Blondi: Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo

Jottei blogi anna aivan liian ruusuista kuvaa suhteemme alkamisesta, niin raotettakoon suhteemme alkuaskelia vähän laajemmalti. Voin toki puhua vain omasta puolestani, Peikko kertokoot itse omista ajatuksistaan, jos haluaa niitä jakaa.

Kun tapasin Peikon, olin eronnut yli 15 vuotta kestäneestä parisuhteesta muutamaa kuukautta aikaisemmin. Vaikka olin itse lopettanut näennäisen onnellisen ja ristiriidattoman suhteen, olin melkoisen tuuliajolla itseni kanssa. Tiesin, että päätös lähteä suhteesta oli ainoa oikea, mutta muuta en sitten tiennytkään. 

Olen aina tiennyt, että haluan alistua. Minun ei ole koskaan tarvinnut pohtia asiaa eikä edes nimetä sitä. Joidenkin asioiden kanssa vain syntyy. Aiemmassa suhteessani minulla ei ollut mahdollisuutta toteuttaa halujani, joten asia jäi unohduksiin pitkäksi aikaa. Surffailin toki satunnaisesti erilaisilla palstoilla, lueskelin aiheesta ja katselin kuvia. Koska olin mennyt naimisiin sillä ajatuksella, että olen avioliitossa lopun ikääni, en kummemmin edes miettinyt uinuvaa pervoidentiteettiäni. Koska oli helpompi olla. Koska ei tarvinnut miettiä eikä kyseenalaistaa. Koska ei tarvinnut tuntea tai ajatella. Koska olin omasta mielestäni onnellinen. 

Eron jälkeen aloitin maanisen säätämisen useiden, useiden ja useiden miesten kanssa. Koska tuo kaikki tuntuu nyt hyvin kaukaiselta, on minun vaikea uskoa, että olen todellakin kahden kuukauden aikana pannut kaikkea mikä liikkuu kahdella jalalla. No, lievä kärjistys sallittakoon – fiksuja, miellyttäviä ja ihmisennäköisiä miehiä kaikki. Osa miehistä jäi täysin kertakäyttöisiksi, osan kanssa tapailin seksin merkeissä säännöllisesti.

Tapaamieni miesten joukossa oli myös pari kinkymiestä. Ensimmäinen heistä löytyi aivan sattumalta perusnettipalstan kautta. Profiilitekstissä annettiin kuitenkin selvästi ymmärtää, mistä on kysymys. Tapailimme joitain kertoja ja harrastimme melko alkeellista pervoilua, mutta pervoilua kuitenkin verrattuna entiseen. Toista osasin jo etsiä kinkychatistä. Tapasimme vain kerran – kemiamme eivät kohdanneet. 

Nämä kokemukset repussani kohtasin kinkychatissa Peikon, ja tutustuimme hänen kertomallaan tavalla. Kyse ei kummankaan meidän kohdallamme ollut rakkautta ensi silmäyksellä –kohtaamisesta. Peikko oleili itse parisuhteessa, jonka Facebook varmasti arvioisi luokkaan ”vaikea määrittää” eikä ollut etsimässä parisuhdetta vaan leikkiseuraa. Ja kertoi totta kai asian minulle heti ensitapaamisellamme. Itse en missään nimessä etsinyt parisuhdetta, ja kerroin tämän myös Peikolle. Juuri eronneena olin tehokkaasti muutaman ystäväni avustuksella saanut itseni psyykattua sellaiseen mielentilaan, että en voi missään nimessä alkaa seurustella vielä pitkään aikaan. En voi, koska erosta on niin vähän aikaa. En voi, koska minun täytyy oppia olemaan yksin. En voi, koska en osaa vielä rakastaa. En voi, koska en tiedä mitä haluan.

Pidin Peikosta alusta asti paljon, ja seksi - no, se oli jotain jota en voinut verrata mihinkään aiemmin kokemaani. Olin totta kai täysin seksin lumoissa, ja jokainen päivä oli minulle kuin jouluaatto. Aina jotain uutta. Aina jotain erilaista. Aina jotain, josta nautin vielä enemmän… Puhuimme myös alusta asti todella paljon. Elämän tärkeistä ja vaikeistakin asioista helposti ja vaivattomasti. Ihmettelin ja ehkä jopa kauhistelin, miten avoimesti Peikko puhui tunteistaan. Koska itse en oikein edes osannut tuntea niitä. Vieraita. Vaikeita. Pelottavia. Meni ehkä pari viikkoa, ennen kuin aloin nähdä seksin taakse. Oikean ihmisen. 

Kun tapasimme ensimmäisen kerran, kerroin Peikolla avoimesti säädöistäni ja siitä, että tapailen säännöllisesti paria-kolmea miestä hyvän seksin merkeissä. Hän kertoi, että asia on ihan ok hänelle. Keskustelimme ensimmäisen illan aikana myös yksiavioisuudesta ja totesimme kumpikin, että emme usko siihen… Tapasin mainitsemiani miehiä vielä muutamia kertoja sen jälkeen kun olin tutustunut Peikkoon. Tavallinen seksi tuntui kuitenkin ahdistavalta ja mikä pahinta, seksi jonka olin luullut olevan hyvää, ei yht´äkkiä tuntunutkaan miltään. Yksi tällainen ”kun mikään ei tunnu miltään” –kokemus miehen kanssa, jolta olin siihen mennessä mielestäni saanut elämäni parasta seksiä, sai vihdoin silmäni avautumaan ja ymmärsin, että paluuta entiseen ei ole. Oivallus oli huikea, mutta kipeä. Itkin asiaa Peikolle, ja hän ymmärsi. Koska oli itse joutunut aikoinaan tekemään omat oivalluksensa. Koska tiesi, mitä käyn läpi. 

Tämän kokemuksen jälkeen ilmoitin ystävällisesti kaikille säädöilleni, että tapailen erästä mukavaa miestä, enkä ole enää käytettävissä hauskanpitoon. Vähän ennen minua Peikko oli tehnyt oman ratkaisunsa ja päättänyt oman parisuhteen tapaisensa. En kuitenkaan vieläkään uskaltanut ajatella seurustelevani. Oli helpompaa sanoa, että tapailen Peikkoa. Iso ja tärkeä oivallus tuli, kun istuin hyvän ystäväni kanssa siiderillä, ja puhuimme aiheesta. Hän sanoi jotain, mitä en edes tarkalleen muista, mutta se liittyi joka tapauksessa vankiloihin, joita oma mielemme meille rakentaa. Vihdoin sisäistin ja ymmärsin! 

Vasta tämän oivalluksen jälkeen olen antanut itselleni luvan ihastua. Tykätä. Rakastua. Nykyään ilmoitan kaikille ylpeänä, että olen parisuhteessa. Seurustelen. Olen täysin yksiavioinen. Iloitsen siitä, että hammasmukissani on kaksi hammasharjaa. Iloitsen siitä, että peilikaappiini ilmestyy Peikon tavaroita. Peikon lelut ovat muuttaneet luokseni lähes kaikki, koska useimmiten leikimme ja yövymme minun luonani ihan käytännön syistä. Joskus harvoin, kun päädymme Peikon luokse leikkimään, saa hän käyttää mielikuvitustaan kun lempilelut ovatkin minun luonani. No, onneksi se ei ole minun ongelmani – sorry, leluista huolehtiminen ei kuulu minun toimenkuvaani, kuten Peikolle asian sanoisin.