimiä, ei penetraatiota, ei seksikkäitä alusvaatteita vaan hän katsoi kasvoja.

Aloin pohtia itseänikin tämän katselijan kautta. Haluan ja nautin todella katsella kasvoja sekä videolta että livenä. Jos video on tehty hyvin ja kasvot kuvataan orgasmin hetkellä, olen myyty (kiitos kink.com). Hieman huonommissa videoissa saatan nauttia siitä hyvin näytellystä (feikki)orgasmista ja antaa mielikuvitukseni hoitaa loput. Mutta uuh ooh ich komme -videot siirtyvät roskakoriin välittömästi.

Onneksi livenä kasvot voi kokea potenssiin kymmenen. Tehdään pieni nopea retki pikkutytön motellihuoneeseen. Pikkutyttö häpeili itseään ja vartaloaan paljon mutta turhaan. En malttanut olla haastattelematta syytä tähän ujosteluun, ja sain puristetuksi vastauksen, että hän ei koe itseään kauniiksi. Voi herranjestas mitä hölynpölyä. Mikä näitä nuoria naisia vaivaa? No, hän sai kuulla pientä buustia vartalostaan ja varmasti jatkossa lisää. Ujostelunsa takia hän pyysi vielä sammuttamaan valot, johon suostuin vain osittain. Tämä jäljelle jäänyt valo aiheutti sen, että pikkutytön pää vältteli kaikkea katsekontaktia, kääntyi tiukasti sivuun ja yritti kaivautua joko pyyhkeen tai tyynyn alle. Jonain hekuman hetkellä nappasin tiukasti kiinni hänen kasvoistaan ja käänsin nenämme vastakkain, ja silloinkin hänen silmänsä painautuivat kiinni. Tiukka komento "silmät auki!" toimi, mutta katse vaelteli seinillä. "Katso silmiin!" komento aiheutti hänessä suunnatonta tuskaa, mutta pikkutyttö tiesi olevansa siinä hetkessä hyvin pieni ja minun olevani hyvin tosissaan, ja niinpä silmät kääntyivät ja loivat hyvin intensiivisen hetken välillemme.

Blondin kanssa tilanne on hieman toinen. Hän saattaa olla melkein hekuman huipulla, ja jos onnistun oikealla hetkellä ottamaan sopivan katsekontaktin, hän saattaa jumiutua katseeseen. Hän tippuu johonkin omaan kuplaansa, jossa kaikki ulkoiset ärsykkeet tai mielihyvät menettävät merkityksensä. Hänen pyöreat silmänsä viestittävät, että nyt mennään jossain minulle tuntemattomasa paikassa ja lujaa.

Onneksi aina ei käy näin. Nautin todella, kun saan välillä komentaa blondin silmät auki hänen orgasminsa hetkellä, ja se katse on eräänlaista valtaa parhaimmillaan. Välillä yritin samaa itsekin orgasmini hetkellä. Tuijotan syvälle blondini silmiin ja yleensä onnistun pitämään katseeni kasassa melkein loppuun asti. Siinä hetkessä blondini silmät hymyilevät minulle takaisin.

Blondi: Meillä oli eilen taas tällainen intensiivinen silmiinkatsomishetki minun lauetessani. Menkkaviikon jälkeen olin täynnä halua, ja halusin ainoastaan laueta. Vehtasin Peikon päällä pitkään hyrrän kanssa, mutta orgasmi ei tullut. Lopulta Peikko kiepsautti minut selälleni sänkyyn, kaivoi varsidildon arkusta ja nai minulle pitkääkin pidemmän orgasmin. Kun tunsin, että orgasmi alkaa lähestyä, kysyin Peikolta lupaa laueta. Ole hyvä. Ja käsky pitää silmät auki. Nousin linkkuun istumaan ja huusin, kun orgasmi iski ylitseni. Pidin kuitenkin koko ajan silmät auki ja katseen kiinni Peikon silmissä. Silmät <3