Jokainen suhde jättää meihin jälkensä. Eron sattuessa pintaan saattaa nousta katkeruuden tai jopa . vihan tunteita. Toki näille tunteille on joskus myös tilauksensa, mutta oman elämänkatsomukseni mukaan on paljon terveempää katsoa eteenpäin kuin taaksepäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menneisyydestä ei kannattaisi ottaa opikseen.
Oma suhteeni päättyi hiljan. Tässä kirjoituksessani ei ole yhtään arvostelua häntä kohtaan, vaan pyrin pohtimaan omaa tilannettani mahdollisimman avoimesti ja reilusti.
Valtasuhteeni päättyessä päässäni risteili liikaa tunteita. Pääosin alkuun se oli pettymystä, sittemmin varmasti myös helpotusta, jonka jälkeen seurasi seesteisempi vaihe, mistä taas näppärästi siirryin jopa vihaan. Huolimatta tunteiteni kirjosta, en missään vaiheessa ole halunnut hänelle mitään pahaa vaan toivonut kaikkea hyvää, mitä tälläkin hetkellä toivon enemmän kuin mitään muuta.
Nyt kun aikaa on jo kulunut tovi ja olen jopa kevyesti yrittänyt deittailla uusia ihmisiä, olen löytänyt itsestäni uuden tunteen, mikä on saanut minut mietteliääksi. Muutaman päivän pohdiskelun jälkeen olen alkanut kutsua sitä valtatyhjiöksi.
Olem lukenut kokemuksista, joissa valtasuhteen päättymisen jälkeen alistuvalla saattaa olla vaikeaa jatkaa arkeaan, kun siitä puuttuu iso Domin kokoinen pala. Valtasuhteissa kauneimmillaan toinen kuuluu toiselle ja voi olla jopa omistettu. Kun tämä linkki katoaa, on hyvinkin helppoa kuvitella joutuvansa tyhjän päällä ilman päämäärää tai opastajaa. Helposti saatta myös tulla ajatus, että Dom tällaisessa tilanteessa vaan jatkaa matkaansa ilman suurempaa tyhjiötä. En tiedä kuitenkaan muista, mutta omakohtaisesti voin sanoa jatkaneeni matkaani, mutta myös tyhjiö kulkee mukanani.
Tyhjiö näyttäytyy minulle levottomuutena ja tunteena, että minulta ja minusta puuttuu iso pala. Se tyhjiö voi pikkuriikkisesti täyttyä, jostain satunnaisesta kohtaamisesta tai piiskalla hutkiessa, mutta se tyhjenee myös yhtä nopeasti. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän olen päätymässä ajatukseen, että tyhjiöni on paljon helpompi täyttää kauniilla aidolla hymyllä kuin pyllistämällä. Ajatus siitä, että joku on Minun ja hän myös haluaa olla Minun, tulee vielä täyttämään tyhjiöni.Jos sinä, haluat hypätä tyhjiööni joko ihan vaan keskustelemalla tai jopa hymyilemällä, niin tarkemmat ajatukset löydät täältä.
Loppukevennys. Hyvä ystäväni houkutteli minut studioonsa, koska Tinder kuvani ovat kuulemma "melko huonot". Olin täysin samaa mieltä ja niinpä vietimme yhden iltapäivän studiossa, lempimusiikkini huutaessa lujaa. Minä posetin ja ystäväni piti sulkimen pohjassa. Kyllä ammattilainen saa upeita kuvia aikaiseksi.
"Tyhjiö näyttäytyy minulle levottomuutena ja tunteena, että minulta ja minusta puuttuu iso pala. Se tyhjiö voi pikkuriikkisesti täyttyä, jostain satunnaisesta kohtaamisesta tai piiskalla hutkiessa, mutta se tyhjenee myös yhtä nopeasti. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän olen päätymässä ajatukseen, että tyhjiöni on paljon helpompi täyttää kauniilla aidolla hymyllä kuin pyllistämällä"
VastaaPoistaTämä on todella hyvin kuvattu! Pitää paikkaansa myös näin uutta kohti suunnistavalla. Kinkyt sessiot ilman kiinteää yhteydenpitoa sessioiden välillä jättävät nimenomaan tyhjiön. En usko että suhteen välttämättä pitää olla eksklusiivinen ja vakaaseen parisuhteeseen tähtäävä, mutta alistuminen ilman minkäänlaista tunneyhteyttä ja kiinteämpää valtasuhdetta ei kyllä riitä.
-Pajunverso