Olemme seurustelleet Peikon kanssa kohta vuoden. Vuoteen mahtuu aivan järkyttävä määrä seksiä. Monenlaista, monipuolista, ihanaa seksiä. Enemmän seksiä kuin koko siihenastiseen elämääni.
Söimme Peikon kanssa eilen vatsamme täyteen, ja menimme päiväunille alasti peiton alle. Peikko otti minut tiukasti syliinsä. Hengitimme ja olimme lähekkäin. Peikko puristi nänniäni. Tunsin, miten päästä varpaisiin levisi tulikuuma halun aalto. Intensiivinen tunne, joka säteili jalkoväliini ja sai minut välittömästi märäksi.
Olen etuoikeutettu, kun lähes vuoden jälkeen yksi kosketus saa aikaan tuollaisen reaktion.
Edit: Peikko kysyi, haluaisinko kirjoittaa päivitykseen pienen täydennyksen. Blogiimme on tullut muutamia kysymyksiä/kommentteja, mikä ilahduttaa meitä todella paljon. Hienoa, että ihmiset lukevat ja löytävät samaistumispintaa.
Olen saanut tänään Peikolta luvan leikkiä jo kerran itsekseni. Peikko oli ystävällisesti hankkinut minulle muutaman uuden pervofilmin, joita sitten kotikoneella katselin. Filmistä eräs kohta kolahti todella lujaa, ja laukesin, noh, kovin ja kovaäänisesti. Ajattelin juuri kysyä lupaa toiseen kertaan, kun sain koneelle tuon täydennyspyynnön.
Kysyin, että jos vastaan kysymyksiin kauniisti, niin saisinko sitten leikkiä vielä toisen kerran. Peikko jätti vastauksen roikkumaan, joten kirjoitan tätä täydennystä toivottavasti orgasmipalkalla.
Meiltä on kysytty, että mikä kapistus tuo usein mainitsemamme hyrrä on. Noh, se on sellainen alun perin niskahierontaa varten kehitetty härpäke, jonka pervot ja siveellisen amerikkalaiset kotirouvat ovat ottaneet omakseen. Tässä yksi versio hyrrästä. Kun Peikko ensimmäistä kertaa tuli luokseni kylään, oli hänellä iso treenikassi mukana. Kassista löytyi mm. tuo hyrrä, jota silloin vähän hämmästelin. Nyttemmin olen oppinut, että hyrrä on lukuisten pervojen standardiväline numero yksi. Tuolla hyrrällä syntyy uskomaton määrä uskomattoman isoja orgasmeja. Suosittelen. Meillä hyrrää käyttää vain Peikko. Minulla ei ole lupaa koskea siihen, kun leikin itsekseni. Hyrrä on siis meidän lempinimemme sauvalle tai wandille –meidän korviimme ne kuulostavat turhan kylmiltä nimityksiltä.
Meiltä kysyttiin myös, että olemmeko lukeneet Fifty shades of Grey –trilogiaa, ja kommentoitiin, että tapahtumat siinä vastaavat melko paljon meidän vaiheitamme. Meistä kumpikaan ei ole toistaiseksi lukenut trilogiaa. Itse olen selaillut sitä. Luulen, että minulta intohimoisena lukutoukkana ja kirjallisuuden ystävänä jää kyseinen trilogia lukematta, koska sen kieli on niin kömpelöä, että itse tuskastuin siihen kielellisistä syistä. Suomeksi käännettynä en uskalla edes avata teosta. Tiedä, olen kieli- ja kirjallisuuspoliisi, mutta minkä ihminen luonteelleen voi. Mutta mahtavaa, että joku löytää meistä yhtymäkohtia kirjan pariskuntaan. Olemme ilmeisesti onnistuneet antamaan itsestämme turhankin hienostunen kuvan blogissamme .
Peikolta vastausta odotellen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti