maanantai 16. syyskuuta 2013

Blondi: Vähän kaikeasta, ainakin omistamisesta ja sen merkityksellisyydestä

Harjoittelemme Peikon kanssa yhteiseloa. Arki on kovin erilaista, kun asuu toisen kanssa saman katon alla. Siihen liittyy sellainen turvallinen varmuus, vaikka ei minun ole kyllä missään vaiheessa tarvinnut olla epävarma parisuhteemme laadusta tai kestävyydestä. Huomaan jo nyt, miten jatkuva ikävä on helpottanut. Ja tunne siitä, ettei aikaa ole koskaan tarpeeksi. Koska nyt sitä on. Paljon yhteistä aikaa. Arkista tekemistä. Arkisia hetkiä. Yksi asunto. Toinen ei ole koko ajan menossa tai tulossa. Paitsi tietysti omiin arkisiin menoihinsa. Huomaan koko ajan koskettelevani Peikkoa. En malta päästää hänestä irti, nyt kun elämme arkea yhdessä. Myös Peikon lapsi janoaa kosketusta ja läsnäoloa. Makoilemme usein kaikki kolme isolla parisängyllä. Lasken leikkiä, että voitaisiin yhtä hyvin asua yksiössä, kun kaikki ovat yhdessä ja samassa kasassa.

Seksin harrastaminen asunnossamme on toistaiseksi hieman, hmm, rajoitettua. Koska täällä ei ole vessanoven lisäksi ainoatakaan ovea. Yksinasuvana olen kiikuttanut makuuhuoneiden ovet vinttiin – ensi viikon projektina on asentaa ovi sekä lapsen että meidän makuhuoneemme oviin. Toistaiseksi olemme harrastaneet rauhallista vaniljaseksiä, mutta ah, niin ihanaa sellaista. 

Olen tänään ollut aidosti koko päivän onnellinen siitä, miten hyvältä Peikko tuntuu sisälläni. Siis siinä ihan perinteisessä penetraatioseksissä. Pentraatioseksistä nauttiminen on minulle vieläkin melko uusi ja hämmentävä kokemus, koska olen koko ikäni kammonnut sitä. Koska se ei ole tuntunut miltään. Nyt se tuntuu hyvälle sekä kropassa että korvien välissä. En malttanut Peikonkaan kanssa nauttia siitä suhteemme alkuaikoina, ja ahdistus oli silloinkin usein läsnä. Nyt se on nautittava lisä kaikkeen muuhun. Minulle penetraatioseksi on ensisijaisesti fiilistelyseksiä. Toki usein leikissä Peikko penetroi minua, mutta silloin vain ottaakseen omansa ja näyttääkseen asemansa. Tai näin minä asian tulkitsen.

Tuntuu hassulta, että olen lähes aina heti märkä, kun Peikko haluaa tulla sisääni. Vaikka hän ei olisi edes koskenut minuun millään tavalla. Tänään aamulla hän tuli lempeästi sisääni yhdellä pitkällä, sujuvalla työnnöllä. Rakasteli minua hellästi ja intensiivisesti. Silmiin katsoen. Sano mulle, että mä olen sun oma, mutisin Peikolle. Sä olet kokonaan mun oma. Sanat saivat kierrokseni nousemaan oitis potenssiin kymmenen. Kun Peikko oli lauennut, sain vielä hänen sormet sisälleni. Olin sängyllä puoli-istuvassa asennossa ja katselin Peikkoa ja Peikon sormia spermasta märässä emättimessäni. Laukesin nopeasti Peikon olkapäätä purren.

Illalla aloin vielä tarkemmin pohtia tuota omistamista. Omistettuna olemista. Ja sitä, miten merkityksellistä se on minulle. Miten vapauttavaa se on minulle. Minulle omistaminen tarkoittaa sitä, että minusta pidetään huolta ja tarpeeni tyydytetään. Enkä puhu pelkästään seksuaalisista tarpeista vaan ihan arkisista asioista. Oloni on turvallinen ja tiedän, että voin luottaa toiseen. Sellainen luja perusluottamus, ja totta kai tieto siitä, että olen Peikon käytettävissä hänen niin halutessaan.

Omistaminen ei ole minulta pois, päinvastoin. Se tarkoittaa sitä, että luottamus on niin luja, että saan tulla ja mennä vapaasti. Kokeilla ja tehdä asioita muiden kanssa ennalta sovittujen rajojen puitteissa. Nyt noin puolitoista vuotta pervosuhteessa oltuani ajatus siitä, että sitoutuisi vain yhteen leikkikumppaniin loppuiäksi, tuntuu hassulta. Eikä tämä tarkoita sitä, että minulla olisi monia leikkikavereita. Olen hyvinkin yksiavioinen, mutta ajatus siitä, että minun on mahdollista leikkiä myös muiden kanssa, on vapauttava. Ja taas ajatus siitä, että seksi/leikki olisi sidottu vain parisuhteeseen, tuntuu vieraalle.

Omat ajatukseni eivät ole radikaalisti muuttuneet – tunnistan aina olleeni äärettömän liberaali näiden asioiden suhteen. En ole koskaan kyennyt olemaan mustasukkainen kenestäkään. Ei minun olen koskaan tarvinnut. Enkä myöskään edes osaa. Kuitenkin vasta pervoilu on mahdollistanut käytännössä sen, että myös muiden kuin oman kumppanin kanssa voi leikkiä/harrastaa seksiä. Enkä nyt puhu siitä penetraatioseksistä – se on varattu vain Peikolle.

Nautimme Peikon kanssa kumpikin siitä, kun toinen leikkii jonkun toisen kanssa. Peikko on bileissä aktiivinen – minulle se ei ole luontainen miljöö leikkiä. Miksi siis kieltäisin sen Peikolta, etenkin kun hän nauttii siitä? Piiskamisesta, käskyttämisestä, pienestä kiusaamisesta. Riippumatta siitä, mitä Peikko tai minä teemme muiden kanssa, olen kuitenkin hänen. Omansa. Kokonaan. 

3 kommenttia:

  1. Kaunis teksti jotenkin ja lämmittää mieltä lukea tuollaista, varsinkin kun itse myös tuntee samoin kun pääsee kotiin, siihen yhteiseen kotiin. Hienoa lukea tuollaisista tunteista välillä, siis tuollaista hellempää.

    VastaaPoista
  2. Kiva teksti. Olen ihan samaa mieltä siitä vapauttavasta tunteesta, joka tulee sen myötä, että saa toteuttaa halujaan, jos haluaa. Ei tarvitse kaihoilla ainakaan sitä :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos vierailusta blogissamme! Olen lueskellut aikaisemminkin blogianne.
    T:orja

    VastaaPoista