Olen aktiivisesti etsinyt seuraa ja hieman hävettää kertoa, että vietän para'aikaa elämäni pisintä sinkkukautta, mikä ylitti hiljan puolen vuoden paalun. Ei sillä olen ollut muutamilla kivoilla treffeillä ja käynyt useita kivoja keskusteluja neitssä ja onpas sieltä elämääni jäänyt jotain mikä ansaitsi ihan oman kirjoituksensakin ja lupaan sen tehdä. Kuitenkin se totaalisesti jalat altani vievä prinsessa on ollut hitsin hyvin piilossa, joskin nyt voisi näyttää siltä, että 10 vuoden väsytystaistoni saattaisi tuoda tulosta, mutta siihen palaan hieman alempana.
Mitäs sinkkukautena viisikymppinen mies voisi tehdä muuta kuin katkeroitua ja alkaa heitellä pilkkakirveitä ikäville prinsessoille. Minä olen kuitenkin turvautunut pariin rakkaaseen ystävääni ja käpertynyt sisällepäin osaltaan myös deittailupettymyksiäni peilaten ja pohtinut mitä minä oikein etsinkään. Voisin kirjoittaa sivullisen tai toisenkin aiheesta, mutta kiteytän ne kahteen suurimpaan oivallukseeni.
Ensinnäkin koen kinkyyteni olevan minulle jotain mikä hivelee sieluani ja mikä minussa on ollut syntymästäni lähtien. Pahoittelen jos loukkaan jotakuta, mutta koen että kinkyys on minussa kiinni samalla tavalla kuin vaikka homoseksuaalisuus homoseksuaaleilla. Se on jotain mikä osuu ja koskettaa minua sieluun asti ja koen sen olevan todella iso ja aito pala minua. Kuitenkin haluan painottaa, että se ei silti tarkoita että olisin jotenkin erityisen raju tai sadisti vaan se on minun kaunein ominaisuus. Tästä syystä haluan kokea että elämä valtasuhteeni sisällä on totta.
Toinen henkilökohtainen prinsiippini koskee tylsästi sanaa projekti. Vaikka kaipaan arkeeni helppoutta, niin jopa pieneksi häpeäksi itselleni olen sisäistänyt, että TARVITSEN valtasuhteeni sisällä itselleni projektin. Koska projekti sana on äärimäisen kylmä, niin jatkossa puhun vaan suhteesta. Tälle suhteelle ei ole olemassa speksejä etukäteen vaan se muodostuu tutustumisen ja kemian myötä. Koska saan dopamiini annokseni helposti toisen kautta, saan valtavaa mielihyvää kun voin valtasuhteen kautta tehdä toisen elämää pikkasen paremmaksi tai paljon kiimaisemmaksi. Olen pohjattoman kiinnostunut kuulemaan kaikesta toisen elämästä, alkaen haasteista päätyen kaikkein pimeimpiin fantasioihin. Parasta mitä minulle voisi tapahtua olisi törmätä johonkin ulkoisesti siveään prinsessaan, joka ei oikein uskalla myöntää edes itselleen kuinka kiimainen pikkulutka hän olisikaan, vaan riittäisi kun minä näkisin sen. Enkä nyt viittaa kehenkään tuntemaani, enhän.
Muistikuvani ovat melko hatarat, mutta noin 10 vuotta sitten minuun otti yhteyttä varsin nuori (täysi-ikäinen) neito. Koska tänään hän on jo prinsessaikäinen niin kutsun häntä prinsessaksi, mikä sattumoisin on kyllä hyvin kuvaava termi. Sen muistan, että hän oli lukenut joitain haparoivia alkupään blogitekstejäni ja sen perusteella halunnut tavata minut. Tapasimme hänen asunnollaan ja muistan oikeastaan ainoastaan sen, että minä yritin tehdä tuttavuutta puhuen ja hän tuijottaen lattiaa. Aika nopeasti tuli molemman puolinen fiilis että nyt olemme vähän väärässä paikassa ja tapaamisemme päättyi halaukseen hyvin nopeasti.
Noin viisi vuotta myöhemmin kun tieni oli vienyt meidät molemmat Helsinkiin, polkumme kohtasivat uudestaan. Muistaakseni otin yhteyttä häneen, ja päädyimme kirjoittelemaan. Muistan kuinka haastavaa kommunikaatiomme oli silloinkin alusta lähtien. Minä yritin nyhtää pieniä tiedonjyväsiä sieltä ja täältä, mutta vastaukset koin joko brättäilyksi, tyhjiksi tai tylyiksi. Muistan yrittäneeni sanoittaa omaa tarvettani kommunikaatioon, mutta koin että viestittelymme ei oikein edennyt. Kuitenkin prinsessa oli varsin halukas tapaamaan fyysisesti mikä hieman hämmensi minua. Tapasimme minun luonani ja muistan vaan kuinka haastavaa jo pelkkä saapuminen oli. Hänen Iphonessa oli virtaa muutama prosentti ja prinsessa harhaili jossain asuntoni lähistöllä. Lopulta hän kuitenin löysi perille ja muistan miettineeni kuinka harvinaisen neuvoton olin viemään tilannette eteenpäin. Enkä tarkoita, että prinsessa olisi pitänyt raahata futonille (no sitä hän toivoi, tajusin myöhemmin) vaan ihan keskustellen tutustua. Taisimme lopulta molemmat turhautua toisiimme totaalisesti ja muistan saaneeni blokin whatsapp.ssa viestin kera missä totesimme yhteisäänin, että "tämä ei nyt oikein toimi". En siltikään halua väittää että prinsessan kommunikaatio vei tilanteen blokkiin asti, vaan kyllä oma elämäntilanteeni ei varmasti ollut kohtaamisellemme paras mahdollinen, eikä minusta löytynyt sellaista prinsessan kesyttäjää mitä siinä hetkessä olisi tarvittu. Muistan kuitenkin että minua harmitti vietävästi, sillä näin ja tunsin sen kaiken potentiaalin jo silloin, sitä paitsi prinsessat tuppaavat olemaan kovin viehättäviä.
Onneksi blokkini ei ulottunut Fetlifeen asti ja niinpä tässä silloin tällöin olen lähettänyt hänelle viestin tai toisen. Minulle selvisi, että prinsessa oli muuttanut ulkomaille ja yllätyin että hän jopa otti itse yhteyttä ja kertoi olevansa Suomessa pari viikkoa ja että jospa tavattaisiin. Elämäni oli silloin huonossa vaiheessa ja en saanut itseäni kahville. Nyt tässä kuukausi sitten lähetin minä puolestaane ehkä kymmenennen viestini ja ehdotin uutta tapaamista kun hän olisi Suomessa, mutta hänpä kertoi muuttaneensa tänne takaisin kuukausi sitten. Blokkini aukaistiin ja onnistuimme vaihtamaan muutamia kokonaisia lauseita ilman provosoitumatta puolin tai toisin. Aika pian totesimme, että tässähän voisi olla erittäin sopivat elämätilanteet käsillä lähempäänkin tutustumiseen. Minä yritin olla kärsivällinen ja kuunnella brättäilevää prinsessaa, joka muistutti minua vähintään joka kolmannessa lauseessa olevansa niin ihana, että saa kuitenkin päättää kaikki asiat tai että Peikko setä ei pysty tekemään hänellä mitään, koska hän on kova brättäilemään ja painimaan. Minä mumisin partaani jotain kuluneita fraaseja kuten "helppo se on sieltä huudella" tai "sehän nähdään". Hitto mikä projekti. ;-)
Prinsessa tuli kylään ja se sama selittämätön fiilis nousi sisälläni. Tällä ulkoisesti siveällä, jakkupuvussaan arjessa viilettävällä pikkuisella ei ole oikein mitään hajua siitä kuinka syvälle häntä voidaankaan koskettaa ja kuinka syvästi alistuva hän onkaan. Prinsessa oli toivonut etukäteen pientä kipua, ihan vaan sellaista just kivaa prinsessoille sopivaa, minkä turvin pieni brättäily voisi vielä jatkua. Koska olen tosi kiva Peikko, ja minusta on kiva jopa antaa prinsessojen luulla olevansa vallan kahvassa, niin tarjoilin juuri sitä ja annoin hänelle avokämmenin juuri sopivaa kivaa kipua farkkujen päältä. Ehkäpä prinsessa saattoi jo huokaista helpotuksesta, että tilanne meni just niin kuin hän sen oli tiarapäässän suunnitellut mutta vähämpä prinsessat oikeasti tietävät mikä heille on parasta. Nappasin prinsessan hiuksista kiinni ja talutin hänet voimistelupukin viereen ja painoin hänet sitä vasten, niin että kasvomme kohtasivat. Kuinka se kaikki itsevarmuus voikaan hävitä hetkessä.
- "Katsopa silmiini!", komensin, mutta prinsessan silmät nuohosivat pitkin seiniä ja kattoa. Silittelin hänen poskeaa ja nautin hänen kiihkeästä hengityksestä.
-"Arvaapa mitä seuraavaksi tapahtuu?", kysyin, mihin sain hennon vastauksen.
"Nyt se siveä brätti avaa farkkunsa ja laskee ne nilkkoihinsa!".
"En ikinä pysty tekemään mitään sellaista!", hän vastasi äänellä johon taisi itsekin uskoa.
Painoin toisen käden rauhallisesti hänen kaulalleen ja käänsin hänen katseensa omaani. Katselin hetken hänen kauniita kasvojaan ja jatkoin rauhallisesti.
"Luuletko että sinulla on oikeasti vaihtoehtoja?"
Voin ylpeydellä sanoa, että tämän illan jälkeen sekä tapamme keskustella että keskusteluidemme sisältö on ollut erittäin rakentavaa. Toivon, että minulla on pian aihetta kirjoittaa lisää,
