Aloitteleva Daddy kysyy, "Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?"

Olen tykästynyt termiin DaddyDom, jolla olen aina välillä kuvaillut itseäni. Muistaakseni ko. termi löytyy myös kuvauksestani bdsmbaarista sekä joskus deitti-ilmoituksestani. En ole kuitenkaan koskaan kokenut olevani perinteinen Daddyhahmo, en ainakaan sen sapluunan läpi mitä luulen  monen katselevan BDSM-skenessä. En ole koskaan innostunut minulle pikkuistelusta ja olenkin yrittänyt väistellä kaikki glitterihyökkäykset, kiiltokuvat ja pastellivärit. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi pikkuistelua kiinnostavana ja arvostaisi sitä, vaan että se ei vaan ole minun whiskylasini. Minulle Daddyily on mennyt enemmän caregiving- tai keskustele-osastolle. Daddy tai ei, jos lähimmäiselläni on hätä, niin mieluusti autan.

Vaikka sijoitan itseni tällä hetkellä ”dominoiva sadisti”-laatikkoon, niin olen aina ajatellut, että joku sopiva ihminen sopivalla käytöksellään voi saada minusta esiin jotain muuta. Tämä tapahtuu mielestäni ihan samalla tapaa kuin esim. masokisti voi herättää ja houkutella minusta esiin todellisen pedon. Tästä syystä olen pyrkinyt pitämään laatikkoni hieman raollaan, jos joku onnistuisi niitä ravistelemaan. 

En varmaan tästä aiheesta kirjoittaisi, jos jotain merkillistä ei olisi tapahtunut asian tiimoilta. Koska tilanne oli molemminpuolin täysin spontaani ja yllätti mestarin itsensäkin, niin yritän kirjoittaa tilanteen mahdollisimman autenttisesti. Minulla oli kylässä ihminen, ei pikkuinen, mutta joku joka hyvin  sopivasti sattui pitämään itseään vanhemmista, kokeneista ja partaisista miehistä. Jotenkin automaattisesti dynamiikkamme siirtyi enemmän "isä - tytär" -leikkiin, vaikka emme sitä sinne tietoisesti työntäneet. Asiat vaan tapahtui. Kun tämä ihminen oli lähdössä kotiin, niin kysyin häneltä...

- Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?

- Voin mä ottaa.

- Niin mutta haluatko?

Hän hieman ihmetteli kysymystäni ja jatkoi.

- Siis voin mä ottaa jos sinäkin otat.

Siirryin hänen viereensä ja painoin hänet kurkusta sohvalle selälleen. Työnsin toisen käteni hänen hameensa alle ja työnsin ne hänen märän kupunsa päälle samalla katsoen tiukasti hänen silmiinsä. Hänen silmänsä aukesivat kahvikupin kokoiseksi ja hänen koko vartalo säpsähti ja tärisi hieman. Kysyin häneltä rauhallisesti, mutta jämäkästi.

- Haluatko sormeni märkään pilluusi?

Vieraani tuijotti epäuskoisesti ja ihmeissään silmiini eikä saanut heti vastattua. Hetken päästä hän ääni väristen vastasi.

- Kyllä haluaisin.

Vedin käteni pois hänen housuistaan ja kysyin uudestaan jämäkästi.

- Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?   

Huomasin hänen silmistään, kun kaikki kahvilan lamput syttyivät samaan aikaan.

- Ei kiitos.

O.D

Pervokoulutuksissani kerron usein tarinaa ystävästäni, jolla oli vahva fantasia tulla käytetyksi hämyisässä kellarissa käsiraudoissa katossa riippuen. Kaunis fantasia fantasiana, mutta ei toteutettuna, sillä tarina jatkuu tylsästi kun hän kerran pääsi toteuttamaan tätä skenaariota ja tajusi ettei ihmisen ranteet ole luotu kestämään roikkumista käsiraudoista. Nyt tätä fantasiaa ei enää ole koska todellisuus hajoitti kuplan.

Nahkatytöllä on fantasia, johon hän on palannut tasaisesti tuntemamme ajan. Aluksi se olikin vaan fantasia, mutta pikkuhiljaa se alkoi muodostua mahdolliseksi ja lopulta sovituksi skenaarioksi. Jälkikäteen ja enemmän nahkatyttöä tuntien ymmärsin, että koska kyseinen fantasia vaatii useamman henkilön, tytön ja 4 miestä, niin se vaatii myös luotettavan henkilön, joka toimii kapelimestarina. Minun ja nahkatytön luottamus oli kasvanut sen verran suureksi, että hän aikaisin keväällä alkoi kysellä että suostuisinko kapellimestariksi? Itse skenaario on siitä erikoinen, että miespuoliset eivät saa siitä suurtakaan tyydytystä, enemminkin seurata hetken friikkisirkusta, niimpä suostuin pyyntöön ehdolla, että nahkatyttö hoitaa aikataulut sekä muut osallistuja ja minä ostan uuden tahtipuikon. Eikä aikaakaan kun orkesterimme ja ensi-ilta oli sovittuna. Mutta kuten monet tietävät, niin ensi-ilta ei aina mene ihan sovitusti ja niin kävi nytkin. Nahkatyttö sairastui ensi-illan kynnyksellä ja huolimatta kaiken maailman pohdinnoista "että jos nyt jotenkin kuitenkin", niin löin nyrkkini pöytään ja sanoin että sovimme uuden aikataulun.

Uusi aikataulu osui toukokuun alkuun ja tähän tilaisuuteen valmistauduttiin jopa paremmin kuin alkuperäiseen. Nahkatyttö oli kirjoittanut jokaiselle osallistujalle viestin, jossa hän kertoi mitkä ovat rajat, kuka on kapellimestari, mitä hän oli sopinut kanssani jälkihoidosta jne. Viesti ei kuitenkaan ollut mikään käsikirjoitus vaan fiksu viesti, jolla poistettiin osallistujien ajatuksista turhaa kohinaa.

Ensi-iltapäivänä nahkatyttö saapui luokseni, koska olimme sopineet, että hän voi osana jälkihoitoa nukkua vieressäni. Nahkatyttö meikkaili ja valmistautui iltaan kun minä taas teatraalisesti etsin mukahävinneitä nahkahanskojani ja pakkailin tarvikkeita. Hiukan myöhemmin kassit täynnä nahkaa suuntasimme clubille.

Nahkahupun sisältä

Klo 14.47 sain kuvan mustista nahkahansikkaista (ei edes Peikolta), mihin viestiin vastasin "10/10 ajoitus". Tein loput työni noin kahdessa erittäin tiukkaan puristetussa minuutissa ja lähdin viikonlopun viettoon eli rituaalimaiseen valmistautumiseen sessioiltaan. Clubille mentäessä olin jo sen verran jännittynyt, että suuntasin kaiken keskittymiseni ajamiseen ja vastaukseni Peikon kanssa käytävään keskusteluun olivat luokkaa "Mm. Mm. Joo. Mm." Clubilla ryhmittäydyin kaverieni kylkeen jännittämään ja odottelemaan, että koko neljän hengen leikkikaveriporukka saapuisi paikalle. Taisin käyttää erään kissaneidon rintoja stressipuruleluna, vaikka hän väittikin ettei ole mikään purulelu tai stressilelu, mutta olen eri mieltä ja niin hänen silmänsäkin aina ovat.

Sessiomuistini palailee aina vain pätkittäin ja niin nytkin. Jossain vaiheessa huomasin olevani sohvalla Peikon ja yhden leikkikaverin kanssa lämmiteltävänä. Itse asiassa miehet heittivät ensin läppää keskenään, nahkahansikkaita pukiessaan, että voisivat lämmitellä toisiaan siinä ja olin että "JOO, voin katsoa!" mutta en itse asiassa voinut katsoa nanosekuntia pidempään kun tuli liian kuumat oltavat. Niinpä siirryin itse leluksi. Pitkä odotus (sessio oli siirtynyt aiemmin) teki rauhallisesti nautiskelusta mahdotonta ja niinpä säpsähtelin tapani mukaan suht holtittomasti kun minua kosketeltiin ja käsiteltiin. Peikko joillain sanoilla kehotti minua olemaan vähän "nukkemoodissa", jotta pysyisin edes jotenkin paikallani ja se oli ensimmäinen kerta sinä iltana kun aivoissani napsahti tuntuvasti. Menin minulle aiemmasta kinkyelämästä tuttuun nukkemoodiin eli liikkumattomaan tilaan, jossa kehoni jähmettyi paikalleen ja pystyin vain passiivisesti ottamaan vastaan nahkan kosketusta. Kokemus oli erikoinen, sillä tavanomaisesti nukkena en voi nauttia minulle tehtävistä asioista vaan pelkästään "olen" - sellaisiahan nuket ovat. Nyt, ykkösmateriaalifetissini ollessa kyseessä, oli tilanne kuitenkin aivoissani ristiriitainen ja koin siirtymistä havainnoivaan rooliin. Peikko palautti minut nopeasti reagoimaan ja minut siirrettiin aivan mainiolle nahkapäällysteiselle kevyesti pehmustetulle "pöydälle", johon minut sidottiin remmein ja nahkaremmein kiinni. Koko leikkisession sadistisimpia elementtejä; se yksi ei-nahkainen remmi keskivartaloni päältä, joka tulisi estämään kehoani taipumasta kaarelle orgasmeissa ja remmi, joka selvästi tuntui tekokuituiselta ja liian kapealta.

Mutta mitä sitten tapahtui? Tämä on se kohta elokuvassa, jossa tulisi niitä alta sekunnin välähdyksiä eri kohtauksista. Muistan kuulleeni vuorosanoja:

"Jos en tietäisi paremmin, luulisin että toi on aineissa."
"Tervetuloa vaan koittamaan."
"Nyt on lakisääteinen kahvitauko."
"Tää on viimeksi ollut sun pillussa."
"Nyt joltain oikeasti unohtui ne nahkahanskat!"

Minua siliteltiin hansikkain tosi nätisti. Varmasti tärisin vähemmän nätisti. Kun Peikko laittoi nahkahupun päähäni, ei minulla ollut huolen häivää sen jälkeen. Ujona exhibbarina huppu tarjoaa minulle suojan, että voin olla paljastettuna mutta silti turvassa. Muistan, miten Peikko ja muut vuorottelivat sen kanssa, että kosketaanko minua vai jätetäänkö hetkeksi ilman mitään stimulaatiota. Kamalaa! Ja aivan lemppariani. Yhden kerran kun kaikki otteet irtosivat kerralla, karkasi suustani hallitsematon "VITTUSAATANA!" ja - tumps - löin takaraivoni nahkapöytään. Porukka puhui siinä keskenään jotakin, heitti kai läppää ja luultavasti nauroi huvittuneena reaktioilleni. Jossain vaiheessa homma jatkui ja sain päälleni useamman nahkavuodan. Muistan pääni heittelehtineen puolelta toiselle. Kehoni vain riehuu mielihyvää ulos, kun sitä on niin paljon ettei se mahdu kehon sisään. Samaan tapaan mieleni alkoi olla kierroksilla. Kun nahkavuotien ihana, raskas paino tuntui päälläni ja sain stimulaatiota kutittamisesta silittelyyn, puristamiseen, nyrkeillä jalkapohjien hakkaamiseen, piikkihanskojen kevyen kiusaavaan kosketukseen, hengityksen estämiseen ja mitä kaikkea muuta.. en tiedä... alkoi mieleni hajoilla. En pystynyt enää erottamaan, mitä osaa kehostani koskettiin, millä ja miten, mutta mielihyvä vain kasvoi. Maailma ja muodot vääristyivät ja siinä kohtaa minä nauran - kun en enää tajua mitä tapahtuu. Käsittääkseni speissailunauruni kuulostaa aivan sekopäiseltä ja niinpä yritän välillä hillitä sitä. Kuitenkin Peikko ja muut jatkoivat (olisinpa nähnyt heidän ilmeensä!) ja niinpä repeilin holtittomaan nauruun kerta toisensa jälkeen. Rakastan niitä hetkiä. Silloin olen vapaa.

Jossain kohtaa Peikko raotti huppuani niin, että ainakin sumeasti näin hyvinpitelijäni. Alaviistosta. Se oli hetki jossa viihdyin ja jossa tuntui samaan aikaan hyvin kärsimättömältä. Salaa ja no, Peikolle vähemmän salaa toivoin, että voitaisiin nyt vain jatkaa darkkariin playrape-meiningeissä. Kuitenkin, ennalta keskustellusti se ei tuntunut minusta riittävän turvalliselta ja toimivalta vaihtoehdolta ensimmäiseksi rankaksi kimppasessioksi. Niinpä pysyin pöydällä ja Peikko kutsui myös muita uteliaita paikalla olijoita koskettelemaan nahkan päältä ja siinä kohtaa sain dominoivasta sen tuen, mitä ajoin tarvitsen. Toinen voi viedä minut pidemmälle kuin minne itsenäisesti kykenisin. Sain nauttia todella monista käsistä enemmän kuin mitä olisi ollut mahdollista ilman tuota kutsua. Jälkikäteen olen ollut iloinen erityisesti siitä, että ihmiset kunnioittivat minua sekä Peikon antamia ohjeita eli minua ei kertaakaan koskettu kielletyille alueille tilanteessa, jossa olin täysin puolustuskyvytön. Se on merkittävää, sillä se tarkoittaa, että seuraavalla kerralla tulen haluamaan askeleen tai pari pidemmälle, koska pystyn luottamaan ihmisiin.

Tänä aamuna heräsin Peikon vierestä ja vietimme loikoilevaa päivää, ennakoiden ja ehkäisten subdroppia viimeisestä isommasta sessiokerrasta oppineina. Minä jonkin aikaa nahkapannan pehmeä ja halaava puristus kaulalla, sillä se panta oli jotain konkreettista, minkä saatoin ottaa mukaani tuleviin päiviin laskeutuessani takaisin todellisuuteen. Ennen sessiota olin nukkunut peräkkäiset kolme yötä omat unimaksimini ja viettänyt suht rauhallisen viikon, joten tällä kertaa dropista ei toistaiseksi ole ollut tietoakaan. Sain myös lyhyesti tavata ihanan Keijun ja olla iloinen siitä, että Peikon elämässä tuntuu paistavan nyt aurinko.

(Jos haluat kirjoittaa minulle, niin minut tavoittaa osoitteesta: nahkatytto87@gmail.com)

Peikko painaa kaasua

Aloitin pelaamaan Tinderiä. Loin sinne maanläheisen, aidon ja oudonkin hahmon eli juuri sellaisen kuin kuvittelen olevani. Kuvaukseeni, kaiken peikko vihjausten lisäksi, laitoin lauseen että, elämäni tärkeimmät kirjaimet ovat D ja s. Saat lainata omaan profiiliisikin, mutta turhaan, ei meinaan toimi. Latasin sinne toki muutaman kuvankin, mutta luulempa, että minulle tulisi enemmän tykkäyksiä ilman niitä. Ei sillä, sain muutamia tykkäyksiä ja kovasti itsekkin tykkäsin kaikista joissa oli mielestäni potentiaalia ja jopa pervoviittauksia profiileissaan. Mutta kun viikon mukavan kirjoittelun jälkeen tykkääjää kysyy, että mitä nuo sinun kirjaimet D ja s tarkoittaa niin päätin vastata, että jos et tiedä, niin luulempa että meidän ei kannata jatkaa kirjoittelua. 

BDSM-baariin loin tarkkaan harkitun ilmoituksen, jossa mahdollisimman aidosti, tarkasti ja ytimekkäästi kerroin itsestäni ja toiveistani ja sainkin muutaman vastauksen ja pääsin muutamille kahvihetkillekin. Kivoja ihmisiä kaikki, mutta molemminpuolin tuntui lopullinen salama puuttuvan.

Eräänä iltana, kyllästyneenä kaikkeen deittailuun, tulin pohtineeksi, että mitäpä jos koettaisin jotain toisin. Miksi minun pitäisi odottaa, että joku ihanuus kirjoittaisi minulle? Mitäpä jos minä kirjoittaisinkin suoraan hänelle. Näin sitten toimin ja lähetin muutaman viestin. Hups mitä tapahtuikaan? Kaasupolkimeni osuu para-aikaa lattiaan.

En tiedä miten muut toimivat uusia ihmissuhteita solmiessaan, mutta jos minä vaistoan löytäneeni kaltaiseni, niin minua on vaikea pysäyttää. Nyt ison kauppakeskuksen Hesburgerissa minä aloitin tutustumisen Keijuun ja minun kaasupolkimeni on ollut siitä lähtien pohjassa. Sanotin Keijulle tuntemuksiani ja hän niihin avoimin mielin vastasi ja tuntuu, että hänenkään käsi ei hapua käsijarrulle. Menemme päivä kerrallaan, aikatauluja fiksaten, koska tuntuu että haluamme toisistamme vähintään pienen palasen joka päivä.

Kännykkäni sanoin plim ja sain viestin Keijulta. Huomasin hymyileväni.

Ps. Keiju on minun antamani nimi ja se ei ole hänen nikkinsä.

Osoite: Nahkainen Hallusinaatiotie 1

Olen elänyt pienessä pimiössä ajatuksieni kanssa liittyen fetisseihin. Olen toki lukenut fetisseistä ja jopa pienessä mittakaavassa kouluttanut niistä terveydenhuollon ammattilaisia. Taidan itsekin pari sellaista kevyttä omistaa. Tämän lisäksi ystäväpiiriini kuuluu monenmoista fetisistiä, joiden tarinoita olen kuullut ja nähnyt laidasta laitaan. Voisi siis hassusti kuvitella, että ymmärtäisin tai tietäisin fetisseistä jotain, mutta itse asiassa minusta tuntuu nyt, että tiedän lähinnä sen miten vähän tiedän. Mutta onneksi käsissäni on nyt pienimuotoinen tutkimusalusta. Kerron, mikä sai edellä kirjoitetun liikkelle.

Nautin reaktioista ehkä jopa liikaa, koska pyrin kaivelemaan niitä välillä turhastikin esiin. Kuitenkin nautin, kun naama edessäni vääntyy kivusta tai naurusta. Jos kroppa käsissäni värähtelee holtittomasti liian monen orkun jälkeen, minunkin mieleni orgasmoi. Nahkatytöstä on helppo kaivella reaktioita. Jos vaikka laitan nahkahansikkaat käteeni hänen korvan juuressa ilman, että kosketan häntä, se riittää. Pelkkä se pieni natiseva ääni pukiessani hanskoja saa hänet veteläksi. Toisaalta jos hän takapuoli pystyssä odottaa piiskaa, ja laskenkin nahkaisen floggerin odottavan tytön selälle, hänen polvensa saattavat pettää alta.

Osaisinkin jättää tämän tähän. Nahkatyttö oli kylässä, ja häntä oli pyöritelty, satutettu, huputtettu ja kurkutettu ympäri sänkyä. Hän oli selällään sängylläni hänen päänsä taivutettuna patjan yli. Käteni (näköjään aina nahkahansikkaissa tässä kontekstissa) olivat hänen kaulallaan ja penikseni hänen kurkussaan, kaivelen reaktioita hänestä ulos ja niitähän pulppuaa.

Kuitenkin kiero mieleni mietti, mikä olisi tästä seuraava taso, ja yht'äkkiä muistin, että minullahan on useita nahkavuotia laatikossa odottamassa tulevia askarteluja. Laitan nahkatytölle hupu päähän, jolloin hän rauhoittuu ja jää kiltisti odottamaan, kun itse suuntaan hakemaan vuodat käyttöön. Tuon useamman vuodan mukanani ja alan kiertää niitä nahkatytön ympäri. Saan nätisti kierretty jalat tiukasti yhden vuodan sisään ja ylävartalon käsineen kahden muun sisään. Viimeistelen pika-askarteluni kiertämällä koko paketin ympäri useamman nahkavyön tiukkaan. Nahkatyttö oli vuorattu nahkaan niin että ainoastaan jalat nilkoista alaspäin olivat paljaat. Jo pelkkä askarteluni sai nahkatytön vapisemaan koko vartaloltaan holtittomasti. Tiukka paketointi sai tilanteen vähän rauhoittumaan, mutta en voinut välttää kiusausta ja työnsin vielä huppuun ja tytön jalkojen väliin lisää nahkaisia välineitä.

Jotain "erilaista" tapahtui minussa. Raotin huppua sen verran, jotta sain nahkatytön käyttööni. Käytännössä hän makasi edessäni nahkapaketissa suunsa käytössäni. Painoin penikseni pohjaan hänen suuhunsa hänen täristessä allani. Laskin käteni hänen tiukasti nahanpeittämille rinnoille ja koin jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut. En osaa pukea tunnetta vielä sanoiksi, mutta jos kerron sen sitä kautta, että en olisi ihmetellyt, jos olisi lauennut siihen paikkaan ilman sen kummempaa liikettä.

Jälkihoidossa nahkatyttö kertoi "nähneensä" edessään nahkaisen tien ja tajunneen sillä hetkellä, että hänen mielensä oli melkein alkanut hallusinoida siitä ärsykkeiden määrästä. Nyt varmaan pohdimme yhdessä, uskaltaisikohan sitä tietä kulkea?

BDSM-PT

Minulla on kova halu auttaa ystäviäni, varsinkin jos auttaminen osuu jotenkin vinosti seksuaalisuuteen, ja uskon voivani olla avuksi edes vähän. Useimmiten apu on keskustelua, mutta joskus ajaudun projekteihin tai tilanteisiin, joissa h-hetkenä oikeasti pohdin, että kannattaako minun ihan kaikkeen lähteä. Perse edellä puuhun on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Joskus tilanne on ollut suurikin menestys, mutta joskus jälkipyykkiä on pesty enemmänkin. Kuitenkaan koskaan ystävyyssuhteet eivät ole olleet liipasimella, ja loppujen lopuksi viivan alle on varmasti jäänyt selvästi plusmerkkinen luku.

Viimeinen tempaus, jossa loppusuoralla meinasi usko loppua, oli toimia pikkusiskon BDSM-henkisenä personal trainerina (PT). Kurkkaamalla pikkusiskon blogia saanet hyvän kuvan, mitä matkalla on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset kun maalinauha katkesi. Uskoni ei tosin ollut koetuksella pikkusiskon suhteen, vaan oma kirini loppusuoralla veti lihakseni hapoille. Tämä projekti oli kuitenkin mitä mainioin, ja olen kovin ylpeä siitä, mitä pikkusisko sai aikaiseksi, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka pieni osuuteni kuitenkin loppupeleissä oli. Siksi jätänkin kertomatta, mitä loppusuoralla tapahtui ja keskitynkin siihen, mikä voima ja potentiaali tällaisella toiminnalla voisi ollakaan. 

Käyn kuntosalilla keskimäärin kolme kertaa viikossa. Sellaisella salilla, jossa on myös paljon personal trainereita ja heidän palveluja myös käytetään. Koska oma treenaamiseni on verkkaista, pystynkin usein katselemaan ympärilleni ja seuraamaan myös PT-toimintaa. En ole koskaan käyttänyt PT-palveluja, joten olen kovin huono arvioimaan, miten ne oikeasti toimivat. Mutta uskon, että motivoituneilla kuntoilijoilla ne toimivat erittäin hyvin. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että motivoituneilla onnistuu melkein mikä vaan, jopa harmaan kiven läpikävely. Ymmärtääkseni PT:n toiminta ytimekkäästi on tavata asiakas ja kartoittaa hänen tarpeensa, tehdä saliohjelma ja seurata vierestä, että ohjelmaa noudatetaan ja että tekniikka on kunnossa. Voisikohan tuon työnkuvauksen siirtää käytännön tasolla myös D/s-dynamiikkaan?

Jäinkin pohtimaan, mikä mieletön voimarava D/s-suhteessa voisikaan olla vaikka elämänhallinnan tai opiskelumotivaation kasvattamiseen tai jopa elämäntapojen muuttamiseen. En väitä, että se olisi automaattisesti oikotie onnistumiseen ja parempaan elämään, mutta silti tietyntyyppisessä dynamiikassa se toimisi varmasti paremmin kuin vaikka elämäntapa-coachin tai PT:n palkkaaminen. 

Monilla alistuvilla on tarve miellyttää, olla hyvä tyttö tai antaa aihetta ylpeyteen. Tämä lähtökohta yhdistettynä aitoon molemminpuoliseen haluun tehdä jokin muutos, olisi mielestäni oiva lähtökohta. Ei kuitenkaan kannata tavoitella kuuta taivaalta, vaan tehdä selkeä yksinkertainen sopimus, jota tullaan noudattamaan. Tätä sopimustahan voi aina tarkentaa, tiukentaa, selkeyttää tai löysentää. Tässä yhteydessä en kuitenkaan usko siihen, että Dominoiva rustaa sopimuksen itsekseen ja laittaa sen sydänmagneetilla kiinni jääkaapin oveen, vaan suosin yhdessä tekemistä ja maalaisjärkeä. Kun molemmat osapuolet ovat mukana tekemässä sopimusta, se myös sitouttaa ja motivoi. On myös tärkeää muistaa, että siinä missä alistuvalla on säännöt noudatettavanaan, niin dominoivalla on erittäin tärkeä rooli seurata, että sääntöjä noudatetaan. En osaa sanoa, kumpi pääsee helpommalla, mutta olen varma, että molemmille riittää töitä ja haastetta.   

Säännöt on tehty rikottavaksi ja rikkeet rangaistavaksi. Ei ehkä ihan noin yksioikoisesti, mutta rikkeitä ja vahinkoja tapahtuu aina, joskaan se ei saisi olla ensisijainen tarkoitus kummallekaan. Aina ei vaan jaksa, voi sairastua tai eteen voi tulla ihan mitä vaan elämää heittelevää. Rikkeisiin pitää kuitenkin aina puuttua, ja niistä pitää aina myös kertoa. Mielestäni rangaistukseksi tai käsittelyksi riittää myös joskus keskustelu. Pääasia on, että tilanne ei jää huomioimatta. Se on taas kaiken arjen ja kiireen keskellä joskus todella haastavaa.

Yleensä tällainen projekti ruokkii itse itseään. Alku on pirun hankalaa, mutta kun vaikka ensimmäiset sentit vyötäröltä katoavat tai tentit tulevat läpäistyä, niin onnistumisen ilo kantaa ja motivoi, puhumattakaan siitä, mitä se tekee suhteelle ja arvostukselle.

Etsitään: kauniille naiselle sopiva dominoiva mies

Yli vuosi sitten ehkä jopa kaksi, saimme blogin kautta yhteydenoton alistuvalta naiselta, joka oli aikuisiällä herännyt omaan seksuaalisuuteensa ja nyt ihmetteli paikkaansa maailmassa. Koetimme parhaamme mukaan auttaa häntä ja jonkin siemenenkin taisimme saada häneen istutettua, koska hän tuli Turun Baletin seuraaviin bileisiin esiliinan kanssa ihmettelemään. Istuimme illan aikana useamman tovin hänen kanssaan.

Kului viikkoja ja kuukausia. Välillä vaihdoimme muutaman viestin ja kuulumisen, välillä taas meni useampi viikko, jopa kuukausi, hiljaisemmin. Kuitenkin satunnainen keskustelumme alkoi sivuta enemmän tai vähemmän yhtä aihepiiriä nimittäin sopivan vastakappaleen löytämistä. 

Sain kuulla naisen seikkailuista vaniljan/kinkyn/Suomi24/BDSM-baarin seassa, mutta sopivaa vastakappaletta ei vaan tuntunut löytyvän. Taisipa tämä nainen olla yhtenä osatekijänä tekstissänikin, jossa pohdin, mikseivät upeat ihmiset löydä sopivaa seuraa.

Live-polkumme pysyi ensikohtaamisen jälkeen erillään, kunnes tässä hiljan päädyimme samaan tilaisuuteen. Olimme tavanneet siis kerran ennen tätä tilaisuutta, ja nyt parin vuoden jälkeen jatkoimme suunnilleen siitä, mihin viimeksi jäimme. Hauskaa keskustelua riitti pitkin iltaa, ja loppuillasta pohdimme jälleen, missä kaikki hänelle sopivat miehet luuraavaat. Yksi asia johti toiseen, ja työstäkin nyt naisen kanssa saamaani kuningasideaa. Idea oli deitti-ilmoitus, jonka rustaan sellaisen naisen puolesta, jonka olen tavannut kaksi kertaa. En ole haastatellut häntä tätä ilmoitusta varten, vaan kirjoitan mielikuvista, jotka minulle ovat nousseet.

*****

Hyvät Herrat!

Nyt on tarjolla upea, kaunis nainen - sekä vartaloltaan että mieleltään. Alasti en ole häntä nähnyt, harmi, mutta sen verran mielikuvitusta omaan, että jos deitit kariutuvat puoleltasi ulkonäköön, niin kriteerisi ovat saavuttamattoman korkealla. 

Tämä nainen ei ole kynnysmatto, mutta oikein käsiteltynä hän varmasti painaa päänsä kiltisti ja sinua arvostaen alas. 

Nainen on eläväinen, iloinen, huumorintajuinen ja ulospäin suuntautunut. Saat hänestä varmasti oivaa seuraa moneen arjessa ja sen ulkopuolella. Uskon että määrätietoisella, rakastavalla otteella saat tästä naisesta ihan sen minkä haluat.

Hyvä Herra, mitä odotan sinun olevan?

Olet dominoiva, mutta et halua 24/7 -orjasuhdetta. Voit olla polkusi alussa tai kokenut tekijä, mutta ymmärrät, että hyvään dynamiikkaan kuuluu kaksi ihmistä, keskustelua ja kuuntelua. 

Et kuvittele kouluttavasi tästä naisesta switchiä tai mitään muutakaan, mitä hän ei ole. Etsit ennemminkin seurustelusuhdetta kuin sessioseuraa. Olet vapaa. 

Asustelet mahdollisesti neliön Valkeakoski–Heinola–Kotka–Helsinki sisällä, mutta jos vastaat tämän alueen ulkopuolelta, niin ymmärrät jotain etäsuhteista. Kun katsot itseäsi peilistä, pidät siitä mitä näet, myös peilin takana. Olet tosissasi. Olet niin tosissasi, että olet valmis kirjoittamaan ja kertomaan itsestäsi minulle ja blondilleni. 

Jos olet tarpeeksi tosissasi ja ymmärrät, mitä edellä on kirjoitettu, viestisi löytää oikean naisen.

Blondi lisää: Peikko on pelottavan hyvä etsimään ihmisille juuri heille sopivaa seuraa, joskus jopa sen oikean vastakappaleen. Odotan mielenkiinnolla, miten tässä käy. Voin nimittäin omasta puolestani sanoa, että tämä nainen on löytö. Ainakin minä ottaisin hänet heti <3. Ehkä joskus otankin...

Soidinmenot

Olen viime aikoina pohtinut paljon Ds-dynamiikka ja ystäviäni tämän aihepiirin alla. Ds-dynamiikka saattaa olla sovittuine sääntöinen, käytöstapoineen, rituaaleineen, yms. hyvinkin monimutkainen tapa elää, mutta oman kokemukseni mukaan yksi osa-alue on piristävän suoraviivainen. Seksiin tai leikkeihin ei liity mitään pelejä, kauppaa tai draamaa. Jos minun tekee mieli, blondi on silloin käytettävissäni. Poislukien tietysti järkevät syyt kuten esim. migreeni. Mutta kaikki muut arkiset, joskus työpaikan kahvipöydissä naureskellut syyt, kuten en ole käynyt suihkussa, minulla on just nyt hyvä kirja, mua ei huvita ovat poissa laskuista. Enkä tuollaisia syitä kyllä ole kuulukkaan. Hyvin suoraviivaista ja erittäin toimivaa.

Oikeasti tarkoitukseni ei ollut kehaista, että saan kun haluan, vaan pohtia asiaa askelmaa pidemmälle. Minulla on ollut aivan järjetön onni viime aikoina törmäillä aivan huikeisiin ihmisiin. Nämä törmäilyt ovat tapahtuneet housut jalassa, vaikka vastapuolella onkin saattanut olla rinnat tai takamus hellänä törmäyksen jälkeen. Erityisen onnekas olen siksi, että minulla on mahdollisuus tehdä näitä asioita ilman, että draamaviisari kotona kääntyisi punaiselle tai edes keltaiselle.

Mutta eihän tällaisia törmäilyjä tapahdu kuitenkaan ilman luottamusta, tutustumista ja suunnittelua. Luottamuksesta olemme kirjoittaneet jo niin paljon, että en tiedä osaanko enää tuoda esille mitään uutta. Tietysti näissä tilanteissa, joissa leikit ihmisen kanssa ensimmäistä kertaa, luottamus on jo rakentunut etukäteen tarpeeksi. Ollaan saatettu törmätty aikaisemmin esim. bileissä, käyty kahvilla , sen lisäksi esimerkiksi vaihdettu ajatuksia meilitse. Sitten molemmat hyppäävät vähän tuntemattomaan ja toivottavasti nauttivat.

Yksi iso tekijä, joka osaltaan minut pitää käynnissä tässä kaikessa, on mutkattomuus. Minun ei tarvitse esittää kenenkään kanssa mitään soidintanssia, enkä minä odota sitä myöskään muilta. Voin sanoa haluni ja toiveeni suoraan, ja niin saa tehdä myös minulle. Voi pahus kuinka virkistävää se onkaan. Ei tarvitse skypettää kahta kuukautta, ylipuhua toista ja kehua itsensä taivaisiin, jotta toinen uskaltautuu treffeille. Päinvastoin, parhaassa tapauksessa joku saattaa tulla suoraan kysymään, että voisitko vähän hyrräillä minua? No eipäs Elvistellä, näin on tapahtunut tasan kerran.

Olen ollut aina vähän ujo silloin, kun pitäisi astua sen viimeisen kynnyksen yli. Esimerkiksi silloin kun sanot ensikertaa ihmiselle: nyt mennään tuonne pukille ja minä piiskan sinut. Jopa silloin kun tiedän 100 % varmuudella, että toinen siitä tykkäisi ja 90 % varmuudella, että hän lähtisi. Nyt kun olen tosissani onnistunut vähentämään näitä soidintanssiaskeliani, niin aivan upeita asioita on tapahtunut.

Plan B

Olen tainnut aikaisemminkin kirjoittaa, että suosikki pervovideoitani ovat kink.com:in The Upperfloor. Näissä videoissa on eräänlainen seremoniamestari, joka vetää pervoille järjestettyjä illlalliskutsuja. Parhaissa videoissa on mukana sekä ammattilaisia että paikallisia pervoskeneläisiä, joista jälkimmäiset saavat minut erityisen liekkeihin.

Kuinkas sattuikaan, että yksi asia johti toiseen, ja nukkekin mainitsi, että hän haluaisi joskus tehdä meille ja pervoystävillemme illan. Nukke halusi palvella kokonaisvaltaisesti isompaa ryhmää, laittaa ruokaa, tarjoilla, olla ehkä vähän esillä jne. Mitä nyt ikinä nuken omistajat keksisivätkään. Tästä lähti ajatukseni juoksemaan, että mitä jos ilta ei olisikaan vahvasti roolitettu ainoastaan nuken osalta. Että otettaisiin myös lähipiiristämme muitakin halukkaita pervoja mukaan.

Eikä aikaakaan kun oli jo olemassa konsepti The Lower Floor ja muutamia kutsuja lähetettynä. Idea otettiin innolla vastaan, ja muutamat ystävät alkoivat pohtia illlan kulkua omista lähtökohdistaan. Nukelle oli suunniteltuna sääntöjä mm. liittyen puhumiseen, puhutteluun, tarjoiluun ja käytökseen. Monet muutkin parit olivat innokkaasti järjestelyissä mukana suunnittelemassa sopivia sääntöjä ja vauhdikkaita tilanteita. Yhtenä parhaana ideana oli hankittuna iso potta keskelle olohuonetta kurittomia alistuvia varten.

Viikko ennen ajankohtaa tuli pari peruutusta, muutama päivä myöhemmin yksi lisää ja päivä ennen tapahtumaa yksi force majeure. Tapahtumamme oli kutistunut viiteen osallistujaan, ja päätimme peruuttaa sen kokonaan. Mieli oli pettynyt, mutta tästäkin prosessista otimme opiksemme, ja uusi tapahtuma on tulossa entistä ehompana.

Kuitenkin minulla ja blondilla oli vapaa ilta ja nukella jääkaappi täynnä ruokaa, joten oli syytä keksiä Plan B. Teimmekin hyvin omaperäisen suunnitelman istua iltaa rennosti kolmisin. Suunnitelmissa oli saunaa, nuken tekemää ja tarjoilemaa ruokaa ja ennen kaikkea kolminkeskistä yhteistä tutustumisaikaa, joka oli aikaisemmin ollut kortilla. Ei huono plani.

Meidän kolmen yhteinen dynamiikkamme oli arvoitus kaikille, koska meillä ei ole ollut mahdollisuutta tutustua siihen aikaisemmin. Nyt olimme kaikki avoimin mielin liikkeellä tarkoituksenamme katsella, kosketella ja nauttia illasta ja sen antimista rennosti.

Tästä illasta on jo melkoisen kauan, ja kirjoitankin tavoilleni poikkeuksellisesti vasta nyt siitä. Ilta oli napakymppi ja niin onnistunut, että olen jo muutaman viikon pohtinut, miten siitä kirjoittaisin. Valitsin muutaman tuokiokuvan suunnilleen aikajärjestyksessä.

Nukke sylissäni käsiteltävänä blondin auttaessa vieressä. 

Pitkän kaavan mukaan saunaa. 

Nukke saa meiltä lisää tiukkaa käsittelyä roikkuen kattoparrussa. 

Nukke sängyllä sidottuna leikkiessämme nukkeleikkejä. 

Naiset jäävät tutustumaan toisiinsa, ja minä vaihdan kerrosta. 

Syömme loistavaa alku- ja pääruokaa ja juomme Plan B nimistä punaviiniä nuken tarjoilemana. 

Pidän tiukasti kiinni nukesta blondin kiusotellessa häntä. 

Aamuyön tunneilla makaan lattialla oikaisten selkääni ja nukke tulee viereeni kehräämään. Nukke saa käskyn sohvalta ja alkaa työstää minua sekä käsillä että suullaan. Blondi haluaa näyttää mallia ja palaa myöhemmin käskyttämään.

Yöllä kotiin blondin kanssa pyöräillessämme olimme erittäin hämmentyneinä. Mikä ilta! Jokainen tiesi ja ennen kaikkea otti paikkansa. Jokaisella oli se otettava paikka, johon hän halutessaan pystyi siirtymään. Ei kyräilyä, ei draamaa, ainoastaan positiivista hyvää fiilistä. Olin juuri kokenut jotain, minkä en aikaisemmin ollut uskonut olevan mahdollista. Meillä on suuret odotukset jatkosta joskin jalat silti tiukasti maassa.

Blondi: Veteenpiirrettyjä viivoja

Olemme Peikon kanssa pohtineet viime aikoina paljon rajojamme ja sääntöjämme. Luottamusta ja sen rikkomista. Meillä on nykyään elämässämme yhteinen nukke, josta pidämme parhaamme mukaan huolta. Nukke on Peikon leikkikaveri, ehkä jopa vähän myös minun. Tosin minulla on asian, tai siis oman estoisen pääni kanssa vielä jonkin verran työstettävää. Että minäkin joskus voisin leikkiä jonkun muun kanssa? Muutakin kuin piiskata tuttuja bileissä.

Nukke on Peikon ensimmäinen vakituinen leikkikaveri meidän parisuhteemme aikana. Vaikka muitakin on ollut, on kyse ollut lähinnä yksittäisistä tai muutamista leikkikerroista. Joista ei ole ollut tarkoituskaan tulla mitään vakavampaa tai jotka eivät ole toimineet niin hyvin, että niistä olisi tullut jotain vakavampaa.

Nyt elämässämme on ihminen, joka näyttää asettuvan kuvioomme hyvin vakituisemmaksi osaksi. Sekä ihmisenä, ystävänä että pervona. Kokonaisuutena. Jotenkin asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen omalla painollaan luonnollisesti. Ilman suuria ponnisteluja.

Samalla olen taas kerran päässyt tutkailemaan omaa mustasukkaisuuden tunnettani tai oikeastaan sen puuttumista. Jostain syystä iso kasa yhteiskunnallisia yksiavioisuuden normeja yrittää tunkea päähäni. Että minun tällaisessa tilanteessa pitäisi olla mustasukkainen. Olen todella miettinyt ja pohtinut asiaa. Tutkinut itseäni. Kääntänyt ja vääntänyt. Ja ihmetellyt mustasukkaisuuden puutetta. Olen myös miettinyt sitä, että onko minussa jotain vikaa, kun en ole mustasukkainen? Tai voinko olla niin tunnevammainen, että en yksinkertaisesti tunnista tunnetta? Kuitenkin kaikki ärtymyksen ja ahdistuksen oireet loistavat poissaolollaan, kuten myös psykosomaattiset kivut, jotka yleensä kertovat että päässäni ei ole kaikki kunnossa. Onneksi olen kuitenkin saanut lievän mustasukkaisuuden kokemuksen, joten tiedän, että kykenen tunteeseen.

Eilen Peikko oli sovitusti nuken kanssa liikenteessä. Olimme sopineet, että yhteinen ilta on ok, koska minä en kuitenkaan edes ole kotona, vaan töissä ja koulutuksessa. Eli aika ei ole poissa yhteisestä ajasta. Tulin eilen illalla kotiin melko väsyneenä. Lapsi oli kotona kipeänä, enkä olisi jaksanut pitkän päivän jälkeen olla läsnä. Olin lisäksi luvannut käydä piipahtamassa vanhemman lapsen luona ihan muissa asioissa – sellaisissa, jota Peikko ei olisi voinut hoitaa. Huomasin pienen ärtymyksen tunteen liittyen Peikon poissaoloon. Mutta tunne liittyi hyvin vahvasti siihen, että hän ei ollut kotona jakamassa tilannetta kanssasi eikä siihen, että kenen kanssa hän oli liikenteessä. Sama ärtymyksen tunne olisi herännyt, vaikka hän olisi ollut kuntosalilla tekemässä treeniä. Voidaanko tämä tunne luokitella mustasukkaisuudeksi?

*****

Uuden ihmisen tullessa elämäämme olemme saaneet miettiä myös rajoja. Muistan joskus kirjoittaneeni, että minusta ei tuntuisi hyvältä, jos Peikko harrastaisi penetraatioseksiä jonkun muun kuin minun kanssani. Tuon lauseen jälkeen totesin kuitenkin, että jos hän sitä kuitenkin haluaisi, olisi se minulle todennäköisesti ok tilanteesta ja ihmisestä riippuen. Veteen piirretty, keinotekoinen viiva.  Nyt olemme tilanteessa, jossa tällaista on tehty. Minun luvallani ja suostumuksellani. Huomasin taas jälleen kerran tutkiskelevani, että miltä asia minusta tuntuu. Tai pitäisikö sen nyt tuntua jotenkin erityiseltä? Ei tuntemuksia. Toki turvaseksiasiat puhuttivat ja niistä keskustelimme Peikon kanssa pitkään. Peikko puolestaan on käynyt saman keskustelun nuken kanssa, ja olemme päässeet ratkaisuun, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja on myös turvallinen.

Meistä kahdesta Peikolla on selvästi enemmän työtä mustasukkaisuuden tunteiden kanssa. Koska koko ajan kun hän pohtii omia tekojaan ja rajojaan, käy hän myös dialogia itsensä kanssa. Olisinko minä valmis antamaan blondille samat oikeudet? Karkeasti sanottuna olla toisen miehen pantavana. Vastaus on pohdiskelun jälkeen ainoa mahdollinen eli positiivinen.

Alan vähitellen uskoa yhä vahvemmin siihen, että kun rakkautta jakaa, sen määrä myös lisääntyy. Että rakkauden määrä on ikään kuin lisääntyvä luonnonvara. Kun sitä hoitaa, hellii ja jakaa, tulee sitä myös lisää. Jaettavaksi sekä parisuhteeseen että sen ulkopuolelle. Jotenkin tämän oivalluksen myötä myös polyamoria näyttäytyy ymmärrettävämpänä. Olen ollut aiemmin sitä mieltä, että seksiä voi kyllä jakaa monien ihmisten kesken, mutta rakkautta ei. Nyt alan uskoa, että sekin on mahdollista.

Teemme Peikon kanssa mielenkiintoista matkaa, emmekä tiedä vielä yhtään, mihin se johtaa. Suunta vaikuttaa kuitenkin oikealta, joten se riittää tässä vaiheessa. 

Juustoja maistelemassa

Mukavan ensimmäisen illan jälkeen nukke kutsui meidät visiitille luokseen. Juustoja maistelemaan, näin mainostettiin. Blondi ja nukke eivät olleet tavanneet toisiaan, mutta vakuuttelin molemmille heidän pitävän toisistaan. Blondille tuli pienoinen työeste, joka esti meidän yhteisen sisääntulon, mutta osasin ottaa ilon irti odottaessamme blondiani. Itse asiassa koin hieman kiihottavan tilanteen, jossa tiesin nuken jännittävän blondin saapumista ja silti hän joutui hetkisen alistumaan minulle ennen tapaamista. Hieman ennen ovikelloa nukke sai sopivasti hiukset ojennukseen ja napit kiinni.

Ilta oli menestys. Sekä juustot että nukke maistuivat hyvälle. Meillä oli rentoa keskustelua monista aihepiireistä ja ilmassa sellainen fiilis, että olisimme tunteneet jo kauankin. Mutkatonta olemista, jossa kaikki tiesivät pelin hengen. Eikös me jotain tällaista tilannetta toivottukin?

Arki-ilta ja -aika meinasivat loppua kesken. Minulta se ensin vähän loppuikin, sillä tarvitsen monesti aikaa ilman tikittävää sekuntiviisaria takaraivoissani. Onneksi blondi oli toista mieltä ja otti ensimmäisen askeleen. Niin meitä kaikkia vietiin. Ensimmäistä kertaa niin, että minä ja blondi olimme samalla puolella. Piru se oli mukavaa.

Kotimatkalla maistelimme sanaa nukke. Hitsi se maistui silloin hyvältä ja maistuu nyt paremmalta. Nukeillahan leikitään, väännetään, käännetään ja ne voi laittaa tekemään erilaisia juttuja. Vaikka sitten tarjoilemaan skumppaa juhlissa. Tähän sanaan liittyy muutakin merkitystä, mikä osaltaan tuo sanaan vahvuutta. Mutta kuten tiedätte - joillain on narttuja, pojuja, leluja, lemmikkejä..., niin voisiko meillä olla nukke?

Odotukset ovat kaikilla korkealla, mutta kahden tapaamisen jälkeen ei voi tietenkään olla varma mistään. (Tekstin julkaisuhetkellä tapaamisia on takana jo useampia, ja ystävyyssuhde syventynyt.) Jalat ovat kaikilla tukevasti maassa ja pelin säännöt ovat kaikille selvät. Rehellisesti, aidosti ja ilman draamaa eteenpäin. Niinpä leikimme kotileikkejä vähän lisää ja katsomme mihin tämä johtaa. Tällainen yhteinen "harrastus" tekee monin tavoin hyvää myös parisuhteelle.

Blondi: Masteria mä metsästän...

... ja tahdon saada suuren. Älkää huoliko, sillä minä en ole metsästysretkellä. Mutta moni muu kahlailee juuri nyt isossa, tuntemattomassa pervoviidakossa sitä täydellistä vastakappaletta metsästäen.

Peikko täyttää edelleen täydellisesti kaikki tarpeeni, ja sen lisäksi minulla on riittävä määrä vapautta tehdä asioita minulle tärkeiden henkilöiden ja mukavien ystävien kanssa. Mutta jos nyt jostain syystä sattuisin etsimään itselleni täydellistä vastakappaletta pervokontekstissa, olisi vastakappale alistava mies.

Minulle kukaan alistava mies ei ole lähtökohtaisesti master eikä dom, ei isäntä eikä sir. Ne ovat titteleitä, jotka ansaitaan ajan kanssa. Peikko ei ole minulle mitään näistä, minä yksinkertaisesti alistun hänelle. Ei siksi, etteikö hän olisi ansainnut kunnioitustani, vaan siksi, että termit eivät istu keskinäiseen dynamiikkaamme.

En ala tähän listaamaan ominaisuuksia, joita alistavalta mieheltä vaatisin, vaan tarkoituksenani on pohtia pervoilun turvallisuusnäkökohtia. Itse en ole pervourani aikana ehtinyt saada siipeeni, koska törmäsin heti Peikkoon. Olen kuitenkin muussa deittailussa, etenkin avioeron jälkeisissä maanisissa säätömoodeissa tehnyt asioita myös vähemmän turvallisesti. Olemme keskustelleet turvallisuusnäkökohdista paljon myös Peikon kanssa – hän kun mentoroi mielellään kanssapervoja, yleensä alistuvia naisia, ja jakaa heille minun mielestäni paljon viisaita mielipiteitä ja tietoa aiheesta.

Minun mielipiteeni ovat yksin minun. Minun mielipiteeni ja kokemukseni kumpuavat vain ds-suhteesta, muunlaisesta pervoilusta minulla ei ole kokemusta. Mielipiteideni taustalla on ajatus naispuolisesta alistuvasta ja miespuolisesta dominoivasta henkilöstä. Toki monet asiat pätevät myös muunlaisiin kuvioihin ja sukupuoliasetelmiin.

Näin pervoilet alistuvana naisena turvallisesti ja vastuullisesti

Tiedä arvosi. Sinä olet arvokas. Sinun arvostuksesi ansaitaan. Aina. Se, että joku on dominoiva, ei tarkoita, että hän olisi sinun yläpuolellasi tai että hänellä olisi määräysvalta sinuun. Ennen kuin asiasta yhteisesti sovitaan.

Jos joku mainostaa itseään kokeneena masterina, kysy suosituksia pervopiireistä. Jos olet rekisteröityneenä esim. BDSM-baarissa tai Fetlifessä, verkostoidu ja tutustu ihmisiin, kysele suosituksia. Seuraile keskusteluja. Pyydä masterehdokkaalta hänen nikkiään, jos hänellä sellaista on. Sen kanssa voit aloittaa sujuvasti kyselyn.

Mikäli nikkiä ei löydy, eikä kokenut master ole koskaan ollut jäsenenä missään nettiyhteisössä, kysy tähän syytä. Kysy myös, mistä hän on tähän mennessä alistuvansa löytänyt. Jos et saa masterista näitä tietoja irti, pyydä hänen entisten tai nykyisten leikkikavereidensa yhteystietoja. Lähes kaikilla tuntemillani pervoilla on anonyymi sähköpostiosoite, joka on helppo luovuttaa tällaisia kyselyitä varten. Kysy ja keskustele masterin entisten tai nykyisten leikkikavereiden kanssa.

Jos joku ei halua antaa itsestään mitään tietoja, on tähän yleensä joko syy. Luultavimmin masterehdokas on liikkeellä luvatta tai hän ei ole se, mitä esittää olevansa. Jos hän ei pysty esittämään sinulle mitään em. tiedoista, unohda leikki. Älä usko selityksiä.

Jos taas kyseessä on aloitteleva master, voitte alkaa yhdessä tutkimusmatkalle, mikäli kemianne kohtaavat.

Oletetaan, että olet tässä kohtaa tutustunut ihmiseen netin kautta ja suunnittelet ensimmäistä tapaamista.

Sovi ensimmäinen tapaaminen AINA julkiseen paikkaan.

Kysy tapaamisenne aikana paljon kysymyksiä. Kartoita mieltymyksiä ja kokemuksia. Kerro mahdollisimman tarkasti omista haaveistasi ja toiveistasi. Kerro myös peloistasi ja asioista, joita et halua tehdä. Jos olet täysin kokematon, se ei haittaa. Osaat joka tapauksessa ilmaista jotain kiinnostuksen kohteistasi. Vastaa rehellisesti myös sinulle esitettyihin kysymyksiin. Näin tehdessäsi et ole karkkikauppasubi (hui, se vasta olisikin  kamalaa…), vaan kerrot ja välität tärkeitä asioita vastapuolelle. Sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

Kerro haetko parisuhdetta, satunnaista leikkiseuraa, vakileikkikaveria tai jotain muuta. Kysy tämä myös vastapuolelta. Mikäli hän on varattu, mutta kertoo olevansa luvan kanssa liikkeellä, voit vaikka pyytää, että saisitko puhua parisuhteen toisenkin puoliskon kanssa.

Jos ja kun kemianne kohtaavat ja sovitte ensimmäiset leikkitreffit, niin varmista, että tiedät masterin koko nimen, oikean siis, sekä jotkut luotettavat yhteystiedot, josta saat hänet kiinni. Kerro vastavuoroisesti omat tietosi. Jos et saa yhteystietoja, unohda koko juttu.

Käytä googlea ja maalaisjärkeä. Googlaa master, jonka aiot tavata. Jos google ei tunne häntä ja saat nolla osumaa, kysy syytä tähän. Jos osoitetiedot ja puhelinnumero eivät ole julkisia, kysy myös tähän syytä. Lähes kaikki ihmiset löytyvät nykyään netistä.

On ensiarvoisen tärkeää, että saat yhteyden masteriisi luotettavasti ja varmasti myös leikin jälkeen. Miksikö? Jos jotain jää hampaankoloon ja asia tarvitsee purkua. Jos koet subdropin ja tarvitset psyykkistä jälkihoitoa vielä sen jälkeen, kun olette lähteneet eri suuntiin. Jos olet saanut jonkun odottamattoman fyysisen vamman leikistä, etkä tiedä, miten asian kanssa pitäisi menetellä. Jos olette olleet yhdynnässä, ja ehkäisy pettää. Jos koet, että sinulle onkin tehty seksuaalista väkivaltaa… Lista on loputon.

Kerro ennen ensimmäistä leikkiä fyysisistä ja mahdollisesti myös psyykkisistä rajoitteistasi tai sairauksista, jotka voivat vaikuttaa leikkiin ja siihen, mitä leikin aikana voi tehdä. Esim. minun päätäni niskavammaisena ei voi taivuttaa hirveän kovakouraisesti taaksepäin. Jos saan migreenikohtauksen heti leikin jälkeen, täytyy minusta pitää huolta, koska en välttämättä itse pysty siihen. Tiedät kyllä itse, mitä sinun täytyy toiselle kertoa.

Älä suostu ensimmäisissä leikeissä kaikkeen. Toimi vastuullisesti ja turvallisesti, pidä rajoistasi kiinni. Niistä rajoista ja säännöistä jotka olette yhdessä käyneet läpi. Älä anna tuntemattoman ihmisen sitoa sinua liikuntakyvyttömäksi paketiksi pallo suussa. Fiksuna ihmisenä ymmärrät kyllä miksi. Mikäli rajojasi rikotaan heti ensimmäisen leikin aikana, unohda koko juttu.

Vastuullinen master huolehtii AINA jälkihoidosta - sitä ei tarvitse erikseen pyytää. Sylittelyä. Kainalossa oloa. Ihokosketusta. Tai mitä jälkihoitoa nyt tarvitsetkaan ja haluatkaan. Kokenut ja fiksu vastapeluri osaa kyllä antaa sitä sinulle. Jos masterisi hyppää leikin jälkeen suoraan sängystä ylös ja poistuu ovesta heipat huutaen, saat vetää herneen ihan syystä nenään.

Jos joku kertoo käyneensä jotain mystistä BDSM-akatemiaa tai muuta hämärää opistoa, juokse karkuun. Jos joku ensimmäiseksi kertoo, että haluaa murtaa mielesi, juokse karkuun. Jos joku vaatii sinulta heti asioita, joihin et ole valmis ja vaatiminen muuttuu painostamiseksi, juokse karkuun.

Älä koskaan leiki tuntemattoman masterin kanssa ilman turvasanaa. Kun suhteenne on vahvemmalla pohjalla, voitte itse päättää toisin. Turvasana turvaa sinua sekä myös toista osapuolta. KUMMALLAKIN on mahdollisuus puhaltaa leikki kesken. Jos turvasanaa ei kunnioiteta tai rajojasi rikotaan, älä tapaa ihmistä toista kertaa.

*****

Enimmäkseenhän tällaista muistilistaa ei tarvita. Pääsääntöisesti pervot, joita olen tavannut, ovat liikkeellä avoimin mielin ja puhtaat jauhot pussissaan. Kuitenkin joukkoon, kuten mihin tahansa ihmisjoukkoon, mahtuu mätiä omenoita ja väärillä vaikuttimilla liikkeellä olevia ihmisiä. Pervoilussa ollaan niin kiinteästi seksuaalisuuden ja psyykeen kanssa tekemisissä, että siksi(kin) leikkikaveri kannattaa skannata tarkasti. Mutta vaikka kuinka varmistelisi ja olisi huolellinen, voi silti joskus käydä huono tuuri. Työtapaturmia sattua aina. Elämässä kun ei ole mahdollisuus kontrolloida kaikkea. 

Muista myös vastavuoroisuus. Kun vaadit, että sinua kohdellaan hyvin, kohtele itse vastapuoltasi hyvin. Kunnioituksesta, huumorista, joustavuudesta ja ihmisenä olemisesta syntyvät parhaat leikit.

Miten sinä huomioit turvallisuuden pervoillessa? Vinkit ja täydennykset ovat tervetulleita. 

Mistä tiedät, että on kesä?

Työni kautta joudun/saan työskennellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa, ja tätä tukemaan olen saanut jopa vähän koulutusta. Viimeaikoina yksi tällainen koulutus on pyörinyt mielessäni liipaten kinkyskeneä, ja yritänkin nyt pirun pitkän huojuvan aasinsillan kanssa saada kirjoitetuksi aiheesta. Aluksi toivoisin, että suljet hetkeksi silmäsi ja mietit oman vastauksesi kysymykseeni: Mistä tiedät että on kesä?

Aistimukset ovat mielteitä (mielikuvia, kuulokuvia, tuntemuksia). Näiden aistiemme kautta luomme oman ”karttamme” todellisuudestamme. Jokaisen meidän karttamme on hieman erilainen. Ihmisten kanssa keskustelu on helppoa, mutta väitetään että kontakti syntyy vasta, kun toinen ihminen kohdataan hänen omassa maailmassaan, miellejärjestelmässään.

Ihmisen miellejärjestelmät ovat:

-          Visuaalinen

-          Kinesteettinen

-          Auditiivinen

-          Loogis-rationaalinen

Joku edellä mainituista on meille ensisijainen, vaikka käytämmekin miellejärjestelmistä kaikkea. Jos palaamme edellä esitettyyn kysymykseeni, ja jos mielikuviisi tuli kaunis kesäinen maisema, jossa silmäsi lepää, niin luultavasti ensisijainen miellejärjestelmäsi on visuaalinen. Jos taas mielikuvissasi kuulit lintujen laulun tai veden liplatuksen, olet luultavasti auditiivinen. Jos taas mielikuvissasi tunsit itsesi uimassa lämpimässä vedessä tai ruohikon kutittelevan jalanpohjaasi, niin saattaisit olla kinesteettinen. Jos taas kurkkaisit lämpömittaria ja huomaisit sen näyttävän 25 astetta, olet loogis-rationaalinen.

Nyt saatat miettiä, miten näitä asioita voidaan ottaa huomioon keskusteltaessa muiden ihmisten kanssa. Annan hieman kärjistetyn esimerkin. Jos olisin kiinteistövälittäjä ja myisin sinulle asuntoa. Visuaaliselle ihmiselle kehuisin asunnon muotokieltä sekä asunnon visuaalista ilmettä, jossa asiakkaan silmä lepää. Kineettiselle kehuisin taas asunnon pintaratkaisuja, marmoria tasoissa ja lattialämmitystä varpaiden alle. Auditiiviselle kehuisin asunnon akustiikkaa ja mahdollisuutta kuulla kesällä linnunlaulua terassilla ja että moottoritien äänet eivät kantaudu asunnolle asti. Loogis-rationaaliselle kertoisin kuinka hyvin talo on suunniteltu. Kertoisin kuinka vesieristeet, salaojat ja kattomateriaalit ovat markkinoiden parasta laatua.

Nyt olen päässyt sortuvan aasinsiltani alkuun ja hyppään skeneemme. Mielestäni ymmärrän ihmisiä melko hyvin, mutta usein suurimpia (joskus ylitsepääsemättömiä) ongelmia kohtaan loogis-rationaalisten ihmisten kanssa. Tälle tyypille on ominaista, että kaikki on ja pitää olla mitattavissa. Tällä tavalla heidän maailmansa pysyy järjestyksessä. Miten tämä toimii puhuttaessa ihmissuhteista, kinkyilystä tai pervosuhteista? Minusta vähän huonosti, ja ehkä juuri siksi ajauduin (huomaa imperfekti) helposti törmäyskurssille tällaisten ihmisten kanssa.

Määrittele tai mittaa nyt sitten Ds-suhde tai helposti heitetty AITO Ds-suhde? Vaikeaa on, mutta väitän että loogis-rationaaliset ihmisten pyrkivät silti määrittelynsä tekemään. Luulen, että he tekevät jonkinlaisia mittayksiköitä ajatuksissaan (ehkä jopa ymmärtämättään), ja koska asiat ovat heille mitattavissa, yrittävät he esittää asioita muille totuuksina. Koska toimin vain puhtaasti oman karttani ja maailmani kautta, minun on vaikea antaa esimerkkiä, mutta haluan kuitenkin yrittää. Eräs loogis-rationaalinen ihminen haukkui minua tosissaan aisuriksi, koska haluan miellyttää naistani ja toteuttaa myös naiseni toiveita suhteessamme. Tämä masteri oli selvästi vetänyt rajansa juuri tähän. Ymmärsin hänen mittarinsa siten, että AITO Master ei subiltaan kysele, vaan tekee mitä haluaa. Me emme puhuneet samaa kieltä silloin emmekä selvästi vieläkään.

Olen kääntymässä ajatukseen, että loogis-rationaalisten ihmisten ongelma mittaamattomissa maailmoissa on se, että he ajavat itsensä loukkuun. He saattavat käpertyä oman ajatuksensa vangiksi, ja muualle ei uskalleta katsella tai muuta ei voida tuntea, koska muuten se oma mitattu maailma saattaa hajota.

Tietenkään asia ei ole ihan näin yksinkertainen, vaikka kuinka haluaisin uskoa niin. Varsinkin netin välityksellä käyty keskustelu on usein niin turhauttavan harhaanjohtavaa, että mieluummin tapaisin ihmiseni livenä. Roolit kun eivät ole sama asia kuin miellejärjestelmät. Ilokseni sain muutama viikko sitten huomata, kuinka eräs netissä kanssani meuhannut henkilö oli livenä totaalisen erilainen, jopa mukava ja mielenkiintoinenkin.

Olen viime aikoina todella yrittänyt ottaa opikseni. Viime aikoina olen hengittänyt enemmän ja muistuttanut itselleni, että en todellakaan puhu samaa kieltä kaikkien kanssa, eikä oikeaa kontaktia kaikkien kanssa välttämättä synny, koska emme kohtaa samassa ”maailmassa”. Vaikka kontaktia ei synny, niin minun maailmani pysyy ennallaan. Minun maailmani ei hajoa, ja suon ilomielin mitattavan maailman, vaikka parisuhteissa, kaikille jotka sitä tarvitsevat.

Mihin maailmaan Peikko sitten mahtaa kuulua. Ensisijaisesti siihen joka työntää kätensä hiekkaan ja…