perjantai 20. syyskuuta 2013

Blondi: Ensimmäinen leikki yhteisessä kodissa

Leikimme tänään ensimmäistä kertaa yhteisessä kodissa. Kiitos jollekin korkeammalle taholle lapsen tanssiharrastuksesta!

Saavuin kotiin lähes 12 tuntia kestäneen työpäivän jälkeen. Peikko oli käyttänyt hyväkseen yksinäistä koti-iltaa, ja askarteli hapsupiiskoja tilaamistaan kauniista nahkavuodista. Varsin pian askartelun jäljet siivottiin laatikkoon sängyn alle, ja sain Peikon kimppuuni. Tai siltä se ainakin tuntui. Pienen leikkitauon jälkeen kumpikin oli vireessä – ja minä erittäin tarvitseva. Olin jo etukäteen kertonut Peikolle, että tarvitsisin käyttämistä. Piiskaa. Kipua. Kasvoille läpsimistä. Paljon orgasmeja.

Peikko istuu jalkojeni välissä sormet sisälläni ja tivaa minulta. Kerro, miksi sä tarvitset. Mitä sä tarvitset. Miten sä voit olla näin märkä. Raasu. Ja minä haukon henkeäni ja yritän kerätä ajatuksiani. Ja onnistun vastaamaan jotain kohtuullisen järkevää. Että tarvitsen voidakseni ja jaksaakseni arjessa paremmin. Mieleni pysyy tasaisena. Että olen ollut niin pitkään ilman. 

Rauhallisemmassa seksissä saadut orgasmit ovat niin erilaisia kuin käyttämällä tehdyt. Rajusti. Monella sormella. Melkein koko kädellä. Ja hyrrällä. Pakotettuna monta peräkkäin. Kun ei enää oikeasti pysty. Niin Peikko ottaa käyttöön ison mustan dildon ja nai lisää. En tiedä, kuinka monta kertaa laukean. Monta. Kerran myös ilman lupaa, koska olen niin täynnä nautintoa ja hetkeä, että en yksinkertaisesti tajua kysyä. Lopuksi Peikko tyydyttää itsensä minuun. Makoilemme ja tasaamme henkeä. Voisinko mä saada vielä piiskaa? Mä tarvitsisin viiruja. Merkkejä. Mihin sä haluaisit piiskaa? Reisille, peppuun, jalkapohjiin, rintoihin? Ei se ole mun asia päättää sitä, vastaan hiljaa. 

Arkusta kaivetaan bastardo ja nahkaläpyskä. Mahallesi. Tiedän, että joudun vastaanottamaan kipua. Tiedän, että tarvitsen sitä. Tiedän, että minun täytyy pysyä paikallani eikä tapella vastaan, koska olen itse pyytänyt piiskaa. Muutama isku nahkaisella, ja sitten bastardo lyö viiltävästi. Kipu on polttavaa. Ja kovaa. Nousen jokaisen viillon jälkeen vatsaltani käsieni varaan puoliksi konttaavaan asentoon, ja yritän selvitä kivusta hengittämällä. Itku tulee nopeasti. Saan ensin neljä kaunista viirua. Puolet enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Peikko kysyy, että haluaisinko vielä yhden. Jooh. Sano se. Saisinko yhden. Sano kokonaan. Saisinko yhden viirun, kiltti. Piiska viiltää vielä kerran. Peikko tulee päälleni makaamaan ja rauhoittaa minut. Mitä kuuluu sanoa? Kiitos, saan henkäistyä. Saan kehuja siitä, miten kiltti olen ollut, miten kauniisti pyysin piiskaa ja miten nätisti kiitin siitä. Makoilemme vielä jonkin aikaa, ja itken puhdistavaa itkua. Olen kaivannut ja tarvinnut itkemistä. Itken myös ilosta ja onnesta.

Loppuillan leijun autuaana. Naureskelen ja hihittelen. Lapsi kotiutuu jossain kohtaa ja pyörii näyttämässä eri vaatevaihtoehtoja koulukuvausta varten. Kommentoin ja juttelen iloisesti hänen kanssaan. Koska olen iloinen. Tällä elää taas pitkään. 

PS. Pervon niksinurkka tiedottaa. Kookosöljy on erinomainen aine pervoilun aiheuttamiin ruhjeisiin etenkin alapäässä. Se on antibakteerinen luonnostaan ja sisältää paljon kaikenlaista, joka saa ihon ja limakalvot paranemaan nopeasti. Se ei myöskään tahmaa, kuten Bepanthen. Tämänkertaisen leikin jälkeen kävin suihkussa ja totesin, että auts, naarmuja on tullut emättimeen, sen verran paljon suihku kirpaisi. Reilu kerros kookosöljyä lasitölkistä sinne itseensä, ja heti helpotti. Viiruja en tällä aineella kuitenkaan käsittele, koska ne saavat näkyä ja tuntua mahdollisimman pitkään. 

3 kommenttia:

  1. Huomaa että tätä kirjoittaa onnellinen narttu. Kiva lukea toisen onnesta.. myös toki Peikon onnesta. :)

    VastaaPoista
  2. Joudut sitten piilottelemaan viiruja kun huushollissa asuu teinikin?

    VastaaPoista
  3. No, ei varsinaisesta piilottelusta oikein voi puhua. Olen muutenkin aika lailla vaatteet päällä, kun teini on kotona ;). Saunaa meillä ole, joten sen kaltaisilta tilanteilta on toistaiseksi vältytty. Satunnaisia purujälkiä vilahtelee joskus käsivarsissani ja niskassa, mutta nekin peittyvät useimmiten ihan arkivaatteilla.

    VastaaPoista