Rajaton Peikko pyytää rajoja

Haaveilen ja nautin elämässä pienistä asoista. Suurimman osan nautinnoistani voisi kiteyttää lauseeseen "nautin tärkeän ihmisen läheisyydestä (myös henkisestä) ja siitä että tärkeällä on lähelläni hyvä olla". Asun Peikon luolassani yksin ja en ole pitkään aikaan edes haaveillut asuvani kenenkään kanssa yhdessä. Välillä minut kuitenkin valtaa jonkinsortin geneettinen haiku, joka yrittää kertoa, että jokaisen meidän pitäisi eritteiden lisäksi jakaa myös lusikat ja asuntolaina jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Hetkeksi saatan tähän tunteeseen hypätä mukaan ja tuntea itseni vajaaksi, mutta toisen hetken järkeiltyäni saan tassuni taas maanpinnalle. Kuvittelen olevani kerrassaan raivostuttava asuinkumppani, mutta tähän minulla on ihan ADHD.n myötä diagnoosi. Jos vaikka kerron ihan muutaman esimerkin. Minulla on käytännössä useat tavarat aina hukassa ja suurin osa pysyvästi. Pahinta ja hauskinta tässä on se, että usein minulla ei ole oikeasti mitään muistikuvaa mihin tavarat ovat kadonneet. Tällä viikolla olen ostanut uudet nappikuulokkeet, laturin ja USB-johdon koska edelliset ovat poistuneet elämästäni. Yleensä ostan aina halvimmat, koska ikävä kyllä nämä ovat turhan usein kertakäyttötavaroita minulle. Vaikka toisekseen voisin kertoa että minulla on "object permanence problems" (pahoittelen en tiedä suomenkielistä termiä). Ytimekkäästi se tarkoittaa sitä, että kaiken huomioivani aistiärsykkeiden keskellä, minun on joskus vaikea nähdä esineitä. Hauskaa tässä on se, että ihmisistä tulevat ärsykkeet huomioin kaikki, mutta esineistä en suinkaan. Ja usko pois, en vaan näe. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikka avainten etsiminen aamulla voi johtaa pitkään kaaokseen, missä olen jo 10 kertaa katsonut siitä missä avainten pitäisi olla, kunnes pysähdyn hetkeksi vedän henkeä ja katson vielä kerran ja siinähän ne ovat. 

Mutta jos edellinen kolikon puoli oli harmaa, niin toinen on kiiltävä. Kun johonkin ihmiseen todella tykästyn hän saa hyperfokukseni omakseen ja siinä on joskus paljon pureskeltavaa. Tähän kun kietoo ympärille kinkyn mieleni ja fetissini, niin minusta saa rajun Peikon joka ei tärkeästä ihmisestä saa tarpeekseen oikein millään tasolla.

Eivät edellä kerrotut nyt oikeasti yhdessä asumista kaataisi, vaikka näitä olen pohtinutkin. Enemmän pohdin sitä, että elämässä pitäisi tehdä asioita jotka tekevät meidät onnelliseksi. Kun saan Saaliin pari kertaa viikossa luokseni ja saan aamulla vielä herätä hänen vierestään, on maailmani tältä osin paikoillaan. Voin nämä hetket elää täysillä Peikon vaistojeni kanssa, enkä muutenkaan usko että määrä korvaa laatua oikein missään aiheessa.

Mutta miksi minä tällaista horisen? Heräsin pohtimaan monisuhteisuutta ja sen tuomia vastuita ja rajoja. Omista aikaisemmista kokemuksistani oppineeni halusin puhua tästä Saaliin kanssa. Tämä siksi, että Saaliilla on elämässään toinenkin ihminen ja luonnollisesti me kaikki olemme avoimesti liikkeellä. Kerroin saaliille suunnilleen kaikki mitä tuossa edellä kerroin teille ja jatkoin päälle vielä jotenkin näin. "Kun sinä olet täällä, minä larppaan poikakaveria/Peikkoa ihan täysillä, enkä tiedä osaanko edes muuta." Tämä pohdintani johti siihen, että jäin pohtimaan miltä Saaliista tuntuu palata "arkeen" meidän kohtaamisiemme jälkeen, enkä tarkoita tällä ollenkaan sitä että tämä arki olisi huonoa, se on luonnollisesti vaan erilaista. Niinpä pyysin Saaliiltani rajoja, koska minun hyperfokukseni haluaa useasti todella paljon, mutta silti en todellakaan halua sen aiheuttavan ongelmia Saaliini arjessa.

Myöhemmin illalla painaessani pääni tyynyyn tuli halu nostaa hattua teille kaikille, jotka samanmoisessa tilanteessa osaatte kauniisti ja eettisesti nauttia elämästänne. Minäkin osaan.

Mitä primäärisuhde minulle tarkoittaa?

Olen tutustunut alkuvuoden aikana uusiin ihmisiin ja tapaillut myös muutamia vanhoja ystäviä. Olen myös vähän kirjoittanut tänne blogiin päiväkirjaakin, mutta ne tekstit saattavat olla liian avoimia julkaistaviksi. Olen siis tutustunut uusiin ihmisiin ihan ajatuksena löytää jotain juuri minulle sopivaa, jotain joka voisi jakaa kanssani sekä arkeani että kinkyyttäni. Olen tykästynyt sanaan primäärisuhde ja voinkin sanoa tehneeni muutamia kävelytreffejä toiveissani moinen löytää. En ole kuitenkaan sulkenut itseltäni pois kevyempiäkään suhdemuotoja, mutta jos jotain olen tämän kevään aikana oppinut, niin maailmani ei ole paikoillaan ilman toimivaa primäärisuhdetta.

Edellä mainittujen ystävien kanssa olen paljon puhunut eri suhdemuodoista ja propsit heille kun ovat minua kovin haastaneet. Kiitos teille! Kahdesta eri suusta olen saanut kuulla perusteltuja mielipiteitä siitä miten ei-primäärinen polykuvio toimii. Silmät ympyräisinä kuuntelin kun kaksi eri ystävääni, suunnilleen molemmat samoin sanoin kertoivat, että heidän ihmissuhteensa ovat kaikki samalla viivalla. Tämä siitä huolimatta, että yksi näistä suhteista, molemmilla muuten, on aviopuoliso, jonka kanssa jaetaan vanhemmuus, asuntolaina ja yhteinen parisänky. Tästä huolimatta he molemmat vakuuttivat minut siitä että heillä (intiimit)suhteet ovat kaikki samalla viivalla. Ei primääreitä vaan ihmisiä. Minä uskoin heitä.

Huolimatta edellisen kappaleen uskostani olen pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että minulle ei-primäärinen suhteilu ei sopisi, ei vaikka kyllä haastoin itseäni uskoni vuoksi. Minä kaipaan elämääni vahvan primäärisuhteen, missä olisi sekä rakkautta ja valta-asetelma. Kiteytettynä minun maailmassani kutsuisin sitä Ds-suhteeksi. Minulle primäärisuhde tarkoittaisi kivijalkaa elämässäni. Ihmistä, jonka vieressä on fantasista olla. Ihmistä, joka pitää minusta huolta ja hän nautti kun minä pidän hänestä huolta. Ihmistä joka maadoittaisi minun tähän elämään ja siihen hetkeen, toisin sanoen pitäisi minut paikoillani kun sitä tarvin ja potkisi minun eteenpäin kun on sen aika. Hänen kanssaan olisi joka ilta ihana mennä yhdessä nukkumaan. Hän olisi minun.

Vaikka hän olisi Minun ja Minä olisin hänen, niin koska kirjoitan nyt primäärisuhteesta niin sehän tarkoittaa että on myös sekundaareja. Minun maailmassani kaikki muut (intiimit)ihmissuhteet kulkevat primäärisuhteen kautta. Jos minulle tai primäärikumppanillani olisi halu uudelle ihmissuhteelle, niin haluan tämän pohdinnan kulkevan primäärisuhteen kautta. En niin, että mustasukkaisten lasien läpi katseltaisiin tilannetta vaan, että asiaa pohditaan reiluuden, ilon ja sopivuuden kautta avoimesti. Haluan primäärisuhteeni olevan niin vahva, ettei siinä väliimme mahtuisi turhaa riittämättömyyden tai mustasukkaisuuden tunteita. Edellämainitut tunteet ovat luonnollisesti täysin sallittuja ja luonnollisia, mutta näistä tunteista selvitään hyvällä kommunikaatiolla ja avoimuudella.

Helposti tällaisissa kuvioissa ajatus saattaa lähteä poluille, missä pohditaan että mitäs se sekundaari sitten saa ja kuka ihme nyt haluaisi moinen olla? Tässä kysymyksen asettelussa palataan taas avoimuuteen. Minusta kukaan ei voisi olla sekundaari tietämättään ja siinä vaiheessa kun uutta suhdetta ollaan virittelemässä pitäisi käydä koko ihmissuhdekuvio avoimesti läpi. Ei ole ollenkaan tavatonta, että yllättävän monella kinkyilijällä on se primääri (vanilja)kumppani kotona, mutta hän hakee pienen osan itsestään kinkyilemällä oman pesänsä ulkopuolella ja voi näin olla jollekulle toiselle sekundaari. Tärkeintä on olla rehellinen ja avoin jokaiselle osapuolelle, jotta vältytään turhilta odotuksilta ja pettymyksiltä. 

Haastavin kysymys henkilökohtaisella tasolla on se, miten voisin kuvitella primäärikumppanini, minun subini, toteuttavan jotain valta-asetelmaa jonkun muun miehen kanssa. Ajatuksen tasolla vaniljaseksi jonkun toisen kanssa on noin miljoona kertaa helpompi ajatus kuin valta-asetelma, mikä on tavallaan kovin hassua. Samaten jos ajattelisin subini alistuvan minun lisäksi toiselle naiselle, se saisi suuni ennemminkin hymyyn kuin nostamaan mustasukkaiset lasit silmilleni. Ymmärrän kuitenkin tässä mustasukkaisuus puuskassani oman heikkouteni ja omistushaluni, mikä on tavallaan sisäänkirjoitettu myös valta-asetelmiin. Mutta mutta, tiedän että tässäkin ajatuksessani se minun primäärisuhteeni tallaisi nämä ajatukset maanrakoon, sillä kutsun primäärisuhdetta syystä primäärisuhteeksi. Jokaisella meillä on ihmissuhteita jotka ovat tärkeämpiä, rakkaampia, hauskempia, syvällisempiä jne kuin jokin toinen suhde. Sama tilanne voi olla valtasuhteissakin. Minulle primäärisuhde olisi se kaikkein tärkein ja rakkain. Sen väliin ei voisi tulla mitään tai ketään.

Pölyisiä ajatuksia

Kuulun nyt 4 ihmisen polykuvioon. Uskallan näin sanoa vaikka omaan tiukat polymäärittelyt. Ihan kaikkia omia määrittelyjäni en ole voinut merkata tapahtuneeksi, mutta nekin kuittaantuvat vielä tämän vuoden puolella. Meitä on minä, hani (joka tästä eteenpäin on lelu), lelun mies sekä rouva johtajatar. Mitens tässä näin kävikään?

Minä ja lelu olemme tässä alkusyksystä asti tutustuneet toisiimme ja  rakentaneet suhdettamme, jonka olemme määritelleet Ds-suhteeksi, missä minä olen Peikko ja hän on leluni. En ole ollut missään vaiheessa huolissani tai mustasukkainen siitä, että lelulla on aviomies kotona. Kaikki negatiiviset tunteet ovat helpompia kun pelataan avoimin kortein. Lelulla tuntui kuitenkin olevan huoli, jonka hän tasaisin väliajoin toi tietooni. Hän pohti, että jos hänellä on aviomies kotona, niin luonnollisesti se voisi tarkoittaa sitä, että minullakin voisi ja saisi olla joku muu ihminen joskus ja tällainen ajatus pelotti häntä. Pelko oli hyvin ymmärrettävää sillä olemmehan rakentamassa kaunista Ds-suhdetta ja ajatus uudesta ihmisestä kuviossa saa paholaiset hakkaamaan ajatuksia.

Syksyn aikana olen vaihtanut kuulumisia vanhan hyvän ystäväni kanssa, jota kutsun vaikka johtajattareksi. Hän on ihminen, jonka kanssa on aina ollut helppo jutella. Hänen oma elämänsä on ollut melkoisessa murroksessa ja kun nyt syksyllä hän on saanut vähän omia palasiaan kokoon hän on syystä tai toisesta viestitellyt aina välillä kanssani, mikä on ollut mukavaa. Jossain viestittelyn välissä, muutama kuukausi sitten, hän kuitenkin heitti vähän kuin puskasta että voisiko meillä olla joku juttu, vaikka FWB? Olin yllättynyt tästä, monestakin syystä, ja vastasinkin että minulla on upea juttu menossa lelun kanssa, enkä halua kikkailla.

Kuitenkin kuvio kutkutti mieltäni, kahdesta isosta syystä. Ensinnäkin johtajatar on tosi hyvä tyyppi ja toisekseen olisin hyvinkin valmis lähtemään suljettuun polykuvioon. mikä voisi samalla tuoda rauhan leluni pohdinnoille. Niinpä rohkaistuin ja edellä mainituin perusteluin esitin asian lelulleni. Mitä jos meitä olisi suljetusti neljä? Suljetulla tarkoitan olotilaa, missä kaikilla on hyvä olo juuri näin eikä kellään ole tarvetta lisäihmisille. Alkushokin jälkeen, mitä enemmän leluni asiaa pohti, sitä paremmalta se hänestä tuntui. Lopulta hyppäsimme kuplaamme sisään. Nyt olemme tilanteessa, jossa kaikki vähän ihmettelee tahoillaan mitä tapahtuu ja miltä mikäkin tuntuu. En ole kokenut mustasukkaisuuden aaltoja mistään suunnasta tai muutenkaan negatiivisia viboja. Tilanne on kaikille ideaali juuri nyt, niin mitäpä jos vaan nautitaan.

Hassuinta tilanteessa lienee se, että kukaan meistä ei asu samalla paikkakunnalla paitsi luonnollisesti lelu ja hänen miehensä. Niinpä omat suhteiluni ovat tähän asti olleet täsmäiskuja asunnollani tai hyvin satunnaisesti johtajattaren asunnolla. Johtajatarta näen harvakseltaan, mutta silloin yön yli, kun taas leluani näen viikottain ja joskus yön yli. Kun pysähdyn tätä kaikkea pohtimaan, niin olen äärettömän tyytyväinen tilanteeseeni.

En silti halua väittää, että kaikki olisi helppoa ja mutkatonta. Ei todellakaan. Iltaisin on useasti ikävä ihoa, mikä ei välity whatsup.n kautta. Kun katson leffaa, niin useasti pohdin kuinka kivaa olisi jos joku jakaisi leffan ja salmiakit kanssani. Minun pääni tuottaa välillä jopa hassuja omistushaluisia ajatuksia, joissa nainen jakaisi arkeni, haaveeni, unelmani, suruni ja koko elämäni kanssani saman katon alla. Tällöin kuitenkin puhallan pölyt pois ajatuksistani ja kertaan itselleni mitä kaikkea ihanaa ja kaunista minulla on juuri näin.