lauantai 22. elokuuta 2015

1. Päivä

Nukke on levoton otus, sopivasti haasteellinen monella tasolla. Hän ottaa tilansa, mutta viihtyy jaloissakin. Hän lupaa, ettei utele, mutta tunnin päästä kyselee lisää. Hän miellyttää, tuntee täysillä, kantaa hampaanjäljet ylpeydellä ja väsyttää turhautuneen itsensä metsässä. Niinpä en oikeastaan ollut yllättynyt, kun sain iltamyöhään sänkyyni seuraavan pyynnön.

Olisi myös sellainen pyyntö, että voisinko saada jonkun kivan etätehtävän? Muuten tämä levottomuus ja turhautuneisuus alkaa käydä vähän liian haasteelliseksi... Ja itseni läpsiminen on vähän ikävää...

Suhtaudun etätehtäviin tietyllä kriittisyydellä. Pidän kyllä etätehtävistä, niiden valvomisesta ja ennen kaikkea etätehtävien raportointiin tutustumisesta. Minusta etätehtävien pitää olla jotain sellaista, mikä tukee jo olemassa olevaa suhdetta sekä etätehtävien tekijää. Kävimme illalla vielä lyhyen keskustelun aiheesta, ja nuken lisätoiveena oli, että tehtävät voisivat sisältää kipua ja poistaa levottomuutta. Ja sellaisia, että hän voisi tehdä ne työpaikallaan. Lupasin pohtia asiaa. Nukahdin hieman levottomin mielin tehtävien hypellessä ajatuksissani.

Aamulla sain muutaman langanpään kiinni muistellessani vanhempia nuken kanssa käymiämme keskusteluja sekä asioita joissa toivoin nuken kehittyvän. Hetken kelailin lankoja käsissäni eikä aikaakaan kun kerä oli valmis. Myöhemmin aamulla ilmoitin, että säännöt ovat hänen sähköpostissaan, johon hän pikaisesti vastasikin.

- Kiitos. Mun on lähdettävä kohta töihin, joten yritän olla lukematta sitä ennen sitä 

Kerroin, että säännöt luetaan heti, koska niitä saatetaan joutua soveltamaan jo tämän päivän aikana ja tehtävienanto alkaa nyt. Nukke luki seuraavan etätehtävälistan:

Nuken etätehtävät: 
Jokainen kohta tehdään mahdollisuuksien rajoissa nukke -panta kaulassa.
Seuraavat tehtävät on suoritettava joka päivä. 
1.) Tee töitä joka päivä vähintään tunti pepputappi sisälläsi. Tähän tuntiin pitää sisältyä keskustelua joko työkavereiden tai asiakkaiden kanssa. 
2.) Runkkaat joka päivä itsellesi orgasmin pepputappi sisälläsi. Teet sen laskemalla ääneen 5-4-3-2-1-orgasmi.  
3.) Teet vartaloosi selkeä jäljen jollain luonnosta saatavalla materiaalilla. Hyvästä mielikuvituksesta plussaa.  
4.) Jos sinulla on kamera mukanasi, otat vähintään kaksi kuvaa edellisistä toimenpiteistä tai lopputuloksesta. Hyvästä mielikuvituksesta ja Peikon miellyttämisestä plussaa.  
5.) Kirjoitat jokaisesta päivästä Peikolle viestin, jonka sisältönä on miten tehtävät ovat onnistuneet sekä todisteena olevat valokuvat. 
Hyvästä suorituksesta on luonnollisesti tiedossa palkkio. Heikommasta jotain muuta.  
- Peikko
Kävimme jatkoksi vielä lyhyen keskustelun.

- Kiitos Peikko, tuo töiden tekeminen pepputapin kanssa on haasteellinen. Työssä pitää kyetä juoksemaan ja toimimaan nopeasti tarpeen tullen.

- Ymmärrän, onko silti mahdollista?

- Ja pepputapini on hännällinen, mutta teen parhaani.

- Juuri näin. Tätä odotinkin.

- Tehtävät ovat oikein mieluisia.

- Minä melko nihkeästi keskustelen näistä ehdoista, joten jos nämä ovat tehtävissä, niin sitten ei mutinoita. Ymmärretty?


Raportointi nuken silmin:

En ikinä vie töihin mitään kassia tai muuta sellaista. Nyt jouduin miettimään mihin pakkaan hännän mukaan. Otin sen kangaskassiin ja jätin sen takahuoneeseen. Myöhemmin työtehtävän sopivasti vaihtuessa totesin, että sitä voi tehdä oivasti hännän kanssa. Menin takahuoneeseen ja laitoin hännän paikoilleen kyykyssä. Kuka vaan olisi milloin vain voinut tupsahtaa sisälle.

Marssin halliin ja kävin töihin. Olo oli aika veikeä. Tuntui jännältä olla ihan muina miehinä ja kukaan työkavereista ei tiennyt mitä mun hameen alla tapahtuu. Mistä minä tiedän mitä heidän hameidensa alla tapahtuu...

Kun tunti oli kulunut, mä olin aivan märkänä ja laitoin sulle viestin. Menin vessaan ja otin hännän pois.

Koko päivän on siitä lähtien ollut levoton olo. Pidin oman siestan ja kävin yhdessä polulla olevassa rakennuksessa. Sinne pääsee kolmesta suunnasta sisään ja kaikkialle on avoimet ovet. Jälleen minut olisi aika helposti voinut yllättää. Laitoin sormet sisälleni ja leikin hetken aikaa. En kuitenkaan pystynyt keskittymään saattamaan toimenpidettä loppuun. Sitäpaitsi ajattelin hoitavani tehtäväni myöhemmin tapin kanssa.

Vähän aikaa sitten tulin omaan mökkiini. Luin viestisi pannasta. Laitoin sen kaulaan ja etsin rinkastani lasisen dildoni. Kastelin sen liukkarilla asetuin mukavasti patjalleni, polvilleni leveään asentoon ja istuin dildon päälle niin, että se pikkuhiljaa sujahti peppuuni. Otin wandini esiin ja laitoin sen päälle. Kuuntelin samalla tarkkaan kuuluuko ulkoa mitään ääniä. Jännitti käyttää surisevaa laitetta kämpässä, missä seinät ovat pahvia ja yleinen vessa vielä seinän takana. Alkoi tuntua siltä, että tulen pian ja muistin laskutehtävän. Ajattelin sua kuuntelemaan, kun lasken kiltisti. Sanoin itselleni "Saat tulla" ja tulin.

Menin terassille pesemään dildoni vadissa ja jälleen kerran katselin onko ketään näköpiirissä tai tietyssä kohdassa toisen kämpän olohuonetta. Muiden olohuoneesta näkee mun terassille suoraan. Ei ollut ja pesin sen.

Vein dildon takaisin sisälle ja lähdin viereiselle kalliolle. Menin pienen nyppylän taakse, istahdin jäkälämättäälle paljaan pyllyni kanssa, taitoin katajasta piikkisen oksan ja piiskasin sillä vasenta reittäni niin pitkään, että se alkoi kirvellä ja punastua. Olin aivan hiljaa. Toivoin sinua siihen viereen ja jatkavan siitä. En itse kyennyt tekemään sitä enempää, mutta tiedän ja toivoin, että sinä olisit jatkanut.

Menin takaisin sisälle, otin pannan pois ja kirjoitin tämän.

Kiitos tästä tehtävästä. Toivottavasti vastaus oli mieluinen. Tehtävä ainakin oli.

6 kommenttia:

  1. Olen nyt miettinyt tämän kommentin lähettämistä ja muotoilua pitkään, ja yritän nyt saada jotenkin ajatukseni ulos. Tarkoitukseni ei ole tässä tuomita ketään, vaan ehkä jopa pohdiskella omaa reaktiotani.

    Näissä etätehtävissä nimittäin mentiin minun periaatteideni yli tavalla, jota en osannut odottaa tai pystynyt sivuuttamaan. Itse nimittäin en tekisi tai haluaisi D:ni tekevän minulle mitään, mihin sisältyisi kiinnijäämisen riski työpaikalla. En olisi missään nimessä valmis riskeeraamaan työpaikkani menetystä tai vakavaa keskustelua tai varoitusta leikkimällä työpaikalla - tai ainakaan ilman lukittuja ovia. En myöskään saisi ottaa tällaista riskiä edes omatoimisesti.

    Tietenkään en tiedä mitään nuken työpaikasta tai siitä, millainen kiinnijäämisen riski toimintaan oikeasti sisältyi tai siitä, millaisia seurauksia kiinnijäämisestä olisi voinut olla. Ehkä asia oli harkittu ja pohdittu.

    Olen oikeastaan itsekin yllättynyt siitä, miten vahvan tunteen tämän lukeminen minussa sai aikaan. Jos luen leikkikuvauksen tai muun, joka menee joidenkin omien leikkiin liittyvien rajojeni yli, en siitä pahemmin häiriinny. Your kink is not my kink (and that's okay). En halua missään nimessä syyllistää tässä nukkea tai Peikkoa, kun en olosuhteita tiedä, ja vaikka tietäisinkin, jokainen on toki vapaa ottamaan ne riskit, jotka itse haluaa. Tämä vain jotenkin säpsähdytti.

    VastaaPoista
  2. Hitsin hyvä kommentti ja aivan loistavaa että uskalsit kirjoittaa.

    En tiedä kuinka hyvin tekstistä käy ilmi se, että nukella oli täysi oikeus ehdottaa muutoksia tehtäviin ja jopa poistaa tehtävät halutessaan. En ole koskaan käynyt nuken työpaikalla, mutta tiedän kuitenkin melkoisen hyvin mitä hänen tehtäviinsä kuuluu ja millaisessa työpaikassa hän työskentelee.

    Joka tapauksessa, mielestäni edellä kerrottu ei ole hirmuisen relevanttia. Vähän tekstissä liikutaan alueella siitä mitä on minun kinkyä ja mikä on sinun. Tärkein asia tässä yhteydessä on kuitenkin luottamus ja dynamiikka jolla minun ja nuken suhde toimii. Ennen kaikkea tähän liittyy se luottamus ja tieto, että nukke tarvittaessa sanoo "tämä ei käy". Nukke tietää että minun asenteeni, odotukseni, tuntemukseni eikä meidän yhteinen dynamiikka tästä hätkähtäisi. Tämä ei myöskään ole minun arvailuani, sillä olemme olleet aikaisemmin tilanteissa jossa on sanottu sekä "ei" että turvasana.

    Jos tätä tapahtumaa haluaisi pohtia vielä syvemmin, pitäisi kaikkien tietää taustat paljon kirjoitettua tarkemmin.

    Toivottavasti vastaukseni sinua miellytti, mutta jatkan ilomielin aiheesta lisää.

    t. Peikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tekstin aiheuttaman reaktion oikein hyvin, mutta Penni kirjoitti itsekin, ettei tiedä minkälainen työpaikkani on ja minkälaisia riskejä siihen liittyy. Et myöskään tiedä esimerkiksi minkälaiset ovat minun työvaatteeni. Voin vakuuttaa että esimerkiksi niiden malli mahdollisti muutamat näistä tehtävistä täydellisesti.

      Olen erittäin kykeneväinen huolehtimaan itse itsestäni ja tekemään järkeviä päätöksiä. En suoraan sanottuna ole tyhmä. En ikinä riskeeraisi omalla työpaikallani. Minulle hyvä asiakaspalvelu on suorastaan intohimo ja työni on minulle erittäin arvokas. Olen työpaikkani kiitellyin työntekijä. Siksi halusin juuri testata miten positiivisesti oma hyvinvointini työpaikalla voi tähän asiakaspalvelun laatuun vielä vaikuttaa. Itseasiassa niiden komen päivän aikana, mitä tehtäväni kestivät, asiakkaani olivat tyytyväisimmillään.

      Tiesin erittäin hyvin mihin lähdin ja minulle tehtävän anto oli täydellinen. Se otti huomioon työolosuhteeni ja sen hetkisen elämäni muutkin olosuhteet juuri oikein. Keskustelimme myös Peikon kanssa tehtävien sisällöstä. En koe loukanneeni tällä tehtävällä ketään. Kukaan työpaikallani ei tiedä mitä olen tehnyt, ei muut työkaverit, eikä asiakkaanikaan. Itse koin jotakin päätä huimaavaa ja olen erittäin iloinen ja kiitollinen kokemuksestani.

      Kyllä, meillä kaikilla on omat juttumme. Minun juttuni on kokeilla uusia asioita ja ylittää rajoja turvallisesti.

      -nukke

      Poista
    2. Ymmärrän täysin, ja olen aidosti pahoillani, jos kommentillani loukkasin sinua. En aikonut tarkoittaa, että olisit kykenemätön huolehtimaan itsestäsi, ja luonnollisesti uskon sinun itse olevan enemmän kuin kykeneväinen tekemään järkeviä päätöksiä. :)

      Poista
  3. Kiitos vastauksesta, se oli kyllä tyydyttävä - eipä sikäli, että kukaan voisi teiltä mitään selityksiä vaatiakaan. Kiitos myös hyvästä asenteesta, arvostan teitä todella paljon ja minulta vaatii paljon pohtimista olla kanssanne eri mieltä. Olen viime aikoina huomannut, että löytäessäni paremmin oman kinkyidentiteettini, bloginne on muuttunut siitä D/s:n ideaalikuvasta jonka kautta aikanaan kinkyyteni löysin, vain yhdeksi mahdolliseksi tavaksi tehdä asioita ja sellaiseksi, jonka kanssa voin jopa olla eri mieltä. Tämä on mielenkiintoinen kehitys, joka ei toki yhtään vähennä kiinnostustani lukea tekstejänne. Niihin saa vain laajempaa perspektiiviä.

    Palatakseni aiheeseen, olen kanssasi samaa mieltä. Tajusin itsekin vasta näistä fiiliksistä kirjoittaessani, että oikeastaan taustoilla ei ole mitään väliä, vaan kyse on siitä, miten itse käsittelen asiaa. Eihän minulla ole mitään sanomista siihen, mitä joku muu tekee, kunhan se ei ketään (tahtomattomasti) vahingoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan loistavaa pohdintaa. Tuntuu melko pelottavalta jos joku pitäisi meidän D/s kuviota ideaalikuvana, sillä eihän se sitä ole. Sehän ei voi olla edes meille itsellemme täysin sitä, niin saatikka toisille. Toivon todella että tekstimme antaa nimenomaan perspektiiviä rakentaa omaa juttuaan.

      Olen silti hyvin tyytyväinen että kirjoitit ja toit pohdintasi esille. Jos pistän(mme) itsemme näin avoimesti likoon, niin katson että meidän on myös syytä ottaa vastaan rakentavaa ja reilua palautetta ja kritiikkiä. Mielestäni näin juuri kävikin.

      t. Peikko

      Poista