Minun ADHD, minun kinkyt

Sain tänä keväänä ADHD diagnoosin. Olen vuosia(kymmeniä) pohtinut, että mahdanko toimia ihan samalla tavalla kuin monet ympärilläni ja hieman hassusti tämä blogi tuuppasi minut viime syksynä kohti diagnoosia. Olin pyöräilemässä kohti kotiani, kun mieleeni tupsahti hyvä kirjoitusaihe tänne blogiin. Ensiksi innostuin valtavasti, niin kuin aina kivan asian edessä. Palloittelin tekstiä mielessäni monesta suunnasta ja päätin että kirjoitan tekstin heti kotiin päästyäni. Euforinen tunne valtasi minut, niin kuin aina kivan asian edessä ja kiihdytin ajatustyötäni ja vauhtiani. Kunnes yht'äkkiä, jostain mieleni syvyydestä nousee tylsä kilpaileva ajatus, joka kertoo minulle että eipä kannatakaan just nyt kirjoittaa ja mukanaan se tuo jos jonkinmoista tekosyytä viettää iltani toisin. Tässä vaiheessa, vaikka tiedän mielipiteeni vaihtuvan useasti tulevien minuuttien aikana, pelini on tältä osin pelattuna. Tämä hetki katkaisi kamelini selän ja päätin ottaa selvää liittyykö jahkailuuni jokin kirjainyhdistelmä.

Kun olet tavannut yhden ADHD henkilön, olet tavannut ainoastaan sen yhden, jonka kautta ei kannata tehdä yleistyksiä tai oletuksia muista ADHD henkilöistä. Minulle ADHD näyttäytyy kohinana päässä ja nopeutena. Näistä saamistani ylimääristä ominaisuuksista osa on minulle suorastaan supervoima kun taas osa on vähintäänkin rasite. 

Kohina päässäni tekee sen, että minulla on sinkoilevia ajatuksia päässäni liikaa. Tähän kun liittää vanhan traumani, jonka vuoksi minun täytyy olla vahvasti tietoinen ympäristöstäni, tekee tämä yhdistelmä sen, että päässäni on usein aivan liikaa ärsykkeitä. Pyrin huomaamaan kaiken, joka ikisen liikkeen, dynamiikan vaihdoksen, energian vaihdon ihmisten välillä, eleen, sävyn jne. Lista on loputon. Osa edellä kuvatusta on supervoimani, sillä esim. ihmisten kanssa olen erittäin lahjakas ja huomaan helposti mitä tapahtuu sanomattoman kommunikaation takana. Näen yhteyksiä, joita kaikki muut eivät näe ja ennen kaikkea osaan reagoida näkemääni ja kuulemaani tavalla, mikä usein auttaa viemään tilannetta eteenpäin. Työelämässä minun on ollut pakko suunnata työtehtäviin, joissa voin käyttää edellä kertomaani hyväkseni sillä kolikon toinen puoli on kovin raskas. Olen käytännössä koko työurani kokenut olleeni huono työntekijä. Asiantuntija tehtävässä keskittyminen on usein kaiken perusta, mutta mitäs jos pystytkin keskittymään vaan hetken yhteen asiaan, kunnes ajatuksesi ei enää vaan pysy aiheessa. Mitäs jos jalkasi naputtaakin koko ajan lattiaan ja muistiinpanosi täyttyy geometrisista piirustuksista ja kun sinulta joku kysyy jotain heräät omasta maailmastasi nimesi kuullessasi. Tervetuloa maailmaani.

Olen äärimmäisen nopea tekemään päätöksiä ja koen että pystyn myös tekemään nopeasti äärimmäisen hyviä päätöksiä. Päässäni isot kokonaisuudet, dynamiikat ihmisryhmien välillä, teot, saavutukset, odotukset jne. muovautuvat äärimmäisen nopeasti minulle selkeään muotoon ja pystyn näiden perusteella tekemään nopeita hyviä päätöksiä. Saan usein ympäristöltäni vastakaikua, missä päätöstä tai mielipidettäni halutaan pureskella, mikä välillä turhauttaa minua sillä minähän olen jo asian käsitellyt. Toisaalta pystyn vaihtamaan myös mielipiteeni tarvittaessa ja jopa mieluusti päädyn sellaisiin tilanteisiin, mutta silti nopeus on minua kuvaava termi. Nopeus näkyy myös arjessani ärsyttäväsi, sillä usein jaan päivääni osiin, missä nopeudella on liian iso merkitys. Kuvaava ajatustapa minulla on, että on kiva päästä aloittamaan joku asia, mutta minulla on aina kiire saada se loppuun ja päästä aloittamaan seuraava. Tämä on luonnollisesti suoraan verrannollinen esim. huolellisuuteen  ja esim. jos (työ)elämässäni on jokin konkreettinen asia hukassa, minun kannattaa jutella peilin kanssa.

Ihmissuhteissani nopeus ei ole aina hyvä asia. Toisaalta koen, että olen sen avulla löytänyt elämääni upeita asioita kuten vaikka blondin ja leluni. Siinä hetkessä kun olen heidät ensimmäisen kerran tavannut, minun päässäni asiat ovat muotoutuneet jo varsin selväksi ja olen valmis tekemään paljon että nämä asiat myös tapahtuvat. Näen usein potentiaalia siellä missä muut eivät näe ja olen ollut harvoin väärässä. Minun unelmani ovat isolla prosentilla tulleet toteen, sillä visio on mielessäni selkeä ja tiedän miten sinne päästään.

Ihmissuhteen sisällä nopeus ei ole hieno ominaisuus. On varmasti rasittavaa katsella ihmistä, jonka liekki palaa lujaa molemmista päistä. On varmasti rankkaa kuunnella ideoita ja ajatuksia, jotka muuttuvat muutaman minuutin päästä ja vielä takaisinkin. Tätä olen pahimmillani. Mutta onneksi asia ei ole näin mustavalkoinen. Vaikka minulla on varmasti pahojakin hetkiä, niin suurimmalta osin olen onnistunut pärjäämään elämässäni oikein hyvin. Harvat huomaavat nopeuttani tai levottomuuttani, sillä olen oppinut elämään sen kanssa. Kärsin siitä myös paljon itsekin, sillä välillä tuntuu etten osaa pysähtyä ollenkaan, saatikka pysähtyä silloin kun nautinto on korkeimmallaan. Mutta...

Edellä kerrottu on ollut supervoimani myös kinkyydessäni. Olen taitava lukemaan tilanteita ja ihmisiä, mikä tekee sen, että osaan viedä tilanteita eteenpäin usein paremmin kuin vastakappale osaa edes toivoa. Minun päässäni teot muodostuvat nopeasti tilanteen mukaan ja energia ympärilläni on kuin tuttua tutumpi hiekkalaatikkoni. Tilanne muovautuu usein juuri sellaiseksi kuin mielessäni sen rakensin. Mutta vaikka nyt paukuttelen kovasti henkseleitäni, niin ei kaikki aina ole aivan täysin auvoista. Oma pysähtyminen ja nautintoni jää usein taustalla ja syynä lienee vaikeus pysähtyä oman nautinnon edessä. En ole koskaan pitänyt omaa (fyysistä) nautintoani lähellekään tärkeimpänä asioinani, mutta nyt minulla on onneksi tullut uusia mahdollisuuksia tämän tutkimiseen.

Olen kevään aikana kokeillut kevyesti ADHD lääkkeitä. Parasta tässä on se, että koen pystyväni säilyttämään supervoimani, mutta silti tuomaan elämääni uusia asioita. Olen löytänyt itseni muutaman kerran aivan uudesta tilanteesta. Työväenopiston kurssilla olen säpsähtänyt muutaman kerran tilanteessa, missä olen ollut hyvin fokusoitunut opettajaan ja hänen opetukseen. Tällaistako tämä voisi oikeasti olla? Lelun kanssa olen ollut muutaman kerran tilanteessa missä olen pysähtynyt vahvasti ja onnistunut heittämään kiireen pois. Pysähtyminen on tuonut mukanaan uutta nautintoa hetkestä. Voisinko olla vaan tässä ja nauttia. Näköjään voin. Tutkimus jatkukoon.