Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Blondi: Joulunjälkeistä elämää

Olemme selvineet taas yhdestä joulusta. Minun ja Peikon neljännestä yhteisestä ja kolmannesta yhdessä asuen.

En ole itse juurikaan viettänyt aikuisikäisenä jouluja. Lapsena vietetyt joulut alkoholisti-isän kanssa eivät ole jättäneet kovin ruusuisia muistoja. Entisessä avioliitossani olimme joulut aina poissa Suomesta. Peikon ja jälkikasvun kanssa olen kuitenkin joutunut opettelemaan viettämään joulua uudelleen. Ei niin, että minut pitäisi pakottaa siihen, mutta mieluummin jättäisin koko juhlan väliin, jos saisin itse valita.

Onneksi Peikko pesueineen viettää kuitenkin rentoa joulua. Pöytään laitetaan vain se, mitä oikeasti halutaan syödä. Lahjoja ostetaan sen verran kun sopivalta tuntuu. Näennäisestä rentoudesta huolimatta Peikko ja lapset ovat myös melko lailla oireilevia joulun alla. Peikko analyyttisenä ihmisenä hahmottaa hyvin reaktionsa ja sen, mistä ne johtuvat. Lasten laita on kuitenkin toisin. Lapset ovat kireinä kuin viulunkielet. Eivät saa nukuttua. On outoja kipuja ja oireita. Stressaavat pienimmästäkin asiasta. Yritämme Peikon kanssa sanottaa asioita mahdollisimman paljon ja tehdä lasten reaktioita heille ymmärrettävimmiksi.

Kuulen usein muiden uusperheiden sanovan, että helppoahan teillä on, kun perheessänne on nolla liikkuvaa osaa. No, on ja ei. Vaikka lapset ovat valinneet, etteivät ole äitinsä kanssa tekemisissä, on äiti silti usein läsnä perheessämme. Juuri poissaolonsa kautta.

*****

Mutta iloisempiin asioihin. Pukki muisti minua ihanilla lahjoilla. Paljon luettavaa, himoitsemaani salmiakkia sekä muutama muu hyvin osunut valinta.

Kun illalla valvoimme enää kahden, oli perinteisen pervolahjan vuoro. Pukki toi minulle tällä kertaa todellisen yllätyksen - kauan himoitsemani Jennings gagin. Sellaisen vanhan ajan suukirurgien käyttävän härpäkkeen, jolla suu ruuvataan auki ja jolla se myös pysyy auki.


En ole muuten gägien ystävä, koska monet niistä estävät pääsyn suuhun. Ei sillä, että asiaa minulta liiemmin kysyttäisiin. Sellaisista gägeistä, joiden läpi pystyy tunkemaan asioita kurkkuuni, niistä minä kyllä innostun. Suu, tunkeminen, esteetön pääsy kurkkuuni ja siihen vielä kuola päälle, niin ei muuta enää tarvitse. Esteenä metallisten gägien hankkimiselle on ollut se, että emme ole löytäneet tähän mennessä hammasystävällistä versiota sellaisesta. Olen tarkka hampaistani, enkä halua tunkea suuhuni metallia, joka veisi kiilteen hampaistani. Eräs yhteinen ystävämme oli kuitenkin tehnyt salapoliisityötä ja löytänyt sopivan, kumipäällysteisen suunlevittimen.

Laitetta testattiin heti lähinnä sovitusmielessä. Se istui nätisti ja tuntui miellyttävän napakalta. Tositoimiin emme ole sen kanssa vielä päässeet. Koin myös pitkästä aikaa sellaisen nopean alistumismoodiin tippumisen, kun Peikko sovitti laitetta paikoilleen. Peikko silitteli hetken hellästi kasvojani ja levitti niille kuolaa, jota alkoi valua välittömästi. Nyt sitä oikeaa hetkeä odotellessa, että laite pääseet tositoimiin <3.

Mitä kivaa te saitte pervopukilta tänä jouluna?

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Blondi: Jouluilua

Ensimmäinen yhteinen joulu Peikon kanssa on hyvässä vauhdissa. En ole jouluihminen, mutta edessä ovat pitkät jouluvapaat ja päivän kääntyminen valoisampaan päin. Viime viikon talvipäivän seisaus on minulle aina psykologisesti merkityksellinen päivä. Tiedän, että tuon vuoden pimeimmän päivän jälkeen suunta on kohti valoa ja kevättä. Toki päivän piteneminen kestää, mutta suunta on oikea. Se riittää.

En ole viettänyt joulua varmaankaan viiteentoista vuoteen ennen viime joulua, jolloin juhlin sitä Peikon ja hänen lastensa kanssa. Aiemmassa kahden aikuisen parisuhteessani olimme ex-mieheni kanssa joulun poikkeuksetta matkoilla. Poissa kotoa. Joten sinänsä minun ja Peikon jouluperinteiden yhteensovittaminen on äärettömän helppoa. Koska minulla ei ole niitä. Riittää kun saan paljon lepoa ja aikaa kirjojen kanssa. Peikko ja lapset ovat jouluihmisiä. Mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Ei niin, että rahaa pitäisi tuhlata ylettömästi tai tehdä asioita vain siksi, että aina ennenkin on tehty niin. Ei perinteitä perinteiden vuoksi, vaan asioita siksi, että niistä pidetään.

Eilen vietimme rennon joulun lasten kanssa. Vanhempi lapsista, joka asuu kivenheiton päässä meistä, oli kyläilemässä koko päivän alkaen aamupuurosta. Kokoonpanon täydensi vielä äitini, joka tuli syömään ja viettämään iltapäivää luoksemme. Jaoimme lahjat, ja sain pitkään himoitsemani Jonas Gardellin Torka aldrig tårar utan handskar-trilogian, joka kertoo 1980-luvun alun Tukholman homopiireistä ja ajasta, jolloin Ruotsissa todetaan ensimmäiset hiv-tartunnat. Olen lukenut jo ensimmäisen osan puoliväliin – ilman kyyneleitä ei tästä lukupaketista selvitä. Suosittelen lämpimästi. Kirjan ensimmäinen osa on muistaakseni jo käännetty suomeksi. Nyt kotona vallitsee kirjoitus- ja lukurauha kun Peikko pesueineen suuntasi sukuloimaan.

*****

Perinteisen jouluaaton jälkeen menimme illalla sänkyyn, ja sain Peikolta lisää paketteja. Pervosellaisia. Olen puhunut Peikolle erilaisista nännijutuista – klipsuista, painoista, nipistimistä. Asioista, joita eivät rintani eikä mieleni olisi olleet valmiita vastaanottamaan vielä joku aika sitten. Pelkkä ajatuskin nänneistä roikkuvista painoista ahdisti. Päästyäni kokeilemaan kapistuksia eräissä kotibileissä, pervosellaisissa luonnollisesti, olin myyty. Peikko on rintamiehenä luonnollisesti myös ihastunut viritelmiin.

Kiitos, pukki!
Paketeista ilmaantui iso lätkä takapuolta ja reisiä varten, moottorilla varustettu vedenkestävä pepputappi, kauniit hopeanväriset pyykkipojat ja nänneihin uudet, laadukkaat nipistimet. Sellaista mallia, että niihin saa roikkumaan painoja ja oikeastaan vähän kaikenlaista. Ai niin. Pervopukki toi sitten niitä painojakin. Vähän reilumminkin. Pussillisen painoja, joista yksi painaa 60 grammaa kappale.
Tykkään <3

Ihailimme yhdessä nipistimiä ja siroja, pieniä pyykkipoikia. Totesimme kuitenkin heti että pyykkipojat ovat puristusvoimaltaan niin lujat, että niitä ei ainakaan toistaiseksi voi käyttää. Ne ovat kuitenkin niin kauniit, että ajattelin ripustaa ne paidankaulukseen vaikka koruksi sopivassa tilanteessa. Toiset nipistimet vaikuttivat erittäin laadukkailta ja sopivilta, niissä puristusvoimaa saa säädettyä Itsenä kiehtoo iso, jykevä metallirengas, joka roikkuu nipistimistä.
Painoja, nam...


*****

Peikko ottaa nipistimet käteensä. Pyydän, että voisiko hän testata niitä minulle. Nännini ovat vielä arat parin päivän takaisesta käsittelystä. Peikko leikkii ensin metallisilla renkailla, jotka tuntuvat kylmiltä. Sovittelee renkaita nännieni ympärille. Liikuttelee kylmää metallia rintojani pitkin. Hellii nännejäni, mutta nappaaa sitten nännin tiukkaan puristusotteeseen ja kiinnittää siihen nipistimen. Paine ja puristus tuntuivat alussa kovilta, joten hengittelen syvään ja totuttelen tuntemukseen. Toinen nänni saa saman käsittelyn. Kun nipistimet ovat asettuneet paikoilleen ja olen tottunut tuntemukseen, alkaa tuttu kihelmöinti jalkovälissä. Se ihana tunne, joka säteilee nänneistä vatsanpohjan kautta emättimeen ja saa minut valumaan. Joka voimistuu aina kun Peikko koskee nänneihini. Imee niitä. Tai vetää tasaisesti nipistimissä olevista isoista renkaista.

Asettaudun Peikon päälle ja otan hänen kalunsa sisälleni. Keinuimme rauhallisesti, ja Peikko leikkii renkailla. Vedän itseäni kokeeksi hieman taaksepäin. Nipistimet pysyivät paikoillaan, ja paineen tunne kasvaa nautinnollisesti.

Siirrän itseni Peikon jalkojen väliin ja otan hänet suuhuni. Peikko pitää usein nänneistäni kiinni, kun annan hänelle suuseksiä. Nyt hän nappaa luontevasti renkaista kiinni. Oloni on sopivan tukala ja jättää minulle vain vähän liikkumavaraa. Aina kun liikutan itseäni, päätäni, suutani, lisääntyy nipistimien tuoma paine hetkellisesti. Peikko on syvällä kurkussani, koska liikkumatilaa on niin vähän. Hän päästää renkaista irti.

Päätän kokeilla pujottaa renkaat Peikon kalusta läpi. Ne solahtavat syljestä liukkaan kalun juureen melko vaivattomasti. Nännini on kahlittu kahdella renkaalla Peikon kalun ympärille. Tunne on kiihottava sekä fyysisesti että psyykkisesti. Joka kerta kun liikun tai kun Peikko työntää itseään syvemmälle suuhun, venyivät nännini ja paineen tunne niissä säteilee suoraan jalkoväliini. Peikko laukeaa kohtuullisen nopeasti. Huomaan, että asetelmana minä lukittuna nänneistäni hänen kaluunsa antamassa suuseksiä kiihottaa myös häntä. Nuolen Peikon huolellisesti puhtaaksi ja lepään hetken hänen alavatsansa päällä. Yritän taitella renkaita pois siinä heti onnistumatta. Peikko pujottelee lopulta renkaat pois kalustaan. Vetää minut vatsansa päälle. Pyyhkii spermaiset huuleni ja levittää sperman kasvoilleni.

Tänään joulunvietto jatkuu ystäväporukan kanssa – vuorossa sellainen pervompi joulu eilisen perhejoulun vastapainoksi.